Browsing by study line "Teoreettinen filosofia"

Tutkielma käsittelee Ludwig Wittgensteinin suhtautumista ulkomaailmaa koskevaan skeptisismiin hänen teoksissaan Tractatus logico-philosophicus ja Varmuudesta. Keskeisenä tutkimuskohteena on Wittgensteinin käsitys skeptisismin mielettömyydestä, hänen suhtautumisensa metafyysisiin väitteisiin sekä hänen huomautuksensa kielen ja maailman rajoista. Wittgensteinin on toisinaan katsottu edustavan antiskeptisismiä, toisinaan taas jonkinlaista skeptisismiä. Argumentoin, ettei Wittgensteinin näkemys asetu ongelmitta ulkomaailmaa koskevan skeptisismin eikä antiskeptisismin alle. Pikemminkin hän osoittaa molempiin sisältyvät harhakäsitykset. Esitän, että Tractatuksen tarkasteleminen tarjoaa suuntaviivat myös Varmuudesta-teoksen ymmärtämiselle. Tractatusta käsittelevässä osiossa tarkastelen Wittgensteinin jaottelua mielekkäisiin, vailla mieltä oleviin sekä mielettömiin lauseisiin, ja Varmuudesta-teosta käsittelevässä osiossa peilaan tätä jaottelua siihen, mitä Wittgenstein kirjoittaa varmuuksista, tiedosta sekä ulkomaailmaa koskevan skeptisismin mielettömyydestä. Tractatuksen yhteydessä käsittelen sitä, mitä Wittgensteinin ajatus ”tikkaiden pois heittämisestä” tarkoittaa ja mitä siitä seuraa Cora Diamondin, Peter Hackerin sekä Daniéle Moyal-Sharrockin tulkintojen pohjalta. Varmuudesta-teoksen yhteydessä käsittelen puolestaan Moyal-Sharrockin, Duncan Pritchardin sekä Stanley Cavellin tulkintoja varmuuksista ja niiden suhteesta skeptisismiin. Arvioin tulkintojen uskottavuutta ja niiden yhteensopivuutta Wittgensteinin kirjoitusten kanssa ja esitän kummankin osion lopussa oman näkemykseni. Tutkielmassa keskeiseksi nousee Wittgensteinin käsitys kielen ja maailman rajoista, jotka liittyvät oleelliset hänen kirjoituksiinsa mielettömyydestä. Siksi kielen ja maailman rajojen tarkastelu tarjoaa hedelmällisen näkökulman Wittgensteinin skeptisismiä koskevien kirjoitusten ymmärtämiselle. Lisäksi tutkielma kiinnittää huomiota skeptisismin ”kahteen puoleen”. Yhtäältä skeptisismi voi kohdistua yksittäisiin ulkomaailmaa koskeviin uskomuksiin, kuten ”tiedän, että minulla on kädet”. Wittgensteinin varmuuksia koskevat huomiot osoittavat, että tällainen skeptisismi nojaa virheellisiin käsityksiin pitäessään tällaisia väitteitä tietoväitteinä. Toisaalta skeptisismi voi koskea koko maailman olemassaoloa. Wittgenstein kuitenkin osoittaa, ettei suhteemme maailmaan viime kädessä pohjaudu tietoon, eikä maailmaa ole mahdollista tarkastelle mistään ulkopuolisesta näkökulmasta. Juuri tässä hänen ajatuksensa kielen ja maailman rajoista on keskeinen. Tutkielman lopuksi esitän, että sekä skeptisismi, joka pyrkii epäilemään ulkomaailman olemassaoloa että antiskeptisismi, joka pyrkii puolustamaan sitä, nojaavat samaan metafyysiseen oletukseen ulkomaailman luonteesta. Wittgenstein osoittaa, että tämänkaltainen metafyysinen oletus on itsessään harhakäsitys, ja että kielen avulla ei ole mahdollista merkityksellisesti ilmaista skeptisiä tai antiskeptisiä lauseita. Näin ollen ulkomaailmaa koskeva skeptisismi on mieletöntä. Arvioin myös lyhyesti Wittgensteinin näkemystä suhteessa pyrrhonistiseen skeptisismiin, ja esitän, että vaikka Wittgensteinin näkemyksessä on joitakin yhteisiä piirteitä pyrrhonistisen skeptisismin kanssa, häntä ei voida suoraviivaisesti lukea sen edustajaksi. Lopuksi ehdotan, että Wittgensteinin etiikkaa koskevan luennon huomiot maailman olemassaolon ihmettelystä, jota ei voida ilmaista mielekkäästi, valaisevat myös skeptisismin pyrkimystä ylittää kielen ja maailman rajat.