Browsing by study line "Finska språket och kulturen"

Tutkielmassa tarkastellaan Suomessa syntyneiden vietnaminkielisten lasten etunimiä. Tarkoituksena on selvittää, ovatko valitut etunimet vietnamin-, suomen- vai muunkielisiä. Lisäksi siinä analysoidaan, minkälaiset nimet ja nimiyhdistelmät ovat suosituimpia ja miten yleisiä etunimet ovat Suomessa. Aineistossa esiintyvät nimet ja nimiyhdistelmät on jaettu joko yksikielisiksi tai kompromissinimiksi. Tutkielma kuuluu onomastiikan eli nimistöntutkimuksen alaan ja tarkemmin sosio-onomastiikkaan. Aineistona on Kotimaisten kielten keskuksesta anottu Väestörekisterijärjestelmän tietojen pohjalta luotu tiedosto, joka sisältää vuosina vuonna 2010–2017 syntyneiden vietnaminkielisten lasten etunimet. Aineistosta on rajattu pois muualla kuin Suomessa syntyneet. Rajauksen jälkeen tarkasteltavaksi jäi yhteensä 742:n lapsen etunimet, joita on yhteensä 1584. Kyseessä on kvantitatiivinen eli tilastollinen tutkimus. Vietnaminkielisille lapsille annetaan usein vietnaminkielinen etunimi. Suomenkielisiäkin nimiä löytyy jonkin verran, mutta niitä ei ole läheskään yhtä paljon kuin vietnaminkielisiä. Lisäksi aineistossa esiintyy runsaasti muunkielisiä etunimiä, joista suurin osa on englanninkielisestä kulttuurista. Yksikielisiä nimiä ja nimiyhdistelmiä on hieman enemmän kuin kompromissinimiä, joissa yhdistyy kaksi tai useampi kieli. Valtaosa kantaa kahta etunimeä, ja toiseksi eniten on kolminimisiä. Yksinimisten osuus on aineistossa huomattavasti korkeampi kuin suomenkielisillä keskimäärin. Toisaalta nelinimisiäkin löytyy muutama. Monet annetut suomenkieliset nimet ovat perinteisiä ja siten hyvin yleisiä Suomessa. Myös monet muunkielisiksi luokittelemani nimet ovat suosittuja Suomessakin, kuten esimerkiksi osa suomenruotsalaisessa nimipäiväkalenterissakin esiintyvistä nimistä tai englanninkielisessä kulttuurissa käytössä olevat nimet. Kuitenkaan vietnaminkieliset nimet eivät ymmärrettävistä syistä ole yhtä suosittuja Suomessa. Vaikuttaisi siltä, että vietnaminkieliset haluavat säilyttää kulttuuriansa antamalla omakielisiä nimiä lapsilleen. Toisaalta vietnamilaisen nimikulttuurin ulkopuolelta on omaksuttu joitakin uusia piirteitä, kuten esimerkiksi kahden vietnaminlaisen nimen yhdistäminen yhdysnimeksi joko yhdysmerkillä tai ilman. Näiden lisäksi aineistossani esiintyy joitakin yhdysnimiä, joissa on yhdistetty kaksi eri kieltä. Aineistosta nousee esille myös sellaisia tapauksia, joissa vietnaminkielisen nimen sijasta on annettu samaa merkitsevä nimi toisella kielellä.

Maisterintutkielmassani keskityn suomen kielen oppimiseen myymälätyöyhteisössä. Tutkimuskohteena on vähittäiskaupan alalla toimivan yrityksen pienikokoiset myymälät. Tarkastelen, millaisia käytänteitä myymäläpäälliköt soveltavat tukeakseen ulkomaalaistaustaisen työntekijän suomen kielen oppimista myymälätyöyhteisössä, ja millaista kielellistä tukea työpaikka ja työyhteisö tarjoavat ulkomaalaistaustaiselle työntekijälle. Teoriaosassa esittelen aiempaa suomen kielen oppimista työelämässä käsittelevää tutkimusta ja selkokielistä viestintää. Tutkielmaa varten olen haastatellut viittä myymäläpäällikköä, joista työn aineistoksi valitsin kolme. Näin ollen työn aineisto koostuu kolmesta suomenkielisestä tallennetusta ja litteroidusta haastattelusta, jotka keräsin vuonna 2021 joulukuussa verkon kautta. Aineiston analyysissa käytin metodina sisällönanalyysia. Haastatteluaineiston analyysista käy ilmi, että myymäläpäälliköt käyttävät monia suomen kielen oppimista edistäviä käytänteitä. Puheen mukauttamisen keinoina nousevat esille toistaminen, selkeä artikulointi, toisin sanoin sanominen, rauhallinen puhenopeus, huomion kiinnittäminen sanavalintaan ja eleiden käyttö. Nämä tavat pitää sisällään useita suullisen selkokielisen vuorovaikutuksen elementtejä. Ohjaajina ja perehdyttäjinä myymäläpäälliköt ovat huomanneet toimiviksi tilanteiden jälkeen reflektoinnin tukemisen ja palautteen antamisen, tilannekohtaisen kielellisen mallin tarjoamisen ja tarvittaessa tukihenkilönä toimimisen. Lisäksi he ohjeistavat uusia asioita toistuvasti, määräävät työntekijälle kielitaitotasoa vastaavan tuen sekä suosivat palautteen antamista kasvokkain. Tiedon ymmärtämisen varmistamiseksi myymäläpäälliköt käyttävät katsekontaktia, kysyvät varmistuskysymyksiä, pyytävät sanallistamaan annettua tietoa, havainnollistavat tai käyttävät konkreettisia verbaalisia esimerkkejä, näyttävät työtehtävistä malliesimerkin tai tekevät sen yhdessä. Myymäläyhteisön kielenkäyttöön opastamisessa myymäläpäälliköt pyytävät työntekijöitä sanallistamaan työtehtäviä, selittävät myymälätyöyhteisön sanoja ja lyhenteitä ja rohkaisevat ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä siihen, että uusia sanoja tallennettaisiin (esimerkiksi henkilökohtaiseen vihkoon). Näiden käytänteiden lisäksi he tekevät ulkomaalaistaustaisen työntekijän kanssa suullisen sopimuksen kielen korjaamisesta, käyttävät apukieliä, selittävät puhekielisiä sanoja ja kiinnittävät huomiota eri kielenkäytön rekistereihin (varsinkin teitittelyyn). Suomen kielen oppimista edistäviä kielikäytänteitä ei ole aikaisemmin tutkittu myymäläyhteisössä, joten jatkotutkimuksien aiheita olisi monenlaisia. Koska oma aineistoni perustuu myymäläpäälliköiden omiin kertomuksiin, olisi mielenkiintoista tutkia esimerkiksi keskusteluanalyysin avulla, mitä myymäläpäälliköt käytännössä tekevät, kun he kommunikoivat ulkomaalaistaustaisten työntekijöidensä kanssa. Toisaalta voisi jatkossa tutkia myymälätyöympäristöä myös ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden näkökulmasta esimerkiksi funktionaalisen oppimiskäsityksen valossa. Jatkotutkimuksissa voisi pohtia myös myymäläpäälliköiden ehdottamia uusia käytänteitä tutkimusten valossa.