Browsing by study line "Sosiaali- ja kulttuuriantropologia"

Cryptocurrency emerged in response to a growing distrust in traditional financial systems, representing an attempt to re-imagine money on a global level. Unlike previous alternative currency movements, cryptocurrencies allowed greater scalability, portability, security and ‘more than money’ use-cases. This led to widespread adoption and narratives of cryptocurrency’s revolutionary potential. Since the invention of Bitcoin in 2008 more than 23,000 cryptocurrencies have been traded, along with the development of non-fungible tokens, decentralised autonomous organisations, and ‘metaverses’, which make up the new layer of internet infrastructure enthusiasts call ‘Web 3’. Alongside talk of cryptocurrencies’ speculative appeal, are visions of a blockchain-supported economy that are about much more than money: representing new forms of operating, living and imagining value. Yet others remain perplexed by the way value seemingly arises ‘out of nothing’. This thesis takes cryptocurrency as an opportunity to explore the social construction of value. Through seven months of fieldwork online and in Helsinki in 2022, it provides an ‘on the ground’ view from the cryptoscene. This work explores users’ motivations and understandings of value, their subjectivities, ideals and values, and the social relations that hold everything together. The study contributes findings that emphasise cryptocurrencies’ entanglement with ideological beliefs, values and ethical projects, suggesting cryptocurrency use extends beyond individual rational economization. Analysing ideals from the scene, the work highlights new labours and ethics which inform users’ subjectivities, encouraging self-responsibility, rationality and discipline. Despite the scene’s rhetoric of individualism, communities and social relations are found to play an important role in mediating trust and value, working to re-embed a notion of ‘the social’.

The changing nature of companion animal and human relations has gained increased attention following the ‘animal turn’ in anthropology. Experiences of companion animal death may invoke similar feelings of grief and engender rituals commonly associated with the death of a human loved one. This master’s thesis aims to study the experiences of urban companion animal owners in Finland following the death of their companion, and the processes and rituals associated with such mourning. Fieldwork was conducted at a peer support group for bereaved pet owners, alongside in-depth interviews, as well ethnographic fieldwork at a pet cemetery located in Central Park in Helsinki. The aim of the thesis is to investigate what rituals and processes of grief following the death of a companion animal are practiced in Finland, and how the pet cemetery functions as an ethnographic location in the material dimension of remembrance and memorialization concerning companion animals. To do this, the changing nature of animal-human relations in Finnish society is studied to some extent, to situate the changing reactions to companion animal deaths in the larger discourse on the role of companion animals in society. Companion animal deaths tie into larger debates on medicine, and local and global economies via the industrialization of “pet-keeping” as a practice in Western societies. The thesis will also add on to the growing anthropological literature on human-companion animal relations and the deep, interpersonal relationships people share with their companion animals, even following their deaths. Exploring a gap in the anthropology of death by examining multispecies grief and grief for companion animals, the research produces fruitful new literature on the human-animal entanglements found in urban, Western societies. Findings of the research indicate that companion animal owners in Finland experience disenfranchised grief, where they feel like their possibilities of expressing their grief towards their deceased companion animals is severely restricted and even denied. Nevertheless, continuing bonds are maintained and companion animals are reintegrated into human kinship relations even after their deaths, with material and sensory practices. Owners emphasize the importance of the relationships they shared with their companion animals, comparing the grief after their loss to grief following human deaths, and even suggesting that grief for a companion animal could, depending on the circumstances, be greater than the grief for a lost human loved one. Mourners call for their “right to grieve” their companion animals in safe spaces, and for opportunities for expressing this grief more openly and to wider societal acceptance.

Tämä tutkielma käsittelee suomalaisten nuorten miesten tapaa navigoida death metal -musiikin luomisprosesseja ja musiikin ympärille muodostuvaa alakulttuuriryhmittymää tai skeneä. Tutkielmaa varten on suoritettu kolmen kuukauden mittainen etnografinen kenttätyöjakso Etelä-Suomessa kevät-kesällä 2023. Tutkimusaineisto koostuu pääasiallisesti osallistuvan havainnoin avulla kerätyistä kenttämuistiinpanoista. Tutkielmassa hyödynnetään myös death metal -musiikkiin sidotun visuaalisen materiaalin, kuten levynkansien ja valokuvien, aineistoanalyysia. Death metal on metallimusiikin alagenre, jonka historia ulottuu 1980-luvun loppupuolelle. Death metallille ovat ominaisia murisevat vokaalit, meluisat ja äärisäröiset kitara- ja bassoesitykset. Death metal -rumpalit soittavat usein fyysisesti vaativia nopeita osuuksia. Tempo, tahti- ja sävellaji saattavat muuttua nopeasti. Death metal -sanoitusten teemoja ovat mm. kuolema, väkivalta, poliittinen konflikti, uskonto, yhteiskunnan ongelmat ja okkultismi. Genren sisällä on myös jaotteluja erinäisiin death metallin alagenreihin. Keskeiset tutkimuskysymykseni ovat; miten death metal -skeneä luodaan ja uusinnetaan niin fyysisenä paikkana kuin tyylillisenä tilana, kuinka autenttisuutta hahmotetaan, kuinka nuoret muodostavat eroja eri alakulttuurikategorioiden tai skenejen välillä, ja kuinka eri skenejä navigoidaan? Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen kannalta keskeisiä teoreetikoita ovat alakulttuuriteoreetikot Dick Hebdige, Tony Jefferson ja Stuart Hall sekä skenetutkimusta edustava etnomusikologi Kevin Fellezs. Tutkielmassani death metal hahmotetaan alakulttuurina suhteessa valtavirtakulttuuriin. Death metal -toiminnan pääasiallinen miljöö on death metal -skene. Lisäksi sovellan myös kulttuurintutkijoiden Lawrence Grossbergin ja Simon Frithin teorioita aitouden kokemusten merkityksestä musiikissa. Hahmotan skenen ja tyylien navigointia antropologi Laura Bearin navigointi-teoriaa soveltaen. Tutkielmassani argumentoidaan, että death metal -yhtyeissä soittavat nuoret omaksuvat genren tyylillisiä aspekteja taidokkaasti. Erityistä painotusta on aitouden kokemuksessa. Death metallin soittaminen on nuorille merkityksellinen harrastus. He voivat omaksua monia eri rooleja ollessaan aktiivisia toimijoita death metal -skenessä. Sama henkilö voi esimerkiksi soittaa useassa eri yhtyeessä, tehdä kuvataidetta ja nauhoittaa musiikkia. Tutkielma tuo esiin erinäisiä huomioita death metal -tyylin muodostamisesta ja nuorten tavasta navigoida myös erilaisten ala- ja valtakulttuurityylien välillä. Death metal -skenen ja erilaisten tyylien navigointi voi antaa positiivisia kokemuksia haasteiden hallitsemisesta ja yhteisöön kuulumisesta. Argumentoin myös, että death metal -skene voi toimia paikkana, jossa haastetaan valtakulttuurin ja sen arvoja. Tämä pitää sisällään mm. sopivuuden, siisteyden ja luonnollisiksi koettujen sukupuoliroolien tai -ominaisuuksien haastamista. Hahmotan death metal -skenen monisukupolvisena ja pitävän sisällään myös erilaisia pienempiä ryhmittymiä, jotka ovat paikkasidottuja. Laajempi kansainvälinen death metal -skene voidaan vuorostaan hahmottaa kuviteltuna yhteisönä Benedict Andersoniin viitaten. Nuoret luovat yhteyden tämän kuvitellun yhteisön historiaan ja myös tarkemmin suomalaisen death metal -skenen historiaan. Tämä voidaan nähdä myös historian navigointina.

Tämä maisterintutkielma käsittelee yksilön subjektiviteetin ja itseyden kokemuksen muutosta S. N. Goenkan Vipassana-meditaatiokurssin johdosta. Kyseistä meditaatiotekniikkaa opetetaan 10 päivän alkeiskurssila retriittikeskuksissa ympäri maailmaa. Kurssille osallistujat henkilöt sitoutuvat jaloon hiljaisuuteen, joka tarkoittaa kaikenlaisesta kommunikoinnista pidättäytymistä 10 päivän ajan. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka kyseinen kurssi vaikuttaa yksilön suhtautumiseen sisäiseen maailmaansa. Sisäisellä maailmalla tarkoitan kaikenlaisia yksilön sisäisiä kokemuksia: tunteita, ajatuksia, muistoja ja kehollisia aistimuksia sekä kokemuksia. Tutkimukielman aineisto pohjautuu antropologisesti perinteisen haastattelututkimuksen lisäksi autoetnografialle. Autoetnografisessa tutkimuksessa tutkija toimii itse kenttänä, eli tässä tapauksessa analysoitavana on myös tutkijan henkilökohtainen Vipassana-meditaatiokurssikokemus. Autoetnografisen aineiston keruu suoritettiin osallistumalla Vipassana-meditaatiokurssille Meksikossa San Bartolon kylässä marraskuussa 2019. Semistrukturoidut haastattelut pidettiin aikavälillä marraskuu 2019 - helmikuu 2020. Haastatteluaineisto koostuu yhdeksästä haastattelusta ja kaikki haastateltavat ovat osallistuneet yhdelle tai useammalle 10 päivän Vipassana-meditaatiokurssille. Haastateltaviin kuului neljä meksikolaista ja viisi suomalaista. Tutkielman analyysivaiheessa tarkastellaan, kuinka yksilön subjektiviteetti muuttuu meditaation harjoittamisen pohjalta tarkkailijapohjaisemmaksi. Merkittävässä osassa ovat meditaatiota tutkineiden Culadasa et al vastaavat havainnot (2015) sekä Karl Smithin teoria huokoisesta itseydestä (2012). Vertaistutkimuksena toimii muun muassa Julia Cassanitin etnografinen tutkimus arkielämän buddhalaisuudesta thai-yhteisössä (2015) sekä Michal Pagiksen etnografia Vipassana-meditaatiosta (2009 & 2019). Tutkielman mukaan S. N. Goenkan meditaatioretriitille osallistuvan yksilön subjektiviteetti muuttuu tarkkailijapohjaisemmaksi. Retriitillä painotettu mielentyyneys opettaa suhtautumaan kaikenlaisiin tuntemuksiin neutraalisti: haluamatta ikävien tuntemuksien poismenoa tai takertumatta positiivisina koettuihin tuntemuksiin. Lisäksi kurssilla harjoitellaan todistamaan ohimenevyyttä niin kehollisella kuin mentaalisella tasolla. Näiden oppien ja itse meditaatiotekniikan harjoittaminen intensiivisesti 10 päivän ajan näkyy lopulta yksilön muuttuneena suhtautumistapana sisäistä maailmaansa kohtaan. Subjektiviteetin muuttuessa myös yksilön itseys alkaa nojata autonomisempaan, maltillisesti toimivaan ja objektiivisesti analysoivaan eli huokoisemman itseyden suuntaan. Näin ollen yksilö ei enää identifioidu erilaisiin tunne- ja mielentiloihin yhtä vahvasti. Lisäksi tutkielman johtopäätelmä on, että yksilön sisäisyyden tutkimus voi lisätä tietoa yksilön omasta olemassaolon kokemuksesta. Tätä voidaan pitää merkittävän inhimillisen ilmiön äärellä olemisena tuoreella tavalla, joka ei liene helpoimmasta päästä antropologisen tutkimustavan huomioiden. Tutkielma ehdottaakin, että klassisen antropologian, vieraiden kulttuureiden tutkimisen lisäksi, antropologisella otteella voidaan tarkastella myös modernin yhteiskunnan ilmiöitä omassa kulttuurisessa ympäristössä tai globaalisti. Toisaalta myös ihmisten välisten ilmiöiden sijasta yksilön sisäisyyttä tutkimalla voidaan tarkastella sitä, kuinka kulttuurinen ja yhteiskunnallinen toimii yksilössä.

Tutkielma käsittelee toimintapoliittisen infrastruktuurin muodostamista taidekoulujen ja -opistojen tarjoamalle lasten ja nuorten taideharrastukselle. Ensisijaisesti lapsille ja nuorille suunnattu taiteen perusopetus on osa suomalaista koulutusjärjestelmää ja kattaa lähes koko Suomen alueella toimivien oppilaitosten tarjoaman yhdeksän eri taiteenalan opetuksen. Politiikkatoimien kohteena olevalta taideopetukselta odotetaan luovuuden edistämistä, ja sen tehtäviin luetaan sekä elinikäisen taiteen harrastamisen mahdollistaminen että tavoitteellinen, ammattiin tähtäävä taiteenalojen opiskelu. Odotukset tulevat esiin taideopetuksen valtionrahoitusta perustelevissa asiakirjoissa, joiden kautta tässä tutkielmassa tarkastellaan luovuutta osana toimintapolitiikkaa. Tutkielman keskiössä on kysymys siitä, miten taidekasvatuksesta tulee yhteiskunnallinen tavoite. Edelleen tutkielma kysyy, miten toimintapolitiikka elää ja muovautuu tullessaan kosketuksiin taidekasvatuksen politiikkamaailman kanssa. Ottamalla teoreettisiksi lähtökohdikseen antropologisen toimintapolitiikan ja luovuuden tutkimuksen, tutkielma pohtii sitä, miten taidekasvatusta ohjaava toimintapolitiikka vuotaa taidekasvatuksen politiikkamaailmaan. Aineiston analyysin perusteella tutkielma esittää, että taidekasvatusta ohjaava toimintapolitiikka vuotaa politiikkamaailmaan mm. taloudellisten logiikoiden, toimialakentän representaatioiden, sekä luovan toiminnan opettamisen tekniikoiden myötävaikutuksesta. Tutkielma esittää, että vaikka toimintapolitiikka pyrkii järjestämään taidekasvatuksen toimintaa, sen muotoon vaikuttavat myös lukuisat muut intressit, toimijat ja voimat.

This thesis examines the social interaction and media ideologies of Finnish TikTok users and how they are different from the discourses about TikTok in Finnish news media. My aim is to understand how TikTok is seen as a social media platform and what kind of social interaction and face-work users do when encountered with differing views of their media ideologies. I use Gershon’s framework of media ideologies to understand the implied and explicit opinions of Finnish TikTok users of the proper ways of using the medium and to compare those views to Finnish news media’s representations of the app and its use. By analysing discourses of the online news of Finnish Public Broadcasting Company (YLE) and the online news of Finland’s biggest newspaper Helsingin Sanomat (HS), I identify main categories of discourse about TikTok and its use. To understand the users’ perspective, I have conducted online ethnography in TikTok with two separate user accounts to collect data from videos, comments and video replies. From this data, I identify multiple media ideologies voiced out among the users of TikTok. Lastly, I compare these two data sets to see where they overlap and where they live separate lives. In order to understand the social phenomena related to the debates over different media ideologies, I utilise Erving Goffman’s concept of face and face-work. By exploring these questions with these methods and theoretical frameworks I wish to contribute to the discussion of how young users might adopt new ways of interacting and expressing themselves within a new medium, and how that might be different from the views of the people outside that medium. The goal of my thesis is to create an analytical overview on social interaction and media ideologies in TikTok, especially among Finnish TikTokers and how that differs from the discourses represented in Finnish news media

Tämä tutkielma käsittelee lontoolaisen jalkapallojoukkue West Ham Unitedin fanien suhtautumista seuraa ravistelleisiin taloudellisiin ja kulttuurisiin muutoksiin. Tutkielmaa varten on suoritettu kaksi kuukautta kestänyt etnografinen kenttätyö Lontoossa, Newhamin kaupunkipiirissä syksyllä 2023. Tutkimusaineisto muodostuu osallistuvan havainnoinnin avulla kerätyistä kenttämuistiinpanoista sekä puolistrukturoiduista haastatteluista. Tutkielma paikantuu pääasiassa urheiluantropologian ja antropologisen fanitutkimuksen perinteisiin. Se osallistuu erityisesti kasvavaan yhteiskunta- ja kulttuuritieteelliseen keskusteluun jalkapallon kaupallistumisesta ja faniuden globalisoitumisesta. Englannin Valioliigassa tapahtuneet muutokset, kuten monikansalliset omistussuhteet, modernisoidut stadionit, korkeat lippujen hinnat ja kasvava turismi, ovat vaikuttaneet laajalti seurojen ja fanien väliseen dynamiikkaan. Tutkielmassa näitä muutoksia hahmotetaan erityisesti hyperkapitalisoitumis- ja globalisoitumisprosessien kautta määrittyvänä uutena aikakautena. Tämä tutkielma syventyy siihen, miten parhaillaan uuden aikakauden muutosprosesseja läpikäyvän West Ham Unitedin fanit neuvottelevat uudelleen fani-identiteettiään ja faniuden käytäntöjään muutosten seurauksena. Tämän lisäksi se tarkastelee seuran fanikannan globalisoitumisen myötä syntyneitä kansainvälisiä sosiaalisia verkostoja. Tutkielmalla on kaksi keskeistä tutkimuskysymystä: miten fanit suhtautuvat West Hamin uuteen aikakauteen, ja miten West Hamin uusi aikakausi on vaikuttanut fanien elämään. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu pääasiassa antropologi Marc Augélta sovellettuun epäpaikan teoriaan, jonka kautta tarkastellaan seuran uutta kotistadionia ja sen lähiympäristöä. Augén mukaan epäpaikat ovat identiteettiä vailla olevia tiloja, joita yhdistää historiattomuus ja kulttuuristen erityispiirteiden puute. Fanikannan kansainvälistymistä tarkastellaan sosiologi Ronald Robertsonin glokalisaation teorian avulla. Sen kautta globalisaatio ymmärretään mikrososiologisena ilmiönä: kulttuurien ja tapojen yhteen kietoutumisena, joka synnyttää uniikkeja ilmiöitä eri puolilla maapalloa. Tutkielman tutkimusaineistosta nousee esiin fanien uutta aikakautta seurannut petetyksi tulemisen kokemus, jonka ytimessä on tunne siitä, että seura ikään kuin "ryöstettiin" faneilta muutosten seurauksena. Fanit ovat kuitenkin löytäneet uuden tilanteen myötä uusia yhteisöllisyyttä ja autonomiaa lisääviä toimintamalleja. Tutkielma argumentoi, että vaikka markkinavoimat sanelevatkin reunaehtoja faniudelle, fanit luovat aktiivisesti uusia käytäntöjä ja traditioita, joiden avulla fani-identiteettiä neuvotellaan uudelleen. Faniutta tuotetaan aktiivisesti ja sille annetaan jatkuvasti uusia merkityksiä. Fanius tapahtuu siten tekemisen kautta, eivätkä sen muutokset ole paikannettavissa ainoastaan passiivisena näyttäytyvään markkinapragmatismiin, joka on viimeaikaisissa tutkimuksissa voimakkaasti esiin nostettu ilmiö. Tutkimusosallistujien mukaan kansainvälisten, kaukaa toisesta maasta West Hamia kannattavien fanien määrä on lisääntynyt uuden aikakauden myötä. Fanikannan globalisoitumisen seurauksena paikallisten ja kansainvälisten fanien välille on syntynyt uniikkeja valtioiden rajat ylittäviä sosiaalisia verkostoja, joita luodaan jatkuvasti lisää sekä stadionilla että sosiaalisen median faniryhmissä. Kansainvälisiä faneja ei rinnasteta turisteihin, vaan paikalliset fanit pitävät heitä tasavertaisina kannattajina. Tutkielma argumentoi, että faniuden paikallinen ja kansainvälinen muoto ovat toisiinsa kietoutuneita ilmiöitä, joiden keskinäinen luomisprosessi on dialektinen ja relationaalinen. Ympäri maailmaa levinneestä fanikannasta on tullut vakiintunut osa sitä, mitä West Ham -fanius tänä päivänä on.