Browsing by Title

Diverse ecological interactions between populations have a considerable impact on the composition and evolution of microbial communities. Microbial evolution can happen in such short timescales that the evolutionary and coevolutionary events occurring in the populations, in turn, affect the ecological interactions in the communities. Predation and competition are the two most important factors affecting the composition and evolution of microbial communities, and usually they are strongly dependent on each other. The aim of this work was to study the effects of a predatory ciliate, Tetrahymena thermophila, on the composition and activity of a synthetic bacterial community, and to compare the differences between the effects of an ancestral strain and a coevolved strain that had previously coevolved with Pseudomonas fluorescens SBW25. Another aim of this study was to examine whether the rapidly evolving P. fluorescens bacterial strain has any definitive impact on the composition of the synthetic multi-strain bacterial community, and what are the differences between the effects of ancestral, evolved and coevolved populations of the bacterium. The effects of the different treatments were studied by measuring bacterial and ciliate population densities and community activity, and with 16S rRNA gene sequence analysis of different timepoints in the experiment. Predation had a significant effect on community composition, activity and bacterial population densities. The effect of the coevolved predator on the community composition was weaker than the effect of the ancestral predator, which was most likely caused by the smaller population density of the coevolved predator. Possibly because of this, there was no significant difference in community activity, diversity or bacterial population densities between the predator treatments. Thus, for this part, the results were consistent. P. fluorescens had a small effect on the community composition, and the difference in the evolutionary history of the P. fluorescens populations had a significant effect on the metabolic activity of the community. The experimental results indicated that prior coevolution between P. fluorescens and T. thermophila can have possible notable effects on the composition and metabolic activity of a bacterial community. The impact of earlier evolutionary adaptation or possible coevolution between community parties should be taken into consideration when studying ecological interactions and evolutionary changes in microbial communities.

Tutkielmassa vertaillaan saalistushinnoittelun sääntelyyn liittyviä eroja ja yhtäläisyyksiä Suomen ja Australian oikeusjärjestelmissä sekä analysoidaan niitä syitä, jotka voivat olla löydettyjen erojen ja yhtäläisyyksien taustalla. Tutkielma pyrkii sekä lähestymään saalistushinnoittelun sääntelyyn liittyvää keskustelua uudenlaisesta näkökulmasta että paljastamaan sääntelyn taustalta löytyviä syitä. Tarkastelu tapahtuu suomalaisesta näkökulmasta käsin. Tutkielman tutkimusmetodina on käytetty funktionalismia ja tutkielman etenemisessä myötäillään Husan esittämää viidestä vaiheesta koostuvaa funktionalistista tutkimusprosessia. Funktionalismia hyödynnetään puhtaasti metodologisena välineenä tutkielman analyyttisen raamin rakentamisessa. Vertailtavien oikeusjärjestelmien nykytilan kuvauksessa on lisäksi hyödynnetty oikeusdogmatiikkaa. Tutkielma jakautuu pääpiirteissään neljään osioon. Ensimmäinen osio käsittelee tutkielman lähtökohtia ja metodologisia kysymyksiä. Toisessa osassa esitellään saalistushinnoittelun sääntelyn kehitystä vertailtavissa oikeusjärjestelmissä ja käsitellään lyhyesti saalistushinnoittelua taloudellisena ilmiönä. Kolmannessa osassa käsitellään limittäin vertailtavien oikeusjärjestelmien saalistushinnoittelusääntelyn nykytilaa ja identifioidaan niiden erot ja yhtäläisyydet. Viimeisessä osiossa pohditaan erojen ja yhtäläisyyksien syitä, analysoidaan kolmannessa osassa löytyneitä tuloksia ja esitellään tutkielman loppupäätelmät. Tutkielmassa esiinnousseita oikeusjärjestelmien välisiä yhteneväisyyksiä ovat saalistushinnoittelun luokitteleminen yhdeksi määräävän markkina-aseman muodoksi, sääntelyn linkittyminen saalistustarkoituksen osoittamiseen, oikeuttamisperiaatteiden olemassaolo, kilpailuvaikutusten vähäinen rooli ja se, että tappioiden takaisinperiminen ei ole saalistushinnoittelun välttämätön edellytys. Merkittäviä tutkielmassa löytyneitä eroavaisuuksia ovat hinnan ja kustannusten suhdetta osoittavien testien merkitys, määräävän aseman ja sen väärinkäytön välisen syy-yhteyden olemassaolo ja Australian laajennettu myös muiden kuin määräävässä asemassa olevien yritysten saalistushinnoittelukielto. Vertailukohteiden eroille ja yhtäläisyyksille tutkielmassa löydettyjä selittäviä tekijöitä ovat Suomen osalta yhtenäisen lainsoveltamisen pyrkimys ja EU:n integraatiotavoitteet sekä Australian osalta keskittynyt markkinarakenne ja deskriptiivinen lainkirjoittamistyyli. Lisäksi molempien oikeusjärjestelmien sääntelyratkaisut heijastavat huomattavassa määrin tunnettuja taloustieteellisiä teorioita, tosin myös poikkeuksia taloustieteellisiin lähtökohtiin on havaittavissa. Myös molempien oikeusjärjestelmien formalistinen lähtökohta kilpailuoikeuteen näkyy saalistushinnoittelusääntelyssä.

Tämän tutkielman aiheena on saamelaisten vaikuttajien kokemukset sosiaalisessa mediassa Suomessa. Vaikka sosiaalisesta mediasta alkuperäiskansojen työkaluna on jonkin verran tutkimusta, ei sitä ole tutkittu saamelaisten vaikuttajien näkökulmasta. Tutkielmani pyrkii siis tuottamaan uutta tietoa ja nostamaan keskiöön saamelaisten omia kokemuksia sekä ottamaan kantaa akateemiseen keskusteluun saamelaisrepresentaatiosta ja dekolonisaatiosta. Tutkimuskysymykseni on seuraava: Miten saamelaisvaikuttajat kokevat sosiaalisen median omien tavoitteidensa ajamisessa? Suomen koloniaalinen historia asettaa lähtökohdat tutkimukselleni, joten peilaan sosiaalisen median kokemuksia tähän kontekstiin nähden. Muun muassa sulauttamispolitiikan ja saamelaisten maaoikeuksien murenemisen lisäksi Suomen koloniaalisuus on näkynyt saamelaisrepresentaatiossa, josta olen erityisesti kiinnostunut tässä tutkielmassa. Tutkimusmateriaalini koostuu kolmen saamelaisen sosiaalisen median vaikuttajan haastatteluista. Haastattelut toteutettiin syksyllä 2021 sisäpiirihaastatteluina, koska itse saamelaisyhteisöön kuuluvana haastattelin saamelaisia. Analysoin aineistoa temaattisen analyysimetodin avulla teoreettisena lähtökohtana jälkikoloniaali feministinen teoria. Tutkimukseni perusteella sosiaalinen media tarjoaa saamelaisille niin uhkia kuin mahdollisuuksia. Ensiksi sosiaalinen media näyttäytyy paikkana, joka mahdollistaa saamelaisuuden vahvistamisen ja jonka kautta yhteisöä voi rakentaa. Toisaalta saamelaisuuden vahvistamiseen liittyy samanaikainen kamppailu stereotypioiden purkamisesta. Toiseksi sosiaalinen media on ristiriitainen alusta saamelaisille: vihapuhe ja sen uhka ovat läsnä, mutta samalla se tarjoaa uusia vaikuttamisen ja itserepresentaation mahdollisuuksia. Kolmanneksi sosiaalinen media näyttää tutkimukseni perusteella tarjoavan saamelaisille dekolonisaation mahdollisuuksia, mitä ovat esimerkiksi saamen kielten näkyväksi tekeminen, saamelaisdiskurssin uudelleenkehystäminen ja vaikuttajan oman aseman mukana tulleiden hyötyjen jakaminen yhteisölle. Dekolonisaatioon sosiaalisen median kautta tulee kuitenkin suhtautua varauksella, koska sosiaalinen median alustat ovat lähtökohtaisesti kapitalistisia, mikä taas kytkeytyy suoraan kolonialismin historiaan.

Schools begun to use the new Curriculum of Basic Education in the autumn 2016. The aim of this study was to make visible how the nationwide guidance documents describe the state of the sami education. My research subject was divided into two research questions: 1. In what ways the same education has been taken into account in the Curriculum of Basic Education in 2004 and in 2014? and 2. What factors explain the changes in the position of the sami education in the 2000s curriculums? The latter question contained a hypothesis that the differences were to be found between the two curriculums. The purpose of the study is to look for the discourses of the sami education and to find reasons for the changes in the 2000s. Previous studies have shown that the sami education has taken into account in the curriculums of basic education. The research material consisted of two documents, the Curriculum of Basic Education 2004 and 2014. I used a qualitative analysis method, discourse analysis, which is an ideal tool when one is studying, not only how language is used, but also how the context is affecting the ways of using the language. The sami education had been taken into account in both documents. The Sami people were mentioned as an indigenous people and they got more space in the text than other minorities. The references to sami education were divided into two categories: to direct and indirect references. The Curriculum of Basic Education 2014 takes better into account the students coming from different linguistic and cultural backgrounds, as well as Finland's internal diversity than the 2004 curriculum. The amount of direct references to sami education was also higher. The reasons behind the changes can be found in both international and national politics, as well as in the awakening of the Sami people to improve their own position. In order for the curriculum reform to have a meaning, it must also be studied critically.

Objectives. The aim of this study is to describe Sámi people’s experiences at residence schools during the Second World War and 1950’s to 1960’s. In addition, the object is to examine what kind of shared history Sámi people construct by remembering their experiences in Inarilainen magazine. Educational history of the Sámi has been studied considerably, but Sami people’s experiences and survival strategies at the residence school have been examined less and they are still unknown for the majority of Finnish people. The beginning of Truth- and Reconciliation Commission in 2020 will make residence school experience studies even more essential to Sámi community. Methods. The material for this thesis consists of ten interviews and one memoir about resi-dence school life. They were published in Inarilainen magazine between 2018–2020. The study was conducted in the frameworks of oral history and narrative research. Thematic anal-ysis was applied. Results and conclusions. Residence school narratives were divided in three main themes that were home sickness, foreignness and coping. Home sickness narratives were connected es-pecially to first years at school and it was significant collective experience. Narrative of for-eignness depicted educational system’s assimilative ways which were told in memories of studying new language, new cuisine and bullying. Coping narrative reflected how Sámi want-ed residence schools to be remembered from present perspective. They emphasized how they managed to cope with foreign environment and take advantage of what they learned at school. Shared narrative of residence schools should emphasize coping narrative instead of victim narrative. These findings endorse previous studies that have exposed same experienc-es of home sickness and assimilation.

Saamelaiset ovat Euroopan unionin ja Pohjoismaiden ainoa alkuperäiskansa. He asuvat neljän valtion alueella: saamelaisten perinteisesti asuttama alue ulottuu Keski-Norjasta Ruotsin ja Pohjois-Suomen kautta Venäjälle Kuolan niemimaalle. Saamelaisilla on yhteinen kieli, kulttuuri ja historia mutta ei omaa valtiota. Yhteensä saamelaisia arvellaan olevan 65 000–100 000. Saamen kieliä on laskutavasta riippuen 6–10, ja ne ovat kaikki uhanalaisia vähemmistökieliä. Suomessa ja Norjassa saamelaisten oikeudesta käyttää kieltään on säädetty sekä perustuslaissa että tavallisen lain tasolla. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen oikeus saamelaisilla on kummassakin maassa käyttää saamen kieltä asioidessaan tuomioistuimissa ja viranomaisissa. Tarkastelun kohteena ovat lain tasolla taatut oikeudet sekä niiden toteutuminen käytännössä. Kyseessä on oikeusvertaileva tutkielma, johon olennaisena osana kuuluu saamelaisten kielellisten oikeuksien vertaaminen maiden välillä. Koska Norjassa saamelaisia asuu moninkertaisesti Suomeen verrattuna ja koska Norja lisäksi on ottanut itselleen roolin saamelaisoikeuksien mallimaana, on tutkielman eräänlaisena taustaoletuksena, että saamelaisil-la on laajemmat ja tehokkaammin toteutuvat kielelliset oikeudet Norjassa. Ennen kansallisen oikeuden tarkastelua tutkielmassa esitellään yleisesti vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitystä. Lisäksi perehdytään saamelaisiin kansana ja heidän historiaansa. Nämä luvut antavat varsinaiselle tutkimukselle tarpeellisen taustan, jota vasten saamelaisten kielellisten oikeuksien nykytilaa ja kehitystä on helpompi ymmärtää. Tutkielman kolmannessa luvussa esitellään myös Suomen ja Norjan saamelaislakeihin sisältyvät määritelmät siitä, ketä on lakeja sovellettaessa pidettävä saamelaisena. Tutkielman neljännessä luvussa esitellään Suomen kansallista saamelaisten kielellisiä oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä. Viidennessä luvussa tarkastellaan Norjan lainsäädäntöä vastaavalla tavalla. Ensinnäkin tutustutaan kummankin maan perustuslaeissa oleviin saamelaisia koske-viin pykäliin. Tämän jälkeen perehdytään alemmantasoiseen sääntelyyn, jossa tarkastelun keskiössä ovat nimenomaisesti saamen kielen käyttämistä koskevat lait, Suomessa saamen kielilaki ja Norjassa sameloveniin sisältyvät kielisäännökset. Tarkastelussa huomataan, että saamelaisille on kummassakin maassa turvattu melko laajat oikeudet käyttää saamen kieltä tuomioistuimissa ja viranomaisissa mutta että nämä oikeudet rajoittuvat lähinnä saamelaisten perinteisesti asuttamille alueille maiden pohjoisosissa. Tarkasteltaessa oikeuksien toteutumis-ta käytännössä havaitaan lisäksi, että todellisuudessa lakien soveltamisalaan kuuluvat viranomaiset eivät täytä niille säädettyjä velvollisuuk-sia. Suurimpana ongelmana oikeuksien toteutumisessa on saamenkielentaitoisen henkilöstön puute. Käytännön ongelmista huolimatta kum-massakin maassa on varsin vähän kielellisiä oikeuksia koskevaa oikeuskäytäntöä. Tutkielman varsinainen vertaileva osio sisältyy kuudenteen lukuun. Vertailun yllättävin tulos on se, että saamelaisten kielellisissä oikeuksissa ei Suomen ja Norjan välillä näytä olevan suurta eroa. Molempien maiden perustuslaeissa on saamelaisia koskeva pykälä, jonka tausta-ajatuksena on turvata saamelaisille mahdollisuus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Myös saamelaislakeihin sisältyvät kielisään-nökset ovat toistensa kaltaisia ja eroavat vain joiltakin yksityiskohdiltaan: Norjassa saame ja norja on säädetty tasa-arvoisiksi kieliksi, Suo-messa kielisäännökset koskevat hieman laajempaa joukkoa viranomaisia ja velvoittavat lisäksi tarjoamaan enemmän suullista saamenkielis-tä palvelua kuin Norjassa. Oikeudet myös toteutuvat molemmissa maissa lähes yhtä kehnosti. Erilaisten selvitysten perusteella panostus saamen kieleen näyttäisi kuitenkin olevan suurempaa Norjassa, ja siellä on myös perustettu saamelaisalueelle kaksikielinen tuomioistuin. Tutkielman lopuksi esitetään keskeisiä johtopäätöksiä. Norjan ja Suomen välisessä vertailussa voidaan todeta, että Norjassa saamelaisten oikeudet toteutuvat kenties hiukan paremmin kuin Suomessa. Molemmissa maissa oikeuksien toteutumiseen käytännössä tulisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi, kun suuri osa saamelaisista nykyään asuu perinteisen saamelaisalueen ulkopuolella, kielellisten oike-uksien maantieteellistä rajausta olisi kummassakin maassa syytä pohtia. Lisäksi ehdotetaan harkittavaksi sitä, voisiko Suomessakin saamen kielen nostaa saamelaisten kotiseutualueella tasa-arvoiseksi kieleksi suomen ja ruotsin kanssa. Kaiken kaikkiaan saamelaisten kielellisten oikeuksien parantumisen todetaan heijastelevan yleismaailmallista alkuperäiskansojen oikeuksien kehitystä, jonka jatkumisen eteen on tärkeää tehdä töitä vastaisuudessakin.

Verolain tarkoittamat menetykset liittyvät usein tilanteeseen, jossa yrityksen asiakas tai velallinen jättää suorittamatta velvollisuutensa, kuten kauppahinnan tai velanmaksun, yritykselle. Menetysten verokohtelusta on vuosien kuluessa puhuttu ja kirjoitettu paljon, ja aihetta kohtaan esitetty kiinnostus seuraa tavallisesti talouden suhdanteita. Talouden ollessa taantumassa kiinnostus yleensä lisääntyy. Kansainvälisestä kehityksestä johtuen vuoden 2005 verouudistuksessa elinkeinoverolakiin otettiin uudet säännökset koskien käyttöomaisuusosakkeiden verovapaita luovutuksia. Symmetriasyistä ja veronkierron ehkäisemiseksi verovapaisiin osakeluovutuksiin liittyen elinkeinoverolakiin otettiin myös uusi säännös, joka rajoittaa konserniyhtiöiden välisten muiden saamisten kuin myyntisaamisten vähennyskelpoisuutta. Rajoituksista säädetään EVL:n 16 §:n 7 kohdassa. Säännös rajoittaa muiden saamisten kuin myyntisaamisten vähennyskelpoisuutta tilanteessa, jossa velkojayhtiö omistaa velallisyhtiöstä yksin tai yhdessä konserniyhtiöidensä kanssa vähintään 10 prosenttia. Säännökseen liittyen voi syntyä monia erilaisia tilanteita, joihin ei säännöksen sanamuodosta saada suoraa vastausta siihen, kuinka näihin tilanteisiin tulisi tuloverotuksessa suhtautua. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää, millä tavoin saamisten menetyksiin on suhtauduttu elinkeinoverolaissa lain säätämisestä lähtien aina tähän päivään saakka. Varsinaisena tutkimusongelmana on kuitenkin vuoden 2005 verouudistuksessa säädetty EVL 16 §:n 7 kohta. Tarkoituksena on selvittää mainitun lainkohdan soveltamisalaan kuuluvat tilanteet sekä se, minkälaiset saamiset kuuluvat vähennyskelvottomuuden piiriin sekä määritellä saamiset, jotka ovat vähennyskelpoisia etuyhteydestä huolimatta.

Sää on vielä nykyäänkin hyvin oleellinen tekijä merenkulussa kaikesta uudesta teknologiasta huolimatta. Rajavartiolaitos (RVL) on Suomen johtava meripelastusviranomainen, ja se kirjaa vuosittain noin 1600 meripelastustehtävää, joista noin 1200 koskettaa huviveneitä. Huvialukset ovat myös erityisen alttiita säälle; ne ovat yleensä verrattain pieniä, eikä huviveneilijöillä välttämättä ole samantasoista teknologiaa tai merimieskokemusta kuin ammattimerenkulkijoilla. Tässä Pro gradu -työssä tutkittiin vuosina 2008--2012 Suomen meripelastusvastuualueella kirjattuja meripelastustehtäviä, jotka voidaan katsoa sään aiheuttamiksi. Aineistona käytettiin RVL:n meripelastusrekisteriä sekä Ilmatieteen laitoksen (IL) säähavaintoja, ennusteita ja varoituksia. Kaikkiaan sään aiheuttamia meripelastustehtäviä oli tutkittavassa otoksessa 119. Näistä 91 prosenttia kosketti huviveneitä, mikä selittää sitä, että valtaosa tehtävistä sijoittui melko lähelle rannikkoa. Ajallisesti tehtävät painottuivat kesäkuukausille. Eniten meripelastustehtäviä aiheuttivat seuraavat sääparametrit: sumu (49 tehtävää), tuuli (29 tehtävää), aallokko (15 tehtävää) ja jääolot (15 tehtävää). Näistä tehtävistä esitetään saatavissa olevan säädatan rajoissa synoptisen ja mesoskaalan analyysi, joissa etsitään vallinneista säätiloista yhteisiä tekijöitä kunkin sääparametrin aiheuttamista tehtävistä erikseen. Sumutehtävien tapauksissa eniten tehtäviä aiheutti advektiosumu, ja tuuli- ja aallokkotapauksissa eniten tehtäviä aiheutti matala- tai korkeapaineen kiristämä painegradientti ilman sen kummempaa hienorakennetta. Kaikissa jääolotehtävissä jäitä liikutti matalapaineen kiristämän painegradientin virittämä tuuli, ja aluksia jäi jäiden puristukseen. Tehtävähetkille laadittujen sääennusteiden osuvuutta tarkastellaan lähinnä sumun ja tuulen osalta. Sumun huomattiin olevan vaikea ennustaa, mutta tuulen nopeus ja suunta oli tuulen aiheuttamien meripelastustehtävien yhteydessä sen sijaan ennustettu varsin hyvin. Työn tavoitteena oli tunnistaa veneilijöille vaarallisia sääilmiöitä sekä löytää mahdollisia eri alueille tyypillisiä meteorologisia ominaispiirteitä erityisesti vaaraa aiheuttavan sään osalta. Tällaisia löytyi erityisesti tuulen osalta; taaksetaipuneeseen okluusioon ja kylmän rintaman ylitykseen voi liittyä vaarallisen kovaa tuulta alueeseen katsomatta. Toisaalta kanavoituminen voi voimistaa tuulen vaarallisen kovaksi ainakin Ahvenanmerellä pohjoistuulella ja Suomenlahdella länsilounaisella tai itäkoillisella tuulella. Sään aiheuttaneessa meripelastustehtävässä osallisena olleilta kysyttiin omakohtaisia kokemuksia tapahtumahetkeltä sekä kartoitettiin tapahtumien taustoja. Tämä 'asiakaskysely' lähetettiin 15 henkilölle, joista kuusi vastasi. Neljän saadun vastauksen pohjalta esitetään tapaustutkimus vastaukseen liittyvästä meripelastustehtävästä, ja tapaustutkimukset esitetään näin kahdesta sumun aiheuttamasta tehtävästä, yhdestä tuulen ja yhdestä jääolojen aiheuttamasta tehtävästä.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kotimaisen nykykirjallisuuden tapoja kuvata sateenkaarihenkilöhahmoja. Tutkielman taustalla vaikuttaa ajatus 1900-luvun alun kotimaisen kaunokirjallisuuden tavasta esittää sateenkaarihenkilöhahmot tai sellaiseksi tulkittavat rappioituneina ja ennen kaikkea onnettomina miehinä ja naisina, joille rakennettiin harvoin omaa tarinaa. Tutkielmassa esitetäänkin kysymys, millaisia elämänkaaria ja kohtaloita sateenkaarihenkilöhahmoille kirjoitetaan 2000-luvun Suomessa? Tutkimuskysymyksen valintaa perustellaan sillä, että kirjallisuus on mukana rakentamassa maailmaa ideologisesti. Yhtäältä se, millaisia esityksiä kirjallisuus välittää, ja toisaalta se, minkälaiset esitykset puuttuvat, muovaavat todellisuutta merkittävän paljon. Kirjallisuus toimii mielipidevaikuttajana ja tarjoaa työkaluja ymmärtämiseen. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta 2000-luvulla julkaistusta romaanista. Kohderomaanit ovat Elias Koskimiehen Ihmepoika (Gummerus, 2014), Jera Hännisen Harakkapoika (Bazar, 2006), Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia (Otava, 2014), Marja Björkin Poika (Like, 2013), Laura Saven Paljain jaloin (WSOY, 2013) ja Salla Simukan Minuuttivalssi (WSOY, 2004). Tutkielma osoittaa, ettei kotimaisen nykykirjallisuuden sateenkaarihenkilöhahmoilla ole yhtenäistä identiteettiä tai yhtä perustaa. Sen sijaan on moninaisia keinoja rakentaa sateenkaarihenkilöhahmoja ja ylipäätään olemisen tapoja. Kohderomaaneissa seksuaalinen suuntaus ei aseta sateenkaarihenkilöhahmoille ylitsepääsemättömiä rajoitteita, mutta ei myöskään etuoikeuksia. Kohderomaanit ja niissä esiintyvät sateenkaarihenkilöhahmot ovat osoitus siitä, että kulttuurissamme on tilaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämäntarinoille. Onnellisuuden vastakohdaksi mielletty onnettomuus muodostuu myös osaksi sateenkaarihenkilöhahmojen elämää. Olisi naiivia olettaa, ettei vastoinkäymisisiä esiintyisi. Syrjintä, koulu- ja kotikiusaaminen, ulkopuolisuuden tunteet ja väkivallan uhka ovat osa arjen kuvastoa. Ongelmista kuitenkin puhutaan ja niitä yritetään ratkoa. Tilaa annetaan myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sisäisen syrjinnän muotojen esille tuomiseen. Kohderomaaneista käy ilmi seikkoja, joita aikaisemmin yritettiin kätkeä. Sateenkaarihenkilöhahmo saa näkyä, olla onnellinen ja onneton, fyysisesti terve tai sairas, olla kaikkea sitä, mitä ihmisenä olemisen kuvaukseen on totuttu kuuluvan. Sateenkaarihenkilöhahmo ei määrity, ainakaan pelkästään, vähemmistötaustansa kautta. Hänellä on yhtäläinen mahdollisuus onneen ja hyvään tulevaisuuteen kuin muillakin henkilöhahmoilla.

Tutkimukseni käsittelee suljetuista uskonyhteisöistä irtaantumisen prosessia. Tutkimustehtävänäni oli kartoittaa tunteiden merkitystä suljetusta uskonyhteisöstä irtaantumisprosessin jäsentäjänä ja selviytymisen tukena. Tämän lisäksi tarkastelin suljettua uskonyhteisöä ja lapsuudenperhettä tunteiden kasvualustana ja irtautujan selviytymiskokemusta. Tutkimusaineisto koostui 102 irtautujan kokemuksista. Irtautujat vastasivat nimettöminä Helsingin yliopiston sähköisen e-lomakkeen kautta likert -asteikollisiin monivalintakysymyksiin ja avoimiin kysymyksiin. E-lomakkeen linkki lähetettiin Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n verkossa toimiviin suljettuihin vertaistukiryhmiin. Aineistoa lähestyttiin tutkimuksellisesti kahdesta eri näkökulmasta. Kvantitatiivisen aineiston analyysissä käytettiin SPSS-ohjelmaa ja kyselylomakkeen avointen vastausten käsittelyssä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa selvisi, että uskonyhteisön sulkevat rakenteet voivat uhata lapsen ja vanhemman vuorovaikutus- ja kiintymyssuhdetta ja lapsen kasvamista terveeseen erillisyyteen. Suljettujen rakenteiden avulla torjuttiin osa ihmisen inhimillisestä tunne-elämästä. Kielletyiksi ja synniksi koettuja tunteita ohitettiin hengellisesti anteeksiannolla. Tukahdetut tunteet ilmenivät usein psykosomaattina oireina ja stressinä. Irtautujista 98 % oli kokenut irtaantumisprosessinsa aikana stressiä ja 77 % psykosomaattisia oireita. Irtautujan irtaantumisprosessin tunteiden merkitys näyttäytyi kahden eri tuloksen valossa. Irtautuja prosessoi tunteillaan menneisyyttään ja haki turvaa ja merkitystä menneisyydestä. Omaan identiteettiin ja erillisyyteen liittyvillä tunteillaan irtautuja suuntautui tulevaisuuteen ja kamppaili erillisyyteen ja oman identiteetin vahvistamiseen. Selviytymiskykyään irtautujat kuvasivat kameleonttimaisena kykynä sopeutua ja uudistua muutoksiin kahden erilaisen maailman välillä. Aineistosta nousi kuusi erilaista selviytyjätyyppiä, jotka hakivat voimaa eri osa-aluilta. Selviytymiseen haettiin voimaa spiritualiteetin, kognitiivisuuden, ihmissuhteiden, myönteisen elämänasenteen, hengellisyyden ja itsetunnon alueilla.