Browsing by Title

The globalisation has positively affected the global economy, trade and labour possibilities. It has also caused a change in the global governance, where the sovereign states are no longer the sole actors in the field of international law. However, the international law has not evolved in the same pace as the world. In the power play with the States are international organisations and private entities such as corporations, sometimes larger in resources than of the States where they operate. The research question of the thesis is: “How does the OECD regulate business and human rights?” The aim of this thesis is to examine the OECD Guidelines on multinational enterprises and human rights and the emerging role of the organization in global governance as a standard setter. The thesis will not only discuss the guidelines as a recommendation from the OECD, but also the normative power OECD’s soft law initiatives and national policy assessments have in national policy-making. The research was conducted by analysing relevant legal documents and literature. The result of this research is that multinational enterprise’s responsibility to protect human rights cannot be sufficiently answered through traditional international law. The better option to provide protection for individuals is through binding treaty or soft law initiatives. At the moment the most potential tool for regulating corporate conduct are the OECD Guidelines for Multinational Enterprises. In order for the Guidelines to ensure effective protection, some amendments would be required. The Guidelines and the National Contact Points (NCP) are a weak authority and they are voluntary by their nature. The conclusion of this research project is that in order to make the Guidelines more effective the governments adhering to them would have to engage more in the implementation process, e.g. taking part in peer review processes, promoting the Guidelines, strengthening their NCPs and imposing material sanctions to the enterprises failing to cooperate.

Suomen verojärjestelmässä liiketoimen hinnoittelua voidaan oikaista verotusmenettelylain siirtohinnoitteluoikaisua koskevan VML 31.1 §:n mukaisesti siten, että liiketoimet täyttäisivät markkinaehtoperiaatteen edellytykset. Suomalaisessa oikeuskäytännössä on viime vuosina noussut esiin monia kansainväliseen siirtohinnoitteluun liittyviä tapauksia, jotka ovat koskeneet mm. siirtohinnoitteluohjeiden oikeudellista asemaa suhteessa Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Oikeuskäytännössä noudatetun tulkintakäytännön johdosta valtiovarainministeriö (VM) on tehnyt ehdotuksen VML 31.1 §:n muuttamiseksi siten, että säännökseen lisättäisiin eräänlainen oikeudellisen muodon ja asian luonteen ja tarkoituksen ristiriitaa koskeva säännös. Tutkielmassa selvitetään, miten siirtohinnoitteluohjeita voidaan käyttää VML 28 ja VML 31.1 §:n tulkinnassa kansainvälisissä tilanteissa, miten muissa valtioissa on vastaava relaatio säännelty, ja miten siirtohinnoitteluohjeita tulisi jatkossa käsitellä Suomen vero-oikeudessa. Tutkielmassa hyödynnetään oikeusdogmaattista menetelmää kansallisen oikeusjärjestyksen analysointiin ja systematisointiin. Tutkielmassa verrataan Suomen oikeusjärjestyksen ratkaisuja Ruotsin ja Saksan vastaaviin ratkaisuihin. Tulonoikaisuartiklaa voi käyttää VML 31.1 §:n tulkinnassa vain sen soveltamisalalla ja silloinkin sillä on vain sen soveltamista rajoittava vaikutus. Siirtohinnoitteluohjeiden mukaisia markkinaehtoisuuden arviointimenetelmiä on pidettävä VML 31.1 §:n siirtohinnoitteluoikaisun kuvaaman markkinaehtoperiaatteen arviointimenetelmien sallittuna, mutta dynaamisena, tulkintalähteenä. Siirtohinnoitteluohjeet eivät ole oikeudellisesti sitova oikeuslähde myöskään vertailuvaltioiden kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Siirtohinnoitteluohjeilla on merkitystä lähinnä siirtohinnoittelumenetelmien valinnassa. Siirtohinnoitteluohjeiden soveltamiseen veronkiertosäännöksen yhteydessä liittyy epävarmuutta, joka liittyy verosopimuksen rajoittavaan vaikutukseen. Voidaan kuitenkin lähteä siitä, että sovellettaessa veronkiertosäännöstä yhdessä siirtohinnoitteluoikaisun kanssa on rajoituttava verosopimuksen ja siirtohinnoitteluohjeiden asettamiin soveltamisrajoihin. Ratkaistaessa sitä mikä on Suomen vero-oikeudelliselle järjestelmälle ominainen lainsäätämisen tapa, jolla siirtohinnoitteluohjeiden suhde lainsäädäntöön pitäisi järjestää on otettava huomioon seuraavat seikat: Säännöksiltä on edellytettä-vä neutraalisuutta, kilpailukykyistä tasoa ja ennustettavuutta. Säännökset on sisällytettävä lainsäädäntöön noudattaen nykyistä lainsäädäntösystematiikkaa. Legaliteettiperiaatteen vaatimuksia on noudatettava. Sääntelystandardien kannalta säännöksistä ei tule tehdä ylikattavia, liian joustavia tai epäneutraaleja. Säännökset on laadittava siten, että huomioidaan oikeusturvanäkökohdat. Esitetty säännösehdotus ei täytä edellä mainittuja kriteerejä sille, miten siirtohinnoitteluohjeiden suhde lainsäädäntöön tulisi jatkossa järjestää. Siirtohinnoitteluohjeiden suhdetta lainsäädäntöön tuleekin lähestyä toisella tavalla, ottaen lähtökohdaksi koetut yhteiskunnalliset veropoliittiset ongelmat ja pyrkien ratkaisemaan ongelmat lainsäädännön avulla säätämällä erityisiä veropaon estäviä veronkiertosäännöksiä, joilla on täsmälliset soveltamisedellytykset.

Tämä tutkielma keskittyy tarpeeseen muuttaa kansainvälistä verojärjestelmää erityisesti digitaalisten liiketoimintamallien kannalta. Digitalisaatio on mahdollistanut sen että, yritykset voivat tarjoat palveluitaan pelkästään internetin välityksellä. Tämän lisäksi, digitalisaation takia monikansalliset yritykset voivat suunnitella veronsa niin, että yrityksen voitot välttävät verotuksen kokonaan tietyissä maissa. OECD:n BEPS-projekti on luonnostellut sääntöjä Pilari I-hankkeessa verotusoikeuden uudelleenjakamiselle kansainvälisesti. Tämä tutkielma keskittyy ehdotettuihin sääntöihin voitonjaon jakamisesta markkinavaltioihin osalta. Tutkielma pyrkii analysoimaan Pilari 1:n sääntöjä liittyen arvonmuodostukseen yritysten digitaalisissa liiketoimintamalleissa erityisesti, kun arvonmuodostus perustuu käyttäjätietoihin, mainostamiseen verkossa ja pilvipalveluihin. Tämä tutkielma vastaa kolmeen tutkimuskysymykseen. Ensimmäinen tutkimuskysymys pyrkii selittämään miten uudet digitaaliset liiketoimintamallit luovat arvoa yritykselle. Toinen tutkimuskysymys kuvailee yksityiskohtaisesti Pilari I:den liikevaihdon muodostumisen määrittelysääntöjä liittyen käyttäjätietoihin, mainostamiseen verkossa ja pilvipalveluihin. Viimeiseksi tutkielma käy läpi Pilari I:den vaikutukset digitalisiin yrityksiin. Tutkielma tärkein johtopäätös on se, että Pilari I:den liikevaihdon muodostumisen määrittelysäännöt ovat yrityksille erittäin työläät noudattaa ja kyseiset säännöt tarvitsevat vielä uudistamista monella osa-alueella.

Tutkielmassa tarkastellaan offensiivisen realismin puutteita suurvaltapolitiikan selittäjänä. Teorian jättämiä aukkoja sekä keinoja suurvaltapolitiikkaan väitetysti kuuluvan tragedian välttämiseen pohditaan konstruktivististen, ideationaalisten ja kulttuuriartefaktien analyysista ponnistavien näkökulmien avulla. Offensiivista realismia voidaan pitää sekä politiikkaratkaisuna että tapana määritellä suurvaltapolitiikan luonnetta. Mearsheimerin mukaan suurvaltojen pitäisi toimia kuten hyvät offensiiviset realistit, jos ne haluavat selviytyä. Offensiivisen realismin tarjoama selitysmalli jättää kuitenkin huomiotta monia suurvaltapolitiikkaan vaikuttavia tekijöitä, kun se keskittyy materiaalisiin ja rakenteellisiin puoliin. Tutkielman tavoitteena on sanoittaa näitä tekijöitä, joita teoria ei ota huomioon suurvaltapolitiikan selitysmallissaan sekä tunnistaa ratkaisuja, joita aineisto antaa offensiivisen realismin turvallisuusdilemman ylittämiseen. Tutkielman aineistona on tieteisfiktiosarja The Expanse. Sen avulla huomio voidaan kohdistaa suurvaltapolitiikasta ja anarkiasta tehtyihin selitysmalleihin. Sarjaan sovelletaan kaksoisluentaa, jonka avulla voidaan tunnistaa päällimmäisen kertomuksen ohella tekijöitä, joiden avulla koko järjestelmän laajuinen sota vältetään. Päällimmäisenä kertomuksena aineistosta nousee esiin offensiivisen realismin kuvaama maailma, mutta kuva on puutteellinen. Tutkielman analyysi sanoittaa aukkoja, joita offensiivisen realismin logiikkaan jää. Aineistosta käy ilmi, että historia, identiteetit, käsitykset itsestä ja muista sekä toimijuus ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat suurvaltojenkin toimintaan. Sarja myös tarjoaa kaksi selitystä muutokselle ja offensiiviseen realismiin kuuluvan dilemman ylittämiselle. Toinen perustuu ulkoiseen šokkiin ja toinen ajatusmallien muuttumiseen. Offensiivinen realismi voi tarjota houkuttelevan selityksen suurvaltojen toiminnalle, mutta malli on liian yksinkertainen. Kulttuuriartefaktit eivät suoraan kerro todellisesta ulkopoliittisesta diskurssista tai harjoitetusta ulkopolitiikasta. Kulttuurituotteet voivat kuitenkin auttaa pohtimaan, millaisia tarinoita kansainvälisestä politiikasta kerrotaan, ja millaisia tarinoita kansainvälisen politiikan teoriat itse kertovat. Populaarikulttuurin tuotteet voivat auttaa normalisoimaan suurvaltakilpailuun ja -politiikkaan liittyviä tulkintoja. Tieteisfiktion avulla voi tulkita nykymaailman ongelmia ja samalla ymmärtää kansainvälisen politiikan todellisuuksia.

The publish/subscribe paradigm has lately received much attention. In publish/subscribe systems, a specialized event-based middleware delivers notifications of events created by producers (publishers) to consumers (subscribers) interested in that particular event. It is considered a good approach for implementing Internet-wide distributed systems as it provides full decoupling of the communicating parties in time, space and synchronization. One flavor of the paradigm is content-based publish/subscribe which allows the subscribers to express their interests very accurately. In order to implement a content-based publish/subscribe middleware in way suitable for Internet scale, its underlying architecture must be organized as a peer-to-peer network of content-based routers that take care of forwarding the event notifications to all interested subscribers. A communication infrastructure that provides such service is called a content-based network. A content-based network is an application-level overlay network. Unfortunately, the expressiveness of the content-based interaction scheme comes with a price - compiling and maintaining the content-based forwarding and routing tables is very expensive when the amount of nodes in the network is large. The routing tables are usually partially-ordered set (poset) -based data structures. In this work, we present an algorithm that aims to improve scalability in content-based networks by reducing the workload of content-based routers by offloading some of their content routing cost to clients. We also provide experimental results of the performance of the algorithm. Additionally, we give an introduction to the publish/subscribe paradigm and content-based networking and discuss alternative ways of improving scalability in content-based networks. ACM Computing Classification System (CCS): C.2.4 [Computer-Communication Networks]: Distributed Systems - Distributed applications

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee yhdysvaltalaisten isänmaallisuuteen avoimesti vetoavien sanojen käyttöä kahden amerikkalaisen konservatiivin uutisaiheisissa televisio-ohjelmissa. Bill O Reillyn ja Sean Hannityn ohjelmat ovat olleet kaapelikanavien katsotuimpien uutisohjelmien joukossa jo yli vuosikymmenen ajan. Tutkielmassa selvitetään, miten O Reillyn ja Hannityn ohjelmat tehostavat mielikuvaa konservatiiveista patriootteina. Päälähteenä tutkielmassa on Corpus of Contemporary American English (COCA), jossa on tutkittavilta vuosilta kyseisistä ohjelmista 1 258 624 sanaa. Valmiin korpuksen käyttö auttaa varmistamaan, ettei tutkimusmateriaali ole puolueellinen tai muuten tarkoitusperiin valikoitu. Sanat, joiden käyttöä tutkielmassa tarkastellaan, ovat patriot, patriots, patriotic, patriotism, unpatriotic, un-American ja anti-American. Tutkittavat sanat, jotka pohjautuvat sanoihin patriot ja America, vetoavat avoimesti amerikkalaisten isänmaallisiin tunteisiin. Analyysiä syvennetään ottamalla tutkimukseen myös selvästi negatiivisia konnotaatioita synnyttäviä sanoja. Tekstuaalisen analyysin perustana on monitieteellinen kriittinen diskurssianalyysi, joka lähtökohtaisesti tutkii kielenkäytön ja vallan suhdetta. Tämän tutkielman metodologiaan on vaikuttanut erityisesti Teun van Dijkin kognitiivisia, sosiaalisia ja diskursiivisia elementtejä korostava kriittisen diskurssianalyysin lähestymistapa. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan perinteiseen retoriikan jakoon (logiikkaan, luotettavuuteen ja tunteeseen) perustuen, miten patriotismiin vetoavilla sanoilla pyritään vaikuttamaan yleisöön. Samalla tarkastellaan, minkälaisissa konteksteissa konservatiivit käyttävät isänmaallisuuteen vetoavia sanoja. Näin pyritään syventämään ymmärrystä siitä, mitä konservatiivit ylipäätään pitävät patriotismina. Analyysi osoitti, että O Reillyn ja Hannityn ohjelmat vahvistavat mielikuvaa konservatiivien patriotismista kuvaamalla johdonmukaisesti konservatiiveja tai konservatiivien ideologian mukaista toimintaa positiivisilla, isänmaallisuuteen vetoavilla sanoilla. Vastaavasti liberaaleja ja liberaalien toimintaa kuvattiin pääsääntöisesti negatiivisilla, isänmaallisuuteen vetoavilla sanoilla. Sekä O Reillyn että Hannityn ohjelmissa oli analyysin mukaan ihmisryhmiä, joiden patriotismi hyväksyttiin itsestäänselvyytenä. Isänmaallisuuteen vetoavia sanoja esiintyi ohjelmissa monissa erilaisissa konteksteissa, mikä alleviivaa patriotismin tärkeyttä Yhdysvaltain politiikassa sekä O Reillyn ja Hannityn halukkuutta vaikuttaa politiikkaan vetoamalla katsojiensa isänmaallisuuteen.

In this thesis we study existence ofbounded length distortion(BLD) mappings between manifolds by mimicing the proof of a Varopoulos type result. The restraints mimic the volume-growth invariants of the case of quasiregular maps between Riemannian manifolds. Our basic method is to construct invariants from the 'coarse volumes' of covering spaces, which can be in some situations compared with the combined growth of the original manifold and its fundamental group.

Tutkielma selvittää, miten valtakunnallinen peruskoulu-uudistus näkyi helsinkiläisen Oulunkylän yhteiskoulun toiminnassa. Peruskoulu-uudistuksessa Suomen koulujärjestelmä muuttui oppivelvollisuuden kattaneen kansakoulun ja korkeampaan koulutukseen valmistaneen oppikoulun käsittäneestä erilliskoulujärjestelmästä yhtenäiskoulujärjestelmäksi, jossa yhdeksänvuotinen oppivelvollisuuskoulu eli peruskoulu oli kaikille yhteinen. Ennen peruskoulua suuri osa oppikouluista, myös Oulunkylän yhteiskoulu, oli yksityisomisteisia, ja uudistuksen vastustajat pelkäsivät yksityisten oppikoulujen tulevaisuuden puolesta. Tutkielma avaa yhden yksityisen oppikoulun ja sen piirissä toimivien suhdetta valtakunnalliseen uudistukseen ja sen poliittisiin taustoihin, sekä kuvaa yleisesti muutoksia, joita peruskoulu yksityisenä pysyneeseen kouluun toi.

Lagen (967/1992) om skiljeförfarande utgör stommen i regleringen av skiljeförfaranden i Finland. Skiljeförfarandelagen är innehållsmässigt i oförändrad form sedan lagen trädde i kraft 1.12.1992, dvs. för över 25 år sedan. Den allmänna uppfattningen i Finland är att skiljeförfarandelagen har fungerat väl men att skiljeförfarandelagen, med beaktande av den utveckling som har skett i samhället, är i behov av uppdatering. Justitieministeriet har i början av året konstaterat behovet av att uppdatera skiljeförfarandelagen och reformarbetet av skiljeförfarandelagen i Finland kan därmed anses vara inlett. Den stora frågan vid genomförandet av reformarbetet av skiljeförfarandelagen är i vilken utsträckning UNCITRAL:s modellags bestämmelser bör läggas som grund för den finska skiljeförfarandelagen. Den finska skiljeförfarandelagen är unik i det avseendet att lagen särskiljer mellan självverkande ogiltighet och ogiltighet beroende av klander. Distinktionen är främmande internationellt och finner endast stöd i den svenska lagen om skiljeförfarande, vars reformarbete precis har avslutats. Avhandlingen är begränsad till skiljeförfarandelagens bestämmelser om ogiltigförklarande och talan om upphävande av skiljedom. Syftet med avhandlingen har varit att kritiskt granska skiljeförfarandelagens distinktion mellan ogiltighet och klander samt att se på alternativa lösningar vid reformarbetet av den nya finska skiljeförfarandelagen. Målsättningen har varit att finna grunder för hur skiljeförfarandelagens bestämmelser om angripande av en skiljedom bör utformas i framtiden. Avhandlingen är uppbyggd genom användningen av traditionell rättsdogmatisk forskningsmetod men med vissa komparativa drag, vilka tar sig uttryck vid jämförelsen med den svenska skiljeförfarandelagen och modellagen. Parternas avtalsfrihet och möjligheten till ett snabbt slutligt avgörande är grundläggande principer för skiljeförfaranden och oftast även orsakerna till varför parter väljer att lösa tvister genom skiljeförfarande. I det fallet att en skiljedom belastas av allvarliga brister kan den upphävas i enlighet med skiljeförfarandelagens bestämmelse om ogiltighet. En skiljedom kan även upphävas på talan av part i enlighet med skiljeförfarandelagens bestämmelser om klander. Både skiljeförfarandelagens ogiltighets- och klandergrunder är uttömmande uppräknade i skiljeförfarandelagen. Klandertalan är underkastad en tidsfrist om tre månader medan ogiltighetsbestämmelsen saknar tidsfrist. I samband med reformarbetet har det uttryckts att en av de viktigaste huvudpunkterna vid genomförandet av reformen är att möjligheten förklara en skiljedom ogiltig under obestämd tid bör utmönstras ur skiljeförfarandelagen. Från nationellt men även internationellt håll har det bl.a. uttryckts att den finska skiljeförfarandelagens ogiltighetsbestämmelser äventyrar skiljedomens slutgiltighet samt att processen vid väckande av talan är för kostsam och utdragen. Det vanligaste lösningsförslaget på problematiken har varit att Finland bör implementera modellagens bestämmelser och därmed inte endast uppnå harmonisering utan även erhålla status som modellagsland. Förslaget har erhållit mycket medhåll inte minst från internationellt håll men även kritik har framförts. Implementeringen skulle medföra att distinktionen mellan ogiltighet och klander upphör. Med beaktande av likheterna mellan den svenska och finska skiljeförfarandelagen kan Finland även finna ledning av det redan genomförda reformarbetet i Sverige. Det svenska reformarbetet resulterade däremot i att distinktionen mellan ogiltighet och klander inte upphävdes, med hänvisning till det allmännas rättsskydd. Viktigt är även att komma ihåg att Sverige, till skillnad från Finland, är ett väl ansett land vid internationella skiljeförfaranden, försiktighet bör därmed vidtas vid jämförelsen. I det avslutande kapitlet argumenteras för hur den finska skiljeförfarandelagens bestämmelser om ogiltigförklarande och talan om upphävande av en skiljedom bör utformas i samband med reformen. Lösningsförslag presenteras för att den nuvarande problematiken i anslutning till ogiltighets- och klandergrunderna ska upphöra. I kapitlet beaktas även effektivitetsproblematiken som har framförts och lösningsförslag läggs fram. Till slut presenteras framtidsutsikter för skiljeförfaranden i Finland.

Denna pro gradu-avhandling behandlar skam som tema i Karl Ove Knausgårds romanverk Min Kamp. Min kamp är ett autofiktivt romanverk på drygt 3600 sidor som getts ut i sex separata böckerunder åren 2009-2011. Bådeförfattaren och huvudpersoneni romanverketheter Karl Ove Knausgård. I avhandlingen skriver jag Karl Ove Knausgård eller Knausgård då jag hänvisar till författaren, och Karl Ove då jag hänvisar till romankaraktären i romanserien Min Kamp. Knausgård inledde enligt egen utsaga projektet med att skriva ner de mest skamfyllda situationerna han kom ihåg från sin uppväxt, något han upplevde som befriande. Målet med romanverket för Knausgård blev att skriva autentiskt om sitt liv och på detta sätt skriva sig fri. Skam är ett mångfacetterat begrepp. Förmågan att känna skam är medfödd, och denna känsla är mycket betydelsefull för människans sociala funktion. Nära förbundet med skammen är individens självkänsla och självförtroende. Barndomen blir en grund av byggstenar för det vuxna livet, och de speciella erfarenheter en individ möter kommer att påverka henne och hur hon upplever och möter svårigheterna i vuxenlivet. Skamlöshet är en försvarsreaktion mot skammen, men istället för att visa sina skamkänslor använder skamlösa människor sig av hänsynslöshet då de försöker dölja sin skam. Både skammen och narcissismen är kopplade till självet. Medan skammen är förknippad med en negativ självkänsla, är narcissismen förknippad med en positiv upplevelse av självet. Skammen är i Min kamp också nära kopplad till manlighet och maskulinitet. I avhandlingen gör jag en tematisk läsning, och metoden blir således att identifiera scener där författaren Karl Ove Knausgård eller karaktären Karl Ove reflekterar över eller beskriver skamfyllda situationer. Som underlag för analysen ligger alla sex böcker i romanserien, samt avhandlingens teoretiska referensram. Intresset i avhandlingen ligger i hur skammen och skamlösheten tar sig i uttryck i romanverket, hur skammen beskrivs i förhållande till manlighet, samt hur skammen och skamlösheten påverkar Karl Ove och hans omgivning. Resultaten visar att Karl Ove har en hög skambenägenhet och att skammen är drivande för romanprojektet Min kamp. Karl Ove är mycket påverkad av sina uppväxtförhållanden och detta påverkar bland annat hans skamkänslor i förhållande till sin manlighet och sitt alkoholbruk. Resultaten visar också att konsekvenserna av att ge ut Min kamp blev omfattande också för andra än Karl Ove själv, men att romanens Karl Ove tycker att han har skrivit sig fri från att vara författare då han avslutar romanen.