Browsing by Title

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää niitä periaatteita ja tekniikoita, joiden avulla voidaan tarkistaa ohjelmistokomponenttien välinen yhteentoimivuus. Yhteentoimivuuden tarkistamista tarvitaan komponenttien uudelleenkäytön mahdollistamiseksi sekä ohjelmistoarkkitehtuurien suunnittelun yhteydessä. Ohjelmistokomponentin yhteentoimivuus muiden komponenttien kanssa riippuu sen syntaktisista ja semanttisista ominaisuuksista sekä ulkoisesta käyttäytymisestä. Nämä ominaisuudet määritellään formaalisti tyyppiteoriaa, ontologioita ja prosessialgebroja käyttäen. Komponenttien syntaktinen korvautuvuus määritellään niin kutsuttujen termiautomaattien ja niiden välisten suhteiden avulla. Komponentin semanttiset ominaisuudet määrittelevät yleistä käsitteistöä käyttäen, mitä komponentti tekee. Semantiikan kuvaukseen käytetään pääasiassa ontologisia käsitteitä ja semanttisissa vertailuissa käytetään avuksi logiikkaa. Komponentin ulkoinen käyttäytymiskuvaus ilmaisee sen käyttäytymismallin, jota kyseinen komponentti tukee. Käyttäytymiskuvaus on sekä ohje että rajoitus, joka toisaalta antaa mallin oikeelliselle vuorovaikutukselle ja toisaalta toimii komponenttien välisen korvautuvuuden tarkistusehtona. Komponentin ulkoinen käyttäytyminen, niin kutsuttu rajapintaprotokolla, kuvataan käyttäen prosessialgebraa. Tässä opinnäytetyössä on prosessialgebraksi valittu π-kalkyyli. Kun komponenttien ominaisuudet on mallinnettu formaalisti, voidaan komponenttien välinen yhteensopivuus ja korvautuvuus tarkistaa ohjelmallisesti. Tällaista ohjelmistoa voidaan hyödyntää esimerkiksi ohjelmiston suunnitteluprosessissa.

Ohjelmiston loppukäyttäjiä suoraviivaisesti tukevan toiminnallisuuden ja tietosisällön määrittely on haastavaa, ja muutokset ohjelmiston määrityksiin aiheuttavat usein merkittäviä lisäkustannuksia ohjelmistoprojekteissa. Vaatimusmäärittelyn kattavuutta voidaan parantaa kartoittamalla käyttäjien työtehtävät sekä suunnittelemalla valmis käyttöliittymäratkaisu jo määrittelyvaiheen alussa, jolloin määritellyn tietosisällön ja toiminnallisuuden toimivuus loppukäyttäjien työtehtävien yhteydessä voidaan testata käyttöliittymäprototyyppien avulla. Testauksen lisäksi käyttöliittymäratkaisun näyttökuvia voidaan käyttää asiakkaan ja toimittajan välisenä neuvottelu- ja sopimusvälineenä, jonka perusteella valmistuneen ohjelmiston käyttöliittymäratkaisu voidaan hyväksyä projektin päätteeksi. Käyttöliittymän testauksesta huolimatta käyttöliittymäratkaisuun kohdistuu projektin aikana vielä useita riskejä. Koska yksittäiset näyttökuvat eivät kuvaa kattavasti käyttöliittymän toimintalogiikkaa, käyttöliittymän toteuttaminen pelkkien näyttökuvien perusteella johtaisi helposti väärinymmärryksistä aiheutuviin hallitsemattomiin muutoksiin käyttöliittymäratkaisussa. Väärinymmärrysten välttämiseksi käyttöliittymän toimintalogiikka kannattaa kuvata erikseen käyttötilanteiden etenemistä esittävien näyttökuvasarjojen avulla. Näyttökuvasarjojen laatiminen on kuitenkin työlästä, ja yksinkertaisistakin käyttötilanteista syntyy usein pitkiä kuvasarjoja. Tässä työssä kehitettyjen sanallisten käyttösekvenssikuvausten avulla yksinkertaisten käyttötilanteiden toimintalogiikka on mahdollista dokumentoida näyttökuvasarjoja tiiviimmin. Lisäksi toteutustyötä voidaan helpottaa täydentämällä dokumentaatiota tässä työssä kehitetyillä komponenttikohtaisilla toimintalogiikan kuvauksilla. Tässä tutkielmassa arvioidaan määrittelyvaiheessa suunniteltuun käyttöliittymäratkaisuun projektin aikana kohdistuvia riskejä sekä riskien minimointia erityisesti käyttöliittymän dokumentoinnin avulla. Esimerkkitapauksena käytetään NCC Rakennus Oy:n tuntitietojen kirjausohjelmiston kehitysprojektia, jonka toteutus on tarkoitus tehdä osana monille toimialoille suunnattua WM-data Oy:n tuotekehitysprojektia. Aiheluokat (Computing Reviews 1998): D.2.1, H.5.2

Ohjelmistojen merkitys liiketoiminnassa on korostunut, kun kaikkia yrityksen keskeisiä toimintoja saatetaan hallita ohjelmistolla. Ohjelmistotoimitus saatetaan toteuttaa esimerkiksi asiakaskohtaisen ohjelmiston kokonaisluovutuksena, valmisohjelmiston lisensointisopimuksella tai software as a service -mallisena palvelutoimituksena. Ohjelmistojen yleisyydestä ja tärkeydestä huolimatta ohjelmistoja ei ole säännelty erityislainsäädännöllä eikä ohjelmistojen sopimusoikeudellisesta luonteesta ole kehittynyt oikeuskäytäntöä. Samalla kuitenkin ohjelmistojen ominaispiirteistä johtuu, että täydellisen toimivaa ja virheetöntä ohjelmistoa on käytännössä mahdoton tuottaa. Ohjelmistot aiheuttavat monenlaisia perustavaa laatua olevia oikeudellisia kysymyksiä. Ei ole esimerkiksi täysin selvää, tuleeko ohjelmistoja kohdella tavaroina vai palveluina, mikä tarkalleen ottaen on sopimuksen kohde eri ohjelmistotoimituksissa, mikä sääntely on merkityksellistä ohjelmistosopimuksissa tai milloin ohjelmistotoimituksessa voidaan katsoa olevan virhe. Arviointia ei helpota se, että ohjelmistosopimusten erityispiirteisiin voidaan lukea alan jatkuva muutos, tuotteen abstrakti luonne ja toimitusten verkostomainen luonne. Tästä huolimatta ohjelmistojen hankinnat joko räätälöityinä ohjelmistoratkaisuina tai ohjelmistolisensseinä voivat olla tilaajalle huomattava taloudellinen panostus. Tutkielmassa tarkastellaan yritysten välisiä kotimaisia ohjelmistotoimituksia ja sitä, miten ohjelmiston toimitustapa vaikuttaa ohjelmistotoimittajan sopimukselliseen vastuuseen, kun toimitus on virheellinen. Tutkielmassa vertaillaan erilaisten ohjelmiston toimitustapojen oikeudellista luonnetta, toimittaja sopimusoikeudellisia velvoitteita ja mahdollisesta suoritusvirheestä koituvia vastuutilanteita. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan, minkälaista ja mitä sääntelyä eri ohjelmistojen toimitustapoihin kohdistuu. Sopimuksen ulkoisen sääntelyn tunnistaminen on tärkeää, jotta sopimusta voidaan tarvittaessa tulkita ja täydentää sopimuksen ulkoisilla normeilla oikeaoppisesti. Kolmanneksi tarkastellaan ohjelmistotoimittajan sopimusvastuuta silloin, kun ohjelmistotoimituksessa ilmenee jokin suoritushäiriö esimerkiksi toimituksen viivästymisen tai puutteellisuuden tilanteessa. Tutkielmassa tarkastellaan myös, mitkä keskeiset seikat vaikuttavat ohjelmistotoimittajan vastuun arvioimiseen.

Ohjelmistorobotiikka on joukko teknologioita, joiden avulla voidaan automatisoida rutiiniprosesseja toimistotyössä. Ohjelmistorobotiikan hyödyntämisen päätavoitteena onkin korvata ihmisten toistuvia ja tylsiä toimistotehtäviä automaation avulla. Kun ohjelmistorobotti suorittaa tehtävän prosessia, se jäljittelee ihmisen toimintaa. Tämän pro gradu tutkimuksen aiheena on ohjelmistorobotiikan hyödyntämisen edellytykset. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia millaisia taitoja ja kyvykkyyksiä vaaditaan organisaatiolta, jotta se voi automatisoida liiketoimintaansa ohjelmistorobotiikan avulla. Tuloksia voidaan hyödyntää tulevissa ohjelmistorobotiikka-automatisoinneissa. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen semi-strukturoitu haastattelu. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla tehtävistä haastatteluista. Kyselylomakkeen tukena käytettiin kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksessa käytettiin taustatiedon hakuun lumipallo-otantaa. Tutkimuksessa hyödyntämisen edellytyksiä tutkittiin kolmesta näkökulmasta; prosessin, asiantuntijan ja organisaation näkökulmasta. Näin ollen tutkimuksen tuloksetkin kuvaavat näitä osa-alueita erikseen. Kuitenkin kaikilla osa-alueilla on oleellinen suhde toisiinsa. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella tärkeä vaatimus organisaation näkökulmasta automatisoinnille on, että automatisoitava prosessi pystytään kuvaamaan tarkasti ja voidaan ylipäätään automatisoida. Asiantuntijoilta vaaditaan yleisesti loogista ajattelukykyä, teknologiaymmärrystä ja kommunikaatiotaitoa. Edellytettävät taidot ovat riippuvaisia siitä, minkä alan asiantuntija on kyseessä. Roolista riippumatta vaaditaan perusymmärrystä ohjelmoinnista ja RPA-työkaluista. Prosessilta vaaditaan, että se on rutiininomainen, toistuva ja sääntöperusteinen. Automatisoinnin on myös oltava kannattavaa. Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää kaikki, jotka miettivät työtehtävien automatisointia ohjelmistorobotiikan avulla. ACM Computing Classification System (CCS): •Social and professional topics~Professional topics~Computing and business~Automation •Information systems~Information systems applications~Process control systems

Pro Gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää case-yritys Visma Solutions Oy:n PSA tuotteiden myynnin ja markkinoinnin välisessä yhteistyössä koettuja menestystekijöitä sekä haasteita. Tutkimus toteutettiin laadullisia menetelmiä hyödyntämällä ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joissa haastateltiin yhteensä kuutta case-yrityksen työntekijää. Kolme haastateltavaa työskenteli PSA-tuotteiden myynnissä ja kolme markkinoinnissa. Teemahaastatteluilla haluttiin löytää mahdollisimman syvällistä tietoa myynnin ja markkinoinnin välisen yhteistyön nykytilanteesta, sekä mahdollisia kehityskohteita. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on rakennettu aiempien tutkimusten pohjalta yhdistämällä myyntiputki sekä markkinointimix. Tutkielmalle asetetut kaksi tutkimuskysymystä ovat: ”Mitkä ovat myynnin ja markkinoinnin välisessä yhteistyössä koetut haasteet?” ja ”Kuinka havaitut haasteet voitaisiin ratkaista?” Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa myynnin ja markkinoinnin välisen yhteistyön kehittämisen olevan tärkeää yrityksen kannalta. Tutkimuksen perusteella koetut haasteet liittyvät suurilta osin myynnin ja markkinoinnin väliseen kuiluun, joka on ilmennyt kommunikaation vähyytenä sekä tavoitteina, jotka eivät ole linjassa keskenään. Kuilun koettiin kuitenkin pienentyneen merkittävästi viimeisen vuoden aikana ja tähän on vaikuttanut suuresti hyvä yhteishenki ja yhteinen halu kehittää yhteistyötä tiiviimmäksi. Yhteistyön kehittämisessä erityisesti esihenkilöillä on suuri vastuu. Kaikki koetut haasteet eivät suoranaisesti liittyneet yhteistyöhön, vaan esimerkiksi puutteet itse tuotteessa sekä kv-markkinat olivat tuottaneet haasteita. Tutkimusten mukaan B2B-myynti tapahtuu nykyään enenevissä määrin sosiaalisen median alustoilla. Myynnin ja markkinoinnin on luonnollisesti oltava siellä missä ostajatkin ovat, mikä pakottaa monet B2B-myyntiorganisaatiot muokkaamaan vanhentuneita toimintatapojaan.

Matematiikan opetuksen kannalta keskeisiä muutoksia tuoreessa opetussuunnitelmassa ovat ohjelmointisisältöjen mukaantulo, sekä eheyttävän opetuksen periaate, joka on eräs kantavista teemoista. Aiemmin eheyttävät kokonaisuudet ovat olleet vapaaehtoisia ja riippuneet opettajan aktiivisuudesta. Ohjelmointia puolestaan on opetettu yläasteella ja lukiossa valinnaisena jonkin verran ja vain pienelle osalle ikäluokasta, vaikka sen opetuskäytön puolesta onkin esitetty kannanottoja. Tässä tutkielmassa selvitetään voisiko ohjelmoinnillisilla tekstipohjaisilla CAD- ohjelmilla olla sijaa perusopetuksessa ohjelmoinnin ja matematiikan opetuksen välineenä, eräänä eheyttävän opetuksen mahdollistavana tekniikkana. Tutkittavaksi on valittu CAD- suunnitteluohjelmat OpenJSCAD.org sekä OpenSCAD. Tutkielmassa esitellään eheyttävän oppimisen teoriaa sekä kouluohjemoinnin taustaa tvt-kontekstissa. Varsinaisessa tutkimusosuudessa perehdytään OpenJSCAD.org ja OpenSCAD ohjelmien ominaisuuksiin ja käytettävyyteen matematiikan ja ohjelmoinnin käsitteistön opetuksessa. Tarkastelu suoritetaan ohjelman OpenJSCAD.org opetuskokeilun arvioinnilla sekä tarkistelemalla ohjelmien käyttökelpoisuuden osatekijöitä, käytettävyyttä ja pedagogista käytettävyyttä heuristisen arvioinnin keinoin. Lopuksi tarkisteillaan ohjelmoinnillisten CAD-suunnittelun paikkaa ja mahdollisuuksia opetuskäytössä. Kriittisestikin tarkasteltuna CAD-suunnittelua hyödyntävä opetus kuitenkin tarjoaa aivan uusia tapoja toimia ja yhdistää sisältöjä. Tutkimuksen tarkoituksena oli alustavasti selvittää, miten tekstipohjaista CAD-suunnittelua, ja siihen tarkoitettuja ohjelmia voisi hyödyntää matematiikan ja ohjelmoinnin opetuksessa. Tutkimuksen perusteella se tarjoaa mahdollisuuksia matematiikan ja ohjelmoinnin käsitteiden opetukseen ja laajemmin opetuksen eheyttämiseen, erityisesti yhdistettynä digitaalisen valmistamisen tekniikoihin, kuten 3D-tulostukseen. Tutkitut ohjelmoinnin käsitteitä ja analyyttistä CAD-suunnittelua hyödyntävät ohjelmoinnilliset CAD-ohjelmat hyötyisivät kuitenkin erikseen opetuskäyttöön suunnitelluista versioista, sillä niiden tämänhetkinen fokus ei ole peruskoulutasoinen opetus, minkä takia niitä ei voi varauksettomasti suositella.

Programming is a topic that has been recently added to the Finnish curriculum as a content in math and making appearance also as an extensive goal of teaching in 2014. This means that the ways of teaching, teaching practices and researches involving them has been made in a very short range when compared to other subjects. This research focuses on how the teaching of programming is initiated in primary school. According to this prospect, research focuses on the question of how programming is initiated for pupils for the first time and how the teaching of programming is being initiated. Because teaching pro-gramming is based partly on textbooks used as a part of teaching, in order to examine this issue compre-hensively, it answers the question “How programming is displayed in the first graders textbooks?”. The research was executed with systematic literature review about theory involving programming. This gave an opportunity to gain information outside of the so-called official textbooks. After analyzing theoret-ical literature, research about materials provided at school was implemented by sending a survey of the research to all of the publishers making textbooks for schools in Finland. These publishers were Edukustannus, Otava and SanomaPro. All of the publishers agreed to take a part in the research so the research involves the following textbooks: Kymppi, Milli, Oivaltaja, Tuhattaituri, Tuuma and Yykaakoo. The research analyzed these materials for the matter them involving programming. In research literature programming was shown in a different manner than in textbooks. Previous studies indicated mainly, what kind of databases and complication of materials teachers could find to support teaching of programming. Studies also introduced platforms for programming and robotic toys. Teaching programming in textbooks emphasized quantitatively literary exercises. Other stressed area in textbooks were functional exercises. When comparing implemented studies and materials provided for teaching programming, it seems like teachers are possibly supposed to or assumed to use also materials outside of the textbooks. Materials outside the textbooks in turn provides alternative choices to provide versatile ways of teaching programming instead or alongside textbooks.

Tutkielmassa tarkastellaan vuoden 2014 peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa esitetyn ohjelmoinnin sisällyttäneitä yläasteen matematiikan oppikirjoja. Oppikirja-analyysi selvittää mitä ohjelmointikäsitteitä kirjat teoriassaan käsittelevät, minkälaisia ohjelmointitehtävät ovat, mitä ajattelun taitojen tasoja tehtävien teossa tarvitaan ja minkälaista oppimiskäsitystä kirjojen ohjelmointiosuudet tukevat. Aineistona on käytetty pelkästään kirjojen ohjelmointiosuuksia. Matematiikassa käytetään hyvin samankaltaisia ajattelun taitoja kuin ohjelmoinnissa. Molemmille ongelmien ratkaiseminen on hyvin keskeistä ja tässä prosessissa tarvitaan päättelyä ja analysointia. Voidaankin sanoa, että ohjelmointi on pohjimmiltaan ajattelun opettamista. Algebran ja logiikan ymmärtäminen on kuitenkin ohjelmoinnille keskeistä, sillä ohjelmointikielet muistuttavat enemmän matematiikkaa kuin luonnollista kieltä. Matematiikan opiskeleminen ja ohjelmoinnin harjoittaminen voivat siten edistää sekä matematiikan että ohjelmoinnin oppimista. Kokonaisuuksien hahmottaminen, ratkaisujen tuottaminen, kriittisyys ja luovuus ovat matematiikan lisäksi tärkeitä taitoja myös muissa oppiaineissa, siksi ohjelmointi edistää muiden aineiden oppimista. Tutkimuksessa ohjelmointiosuuksien sisältämien tehtävien analysointi perustuu Bloomin taksonomiaan, minkä avulla tehtävät voidaan luokitella eri tasoille niiden ratkaisemiseksi vaadittujen ajattelun taitojen tason perusteella. Taksonomian tasoja on yhteensä kuusi ja lyhyesti ne ovat muistaminen, ymmärtäminen, soveltaminen, analysoiminen, syntetisoiminen ja arvioiminen. Kutakin tasoa vastaavasta tehtävätyypistä on annettu esimerkki tutkielman teoriaosuudessa. Yhdestä tehtävästä löytyi usein piirteitä useasta eri taksonomian tasosta. Oppikirja-analyysin tutkimustulokset koottiin taulukoihin. Taulukoista havaittiin suurimman osan tehtävistä sijoittuvan taksonomian tasoille muistaminen, ymmärtäminen ja soveltaminen. Kaikista eniten tehtäviä luokiteltiin kuitenkin muistamisen tasolle, mikä selittyy ohjelmointiosuuksissa esittellyllä ohjelmoinnin perusteorialla. Monissa tehtävissä oli keskeistä käyttää tehtävänannon kannalta oikeita komentoja ja ymmärtää kuinka tietokone lukee sille annettuja ohjeita sekä kirjoittaa toimintaohjeet tietokoneelle. Peruskomentojen ja ohjelmoinnillisen ajattelun osaaminen ovat tärkeitä, jotta opiskelija pystyy ratkomaan syvempiä ajattelun taitoja vaativia tehtäviä. Ohjelmoinnissa harrastuneisuutta osoittaville opiskelijoille on joitakin haastavampia tehtäviä, mutta niitä voisi olla enemmän. Tutkimusaineistoissa on merkittäviä eroja niiden käyttämissä opetusmenetelmissä. Eräässä oppikirjassa kaikki ohjelmointitehtävät tehtiin tietokoneen avulla, kun taas toisessa tehtävät ratkaistiin pitkälti matematiikan opetukselle perinteisesti kynän ja paperin avulla. Tutkimuksessa esitellään myös kuinka matematiikka on integroitu ohjelmointitehtäviin. Tutkimusaineistona olleista oppikirjoista löytyi paljon hyvää, mutta myös jonkin verran moitittavaa matematiikan tunnilla tapahtuvan ohjelmoinnin opettamisen kannalta. Tätä on käsitelty tutkielman pohdinta-osuudessa. Tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella oppikirjojen todettiin tukevan konstruktiivista oppimiskäsitystä, jossa uutta tietoa rakennetaan aikaisemmin opitun tiedon pohjalta.

My Pro Gradu thesis concentrates on how to translate the English word please into Finnish. As in the Finnish language there is no unambiguous translation for please, the results are diverse. This thesis is based on a Bachelor’s thesis I made in 2012, but this time the scope is wider; whereas my Bachelor’s was about how to translate please in television subtitles, this study compares subtitles to literature translations. In other words, the basis for this study is to a) find as many Finnish translations for please as possible, b) categorize the findings based on their core meaning, and c) explore whether or not there are differences between television subtitles and literature translations. The material was collected in summer 2015 using the first five seasons of Sex and the City the television series and three books by Sex and the City author Candace Bushnell. One of the books is the basis for the television series. The material, i.e. the please-words, were collected by using information technology as help. The collection of the data started from the literature. I used three books by Bushnell: Sex and the City, 2000, Lipstick Jungle, 2005, and One Fifth Avenue, 2008. I downloaded all the three books on an electronic reading device and used its search activity to locate each please-word with their contexts. I typed those findings in a word document, after which I looked for their Finnish equivalents manually from the Finnish translations of the books. Once that was done, I moved onto the television series. As the five seasons of Sex and the City included more than 33 hours of audiovisual material, I used Sex and the City -internet page, onto which all the lines from each episode were collected. By using the search activity, I was able to locate all the please-words and their contexts from all the five seasons. I wrote down the time stamps of each please-word and then looked for how each please was translated into Finnish on the DVDs. As the result of my analysis, 39 different translations for please were found. I categorized those findings in 14 different groups, the representatives of which share the same core meaning. The categories were the following, starting from most common one: 1. Omission of the translation; 2. Conditional; 3. Interrogative; 4. Disbelief and irritation; 5. Ole kiltti; 6. Kiitos; 7. the morpheme -han/hän 8. Ole hyvä; 9. Teitittely; 10. Nyt; 11. Pyytää; 12. Vain; 13. Please; 14. Miscellaneous. There were remarkable differences between the literature translations and the subtitles. The most significant difference was the omission of the translation: in the literature the translation for please was left out much more rarely than in the subtitles. The most likely reason for such a phenomenon was the time and space limits that come with subtitles. In the literature translations there was also a lot more variation (even) within one category: for example, there were remarkably more ways (6) of expressing disbelief and irritation in the literature than in the subtitles. It is obvious that more limited variation in the subtitles is due to the limits of time and the number of characters that can be fitted to the screen at once. The goal of this study was to find out in how many different ways please translates into Finnish in both television series and in literature. The study gives out a preliminary idea of the versatility of the Finnish translations of please. Further studies could examine for example children’s literature, as for kids of the 2000s the word please is a lot more familiar than it was for those born in the previous century.

The aim of the literature review was to examine barley’s (Hordeum vulgare) alcohol-soluble proteins – hordeins and their technological attributes. Additionally, applicability of flow field flow fractionation (FFF) separation method as well as spectrophotometric and light scattering methods for protein characterization was under investigation. The objective of the experimental research was to determine a suitable extraction method for hordeins and subsequent analysis of their molecular weight distribution, size and conformation by the use of AF4 (asymmetric flow field flow fractionation) in combination with MALS-, UV- and RI-detectors. 40 % 1 propanol combined with mild sonication treatment proved to be the most efficient method to extract hordeins from barley flour. In order to prevent deterioration of the FFF channels the solvent had to be diluted to 20 %. Same dilution was used to measure hordeins’ extinction coefficient and to calculate ?n/?c theoretically. Berry plot was found to be the most suitable fit for the data analysis. Extracted hordeins were analysed with SDS PAGE. Extracts contained monomeric C, B and ? hordeins and polymeric B, D and ? hordeins. Also, small amounts of albumins, globulins and hydrolysed proteins were present. Extracts’ fractograms had five distinctive peaks. All of the peaks’ mass fractals and polydispersity indices were above 1, which means analysed aggregates were polydisperse and shaped as complex rods. This can be explained by 1 propanol influenced protein aggregation. Some inference in light scattering was identified in the MALS detector signal. This and the use of measured extinction coefficient and calculated index of refraction caused some errors in the data. The low sample yield (19–26 %) can be explained by the hordeins’ adhering to a syringe filter and adsorbing to the surface of AF4’s ultrafiltration membrane. Also, the use of over simplifying mathematical model to calculate the results and yield could cause some errors in the results. This study showed that it is possible to study Mw, size and conformation of polymeric hordeins with AF4 combined with MALS/UV-detectors and that hordeins form big aggregates in 20 % 1 propanol. For MALS proteins should be extracted in a solvent that will not interfere with subsequent analysis and proteins net charge, which creates a challenge to find proper solvent for hordeins. Nevertheless AF4 proved to be useful and delicate tool for characterizing cereal polymeric proteins.