Browsing by discipline "englantilainen filologia"

Denna pro gradu-avhandling undersöker vampyrer i modern amerikansk litteratur från 1970-talet till 2000-talets början. Avhandlingens syfte är att genom närläsning och analys granska hur olika teman behandlas i litteraturen och urskilja gemensamheter och skillnader i beskrivningen av vampyrer. Forskningsunderlaget utgörs av tre romaner: Stephen Kings ’Salem’s Lot (1975), Anne Rices Interview with the Vampire (1976) samt Elizabeth Kostovas The Historian (2005). Dessa romaner jämförs även med Bram Stokers vampyrlitteraturklassiker Dracula. Den klassiska Dracula var en genuint hotfull figur. Kings vampyrer hotar känslan av säkerhet i även den till synes mest vanliga av småstäder. Rices vampyrer fascinerar och förför läsaren och lockar denne till att identifiera sig med vampyren. Kostovas vampyrer utgör ett hot, men ett begränsat sådant i dagens värld där politiska och statliga aktörer erbjuder mera angelägna hotbilder. I Stokers klassiker var det erotiska underförstått. I Kings roman är de sexuella elementen mera i förgrunden. Rice däremot ägnar sig åt sensuella beskrivningar och erotiska antydningar. Kostova erkänner Dracula som ett sexuellt hot endast på en ytlig nivå och intresserar sig inte därutöver för vampyrens traditionella erotiska aspekter. Kvinnobilderna i vampyrromanerna speglar det rådande samhälleliga kvinnoidealet. Genom analysen framkommer även en variation i romanernas förhållningssätt till religion och sättet på vilket religiösa element samspelar med vampyrmytologin. Östeuropa som vampyrens hemort visar sig till olika grader som den Andre, mot vilken det moderna amerikanska samhället speglas. Jämfört med 1800-talets klassiska vampyrer är moderna vampyrer ofta mycket sympatiska och ges förmänskligande drag, men dock förblir en del moderna vampyrer också närmast monstruösa. Då man jämför brittiska och amerikanska vampyren kan även vissa amerikanska egenheter urskiljas, såsom t.ex. en ofta förekommande Southern Gothic-estetik. Den moderna amerikanska vampyren är dock inte heller en homogen grupp utan det finns mycket variation inom genren.

Tutkielmani päätavoite on tutkia välttelevien vastausten käyttöä parlamentaarisessa kontekstissa. Tutkimukseni kohdehenkilö on Iso-Britannian entinen pääministeri David Cameron ja materiaali sijoittuu ajallisesti keväälle ja kesälle 2016. Tutkimusmateriaalini on kerätty Hansard-korpuksesta ja koostuu 112 pääministerin kyselytuntien kysymys–vastaus -parista, jotka käsittelevät aiheeltaan Iso-Britannian EU-jäsenyyttä ja sitä koskevaa vuoden 2016 kansanäänestystä. Tavoite on tutkia, kuinka paljon välttelyä Cameronin vastauksissa esiintyi. Oletukseni on, että Cameronin välttelevät vastaukset lisääntyvät kansanäänestyksen ajankohtaa lähestyttäessä. Työni tutkimustausta koostuu välttelyn ja kohteliaisuuden teorioista, jotka keskittyvät erityisesti poliittiseen ja parlamentaariseen kontekstiin. Käyttämäni viitekehyksen on kehittänyt Parameswary Rasiah (2009) ja metodi on kehitetty nimenomaan välttelevien vastausten analysoimiseen parlamentaarisessa kontekstissa. Tutkimukseni ohessa testataan ja arvioin Rasiahin metodin soveltuvuutta valitsemani aineiston analysointiin. Tutkielmassani esittelen Rasiahin metodin eri vaiheet ja sovellan niitä omaan aineistooni. Tutkin materiaalia sekä kokonaisuutena että aikajanojen kautta saadakseni paremman kuvan siitä, miten kysymys- ja vastaustyyppien määrät kehittyivät ajanjakson aikana. Rasiahin metodi soveltuu hyvin aineistoni tutkimiseen, mutta menetelmä vaatii muutamia lisäyksiä, jotta kysytyistä kysymyksistä saadaan parempi kuva. Kysymysten tarkempi tarkastelu auttaa hahmottamaan syitä vastausten laadun taustalla. Koen tämän tärkeäksi osaksi välttelevien vastausten tutkimusta, sillä aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kysymysten laatu vaikuttaa vastausten laatuun. Tulokset osoittavat, että 44,6 % aineiston vastauksista ovat vältteleviä. Suurin osa Cameronin välttelystä on vahvuudeltaan lievää tai keskitasoista, vahvasti vältteleviä vastauksia löytyy aineistosta vain yksi. Cameron jättää kokonaan reagoimatta 11 kysymykseen. Cameronin käyttämän välttelyn määrä ei kasva ajan kuluessa, toisin kuin oletin. Aiemmat välttelevien vastausten tutkimukset ovat osoittaneet, että jos kysymykseen sisältyy kasvoja uhkaava puheakti (face-threatening act), on todennäköistä, että vastaus on välttelevä. Tutkimukseni tulokset tukevat tätä väitettä. Välttelevien vastausten analysoinnin merkitys pääministerin kyselytunnin kontekstissa kiteytyy kyselytunnin tarkoitukseen ja merkityksellisyyteen. Yksi kyselytunnin tärkeimmistä tehtävistä on varmistaa, että hallitus kantaa vastuun toimistaan. Jos hallituksen päämies ei kuitenkaan vastaa hänelle osoitettuihin kysymyksiin, se heikentää pääministerin kyselytuntien merkityksellisyyttä.

Compound indefinite pronouns with personal reference are often unnoticed yet are constantly encountered. Comprised of the four quantifiers no-, any-, some-, every- in combination with the –body and –one stems, the forms, have been competing in both the written and spoken registers of English for centuries. Nevalainen and Raumolin-Brunberg (2003) researched this system’s historical development in Middle English and early Modern English and hinted that the –one form would likely develop into the eventual sole standard form. D’Arcy et al. (2013) extended the research into different varieties of English and extended the time frame to the contemporary period. They also found that the quantifiers exhibit a continued shift toward –one, but that even after hundreds of years, the shift has yet to result in the categorical use of –one. I conducted a variationist study seeking to trace the development of the indefinite pronoun forms within the register of popular song lyrics. The mostly American English quantitative data was gathered from the Billboard Top hits lists from the last 78 years, totalling 6,674 songs (1940-2017). Tokens of the –body and –one form pronouns were tabulated and the values were normalized in order to allow a synchronic comparison of the pronominal quantifiers’ frequencies. Repetitions of similar tokens within songs were omitted. A qualitative comparison of context sentences from the lyrics which contained indefinite pronoun tokens from different eras was also undertaken to highlight the lyrics’ evolution from more literary influence early in the corpus, to a more spoken language influenced register. The corpus data disproved the ascendency of the –one form pronouns within this register. Instead, a strong tendency towards the predominance of the -body form pronouns was revealed with the increase in frequency rate most pronounced over the final 30 year period (1988-2017). The change may be linked to the shifting demographic of recording artists who appear on the Billboard lists as the proportion of African-American artists increased during this time. References D’Arcy et al., 2013. Asymmetrical trajectories: The past and present of –body/–one Language Variation and Change, 25 (2013), 287–310. Cambridge University Press. Nevalainen, T. & H. Raumolin-Brunberg (2003). Historical Sociolinguistics: Language change in Tudor and Stuart England. London: Longman.

Computer-assisted language learning (CALL) is an emerging field of research that focusses on how information and communication technologies (ICT) are applied in language teaching and learning. CALL lies at the intersection of several other independent fields of study, i.e. technology, education, and linguistics. The aim of this study is to investigate Finnish EFL teachers’ attitudes and perceptions towards using CALL tools in their classrooms. First, the study presents an overview of the CALL tools that the teachers use in their EFL instruction. Then, it explores the teachers’ reasons behind choosing the said tools. Lastly, this study presents the teachers’ own experiences on the benefits and potential these tools hold in the Finnish comprehensive and upper secondary schools. This study traces the roots and development of the field of CALL and its implications to the theory and practice of technology-enhanced language learning. Evidently, the benefits of using CALL are not limited to the teachers and students but also extend to the other stakeholders in the learning enterprise. For instance, technologies help motivate learners, and promote novel instructional and assessment practices. The study was conducted using both quantitative and qualitative methods in the data collection and analysis. The advantage of using dual instruments of survey and interview helped delve deeper into the subject matter to discover answers to the research problem. With an online survey, the study contacted 687 EFL teachers in Finnish comprehensive and upper secondary school and received 91 respondents. In addition, the study purposively selected four teachers for in-depth interviews. The data was analyzed and presented using descriptive statistics and thematic content analysis. The findings from this study confirm that the use of ICTs in language learning settings continues to grow. In essence, EFL teachers extensively use a variety of CALL tools based on the perceived usefulness and effectiveness in a learning activity. The popular tools are computer applications (word processing) and web resources (audio and video), while mobile applications and social media are rarely used. Secondly, EFL teachers view technologies as complementary tools for instruction, assessment and learning motivation. In most cases, they are confident about integrating the tools in their teaching and learning activities. Furthermore, the teachers hope for more resources and ICT training and support in order to effectively and efficiently use the CALL tools on a wider scale. In conclusion, further research would help establish how teachers have been trained to incorporate technologies in their instructional methodologies and also, there is a need to assess which technologies have a greater impact on attainment of learning objectives.

Tässä tutkielmassa tarkastelen 1800-luvun lopun amerikkalaisen yhteiskunnan naisten asemaan liittyviä ongelmakohtia ja sitä, kuinka Kate Chopin kirjallisessa tuotannossaan vastusti aikansa ajatusmaailmaa sekä kirjallisia konventioita. Keskityn kolmeen Chopinin teokseen, kahteen novelliin, The Story of an Hour ja The Storm, sekä yhteen romaaniin, The Awakening. Kaikki kolme teosta sisältävät yhteiskunnallista kritiikkiä ajan amerikkalaista yhteiskuntaa kohtaan. Teoksilla onkin paljon yhteistä. Päähenkilöt teoksissa The Story of an Hour ja The Awakening ovat molemmat naimisissa olevia naisia, jotka ovat selkeästi tyytymättömiä mahdollisuuksiinsa. Lisäksi teosten The Storm ja The Awakening päähenkilöt ovat molemmat uskottomia aviomiehelleen. Tutkielman teoriaosuus koostuu Chopinin ajan yhteiskunnallisesta kontekstista ja ajalle tyypillisistä kirjallisuuden traditioista. Taustamateriaalissa esitetään myös yhtymäkohtia feministiseen New Woman -liikkeeseen ja Chopinin omaan elämään. Naisten aseman ongelmakohtiin kuului muun muassa naisten rajoittaminen kodin piiriin, esimerkiksi kodin ulkopuolisten työmahdollisuuksien ulottumattomiin. Naisen tärkeimpiin tehtäviin kuului jälkikasvun tuottaminen ja näistä huolehtiminen. Lisäksi avioliittojen oletettiin jatkuvan kuolemaan saakka, joten avioeroa ei usein pidetty edes vaihtoehtona onnettoman suhteen päättämiseksi. Naisten seksuaalisuutta pidettiin pitkälti lääketieteellisenä ilmiönä, ja naisia pidettiin luontaisesti intohimottomina. Lisäksi kirjallisuudessa seksuaalisuuteen viitattiin vain varoen, aiheesta puhuttiin tyypillisesti vain vihjaillen ja jättäen lukija täydentämään aukkoja. Kirjallisuuden konventiot 1800-luvulla sekä heijastivat että tuottivat ajalle tyypillisiä ajatusmalleja. Aikakauden naishahmot jakautuivat usein kahteen tyyppiin, hyveellinen (virtuous) ja langennut (fallen). Tarinat seksuaalisesti avioliiton ulkopuolella aktiivisista, langenneista naisista päättyivät tyypillisesti kyseisen naisen rangaistukseen, usein kuolemaan. Vain yksi tarkastelemistani teoksista, The Storm, päättyy onnellisesti kahden muun päättyessä päähenkilön kuolemaan. Vaikka päähenkilöt teoksissa The Story of an Hour ja The Awakening eivät tulkintani mukaan kuolekaan rangaistuksena teoistaan, on The Stormin loppuratkaisu kuitenkin radikaalimpi. The Storm käsittelee naimisissa olevan naisen uskottomuutta lähes juhlalliseen sävyyn ja päättää tarinan tilanteeseen, jossa kaikki tarinan osapuolet ovat onnellisempia kuin tarinan alussa. Tällaisen aviorikosta positiiviseen sävyyn esittävän tarinan julkaiseminen 1800-luvun Yhdysvalloissa olisi todennäköisesti osoittautunut mahdottomaksi, eikä Chopinin tiedetä yrittäneenkään julkaista sitä. Kielelliseltä sisällöltään The Storm on avoimempi kuin muut Chopinin teokset, sekä kielen avoimesti seksuaalisen sanaston että tarinan sisällön kannalta. Kaikkein merkittävin ero on kenties kuitenkin sen onnellinen loppuratkaisu.

Tutkielman aiheena on sukupuoli ja seksuaalisuus Sanoma Pro Oy:n On Track -nimisessä lukion englannin oppikirjasarjassa. Oppikirjojen sisältö voi vaikuttaa opiskelijoiden ajattelutapoihin ja asenteisiin, minkä vuoksi eri sukupuolten ja seksuaaliryhmien tasa-arvo oppikirjoissa auttaa edistämään opiskelijoiden tasa-arvokasvatusta kouluissa. Oppikirjatutkimus antaa täten tärkeää tietoa eri sukupuolten ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen näkyvyydestä kirjoissa, ja uudet tutkimukset uusista kirjasarjoista mahdollistavat sarjojen kehityksen seuraamisen. Keskeinen tutkimusmetodi on diskurssianalyysi, ja tutkimuksessa käytetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä sukupuolia on edustettuina sarjan teksteissä ja niiden kuvissa, mitä ystävyys- ja romanttisia/seksuaalisia suhteita tekstien henkilöiden välillä on sekä miten sukupuoli näkyy tekstien kielessä ja sisällössä. Aineisto koostuu On Track -sarjan seitsemästä ensimmäisestä oppikirjasta, ja se rajattiin kirjojen keskeisiin lukukappaleisiin. Myös lukukappaleiden äänitteitä hyödynnettiin analyysissä. Tutkimuksen mukaan miespuolisten hahmojen lukumäärä teksteissä ja kuvissa on huomattavasti naispuolisten hahmojen lukumäärää suurempi. Naisten ja miesten lisäksi teksteissä ei esiinny muiden sukupuolten edustajia. Yleiset viittaukset esimerkiksi LGBT-yhteisöön tai samansukupuolisiin pareihin ovat luonteeltaan positiivisia ja tukea ilmaisevia, mutta konkreettisia LGBT-henkilöhahmoja ei ole juuri lainkaan. Sekä ystävyyssuhteissa että romanttisissa suhteissa naisten keskinäiset suhteet jäävät lukumääränsä puolesta taka-alalle miesten välisiin suhteisiin verrattuna. Näiden tulosten perusteella voidaan sanoa, että On Track -sarjan osat 1–7 ovat lukukappaleidensa puolesta sekä jokseenkin miesvaltaisia että jokseenkin heteronormatiivisia, joskin esimerkiksi naisten asemaan ja seksuaalivähemmistöjen näkyvyyteen on selkeästi pyritty kiinnittämään huomiota nostamalla esille niihin liittyviä teemoja.

Pro Gradu -tutkielmani käsittelee Rebecca Brownin The Gifts of the Body (1994) -romaanissa esiintyvää AIDS-epidemiaan liittyvää metaforisuutta. Tarkastelen tätä metaforisuutta suhteessa aiempiin AIDS-kirjoittamisen kritiikkeihin ja tutkin tapoja, joilla Brown tuottaa poikkeavia tapoja kirjoittaa sairaudesta ja käsitteellistää sitä. Tutkielmassani olen kiinnostunut tavoista, joilla Brownin kuvaamat kohtauksen AIDS-potilaiden ja heidän kodinhoitoapulaisensa – romaanin nimeämättömän päähenkilön – välillä purkavat AIDSiin ja sitä sairastaviin liittyvää stigmatisoivaa retoriikkaa. Teoreettinen lähestymistapani saa pohjaa feministisiltä (uus)materialistisilta teoreetikoilta, jotka mm. käsitteellistävät metaforaa ilmiönä, jota ei voi palauttaa pelkästään tekstuaaliseksi elementiksi, vaan jolla on aina myös materiaalisia ja ruumiillisia vaikutuksia ja ilmentymiä. Aloitan AIDSiin liittyvän metaforisuuden erittelyn tarkastelemalla Susan Sontagin AIDS and Its Metaphors (1987) -esseetä ja siinä esitettyjä argumentteja 1980-luvun keskusteluissa ja kirjallisuudessa käytettyjä sairausmetaforia vastaan. Sontagin esseessä keskeiseksi kritiikin kohteeksi muodostuu AIDSin verrannollistaminen sotaan metaforan keinoin. Sontag osoittaa, miten sodan retoriikka sairauden yhteydessä kohdistaa siihen kuuluvat pelon ja vihan tunteet konkreettisin tavoin myös sairastaviin ihmisiin. Vastametaforiksi ehdotan lahjojen vaihtamiseen ja anteliaisuuteen liittyvää kielikuvastoa, mille löydän pohjaa Brownin romaanista, Rosalyn Diprosen Corporeal Generosity (2002) -teoksesta sekä lahjan käsitettä tarkastelleiden teoreetikkojen teksteistä. Corporeal Generosity teoksen käsittelyssä tarkastelen, miten Diprose avaa ruumiillisen anteliaisuuden (corporeal generosity) käsitettä ihmisten välisen kanssakäymisen pohjimmaisena toimintamallina, joka perustuu toisten eroavuuksien ruumiilliseen ja esirefleksiiviseen tunnistamiseen ja omaksumiseen, ja joka on identiteetin muovautumisen ja yhteisöjen muotoutumisen perusta. Lahjan käsitettä avaan monitulkinnallisena ja -selitteisenä ja tuon esille eri kirjoittajien ajatuksia käsitteen sisäisestä ristiriitaisuudesta ja lahjan antamisen seurausten ennakoimattomuudesta. Tämän keskustelun kautta lahjasta muodostuu sen arkikielisestä määritelmästä poikkeava käsite, joka ei aina ole sen saajalle mieluisa tai haluttava asia ja jonka seuraukset ovat arvaamattomia. Tämän käsitteellistämisen kautta lahjasta tulee merkityksellinen metafora sairaudelle. Tarkastelen tapoja, joilla lahjan ja anteliaisuuden metaforien sijoittaminen sairauden kontekstiin purkaa ja uudistaa Sontagin esseessään kritisoimaa sodan, pelon ja vihan retoriikkaa. Tämä tarkastelu tapahtuu konkreettisimmin Brownin romaanin analyysissa, jonka aloitan tarkastelemalla tapoja, joilla romaanin päähenkilö ja tämän ensimmäisen persoonan kerronta ilmentävät Diprosen anteliaisuuden käsitteen periaatteita. Näiksi periaatteiksi luen avoimuuden toista kohtaan, esirefleksiivisyyden ja ruumiilliseen kanssakäymiseen keskittymisen. Lisäksi keskityn tarkemmin tapoihin, joilla lahjan ja anteliaisuuden metaforat esiintyvät Brown kuvaamissa kanssakäymisissä romaanin päähenkilön ja tämän asiakkaiden välillä. Keskityn näihin kanssakäymisiin nimenomaan intiimeinä, ruumiillisina ja materiaalisina kohtaamisina päähenkilön, tämän sairastavien asiakkaiden ja sairauden välillä, ja tutkin, miten kohtaamiset vaikuttavat päähenkilön identiteetin rakentumiseen, seuraten Diprosen argumenttia anteliaisuuden roolista tässä prosessissa. Tarkastelen myös, miten Diprosen ajatukset anteliaisuuden vaikutuksesta yhteisöjen muodostumisessa ilmenevät romaanissa, eli miten kohtaamiset päähenkilön ja tämän asiakkaiden välillä tuottavat yhteisöjä, jotka perustuvat niiden jäsenten välisiin eroihin ja näiden erojen hyväksymiseen ja omaksumiseen, eivätkä muihin vastaaviin prosesseihin, kuten yhteisön pohjautumiseen jaettuun taustaan tai muihin samankaltaisuuksiin. Analyysini lopuksi tarkastelen Diprosen argumentteja siitä, miten lääketieteen perinne arvottaa ja normalisoi kehoja mm. sairauksien tai seksuaalisuuden perusteella tavoilla, jotka ovat anteliaisuuden periaatteiden vastaisia. Brownin romaanissa vastaavankaltaiset ajatukset tulevat esiin päähenkilön kautta, joka työskentelee sairauden parissa, mutta ei ole lääketieteen ammattilainen sekä tämän suhteesta lääketieteellisiin teknologioihin. Näin Brownin teksti osallistuu myös keskusteluun lääketieteen moniselitteisestä roolista AIDSin kontekstissa.

Song lyrics are potentially the one type of discourse that exceeds all others in reaching the most people globally. In 2017 each American spent on average over 32 hours a week listening to music and there was a 59% increase in on demand audio streams of music. The most streamed songs on Spotify had over one billion streams each. It is of importance, therefore, that popular music song lyrics are investigated to see what messages they are giving to the listener. This thesis set out to achieve three aims. The first was to develop a methodology for creating balanced and representative corpora of contemporary popular song lyrics. The second aim was to investigate the lexicogrammatical differences of the popular song lyrics sung by men and those sung by women. Finally, it was determined whether popular song lyrics could be said to construct social identities, social relationships and ultimately reality in different ways depending if they are sung by men or by women. Two corpora of song lyrics were built containing the lyrics of popular music songs taken from the Spotify Global Chart. One corpus contained songs sung by men, the other songs sung by women. The two linguistic approaches of critical discourse analysis and systemic functional linguistics were used to analyse and compare the two corpora. It was found that the male voice dominates the Spotify Global Chart. Furthermore, songs sung by men are more complex and have a greater lexical variety than those sung by women, which were found to be simpler and contain more repetition than those by male artists. Song lyrics sung by men are also significantly more likely to contain profanity and have higher frequencies of authoritative commands and threatening language than those sung by women. In contrast, songs sung by women contain more inclusive pronouns, are more positive and are more likely to refer to building relationships than those sung by male artists. The research showed that there is a difference between popular song lyrics sung by men and those sung by women. The two groups of artists do construct social identities, relationships and reality in different ways. The male voice in popular music is loud, dominant and supports and performs ideas of masculinity. In contrast, the female voice is less accessible and quieter, it is however, positive, has a strong stance and actively works at building relationships with the reader or listener. As a register of language, popular music seems to build upon gender inequalities that are prevalent within the entertainment industry and, indeed, society as a whole. Popular music is dominated by male artists who use a linguistic repertoire that is overwhelmingly aimed at acting out social performances with the aim of expressing and supporting ideas of masculinity.

Code-switching is an interesting phenomenon that is present not only in a sociolinguistic context, in which a speaker switches from one language to another, but can be found in social and cultural ones as well. Over the decades, research done on code-switching has had an emphasis on bilingualism and multilingualism, therefore there is need for more research on code-switching in the English as a Foreign Language (EFL) context especially in Finland. Consequently, this study was conducted in hopes of adding more insight on code-switching in Finnish EFL classrooms and to serve as a reference to assist pre-service teachers of EFL to get a glimpse of how to utilize code-switching in their future classrooms. The present study is a longitudinal case study that focuses on a single EFL teacher’s language choice and code-switching in a primary school EFL classroom setting. It set out to answer the following questions: 1) What functions and characteristics do the Finnish language (L1) and English language (L2) have in this primary school EFL classroom? 2) How conscious is the EFL teacher of the different language choices and code-switching that occurs during their lessons? and 3) How does the EFL teacher’s code-switching change over time between the two school years? A mixed method of data collection and analysis was used for this study. Data was collected through interviews with the teacher, audio recordings of five observed lessons, three from fifth-grade and two from the sixth-grade, and field notes. Data analysis showed that the functions and characteristics of code-switching follow those of previous studies in that the L1, was used mainly, for classroom management, grammar teaching, clarification and assigning homework. It was found that the teacher consciously employed code-switching, mainly inter-sentential code-switching and tag-switching, and it was for the benefit of the students. There were noticeable differences in how code-switching was utilized in the sixth-grade. This proved that changes do occur and it showed that code-switching was utilized less and more there were more concentrated efforts in using the L2 in the classroom.

Tutkielma tarkastelee matkimisen (eng. mimicry) käsitettä V.S. Naipaulin romaanissa The Mimic Men ja Neil Bissoondathin romaanissa A Casual Brutality. Edward Saidin, Homi Bhabhan ja Franz Fanonin ajatuksiin nojautuen tutkielma pohtii ja vertailee matkimisen vaikutuksia romaanien päähenkilöihin, heidän ihmissuhteisiinsa sekä heidän kuvailemiinsa fiktiivisiin saarivaltioihin. Tarkastelun kohteena on myös päähenkilöiden kasvaminen tietoisuuteen matkimisestaan sekä matkimisen käsitteen hyödyllisyys ja merkityksellisyys postkolonialistisen kirjallisuuden tutkimisessa. Tutkielman ensimmäisessä osassa havainnoidaan matkimisen käsitettä yllä mainituissa romaaneissa temaattisesti koulutuksen, sukupuolen ja kansakunnan näkökulmista. Koulutusta käsittelevässä osiossa osoitetaan, kuinka päähenkilöt kasvavat matkimisen psykologiaan ja ns. orientaaliseen maailmankuvaan. Sukupuolta käsittelevässä osiossa pohditaan matkimisen vaikutusta päähenkilöiden avioliittoihin. Päähenkilöiden vaimojen esitetään olevan matkijoita tavalla, joka muuttaa yleisimpiä käsityksiä matkimisesta postkolonialistisessa kontekstissa. Lopuksi esitetään matkimisen psykologian vaikuttavan romaanien fiktiivisiin saarivaltioihin hyvin samankaltaisesti, mikä tarjoaa näköalapaikan tarkastella matkimisen psykologian vaikutuksia pieneen Trinidadin kaltaiseen saarivaltioon 1930-luvulta 1980-luvun alkuun. Tutkielman toinen osa tarkastelee päähenkilöiden kasvamista tietoisuuteen omasta matkimisestaan muistelmiaan kirjoittaessaan. Tämän jälkeen pohditaan matkimisen käsitettä postkolonialistisessa kontekstissa yleisemmin, mm. käsitteen määrittelyn ongelmakohtia, käsitteen taipumusta kielteisyyteen sekä käsitteen relevanssia nykypäivän globaalissa maailmassa. Esitetään myös, että käsitteen laajentaminen uusiin kategorioihin kuten sukupuolen tarkasteluun tarjoaa uusia näkökulmia postkolonialistisen kirjallisuuden tutkimukseen.