Browsing by Title

Syömishäiriöt ovat olleet luultua yleisempiä Suomessa. Hoitoon pääsyssä on esteitä, sillä yhä edelleen syömishäiriöt ovat heikosti tunnistettuja terveydenhuollossa eivätkä hoitokäytänteet ole yhdenmukaisia valtakunnallisesti. Syömishäiriöiden taustalla vaikuttavat yksilöllisten tekijöiden lisäksi myös rakenteelliset syyt, kuten sosiokulttuuriset tekijät. Toipuminen on yksilöllistä eikä siihen ole virallista kriteeristöä. Toipuminen voi kestää useita vuosia, ja se vaatii pitkäjänteistä käyttäytymisen ja ajattelutavan muutosta. Syömishäiriöiden on todettu heikentävän elämänlaatua ja vaikutukset elämänlaatuun voivat olla pitkäaikaisia, vaikka syömishäiriöoireilu olisi päättynyt. Tutkielmassa tarkastellaan syömishäiriön koettuja vaikutuksia elämänlaatuun syömishäiriöstä toipuneiden ja toipumassa olevien henkilöiden näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, miten syömishäiriö koetaan vaikuttavan elämänlaatuun sekä millaisia elämänlaadullisia eroja aktiivisen oireilun ja toipumisen välillä kuvataan olevan. Tutkielma pohjaa fenomenologis-hermeneuttiseen onkologiaan ja laadullisiin tutkimusmenetelmiin. Aineisto kerättiin kesällä 2023 haastattelemalla kymmentä Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n sosiaalisen median kautta rekrytoitua osallistujaa puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista teema-analyysiä. Teema-analyysin tuloksena muodostettiin kaksi pääteemaa kuvaamaan elämänlaatua aktiivisen sairastamisen ja toipumisen vaiheissa: syömishäiriön eristämä ja toipumisen nuorallatanssi. Tuloksista ilmenee elämänlaadun olevan heikkoa syömishäiriön ollessa aktiivinen, vaikka se usein ymmärretään vasta, kun on ottanut toipumisaskeleita. Olleessaan syvällä sairaudessa voi olla vaikea hahmottaa omaa tilannettaan tai elämänlaatuaan todenmukaisesti. Toipumisessaan pidemmällä olevat kuvasivat elämänlaatuaan paremmaksi kuin ne, joiden elämässä syömishäiriö näkyi edelleen. Syömishäiriöoireilu heikentää elämänlaatua eristämällä itsestä ja muista ihmisistä, kun taas toipuessa itsensä löytäminen ja sosiaalisten suhteiden parantuminen korostuu. Sairauden kanssa eläessään kadottaa yhteyden itseensä, ajatuksiinsa sekä unelmiinsa. Yhteys läheisiin saattaa kadota ahdistuksen tai jaksamisen puutteen seurauksena, mikä näkyy vähentyneenä sosiaalisena kanssakäymisenä. Toipumisen aluksi elämänlaatu voi heikentyä: entisten selviytymiskeinojen tilalle tulee kehittää uusia toipumista tukevia keinoja, mikä heikentää elämänlaatua. Sosiaaliset suhteet koetaan tärkeäksi tueksi parantaen elämänlaatua sekä sairastaessa että toipumisen aikana. Erilaiset elämäntilanteet voivat vaikeuttaa oireilua, samalla kun vaikeatkin elämäntilanteet voivat toimia toipumista edistävinä tekijöinä. Syömishäiriöön erikoistuneissa hoitopaikoissa saatu apu ja sen lisänä muu apu koettiin pääosin parantaneen elämänlaatua. Johtopäätöksenä todetaan, kuinka syömishäiriöillä koetaan olevan merkittäviä elämänlaatua heikentäviä vaikutuksia, ja elämänlaatu koetaan heikoksi vielä erityisesti toipumisen alkuvaiheessa. Syömishäiriön vaikuttaessa kokonaisvaltaisesti sairastuneen kokemukseen elämänlaadusta, on hoitoon ja tukeen panostaminen ehdottoman tärkeää myös henkilöille, joilla ei ole syömishäiriödiagnoosia. Lisäksi syömishäiriöoireilun moninaisuuden ymmärtämiseen tulee tulevaisuudessa kiinnittää huomiota, jotta avun piiriin hakeuduttaisiin ja apua kyettäisiin tarjoamaan nykyistä laajemmin.

Syömishäiriöt ovat tavallisimmin nuorilla naisilla esiintyviä mielenterveydenhäiriöitä, joihin liittyy poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn häiriöitä. Syömishäiriöitä on perinteisesti tarkasteltu yksilöpsykologisia ja biologisia tekijöitä painottavasta psykiatrisesta näkökulmasta. Syömishäiriöiden sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyviä sosiokulttuurisia tekijöitä tutkimalla voidaan kuitenkin ymmärtää paremmin niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Länsimaisen laihuutta korostavan kauneusihanteen sisäistämisen on esitetty olevan yhteydessä syömishäiriöoireiden esiintymiseen. Sosiaalinen vertailu on yksi sosiaalisen kognition prosesseista, joiden on esitetty välittävän laihuuden ihanteen sisäistämisen ja syömishäiriöoireiden esiintymisen välistä yhteyttä. Tässä pro gradu -tutkielmassa syömishäiriöiden sosiaalista ulottuvuutta tarkastellaan sosiaalisen vertailun teorian (Festinger, 1954) avulla. Teorian mukaan syömishäiriökontekstissa yksilö pyrkii selvittämään oman ulkonäkönsä tason vertaamalla itseään muihin. Vertailun seurauksena havaitaan eroja itsen ja usein itseä paremmaksi koetun vertailukohdan välillä. Syömishäiriöoireet ovat seurausta pyrkimyksestä kuroa havaittua eroa umpeen. Urheilijoilla esiintyy syömishäiriöoireita muuta väestöä enemmän. Syömishäiriöoireiden esiintyminen on liitetty erityisesti niin kutsuttuihin esteettisiin lajeihin. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin sosiaalisen vertailun prosesseja ja syömishäiriöoireiden esiintymistä suomalaisessa urheilukontekstissa; esteettiseksi lajiksi luokitellussa voimistelussa ja ei-esteettiseksi lajiksi luokitellussa lentopallossa. Tutkielman ensimmäinen tavoite oli selvittää, millainen sosiaalisen vertailun taipumuksen ja syömishäiriöoireiden esiintymisen välinen yhteys on voimistelijoilla ja lentopalloilijoilla. Tutkielmassa tarkasteltiin erikseen yleisen sosiaalisen vertailun taipumuksen sekä ylöspäin ja alaspäin suuntautuvan kehoa koskevan sosiaalisen vertailun taipumuksen yhteyttä syömishäiriöoireiden esiintymiseen. Lisäksi tarkasteltiin, miten masennusoireiden esiintymisen vakioiminen vaikutti yhteyksiin. Tutkielman toinen tavoite oli selvittää, onko syömishäiriöoireiden esiintymisessä tai sosiaalisen vertailun taipumuksen ja syömishäiriöoireiden esiintymisen välisessä yhteydessä eroja voimistelussa ja lentopallossa. Tutkimuskysymysten tarkastelemiseksi suoritettiin kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus, jonka aineisto (N = 263) koostui vähintään 15-vuotiaiden naispuolisten voimistelijoiden ja lentopalloilijoiden vastauksista. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, johon vastattiin anonyymisti. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Yleisen sosiaalisen vertailun taipumus, ylöspäin suuntautuvan kehoa koskevan sosiaalisen vertailun taipumus ja alaspäin suuntautuvan kehoa koskevan sosiaalisen vertailun taipumus olivat positiivisessa yhteydessä syömishäiriöoireiden esiintymiseen. Kaikki yhteydet säilyivät tilastollisesti merkitsevinä masennusoireiden esiintymisen vakioimisen jälkeen. Syömishäiriöoireiden esiintymisessä tai sosiaalisen vertailun taipumuksen ja syömishäiriöoireiden esiintymisen välisessä yhteydessä ei ollut eroja voimistelun ja lentopallon välillä. Tulosten perusteella sosiaalisen vertailun taipumus vaikuttaa olevan laajasti yhteydessä syömishäiriöoireiden esiintymiseen urheilukontekstissa. Tämä tukee käsitystä siitä, että yksilölliset erot sosiaalisen kognition prosesseissa saattavat selittää, miksi vain osalla naisista ja naisurheilijoista esiintyy syömishäiriöoireita laihuuden ihanteelle altistumisen seurauksena. Tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalisen vertailun prosessien muokkaamiseen perustuvien syömishäiriöiden preventio- ja interventio-ohjelmien suunnittelussa, joskin aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Syömishäiriöoireiden esiintymisessä tai sosiaalisen vertailun taipumuksen ja syömishäiriöoireiden esiintymisessä ei ollut eroa voimistelussa ja lentopallossa. On mahdollista, että syömishäiriöoireiden esiintyminen liittyy laajemmin urheilukulttuuriin, eikä näin ole vain esteettisten lajien ongelma.

The aim of this study is to identify the thoughts of upper comprehensive school students on home economics education with a plant-based emphasis and how the environmental and health perspectives structure in their perceptions when talking of plant-based food. In addition, other related factors on vegetables and plant-based food are studied, which can influence the perceptions of the youth. In this study, plant-based diet is examined in a broader perspective than nutrition and environment only. Therefore this study can increase understanding and offer teachers better pedagogical methods in implementing home economics education with more plant-based emphasis. This is a qualitative research, and the data collection was executed in upper comprehensive school in the metropolitan area in the end of autumn 2019. A total of 39 youngsters participated the study, of which 17 were 7th graders and 22 8th graders. The data consisted of short narratives, written by the youngsters, using the method of empathy-based stories. The data were analysed using qualitative content analysis. Three repeating themes were observed in the narratives as influences on the thoughts on home economics education with a plant-based emphasis; factors generally relating to vegetables and plant-based food, factors relating to change and factors relating to wellness. Health and environmental perspectives were visible in the narratives, while considering good and bad sides of home economics education with a plant-based emphasis. In the narratives, social relations and their significance were mostly seen in the description of interactions and atmosphere of the class, as well as the need to be heard. In the narratives of the youngsters, most of the negative reactions towards home economics education with a plant-based emphasis, were taste, habits and different nutrition claims. The factors behind the positive reactions were environmental benefits, health improving influences, and the opportunity to learn to prepare tasty plant-based food. The results of this research imply that home economics education has possibilities in creating positive plant-based food experiences and thus, changing the negative perceptions regarding plant-based emphasis during the home econmics lessons.

Lypsylehmän hedelmällisyyden parantaminen on tärkeä osatekijä lehmien kestävyyden parantamisessa sekä kokonaisvaltaisessa karjanjalostuksessa. Hedelmällisyyden periytyvyysaste on matala ja hedelmälli-syysominaisuudet ovat hyvin riippuvaisia ympäristötekijöistä, kuten eläinten ruokinnasta, hoidosta ja kiiman tarkkailusta. Lisäksi hedelmällisyysominaisuuksien ja tuotosominaisuuksien välillä on negatiivi-nen perinnöllinen yhteys. Maitotuotoksen noustessa tuotantokauden alkuvaiheessa nopeasti lehmän syönti ei riitä kattamaan sen energiantarvetta, ja lehmän energiatase kääntyy helposti negatiiviseksi. Syvänä tai liian pitkään jatkuvana negatiivinen energiatase poikimisen jälkeen voi johtaa aineenvaihdunnan sairauk-siin, kiimakiertojen käynnistymisen viivästymiseen sekä heikentyneeseen hedelmällisyyteen. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, selittävätkö lypsylehmän maitotuotos, maidon pitoisuudet, syönti, dieetin koostu-mus, kudosvarastojen käyttö ja veren pitoisuudet aikaa poikimisesta ensimmäiseen ovulaatioon tai lepokauden tai tyhjäkauden pituutta. Tutkielmassa analysoitiin lehmän energiataseeseen liittyvien para-metrien yhteyksiä hedelmällisyyteen meta-analyysin avulla käyttäen yhdeksästä vuosina 1996-2010 Helsingin yliopiston Viikin ja Suitian tutkimustiloilla sekä Luonnonvarakeskuksen Rehtijärven tilalla teh-dyistä kokeista kerättyä aineistoa. Kokeissa oli mukana yhteensä 338 tuotoskauden alkuvaiheessa olevaa lehmää, joista 246 oli Ayrshire ja 92 Holstein -rotuista. Lehmistä 161 oli ensikoita. Aineisto analysoitiin käyttäen SAS-ohjelmiston Mixed-proseduuria, regressioanalyysia ja log-lineaarista mallia. Selittävät muuttujat olivat mallissa kiinteinä tekijöinä ja koe satunnaistekijänä. Yhden selittävän muuttujan mallien lisäksi testattiin myös useamman selittävän muuttujan malleja. Hedelmällisyysparametreistä analysoitiin lisäksi logistisen regression avulla sitä, mitkä tekijät selittävät ensimmäisen ovulaation todennäköisyyttä 21 päivän sisällä poikimisesta, koska lineaaristen mallien residuaalien normaalijakautuneisuudessa oli on-gelmia. Logistinen regressioanalyysin avulla analysoitiin myös niitä tekijöitä, jotka olivat yhteydessä lepo- ja tyhjäkauden pituuteen. Kaikkien testattujen ensimmäisen ovulaation ajankohtaa selittävien yhden muut-tujan lineaaristen mallien selitysaste jäi heikoksi (r2 < 0,2). Vähäisempi elopainon menetys oli merkittävin lyhyempää aikaa ensimmäiseen ovulaatioon selittävä tekijä sekä lineaarisen että logistisen regressio-analyysin perusteella. Logistisen regressioanalyysin perusteella lyhyttä lepokauden pituutta selittivät parhaiten suuri kuiva-ainesyönti laktaatioviikoilla 1-2 sekä korkea kuntoluokka laktaatioviikolla 4. Use-amman muuttujan mallien testauksessa löytyi elopainon muutoksen lisäksi vain yksittäisiä tilastollisesti merkitseviä selittäjiä. Hedelmällisyyteen vaikuttavien tekijöiden liittyvää mallintamista vaikeuttaa se, että hyvin monet eri tekijät vaikuttavat poikimisesta ensimmäiseen ovulaatioon kuluvaan aikaan sekä lepo- ja tyhjäkauden pituuteen. Lisäksi esimerkiksi ovulaatioajankohdan määrittämiseen ja elopainon mittaukseen sisältyy epätarkkuutta, mikä heikentää hedelmällisyyttä kuvaavien mallien selitysastetta.

Tässä maisteritutkielmassa tarkasteltiin syöpään sairastuneen työhön palaamista. Tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia syöpään sairastuneilla ja työnantajan edustajilla oli työhön paluusta ja työhön paluun tukemisesta. Aihetta lähestyttiin työntekijän ja työnantajan näkökulmista. Tutkielmassa tarkasteltiin, millaisia tukimuotoja työyhteisöissä oli käytössä poissaolojen ja työhön paluun varalle, miten työnantaja koki sairastuneen työntekijän kohtaamisen ja tukemisen, miten syöpään sairastunut koki työhön palaamisen ja siihen liittyvän tuen sekä millaista tukea ja lisätietoa eri osapuolet kokivat tarvitsevansa työhön paluun yhteydessä. Maisteritutkielmassa hyödynnettiin potilasjärjestö Suomen Syöpäpotilaat ry:n ”Elossa ja osallisena, myös työelämässä!” -hankkeessa (2017-2020) syöpään sairastuneilta (N=142) ja työnantajilta (N=92) kerättyjä aineistoja. Aineistot oli kerätty sähköisellä puolistrukturoidulla kyselytutkimuksella. Kyselylomakkeella saatiin sekä määrällistä että laadullista tietoa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin aineistojen laadullisia sisältöjä, jotka analysoitiin sisällön analyysin menetelmällä. Keskeiset tutkimustulokset voidaan tiivistään kolmeen kohtaan. 1) Työhön paluun tuki koettiin merkityksellisenä. Työntekijät pitivät tukea tarpeellisena ja työnantajat suhtautuivat siihen vastuullisesti osana työnkuvaa. 2) Tuki näyttäytyi monipuolisena. Työhön palaamista tuettiin konkreettisiin joustoihin ja mukautuksiin perustuvien järjestelyjen kautta sekä tietoon ja psykososiaaliseen tukeen perustuvien tukikeinojen avulla. 3) Tuki ja tukemisen mahdollisuudet osoittautuivat osittain riittämättömäksi ja työhön paluun tukemisessa ilmeni puutteita. Kriittisten näkemysten taustalla oli erilaisiin odotuksiin ja kommunikaatioon liittyviä ristiriitoja sekä suunnittelun, tuen organisoinnin ja vastuukysymysten puutteita sekä tiedollista vajetta. Tulosten mukaan työhön paluun tukemisessa oleellista oli 1) työhön palaavan kokema tuen tarve ja työorganisaation tarjoamat toimintamallit, 2) työhön palaamisen mahdollistava tuen sisältö ja työnantajan ammattitaito tukea työhön palaavaa sekä 3) yhteistyö työhön paluun tukemiseen osallistuvien toimijoiden kesken ja toimivat puitteet, jotka mahdollistivat työhön paluuprosessin onnistumisen. Tulosten perusteella työhön paluun tukemiseen tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota ja tukea tulisi kehittää. Kehittämisehdotukset keskittyvät yhteistyön, suunnitelmallisuuden ja aihetta käsittelevän tiedon vahvistamiseen. Jatkossa olisi keskeistä tutkia, millaiset kannustimet motivoisivat työhön paluun sujuvoittamista.

Tämä lääketieteellinen tutkielma käsittelee syövän immuno-onkologisten hoitojen biomarkkereita, tarkastellen sekä hyväksyttyjä että kokeellisia merkkiaineita. Tutkimuksen taustalla on immunologisten hoitojen, kuten anti-PD-1- ja anti-PD-L1-vasta-aineiden, merkitys kiinteiden kasvainten hoidossa. Teoreettisena taustana on syövän immunologisen syklin ymmärtäminen ja sen vaiheet, jotka ovat tärkeitä syöpähoidon kannalta. Tutkimusmetodina käytettiin systemaattista kirjallisuushakua, jossa keskityttiin erityisesti PD-L1:n ilmentymiseen, suureen syövän mutaatiotaakkaan (TMB) ja puutteelliseen DNA-vaurioiden korjaukseen (dMMR) liittyviin biomarkkereihin. Tutkielma korostaa, että nämä biomarkkerit ovat keskeisiä syövänhoidon yksilöllistämisessä, mutta niiden rooli vaihtelee eri syöpätyypeissä. Tutkimuksessa käsitellään myös uusia kokeellisia biomarkkereita, jotka tarjoavat lupaavia mahdollisuuksia syövän immuno-onkologisten hoitojen tehokkuuden ennustamisessa. Näiden uusien merkkiaineiden tai merkkiaineyhdistelmien tutkiminen voi tuoda uutta tietoa syövän biologisista mekanismeista ja auttaa kehittämään tarkempia, yksilöllisiä hoitomuotoja. Erityisesti tarkastellaan uusien kokeellisten biomarkkerien vaikutusta immuunijärjestelmän aktivaatioon ja syöpäsolujen tunnistamiseen, jotka ovat kriittisiä tekijöitä immuno-onkologisten hoitojen onnistumiselle. Biomarkkeritutkimuksella on potentiaalia myös syventää ymmärrystämme syövän biologiasta. Tutkimuksen päätelmissä korostetaan, että vaikka PD-L1 ja TMB ovat tärkeitä ennustavia biomarkkereita, niiden rinnalle tarvitaan uusia, tarkempia merkkiaineita. Tutkielma osoittaa, että syvällinen ymmärrys sekä vakiintuneista että kokeellisista biomarkkereista on olennaista tulevaisuuden syöpähoitojen kehittämisessä. Tämän ymmärryksen avulla voidaan kehittää tehokkaampia ja kohdennetumpia hoitomuotoja, jotka perustuvat potilaan yksilöllisiin ominaisuuksiin ja syövän biologiseen profiiliin.

Akuutin lymfoblastisen leukemian (ALL) hoito aiheuttaa monenlaisia ongelmia suun alueella. Syöpähoitojen aiheuttama kivulias mukosiitti vaikeuttaa hampaiden harjaamista, ja huonovointisuus ja ruokahalun heikkeneminen muuttavat ruokavaliota kariogeenisempaan suuntaan. Lisäksi syljeneritys vähenee. Nämä yhdessä johtavat reikiintymisriskin kohoamiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa lasten suun terveydentilaa ennen hoitoja, hoitojen aikana ja niiden jälkeen. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten hammashoito toteutui. Aineiston muodostivat vuosien 2005-2008 aikana alle 10-vuotiaana ALL:an sairastuneet lapset, joita hoidettiin HYKS Lastenklinikalla. Näitä potilaita oli yhteensä 50. Potilasasiakirjoista rekisteröitiin tarvittavat tiedot sairauskertomusten perusteella. Tutkimuksemme osoitti, että 77%:lla niistä potilaista, joilla ei ollut alkutarkastuksessa kariesta, ei ollut myöskään lopputarkastuksessa kariesta. Kariesriski näyttäisi olevan niillä lapsilla pienempi, joilla ei ennen syöpähoitojen alkamista esiinny kariesta. Aineiston potilaiden hammasterveydessä ei ollut suurta eroa yleisesti suomalaislasten hammasterveyteen. Hyvä lähtötilanne suun terveydessä suojaa myös hoitojen aiheuttamilta haasteilta. Huomion arvoista on myös se, että 20%:lla potilaista alkutarkastus jäi tekemättä. Tulos suuresta tarkastamattomien osuudesta johti siihen, että epäkohtaan on jo puututtu.

Biologiset lääkkeet ovat keskeinen osa syöpäsairauksien hoitoa. Ne ovat usein perinteisiä pienimolekyylisiä lääkkeitä kalliimpia, ja niiden aiheuttamia kustannuksia potilaalle ja yhteiskunnalle voidaan hillitä edullisempien biosimilaarien eli vertailukelpoisten biologisten lääkkeiden käytöllä. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kyselyaineiston perusteella syöpäpotilaiden näkemyksiä lääkärin toteuttamasta biologisten lääkkeiden lääkevaihdosta ja niihin vaikuttavia tekijöitä avoterveydenhuollossa. Lisäksi tutkittiin, miten yleisesti syöpäpotilaat tunnistavat biologisen lääkkeen ja biosimilaarin käsitteet, ja potilaiden syöpälääkitystään koskevia lääketiedon lähteitä. Tutkimuksen osana toteutettiin järjestelmälliseen kirjallisuushakuun perustuva katsaus syöpäpotilaiden näkemyksistä biologisista lääkkeistä ja/tai biosimilaareista ja niiden lääkevaihdosta. Tutkimus perustui Yliopiston Apteekin ja Helsingin yliopiston yhteistyössä Suomen Syöpäpotilaat ry:n kanssa toteuttamaan tutkimuskyselyyn syöpäpotilaille tammikuussa 2021. Tutkimuskutsu lähetettiin Yliopiston Apteekin kanta-asiakkaille tutkimusuutiskirjeenä ja Suomen Syöpäpotilaat ry tiedotti tutkimuksesta sähköisessä viestinnässään. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat aikuiset, joilla oli lääkärin toteama syöpäsairaus ja jotka olivat käyttäneet syöpäsairautensa hoitoon lääkärin määräämä lääkehoitoa kyselyä edeltävän 12 kuukauden aikana. Tutkimusaineisto koostui 294 kohderyhmän potilaasta. Ensisijaisella tulosmuuttujalla (summamuuttuja) tutkittiin syöpäpotilaiden näkemyksiä lääkärin toteuttamasta biologisten lääkkeiden lääkevaihdosta. Vastaajilla oli keskimäärin myönteinen näkemys lääkärin toteuttamasta biologisten lääkkeiden lääkevaihdosta, mutta lääkevaihdon toteuttamiseen liittyi potilaiden kokemaa epävarmuutta (summamuuttuja: Cronbachin alfa 0,808; keskiarvo 3,29/5,00, 95 % lv 3,20–3,38). Myönteinen näkemys oli yhteydessä potilaiden myönteisiin näkemyksiin biosimilaarien ja geneeristen lääkkeiden ominaisuuksista, kuten tehosta, haittavaikutuksista ja käytettävyydestä sekä vastaajan korkeampaan koulutustasoon ja vähäisempiin huoliin yleisesti omasta lääkehoidostaan. Enemmistö (72 %) vastaajista tunnisti biologisen lääkkeen käsitteen, biosimilaari-käsite tunnistettiin heikommin (19 %). Vastaajien käytetyimmät lääketiedon lähteet syöpälääkityksestään olivat terveydenhuollon ammattilaiset (48–88 %) ja pakkausseloste (80 %). Syöpäpotilaiden näkemyksiin biologisten lääkkeiden lääkärin toteuttamasta lääkevaihdosta vaikuttivat useat tekijät, kuten näkemykset biosimilaarien ja geneeristen lääkkeiden ominaisuuksista. Vaikka useat syöpäpotilaat suhtautuivat keskimäärin myönteisesti lääkärin toteuttamaan biologisten lääkkeiden lääkevaihtoon, siihen liittyi usein epävarmuutta. Tulevaisuudessa tulisi tutkia tarkemmin syöpäpotilaiden tietämystä biologisista lääkkeistä ja biosimilaareista. Lisäksi tulisi tutkia millaista lääkeinformaatiota potilaat tarvitsevat päätöksenteon tueksi biologisten lääkkeiden lääkevaihdossa.

Pään ja kaulan levyepiteelisyöpä on kuudenneksi yleisin syöpätyyppi maailmassa. Yli 90 % pään ja kaulan syövistä on levyepiteelikarsinoomia, jotka käsittävät suuontelon, suunielun ja kurkunpään limakalvopintoja. Perinteisesti syöpäsolujen invaasiota ja syöpälääkkeiden tehoa on tutkittu kaksiulotteisissa (2D) soluviljelmissä. 2D-soluviljelmät eivät kuitenkaan pysty jäljittelemään alkuperäisten kasvainten mikroympäristöä, koska niissä solut kasvatetaan yksikerroksisena muovin päällä ilman luonnollista yhteyttä solunulkoiseen matriksiin. Onkologian alalla on kehitetty useita kolmiulotteisia (3D) malleja, kuten sferoideja, joilla voidaan tutkia syöpäsolujen migraatiota ja invaasiota. Hiiren Engelbreth–Holm–Swarmin sarkoomasta valmistettu kaupallinen tuote, Matrigeeli, on kolmiulotteisissa malleissa laajalti käytetty tyvikalvokomponentteja sisältävä matriksi. Matrigeelin ja useiden muiden kaupallisten matriksien, kuten rotan hännästä valmistetun tyypin I kollageenin, ongelmana on kuitenkin se, että ne eivät ole ihmiskasvainkudosperäisiä. Tämän vuoksi ne eivät pysty tarkasti mallintamaan ihmisen kasvaimen todellista mikroympäristöä. Ihmisen kohdunkaulan hyvänlaatuisista kasvaimista tutkimusryhmässämme valmistettu Myogeeli on tällä hetkellä ainoa ihmiskasvainperäinen matriksi, joka on osoittautunut erittäin toimivaksi ihmiskasvainperäisten syöpäsolujen invaasion tutkimuksessa. Esimerkiksi ihmisen suusyövästä eristetyt karsinoomasolulinjat invasoituvat huomattavasti tehokkaammin Myogeelissä kuin Matrigeelissä. Tutkielmani tavoitteena oli perehtyä suusyöpää ja karsinoomasolujen invaasiotutkimista käsittelevään kirjallisuuteen, seurata ja dokumentoida tohtoriopiskelija FK Katja Tuomaisen työskentelyä hänen valmistaessaan invaasiokokeita hammaslääketieteen laitoksen tutkimuslaboratoriossa. Tutkimusaineistonamme oli suusyöpäpotilaiden ien- ja kielinäytteet. Iennäytteestä onnistuimme eristämään syöpäsoluja ja kasvattamaan niitä Myogeeli-pohjaisessa sferoidimallissa. Kielinäyte oli huonompilaatuinen ja sen käsittely oli hankala. Tutkimuksessa testasimme myös syövän kemoterapiassa käytettyä epidermaaliseen kasvutekijä-reseptoriin sitoutuvaa vasta-ainetta, setuksimabia, näiden syöpäsolujen invaasiossa. Kokeissamme emme saaneet iennäytteestä kuin muutaman onnistuneen sferoidin johtuen todennäköisesti kudoksen käsittelyssä ilmenneistä ongelmista. Myöskään tutkimamme syöpälääke, setuksimabi, ei tässä kokeessa estänyt potilasnäytteestä eristettyjen syöpäsolulinjojen invaasiota. Kolmiulotteinen Myogeeli-pohjainen sferoidimallimme on myöhemmin ollut edelleen kehityksen kohteena ja siitä on vastikään julkaistu videoartikkeli.

Tutkielmassa tarkastellaan kesällä 2019 käytyä keskustelua, jossa käsitellään opiskelijoiden yhteiskunnallista asemaa ja oikeutta kesälomaan. Tavoitteena on selvittää, millaisena ryhmänä yliopisto-opiskelijat representoidaan ja millaisin kielellisin keinoin ryhmään liittyvät merkitykset syntyvät. Tutkielmassa selvitetään myös sitä, millaisiksi opiskelijoiden ja muiden aineistossa esiintyvien ryhmien väliset suhteet teksteissä rakentuvat. Muita keskeisiä ryhmiä ovat mm. työssäkäyvät ja veronmaksajat, työttömät ja opiskelijakriitikot, joilla tarkoitetaan opiskelijoiden lomatoiveisiin kriittisesti suhtautuvia keskustelijoita. Teoreettisina lähtökohtina toimivat diskurssintutkimus, uusi retoriikka ja ryhmätutkimus. Aineisto koostuu vaikuttavista teksteistä, joissa otetaan kantaa siihen, tulisiko opiskelijoilla olla oikeus kesälomaan. Aineistosta nousee esiin kaksi keskeistä merkityksellistämisen tapaa, jotka tutkielmassa nimetään opiskelijakriittiseksi ja opiskelijamyönteiseksi diskurssiksi. Näiden diskurssien sisällä rakennetaan erilaisia opiskelijoiden representaatioita. Ryhmiin liitettyjä merkityksiä ilmaisevia retorisia keinoja ovat mm. nimeäminen, ryhmien rinnastaminen ja vertaaminen toisiinsa sekä sanastoon liittyvät valinnat, kuten väkivalta-aiheiset verbit. Opiskelijakriittinen diskurssi representoi opiskelijat etuoikeutettuna ja hyväosaisena ryhmänä, joka voisi kustantaa lomansa omalla työpanoksellaan, mutta mukavuudenhaluisen ja uupumukseen taipuvaisen luonteensa takia se mieluummin pyrkii hankkimaan itselleen uuden veronmaksajien kustantaman etuuden – kesäloman. Opiskelijoiden kesäloma merkityksellistetään yhteis-kuntaa rasittavana kulueränä. Tämä diskurssi korostaa taloudellista näkökulmaa ja yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Opiskelijamyönteinen diskurssi esittää opiskelijat heikko-osaisena ryhmänä, jolta puuttuu muun yhteiskunnan nauttima oikeus lomaan ja lepoon. Opiskelijakriitikoiden ilkeämielisiksi ymmärretyt kommentit katsotaan osoitukseksi hierarkiasta, jossa yläluokkaan kuuluvat kommentoijat ivaavat uupuneita opiskelijoita, jotka sijoittuvat alas yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Opiskelijamyönteinen diskurssi käsittää kesäloman perusoikeutena, joka mahdollistaa ihmiselle välttämättömän palautumisen ja levon. Tutkimuksessa havaitaan, että molemmissa diskursseissa syytetään vastapuolta hyväosaisuudesta. Hyväosaisuus rakentuu teksteissä ominaisuudeksi, jonka perusteella ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta ilmaista mielipidettään tai vaatia ryhmälleen parempia oloja. Opiskelijamyönteinen ja opiskelijakielteinen diskurssi sitoutuvat erilaisiin arvoihin ja ideologioihin ja ne voi tulkita keskenään kilpaileviksi diskursseiksi. Opiskelijakriittinen diskurssi kytkeytyy viranomaisten edustamaan valtadiskurssiin, jonka mukaan opiskelijan tulee kesäisin tehdä töitä tai opintoja. Opiskelijamyönteinen diskurssi voidaan tulkita emansipatoriseksi vastadiskurssiksi, joka nostaa esiin epäkohdaksi katsomansa olosuhteet. Näiden kahden diskurssin lisäksi keskustelu sisältää myös luonteeltaan neutraalimpia tekstejä.