Browsing by discipline "englannin kääntäminen"

Tutkielmassa selvitetään, millaisia strategioita kääntäjä käyttää tekstittäessään audiovisuaalisessa teoksessa esiintyviä slangi-ilmauksia. Tutkimuksen aineistona käytetään dokumenttielokuvaa Reindeerspotting – Escape from Santaland (2010), jossa suomenkielinen dialogi on tekstitetty englanniksi. Tarkastelussa on elokuvassa esiintyvä huumeslangi, joka sopii tutkimuskohteeksi hyvin, sillä vastaavanlaisia slangeja on sekä suomessa että englannissa ja siten myös useimmille ilmauksille on molemmissa kielissä olemassa suurin piirtein samaa tarkoittavia vastineita. Tutkimuksessa käytetään hyväksi Pedersenin sekä Diaz Cintasin ja Remaelin esittelemiä erilaisia kulttuurisidonnaisten elementtien tekstittämiseen suunnattuja strategioita, joista varsinkin substituutio, eksplikointi, poisto, deiktiset ilmaukset ja kompensaatio sopivat tutkimuksessa hyödynnettäviksi. Etenkin tarkastellaan sitä, kuinka paljon kääntäjä käyttää substituutiota, eli korvaa lähtökielisiä slangi-ilmauksia käyttämällä niitä vastaavia ilmauksia kohdekielisestä slangista. Toisaalta tulee ottaa huomioon tekstittämistä koskevat ajan ja tilan rajoitukset, jotka vaikuttavat kääntäjän käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin. Tutkimuksen analyysiosiossa eritellään tarkemmin lähtötekstissä esiintyviä slangi-ilmauksia sekä niiden vastineita tekstityksessä ja tarkastellaan, millaisia strategioita kääntäjä on erilaisissa tilanteissa käyttänyt, sekä pohditaan taustalla vaikuttaneita tekijöitä. Analyysissä paljastui, että lähtötekstissä on yhteensä 115 huumeslangiksi laskettavaa ilmausta. Niiden tekstityksessä käytetyin strategia oli eksplikointi, jota oli käytetty 55 kertaa. Eksplikointien avulla kääntäjä tekee tekstityksestä helposti luettavan ja ymmärrettävän, mitä pidetäänkin yleisesti hyvän tekstityksen kriteereinä. Substituutiota puolestaan käytettiin 32 kertaa. Poistojen takia ilmauksia hävisi 17 ja deiktisillä ilmauksilla niitä korvattiin kolmesti. Aineistossa oli kahdeksan tapausta, jotka eivät täysin sopineet mihinkään edellä mainituista luokituksista. Näiden lisäksi kääntäjä oli käyttänyt viidesti kompensaatiota, eli lisännyt tekstitykseen slangi-ilmauksia. Vaikka tekstityksessä on merkittävästi vähemmän slangi-ilmauksia kuin lähtötekstissä, katsojalle tulee kuitenkin selväksi, että elokuvan henkilöt käyttävät puheessaan runsaasti omalle viiteryhmälleen ominaista slangia. Toisaalta, koska useita slangi-ilmauksia oli tekstityksessä eksplikoitu, on mahdollista, että kohdetekstin vastaanottaja ymmärtää jotkin kohdat jopa paremmin kuin lähtökielinen vastaanottaja ilman tekstitystä.

/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Susanne Ihatsu-Seppälä Työn nimi – Arbetets titel – Title Taidetta ja taustatyötä – Tiedonhankinta kaunokirjallisuuden kääntäjien työssä Oppiaine – Läroämne – Subject Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Tiivistelmä – Referat – Abstract Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 84 + 2 liitettä (24 s.) Tutkin Pro gradu-tutkielmassani kaunokirjallisuuden kääntäjien tiedonhankintaa kääntäjän kompetenssien ja tiedonhankinnan tutkimuksen näkökulmasta. Pyrin selvittämään, miten ja mistä tiedonlähteistä kaunokirjallisuuden kääntäjät hankkivat tietoa, mitkä ovat heidän yleisiä tiedontarpeitaan ja kuinka merkittävä osa käännösprosessia tiedonhankinta heidän työssään on niin ajallisesti kuin työn onnistumisen kannalta. Kääntäjien kompetensseilla tarkoitetaan kääntämiseen vaadittavia tietoja, taitoja ja ominaisuuksia, jotka yhdessä auttavat kääntäjää suoriutumaan käännöstehtävistä. Tutkin aihettani European Masters of Translation -mallin (2017) viitekehyksessä ja vertaan mallia siihen, miten kaunokirjallisuuden kääntäjien tiedonhankinnan kompetenssi näyttäytyy omassa aineistossani. Tiedonhankinnan käsitteet lainaan tiedonhankinnan tutkimuksesta. Tutkielmani on empiirinen deskriptiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Helsingin yliopiston E-lomakepalvelussa. Kyselyyn vastasi 36 kaunokirjallisuuden suomentajaa, jotka kääntävät kirjallisuutta 13 eri kieliparissa. Lisäksi haastattelin kuutta kaunokirjallisuuden kääntäjää, joista viisi on suomentajia ja yksi kääntää kirjallisuutta suomesta englantiin. Kysely koostui monivalinta- ja avoimista kysymyksistä. Puolistrukturoidut teemahaastattelut pidettiin etäyhteyksien välityksellä. Aineisto analysoitiin teemoittelun ja aineistolähtöisen analyysin avulla kyselyteemoihin ja aineistosta esiin nousseiden ilmiöihin keskittyen. Kyselyn ja haastattelujen perusteella kaunokirjallisuuden kääntäjät käyttävät hyvin monenlaisia tiedonlähteitä työssään. Sähköisten tiedonlähteiden merkitys korostui, mutta myös asiantuntijoihin ollaan usein yhteydessä, kun jokin asia ei muuten selviä. Monen myönteiset tiedonhankintakokemukset liittyvät nimenomaan hetkiin, joissa asiantuntijan kanssa on yhdessä pohdittu käännöstehtävää. Kauno- kirjallisuuden kääntäjät ovat luovia myös tiedonhankinnassaan, ja turvautuvat tarvittaessa niin tunto- haju- kuin makuaistiinsakin, mikäli se auttaa suorittamaan käännöstehtävän paremmin. Lähes kaikille tiedonhankinta on tärkeä tai hyvin tärkeä osa työtä ja he ovat pääosin tyytyväisiä tiedonhankinnan strategioihinsa. Tutkielmani perusteella kaunokirjallisuuden kääntäjien tiedonhankintakompetenssi näyttäytyykin paljon monivivahteisempana kuin se usein tutkimuskirjallisuudessa tai kompetessimalleissa esitetään. Avainsanat – Nyckelord – Keywords kääntäjien tiedonhankinta, kaunokirjallisuuden kääntäminen, kääntäjien kompetenssit, tiedonhankinta, tiedonhaku, suomentaminen, information seeking, translator competence, literary translation Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Yksi suurimpia haasteita median saavutettavuudelle Suomessa on suorien televisiolähetysten reaaliaikainen tekstittäminen. Lainsäädäntö velvoittaa julkisen palvelun ohjelmantarjoajia tekstittämään 100 prosenttia kotimaisista ohjelmistotunneista pois lukien suorana lähetettävät musiikki- ja urheiluohjelmat. Tällä hetkellä suorien lähetysten tekstitys voidaan toimittaa vuorokauden sisällä lähetettävän uusinnan yhteydessä. Tutkielman kohde on sanelutekstitys (engl. respeaking), joka on kansainvälisesti suosittu reaaliaikaisen tekstittämisen työmenetelmä. Sanelutekstityksessä tekstittäjä kuuntelee alkuperäistä lähetystä ja sanelee tekstityksen automaattiselle puheentunnistusohjelmalle, joka muuntaa puheen tekstiksi. Pyrin selvittämään millä keinoin sanelutekstittäjä voi vaikuttaa reaaliaikaisen tekstityksen laatuun. Laadun kriteereinä pidän tarkkuutta ja lyhyttä viivettä. Tarkkuutta arvioin NER-arvioinnin perusteella sekä vertaamalla ratkaisuja kielensisäisen tekstityksen yleisiin käytänteisiin Suomessa. Viivettä mittaan saneluviiveellä, eli kuinka paljon aikaa kuluu ennen kuin tekstittäjä aloittaa sanelun. Tutkielman aineisto koostuu neljästä noin viiden minuutin pituisesta äänivideosta, joissa tekstittäjät sanelutekstittävät osion Ylen puheohjelmasta ”Tänään otsikoissa”. Aineisto on kerätty Helsingin yliopistossa syksyllä 2017 järjestetyltä sanelutekstittämisen kurssilta. Analyysin perusteella tarkkuuden kannalta tärkeintä on tekstittäjän selkeä puhetapa sekä kirjakielisyys. Esimerkiksi liian nopea tai hidas puhe saattaa johtaa heikompaan tunnistustulokseen, jonka seurauksena tekstityksestä puuttuu sanoja tai sanat saavat vääriä sijapäätteitä. Myös puhekielinen sanelu johtaa usein huonompaan tunnistustulokseen. Viiveen lyhentämiseksi tehokkain keino on puheen tiivistäminen. Tiivistäminen on myös suomalaisen kielensisäisen tekstityksen käytäntöjen mukaista. Puhetta voidaan tiivistää esimerkiksi poistamalla puhutun kielen ilmiöitä, kuten epäröintiä, tai ajatuskokonaisuuksia, jotka eivät ole merkityksen kannalta olennaisia. Toinen tapa tiivistää on muokata sanomaa käyttämällä jotakin synonyymista ilmausta. Toisaalta tiivistäminen saattaa johtaa huonompaan tarkkuusarvoon. Poistot saattavat reaaliaikaisessa tekstityksessä kohdistua vahingossa tärkeääkin tietoa sisältäviin ajatuskokonaisuuksiin, tai ne saattavat esimerkiksi poistaa pronominin korrelaatin, mikä tekee lauseen ymmärtämisestä vaikeampaa. Tutkin myös mitkä tekstitysvalinnat aiheuttavat viivettä. Analyysin perusteella ei voi päätellä, pidentääkö alkuperäisen puheen tarkka toistaminen viivettä, sillä tulokset ovat ristiriitaiset. Tarkka sanelu saattaa johtaa pidentyneeseen viiveeseen, tai viive saattaa pysyä ennallaan. Pitkän viiveen välttämiseksi sanelu tulisi aloittaa heti, kun puhuja sanoo jotakin merkityksellistä, sen sijaan että tekstittäjä odottaisi voivansa sanella kokonaisia lauseita tai ajatuskokonaisuuksia. Tutkielman tulokset kertovat alustavasti, kuinka kielensisäisen tekstityksen ja sanelutekstityksen piirteitä yhdistämällä voidaan parantaa suorien lähetysten tekstityksen laatua Suomessa. Yksi suurimmista sanelutekstityksen haasteista Suomessa tulee olemaan tasapainoilu riittävän sisällön tarkkuuden ja toisaalta lyhyen viiveen välillä.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Sherlock Holmesin karakterisaatiota eli henkilöhahmon rakentumista Arthur Conan Doylen novellikokoelmassa The Adventures of Sherlock Holmes (1892) ja sen kahdessa suomennoksessa Sherlock Holmesin seikkailut (O. E. Juurikorpi 1957) ja Sherlock Holmesin seikkailuja (Jaakko Anhava 2010). Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia eroja käännöksissä ja kääntäjien käyttämissä käännösstrategioissa on ja miten nämä erot mahdollisesti vaikuttavat Holmesin karakterisaatioon. Tutkimushypoteesi on, että käännösten välillä on jonkin verran eroja ja nämä erot aiheuttavat joissain tapauksissa eroja Holmesin karakterisaatioon käännösten välillä. Karakterisaatiota tutkitaan tarkastelemalla muutamia eri karakterisaation osia kertojan kuvauksissa Holmesista. Tarkemmin ottaen tutkimuksen kohteena ovat puheverbit, katsomista kuvaavat verbit, nauramista kuvaavat verbit sekä näitä verbejä kuvailevat adverbit. Lisäksi tarkastellaan kasvonilmeitä kuvaavia ilmauksia. Tutkielman analyysissa tarkastellaan 28 esimerkkiä. Esimerkit on jaoteltu neljään eri luokkaan sen mukaan, millaisia eroja tai yhtäläisyyksiä käännösten välillä on käännöksissä käytetyissä käännösstrategioissa ja käännösten vaikutuksessa Holmesin karakterisaatioon. Luokat ovat: 1. samat strategiat, sama vaikutus, 2. samat strategiat, eri vaikutus, 3. eri strategiat, sama vaikutus ja 4. eri strategiat, eri vaikutus. Käännöksissä käytettyjen käännösstrategioiden määrittämisessä käytetään Andrew Chestermanin (1997) käännösstrategioiden luokittelua, jossa strategiat jaetaan kolmeen eri luokkaan: syntaktiset, semanttiset ja pragmaattiset strategiat. Tämän tutkielman analyysissa tarkastellaan käännösten syntaktisia ja semanttisia strategioita. Analyysissa havaitaan, että käännösten välillä on eroja ja joissain tapauksissa näistä eroista aiheutuu eroja Holmesin karakterisaatioon. Osassa tapauksista erot karakterisaatiossa ovat suurempia kuin toisissa. Muutamassa tapauksessa Holmesin karakterisaatio esimerkiksi vaikuttaa vanhemmassa käännöksessä erilaiselta johtuen siitä, että käännöksessä on käytetty merkitykseltään yleisempää sanaa ja uudemmassa käännöksessä on käytetty sanaa, jolla on yksityiskohtaisempi merkitys. Joissain tapauksissa Holmes taas vaikuttaa vanhemmassa käännöksessä esimerkiksi rauhallisemmalta ja vakavammalta kuin uudemmassa käännöksessä. Toisaalta useissa esimerkeissä käännösten välillä ei ole selkeitä eroja tai eroista ei aiheudu eroja Holmesin karakterisaatioon. Analyysin perusteella käännösten välillä on paikoin jonkin verran eroja, joista joissain tapauksissa aiheutuu eroja karakterisaatioon käännösten välillä. Tutkimushypoteesi siis toteutuu tutkitussa aineistossa. Tulosten perusteella voisi olettaa, että lukijoiden lukukokemuksissa on Holmesin karakterisaation osalta ainakin hieman eroja riippuen siitä, kumpaa suomennosta luetaan.

Pro Gradu –tutkielmani käsittelee kristillisen tietokirjallisuuden kääntämistä sanaston kääntämisen näkökulmasta. Materiaalini on oma 20 sivun käännökseni Leif Nummelan kirjasta Raamatun punainen lanka. Käännös on tehty suomesta englantiin. Käännös on tehty samanaikaisesti toimeksiantona Nummelaa ja tätä tutkielmaa varten. Tutkielmani teoriapohja koostuu Eugene Nidan ekvivalenssin käsitteestä sekä Nidan Raamatun kääntämisen teorioista. Ekvivalenssia on myöhemmin käyttänyt myös Jean-Paul Vinay ja Jean Darbelnet, joiden teorioita käsittelen myös. Tämän lisäksi käytän Katharina Reissin ja Hans J. Vermeerin Skopos-teoriaa käännöksen tarkoituksen määrittelyyn. Viimeisimpänä hyödynnän myös Lawrence Venutin kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteitä, joista myös Nida on kirjoittanut. Tutkimuskysymykseni on: ”Mitä käännösstrategioita käännöksestäni löytyy?” Oletukseni on, että kristillisessä kirjallisuudessa luovuus ei ole suurissa määrissä sallittua. Raamatun kääntämistä on tutkittu niin pitkään, että sanasto on tarkoituksellisesti muokkautunut nykyiseen muotoonsa. Kristinuskon sanastoa voidaan käsitellä yhtenä erikoisalan sanastona, ja ammattitaitoisen kääntäjän tulisi hallita tämä sanasto ryhtyessään kääntämään tämän alan tekstejä. Luen sanastoon mukaan sekä Raamatusta löytyvän sanaston että kristinuskoon yleisesti vakiintuneen sanaston. Analysoin käännöstä kolmessa osassa. Ensimmäisenä analysoin lähtötekstistä löytyvien Raamatun jakeiden käännöstä ekvivalenssin käsitteen avulla. Oletuksena on, että jakeet tulee vain mekaanisesti korvata kohdekielen Raamatun jakeilla. Seuraavaksi analysoin tekstiä, jossa kirjailija on viitannut Raamatun jakeisiin, mutta muokannut ja selittänyt sanomaa. Tässä osiossa tärkeintä on sanaston pysyminen Raamatun sanaston mukaisena. Viimeisenä analysoin kaikkea jäljelle jäävää tekstiä, joka ei juurikaan käsittele Raamatun kertomuksia. Tässä osuudessa kääntäjän on mahdollisuus käyttää kotouttavaa tai vieraannuttavaa strategiaa, kunhan lopputulos ei ole Raamatun sanoman vastainen. Käsittelen kaikkia kategorioita myös käännöksen Skopoksen näkökulmasta. Tärkein Skopos tekstilleni on se, että käännös on Raamatun oppien mukainen, tyyli ja kieliopilliset seikat ovat toissijaisia. Johtopäätökseni on, että ekvivalenssi ja Skopos ovat toimivia teorioita kristillisten aiheiden kääntämiseen. Kotouttamista tai vieraannuttamista ei käännöksestäni juurikaan löytynyt, mutta se saattaa myös tarkoittaa sitä, että niitä ei olisikaan voitu käyttää – niiden poissaolo ei tarkoita väärää käännöstä. Kääntäjälle on tärkeintä löytää tasapaino näiden kahden käsitteen väliltä.

Tutkielmani aiheena on sotilaiden välisen puhuttelun kääntäminen yhdysvaltalais-britannialaisessa televisiosarjassa Band of Brothers, joka on esitetty Suomessa nimellä Taistelutoverit. Tutkin puhuttelusubstantiiveja, pronominien ja imperatiivirakenteiden kääntämistä sinutteluna ja teitittelynä sekä puhuttelun kääntämättä jättämistä tapauksissa, joissa puhuttelumuotojen puuttuminen voisi viitata suomalaiselle kielenkäytölle ominaiseen suoran puhuttelun välttämiseen. Olen lähestynyt tutkimusaihetta sotilasinstituution tarkastelun kautta: kyseessä on Erving Goffmanin (1961) määritelmän mukainen totaalinen instituutio, mikä selittää sen ominaispiirteitä, kuten muodollista puhuttelua osana hierarkiaa ja vallankäyttöä pikemminkin kuin sosiaalisena valintana tai kohteliaisuuden merkkinä. Sotilaskielessä substantiivipuhutteluun liittyy käännösongelmia, jotka korostuvat käännöstekstittämisessä, jossa pyritään tiiviiseen ja nopeasti ymmärrettävissä olevaan ilmaisuun. Angloamerikkalaisessa sotilasinstituutiossa, jossa yleisessä käytössä on esimerkiksi yksitavuinen puhuttelusana sir, muodollinen substantiivipuhuttelu on tyypillisesti tiiviimpää kuin suomalaisessa. Epämuodollisessa puhuttelussa on molemmissa instituutioissa enemmän vaihtelua. Koska puhuttelusubstantiivien käyttö on englannissa yleisempää kuin suomessa, erityisesti epämuodolliset puhuttelusanat ovat kuitenkin usein jätettävissä käännöksestä pois. Pronominipuhuttelussa käännösongelman tuottaa se, että englannin puhuttelupronomini you voidaan kääntää joko sinutteluna tai teitittelynä. Käännösongelma on sotilaskielessä pienempi kuin instituution ulkopuolisessa yleiskielessä, jossa odotukset voivat vaihdella, sillä Puolustusvoimissa teitittely on esimiehen ja alaisen välillä muodollisissa tilanteissa yleensä pakollista ja muulloinkin yleistä. Epämuodollisissa yhteyksissä ja toisensa hyvin tuntevien sotilaiden välillä hierarkian ohittavaa sinuttelua kuitenkin esiintyy. Analyysissa tarkastelen puhuttelua sekä muodollisissa että epämuodollisissa tilanteissa televisiosarjan kolmessa jaksossa. Analyysini on lähtökohdiltaan kvantitatiivinen, ja olen valinnut tarkastelemastani 726 puhuttelua sisältävästä repliikistä lähempään tarkasteluun 37 esimerkkiä. Yleinen kysymys, johon pyrin vastaamaan, on se, onko alkutekstissä esiintyvä puhuttelu käännetty sotilaskielen verrattain hyvin tunteva suomalainen kohdeyleisö huomioon ottaen siten, että käännöksessä säilyy sama uskottavuus, jonka alkuteksti saavuttaa sotilasinstituutiossa käytetyn kielen osalta. Erityistä huomiota kiinnitän merkkeihin suoran puhuttelun välttämisestä käännöksessä passiivi- ja nollapronominirakenteilla. Analyysin perusteella vaikuttaa, että puhuttelumuodot säilytettiin käännöksessä verrattain usein. Substantiivipuhuttelua oli poistettu eniten, ja sen vivahteita oli välitetty sinuttelu- ja teitittelyvalinnoilla. Suoraa puhuttelua ei erityisen selvästi vältelty passiivi- tai nollapersoonarakenteilla, joita oli havaittavissa vain pienehkö määrä; sen sijaan suurin osa käännöksessä vältetystä puhuttelusta selittyi av-kääntämisen ominaispiirteillä ja erityisesti tarpeella tiivistää ruututekstiä. Puhutteluvalinnat olivat yleisesti selitettävissä sotilasinstituution hierarkkisen rakenteen tai puhujan ja puhuteltavan sosiaalisten suhteiden kautta, ja usein merkitystä oli molemmilla. Sotilaspuhuttelu vaikutti yleisesti idiomaattiselta, ja käännösratkaisut noudattivat pitkälti suomalaisessa sotilasinstituutiossa esiintyviä tapoja ja käytäntöjä.