Browsing by discipline "Englantilainen filologia"

Koulutusalan osaamisesta on tullut Suomessa viime vuosina tärkeä vientituote, ja yhä enemmän suunnitellaan ulkomailla toteutettavia koulutusvientihankkeita. Osa tällaisista hankkeista rekrytoi suomalaisia luokanopettajia ulkomaille opettamaan ja kehittämään paikallista perusopetusta. Luokanopettajat päätyvät toimimaan kulttuurisesti mutta myös kielellisesti täysin uudenlaisessa työskentely-ympäristössä vaihtaessaan opetuskielen suomesta englantiin ja ryhtyessään opettamaan paikallisille oppilaille sisältöaineita englannin kielellä. Uusi kielellinen konteksti on erityisen haastava myös siksi, että koulutusviennin kohdemaissa paikallisilla oppilailla ei välttämättä ole ennestään englannin kielen taitoa, mutta opettajalla ja oppilailla ei ole muuta yhteistä kieltä. Tällaista opettamisen lähestymistapaa, jossa sisältöaineita opetetaan englannin kielellä, voidaan kutsua CLIL-opetukseksi (Content and Language Integrated Learning). CLIL-määritelmällä voidaan viitata hyvinkin erilaisiin opetusympäristöihin ja -käytäntöihin. CLIL-opetusta on tutkittu paljon, mutta tutkimuksessa on keskitytty enimmäkseen oppilaiden suorituksiin eikä niinkään siihen, kuinka opetuskielen vaihtaminen vaikuttaa opetuskäytäntöön. Suomalainen koulutusvienti ulkomailla on varsin uusi konteksti CLIL-opetukselle. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan opettajien kokemuksia yhdestä koulutusvientikontekstista. Laadullisessa tapaustutkimuksessa haastateltiin viittä suomalaista luokanopettajaa, jotka olivat osallistuneet koulutusvientiohjelmaan Abu Dhabin emiirikunnassa Arabiemiraateissa ja opettaneet paikallisille oppilaille sisältöaineita englannin kielellä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, 1) kuinka opettajat reagoivat uuteen kielelliseen opetusympäristöön, 2) millä tavalla opettajien opetuskäytäntö erosi Abu Dhabissa verrattuna heidän edelliseen opettajankokemukseensa ja 3) kuinka uusi kielellinen konteksti vaikutti opettajien ammatilliseen eheyteen. Haastattelut analysoitiin temaattisen analyysin menetelmällä. Tutkimus osoittaa, että uusi opetuskonteksti oli ollut kaikille opettajille yllättävä. Tarkastelemalla tätä seikkaa opettajan haavoittuvuuden käsitteen kautta voidaan päätellä, että yllättynyt reaktio aiheutui ristiriitaisesta tilanteesta, jossa opettajien käsitykset itsestään opettajina ja oppimistulokset eivät kohdanneet totutulla tavalla. Luokanhallinnan haasteiden vuoksi opetuskäytäntö oli opettajien mielestä enimmäkseen muuttunut opettajajohtoisemmaksi kuin aiemmin, ja sopivien menetelmien löytäminen oli ollut odottamattoman vaikeaa. Neljän opettajan käsitys itsestään opettajana oli muuttunut negatiivisella tavalla, mutta lähes kaikki pystyivät hyväksymään muutoksen ja kääntämään sen kehitykseksi, ja osalle kokemus toi uutta itsevarmuutta. Tutkimuksessa pohditaan myös CLIL-käsitteen käyttöä koulutusvientikontekstissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sellaisista CLIL-ympäristöistä, jotka selkeästi eroavat eurooppalaisista CLIL-ympäristöistä, tarvitaan lisää tutkimusta ja keskustelua. Kaikista haastatteluista kävi ilmi opettajien tarve ymmärtää tällaisen opetuskontekstin haasteita paremmin jo ennen työskentelyn aloittamista. Tutkimustulokset ja käytännön esimerkit koulutusvientiympäristöistä voivat helpottaa opettajien henkistä ja käytännön valmistautumista uudenlaiseen työhön.

Tutkielmassa tarkastelun kohteena on yksittäisen verkossa toimivan faniyhteisön tapa rakentaa, rajata ja ilmaista jaettua sosiaalista identiteettiä. Faniuden ja faniyhteisöjen luonnetta taustoitetaan Hirsjärven (2009) ja Nikusen (2003) tutkimuksella, ja faniyhteisöjen käsittämistä sosiaalisina ryhminä puolletaan sosiaalipsykologisen teorian käsityksillä ryhmien ominaisuuksista ja syntymekanismeista. Tutkielmassa käsitellään myös nimellisiä eroavaisuuksia sosiaalisen ja henkilökohtaisen identiteetin välillä, ja määritellään fanius identiteetiksi, jota tuotetaan nimenomaan sosiaalisessa kontekstissa muiden fanien kanssa. Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysia, koska data on kerätty neljän eri käyttäjän omista ja jaetuista julkaisuista verkkoblogialustalta, jonka formaatti mahdollistaa keskustelun haarautumisen ja ajallisen jakautumisen tavalla, jonka tarkastelu keskusteluanaalysin keinoin katsotaan olevan suureksi osaksi epäkäytännöllistä kasvotyön ilmaisuja lukuun ottamatta. Dataa on kerätty määritellyltä ajanjaksolta käyttämällä kyseiselle faniyhteisölle relevantteja avainsanoja, jolla on pyritty varmistamaan, että viestintätilanteessa oleellinen identiteetti on fani-identiteetti. Analyysin käsittelyssä faniuden kohteesta lainattujen käsitteiden yleisyyden huomataan jäävän oletettua vähäisemmäksi, joskin niillä on joitakin funktioita. Huumori nousee esille merkittävänä identiteettityön keinona: erityisesti vuorovaikutuksessa syntyvä vitsailu ja siinä käytetyt negatiiviset kasvotyön strategiat luovat subjektipositioita faneille. Sen lisäksi diskurssista nousevat esiin intertekstuaalisuus, affektiiviset hyperbolat eli tunneilmaisun liioittelu, faniyhteisön yhteinen odotushorisontti ja jaettu tieto sekä normista poikkeavat kirjoittamisen tavat. Yksittäiset ilmaisut toimivat eri tasoilla ja limittyvät toisiinsa; esimerkiksi intertekstuaalisia viittauksia jaetun fani-identiteetin keskiöön esiintyy sekä hyperbolien kohteena, jaettujen merkitysten lähteenä että huumorin työkaluna. Tutkimuksen lopuksi arvioidaan sitä, kuinka hyvin tutkimuskysymyksiin saatiin vastaus ja pohditaan fanituksen kohteen narratiivin ja fani-identiteetin rakentumisen yhteyttä.

Vertailen tutkielmassani eurooppalaista veijarihahmoa (trickster) kettua ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen veijarijumaluutta kojoottia ja näihin liittyvien tekstien sovellutuksia vieraan kielen opetuksessa suomalaisessa oppimisympäristössä. Tutkielman tavoite on tarkastella eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen veijarihahmon eroja sekä osoittaa tekstien käyttökelpoisuus englannin vieraan kielen opetuksessa. Teoriataustana toimii Louis Owensin kehittämä kulttuurienvälinen lähestymistapa (cross-reading), joka korostaa kulttuurisen ja historiallisen taustatiedon sekä oman ja vieraan kulttuurin vertailun merkitystä vierasperäisiä tekstejä luettaessa. Tutkielman ensimmäisessä osassa vertailen Reynard the Fox –nimistä veijarihahmoa (suom. Kettu Repolainen) ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen veijarijumaluutta kojoottia kirjallisten näytteiden pohjalta. Analyysi perustuu William Hynesin veijarihahmojen arviointiin kehittämiin kriteereihin. Aineisto pohjautuu Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen suullisen perimätiedon pohjalta kirjoitettuihin tarinoihin Kojootista, sekä William Caxtonin vuoden 1481 käännöksen modernisoituun versioon Reynard-ketun seikkailuista eläinten hovissa. Tutkielman toisessa osassa käsittelen luokkahuonetutkimustani veijaritekstien käytöstä englannin vieraan kielen opetuksessa. Luokkahuonetutkimus toteutettiin kolmella eri luokka-asteella: alakoulun kuudennella luokka-asteella, yläkoulun yhdeksännellä luokka-asteella ja lukion ensimmäisellä vuosikurssilla. Analysoitava aineisto perustuu opettajan osallistuvasta tarkkailusta saatuihin muistiinpanoihin ja reflektioon, sekä oppilailta kerättyyn palautteeseen. Aineistoa analysoidaan ankkuroidun teorian (grounded theory) mukaisesti, eli teoria on muodostettu aineiston pohjalta. Analyysi keskittyy oppilaiden suhtautumiseen opetusta ja aihealuetta kohtaan. Tutkielma osoittaa, että veijarihahmoja käsittelevät tekstit viihdyttävät myös nykypäivän lukijaa ja että ne soveltuvat suomalaiseen englanninkielen opetukseen.

Avhandlingens syfte är att granska vilken beredskap engelsklärare på högstadienivå har att möta förändringen när det gäller undervisning i kultur och språkvarianter som den nya nationella läroplanen för med sig. Traditionellt har kultur i språkundervisningen handlat om målspråkskultur och i engelskans fall i första hand om angloamerikansk kultur. Samma synsätt har gällt för undervisning i varianter av engelska, d.v.s. angloamerikanska varianter har utgjort normen. Eftersom engelskan i dag har rollen av ett globalt lingua franca och de icke-infödda talarna är långt flera än de infödda är de inföddas kultur och språkvarianter inte längre lika relevanta för undervisningen och behöver därmed inte nödvändigtvis utgöra normen. Däremot skulle eleverna vara betjänta av att förberedas för att använda engelskan i global kommunikation och multikulturella möten. De här aspekterna har en betydande roll i engelskundervisningen enligt den nya läroplanen i Finland som för högstadiets del träder i kraft från och med 2017. Här framhävs betydelsen av att förstå mångkulturalism och mångspråkighet och vikten av att kunna kommunicera i sådana sammanhang. Engelskan som ett redskap för global kommunikation betonas upprepade gånger, medan dess roll som bärare av nationell kultur endast nämns i korthet. Sättet att närma sig engelskans roll i världen innebär något helt nytt i jämförelse med den ikraftvarande läroplanen. I min avhandling frågar jag hur lärarna förhåller sig till de nya aspekterna i läroplanen och hur de redan nu beaktar dem i sin undervisning. Undersökningen är kvalitativ och utförd i form av intervjuer med fem högstadielärare under november och december 2015. Intervjuerna hade formen av temaintervjuer med en på förhand uppgjord struktur från vilken avvikelser kunde göras för att fånga upp aspekter som de intervjuade för fram. Resultaten visar att även om lärarna är medvetna om den nya betoningen av engelskan som ett redskap för multikulturell kommunikation är de på många sätt rotade i den angloamerikanska kultursfären i sin undervisning. På motsvarande sätt fokuserar de också på de vanligaste varianterna av infödd engelska. En orsak till det traditionella förhållningssättet kan ligga i att lärarna i många fall följer läromedlen, som därmed får rollen av normgivare. Huruvida läromedlen uppdateras i enlighet med den nya läroplanen får sålunda betydelse för dess förverkligande. Ytterligare två aspekter framstår som betydelsefulla för lärarnas beredskap att undervisa i enlighet med den nya läroplanen: möjligheten till multikulturell kommunikation i verkligheten, vilken i sin tur är beroende av skolans närsamhälle och därmed ojämlik, samt tolkningsmöjligheterna av själva läroplanen. Lärarna kritiserade planen för att vara otydlig och svårtolkad och efterlyste handledning i hur den ska omsättas i praktiken. Sammantaget kan de här omständigheterna leda till större olikhet mellan skolornas engelskundervisning, vilket kan ha konsekvenser för, till exempel, elevernas beredskap för studentexamen.

Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee brittiläisillä lastenhoitoa koskevilla verkkosivustoilla esiintyviä sukupuolittuneita vanhemmuusdiskursseja. Tutkimuskysymyksinä on, millaisia vanhemmuusdiskursseja verkkosivuilla esiintyy, tukevatko verkkosivustojen tasa-arvodiskurssit perinteisiä sukupuolirooleja ja onko eri verkkosivustojen välillä eroavaisuuksia yllämainittuja seikkoja koskien. Verkkosivustot babies.co.uk ja babycentre.co.uk valittiin tutkimuskohteiksi niiden suosion ja ilmaisen sisällön takia. Sivustojen artikkeleista kerättiin kaksi pientä korpusta. Verkkosivuston babies.co.uk artikkeleista kerätty korpus sisältää 168 artikkelia ja on kooltaan 144 284 sanaa. Verkkosivuston babycentre.co.uk artikkeleista kerätty korpus sisältää 140 artikkelia ja on kooltaan 122 949 sanaa. Korpuksista etsittiin tiettyjä avainsanoja ja sanapareja, ja niiden lukumäärien ja kontekstien perusteella tutkittiin, millaisia vanhemmuus- ja tasa-arvodiskursseja verkkosivustoilla esiintyy. Tutkimuksen pohjana käytettiin Jane Sunderlandin vanhemmuusdiskursseja ja Michelle M. Lazarin tasa-arvodiskursseja. Vanhemmuusdiskursseja tutkittiin sanaparin 'your partner' kontekstien avulla. Löydetyt vanhemmuusdiskurssit jaoteltiin sukupuolten välistä tasa-arvoa tukeviin ja perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviin diskursseihin. Sivuston babies.co.uk artikkeleista kootun korpuksen vanhemmuusdiskursseista tasa-arvoa tukevia diskursseja on 12,5 % ja sukupuolirooleja ylläpitäviä 87,5 %. Vastaavat luvut sivuston babycentre.co.uk artikkeleista kootun korpuksen diskursseille ovat 38,1 % ja 61,9 %. Tasa-arvodiskursseja tutkittiin laskemalla lukumäärät äitisanoille (mother, mum, mummy ja niiden monikot), isäsanoille (father, dad, daddy ja niiden monikot) sekä sukupuolineutraaleille vanhemmuussanoille (parent, parents). Sivuston babies.co.uk artikkeleista kootussa korpuksessa äitisanoja on 211, isäsanoja 62 ja sukupuolineutraaleja vanhemmuussanoja 353. Vastaavat luvut babycentre.co.uk:n artikkeleista kerätylle korpukselle ovat 373 äitisanaa, 163 isäsanaa ja 271 sukupuolineutraalia vanhemmuussanaa. Isäsanat jaoteltiin kontekstiensa perusteella tasa-arvoa tukeviin ja perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviin. Babies.co.uk-korpuksessa näistä sanoista tasa-arvoa tukevassa kontekstissa esiintyy 55,5 % ja sukupuolirooleja tukevassa kontekstissa 44,4 %. Babycentre.co.uk-korpuksessa isäsanojen konteksteista 63,4 % on tasa-arvoa tukevia ja 36,6 % sukupuolirooleja ylläpitäviä. Tutkimustulokset osoittavat, että verkkosivustolla babies.co.uk esiintyvät vanhemmuusdiskurssit ovat suurimmaksi osaksi perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviä diskursseja. Myös sivuston babycentre.co.uk vanhemmuusdiskursseista yli puolet tukevat perinteisiä sukupuolirooleja. Kummallakin verkkosivustolla äiti mainitaan useammin kuin isä, ja sivustolla babies.co.uk lähes puolet ja sivustolla babycentre.co.uk yksi kolmasosa isäsanoista on perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitävässä kontekstissa. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että lastenhoitoa käsittelevien verkkosivustojen sisällöntuottajien olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, millaisia vanhemmuusdiskursseja he tuottavat. Koska kieli muokkaa todellisuutta, sivustoilla käytetyt ilmaisut eivät ole yhdentekeviä, jos tavoitteena on sukupuolten välinen tasa-arvo niin lastenhoidossa kuin työelämässäkin.

Tutkielma käsittelee asenteellista kielenkäyttöä talouspolitiikkaa koskevissa keskusteluissa kahden amerikkalaisen talousblogin kommenttiosioissa. Tutkimuskohteena on asenteellisen kielenkäytön tyyppien sekä polaarisuuden suhteellinen määrä, blogien kommentoijien eroavaisuudet sekä se, mihin kommenteissa ilmaistut asenteet kohdistuvat. Aineisto koostuu yhteensä 194:stä kommentista (22 405 sanaa) jotka on kerätty kahdesta eri blogista (Paul Krugmanin The Conscience of a Liberal ja Donald Boudreaux’n Café Hayek). Blogit valikoituivat niiden toisistaan poikkeavien taloustieteellisten lähestymistapojen ja ideologisten maailmankuvien vuoksi. Kommentit on valittu viittä eri julkistalouden osa-aluetta käsittelevistä blogikirjoituksista. Koska Krugmanin blogikirjoitukset sisältävät huomattavasti enemmän kommentteja, niistä valittiin kommenttien saamien suositteluäänten määrän mukaan neljään osaan jaettu ositettu satunnaisotos. Kommentit analysoitiin Martinin ja Whiten (2005) appraisal-teorian attitude-järjestelmän mukaisesti. Tutkielmassa toteutettu aineiston tarkka lähiluku vertautuu mm. Banksin (2005) mini-korpusanalyysiin. Tämän tutkielman pääanalyysissa kommenteista tunnistettiin ja niihin merkittiin asenteellisen kielen esiintymät, niiden tyyppi sekä asenteellisen kielen kohde ja lähde. Tähän käytettiin UAM Corpus Tool -ohjelmaa. Tämän jälkeen tuloksia käsitellään sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkielmassa painottuvat kvalitatiiviset tulokset, koska aineiston asenteellisen kielen kontekstisidonnainen monikerroksisuus on aineiston mielenkiintoisin osa. Aineistossa asenteellista kieltä esiintyy yhteensä 1 882 kertaa, ja se painottuu asioiden ja ilmiöiden (appreciation, 61%), sekä ihmisten tekojen ja ominaisuuksien arviointiin (judgement, 34%). Tunteiden suorat ilmaukset (affect, 5%) ovat huomattavasti vähemmän yleisiä. Tulos viittaa siihen, että asenteellinen kielenkäyttö kommenttiosioissa on pelkkien tunnereaktioiden ilmaisua perustellumpaa. Aineiston asenteellinen kieli on myös 68-prosenttisesti negatiivista. Krugmanin kommenteissa esiintyi 41% epäsuoria asenteen ilmaisuja (invoked attitude), merkittävästi Hayek-otosta enemmän (17%). Krugman-aineistossa käsitellään Yhdysvaltain Demokraatti- ja Republikaanipuoluetta huomattavasti Hayek-aineistoa enemmän, ja markkinavapautta arvotetaan negatiivisemmin (-14/+11). Molemmissa otoksissa käsiteltiin eniten politiikkapäätösten seurauksia sekä Paul Krugmania, molempia pääosin negatiivisesti. Krugmanin kritisointi otoksissa johtuu kuitenkin eri syistä. Hänen omassa blogissaan kritiikkiä synnyttää Krugmanin liian negatiivinen suhtautuminen presidenttiehdokas Bernie Sandersiin ja se, että jotkut pitävät Krugmania liian markkinamyönteisenä. Hayek-yhteisössä kritiikkiä aiheuttaa taas Krugmanin taipumus suosia valtion kontrollia talouden ohjailussa vapaiden markkinoiden sijaan, eli syy on päinvastainen kuin osalla Krugmanin lukijoista. Tutkielman keskeisimpiä huomioita on se, että vaikka taloustiede tieteenalana nojaa rationaalisuuteen ja objektiivisuuteen, keskusteluissa näkyy vahvasti myös talouspolitiikan yksilönläheisempi ja tunteellisempi puoli. Aineiston kommentit sisältävät paljon asenteellista kieltä, joka on luonteeltaan kontekstisidonnaista ja monikerroksista. Vaikka Internet-kommentointi on usein matalatasoista ja polarisoitunutta, niin kommenttien tarkastelu tarjoaa näkökulman niiden kirjoittajien maailmankuviin tavalla, joka on vertaansa vailla maailman historiassa.

Tämä tutkielma käsittelee skotlantilaisten alakoululaisten skotin kielen tuntemusta. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, tunnistavatko skotlantilaiset lapset skotin sanoja, onko tunnistuksella alueellisia eroja ja onko sillä merkitystä, käyvätkö lapset yksityiskoulua tai valtionkoulua. Tutkin myös missä lapset kuulevat tai lukevat skottia ja pitävätkö lapset skottia omana kielenään. Tutkielman teoriaosassa käsitellään skotin määrittelyn ongelmallisuutta; tulisiko skottia käsitellä kielenä vai englannin murteena. Teoriaosassa käsitellään myös skotin historiaa, yleisiä piirteitä, asemaa Skotlannissa, asemaa opetuksessa sekä tulevaisuuden näkymää. Tutkielman empiirinen osuus toteutettiin keräämällä kyselylomakkeilla tietoa viidestä skotlantilaisesta alakoulusta. Koulut sijaitsivat kolmella eri alueella: yksi Glasgow’ssa, yksi Dundeessa sekä kolme Perth ja Kinrossin alueella. Yksi Perth ja Kinrossin alueen kouluista oli yksityiskoulu, kaikki muut olivat valtion kouluja. Tutkimukseen osallistui kaiken kaikkiaan 148 oppilasta iältään 9-11-vuotiaita. Kyselylomakkeet sisälsivät 10 skotin sanaa alakoululaisten tunnistettavaksi ja määriteltäväksi. Lisäksi heidän tuli kertoa, missä olivat sanan kuulleet/lukeneet ja käyttivätkö he sanaa itse. Lopuksi lasten piti kertoa minkä kielen sanoista oli kyse. Dundeessa 16 % sanoista tunnistettiin, Glasgow’ssa 44 %, Perth ja Kinrossin yksityiskoulussa 44 % sekä Perth ja Kinrossin alueen valtionkouluissa 33 %. Eri sanoja tunnistettiin paremmin eri alueilla ja joitain sanoja ei tunnistettu joillain alueilla ollenkaan. Tulos oli jokseenkin odottamaton, sillä yksityiskoulun odotettiin pärjäävän muita kouluja huonommin, koska skottia ei ole historiallisesti pidetty sopivana opetuskielenä ja yksityiskouluissa ajatellaan olevan korkeatasoisempaa opetusta. Pääasiassa lapset olivat kuulleet/lukeneet sanat kotona tai isovanhemmilta, mutta yksityiskoulussa pääosa sanoista oli tavattu koulussa. Aktiivisessa käytössä sanat olivat verrattain vähän. Dundeen koulua lukuun ottamatta enemmistö koululaisista tunnisti sanat skotiksi. Otanta ei ollut edustava, mutta kyselyn perusteella voisi sanoa, että lapset pitävät skottia kielenä. Alueiden ja eri koulutyyppien välillä löytyy suuria eroja ja skottia kuullaan yleensä kotioloissa.

Tutkielma käsittelee slash-fanifiktiota queer-teorian ja heteronormatiivisuuden näkökulmasta, käyttäen esimerkkinään Harry Potter -slash-fanifiktiota. Tutkielman tarkoitus on osoittaa kuinka slash-fanifiktio on monimuotoinen ilmiö, joka sisältää sekä heteronormatiivisia sekä sitä haastavia elementtejä. Slash-fanifiktion eri alalajit eli samaa sukupuolta olevien henkilöhahmojen paritukset eroavat toisistaan suhteessa heteronormatiivisiin seksuaalisuus- ja sukupuolikäsityksiin sekä päinvastaisesti haastavat näitä heteronormatiivisia käsityksiä mukaillen joitakin queer-teorian keskeisiä ajatuksia sukupuolesta sekä (homo)seksuaalisuudesta. Tutkielmassa osoitetaan kuinka slash-fanifiktio sisältää sekä sukupuolta että seksuaalisuutta monimuotoisesti lähestyvää materiaalia ja kuinka samaa sukupuolta olevien henkilöhahmojen slash-paritukset eroavat toisistaan queer-elementtien ja heteronormatiivisuuden viitekehyksessä. Buddy slash -paritus sisältää vähemmän queer-elementtejä kuin kaksi muuta paritusta käyttäen fanifiktiossaan yltiöllistä romantiikkaa ja idealisoi heteronormatiivisia sukupuoli- ja seksuaalisuusnormeja, näin ollen heijastaen heteronormatiivisuuden sukupuoli- ja seksuaalisuusnormeja slash-paritukseen. Enemy slash taas sekä haastaa että rikkoo sukupuolistereotypioita sekä sekoittaa queer- ja ei-queer-slashia. Paritus sisältää sekä vanhanaikaista romantiikkaa että queer-käyttäytymistä kuten m-preg (miespuolisen henkilähahmon raskaus), ristiinpukeutumista ja sukupuolirajojen rikkomista. Power slash -fanifiktio sisältää eniten heteronormatiivisuutta rikkovia elementtejä ja on sen tähden queerein parituksien muoto. Kaksi viimeistä tarkasteltua slash-fanifiktion muotoa taas korostavat sitä, kuinka slash-fanifiktion kategorisointi on ongelmallista ja sitä, että sen täytyy perustua moneen eri kriteeriin, ei vain yhteen yleistykseen. Lopuksi tutkimus osoittaa, että slash-fanifiktiota ei voi yleisesti kutsua queeriksi ilmiöksi vaan sen alalajit osoittavat, että kyseisessä fanifiktiossa löytyy sekä heteronormatiivisia että queereja elementtejä ja että niiden ilmentyminen johtuu useista eri tekijöistä.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisia opetusmenetelmiä ja työtapoja käytetään ensimmäisen luokan varhennetun englannin kielen opetuksessa suomalaisissa kouluissa, sekä verrata miten ne eroavat kolmannen luokan A1-englannin kielen opetuksesta. Lisäksi tutkin millä tavoin ikäspesifiset vaatimukset on huomioitu opetuksessa; mikä on äidinkielen ja kohdekielen suhde opetuksessa ja opetusaktiviteeteissa; millaisia aktiviteetteja näihin opetusmenetelmiin ja työtapoihin sisältyy; mitä opetusmateriaaleja käytetään varhennetussa englannin kielen opetuksessa; sekä millaisia motivaatiostrategioita on mahdollisesti nähtävissä varhennetussa kielenopetuksessa. Tutkielman teoriaosuudessa käsittelen niitä opetusmenetelmiä ja työtapoja, joita aineistossa on käytetty tai jotka ovat aineiston analyysin kannalta tärkeitä. Näistä merkittävimmät ovat viestinnällinen kieltenopetus, kielisuihku/kielisuihkutus, Total Physical Response (TPR) -menetelmä sekä Audiolingvaalinen menetelmä. Lisäksi esittelen aiempia tutkimuksia varhennetusta kieltenopetuksesta. Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus. Aineisto kerättiin äänittämällä, videoimalla ja havainnoimalla kolmea varhennetun englannin kielenopetuksen ryhmää kahdessa koulussa sekä havainnoimalla kahta kolmannen luokan A1-englannin ryhmää. Havainnoinnin apuna käytettiin observointilomaketta, jossa oli valmiita kategorioita. Observointien jälkeen näiden luokkien opettajia haastateltiin täydentämään havainnointia sekä selvittämään heidän näkemyksiään ja asenteitaan. Aineisto kerättiin marras-joulukuussa 2015. Aineisto litteroitiin opettajan osalta kokonaan ja oppilaiden kohdalla osittain. Tämän jälkeen havainnointiaineisto luokiteltiin, observointilomakkeen kategorioita päivitettiin sekä analysoitiin etsien vastauksia tutkimuskysymyksiin. Haastattelut litteroitiin, käännettiin suomenkielisten vastausten osalta englanniksi ja analysoitiin. Tuloksista käy ilmi, että varhennetussa englannin kielenopetuksessa käytetään ensisijaisesti kielisuihkutusta, TPR-menetelmää ja toistamisharjoituksia. Tutkimukseen osallistuneella kolmannella luokalla sen sijaan ei ollut käytössä mitään selkeää opetusmenetelmää ja opetus oli oppikirjalähtöistä. Varhennetussa kieltenopetuksessa ikäspesifiset vaatimukset oli huomioitu painottamalla suullisia taitoja ja pelillisyyttä. Varhennetussa kieltenopetuksessa koulussa B äidinkielen ja kohdekielen suhde oli n. 50/50, mutta koulussa A äidinkieltä käytettiin runsaammin kuin kohdekieltä. Tyypillisimmät aktiviteetit koulussa A olivat kulutetun ajan mukaan pelit ja leikit sekä kertojen mukaan erilaiset toistamisharjoitukset. Koulussa B erilaiset pelit olivat yleisimmät aktiviteetit sekä ajallisesti että kertojen mukaan. Koulussa A käytettiin runsaasti interaktiivisen valkotaulun ohjelmistoa, digitaalista ääntä tai musiikkia, sekä kuvia. Koulussa B käytettiin myös interaktiivista valkotaulua, mutta ohjelmisto oli suppeampi. Koulussa B oli hieman laajemmin erilaisia opetusmateriaaleja.

Tutkielmani vertailee kahden eri ikäryhmän – yli 50-vuotiaiden ja alle 20-vuotiaiden teinien – kommunikaatiokäyttäytymistä ja erityisesti hymiöiden käyttöä chat-huoneympäristössä. Päähuomioni keskittyy siihen, miten ja kuinka usein hymiöitä käytetään itsenäisinä kommunikaatiovälineinä yleisesti, ja toisaalta siihen, miten näiden kahden eri ikäryhmän kommunikoiminen eroaa toisistaan. Teknologinen kehitys ja sen mukanaan tuomat erilaiset toinen toistaan kehittyneemmät sosiaaliset mediapalvelut luovat keskustelijoille kasvavia paineita kommunikoida yhä nopeammin ja tehokkaammin: esimerkiksi Twitter tarjoaa käyttäjilleen vain 140 merkkiä ajatustensa ja kokemustensa jakamiseen. Näin ollen erilaisista lyhenteistä ja erityisesti juuri hymiöistä on tullut lähivuosina huomattavasti aiempaa tarpeellisempia kommunikaatiovälineitä, eikä niiden käyttöä tai ylipäätään tietokonevälitteistä viestintää ole yksinkertaisesti tutkittu tarpeeksi. Tutkimukseni teoriapohjana toimii sekä vanhempi tietokonevälitteisen viestinnän ominaispiirteitä käsittelevä ja toisaalta hymiöiden käyttöön liittyvä tutkimus (erityisesti Wolf, 2000; Lo, 2008; Herring, 1999; Dresner & Herring, 2010 ja Park, 2007), mutta toisaalta oma tutkimukseni keskittyy hyvin erilaisiin yksityiskohtiin, ja pohjautuu näin ollen pääasiassa kommunikaatioteoriaan ja erityisesti vuoronvaihtelun periaatteisiin (Oreström, 1983; Yngve, 1970; Tottie, 1991; Argyle, 1988). On kuitenkin tärkeää huomioida, että kyseinen teoriapohja liittyy pääsääntöisesti puhuttuun kieleen, joten olen muokannut vuoronvaihtelun kategorisointia paremmin omiin tarkoitukseeni ja chat-huoneympäristöön sopivammaksi. Olen kerännyt materiaalini kahtena eri ajankohtana syksyllä 2012 ja syksyllä 2015 icq.com -sivuston tarjoamien chat-huoneiden kautta. Vuoden 2012 pilottitutkimus sisälsi 1334 lausumaa teinien huoneesta ja 1266 50+ -huoneesta, ja vuoden 2015 laajempi tutkimus vastaavasti 1845 ja 2217. Analyysini osoittaa, että valittujen ikäluokkien kommunikaatiokäyttäytymisessä on huomattavia eroja, sekä yleisellä tasolla, että kolmen vuoden ajanjakson aikana. Ensinnäkin nuoret käyttävät huomattavasti enemmän hymiöitä itsenäisinä kommunikaatiovälineinä, kun taas vanhemmat eivät käytä niitä juuri ollenkaan itsenäisesti, vain ainoastaan lauseiden yhteydessä. Toisaalta vanhemmat keskustelijat käyttävät lähestulkoon pelkästään perinteistä :)-hymynaamaa, ja nuoret vastaavasti varioivat käyttöään huomattavasti enemmän. Toisaalta eri ikäluokkien kommunikaatiokäyttäytymisessä on havaittavissa mielenkiintoisia trendejä: nuorten hymiöiden käyttö on kolmen vuoden aikana vähentynyt, ja vanhempien vastaavasti lisääntynyt huomattavasti. Voidaankin olettaa, että Dresner & Herringin (2010) näkemys siitä, että hymiöt ovat evolutiivisia, pitää todella paikkansa: nuorten hymiöiden käyttö vaikuttaa pääasiassa olevan kytköksissä trendeihin. Uudenlaiset, innovatiivisemmat tavat viestiä syrjäyttävät hyvinkin nopeasti vanhemmat, ja näin ollen perinteiset hymiöt ja ylipäätään chat-huoneistot jäävät vähitellen syrjään, kun nuoret siirtyvät käyttämään uusia sosiaalisen median palveluita ja emojeja, joita voidaan pitää hymiöiden uutena, kehittyneempänä muotona, joka tarjoaa mahdollisuuden laajempaan ja värikkäämpään viestintään. Ajankohtaisen tutkimuksen tuottamisen vaikeutena on teknologian ja esimerkiksi Internetin nopea kehitys ja leviäminen 2000-luvulla: tutkijoiden on yksinkertaisesti vaikea pysyä menossa mukana. Oman tutkimukseni päällimmäinen tarkoitus on ensinnäkin tuoda esille entistä laajemmin hymiöiden käyttöön liittyviä mahdollisuuksia ja niiden käyttötarkoituksia, ja toisaalta osoittaa, miten suuria eroja eri ikäluokkien kommunikaatiokäyttäytymisessä on. Lisäksi haluan ennen kaikkea luoda pohjaa myöhemmälle, laajemmalle tutkimukselle.