Browsing by Title

Cavalier King Charles Spaniel is a popular companion dog which has several hereditary diseases, such as syringomyelia. Syringomyelia is a neurological disorder in which a fluid-filled cavities are formed within the spinal cord. Syringomyelia in Cavaliers is usually caused by a chiari-type malformation that occurs almost in all Cavaliers. Syringomyelia causes neuropathic pain and the typical symptoms are scratching and contact hypersensitivity. Disorder can be treated with medication and surgery but there is no curing treatment available. The aim of this study was to estimate the heritability of the syringomyelia in Finnish Cavalier population. Also, influence of systematic effects such as sex and birth year were estimated. The phenotypic data consisting of 690 MRI (Magnetic Resonance Imaging) scanned Cavaliers and the pedigree data consisting information of 28580 Cavaliers were received from the Finnish Kennel Club. The dogs were diagnosed between 2007 and 2016 and they were born between 1998 and 2015. Systematic effects of the model were selected based on backward selection. RelaX2 was used for pruning of non-informative ancestors from the pedigree and to calculate inbreeding coefficients. The pruned pedigree included MRI scanned dogs and their connective ancestor (2972 dogs, 4 generations). Variance components were estimated using an animal model REML. Age of onset was the only significant systematic factor that affected syringomyelia. Based on the analysis, the heritability of syringomyelia is moderate (h2=0.21). Prevalence of syringomyelia can be decreased by selective breeding. However, no genetic progress in syringomyelia was obtained over the years. To improve the situation, more attention should be paid to the health of the dogs when breeding decisions are made. However, improving the health of Cavaliers is complicated because of the high prevalence of syringomyelia and chiari-type malformation and other hereditary disorders and also because of the low genetic diversity of the breed. Crossing with another breed should be also considered to improve the health of Cavaliers.

Lähtökohdat
 Pietsokirurgia perustuu ultraäänitaajuudella tapahtuvaan instrumentin kärjen värähtelyyn, joka mahdollistaa mineralisoituneen kudoksen leikkaamisen. Menetelmän tarkoituksena on vähentää luun leikkaamiseen liittyviä leikkauksen aikaisia tai jälkeisiä haittoja. Hammaslääketieteessä ultraäänitaajuudella tapahtuvaa värähtelyä alettiin hyödyntää luun leikkaamisessa 1980-luvulla. Pietsokirurgiaa käytetään muillakin lääketieteen aloilla kuten neurokirurgiassa sekä ortopediassa.


Menetelmät
Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä tämän hetkistä tietoa ja kokemuksia pietsokirurgian toimintaperiaatteesta, menetelmän hyödyistä ja haitoista, sekä käyttökohteista suu- ja leukasairauksissa. Tutkimusaineisto kerättiin PubMed tietokannasta käyttämällä hakusanoja "piezosurgery" ja "piezoelectric surgery". Tulokset
 Pietsokirurgiaa voidaan hyödyntää monissa hammaslääketieteen kirurgisissa toimenpiteissä, kuten esimerkiksi luustoperäisten purentavirheiden leikkaushoidoissa, poskiontelon limakalvon nostossa ja hammasimplantin implantointialueen valmistelussa. Tämän tekniikan etuina ovat tarkka- ja pehmytkudoksia säästävää leikkausjälki, hyvä näkyvyys leikkausalueelle, kirurgisen laitteen helppo hallittavuus, kudosten tehokas leikkauksen jälkeinen paraneminen, emfyseemariskin välttäminen ja potilasystävällisyys. Pietsokirurgian suurimpina ongelmina ovat pidentynyt leikkausaika sekä kudoksia mahdollisesti vaurioittava lämmönmuodostuminen.


 Pohdinta Pietsokirurgista menetelmää käyttämällä on mahdollista saada kirurgisista toimenpiteistä mahdollisimman kudosystävällisiä ja näin vähentää leikkauksen aikaisia ja jälkeisiä haittoja. Menetelmän edut tulevat selkeimmin esille työskenneltäessä lähellä herkkiä pehmytkudosrakenteita, kuten esimerkiksi poskiontelon limakalvon noston yhteydessä. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia, miten pietsokirurgista tekniikkaa käytettäessä saataisiin lyhennettyä leikkaukseen kuluvaa aikaa. Tällä saataisiin pienennettyä kynnystä käyttää pietsokirurgista instrumenttia ja saavutettaisiin hyviä hoitotuloksia mahdollisimman kudosystävällisesti ja vähin haitoin.

In this MA dissertation I’m going to examine the discursive formation of social exclusion from the specific aspect of social governance. Social exclusion has been a main concern in welfare policy in Finland and Europe in recent decades. The social construction of exclusion is reconstructed in daily practices in politics, media and everyday speech. Despite the numerous areas of discussion there is a great consensus in public opinion regarding who the socially excluded are and why it is especially important to form resistance to their exclusion. Discourses regarding the uncontrollability of social exclusion have managed to divert the focus away from exclusion, which hides the modes social exclusion is operating in as an instrument of social governance. The aim of this dissertation is to critically examine the discursive formation of social exclusion, and to show how the concept is connected to social governance. For research methodology I have used genealogy and critical reading of governance, as well as the idea of discursive formation of truth systems. This dissertation mainly uses analysis based on literature, but also utilises the extracts of policy documents to support its arguments. In this research I have separated the governance of social exclusion into four sections. I review each theme in their own chapters, where I discuss how the theme is formed and how it became a part of the discursive formation of social exclusion. The first theme discusses how social exclusion is a way of moral and normative governance, while the second area explores the dimension of financial-rational governance. The third section considers social exclusion as a reflection of changing citizenship, as well as ideologically degrading the welfare state. The fourth theme discusses management of mental states as a form of exclusion governance, and where interventionist projects have a primary role. Critical examination of social exclusion is important as discursive formation and knowledge systems are used in many ways to legitimize displacing practices and unequal policies. By critically examining the certainty of social exclusion we can become aware of how positions of the socially excluded are formed through variated discourses legitimizing truth systems. The conclusion of my paper suggests that political discussion needs new openings and contemporary perspectives to question the prevailing way of rationalization.

Diagnoosi etenevästä muistisairaudesta katkaisee pääsääntöisesti työntekijän työuran lähes välittömästi ja seurauksena on työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen. Taustalla vaikuttavat usein diagnoosin viivästyminen, epätietoisuus sairauden vaikutuksista työntekijän työkykyyn ja riittämätön panostus työkykyä tukevien kuntoutussuunnitelmien laatimiseen. Tämän tutkielman lähtökohtana on ollut huomio muistisairautta sairastavien ihmisten näkymättämyydestä työurien pidentämistä koskevassa keskustelussa, huolimatta siitä että osatyökykyisten työpotentiaalia halutaan hyödyntää yhä tehokkaammin työelämässä. Mikä erottaa muistisairaudet muusta osatyökykyisyyttä koskevasta keskustelusta ja kuinka myös heidän yhdenvertaisuuttaan työelämässä voitaisiin parantaa? Tutkielmassa on tarkasteltu tästä lähtökohdasta erityisesti toimintakyvyn vaikutusta ihmisten osallisuuden ja toimijuuden mahdollisuuksiin työelämässä ja yhteiskunnassa. Eräänä vastauksena muistisairauksien näkymättömyyteen työelämää koskevassa keskustelussa voidaan pitää vallitsevaa käsitystä laillisesta kansalaisuudesta, joka perustuu yksilön autonomiseen kykyyn toteuttaa määrättyjä velvollisuuksia ja sen varaan rakentuvalle käsitykselle ihmisyydestä. Henkilö, joka ei pysty täyttämään näitä velvoitteita rajautuu niin kansalaisuuskäsityksen ulkopuolelle kuin menettää vastavuoroiseen tunnistamiseen perustuvan oikeuden olla persoona muiden joukossa. Tutkielman hypoteesina on, että yhteiskunnassa vallitseva pelko ja epätietoisuus tiedonkäsittelyllisten taitojen heikkenemistä kohtaan hankaloittavat sairastuneiden henkilöiden työssä jatkamista asettaen heidät siten eriarvoiseen asemaan yhdenvertaisuuslain suojasta huolimatta. Muistisairautta sairastavien ihmisten persoonan tunnistamisen vaikeus yhteiskunnan näkökulmasta voi myös edesauttaa heidän jäämistään huomaamatta työelämästä käytävän keskustelun ulkopuolelle. Tässä tutkielmassa on analysioitu työelämän yhdenvertaisuudesta ja monimuotoisuudesta kirjoitettuja julkaisuja. Aineiston kokoamisessa on pyritty muodostamaan kuva suomalaisen työelämän kannalta keskeisten toimijoiden, kuten ministeriöiden ja työmarkkinakeskusjärjestöjen, käsityksistä syrjimättömästä työelämästä. Käsiteanalyysin kautta on tarkasteltu, miten yhdenvertaisuus ja monimuotoisuus aineiston kontekstissa kuvataan ja keiden näkökulmasta syrjimättömyyttä pyritään edistämään. Käsitteiden analysoinnin tarkoituksena on ollut pohtia, rajaavatko ne jollain tavalla itsessään esimerkiksi muistisairautta sairastavat henkilöt kategorisesti ulos työelämän kontekstista. Ulossulkemisen prosessien tunnistamisessa on käytetty Iris Marion Youngin näkemyksiä ulkoisesta ja sisäisestä ekskluusiosta. Lakiin perustuvien syrjintäperusteiden kautta yhdenvertaisuus ymmärrettiin monimuotoisuutta konkreettisempana ja saavutettavampana tilana. Monimuotoisuus näyttäytyi puolestaan perustuvan yhdenvertaisuutta positiivisemmalle lähtökohdalle, sillä sen kautta yksilöllisyys pyrittiin näkemään voimavarana erilaisuuden sijaan. Yhdenvertaisuus konkretisoitui syrjinnän kiellon kautta, jonka seurauksena erot vähemmistöjen ja muiden toimijaryhmien välillä rakentuivat selvemmiksi ja pysyvämmiksi. Liiketaloudellisista realiteeteista riippuvaisena ja organisaatiota pääasiallisesti aineettomasti hyödyttävänä, syrjimmättömyyden edistäminen nähtiin herkkänä talouden suhdannevaihteluille. Syrjimättömyyden edistämisessä tärkeänä nähtiin kyky tiedostaa ja tunnistaa syrjiviä ajattelu- ja toimintamalleja organisaation arjessa. Toimintakyky havainnollistui aineistossa fyysiseen toimintakykyyn vahvasti liittyvänä ja liikunta- ja aistivammoista johtuvana. Osatyökykyisyyden seurauksiksi aineistossa ymmärretyt työssä suoriutumisen haasteet eivät siten johtuneet tiedonkäsittelyllisten taitojen heikentymisestä. Toimintakyky ymmärretiin aineistossa pikemminkin paikallaan pysyvänä tilana, jonka kompensoiminen rajoittuu kertaluonteisiin muutoksiin pääosin työpaikan fyysisissä olosuhteissa. Tiedonkäsittelylliset taidot näyttäytyivätkin aineistossa tiedostamattomana lähtökohtana yksilön mahdollisuudelle toimia työelämässä. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että muistisairautta sairastavien henkilöiden ulossulkeminen työelämän syrjimättömyyttä koskevasta keskustelusta tapahtui pääosin sisäisen ekskluusion kautta. Huolimatta siitä, että heidän läsnäoloaan ei aktiivisesti evätty, toimijaryhmää ei tunnustettu julkisesti aineiston kontekstissa. Voitaneen siten päätellä, että huolimatta syrjimättömyyden tavoitteiden yleisinhimillisyydestä, muistisairautta sairastavia henkilöitä ei pyritty inkluusion keinoin ottamaan mukaan keskusteluun. Mahdollista voi lisäksi olla, että tämänkin tutkielman aineiston kontekstissa kognitiivisen toimintakyvyn heikkemisestä kärsivät henkilöt rajautuivat persoonuuden tunnistamisen vaikeudesta johtuen tiedostamatta ulos. Käytännön tasolla muistisairautta sairastavien ihmisten yhdenvertaisuutta työelämässä voitaisiin näiden tulosten valossa tukea jakamalla tietoa työnantajille sekä työelämän keskeisille vaikuttajille. Samoin työssään jatkavia henkilöitä tulisi tukea, sillä he voivat läsnäolollaan muuttaa vallitsevia käsityksiä työssä jatkamisesta myös muistisairausdiagnoosin jälkeen.

Yhdenvertaisuutta ja syrjinnän kieltoa pidetään eräinä oikeusjärjestyksemme keskeisimmistä oikeusperiaatteista. Syrjinnän kielto onkin vakiintunut niin valtiosääntöoikeuden kuin kansainvälisenkin oikeuden perusperiaatteeksi. Sitä pidetään myös eräänä kaikkein tärkeimmistä perus- ja ihmisoikeuksista. Työelämä on eräs yleisimmistä ja yksilön kannalta myös haitallisimmista syrjinnän esiintymisalueista ja suuri osa syrjinnänvastaisesta sääntelystä tähtääkin työelämän syrjinnän torjumiseen. Kansallisen syrjinnän vastaisen sääntelyn hajanaisuudesta kuitenkin johtuu, että oikeussuojan laatu ja laajuus vaihtelevat syrjintäperusteen ja syrjinnän ilmenemistilanteen mukaan. Yhdenvertaisuuslainsäädännön sekavuus ja epäjohdonmukaisuus onkin monesti esiin tuotu ongelma. Erityisesti syrjintäperusteiden määrittelemättömyyden, eri lakeihin sisältyvien erilaisten syrjintäperusteiden luetteloiden sekä seuraamusten epäyhteneväisyyden vuoksi työelämän syrjintätilanteisiin voi liittyä oikeudellista epävarmuutta. Syrjinnän kiellon perustavanlaatuisen luonteen ja yhdenvertaisuuslainsäädännön puutteiden vuoksi tutkielman tavoitteena on syrjinnän kiellon tarkastelu perus- ja ihmisoikeutena ja sen määrittely, mitä vaikutuksia sillä voi perus- ja ihmisoikeusnormina yksityisten välisissä suhteissa olla työelämän syrjintätilanteissa. Perus- ja ihmisoikeuksilla on perinteisesti katsottu olevan merkitystä ainoastaan yksilön ja julkisen vallan käyttäjän välisessä suhteessa. Perus- ja ihmisoikeuksien horisontaalivaikutus eli niiden merkitys yksityisten keskinäisissä suhteissa on kuitenkin viime vuosina saanut laajaa huomiota sekä kansallisessa että kansainvälisessä keskustelussa. Perus- ja ihmisoikeuksilla onkin toisinaan katsottu olevan normatiivista merkitystä myös yksityisten välisissä oikeussuhteissa. Perinteisen valtiokeskeisen ajattelutavan hiljattaiseen murentumiseen ovat Suomessa vaikuttaneet etenkin monet valtiosääntöuudistukset, jotka ovat johtaneet perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen asteittaiseen vahvistumiseen kaikilla oikeuden osa-alueilla. Nykyistä perus- ja ihmisoikeuskeskustelua voikin sanoa määrittävän tietynlainen erittelevyys, sillä tavoitteena on katsottu olevan sen selvittäminen, miten ja millä edellytyksin perus- ja ihmisoikeuksia tulisi hyödyntää erilaisissa soveltamistilanteissa ja toimintaympäristöissä. Työelämän on katsottu olevan esimerkki yksilön kannalta erityisestä toimintaympäristöstä, jossa perus- ja ihmisoikeuskysymykset voivat muodostua merkityksellisiksi. Perus- ja ihmisoikeuksien horisontaalivaikutuksessa voidaan pohjimmiltaan katsoa olevan kyse kontekstisidonnaisesta harkinnasta, jossa lähtökohtana on yksityisten välisen suhteen erivertaisuudesta johtuva heikomman osapuolen perus- ja ihmisoikeussuojan tarve.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, kuinka neljässä henkilöstömäärältään suurimman Suomeen rekisteröidyn yrityksen vuoden 2017 vastuullisuusraporteissa käsitellään henkilöstöön liittyviä tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuuskysymyksiä. Tarkastelemani yritykset ovat: tietoliikennealalla toimiva Nokia Oyj; hissejä, liukuportaita ja -ovia valmistava KONE Oyj; metsäteollisuusyritys Stora Enso Oyj; ja vähittäistavarakaupan alalla toimiva Kesko Oyj. Lähdeaineistonani toimii neljän edellä mainitun yrityksen vastuullisuusraportit vuodelta 2017. Tieteen kentässä tutkielmani sijoittuu tutkimuskysymyksensä ja teorian osalta sukupuolentutkimuksen kenttään. Käyttämäni aineiston ja liike-elämään sijoittuneen toimintaympäristönsä vuoksi tutkielmani on myös viestinnällisesti ja kauppatieteellisesti orientoitunut. Olen analysoinut vastuullisuusraportteja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Menetelmän avulla olen ensin kartoittanut, kuinka aineistossani käsitellään tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyviä aiheita. Lisäksi olen kartoittanut, millaisiin sosiaalisiin luokitteluihin ja erontekoihin aineistossani on yhtäältä kiinnitetty huomiota ja toisaalta mihin ei ole kiinnitetty huomiota tai on ainakin päätetty vaieta käsiteltäessä tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyviä teemoja. Tämän olen toteuttanut käymällä läpi vastuullisuusraportit ja saattamalla aineistoni vuoropuheluun intersektionaalisen teorian kanssa, joka on toiminut analyysiäni ohjaavana teorianani. Intersektionaalisuuden avulla olen analysoinut, tarkastellaanko sosiaalisia luokitteluja ja erontekoja samanaikaisesti ja suhteessa toisiinsa. Intersektionaalisuuden ja sisällönanalyysin lisäksi olen ammentanut diskurssianalyyttistä lähestymistapaa tavassani suhtautua aineistooni. En oleta raporttien kuvaavan todellisuutta sinänsä vaan samanaikaisesti myös tuottavan ja rakentavan kuvaamaansa ilmiötä. Johtopäätösosiossa vertailen eri organisaatioiden dokumentteja keskenään ja etsin niistä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä selitän miksi toiset aiheet on nostettu esiin ja miksi tietyt teemat on jätetty vähemmälle huomiolle tai kokonaan huomiotta. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että tarkastelemieni organisaatioiden raporteissa on kiinnitetty huomiota seuraaviin sosiaalisiin kategorioihin edes maininnan tasolla: sukupuoli, ikä, kansallisuus, ”rotu”, kulttuuri, etninen tausta, vammaisuus/kykenevyys, seksuaalinen suuntautuminen, kuuluminen sukupuolivähemmistöön, uskonto, mielipide, jäsenyys esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeessä, taidot, koulutustausta, persoonallisuus tai muu henkilökohtaiseen taustaan liittyvä ominaisuus. Eniten huomiota kuitenkin kiinnitetään huomiota sukupuoleen ja siinä erityisesti naisten osuuteen henkilöstössä ja johtotason tehtävissä, ikään ja kansallisuuteen. Sukupuoleen, ikään ja kansallisuuteen on kiinnitetty huomiota todennäköisesti siksi, että ne ovat suhteellisen helposti tilastoitavissa olevia attribuutteja. Miesten ja naisten välinen tilastointi sukupuolten osalta korostaa naisten osuutta ja jättää kokonaan huomioimatta sukupuolivähemmistöt. Monimuotoisuus on monissa raporteissa ymmärretty ennen kaikkea naisten osuutena henkilöstössä. Sukupuolen, iän ja kansalaisuuden jälkeen eniten huomiota on kiinnitetty ”rotuun”, etnisyyteen tai kulttuuriseen taustaan, vammaisuuteen/kykenevyyteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen. Yhteiskuntaluokkaan tai sosioekonomiseen luokkaan ei kiinnitetä aineistossani huomiota edes maininnan tasolla. Aineistossani ei juurikaan hyödynnetä intersektionaalista lähestymistapaa eli tarkastella monia eri sosiaalisia erontekoja tai luokitteluja samanaikaisesti ristiinvalottaen. Tarkastelemani organisaatiot vakuuttavat vain ansioiden ja osaamisen vaikuttavan henkilövalinnoissa ja palkkauksessa, joten ne haluavat profiloitua meritokraattisiksi organisaatioiksi. Tarkastelemani organisaatiot perustelevat tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden edistämistä syrjinnänvastaisuuden, maineenhallinnan ja kilpailuedun kautta. Kaikki neljä tarkastelemaani organisaatiota sanoutuvat irti syrjinnästä, joten ne eksplisiittisesti kertovat noudattavansa syrjintäkieltoa ja lakia ja siten kantavansa yhteiskuntavastuuta. Maineenhallinnan osalta organisaatiot tuovat esiin ulkoisten sidosryhmien ja etenkin asiakkaiden odotuksia yhteiskuntavastuun kantamiselle. Monimuotoisuuden edistäminen nähdään aineistossani myös keinona parantaa kilpailukykyä, sillä eri taustoista tulevien ihmisten ajatellaan ymmärtävän paremmin taustakulttuurejaan ja samoista taustoista tulevien asiakkaiden odotuksia ja toiveita tuotteille ja palveluille ja siten auttavan organisaatiota uusien markkina-alueiden saavuttamisessa ja vanhojen ylläpitämisessä.

Syrjintä raskauden ja perhevapaiden perusteella on Suomessa huomattava ja pitkään kestänyt ongelma. Syrjintä kohdistuu etenkin epävarmassa työtilanteessa oleviin naisiin, ja yksi yleisimmistä tilanteista on määräaikaisen työssuhteen uusimatta jättäminen. Näin on siitä huolimatta, että tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä syrjintänä, jos työnantaja palvelussuhteen kestosta tai jatkumisesta päättäessään menettelee siten, että henkilö joutuu raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella epäedulliseen asemaan. Tutkielman tutkimuskysymys on, milloin määräaikaisen palvelussuhteen jatkamatta jättäminen on syrjintää raskauden tai perhevapaan perusteella. Kysymystä tarkastellaan suhteessa tasa-arvolakiin. Koska tasa-arvolakia on tulkittava Euroopan unionin oikeuden mukaisesti, tutkielmassa käsitellään myös unionin oikeutta. Tutkielman metodi on lainopillinen. Siinä selvitetään, miten palvelussuhteen jatkamista koskevaa syrjinnän kieltoa on tulkittava voimassa olevan oikeuden mukaan. Työssä myös jäsennetään tulkintoja, joita kyseisen syrjinnän kiellon sisällöstä on tehty. Tutkielmassa osoitetaan, että syrjinnän kiellon tulkinnan ydin on vakiintunut. Esimerkiksi työnantajalle aiheutuvat kulut eivät ole hyväksyttävä syy jättää raskaana tai perhevapaalla olevan työntekijän palvelussuhdetta uusimatta. Palvelussuhdetta tulee jatkaa myös siitä huolimatta, että henkilö ehtisi tehdä työtään vain vähän aikaa tai ei lainkaan. Toisen henkilön ansioituneisuus ei ole peruste syrjäyttää raskaana tai perhevapaalla olevaa henkilöä. Palvelussuhteen jatkoa ei myöskään saa kilpailuttaa muilla hakijoilla, jos työntekijä on pätevä ja määräaikaisuus on aiemmin uusittu automaattisesti. Jos sen sijaan tehtävä on aiemmin julistettu julkisesti haettavaksi, voidaan haku järjestää raskaudesta tai perhevapaasta huolimatta. Syrjinnän kiellon reunoille jää alueita, joissa oikeustila ei ole selvä. Palvelussuhteen jatkamista koskevan syrjinnän kiellon aiempi muotoilu salli työnantajan oikeuttavan menettelynsä työn tai tehtävän laadusta johtuvalla syyllä. Lain esitöiden perusteella ei ole selvää, voidaanko työn laatu katsoa edelleen oikeuttamisperusteeksi. Kuitenkin vain erittäin harva työ on sellainen, että saman henkilön tulee suorittaa tehtävä alusta loppuun eikä sijaisen käyttöä voida edellyttää. Oikeuskäytännössä ei ole esimerkiksi vahvistettu tulkintaa, jonka mukaan opettajien vaihdoksista lapsille aiheutuva haitta oikeuttaisi palvelussuhteen jatkamatta jättämisen. Tasa-arvolain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa esiintyy näkemyksiä, joiden mukaan henkilöä ei tarvitsisi palkata raskaussuojelun vuoksi, jos kyseessä on lyhyt määräaikainen palvelussuhde. Tulkinnat ovat osin ristiriidassa unionin tuomioistuinten ratkaisujen kanssa, joissa korostetaan syrjintäsuojaa myös määräaikaisissa palvelussuhteissa. Oikeustila on tältä osin epäselvä. Yksi tutkielman keskeisimmistä havainnoista on tasa-arvolain eräänlainen kerroksellisuus. Syrjinnän kiellot ovat saaneet olemassaolonsa aikana erilaisia muotoiluja, jotka ovat myös vaikuttaneet lain tulkintaan. Jotta voidaan selvittää palvelussuhteen jatkamista koskevan syrjinnän kiellon sisältö, tulkitsijan tulee palata lainkohdan alkujuurille ja seurata, miten laki ja siitä tehdyt tulkinnat ovat muokkautuneet vuosien aikana. Näkyvimmät muutokset syrjinnän kiellon tulkinnassa johtuvat aiemman suomalaisen lainsäädännön ja nykyisen, Euroopan unionin oikeudesta tulevan tulkintakäytännön eroista. Tasa-arvolaissa ei ole aina tehty selvää erottelua välittömään ja välilliseen syrjintään etenkään syrjinnän oikeuttamisen suhteen. Nykyään tasa-arvolaissa on kuitenkin omaksuttu se unionin oikeuden lähtökohta, että välitöntä syrjintää ei voi oikeuttaa. Oikeuttamisperusteet kuuluvat välilliseen syrjintään vanhempain- ja hoitovapaan perusteella. Palvelussuhteen jatkamisen kannalta tästä seuraa, että periaatteessa oikeuttamisperusteen nojalla palvelussuhteen voi jättää uusimatta vanhempain- ja hoitovapaan aikana, mutta ei äitiys- tai isyysvapaan tai raskauden aikana. Erottelua ei ole suoranaisesti oikeuskäytännössä käsitelty. Erottelu johtaa kysymään, ovatko esimerkiksi äitiys- ja vanhempainvapaalla olevat henkilöt palvelussuhteen jatkamisen suhteen vertailukelpoisessa asemassa eli tulisiko heitä kohdella samalla tavalla. Yksi jatkotutkimuksen aihe olisi selvittää tarkemmin, mikä on tasa-arvolain 7 §:n merkitys tulkittaessa lain 8 §:n mukaisia syrjinnän kieltoja.

Tutkielmassa analysoin algoritmisen päätöksenteon mahdollisesti sisältävän piilevän syrjivyyden tunnistamisen haasteita päätöksenteon kohteena olevan henkilön näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkielmassa arvioin sitä, millä tavoin algoritmisessa päätöksenteossa hyödynnettävissä koneoppimiseen perustuvissa tekoälyjärjestelmissä voi ilmetä syrjivyyttä. Tutkimuksen keskeinen kysymys on se, onko läpinäkyvyyden ja avoimuuden kautta ylipäänsä mahdollista luoda riittävä ymmärrys syrjivyydestä päätöksenteon kohteena olevalle henkilölle, jotta tämän olisi mahdollista reagoida asiaan. Tutkielmassa käytetään useita eri oikeustieteellisessä tutkimuksessa sovellettavia metodologioita, joista keskeisin on tietosuojaoikeuden ja hallinto-oikeuden osa-alueiden systematisointiin perustuva lainopillinen menetelmä. Tutkielma sisältää myös analyyttisen oikeustieteen menetelmän mukaista tutkimusta. Tutkielma sisältää elementtejä myös oikeus- ja yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta, sillä tutkielmassa analysoidaan oikeutta sen yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tutkielman olennainen havainto on se, että algoritmisen päätöksenteon syrjivyys voi saada alkunsa eri tavoin päätöksenteossa: kyseeseen saattaa tulla yhteiskunnassa vallitsevien epäkohtien tahaton hyödyntäminen tekoälyjärjestelmissä tai tarkoituksellinen toiminta, jossa päätöksenteossa hyödynnetään sellaisia valintoja, jotka johtavat syrjintään. Tästä seuraa, että syrjivyyden tunnistamista tulee lähestyä tapauskohtaisesti. Ongelmallisemmaksi muodostuu korrelaatiosuhteisiin perustuvan päätöksenteon luoma niin sanottu piilevä syrjintä, jota ei käytännössä ole mahdollista tunnistaa järjestelmän mustan laatikon sisältä. Tällöin hallinnon algoritmisen päätöksenteon syrjivyyden tunnistamista koskevan keskustelun osalta erityishuomion tulisi kiinnittyä tällaisten päätöksentekojärjestelmien riskien asianmukaiseen hallintaan.

: Tutkielmassani tarkastelen mitä on systeemiajattelu ja miten se on kehittynyt. Systeemiajattelun aatehistoriaa tarkastelevassa luvussa osoitan, että systeemiajattelu on syntynyt täyttämään mekanistisen ajattelun jättämää epistemologista tyhjiötä. Tuon esille systeemiajattelun kannalta keskeisiä historiallisia ajattelijoita ja taitekohtia aina antiikista moderniin aikaan. Nykyään systeemiajattelua sovelletaan laajasti eri tieteenaloilla. Tutkielmassani keskityn systeemiajattelun yhteiskunnallisiin sovelluksiin. Yhteiskunnallinen systeemiajattelu tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan eri toiminnot nähdään avoimina systeemeinä ja niitä pyritään sekä tutkimaan sekä muuttamaan tästä lähtökohdasta käsin. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Mitä on systeemiajattelu ja miten se on kehittynyt? Tutkimustehtävänäni on tarkastella systeemiajattelun kannalta merkittäviä historiallisia taitekohtia. 2. Miten ajattelun paradigman muutos kohti systeemisempää on vaikuttanut systeemiajattelun kehitykseen? ja 3. Kuinka systeemiajattelua sovelletaan käytännössä yhteiskunnallisen muutoksen tekemiseen? Metodini on systeeminen analyysi, jossa painotan systeemiajattelun käsitteistön analyysia. Käytän lähteenäni aihepiiriä koskevaa kirjallisuutta, erityisesti Capra ja Luigi Luisin teosta Systems View of Life. Tutkielmaani sisältyy tapausesimerkki Etelä-Intiasta, Andhra Pradeshin osavaltion julkisen koulutusjärjestelmän uudistamiseen tähtäävästä projektista, jossa työskentelin tutkijana keväällä 2023. Projekti nojasi systeemiajatteluun. Tehtäväni oli analysoida, millä tavoin systeemiajattelun filosofinen pohjakonstruktio näkyy kyseisen projektin käytännön toteutuksessa ja millaisia johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä systeemiajattelun soveltamiseen yhteiskunnallisessa ongelmanratkaisussa. Tapausesimerkkiäni tutkin kvalitatiivisesti, ja pohjaan tutkimukseni projektin parissa tekemääni työhön, haastatteluihin ja projektin taustainstituutioiden kirjallisiin periaatteisiin. Näiden pohjalta esitän lopussa suosituksen siitä, millä tavoin systeemistä muutosta voitaisiin tehdä kestävästi ja vaikuttavasti.

Systeemistä mallia pilotoitiin kansallisesti vuonna 2018 osana hallituksen Lapsi- ja perheperhepalveluiden LAPE-hanketta. Lastensuojelun ydintä pyrittiin vahvistamaan LAPE-ohjelmassa pilotoimalla systeemiseen ajatteluun ja perheterapeuttiseen työotteeseen perustuvaa Hackneyn mallia. Englannissa kehitetyssä Hackneyn mallissa hyödynnetään perheterapeuttisia, dialogisia sekä narratiivisen ja ratkaisukeskeisen terapian oppeja lastensuojelukontekstissa. Haminan lastensuojelu osallistui tähän kansalliseen pilotointiin, jonka jälkeen Haminan lastensuojelussa jatkettiin systeemisen mallin mukaista työskentelyä liityttäessä vuoden 2019 alusta osaksi Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymää (Kymsote). Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella systeemisen mallin implementointia Haminan lastensuojelussa sekä selvittää mitkä tekijät ovat edistäneet mallin implementointia ja mitkä tekijät ovat puolestaan olleet esteenä mallin käyttöönotolle. Elina Aaltio ja Nanne Isokuortti (2019) ovat tehneet kansallisen arviointitutkimuksen systeemisen mallin pilotoinnista, joiden tuloksia peilaan tässä maisterintutkielmassa esiin tulleisiin havaintoihin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin fokusryhmäkeskustelua, johon ovat osallistuneet Haminan lastensuojelussa systeemistä mallia toteuttavat työntekijät; sosiaalityöntekijät, perheohjaajat, sosiaaliohjaaja, johtava sosiaalityöntekijä sekä perheterapeutti. Tutkimus analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia. Tutkimustulosten perusteella Haminan lastensuojelussa on ollut riittävät implementoinnin ennakkovalmistelut, jonka tuloksena työntekijät ovat kokeneet mallin tuoneen positiivisia vaikutuksia niin omaan työssä jakamiseen ja työn mielekkääksi kokemiseen kuin onnistumisen kokemuksiin myös asiakastyössä. Vaikka Haminan tiimeissä ei ole päästy toteuttamaan mallia täysimittaisesti niin, että olisi voitu hyödyntää systeemisen mallin menetelmiä, kuten sukupuuta ja aikajanaa, kaikilta osin, niin tulosten perusteella mallin ydinelementtien; systeemisen asiakastyön, systeemisen tiimin ja systeemisen viikkokokouksen olemassaolo turvaavat mallin hyödylliset vaikutukset. Systeemisen mallin implementoinnin esteinä ovat olleet liian suuret asiakasmäärät sekä organisaation johdon heikko sitoutuminen systeemisen mallin implementointiin.