Browsing by study line "Commercial Law"

This master’s thesis is a study with respect to employee protections in asset acquisitions in the EU and in Australia. This thesis sets out to examine if and how the two jurisdictions provide for employee protections in the event of a transfer of business. The thesis utilises a dual research methodology of comparative law and legal dogmatics. The thesis first sets out the differences of share and asset acquisitions from the operation of law perspective in order to demonstrate the need for statutory intervention in asset acquisitions. The thesis then goes on to lay out the historical developments of social and labour policies that have shaped the current policy considerations regarding the transfer of business provisions in the two jurisdictions. The thesis then examines the current statutory law with respect to the transfer of business provisions in the EU and in Australia. Finland has been used as an example jurisdiction in relation to the national implementation of the EU legislative instrument under examination. The thesis found that whilst both jurisdictions have statutory protections for employees in the event of a transfer of business, the applicability and scope of the protections vary drastically. It was also found that the differences in the operation of the regimes can be explained by the current policy considerations stemming from historical developments with respect to the wider labour law framework.

Alkuperäislääkevalmistaja ja useat markkinoille pyrkivät rinnakkaislääkevalmistajat tekevät tyypillisesti patenttisovintosopimuk-sia, joissa sovitaan siitä, että rinnakkaisvalmistaja lopettaa alkuperäisvalmistajan patenttia koskevan oikeudenkäynnin ja lykkää valmisteensa myynnin aloittamista, kunnes riidanalaisen patentin suoja-aika on umpeutunut. Vastaavasti voidaan sopia myös, että alkuperäisvalmistaja lisensoi riidanalaisella patentilla suojatun keksinnön rinnakkaisvalmistajalle, joka maksaa alkuperäis-valmistajalle rojaltimaksuja keksinnön kaupallisesta hyödyntämisestä. Kuvattu asetelma on usein kilpailuoikeudellisesti ongel-maton. Jos alkuperäisvalmistaja on houkutellut rinnakkaisvalmistajan sitoutumaan toimintavapautta rajoittaviin sovintosopimusehtoihin esimerkiksi maksamalla tälle merkittäviä rahamääriä, kyse voi olla kilpailuoikeudellisesti ongelmallisesta käänteismaksusovin-nosta, jonka avulla osapuolet voivat poistaa patentinloukkausoikeudenkäyntiin liittyvän epävarmuuden ja korvata sen käänteis-maksusovinnon tuomalla varmuudella. Näin alkuperäislääkevalmistaja säilyttää monopoliasemansa ja rinnakkaisvalmistaja saa käänteismaksun myötä korvauksen, joka voi vastata jopa rinnakkaisvalmistajan odotettavissa olleita voittoja, jos alallepääsy olisi onnistunut. EU-kilpailuoikeudessa ”riittävän houkuttimen” sisältävät käänteismaksusovinnot on katsottu tarkoitukseen (by object) perustu-viksi kilpailunrajoituksiksi, jotka sellaisenaan osoittavat riittävää haitallisuutta. Houkutin on tyypillisesti ollut rahaa tai muuta hel-posti havaittavissa olevaa vastiketta, jolloin käänteismaksusovinnon katsominen by object -kilpailunrajoitukseksi on ollut verrat-tain suoraviivaista. Kun käänteismaksusovinto on katsottu by object -kilpailunrajoitukseksi, kilpailuviranomaisen ei ole ollut tar-peen analysoida sovinnon tosiasiallisia haitallisia vaikutuksia. Haitallisen vaikutuksen (by effect) analysoiminen on lähtökohtai-sesti tarpeen vain, jos on ensin todettu, ettei sopimuksen tarkoituksena ole ollut kilpailun rajoittaminen. EU-kilpailuoikeudessa on yleistymässä käytäntö, jossa perinteiset helposti havaittavat käänteismaksusovinnot on korvattu jär-jestelyillä, joissa ”riittävä houkutin” on kätketty erilaisiin alkuperäisvalmistajan ja rinnakkaisvalmistajan välisiin kaupallisiin sopi-muksiin tai muihin vastaaviin järjestelyihin, kuten täysin transaktiottomiin käänteismaksuihin. Tutkielmassa tutkitaan tällaisten epätyypillisten käänteismaksusovintojen arviointikriteereitä sekä mahdollisesti yleistyvän by effect -analyysin mielekkyyttä viime kädessä patenttioikeudellisten sovintojen arvioinnissa. Tutkielmassa on myös pohdittu epätyypillisten käänteismaksusovintojen arviointia ja oikeustilaa de lege ferenda -näkökulmasta.

Syftet med avhandlingen är att utreda under vilka förutsättningar och i vilka situationer ESG-information kan utgöra insiderinformation. Temat är aktuellt i ljuset av den pågående ESG-trenden på värdepappersmarknaderna som sett efterfrågan och prisen av hållbara investeringsobjekt öka kraftigt. Detta har väckt frågan huruvida investerare eventuellt har hållbarhetsrelaterade målsättningar med investeringsverksamheten utöver den traditionella nyttomaximeringen. Om så är fallet, är det tänkbart att aktieprisen nu och i framtiden avviker betydligt från det pris som finansiella värderingsmodeller indikerar. I avhandlingen granskas ifall ESG-faktorer kan ha en verkan på priset av en aktie i enlighet med neoklassisk värdepappersmarknadsteori genom att påverka dess fundamentala värde. Då rättslitteraturen är enig om att information gällande händelser och omständigheter som berör det fundamentala värdet kan utgöra insiderinformation enligt MAR, står det klart att detta även gäller för ESG-information under motsvarande förutsättningar. Arbetet presenterar ett flertal ESG-faktorer som kan tänkas inverka på såväl företagets lönsamhet som dess marknadsrisk, vilket bekräftar uppfattningen om att ESG-information som berör dessa faktorer kan utgöra insiderinformation. Den andra centrala frågan som behandlas är huruvida definitionen av insiderinformation omfattar ESG-information som saknar koppling till det fundamentala värdet av en aktie, men som trots detta förorsakar en väsentlig kurspåverkan. Även om denna kurspåverkan kan fastställas, är det oklart om informationen faller under MAR:s tillämpningsområde. Detta är fallet om den förnuftiga investeraren, genom vilken informationens väsentlighet bedöms, uppfattas ha neoklassiska egenskaper som endast möjliggör beaktande av faktorer med inverkan på det fundamentala värdet. I arbetet undersöks bland annat de relevanta bestämmelserna och regleringens syften för implikationer om att förordningen skulle vila på motsvarande grunder som neoklassiska ekonomiska teorier. Tecken som skulle antyda detta går emellertid inte att finna. När man utöver detta beaktar att EU under de senaste åren betonat vikten av hållbarhetsrelaterade aspekter i företagens långsiktiga värdebildning och att ett uteslutande av verkliga marknadsföreteelser från väsentlighetsbedömningen skulle vara problematiskt ur flera olika perspektiv, verkar en tolkning enligt vilken ESG-information som saknar koppling till det fundamentala värdet kan utgöra insiderinformation vara motiverad. Rättsläget är emellertid oklart i och med att varken EUD eller ESMA tagit närmare ställning till väsentlighetsbedömningens innehåll.

ESG-tekijät eli ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät ovat olleet pinnalla viime vuosina. ESG-liitännäisten ongelmien esiinnousu viimevuosina on tuonut paljon aloitteita ja tavoitteita koskien näiden ongelmien ratkaisua. Jotta asetettuihin tavoitteisiin päästään, tulee myös pääomavirrat ohjata kestäviin kohteisiin ja pääomamarkkinat valjastaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös sijoittajien kiinnostus ESG-tekijöitä kohtaan on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina ja ESG-tiedon saatavuudesta markkinoille onkin kovaa vauhtia tulossa välttämättömyys. Vaikka vastuullista sijoittamista ja ESG-tietoa koskeva sääntely on lisääntynyt viime vuosina EU:ssa, sääntely ei ole kuitenkaan yltänyt kaikille markkinoiden sääntelyosa-alueille. Esitesääntely on yksi arvopaperimarkkinaoikeudellinen sääntelyosa-alue, jota ei toistaiseksi ole päivitetty vastaamaan ESG-tietojen lisääntynyttä tarvetta. Esitesääntely soveltuu, kun arvopapereita tarjotaan tai haetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellylle markkinalle. Esitteiden julkaisu- ja sisältövaatimukset perustuvat esiteasetukseen. Esitteiden tarkoitus on antaa sijoittajille tarpeelliset tiedot perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi. Tällä hetkellä esitesääntely velvoittaa kuitenkin ESG-tietojen esittämiseen vain hyvin rajallisesti, minkä johdosta käsillä on informaatioepäsymmetrinen tilanne sijoittajien tietotarpeen ja tämän hetkisen esitesääntelyn välillä. Tilanne, jossa sijoittajat eivät pysty ottamaan riittävästi huomioon ESG-liitännäisiä riskejä ja mahdollisuuksia, vähentää markkinoiden tehokkuutta ja voi aiheuttaa rahoitusvakautta uhkaavia järjestelmäriskejä. Tämän hetkinen esitesääntely ei vastaa näin ollen sijoittajien eikä markkinoiden tarpeita. Komissio onkin tunnistanut sijoittajien tarpeen ESG-tiedoille ja todennut tarkastelevansa vuoden 2022 aikana tarvetta ESG-liitännäisten tietovaatimusten lisäämistä niin sanottujen ESG-arvopaperien osalta. Huomattavaa on, että komission ehdotus koskisi nimenomaisesti erillistietovaatimuksia ESG-arvopapereille, eikä esitesääntelyn muuttamista kokonaisuudessaan. Kun otetaan kuitenkin huomioon sijoittajien kiinnostuksen lisääntyminen ESG-tekijöihin ja esitesääntelyn funktio tarjota sijoittajille tarpeelliset tiedot perustellun päätöksen tekemiseksi, herää kysymys siitä tulisiko ESG-tietojen antamista edellyttää kaikissa tilanteissa, kun esite tulee laadittavaksi. Tutkielmassa tarkastellaan ESG-tietojen julkaisuvaatimuksia esitesääntelyssä tällä hetkellä, sekä mahdollisia vaihtoehtoja ESG-tietovaatimuksien lisäämiseksi esitesääntelyyn. Tutkimustehtävänä on tarkastella sitä millainen esitesääntelyn tulisi olla, jotta kestävyyttä koskevan sääntelyn sekä esitesääntelyn tavoitteet saavutettaisiin mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Osana ESG-tietoa koskevan sääntelykehikon uudistamista EU:ssa on valmisteilla uusi yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi (Corporate Sustainable Reporting Directive, CSRD). CSRD:n ehdotuksen keskeisimpiä muutoksia ovat raportoitavien tietojen yksityiskohtaisempi täsmentäminen sekä sen edellyttäminen, että raportointi on tehtävä EU:n pakollisten kestävyysraportointistandardien mukaisesti. EU:n kestävyysraportointistandardit tulevat olemaan yhdenmukaiset tiedonantovelvoiteasetuksen ja taksonomia-asetuksen kanssa. Olennaista kestävyysraportointia koskevassa uudistuksessa onkin yhteys näiden asetusten kanssa. CSRD:n tavoite onkin yhdessä tiedonantovelvoiteasetuksen, taksonomia-asetuksen sekä muun ESG-tietoa koskevan sääntelyn kanssa luoda yhtenäinen oikeudellinen kehys ja kestävyystietojen virta koko rahoituksen arvoketjussa. CSRD:n ehdotuksen esittämät uudet kestävyysraportointivaatimukset voisivat toimia hyvänä lähtökohtana myös esitesääntelyn ESG-tietovaatimuksille. Jotta pääomavirrat saataisiin ohjattua kestäviin kohteisiin ja muut kestävyyssääntelyä koskevat tavoitteet saavutettaisiin, tulisi esitesääntelyn myös olla osa tätä ESG-tiedon yhtenäistä oikeudellista kehystä.

Tässä oikeustaloustieteellisessä tutkielmassa tarkastellaan kestävyysraportoinnin sääntelyn muutosta Euroopan unionissa (EU). Tutkielman keskiössä on eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien (ESRS) ja uuden kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) muodostama kokonaisuus, jonka myötä EU:ssa siirrytään ainakin teoriassa pakolliseen kestävyysraportointiin. Tutkielmassa keskitytään kestävyysraportoinnin sääntelyn historiaan, tulevaisuuteen, tarpeellisuuteen, vaikutuksiin, onnistumismahdollisuuksiin ja raportoinnin pakollisuuteen. EU:n sääntelyn ohella tutustutaan myös muihin standardeihin ja viitekehyksiin sekä fragmentoituneeseen kestävyysraportointimarkkinaan. Kokonaiskuvan luomiseksi sääntelyä käsitellään myös CSRD:n edeltäjien, eli modernisointidirektiivin ja NFRD:n valossa. Tutkielmassa osoitetaan, että sääntelyyn viime hetkellä tehtyjen muutosten myötä on päädytty vapaaehtoisuuden ja pakollisuuden välille asettuvaan hybridilähestymistapaan. Vaikka sääntelyn uudistaminen onkin itsessään perusteltua, lähestymistapa vaikuttaa ongelmalliselta sekä sääntelyn tavoitteiden saavuttamisen, että sääntelyn tehokkuuden kannalta. Tutkielmassa esitetään, että nykymuotoinen sääntely on aiempien direktiivien tavoin omiaan johtamaan de facto vapaaehtoiseen kestävyysraportointiin. Sääntelyn tavoitteet vaatisivat pakollista, standardoitua ja vertailukelpoista raportointia. Uuden sääntelyn mahdollisuudet täyttää nämä vaatimukset ovat kuitenkin kyseenalaiset. Tutkielmassa osoitetaan myös, että arvopaperimarkkinaoikeudellisesti kestävyysriskien hallinnalla ja pakollisella raportoinnilla on tärkeä rooli. EU:ssa raportointia lähestytään vaativan kaksinkertaisen olennaisuuden kautta. Taloudellisen tehokkuuden kannalta haastava valinta on kestävyystavoitteiden kannalta perusteltu. Tutkielmassa osoitetaan, että kestävyysraportoinnilla voi olla yhteys todellisiin kestävyysparannuksiin. Näkemystä tukee esimerkiksi se, että sijoittajien on osoitettu arvostavan sijoituskohteiden kestävyyttä. Tätä kautta voidaan rakentaa yksi lukuisista yhteyksistä todellisten kestävyysparannusten ja kestävyysraportoinnin välille. Vaikutusten perustaksi tarvitaan kuitenkin luotettavaa dataa, jonka saatavuutta EU:n hybridilähestymistapa ei välttämättä takaa. Kokonaisuudessaan tutkielman löydökset osoittavat, ettei lopullisessa sääntelyssä ole päädytty kaikkia osapuolia miellyttävään kompromissiin. Sen sijaan CSRD:n ja ESRS:n muodostama kokonaisuus vaikuttaa yhdistävän vapaaehtoisuuden ja pakollisuuden huonot puolet. Sääntelyyn viime hetkellä tehdyt muutokset osoittavat, että sääntelyssä on jälleen huomioitu erityisesti tiukempaa sääntelyä vastustavien tahojen intressit. Aiemmista direktiiveistä poiketen yrityksille aiheutuu kuitenkin tällä kertaa entistä enemmän konkreettisia kustannuksia esimerkiksi olennaisuuden arviointien myötä. Täten on olemassa todellinen uhka, että sääntelyn kokonaistehokkuus jää epäoptimaaliselle tasolle.

Abstract Faculty: Faculty of Law Degree programme: International Business Law Programme Author: Aitor Sevillano Orbegozo Title:” Exclusivity agreements in international business operations; Risks and best practices. Level: Master’s thesis Month and year: November 2023 Number of pages: 79 Keywords: Exclusive dealings, competition law, international law, employment law, freedom of contract, choice of law, EU Law, exclusive clauses, contract law. Supervisor: P. Sean Morris Where deposited: E-thesis Helsinki University Abstract: This thesis will address the question of exclusivity clauses in business operations at the international level, consequentially establish what the risks are, and determine the best practices for entering into an exclusive commercial agreement in an international context. I will explore the international business environment and how companies interact with other undertakings in this environment. We will proceed by studying exclusivity in its different forms and aspects in a contractual context and dissecting exclusivity dealings exposing its features and effects, as well as looking at them through a dimensional prism. This will serve to understand and see how exclusivity terms affect the parties to an international business arrangement and the effects they have in the market they operate. Using principles of legal theory such as freedom of contract, and using a theoretical approach, a study of the effects of exclusivity will be elaborated considering the factors and attributes inherent to the inclusion of exclusivity terms in a commercial contract. Classifying and studying the effects of exclusivity considering the effects as isolated items and how these shape the relationship between the parties and play a role in international business operations. We will examine how exclusivity clauses position the parties in respect to their contractual relationship. Laws and regulations applicable to exclusivity agreements will be identified and considering these, the applicability and validity of exclusivity clauses and agreements will be scrutinised. Competition law and employment law will be the main fields of exploration to observe and study how these two fields of law regulate exclusivity terms in view of the horizontal and vertical direction of exclusivity agreements between the parties. We will use the examples of EU and UK regulations as they have a different angle in approaching the validity of exclusivity agreements. Following the identification of the main elements of exclusivity agreements, based on Competition end employment regulations as well as business elements, I will classify and identify the risks that the use of exclusivity agreements has for international commercial agreements, from an operational and legal perspective. Considering the risks and the features of exclusivity agreements, I will propose best practices to avert or remedy the risks and to achieve the best efficient use of exclusivity agreements.

Specialförvärvsbolag (“SPAC-bolag”) är bolag som grundas utan egen operativ verksamhet med avsikten att genomföra ett företagsförvärv. Bolaget ansamlar medel från investerare genom ett offentligt erbjudande för att finansiera ett efterföljande företagsförvärv. Företaget skall inom en förutbestämd tidsperiod på 36 månader genomföra förvärvet, och ifall detta misslyckas skall bolaget likvideras och bolagets aktier avlistas från börsen. I förvärvet väljs ett eller flera privata operativa bolag ut som målbolag, som sedan fusioneras med det börsnoterade SPAC-bolaget. Genom fusionen tas det onoterade företaget således upp till offentlig handel utan att genomgå en traditionell börsnoteringsprocess. I SPAC-affärsmodellen har de grundande aktieägarna, även kallade sponsorer, ofta en betydande maktposition i bolaget såväl genom sitt betydande aktieinnehav som genom nära förhållande med bolagets ledning. Detta har lett till att bolagsmodellen kommit att kritiseras inom den internationella rättslitteraturen för att strida mot vissa grundläggande aktiebolagsrättsliga principer såsom principen om aktieägarnas likställighet. Likväl har det nya marknadsfenomenet gett upphov till frågor kring SPAC-bolagets informationsplikter gentemot investerarna, i och med den osäkerhet som råder kring SPAC-bolagen. Bottnande i dessa problemområden undersöker avhandlingen således hur fenomenet SPAC passar in i den finska värdepappersmarknads- och aktiebolagsrätten. Särskilt granskas SPAC-bolagets natur, vilka krav på informationsplikt som finns för SPAC-bolag, samt hur vissa corporate governance -relaterade frågor gällande ledningens och aktieägarnas inbördes ställning och gränsdragning skall komma att tolkas inom SPAC-kontexten. Som stöd för granskningen utförs en praktisk fallstudie av ett nyligen börsnoterat finskt SPAC-bolag, Virala Acquisition Company. Slutsatserna som dras i avhandlingen är att SPAC-bolag inte skiljer sig avsevärt från traditionella börsbolag vad kommer till reglering. Avgörande är de strukturella val man i det enskilda fallet valt att implementerat i bolagets SPAC-modell. Den främsta skillnaden bolagsformerna emellan följer av att bolaget inte har någon egentlig operativ verksamhet, utan endast letar efter ett lämplig målbolag att förvärva och fusioneras med. Således kan SPAC-bolag ur investerarnas synvinkel ses som en form av private equity för småsparare, medan man ur målbolagens synvinkel kan se SPAC-bolag som en icke-konventionell finansieringskanal. Eftersom SPAC-bolagen skall anses erbjuda nya lösningar på gamla problem skall ytterligare reglering ännu inte anses behövlig, även om det står klart att det är för tidigt att förutspå hur SPAC-fenomenet kommer utvecklas och vilka praktiska följder fenomenet kommer få på den finska värdepappersmarknaden.

Människan har sedan länge använt sig av tecken för att särskilja sin egendom och sina handelsvaror från andras. Betydelsen och värdet av dessa tecken har ändrat avsevärt under de senaste århundraden i takt med förändringar i samhället och på marknaden. Varumärken förekommer nuförtiden överallt och är bland de mest inflytelserika symbolerna i världen. Det varumärkesrättsliga skyddet och varumärkesfunktionerna har utvecklats och utvidgats betydligt inom Europa. Idén om varumärken har funnits redan länge men först under den industriella revolutionen ansågs det finnas ett behov att skydda varumärken rättsligt för att kunna särskilja tillverkarens varor från konkurrenternas och mot förfalskningar. Varumärkets funktion var att skydda innehavarens varor i handeln för att särskiljas från konkurrenterna. Varumärket fungerade som en indikator av kommersiellt ursprung och detta var och är ännu idag varumärkets grundläggande funktion. Den optimala nivån på varumärkesskyddet har redan länge varit omtvistat i Europa. EU-domstolens rättspraxis påbörjade en utvidgning av varumärkesrätten genom att utvidga de varumärkesrättsliga funktionerna. EU-domstolen utvecklade de så kallade nya moderna funktionerna, nämligen reklam-, kommunikations- och investeringsfunktionen. Dessa nya moderna funktioner har väckt mycket diskussion och meningsskiljaktigheter. I samband med utvidgningen av funktionerna har även rättigheterna anknutna till varumärken utvecklats och deras räckvidd har blivit bredare. För samhället och marknaden idag är varumärken betydande speciellt för varors och tjänsters försäljningskraft och för att locka till sig en konsumentkrets. Tack vare utvidgningen av varumärkesfunktionerna skyddas varumärken från mer än bara förväxling. Kända varumärken skyddas även i situationer där det inte finns en förväxlingsrisk i och med att de nya moderna funktionerna även skyddar varumärkets kommunikativa värde, det vill säga renommé. Utvecklingen av skyddet har följt med utvecklingen av den moderna marknaden, men har skyddet blivit för brett? Det moderna varumärkets roll som kommunikationsverktyg är komplext och har fört med sig utmaningar framförallt vad gäller tolkningen av när varumärkesintrång har skett. Till de framtida utmaningarna hör bland annat kopplingen mellan brands och varumärken, skyddsomfånget för icke-traditionella varumärken och utnyttjande av lyxvarumärkens starka skydd. Under de senaste åren har även diskussionen gällande sambandet mellan de grundläggande fri- och rättigheterna och varumärkesskyddet återupplivats. Speciellt yttrandefrihetens inverkan på balansen mellan de konkurrerande parternas intressen har fått synlighet. För de immateriella rättigheterna, men speciellt för varumärkesrätten är balansen mellan de konkurrerande parterna grundläggande. Den moderna varumärkesrätten borde sträva efter att skapa ett system som på bästa sätt balanserar alla parters intressen. Syftet med avhandlingen är att redogöra för hur varumärkessystemet och -funktionerna utvecklats hittills samt att beskriva framtidsutsikten för skyddsomfånget och skapandet av balansen.

Namn på produkter med en särskild anknytning till geografisk plats kan idag skyddas i EU genom systemet för registrering av geografiska ursprungsbeteckningar. Skydd kan beviljas för produkter som härstammar från ett visst geografiskt område och som till följd av detta fått en särskild kvalitet eller ett särskilt rykte. I nuläget omfattar EU:s system för skydd av geografiska ursprungsbeteckningar livsmedel, jordbruksprodukter, vin och spritdrycker. För andra produktklasser finns inget motsvarande skydd. Detta har lett till en diskussion i EU om att utvidga det rådande systemet till att omfatta även andra produkter än jordbruksprodukter, vilket kunde möjliggöra skydd för exempelvis traditionella hantverk. En utvidgning av det nuvarande skyddssystemet till att omfatta andra produkter än jordbruksprodukter har ansetts vara en lösning på det idag fragmenterade rättsläget, där dessa produkter skyddas genom nationella kvalitetsordningar, olika varumärkesrättsliga lösningar eller annan produktspecifik reglering. Samtidigt kan en utvidgning av systemet för geografiska ursprungsbeteckningar också medföra potentiella negativa effekter. Avhandlingens syfte är därför att utreda vilka alternativa rättsliga instrument som i nuläget kan skydda geografiskt anknutna produkter som faller utanför EU:s system för geografiska ursprungsbeteckningar. I avhandlingen utreds möjligheten till skydd genom EU:s reglering om otillbörliga förfaranden i affärsverksamhet samt unionens varumärkeslagstiftning, eftersom dessa delar många funktioner med skyddet av geografiska ursprungsbeteckningar. Den redan befintliga lagstiftningen verkar kunna ge ett grundläggande skydd för geografiskt anknutna produkter. Skyddets omfattning är ändå inte jämförbart med skyddet av geografiska ursprungsbeteckningar, som i vissa situationer åtnjuter ett mer omfattande skydd än varumärken, även om dessa skyddsformer på många punkter är jämförbara. Regleringen av geografiska ursprungsbeteckningar bygger på en mångfald av bakomliggande intressen, så som konsumentskydd, reglering av konkurrens samt jordbruksrelaterade frågor. Av dessa orsaker anses ofta reglering av otillbörliga affärsmetoder eller varumärkesrätten medföra ett otillräckligt skydd för geografiskt anknutna produkter. Det finns emellertid skäl att behålla en restriktiv inställning till en utvidgning av skyddet av geografiska ursprungsbeteckningar i EU. Därmed bör även alternativa instrument för att skydda icke-jordbruksprodukter beaktas i utredningen av ett möjligt framtida skyddssystem för andra produkter än jordbruksprodukter.

Lohkoketjuteknologian yleistyminen ja kehittyminen on tuonut mukanaan uusia, mielenkiintoisia oikeudellisia ilmiöitä, kuten älykkäät sopimukset sekä niille perustuvan hajautetun autonomisen yhtiömuodon. Hajautettu autonominen yhtiö on sen osakkeenomistajien ja itse itseään toteuttavien älykkäiden sopimusten avulla hallinnoitu entiteetti. Sen omistus jakautuu sen osakkeita vastaavien tokeneiden haltijoille, joilla on myös osakkeiden omistuksesta seuraava oikeus osallistua yhtiön päätöksentekoon ja saada osuutensa yhtiön tuottamasta voitosta. Hajautetun autonomisen yhtiön toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa sen osakkeenomistajille, ja se voi toimia osittain tai joissain tapauksissa myös kokonaan lainkaan ilman ihmisten vuorovaikutusta. Hajautettujen autonomisten yhtiöiden oikeudellinen asema on epäselvä, mikä hankaloittaa niiden toimintaa monella tavalla. Ne eivät rinnastu mihinkään Suomen lainsäädännössä kattavasti säännellyistä yhtiömuodoista ja niillä ei ole Suomessa oikeussubjektin eikä oikeushenkilön oikeusasemaa. Hajautettujen autonomisten yhtiöiden kanssa samankaltaisin Suomen oikeusjärjestyksen tuntema yhtiömuoto on siviiliyhtiö, jonka oikeusasemaan ne tällä hetkellä rinnastuvat. Siviiliyhtiöitä ei ole Suomessa kattavasti säännelty, vaan siviiliyhtiöksi järjestäytyneiden tahojen välisiä suhteita sääntelee eräistä yhteisomistussuhteista annettu laki (180/1958) sekä sopimusoikeuden yleiset periaatteet. Siviiliyhtiöt eivät ole omistajistaan erillisiä oikeushenkilöitä ja ne eivät voi tehdä omissa nimissään oikeustoimia. Siviiliyhtiön puolesta tehtävät oikeustoimet on tehtävä siten sen yhtiömiesten nimissä. Tarkastelen tutkimuksessani sitä, mihin hajautettujen autonomisten yhtiöiden edustajien toimivalta voi tällä hetkellä perustua Suomessa. Siviiliyhtiön ja siten tällä hetkellä myös hajautetun autonomisen yhtiön puolesta tehdyistä toimista vastaavat toimiin ja niitä koskevaan päätöksentekoon osallistuneet tahot yhteisvastuullisesti. Mikäli hajautettujen autonomisten yhtiöiden osakkeenomistajat haluavat valtuuttaa edustajan toimimaan heidän puolestaan ja heitä sitovasti, on se mahdollista tällä hetkellä toteuttaa ainoastaan siviilioikeudellisella valtuutusoikeustoimella, kuten valtakirjavaltuutuksella, tai erityiseen tai julkiseen ilmoitukseen perustuvalla valtuutuksella. Näiden valtuutuskeinojen hyödyntämiseen liittyy kuitenkin tutkimuksessani tarkemmin eriteltyjä käytännön ongelmia, jotka tekevät niiden hyödyntämisestä epätarkoituksenmukaista esimerkiksi kansainvälisessä liiketoiminnassa.