Browsing by Title

Objectives. The research of prosocial behavior indicates that toddlers are able to engage in prosocial behavior and acts of compassion, which are one form of prosocial behavior. Children's compassionate acts have been touched upon in the field of prosocial behavior research. However, the research consists mainly of relatively small samples and has often been conducted in laboratory playrooms. Therefore the research of children's compassion in their naturalistic settings is still missing. The aim of this study is to find out what are the 1.5 to 2-year-old children's acts of compassion and how acts of compassion are structured in a kindergarten setting. This study is part of a research project "Constituting Cultures of Compassion in Early Childhood Education" (CoCuCo). Theoretical framework. The theoretical framework of the study is based on two traditions of compassion research. The psychological tradition sees compassion as an individual trait, and the tradition ponders in which age are children capable of acts of compassion. The interaction tradition considers compassion as a collective activity that is produced in interaction. Methods. The data of the current study was gathered by observing a group of toddlers in a kindergarten setting over ten days, three to four hours a day. The acts of compassion and the context were recorded by using a semi-structured observation form. Eight 1.5 to 2-year-old children participated in the study. The data consisted of 47 episodes that contained acts of helping, sharing and comforting. The data was analyzed by using qualitative research methods. Findings. Comforting, helping and sharing were the 1.5 to 2-year-old children's acts of compassion. Compassion was expressed mostly in physical forms, such as hugging, stroking and physical helping. In some acts also verbal aspect was used. Adults had an impact on children's compassion and they could either nurture or hinder the compassionate acts.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan taas-partikkelin käytön ominaisuuksia sen erilaisissa käyttöympäristöissä dialogeissa. Tarkastelun kohteena ovat sekä oman puheenvuoron sisäiset että responsiivisten vuorojen sisäiset taas-partikkelit. Partikkelin nykyistä käyttöä tarkastellaan sen etymologian ja kieliopillistumisen näkökulmasta. Tutkimuksessa otetaan huomioon partikkelin alkuperä ja sen alkuperäinen merkitys suuntaa merkitsevänä latiivimuotona. Tutkimus pohjautuu kognitiiviseen kielitieteeseen ja keskustelunanalyysiin sekä näiden tutkimussuuntausten termeihin ja käsitteisiin. Tutkimuksessa analysoidaan keskustelupohjaista aineistoa lingvistisestä näkökulmasta, jossa hyödynnetään keskustelunanalyysin metodeja. Aineisto koostuu 120 viestin kokonaisuudesta, jotka on kerätty Whatsapp-pikaviestimen ryhmäkeskustelun viesteistä. Aineistoanalyysin esimerkit on valittu satunnaisotannalla. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat kontrastiiviset ja adversatiiviset suhteet. Näiden käsitteiden ohelle olen kehittänyt komparatiivisen suhteen. Komparatiivisella suhteella tarkoitan sellaista semanttista suhdetta, jossa asiaintiloja vertaillaan eri tavalla kuin kontrastiivisten suhteiden lainalaisuudet sallivat. Tässä tutkimuksessa osoitan, miksi uusi käsite on tarpeellinen lingvistisellä kentällä. Tutkimus selventää taas-partikkelin luonnetta ja funktioita sen eri käyttöympäristöissä. Se havainnoi, kuinka partikkelin alkuperän spatiaalisuus ja temporaalisuus näkyy yhä sen nykyisessä käytössä. Taas-partikkelin muotoutuminen nykyiseen funktioonsa selittyykin sen etymologisen alkuperän kautta. Tämä tutkielma osoittaa, että taas-partikkeli on funktioiltaan varsin monipuolinen ja käytöltään hyvinkin laaja-alainen. Partikkelin avulla voidaan vertailla sellaisia entiteettejä, jotka ovat asiantilaan nähden yhtä kelpoisia vaihtoehtoja. Näiden entiteettien ei tarvitse olla toisiinsa nähden paralleelisia, vaan niiden ominaisuudet voivat olla epäsymmetrisiä eikä näin ollen vertailukelpoisia.

Objective of the study Work stress affects teachers mental and physical well-being, increases costs and sick leave, and affects work productivity. Prolonged, intense stress is associated with lower job satisfaction. The decline of teachers´ well-being also has a negative effect on students' learning. Recovery from work is important for health, ability to work and the teacher's own well-being. In today's working life, the time left for recovery has decreased and the individual must take more and more care of his or her own well-being and recovery. Successful recovery effectively prevents work demands from developing into stressors. The aim of this study was to find out which elements of work polytechnic teachers find stressful in their work, what effects they perceive as work stress, what means of recovery they have at their disposal and what things may prevent success of recovery. Methods The 22 interviews were analysed using qualitative content analysis, in which they report on their own well-being, stress experiences and recovery from work as part of a broader thematic interview. The interview material has been collected since the end of 2019. Results and conclusions Polytechnic teachers perceive excessive workload, uneven workload and hurry as the most stressful elements in their own work. An examination of the effects of stress experiences showed that teachers perceive that work stress affects them above all mentally. Of the physical effects, sleep-related problems in particular were reflected in teachers' coping. An examination of the means of recovery showed that polytechnic teachers consider hobbies and social relationships to be the most important means of recovery. Most polytechnic teachers experience challenges in recovering from work. The majority of teachers feel that recovery is not enough or is only seasonal. Haste and too much work proved to be the biggest obstacles to recovery not always succeeding.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten organisaation toimitusjohtajat viestintäjohtajansa näkevät ja millaisia odotuksia toimitusjohtajat viestintäjohtajaan kohdistavat. Tutkimuksen avulla pyrittiin myös hahmottamaan viestintäjohtajan roolia organisaatiossa strategisen viestinnän lähtökohdista tarkasteltuna. Tässä tutkimuksessa on vahva strateginen näkökulma, sillä viestinnästä on tulossa yhä strategisempi osa organisaatioiden toimintaa. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää viestintäjohtajan työn, siihen vaadittavan osaamisen sekä yleisesti viestinnän tärkeyden laajempaan hahmottamiseen. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu organisaatioiden viestinnän eri osa-alueista, strategisesta viestinnästä ulottuvuuksineen sekä johtamisesta ja strategisesta johtamisesta. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltyjä teemoja yhdistää niiden linkittyminen viestintäjohtajan strategiseen rooliin organisaatiossa. Strategisen viestinnän muodostaessa tutkielman punaisen langan, liittyy organisaatioiden johtaminen ja viestintä oleellisesti viestintäjohtajan rooliin organisaatiossa. Tutkielma edustaa laadullista tutkimusta ja sen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä suomalaisen yrityksen toimitusjohtajaa. Heidän edustamiensa organisaatioiden joukossa oli niin Helsingin pörssissä noteerattuja kuin noteeraamattomia yrityksiä. Tutkimuksen tulosten perusteella toimitusjohtajat näkevät viestinnän ja viestintäjohtajansa elimellisenä osana organisaatiotaan. Vaikka viestintä lukeutuu organisaatioiden tukitoiminnoksi, on sillä tärkeä rooli organisaation menestyksen kannalta. Tukitoiminnossa toimiessaan viestintä auttaa organisaatioita toimimaan, sillä ilman hyvin toimivaa tukea ei organisaation menestyminen olisi mahdollista. Viestintää arvostetaan ja sen arvo organisaatioille tunnistetaan. Viestinnän ja viestintäjohtajan rooli organisaatiossa näyttäytyi tulosten perustella hyvin strategisena, sillä viestinnän rooliksi nähtiin organisaation suunnan näyttäminen ja toimintaympäristön luotaaminen. Toisaalta toimitusjohtajat odottivat viestintäjohtajien olevan strategisia partnereitaan ja haastajiaan. Viestintäjohtajasta piirtyi tutkimuksen aikana hyvin moninainen kuva. Toimitusjohtajat odottavat viestintäjohtajansa olevan monitahoisia strategisia toimijoita. Viestintäjohtajalta odotetaan viestinnällisen osaamisen ohella niin liiketoiminnallista kuin johtamiseen liittyvää osaamista.

For pediatric patients, it is often necessary to resort to off-label use of available commercial products. This may require manual modification of the preparations, which may result in reduced dose accuracy. In the past, there have been discussions about the potential of 3D printing technologies for on-demand manufacturing of medicines in hospitals. Printing technologies can be used to tailor medicines to the individual needs of patients. This could be a possible solution to the lack of commercial products for pediatric patients, for example. Semi-solid extrusion is a printing technique that could potentially be used in the future in hospitals. This study aims to design the simplest possible excipient composition for a printing material for semi-solid extruded preparations for pediatric patients. The finished products will be examined to determine the type of products achieved with this printing method and excipient composition. In addition, the suitability of semi-solid extrusion in a hospital environment will be observed and evaluated. Printing was performed with a pneumatic bioprinter. The desired formulations could not be prepared with a printing material containing only a gel former (poloxamer 407) and a solvent (water). Therefore, a filler (microcrystalline cellulose) was added to the printing material to improve the mechanical strength of the preparations. The model drug used in the study was warfarin sodium and the target strengths of the preparations were 0.1 mg, 0.5 mg and 1.0 mg. The preparations were dried at room temperature for 22-23 hours. The tablets produced in the study were small (diameter less than 7 mm, height less than 2 mm) grid-structured preparations. The method was successful in producing tablets of uniform mass. For all strengths, the tablets passed the European Pharmacopoeia test for uniformity of content of single-dose preparations. Only the 0.5 mg strengths passed the test of uniformity of dosage units. The excipient composition should still be optimized to improve the mechanical strength of the products. The overall preparation time of the formulations should be reduced, for example by shortening the drying time, to make semi-solid extrusion suitable for extemporaneus preparations in hospitals.

3D-imaging is based on combining two or more pictures to form one three-dimensional picture. Most of the methods used provide only surface pictures, but tomography acquires also information about the inside-structure of investigated material. Young's modulus is a method, which has been used for long time to determine toughness hard materials, such as steal. In traditional method a beam-shaped piece is bent. When the size of piece, used force and amount of bending are known, Young's modulus of piece can be calculated. Although the method has traditionally been used to research very hard materials, it has been applied without changes with pharmaceutical materials. It is, however, open to the question whether or not the method is appropriate for those materials. There are also methods to determine Young's modulus based on compressing a tablet or using ultrasound. Determining tablet's toughness with ultimate strength test is complicated because it breaks tablet. For that reason it would be good to find compensatory methods to measure strength of tablet. The aim of the study was to validate Flash Sizer 3D appliance, which is used in 3D-imiging. Another goal was to investigate possible correlations between 3D-imiging, Young's modulus and traditional ultimate strength method. Lastly, the feasibility of Young's modulus as a substitute for traditional ultimate strength measurement in self life studies was investigated. Flash Sizer 3D was validated by measuring particle size distribution of pellets, which were made of microcrystalline cellulose (Cellets). Sizes of the investigated pellets were 100 µm, 200 µm and 500 µm. Also binary mixture of 100 µm and 200 µm was investigated. From microcrystalline cellulose was made tablets and 3D-pictures were taken. Ultimate strength test was made for half of the tablets. Young's modulus was measured from half of the tablets in tableting day, day after that and nine days after tableting. Results show that Flash Sizer 3D is suitable for investigating bigger Cellet. With smaller particles distinguishing of tablets wasn't probably good enough. Still it seems to be quite good method to determine surface roughness of tablet. Young's modulus seems to be very promising as compensating method for traditional ultimate strength measurement. In future in self life studies tablets hardness might be able to investigate by measuring Young's modulus and not measuring ultimate strength. If correlation between Young's modulus and solubility meets the case, Young's modulus might also replace also solubility measurements in self life studies.

Helsingin yliopiston Lääketieteellisessä tiedekunnassa käynnistettiin vuonna 2013 iPad-projekti. Uusille lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoille jaettiin iPad-mallisia tablettitietokoneita opiskeluvälineiksi. Opiskelijoiden parissa todettiin kuitenkin tarvetta lisätuelle iPadin omaksumisessa luontevaksi opiskeluvälineeksi. Tuen tarve ilmeni myös opiskelijoille suunnatuissa kyselytutkimuksissa. Vuonna 2014 opintonsa aloittaneelle ja toiselle iPadit opiskelukäyttöön saaneelle vuosikurssille toteutettiin uutena tukimuotona opiskelijalähtöinen vertaistuutorointi-projekti. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten vertaistuutoroinnin avulla voitaisiin tukea laitteiden opiskelukäyttöä. Tutkielma on osa tiedekunnan iPad-projektiin liittyvää laajaa toimintatutkimusta. Tutkimus on toteutettu monimenetelmätutkimuksena sisältäen kvalitatiivisiä ja kvantitatiivisia keinoja. Keskeiset osat syksyn 2014 vertaistuutorointi-projektin tutkimuksessa ovat itse tuutorointitoiminnan toteuttaminen tutkimusjoukolle syyslukukauden alussa ja samana syksynä opiskelijoille järjestetyn iPad-kyselyn tulokset. Ensisijaisen tutkimusjoukon muodostavat vuoden 2014 syksyllä aloittaneet opiskelijat ja vertailujoukkona joissakin kysymyksissä on vuotta aikaisemmin opintonsa aloittanut vuosikurssi, joilla laitteet olivat olleet käytössä vuoden pidempään. Tutkimusjoukko, jolle tarjottiin vertaistuutoreiden palveluja, koki osaavansa käyttää tablettitietokoneita sujuvasti opiskelussa edellisen vuoden vertailujoukkoa nopeammin. Enemmistö tutkimusjoukosta koki tablettien opiskelukäytön kannalta tärkeänä, että vanhemmat opiskelijat opastavat laitteen käytössä. Selkeä enemmistö kantaa ottaneista koki vertaistuutoritoiminnan tukeneen laitteen opiskelukäyttöä. Projektin myötä asenne tuen merkitystä kohtaan muuttui tiedekunnassa: enää ei luotettu, että kaikki opiskelijat pystyisivät niin kutsuttuina diginatiiveina luontaisesti omaksumaan uuden digitaalisen oppimisympäristön käytön ja hyödyntämään sitä heti luontevasti opiskelukäytössä. Vertaistuutorointi-projekti tuotti arvokkaita elementtejä ja uutta ruohonjuuritason tietoa, joiden perusteella tiedekunnan tarjoamaa IT-tukea voitiin kehittää paremmin vastaamaan opiskelijoiden tarpeita.

Hybrid mismatch arrangements are arrangements that exploits the difference in the tax treatment of an entity or instrument under the laws of two or more jurisdictions to produce a mismatch in tax outcomes where the mismatch has the effect of lowering the tax burden of the parties to the arrangement. Hybrid entities are due to a classification conflict between two or more states involved. The classification methods used by states for the tax classification of entities established under the private law of another state are generally applied autonomously. The methods used in one country do not generally take in to account of the tax classification applied to the entity by another country. Thus the classification of entities can create asymmetrical situations and lead to double taxation or to double non- taxation, where the tax status given by one state is disregarded in the other state. Hybrid entity mismatch arrangements are widespread and result in substantial erosion of the taxable bases of the countries concerned. In addition, they have an overall negative impact on competition, efficiency, transparency and fairness. Hybrid entities are commonly used in tax planning since they allow the taxpayers additional degree of flexibility that is often re-quired in international transactions. By using hybrid entities, the taxpayers can for example create harmful double non-taxation situations, double deductions situations or long- term tax deferral. By using hybrid entities, the taxpayers can also shift profits to a more tax favorable country. Even though hybrid entity structures can be used to avoid taxation they also can create unwanted double taxation. In order to prevent base erosion and profit shifting the OECD introduced in September 2013 an action plan that consisted 15 actions against base erosion and profit shifting. One of the actions was aimed at neutralizing the effects of hybrid mismatch arrangements. The fight against the base erosion and profit shifting was also recognized within the EU and in 2016 the EU introduced the first anti-tax avoidance directive. In May 2017 the EU introduced a new anti-tax avoidance directive regarding hybrid mismatch arrangements with third countries. The hybrid mismatch rules in BEPS action 2 and ATAD 2 takes the form of linking the tax treatment in one country to anoth-er country. In addition, the rules are designed to apply automatically. As hybrid mismatch arrangements occurs only in cross-border context, it has been questioned, whether the rules treat cross-border structures differently than purely domestic structures and whether they would thus constitute an obstacle for the free movement rights. In order to be compatible with the EU law, the rules should not restrict any fundamental freedoms in EU and if such restriction would arise the rules should be justified in order them to be compatible with the EU law. The linking rules in ATAD II apply only between associated enterprises, between a taxpayer and an associated enterprise, between the head office and permanent establishment or between two or more permanent establishments of the same entity and under a structure arrangement. The requirement for associated enterprises is 50% ownership or voting rights or capital rights in hybrid entity situations. As the ATAD II neutralizes only hybrid entity mismatches in certain situation, it should be asked whether the ATAD II enough and whether there are any alternative ways to tackle hybrid entity mismatch-es.

In this thesis, I have approached taekwondo from the cultural perspective using ethnographic methods. This martial art form is often associated with Korea; however, its origins seem to lie in the Japanese karate – although Korean sources often claim it to be even 2000 thousand years old tradition practiced in Korean peninsula. Foreign scholars such as Udo Moenig, on the other hand, have conducted convincing studies that illustrate similarities between these two martial forms. Furthermore, many martial art schools – that are considered as the “founding schools” of the “modern taekwondo” - were established after the Second World War. This controversy offered inspiration to look further into taekwondo as an “invented tradition”. In short, according to Eric Hobsbawm and Terrence Ranger’s definition, “invented traditions” are often created by repeating and even manipulating origin stories to establish the preferred history. Moreover, it often strengthens the local nationalism. Therefore, it is important to look into Korean nationalism to understand the reasons to highlight taekwondo’s Korean roots. In the modern day another concept related to taekwondo and Korean nationalism is the so-called “Korean Wave”, also known as hallyu by its Korean name. Especially scholars such as Jin Dal Yong and Kim Bok-rae define hallyu as a “soft power” to disseminate Korean culture globally through cultural products such as television shows, music, food and even sports. Hence, studying foreign people, who do taekwondo or in other words taekwondoin, to see if taekwondo really promotes Korean culture and inspires people to learn more about Korea became the main focus of the project. I decided to focus on the Finnish context because I have been learning taekwondo myself. Additionally, as a Finnish person I am familiar with the Finnish culture due to which understanding both cultures helps to explain the differences between the two cultures. Furthermore, I wanted to see, how much Korean cultural features have been adopted in the Finnish taekwondo gyms. To do this, I observed and attended taekwondo classes in three different taekwondo associations in Southern Finland, and I interviewed seven people with different belt ranks from beginner to master. In Finland taekwondo is typically seen as a martial art form with Korean background. Certain traditions such as bowing to greet and yelling as a response to commands are often associated with martial arts generally. Korean language is used in the class variedly depending on the instructor, but many seem not comfortable memorizing the terms and most common technique names have been translated to Finnish. In addition to this, teaching taekwondo is almost purely volunteer-based, the classes are after work hours, and the space to train is rented and so shared with other sport associations. Although taekwondo gyms might not remind people of Korea, the preserved traditions are seen as a way to pay homage to the founders of the sport.

Tämän tutkielman tutkimustehtävänä on esitellä rikoksen valmistelun tahallisuus- ja vaaraelementtien keskeisiä tulkintaongelmia. Näihin tulkintaongelmiin pyritään antamaan tulkintasuosituksia. Siltä osin kun perusteltua tulkintasuositusta ei tutkielman puitteissa ole mahdollista antaa, pyritään löytämään niitä kysymyksiä, joihin vastaaminen on tarpeen tulkintatilanteen ratkaisemiseksi. Rikosoikeudellisen tulkinnan on korkeimman oikeuden omaksuman linjan mukaan oltava sopusoinnussa säännöksestä ilmenevän suojan tarkoituksen kanssa. Valmistelukriminalisointien tarkoitus yleisellä tasolla näyttää olevan rangaista vain sellaista tekijää, jonka tahdonmuodostus kertoo tekijän todella olevan valmis loukkaamaan suojeltua oikeushyvää. Toiseksi tarkoituksena on kattaa vain valmisteluteot, joiden kohdalla oikeushyvän loukkauksesta on olemassa todellinen vaara. Valmistelukriminalisointien subjektiivisella tunnusmerkillä asetetaan edellytys toimimisesta rikoksentekotarkoituksessa. Tämä on ilmaistu esimerkiksi tunnusmerkillä ”tehdäkseen”. Vuoden 2013 valmistelukriminalisoinneissa subjektiivinen tunnusmerkki on ”- - rikoksen tekemistä varten”. Tarkoitustunnusmerkkejä kuvaavien termien käytössä ei ole suomalaisessa rikosoikeustieteessä noudatettu täysin yhdenmukaista linjaa. Tutkielmassa muodostetaan ehdotus termien täsmällisestä ja yhdenmukaisesta käytöstä kuvattaessa tekijältä edellytettyä tarkoitusta. Rikoksen yritykseen peilaten todetaan, että usein käytetty termi ”korotettu tahallisuusvaatimus” on epähavainnollinen ja jopa harhaanjohtava tapa kuvata realisoitumatonta tahallisuutta. Perusteltua onkin erottaa tällaisen subjektiivisen ylijäämän aste ja kohde. Tarkoitustunnusmerkkien kohdalla niitä ensisijaisesti kuvaava ominaisuus on nimenomaan niiden tarkoittama subjektiivinen ylijäämä: tahallisuuden kohteen ei rikostunnusmerkistössä edellytetä realisoituneen. Erillinen kysymyksensä on se, minkä asteista tai laatuista tuon realisoitumattoman tahallisuuden täytyy olla. Tarkoituksen kohteen osalta havaitaan, että seuraustahallisuuden avulla voidaan arvioida realisoitumatonta seurausta edellyttävä tarkoitustunnusmerkki. Silloin kun kyse on tarkoituksesta suhteessa tekijän omaan tulevaan toimintaan, ei seuraustahallisuutta voida soveltaa. Tällöin tahallisuuden sisältö koostuu tekijän toimintapäätöksestä ja tarkoituksesta toteuttaa tuo päätös. Rikoksen omavalmistelussa tarkoitustunnusmerkin kohteena on nimenomaan tekijän tuleva toiminta. Tarkoitustunnusmerkin täyttymisessä relevantteja ovat kysymykset rikoksentekopäätöksen olemassaolosta, pääteon riittävästä yksilöinnistä ja toimimisesta tuon pääteon myöhempää toteuttamista varten. Käsitteellisellä tasolla tahallisuuden arviointi vastaa päättymättömän yrityksen tekijän tahallisuuden arviointia. Keskeisenä johtopäätöksenä subjektiivisten tunnusmerkkien tulkinnan kohdalla onkin, että niiden arvioinnissa mahdollista on tukeutua muualla rikosoikeudessamme, ennen kaikkea päättymättömässä yrityksessä, realisoituviin kysymyksenasetteluihin. Erityiskysymyksenä käsitellään avunantajan tahallisuutta. Avunantovastuun kohdalla tutkielmassa päädytään suosittelemaan tulkintaa, jonka mukaan avunantovastuu valmisteluvaiheessa kattaa enintään samat teot, jotka tulisivat rangaistavaksi jos päärikos etenisi yritykseen tai täyttyisi. Muussa tapauksessa päädyttäisiin pitämään joitain avunantotekoja rangaistavana ainoastaan valmisteluvaiheessa. Näin ollen avunantajan tahallisuusarviossa päätekijän tekona on pidettävä paitsi valmistelurikosta, myös valmistelun alla olevaa päärikosta. Rikoksen valmistelun rangaistavuudelle asetetaan vaaraedellytys ainoastaan vuoden 2013 valmistelukriminalisoinneissa. Rikoslakimme vanhastaan tuntemiin valmistelukriminalisointeihin ei näin ollen voida soveltaa vaaraa koskevia havaintoja. Valmistelutunnusmerkistöjen tarkoittama vaara vaikuttaa edellyttävän samanlaista jakoa ontologisen mahdollisuuden ja tietyn todennäköisyyden komponentteihin kuin konkreettinen vaara ja rikoksen yrityksen edellyttämä vaara. Näin ollen vaikuttaa perustellulta todeta valmisteluvaaran olevan laadultaan konkreettista. Rangaistava valmistelu edellyttää kvalifioitua – vähäistä suurempaa – vaaraa. Näin ollen vaaran on todennäköisyyskomponentiltaan ylitettävä ”varteenotettavan mahdollisuuden” aste. Tarkemman yleisen ohjenuoran antaminen vaaran vähäisyyden arvioinnissa on erittäin haastavaa. Vuoden 2013 valmistelukriminalisoinneista kertyneessä hovioikeuskäytännössäkään ei vähäisen vaaran tarkempaa luonnetta ole arvioitu. Puheena olevat säännökset sisältävät myös satunnaisten syiden kriteerin. Etenkin aikaisessa vaiheessa olevan valmistelun kohdalla näyttää olevan vain harvoin mahdollista todeta valmistelu vaarattomaksi. Toisin kuin rikoksen yrityksessä, valmistelussa tekijällä on vielä valittavissaan eri toimintavaihtoehtoja. Samoin vaara-arvio kohdistuu valmisteluvaiheessa paitsi hypoteettisiin kausaalisuhteisiin, myös tekijän omiin tuleviin valintoihin. Tästä syystä niin vaaraedellytyksen täyttymisen kuin satunnaisten syidenkin arviointi näyttää oleva luonteeltaan varsin erilaista kuin rikoksen yrityksen kohdalla. Vaara-arvioinnin aikajänteen ja vaaran monenlaisen laadun hallitsemiseksi esitetään vaara-arvion apuvälineenä käytettäväksi Ruotsin korkeimman oikeuden käyttämää osavaiheittaisuuden mallia.