Browsing by Title

As a consequence of industrialization, metal concentrations in nature are big enough to have harmful effects on humans, animals and the environment. On that grounds, EU legislates maximum metal concentrations in several matrices. More sensitive and more selective analytical techniques are required in making sure these norms are being followed. To assess the biological activity and toxicity, along with the total metal concentration, the knowledge on the oxidation state of the metal and speciation is to be signified. In the literature part of the thesis the most used sample pretreatment and analysis techniques in metal determination in the years 2007–2017 are covered. Atomic absorption spectrometry and inductively coupled plasma based techniques are compared in determination of total metal concentration. Liquid chromatography and capillary electrophoresis coupled with mass spectrometry detection are presented as techniques used in speciation analysis. Also, sample pretreatment techniques are presented – especially solid-phase extraction – as well as parameters influencing extraction efficiency and selectivity. New sorbent materials, their synthesis and characterization, and applications are discussed in the last section of the literature part. A few studies regarding metal speciation analysis are also presented. Some future aspects of solid-phase extraction are evaluated in the end of literature part. In the experimental part of the thesis, metals were determined with inductively coupled mass spectrometer (ICP-MS) from boric acid containing waters in Loviisa Nuclear Power Plant. Determination of metals relates directly to the safe operation of the plant. However, the large concentration of boric acid in the process water samples prevents their analysis with ICP-MS. In the experimental part, boric acid concentration was diluted with two sample pretreatment methods: esterification or on-line aerosol dilution. Aerosol dilution was a better approach in process water analysis than esterification. Thus, three analytical methods using aerosol dilution in different boric acid and metal concentrations were optimized. Validation of two of these methods are presented in the end of the experimental part.

Tutkimuksessa tarkastellaan kiinalaisten käsityksiä sielun kuolemanjälkeisyydestä. Tarkemmin ottaen siinä pohditaan käsityksiin vaikuttavia tekijöitä ja niiden syvällisempää luonnetta. Tutkimuksen teoriatausta perustuu uskontotieteen, sosiaalitieteiden ja kulttuurintutkimuksen sekä Kiinan uskonnollisuutta koskevien tutkimusten tuomiin näkökulmiin. Tutkimuksen primääriaineisto koostuu teemahaastatteluista, jotka suoritettiin Kiinassa kesällä vuonna 2013. Haastatteluihin osallistui 11 eri-ikäistä kiinalaista kaupunkilaista. Tutkimuksen analyysi perustuu sen aineiston systemaattiseen luokitteluun ja teemoitteluun. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään uskontotieteellisiä ja etnografisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimus osoittaa, että haastateltavat käsittivät sielun yhtenä kokonaisuutena, joskin siihen viitattiin eri konteksteissa eri tavoin. He viittasivat sieluun kuolemanjälkeisyyden kontekstissa lähinnä joko sanoilla ”sielu” (灵魂 linghun) tai ”henki” (鬼 gui). Tällöin he käsittivät sielun ja hengen viittaavan ihmisen henkisen tai aineettoman osa-alueen olemassaolon muotoon tai jatkumoon. Henkiin yhdistettiin enemmän negatiivisia mielikuvia kuin sieluun. Henki oli kuitenkin käsitteenä tutttavallisempi kuin sielu, ja siihen myös liitettiin omakohtaisia kokemuksia. Tutkimuksen perusteella voidaan myös päätellä, että pohdittaessa kiinalaisten käsityksiä sielusta on sielun ominaisuuksien erittelyn lisäksi myös tuotava esille käsitysten luonne, joka on riippuvainen niiden kontekstista. Käsitysten merkitys ja niihin uskomisen tavat vaihtelevat yksilöllisesti. Haastateltavien käsityksiin vaikuttavia sisäisiä tekijöitä olivat esimerkiksi päättelyn logiikka, tunteet, kokemukset ja oman tai läheisen henkilön kuoleman ajankohtaisuus. Ulkoisesti käsityksiin vaikuttivat esimerkiksi oma elinympäristö, perinne, yhteisö, kasvatus ja politiikka. Tutkimuksen näkökulmasta katsottuna esimerkiksi kaupungissa asuminen ja tieteen päättelytapoihin tutustuminen näyttäytyivät sielun kuolemanjälkeiseen olemassaoloon uskomista sekä siihen keskittymistä vähentävinä tekijöinä. Henkiin uskominen yhdistettiin joskus taikauskoisuuteen ja se koettiin usein negatiivisena asiana, sillä haastateltavat kokivat tähän elämään keskittymisen olevan tärkeämpää. Tutkimus antaa lisätietoa kiinalaisten sielun kuolemanjälkeisyyteen liittyvistä käsityksistä niin yleisen kuin henkilökohtaisenkin näkökulman kautta, ja sen kautta voidaan saada tietoa niin yksilön ajatuksista kuin ympäröivästä yhteiskunnastakin. Tutkimus osoittaa, että käytännön näkökulmasta katsottuna kiinalaisten käsitykset sielusta ovat luonteeltaan merkityksellisiä, kontekstisidonnaisia käsityksiä, joihin uskominen ja suhtautuminen vaihtelee yksilöllisesti.

Tutkimus tarkastelee analyyttisen psykologian isän C. G. Jungin teorian sekä jungilaisten ja postjungilaisten teorioiden soveltuvuutta nykykuvataiteen tarkasteluun. Tutkimus esittelee jungilaista estetiikkaa kattavasti suomeksi ja soveltaa sitä postjungilaisesti nykykuvataiteen tulkintaan. Kumpaakaan ei ole aiemmin tehty estetiikan alalla Suomessa. Tutkimusaineistona on käytetty painettujen lähteiden lisäksi esimerkiksi haastatteluita ja aiheeseen liittyviä seminaareja. Jung ei itse muodostanut yhtenäistä taiteen tulkintateoriaa. Sekä psykologian että taidefilosofian puolella on viitattu yleisellä tasolla joihinkin jungilaisiin tulkintamahdollisuuksiin, mutta jungilaista estetiikkaa ei ole kehitetty kuvataiteen tulkintaan eikä varsinkaan nykykuvataiteen tulkintaan soveltuvaksi välineeksi. Kirjallisuuden tutkimuksen puolella jungilaisen näkökulman soveltaminen tulkintaan on yleisempää, myös Suomessa. Suomessa Jung-tutkimus on kuitenkin vähäistä ja pintapuolista sekä yleisesti ottaen että erityisesti työn aiheen kannalta. Työn alussa esitellään tutkimuksellinen ja teoreettinen kansainvälinen ja kansallinen viitekehys. Tämän jälkeen esitellään tutkimuksen kannalta tärkeät jungilaiset käsitteet, kuten arkkityyppi, kollektiivinen tiedostamaton ja symboli. Aiheelle keskeistä jungilaista symboli-käsitettä tarkastellaan laajasti ja pohditaan tämän sijoittumista taiteen tutkimuksen kentällä suhteessa esimerkiksi muihin estetiikan symbolikäsityksiin. Tutkielmassa yhdistellään jungilaisten ja postjungilaisten ajattelijoiden teorioita ja tutkimusmetodeja ja sovelletaan tästä ajattelumatriisista johdettua postjungilaista taiteen tulkintavälinettä kulttuurisidonnaisen nykykuvataiteen tulkintaan. Tässä tutkimuksessa postjungilaista estetiikkaa sovelletaan taiteen tulkintaan innovatiivisesti ja tieteellisesti tukeutumatta vain mielleyhtymiin. Työssä kehitellään erityisesti myös terapiassa käytettyä jungilaista amplifikaatio-menetelmää nykykuvataiteen tulkintavälineeksi, minkä jälkeen amplifikaatio-menetelmän sovelluksella tulkitaan Maaria Wirkkalan Vakain aikein (2006) -installaatioteosta. Työssä keskitytään yhteisölliseen ja kollektiiviseen näkökulmaan teostulkinnassa. Taiteesta voidaan tätä kautta löytää jotain ajatonta ja yhteistä. Postjungilaisen nykytaiteen tulkinnan avulla voi tunnistaa ja nostaa näitä asioita keskusteluun. Amplifikaatiota ei ole aiemmin sovellettu samalla tavalla. Lopuksi käsitellään tämän postjungilaisen taideteostulkinnan tuloksia ja jäsennetään niitä suhteessa teoreettisen viitekehyksen käsitteisiin sekä tarkastellaan jatkotutkimusmahdollisuuksia. Tutkimus osoittaa, että esitelty postjungilainen tarkastelu sopii nykykuvataiteen tulkintavälineeksi erityisesti kun halutaan järjestelmällisesti etsiä ja tarkastella nykykuvataideteosten yliyksilöllisiä viittausmahdollisuuksia.

Tutkielmassa tarkastellaan toimijuuden ja yhteisöllisyyden performatiivista rakentumista neljäsluokkalaisten oppilaiden kirjoittamissa etnografisissa luokkapäiväkirjoissa. Tutkielma on poikkitieteellinen ja se sijoittuu viestinnän, kulttuurisosiologian ja yhteiskuntatieteellisen lapsuustutkimuksen kentille. Tutkielman keskeisimmät käsitteet ovat performatiivisuus ja toimijuus. Performatiivisuus ymmärretään tutkielmassa kaavamaiseksi, toistuvaksi, symboliseksi ja rituaaleja muistuttavaksi toiminnaksi. Toimijuuden nähdään rakentuvan ruumiillisesti performatiivisessa toiminnassa (Butler 2006) ja saavan merkityksensä suhteessa sosiaaliseen valtaan (Gresalfi et. al. 2009; Alexander 2006). Tutkielmassa tarkastellaan, miten luokan toimijat ylläpitävät performatiivisessa toiminnassaan systemaattisesti tiettyjä sosiaalisia järjestyksiä, kuten hallitsevaa ideologiaa (Althusser 1984 [1976]). Tutkimusaineistona ovat neljäsluokkalaisten kirjoittamat etnografiset luokkapäiväkirjat. Tutkielmassa koulutodellisuutta tutkitaan etnografisesti, koska etnografian avulla on mahdollista jäsentää tavalliselta ja arkiselta vaikuttavaa toimintaa. Tutkielmassa analysoidaan laadullisen lähiluvun periaattein luokkapäiväkirjoissa avautuvaa luokan perfomatiivisten käytäntöjen näyttämöä virallisen, epävirallisen ja fyysisen koulukulttuurikerrostuman (Gordon ja Lahelma 2003) kautta. Tutkielma osoittaa, että luokan toimijuudet rakentuvat suhteissa virallisen kouluinstituution vaatimuksiin hyvänä oppilaana toimimisesta; oppilaiden suhteissa toisiinsa; suhteissa epävirallisen oppilaskulttuurin arvostuksiin ja sosiaalisiin määrittelyihin; suhteissa tilan ja ajan sosiaaliseen ulottuvuuteen; sekä suhteessa ruumiiseen vallankäytön objektina ja subjektina. Tutkielman johtopäätös on, että inhimillinen toimijuus rakentuu yksilön performatiivisen toimijuuden ja yhteiskunnan ideologisten valtiokoneistojen välisessä vuoropuhelussa: vaikka ideologia on keskeinen toimijaa konstituoiva rakenne, ideologia ei kuitenkaan määrittele toimijaa täysin. Toisaalta vaikka performatiivisuus tarjoaa mahdollisuuden toisin toistamiseen ja ideologian vastustamiseen, ei yksilö voi performatiivisuuden kautta täysin vapautua ideologiasta. Tutkielma päätyy esittämään, että luokan toimijuuksien suhteista rakentuu erilaisia yhteisöllisyyden muotoja, joiden symboliikka ja merkitykset rakentuvat suhteissa hallitsevaan ideologiaan. Luokkapäiväkirja-aineiston perusteella luokassa on kolme vakiintunutta yhteisömuotoa, jotka ovat 'meidän luokka', tytöt ja pojat. 'Meidän luokka' -yhteisössä kierrätetään virallisen koulun symboleja, jotka ylläpitävät hallitsevaa ideologiaa. Poikien yhteisö rakentuu symbolisessa kommunikaatiossa, jonka saamat muodot ovat vastakkaisia virallisen koulun vaatimuksille. Tyttöjen yhteisöllisyys suuntautuu vähemmän luokan julkiselle areenalle ja jättäytymällä poikien riehumisesta tytöt korostavat omaa yhteisöllisyyttään. Koska yhteiskunnan instituutioihin kohdistuva lapsuudentutkimus on ollut vähäisempää verrattuna tutkimukseen lapsuudesta kokemuksena, on tutkielma tarpeellinen poikkitieteellinen puheenvuoro, jossa yhdistyvät sekä lapsuuden kokemukseen että lapsuuden instituutioihin kohdistuva analyysi.

Tutkielmani aiheena on Suomen Nuorison Iskujoukkojen Helsingin osasto. Suomen Nuorison Iskujoukot harjoittivat Helsingissä lasten ja nuorten vapaaehtoista talkootyötä, joka kehitettiin välirauhan aikana ja jatkosodan alussa kesällä 1941. Iskujoukkojen toimintaan osallistui Helsingissä 10–20-vuotiaita suomen- sekä ruotsinkielisiä tyttöjä ja poikia. Iskujoukkojen toimikausi kesti vain puoli vuotta ja sen seuraajaksi perustettiin jo vuonna 1942 Nuorten talkootoimikunta ja Nuorten Työkeskus. Päätutkimuskysymykseni on, miksi Suomen Nuorison Iskujoukot perustettiin. Tähän kysymykseen selvitän vastausta Iskujoukkojen Helsingin osaston kautta. Muita keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat, mitä töitä lapset ja nuoret tekivät Helsingin osastossa. Miten Helsingin osaston talkoolaisten ikä, sukupuoli tai äidinkieli vaikuttivat työtehtävien luonteeseen? Hyödynnän tutkielmassani määrällisiä ja laadullisia menetelmiä. Alkuperäislähteinä käytän Suomen Nuorison Iskujoukkojen Helsingin Osaston arkistoa. Tutkimukseni keskeisin aineisto on osaston talkoolaisista kootut kortistot. Toinen olennainen aineistokokonaisuus on Iskujoukkojen vuonna 1941 julkaisema lehti Iskunuoriso. Lisäksi hyödynnän painettuja lähteitä, kuten Helsingin kaupungin tilastollisia vuosikirjoja, kertomuksia Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta ja Helsingin kaupunginhallituksen mietintöjä vuodelta 1941. Suomen Nuorison Iskujoukkojen perustamiseen vaikutti partioliikkeen 1930-luvulla heikentynyt asema ja sen yhdistymispyrkimykset muiden nuorisojärjestöjen kanssa. Iskujoukkojen järjestäytyminen liittyi Suomen pojat -hankkeen kaatumiseen. Iskujoukkojen perustaminen pohjautui Suomea riivanneeseen elintarvikepulaan. Helsingin osaston talkoolaisten suorittamat työtehtävät liittyivät ennen kaikkea elintarvikkeiden korvikkeiden raaka-aineiden keräämiseen luonnosta tai maatalouden tukemiseen. Toinen keskeinen syy Iskujoukkojen perustamiselle oli työvoimapula. Sodan vuoksi valtavat määrät työvoimaa siirtyi tukemaan sotateollisuutta, eikä nuorten kykyä työntekoon kyseenalaistettu. Kaikkein olennaisimmin talkoolaisten suorittamiin työtehtäviin vaikutti nuorten sukupuoli. Talkoolaisten ikä ja äidinkieli puolestaan vaikuttivat työtehtävien luonteeseen vähemmän. Helsingin osastossa tytöt työskentelivät enemmän maataloustöissä Helsingin ulkopuolella. Selkeästi tyttöjen suorittamia työtehtäviä olivat maatalous- sekä puutarhatyöt, keittiöapulaisen ja lastenhoitajan tehtävät. Iästä huolimatta pojat työskentelivät pääasiassa Helsingissä ja sen lähialueilla. Pojat toimivat Helsingin osastossa poiminnan ja keräyksen työtehtävien lisäksi paljon lähetteinä sekä jakoivat julisteita.

Wellbeing skills and the teaching wellbeing have already been researched to a certain extent abroad. Research results have been promising. It has been established that wellbeing can be taught to children. Teaching wellbeing has also been shown to improve children’s wellbeing, behaviour as well as academic performance. Teaching wellbeing is starting to become adopted in Finland as well. As far as I know, teachers’ views have not yet been investigated in Finland. The present study’s aim is therefore to understand teachers’ views on pupils’ wellbeing and experience on teaching wellbeing. The theory section of the thesis introduces theories of wellbeing and concepts concerning school wellbeing. I also delve into different fields of teaching of wellbeing and examine the significance on the pupils’ wellbeing of teachers’ skills, the general atmosphere and the entire school’s involvement. The study adopts a qualitative approach. The research encompasses interviews with five class teachers all of whom had many years of teaching experience. Interviews were conducted using semi-structured thematic interviews. Thematic analysis was conducted on the material. The class teachers considered the pupils’ wellbeing to be affected by several factors. Wellbeing was seen to be promoted especially by the pupils’ social and emotional skills and the teacher’s own skills and perceptions. Additionally a safe atmosphere, performing tasks together and a culture of communality, noticing strengths and good behaviour, as well as the perceived sense of meaning were seen as affecting the wellbeing of pupils. The Finnish teachers did not, however, emphasize the meaning of positive emotions that constitute one of the pillars of positive education. The class teachers had mixed experience with teaching wellbeing. The teachers perceived the resources for teaching wellbeing as partly sufficient and partly lacking. They had noticed positive effects in their pupils by teaching wellbeing. Teaching wellbeing seemed also to positively affect the teacher’s own growth and wellbeing. The teaching of wellbeing does indeed seem to be affected by many interconnected factors.

The purpose of this study is to describe and compare the everyday life of the people with food hypersensitivity, after taking part of limbic system training of Dynamic Neural Retraining System, the DNRS program. The first research task in this study is to describe what kind of every day life is a person with food hypersensitivity living and how food hypersensitivities affect different aspects of everyday life. The second research task is to describe how the DNRS program has affected the every day life of a person with food hypersensitivities and what kind of importance the changes have had. Earlier studies show that food sensitivity lowers the well-being and quality of life experienced by the individuals and their family. The sample of the study consists of six interviewees with multiple levels of food sensitivities and chemical sensitivities, which they had used DNRS to rehabilitate. The interviewees represented both sexes from all over Finland and were 28–45 years of age. The study material was collected by semi-structured theme interviews and analyzed by qualitative methods using International Classification of Function Classification (ICF) as content analysis. On this basis, a model of food-sensitive daily life and functional ability was created, which shows the effects of food sensitivity on various aspects of everyday life. The same model describes the situation even after the respondents had decided on a six-month rehabilitation period for the DNRS program. According to this study, food hypersensitivity has a significant impact on the individual's everyday life and on the well-being. Food hypersensitivity affects well-being, for example, by limiting performance and participation, and makes it more difficult for the individual to function through environmental factors. In addition, everyday food restrictions are perceived as stressful, as it involves significant planning and other meta-work that consumes individual resources. According to this study, rehabilitation of food hypersensitivity is of great importance to the individual, with emphasis on easier everyday life and psychosocial well-being of the individual. With relieved food hypersensitivity, food-related emotions also become more positive.

Työn tavoite, tutkimuskohde ja tutkimuksen tarkoitus: Tapaustutkimuksen tavoitteena on selvittää Suvilahden ja Kalasataman alueella toimivien graffitiaitojen ja niiden käyttäjien välistä suhdetta. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan etnografisella kyselyaineistolla Suvilahden ja Kalastaman luvallisia graffitiaitoja, niiden käyttöä ja käyttäjiä. Graffitiaitoja sekä niiden käyttöä ja käyttäjiä ei ole aikaisemmin kattavasti selvitetty, joten aiheen tarkastelulle on ollut tarvetta. Tarkastelun teoreettisena keskustelukäsitteenä sovelletaan 'paikan habitusta', joka nivoo yhteen näkemyksiä graffitikulttuurista ja julkisen tilan käytöstä. Työn tausta ja lähtökohdat: Tyypillisesti graffitiharrastajien parissa on tehty pienryhmätutkimusta haastattelemalla tai töiden visuaalisia kartoituksia. Nykyisten luvallisten graffitiaitojen olemassaolon aikana on ollut ensimmäistä kertaa mahdollista tarkastella etnografisen kyselytutkimuksen muodossa paikkaan sidottua graffitiharrastajuutta laajemmasta perspektiivistä, ja näin tuottaa graffiti-ilmiöstä uutta tietoa. Nykytilanteessa luvallisten graffitiaitojen mahdollisuutta ja sijaintia ovat ohjanneet viimeaikaiset kaupunkipolitiikassa tapahtuneet muutokset ja luvallisten graffitiaitojen sijoittamispaikan välitilaperiaate. Edellisen osalta keskeistä on ollut se, että luvallinen graffiti on ollut mahdollista nähdä osana kaupunkikulttuuria ja jälkimmäisen osalta se, että paikan välitilanperiaate on perustunut uuden kaupunginosan suunnittelun ja valmistumisen väliseen rakentamisaikaan. Aineisto ja metodi: Suvilahden ja Kalasataman luvallisten graffitiaitojen, niiden käytön ja käyttäjien tutkiminen on edellyttänyt kenttätyötä, muuten tutkimusaiheesta ei olisi ollut mahdollista tavoittaa uutta tietoa. Aineistoa on kerätty määrällisessä ja laadullisessa muodossa. Keskeiset menetelmät ovat olleet etnografinen kysely, haastattelut ja avoimet keskustelut sekä visuaalinen etnografia. Etnografisen kyselyn tarkoituksena on tavoittaa kohdistettua informaatiota tietystä paikallisesta alueesta tai tilanteesta ja sitä asuttavasta yhteisöstä. Lisäksi keskusteluilla ja haastatteluilla on mahdollisuus tavoittaa kyselyä täydentävää tietoa, jota muutoin ei ole saatavissa. Tapauksen yhteydessä on täytetty 186 kyselylomaketta, tuotettu kahdeksan haastattelua ja lukuisa määrä muita keskustelumuistiinpanoja. Lisäksi visuaalisen etnografian keinon on kameralla taltioitu alueen paikkoja, sosiaalisia tilanteita ja erilaisten toimintojen lopputuloksia sekä kartta-aineistolla on paikannettu keskeisten paikkojen sijainteja. Keskeiset tulokset: Graffitiharrastajien ikäjakauma yltää päiväkoti-ikäisistä lapsista aina keski-ikäisiin miehiin ja eläkeiässä oleviin naisiin. Harrastajien keski-ikä on hieman alle 30 vuotta. Käyttäjien harrastusajan perusteella graffitiaidoilla on havaittavissa kattava läpileikkaus Helsingin graffitihistoriaan aina vuodesta 1984 lähtien. Harrastusajan keskiarvo 12 vuotta. Aitojen käyttäjistä noin 95 % on miehiä ja käyttäjistä noin 75 % asuu Helsingissä. Pääsääntöisen toiminnan mukaan reilu 80 % harrastajista käy palkkatyössä, opiskelee tai toimii yrittäjinä. Keskeisinä maalaamisen motiiveina näyttäytyi harrastaminen, vapaa-aika, ystävät ja paikan tunnelma. Keskimäärin alueella maalataan kerran tai kaksi kuukaudessa. Valtaosa maalaamisesta keskittyy lämpimiin vuodenaikoihin niin arki- kuin viikonloppuaikoina. Harrastajista noin 40 % maalaa ympäri vuoden. Tyypillisesti yhden maalauksen toteuttamiseen käytetään aikaa kahdesta kuuteen tuntia. Graffitiharrastaminen on hyvin sosiaalinen toiminnan muoto: valtaosa maalaa ystäviensä kanssa ja reilu 70 % on saanut aitoja käyttäessään uusia ystäviä. Valtaosa töistä tehdään itselle ja vertaisryhmän ohella korostuneesti kaikille kaupunkilaisille. Tämän tekijä-kohderyhmä-suhteen voi tulkita edustavan luvallisen graffititoiminnan palautejärjestelmää. Lähes 80 % uskoo luvallisen graffitin ehkäisevän ilkivaltaa ja 99 % harrastajista toivoo luvallisen graffititoiminnan jatkuvuutta. Johtopäätökset: Luvallisen graffitin yhteydessä yksiselitteinen puhe nuorisokulttuurisesta ilmiöstä ei ole enää relevanttia. Toiseksi nollatoleranssipolitiikan soveltamisella on ollut varsin marginaalinen vaikutus harrastajien graffititoiminnan aloittamiseen. Kolmanneksi harrastajien pääsääntöisen toiminnan mukaan on arvioitavissa, että graffitia on vaikea enää sijoittaa yhteiskunnan reuna-alueiden toiminnaksi. Lisäksi on tunnistettavissa, että graffititoiminnan alakulttuurinen orientaatio on luvallisena toiminnan muotona vertautumassa mihin tahansa muuhun harrastamisen muotoon. Laajemmin paikan prosessia tarkastellen näyttää siltä, että toimiva 'pääoman' ja 'graffitikulttuurin' rinnakkaiselon mahdollisuus perustuu 'vaihtokauppaan', jossa toisiinsa kytkeytyy symbolitalouden kaksi suuntaa: pääoman mahdollisuus hyödyntää kontrolloimattomasta graffitikulttuurista versonutta visuaalista performanssiestetiikkaa sekä vastaavasti graffitiyhteisön mahdollisuutta maalata vailla juridisia riskejä luvallisesti, rajatusti ja näkyvästi. Suvilahden ja Kalasataman luvalliset graffitiaidat sekä niiden käyttö ja käyttäjät ovat osaltaan muuttaneet rakenteilla olevan epäpaikan habituaaliseksi paikaksi, joka ihmisiä kokoavana ja sosiaalisena paikkana on kontrolloinut itse itseään.

Tutkimus tarkastelee Tommi Liimatan Hautajaiskengät-romaanin (2021) intertekstuaalisuutta. Tutkimuksen pääasiallisena metodina on subtekstianalyysi, jonka avulla tutkimuksessa osoitetaan intertekstuaalisten kytkentöjen ulottuvan viitauksia syvemmälle. Tutkimus osoittaa, että Hautajaiskengät-romaani sisältää runsaasti intertekstuaalisia kytkentöjä, jotka tuovat uusia näkökulmia romaanin tulkintaan, kuten esimerkiksi kehyskertomukseksi muodostuvan suomalaisen elinkeinorakenteen muutoksen. Romaani pohdiskelee tapaa, jolla puhumme vainajistamme sekä elämäntarinamme kirkolliseen retoriikkaan verhoamisen tarpeellisuutta. Tutkimus osoittaa näiden teemojen korostuvan entisestään subtekstien myötä. Analyysin kohteiksi on valittu kolme keskeisiksi katsottua tekstiä, joita tutkimuksessa kutsutaan subteksteiksi. Subtekstit ovat Kari Aronpuron romaani Aperitiff – avoin kaupunki (1965), Sirkka Turkan runo ”Jään alla savinen ranta” (1978), sekä katkelma ministeri Ahti Karjalaisen vävyn puheesta, jonka tämä lausui appensa hautajaisissa vuonna 1990. Subtekstien keskeisyyteen ovat vaikuttaneet niiden selkeä jäljitettävyys sekä romaanissa esiintyvä toisteisuus. Analyysi osoittaa romaanin kasvavan kokoaan suuremmaksi ja käsittelevän runsaasti erilaisia teemoja, jotka tulevat subtekstianalyysin myötä esiin. Romaani käsittelee ihmisen jäljen jättämisen tematiikkaa, sovitusta sekä juurettomuutta. Tutkimus osoittaa Hautajaiskengät-romaanin kehyksen rakentuvan suomalaisen elinkeinorakenteen muutoksesta ja siitä, miltä tämä muutos on eri sukupolvea edustavien silmissä näyttänyt. Romaani myös linkittyy kotimaisen kirjallisuuden historiaan sekä subtekstien että primääritekstissä esiintyvien, konventionaalisten henkilöhahmojen sekä teemojen myötä.

The goal with this research is to map out how newly graduated teachers in the Swedish schools in Finland experiences forms of and access to social support. The work as a teacher is regarding to Gavish & Friedman (2010) one of the most demanding social professions and more and more teachers become burned out. Teachers are fronting more and larger challenges and as a newly graduated teacher it might become overwhelming as teachers often work independently. What happens if a newly graduated teacher experiences social support and what happens if a newly graduated teacher doesn’t experience social support? This thesis’ theoretical ground for mapping out how the social support is accessed in the Swedish schools in Finlands stems from the social support model from research by Pyhältö (2018). Previous studies have shown that social support is an essential part of an individuals’ ability to prosperand that is especially true for teachers. (Cornér et al., 2017; Gavish & Friedman, 2010; Heikkinen et al., 2020; Pyhältö, 2018; Larrivee, 2012) Seven newly graduated teachers have been interviewed based on a pre-made interview material in this thesis. This thesis has been made in co-operation with the SAMS-samverkan och social stöd I den finlandssvenska skolan-project. The interviews have been analyzed through thematic analysis. The newly graduated teachers experience a broad variation of different support forms. Informative, instrumental, and emotional support is available in the schools the teachers have experience from. The newly graduated teachers are also experiencing that they have a broad access to sources of social support. The results of this research showed that there are quite a lot of themes where the forms of social support have shortages. For example, shortage of support at communication and information flow in the college, shortage of support in administrative tasks and shortage of support in self-criticalness and creating of a teacher identity. The results showed that teachers experienced grade colleagues and the colleagues as an important source of social support. To avoid shortage of social support in the future could mentorship and mentor teacher programs develop in the Swedish schools in Finland. The social support model could be a part of the teacher education. The newly graduated teacher would then have the tools to identify shortages and when needed, search for the social support at the right time. Focus from the professional development during the studies to become a teacher could be integrated later in the teacher’s career.