Browsing by Title

Aims. There is research evidence that the food habits of Finnish men aren’t completely consistent with the recommendations – it seems that Finnish men prefer meat courses. Especially in main courses eating red meat is emphasized. In addition, men don’t eat enough vegetable products. Studies also show that family life affects the men’s diets – it entails rush years and busy schedule in which your and your family’s diet should be adapted to. In this study it is observed, what kind of diet men with families have and what kind of things affect their diet. The study also explores ways of improving men's diet and eating less red meat and more vegetarian products. Methods. The research material consists of interviews from eight men with families that have tak-en part in the Miesliesi-project’s course from Marttaliitto. The interviews were conducted as tele-phone interviews in December 2018 and they were carried out as thematic individual inter-views. Analysis method was qualitative content analysis. Results and conclusions. Family men’s diet is particularly influenced by family life, through which men justify their food choices. The whole family’s preference and often the awareness of being a role model to children would seem to guide what ends up on men’s plate at general mealtimes. At lunch time men have the possibility to make food choices according to their own preferences. However, these decisions are guided by the selection of restaurants and what dishes they offer. The food choices were also justified with the busy everyday life. In the middle of hurry semi-finished food, convenience food and fast food come along. Men like to eat red meat and it is emphasized especially in main courses. Also chicken dishes are preferred and in addition, almost everyone eats at least sometimes fish dishes. Vegetarian prod-ucts such as vegetables, potatoes, pasta and rice are eaten as a main course supplement. Breakfast, snacks and supper complement the diet and at these times berries, fruits and corn products are especially eaten. Dairy products are also eaten, but their use wasn’t emphasized in this study. Although men eat vegetarian products, they could include them more into their diets. Men who live the busy everyday family life don’t always manage or don’t know how to or don’t have the time to invest in food or preparing it. It would be very important to support boys’ and men’s cooking skills and increase knowledge about healthy eating. The third sector is one im-portant facet, that could enlighten and try to strengthen boys’ and men’s healthy and vegetable oriented eating. The Miesliesi-course from Marttaliitto is a good example of how to support and strengthen such eating as well as the everyday skills.

Tämän tutkimuksen keskeisin tarkoitus on selvittää, miten havaintokokemuksen ja kognition syntyminen ymmärretään standardinmukaisessa kognitiotieteessä ja miten se poikkeaa Maurice Merleau-Pontyn väitöskirjassa, Phénoménologie de la perception (1945), kuvatusta teoriasta. Tutkimusta taustoittaakseni selvitän, millaisessa diskurssissa standardinmukainen kognitiotiede syntyi, millaisiin taustaoletuksiin se nojaa ja millaista kritiikkiä se on saanut osakseen. Standardinmukaisen kognitiotieteen esittelyyn käytän alan oppikirjoja, joista mainittakoon Friedenbergin ja Silvermanin Cognitive Science, An Introduction to the Study of Mind (2006), Bermudezin Cognitive Science, An Introduction to the Science of the Mind (2010) sekä Dawsonin Mind, Body, World, Foundations of Cognitive Science (2013). Esittelen myös kaksi standardinmukaisesta kognition synty- ja havaintoteoriasta poikkeavaa näkemystä: neurotieteiden kehittymisestä inspiraatiota saaneen konnektionismin sekä James J. Gibsonin Ekologisen havaintoteorian. Gibsonin teoksista pääasiallisina lähteinä toimivat The Senses Considered as Perceptual Systems (1966) ja Ecological Approach to Visual Perception (1979). Merleau-Pontyn ajattelun hahmottamisessa käytän yllä mainitun Phénoménologie de la perception (1945) lisäksi myös Miika Luodon ja Tarja Roinilan suomentamaa ja toimittamaa teosta, Maurice Merleau-Ponty, Filosofisia kirjoituksia (2012). Tämän työn kannalta keskeisiä tekstejä ovat erityisesti vuonna 1952 Collѐge de Francen professoriehdokkuutta varten laadittu, kokoelmassa Parcours deux 1951–1961 (2000), postuumisti julkaistu kirjoitus nimeltä Maurice Merleau-Pontyn julkaisematon kirjoitus sekä hänen vuonna 1946 Ranskan filosofisessa yhdistyksessä pitämänsä esitelmä, Havainnon ensisijaisuus, joka on julkaistu kokoelmassa Le Primat de la perception (1996). Avaan fenomenologian historiaa, etenkin Edmund Husserlin fenomenologiaa lyhyesti, ja keskityn sitten Merleau-Pontyn havainnon fenomenologiaan sekä sen peruskäsitteisiin ja tuon ne vuoropuheluun standardinmukaisen kognitiotieteen sekä Gibsonin havaintoteorian kanssa. Lopuksi pohdin, millaista olisi fenomenologinen kognitiotiede.

Tutkielmassa tarkastellaan aktiivisen synnytyksen ilmiön rakentumista 2010-luvulla synnyttäjien kirjoittamissa synnytystarinoissa ja perheille suunnatuissa asiantuntijateksteissä. Tutkielmassa kysytään, minkälaista toimijuutta ja toimijuuden mahdollisuuksia aktiiviseen ja luonnolliseen synnytykseen liittyy. Miten synnyttäjän toimijuus rakentuu synnytyksen hoidon ammattilaisten tuottamissa perheille suunnatuissa asiantuntijateksteissä verrattuna toimijuuteen 'luonnollisessa synnytyksessä'? Miten synnyttäjät käyttävät synnytyskertomuksissa sekä aktiivisen että luonnollisen synnytyksen merkityssisältöjä eri tavoin oman toimijuutensa rakentamiseen? Miten toimijuuden ruumiillisuus ja sidoksellisuus muovaavat toimijuuden mahdollisuuksia synnytyksessä? Tutkimusaineiston muodostavat Voimaannuttavat synnytyskokemukset -blogissa vuosina 2010–2015 julkaistut 27 synnytyskertomusta, Anu Silfverbergin Äitikortti-esseekokoelmassa vuonna 2013 ilmestynyt 'Synnytys tekee synnyttäjän' sekä Terveyskirjasto-verkkoportaalin, Meille tulee vauva -oppaan ja Bebesinfo-verkkosivuston synnytystä käsittelevät artikkelit. Tekstien kautta tutkitaan toimintaa vaikutusten aikaansaamisena. Toimijuus käsitteellistetään erityisesti inhimillisille subjekteille vuorovaikutussuhteissa ja kulttuurisissa käsityksissä muotoutuvina paikkoina tai asemina. Tutkimuksen tuloksena esitetään, että aktiivisen synnytyksen ideoita mahdollisuudesta liikkua vapaasti ja tehdä päätöksiä on sisällytetty vallitsevaan synnytyksen asiantuntijatietoon. Luonnollisen synnyttäjän toimijuus rakentuu hormonien välittämien viestien liikuttamana antautumisena synnytyksen ei-rationaaliselle prosessille. Synnytyskertomusten aktiivinen synnyttäjä pyrkii erottautumaan kauheasta groteskista ruumiillisuudesta, jossa synnyttävä ruumis liitetään hallitsemattomaan, vastenmieliseen ja vaaralliseen luontoon. Groteski ruumis voidaan ottaa haltuun naurun avulla. Hillitty ruumiillisuus haastaa kulttuurisen käsityksen naisesta epäluotettavan ruumiinsa armoilla. Ruumiin toimintakyky synnytyksessä vertautuu urheilusuoritukseen tai hallitsemattomaan luonnonvoimaan. Kivusta kertominen kesytettynä tai tuottavana kipuna liittyy luontevasti osaksi aktiivisen synnyttäjän identiteettiä. Kokemukseen tuskallisesta kivusta liittyy toimijuuden kutistuminen. Vaikea kokemus kivusta voidaan kertoa hyväksi jälkikäteen antamalla sille syvempiä merkityksiä muutoksina identiteetissä, perheen sisäisten suhteiden vahvistumisena, riskialttiin prosessin läpi selviytymisenä tai samastumalla valintoja tekevään aktiiviseen synnyttäjään. Kätilön toimijuus muotoutuu toimeenpanijana ja portinvartijana, jolloin kätilön tieto on merkityksellisempää kuin synnyttäjän tieto. Synnyttäjän tukijana tai sivustaseuraajana kätilö antaa tilaa synnyttäjän omalle tiedolle. Ristiriitatilanteessa synnyttäjä voi tyytyä tai sopeutua kätilön tietoon, käydä neuvottelua tai asettua vastustamaan kätilön tietoa. Turvallisuus rakentuu kertomuksissa haluna luottaa kätilön tietoon ja toimintaan turvallisuuden takaajana. Luottamus muotoutuu sekä intiimissä vuorovaikutussuhteessa kasvokkain että luottamuksena sairaalainstituutioon. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että synnytykseen liittyy kykenevää ruumiillista toimijuutta, joka on aktiivista, tuottavaa ja nautinnollista. Toimijuudesta voi kuitenkin tulla velvoite, jos toimijuuden vaade asetetaan individualistisesti yksittäisen toimijan hartioille irrallaan toimijuuden mahdollistavista sosiaalisista ja materiaalisista suhteista. Hauras ja toisista riippuvainen toiminta muodostaa merkittävän osan inhimillisestä toimijuudesta, ja sen huomioiminen antaa arvostusta myös toimijuudelle, joka ei ole kykenevää ja pystyvää.

Tarkastelen tutkielmassani Helsingin Sanomien (HS) kehitysmaauutisointia vuosina 1965–1974. Tavoitteena on selvittää, miten yhteiskunnan ja journalismin merkittävä murroskohta heijastui Suomen suurimman sanomalehden välittämään maailmankuvaan. Päälähteinä ovat tekemäni aikalaistoimittajien haastattelut, Päivälehden arkiston teettämät toimittajahaastattelut ja muu arkistomateriaali sekä digitaalisessa muodossa löytyvät HS:n lehdet vuosilta 1965–1974. Tarkempi analyysi kohdistuu huhti- ja lokakuun lehtiin vuosina 1965, 1968, 1971 ja 1974. Tutkimukseni perusteella HS:n kehitysmaauutisoinnissa tapahtui selkeitä muutoksia. Vuonna 1965 pääpaino oli kansainvälisten uutistoimistojen sähkeuutisissa. Sähkeet kattoivat määrällisesti suuren joukon maita, mutta aiheiden käsittely jäi pintapuoliseksi ja näkökulmat olivat uutistoimistojen valitsemia. Omien toimittajien nimiin kirjattuja juttuja kehitysmaa-aiheista ei vuonna 1965 juuri ollut. Vuonna 1968 tilanne oli samankaltainen. Esimerkiksi maailmalla ja Suomessa suurta huomiota herättänyttä Biafran kriisiä ei analysoitu omien toimittajien voimin, eikä HS lähettänyt alueelle omaa toimittajaa. Vuoteen 1971 mennessä ulkomaantoimituksen omien toimittajien kirjoittamien, kehitysmaita käsittelevien juttujen määrä kasvoi selvästi. Myös pidempien artikkeleiden määrä lisääntyi, samoin tekstien kommentoiva ja kantaaottava tyyli. Vuonna HS:ssa oli jo kolme Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolisia alueita seuraavaa toimittajaa. Vuosina 1971–1974 isoin muutos näyttäisi tapahtuneen aihepiirien laventumisessa: maailman eriarvoisuuteen ja humanitaarisiin ongelmiin liittyvät artikkelit lisääntyivät. Kehitysmaauutisoinnin rinnalle alkoi nousta kehitysmaajournalismi, joka pyrki tuomaan esiin kehityskysymyksiä ja kehitysmaiden näkökulmia. Myös kehitysmaita seuraavien toimittajien työmatkat kohdealueilleen lisääntyivät. Kaikki tutkimukseen haastatellut HS:n ulkomaantoimittajat olivat sitä mieltä, että uutispäällikkö Olli Kivisellä oli merkittävä rooli uudenlaisen uutisoinnin muovaajana. Taustalla vaikutti myös Aatos Erkon vuonna 1965 käynnistämä muutosprosessi HS:n uudistamiseksi. Erkko halusi huomioida ajan hengen ja avasi ovet nuorelle, usein vasemmistolaiselle, toimittajapolvelle. Tutkimukseni tarkastelujaksolla HS:n kehitysmaita seuraavat toimittajat olivat 1940-luvulla syntyneitä nuoria miehiä, joilla yliopisto-opinnot olivat juuri takana tai meneillään. Kaikki olivat aatemaailmaltaan selkeästi vasemmistolaisia, ja kirjoitusten pontimena oli halu valistaa lukijoita ja vaikuttaa siihen, että imperialistinen maailmanjärjestys jää historiaan. Vaikka HS säilyi arvoiltaan oikeistoliberaalina, se näyttää sallineen “radikaalitoimittajilleen” hyvinkin vasemmistolaisia kannanottoja varsinkin vuosina 1969–1974.

After the Second World War the public was shocked to learn about the horrors perpetrated. As a response to the Holocaust, the newly established United Nations adopted the Genocide Convention of 1948 to prevent future genocides and to punish the perpetrators. The Convention remained, however, almost dead letter until the present day. In 1994, the long-lasted tension between the major groups of Hutu and Tutsi in Rwanda erupted in mass scale violence towards the Tutsi ethnic group. The purpose was to eradicate the Tutsi population of Rwanda. The international community did not halt the genocide. It stood by idle, failing to follow the swearing-in of the past. The United Nations established the International Criminal Tribunal for Rwanda (the ICTR) to bring to justice persons responsible for the genocide. Ever since its creation the ICTR has delivered a wealth of judgements elucidating the legal ingredients of the crime of genocide. The case law on determining the membership of national, ethnic, racial or religious groups has gradually shifted from the objective to subjective position. The membership of a group is seen as a subjective rather than objective concept. However, a totally subjective approach is not accepted. Therefore, it is necessary to determine some objective existence of a group. The provision on the underlying offences is not so difficult to interpret compared to the corresponding one on the protected groups and the mental element of genocide. The case law examined, e.g., whether there is any difference between the words killing and meurtre, the nature of mental harm caused by the perpetrator and sexual violence in the conflict. The mental element of genocide or dolus specialis of genocide is not thoroughly examined in the case law of the ICTR. In this regard, reference in made, in addition, to the case law of the other ad hoc Tribunal. The ICTR has made a significant contribution to the law of genocide and international criminal justice in general. The corpus of procedural and substantive law constitutes a basis for subsequent trials in international and hybrid tribunals. For national jurisdictions the jurisprudence on substantive law is useful while prosecuting international crimes.

Small group size is considered to be the best option for groups of children under three years old. More and more children in day care centers also spend time in small groups. Small group activities are seen as a structural solution of the challenges the large daycare groups face. The new Early Childhood Education Law will require the wellbeing of children to be taken better into consideration when forming daycare groups in the future. The purpose of this study was to examine the toddlers parents and educators conceptions of group size as well as issues related to small-group activities and the concept of primary nursing in daycare under the age of three. The aim was to find out how small group activities and the use of primary nursing is justified and how these arguments reflect the quality of early childhood education in the groups of children under three years of age. This is a qualitative research using theme interviews as the research method. The study includes interviews of nine educators working at a day care center in groups of children under the age of three and interviews of three parents who had their toddler in day care treatment. The results of the survey suggest that groups at toddler day care treatment are formed primarily on the basis of structural factors, even though the children would benefit more if their needs and pedagogical perspectives would be taken into consideration. However when forming small groups the pedagogical and individual needs of the children were given more weight, though structural factors played a significant role as well. The study suggests that parents will appreciate the small treatment groups. Similarly, the educators in day care centers consider the small groups facilitating the implementation of high-quality early childhood education.

Tämän tutkielman tarkoitus on perehtyä eduskunnan suuren valiokunnan päätöksentekoon ja sen taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Päämääränä on selvittää, kuinka vahvasti hallituksen ja opposition välinen vastakkainasettelu kuvaa suuren valiokunnan päätöksentekoa, ja mitä muita mahdollisia taustavaikuttimia on havaittavissa. Suuri valiokunta on tärkeässä asemassa Suomen EU-kantoja luotaessa, sillä ulko- ja turvallisuuspoliittisia aiheita lukuun ottamatta kaikki kannat kulkevat suuren valiokunnan läpi ennen niiden esittämistä Brysseliin kulloinkin suuntaavalle ministerille. Tärkeydestään huolimatta suurta valiokuntaa on tutkittu verrattain vähän. Pääosin valiokuntatutkimus on Suomessa keskittynyt erikoisvaliokuntiin tai valiokuntalaitokseen yleisemmin. Suuri valiokunta on lisäksi ainutlaatuinen elin kansainvälisessä vertailussa, eikä sille löydy suoraa vastinetta muualta. Suomalaisen parlamentarismin voidaan nähdä siirtyneen puoluedemokratiaan, jolloin poliittisen järjestelmän keskeisessä osassa ovat eduskunnassa toimivat puolueet. Kyetäkseen saavuttamaan asettamiaan tavoitteita edustajiensa kautta pitävät puolueet yllä ryhmäkuria. Puoluedemokratia ja ryhmäkuri ovat johtaneet enemmistön hallintaa ja siihen, että aikaisemmasta hallituksen ja eduskunnan vastakkaisuudesta on siirrytty selkeämmin eduskunnan sisäiseen hallituksen ja opposition vastakkainasetteluun. Tämän vastakkainasettelun uskotaan luonnehtivan pitkälti myös suuren valiokunnan toimintaa. Näiden politiikan tutkimuksen ehdottamien asetelmien ja olosuhteiden ei kuitenkaan koeta olevan riittäviä suuren valiokunnan päätöksenteon vaikuttimien kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Tueksi tuodaan sosiologisia ja psykologisia teoretisointeja, joiden avulla haetaan kokonaisvaltaisempaa käsitystä suuren valiokunnan toiminnasta. Oleellisiksi nostetaan ryhmien ja ryhmädynamiikan tutkimus, konsensus ja koheesio sekä ryhmäsosialisaatio. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kuutta suuren valiokunnan jäsentä. Puolistrukturoiduilla eliittihaastatteluilla koottu aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusongelmaan vastaamisen lisäksi haastatteluilla on haettu myös yleisemmin uutta tietoa tutkimuskohteesta, joka on aiemmin jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle. Aineiston perusteella on saatu selville, että hallitus–oppositio -jako on suuren valiokunnan päätöksentekoon voimakkaimmin vaikuttava seikka. Edustajat toimivat pitkälti puolueensa asettamien linjojen mukaisesti, mikä tarkoittaa, että päätökset ovat lähes poikkeuksetta hallituksen esityksen mukaisia. Opposition varsinaista vaikutusvaltaa pidetään heikkona, vaikka toisaalta se nähdään tärkeänä vaihtoehtojen tuojana. Puoluepolitiikan hallitsevuudesta huolimatta suuressa valiokunnassa on nähtävillä myös merkkejä tietynlaisesta ryhmäkulttuurista ja sen aikaansaamien epäformaalien normien ja käytäntöjen olemassaolosta. Luottamuksellinen ilmapiiri tuo päätöksentekoon jopa konsensuaalista henkeä. Eduskunnassa nähdään elävän vahvana kansanvallan periaatteiden edistämisen ihanne. Poliittista vastakkainasettelua ei koeta itseisarvoksi vain eri mieltä olemisen vuoksi, vaan sillä halutaan luoda legitimiteettiä tehdyille ja päätöksille ja koko järjestelmälle. Päätöksenteon halutaan näyttää olevan harkittua ja monipuolista.

Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on esitellä algebran osa-alueeseen, ryhmäteoriaan kuuluvia ryhmälaajennuksia sekä suoria ja puolisuoria tuloja. Tutkielma alkaa johdannolla, jossa kerrotaan yleisesti ryhmälaajennuksesta sekä sen historiasta ja käyttökohteista. Toisessa kappaleessa esitellään tutkielman ymmärtämiseksi tarvittavat esitiedot ja määritelmät, jotka ovat tunnettuja kurssista Algebra I. Tämän jälkeen kappaleessa kolme siirrytään käsittelemään ensin sisäisiä ja ulkoisia suoria tuloja. Tässä kappaleessa käydään lisäksi läpi esimerkki sisäisestä suorasta tulosta sekä esitellään sisäiseen suoraan tuloon liittyviä lauseita ja tuloksia. Kappaleessa neljä siirrytään käsittelemään sisäisiä ja ulkoisia puolisuoria tuloja, jotka ovat suorien tulojen yleistyksiä. Aluksi käydään läpi sisäinen puolisuora tulo sekä esimerkki tällaisesta tulosta. Sitten määritellään ulkoinen puolisuora tulo ja osoitetaan, että kyseessä on ryhmä. Myöhemmin tässä kappaleessa esitellään lisää puolisuoria tuloja havainnollistavia esimerkkejä sekä käydään läpi puolisuoriin tuloihin liittyviä lauseita. Kappaleen neljä lopussa käydään vielä läpi ulkoisen ja sisäisen puolisuoran tulon yhteys. Tämän jälkeen kappaleessa viisi tiivistetään aiemmin saadut tulokset yhteen käsittelemällä ulkoisten ja sisäisten suorien ja puolisuorien tulojen yhteyksiä toisiinsa. Kappaleessa kuusi esitellään lyhyt eksakti jono, joka on välttämätön ryhmälaajennuksen käsittelemiseksi. Tämän jälkeen kappaleessa seitsemän esitellään ryhmälaajennus sekä yhtenä yleisenä esimerkkinä ulkoinen puolisuora tulo ryhmälaajennuksena. Samassa kappaleessa käydään vielä läpi ryhmälaajennukseen liittyviä lauseita, joissa osoitetaan muunmuassa, että ryhmälaajennuksen avulla voidaan määritellä isomorfia sisäisen ja ulkoisen puolisuoran tulon välille. Tärkeimpänä tuloksena huomataan, että jos ryhmä G on isomorfinen ryhmien N ja H ulkoisen puolisuoran tulon kanssa, niin tekijäryhmä G/N on isomorfinen ryhmän H kanssa. Kappaleen seitsemän lopussa vielä esitellään esimerkkejä ryhmälaajennuksesta, kuten säännöllisen monikulmion symmetriaryhmä Dn.

Aim: The voice is an important part of group fitness instructors' work. Yet, the working conditions of group fitness instructors are vocally challenging due to acoustics, air conditioning, background noise and physical strain. Voice problems of group fitness instructors are quite briefly researched, but some studies show that these problems are common within this industry. The aim of this study is to find out what kind of voice symptoms occur among group fitness instructors, how often they occur, and also how many instructors have vocal symptoms. In addition it studies how the symptoms are felt to influence on individuals functioning and if there is a connection between the symptoms and the handicap caused by them. Methods: The material was gathered using an electrical survey and formed by answers of 276 group fitness instructors. All the subjects worked as group fitness instructors at least once a week. The survey had three parts: basic knowledge form, vocal symptom survey of seven symptoms and Voice Activity and Participation Profile. The material was analysed using statistical methods on program IBM SPSS Statistics 22. Statistical testing was made using nonparametrical tests. Frequencies, percentages and characteristics were calculated. Subjects were divided in two groups depending on whether they had two or more symptoms daily or weekly, or less than that. Results and conclusions: Almost two out of three of the respondents had at least one voice symptom weekly. About half of the subjects had two or more symptoms weekly or more often, which is considered as a severe amount. Voice getting strained, tired and hoarse were the most common voice symptoms. The effect of the voice problem on functioning were considered mild. However, the amount and rate of symptoms had a linear effect on functioning and wellbeing. Also, the subjects who had two or more symptoms daily or weekly were more restricted on their functioning. Vocal training received by group fitness instructors was thin. It could be beneficial to add aspects of vocal ergonomics on group fitness instructors' training and work.

Tämä etnografinen tutkimus käsittelee kahdessa pääkaupunkiseudun evankelis-luterilaisessa seurakunnassa toteutettua ryhmämuotoista taidetoimintaa. Tutkimistani ryhmistä yksi edusti kuvataidetta ja kaksi tanssia. Tutkielmassa selvitetään osallistuvan havainnoinnin ja teemahaastattelun (N=18) menetelmin, millaista seurakunnan taidetoiminta on ja mitä taidetoiminta merkitsee osallistujille, ryhmien ohjaajille ja seurakuntien kirkkoherroille. Tutkielman lähtökohtina ovat kirkon yhteiskunnallisen aseman muuttuminen ja henkisyyden uusien muotojen nousu sekä osallistavan ja yhteisöllisen taiteen ja taidelähtöisten menetelmien levittäytyminen uusille yhteiskunnan sektoreille. Näitä ilmiöitä yhdistää hyvinvoinnin teema: kirkon asema hyvinvoinnin tukijana ja taiteen hyvinvointivaikutuksia koskeva tutkimuskeskustelu. Tutkielma osoittaa, että seurakuntien taideryhmissä käyvät enimmäkseen naiset. Taideryhmät tavoittavat niin seurakunta-aktiiveja kuin löyhemmin kirkkoon sitoutuneita jäseniä, myös uskonnottomia. Tärkeää osallistujille on, että toiminta on edullista tai maksutonta ja lähellä kotia. Seurakunnissa taidetoiminta sijoittuu usein lapsityön ja diakonian työaloille. Tutkituissa ryhmissä ohjaajina toimivat taidekentän ja kirkon välissä tasapainottelevat taideammattilaiset. Toiminnan järjestämisen perusteluita ovat muun muassa sosiaalisuuden tukeminen ja uusien asioiden kokeileminen seurakuntatyössä. Taidetoiminnan mielletään edustavan uudistusmielisyyttä ja ihmisten arjessa mukana olemista. Taideryhmien toiminta on tulosten mukaan avointa sekä uskonnollisille merkityksille että sekulaarille taideharrastukselle. Osallistujat etsivät ryhmistä mielekästä taideharrastusta mutta myös itsen kehittämistä, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Monille osallistujille näillä on myös henkisiä tai uskonnollisia ulottuvuuksia. Tutkimus osoittaa, että taiteen ja hyvinvoinnin suhdetta tutkittaessa on hyvä huomioida myös spiritualiteetin merkitys.