Browsing by Title

Tutkin gradussani helsinkiläisen kaupunkisuunnittelun muutosta vuosien 1964–1971 välillä. Tarkasteltavalla ajanjaksolla suunnittelussa tapahtui siirtymä ylhäältä annetusta paternalistisesta suunnitteluparadigmasta nykypäivänä vallitsevaan osallistavaan malliin. Aikakaudella oli vallalla myös kolmas malli, jota kuvaan tutkimuksessani tieteelliseksi paradigmaksi. Nämä kolme mallia olivat tiiviissä vuorovaikutuksessa ja esiintyivät lomittain keskenään. Tarkastelen tutkimuksessani näiden kolmen mallin kautta, kuinka tämä kirjallisuudessa esitetty muutos nousee esiin helsinkiläisessä kaupunkisuunnitteluaineistoissa. Tutkimuksen lähdeaineistona käytän Helsingin vuoden 1961 keskustasuunnitelmaa, Helsingin kaupunkiseudun liikennetutkimusta vuodelta 1968, kaupunkisuunnitteluviraston Toiminnallisia selvityksiä -sarjan vuosien 1969–71 julkaisuja sekä muita aineistoja. Tutkimuksessani kuvailen, kuinka nämä kirjallisuuden pohjalta tyypittelemäni kolme paradigmaa ilmenevät, lomittuvat ja vertautuvat toisiinsa aikakauden suunnitteluaineiston retoriikassa ja taustaoletuksissa Tarkastelen myös näiden suunnitelmien myöhempiä konkreettisia toteutumia. Tietokoneiden kehityksen ja kansainvälisen vaikutuksen myötä systeemiajattelu ja kybernetiikka yleistyivät yhteiskunnallisessa suunnittelussa. Myös yhteiskunnallinen aktiivisuus kasvoi tarkasteluajanjaksolla. Molemmat näistä muutoksista näkyvät myös tarkasteltavan ajanjakson suunnittelumateriaaleissa: osallistava sekä tieteellinen paradigma nousevat selvemmin esiin paternalistisen paradigman kustannuksella. Tieteellisen mallin valtakausi oli lyhytkestoinen ja sen avulla saadut tulokset eivät vastanneet enemmistön tarpeita ja odotuksia. Tieteellinen suunnittelu muuntui rutiininomaiseksi insinöörityöksi ja keskittyi aluerakentamiseen, jossa lisääntyneet intressikonfliktit eivät olleet suunnittelijoiden esteenä. Nopea, reaktiivinen ja vallankumouksellinen uusi suunnittelutapa kohtasi merkittävää vastarintaa, mutta osia siitä on säilynyt tähän päivään saakka.

Tutkielmassa yhdistetään museologisia näkemyksiä arkeoastronomisiin tutkimustuloksiin ja -kohteisiin aihetta käsittelevää näyttelyä silmällä pitäen. Astronomiset kohteet ja ilmiöt eritellään, sekä esitetään niihin edustavasti liittyviä arkeoastronomisia muinaisjäännöksiä. Tutkimuksen tuloksena esitetään museonäyttelyn puitteissa olevia mahdollisia toteutustapoja kullekin muinaisjäännökselle, sekä arvioidaan näiden toteutustapojen onnistumista suhteessa museologian tarjoamaan käsitykseen siitä, millainen on hyvä näyttely. Tutkielma on tehty yhteistyössä Helsingin yliopistomuseon Observatorion kanssa, ja se on pohjustava työ Observatoriolla vuonna 2018 avattavalle arkeoastronomian näyttelylle. Näyttelytoteutusesimerkeissä huomioidaan käytettävissä oleva tila ja esittämisvälineet, mutta suunnitelmat eivät ole tiukasti resurssilähtöisiä, eikä kaikkia tarjotuista esimerkeistä oleteta toteutettavaksi Observatorion näyttelyssä. Työ on rajattu kiinteisiin muinaisjäännöksiin, joiden osalta tarkastellaan astronomisia suuntauksia, eli rakenteista löydettävissä olevia suuntalinjoja kohti mahdollisia taivaankohteita ja -tapahtumia. Huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, missä valossa arkeoastronomia tulee esittää, ja miten Observatorio huomioi parhaiten kaikki potentiaaliset kävijät näyttelyssään. Näyttelyn esittämisen keinoihin luetaan myös virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet, joiden soveltuvuutta arvioidaan relevantteihin kohteisiin. Tutkimusprosessin aikana tutkimuksen tekijä ja Observatorion johtaja sekä pääopas tapasivat kahteen otteeseen, jotta näyttelyn aikataulusta ja suuntaviivoista saatiin sovittua. Astronomisista kohteista huomioidaan Aurinko, Kuu ja planeetat sekä tähdet ja astronomiaan liittyvänä ilmiönä ilmansuunnat. Lisäksi tehdään jaottelu satunnaisten ja syklisten taivaantapahtumien välille. Auringon osalta huomio kiinnitetään erityisesti tasaus- ja seisauspäiviin, ja todetaan näiden ilmeinen merkitys ajanlaskulle. Näihin liittyvänä arkeoastronomisena kohteena esitellään jätinkirkot, joiden tutkimushistoriaan ja oletettuihin funktioihin luodaan myös katsaus. Ilmansuuntien kulttuurisesta merkityksestä esitetään näyttelyssä kerrottavaksi rautakautisen ruumishautauksen avulla. Esimerkkinä Kuun positioon korreloivasta muinaisjäännöksestä esitellään Stonehenge, jonka tutkimushistoria ja arkeologian perusteella tunnettu rakennushistoria sekä mahdolliset lunaariset suuntaukset käydään kursorisesti läpi. Planeettasuuntaukset näyttelykohteena ohitetaan niihin liittyvän epävarmuuden perusteella, mutta tähtiin korreloivat suuntaukset käsitellään kattavammin niihin liittyvästä arkeoastronomian metodiikasta johtuen. Tähtisuuntauksista kertovaksi esimerkiksi esitetään faarao Khufun pyramidia Gizan tasangolla Egyptissä. Tutkielmassa todetaan, että arkeoastronomia ansaitsee tulla esitetyksi näyttelyssä, ja luodaan käytännöllinen metodi näyttelytoteutusten onnistumisen arviointiin. Metodia sovelletaan arkeoastronomisiin kohteisiin, minkä perusteella esitetään useampia mahdollisia toteutustapoja, joiden onnistumista kolmella näyttelyn osa-alueella voidaan numeerisesti vertailla. Nämä osa-alueet ovat informatiivisuus, pedagogisuus ja mielenkiintoisuus, joihin kategorioihin luetaan kuuluvaksi useimmat hyvään näyttelyyn liittyvät toiveet ja odotukset.

Tutkielma pyrkii vastaamaan tutkimuskysymykseen siitä, millä tavoin Englannin ja Suomen kansainvälinen yksityisoikeus toteuttavat tahdonautonomiaa merikuljetussopimuksissa. Englanti common law -maana, jonka tuomioistuimet valitaan usein toimivaltaiseksi oikeuspaikaksi ja laki soveltuvaksi laiksi muodostaa hyvän vertailuparin civil law -perinnettä edustavan ja aktiivisen merenkäyntimaa Suomen kanssa. Tutkimusmetodeita ovat lainoppi ja oikeusvertailu. Tutkielmassa esitellään aluksi kuljetusoikeudellisia asiakirjoja ja kansainvälisiä sopimuksia, joista olennaisimmat ovat konossementti ja Haag-Visbyn säännöt. Konossementti on maailmanlaajuinen kuljetussopimusasiakirja ja Haag-Visbyn säännöt tärkein kansainvälinen sopimus, jonka sopimusosapuolia molemmat vertailumaat ovat. Jotta vertailu olisi mahdollista, käydään läpi myös Englannin oikeusjärjestelmän erityispiirteitä. Tahdonautonomia on asetettu kansainvälisen yksityisoikeuden yhdeksi olennaisimmista periaatteista ja sen toteutuminen on riippuvaista kansainvälisen yksityisoikeuden normeista. Siispä myös oikeudenalan pääasiallisiin oikeuslähteisiin ja niiden soveltamiseen vertailumaissa täytyy perehtyä. Normit ovat sekä Suomessa että Englannissa pääosin lähtöisin EU:sta, Rooma I - asetus ja uudelleenlaadittu Bryssel I -asetus niistä tärkeimmät. Molemmat tunnustavat sopimusosapuolten oikeuden valita sopimukseensa soveltuva laki ja toimivaltainen tuomioistuin. Englannin tuomioistuimilla on kuitenkin EU-eron myötä mahdollisuus kieltää osapuolia käymästä oikeutta toisessa valtiossa, mikä ei EU:n oikeuden mukaan ole mahdollista. Myös tuomioistuinten tavoissa soveltaa kansainvälisen yksityisoikeuden ja vieraan lain normeja on eroja vertailumaiden välillä. Englannin oikeudessa vastuu on laajemmin osapuolten harteilla, mutta myös Suomessa osapuolten täytyy olla aktiivisia. Tahdonautonomia on luonnollinen jatke sitä vanhemmalle sopimusvapauden periaatteelle. Tahdonautonomian hyväksyttävyyttä voidaan perustella sen taloudellista tehokkuutta ja sopimuksentekokustannuksia vähentävillä ominaisuuksilla. Toisaalta on esitetty myös, että se on seurausta ihmisen luonnollisesta vapaudesta, sillä vapaan ja rationaalisen ihmisen täytyy saada sopia myös siitä laista, joka soveltuu hänen sopimussuhteisiinsa ja oikeuspaikasta, jossa kyseiseen suhteeseen liittyvät kiistat ratkaistaan. Molempien perusteluiden kautta päästään kuitenkin suhteellisen samaan lopputulokseen ainakin varallisuusoikeudellisissa sopimuksissa. Tahdonautonomian tavoitteena on lisätä ennakoitavuutta, oikeusvarmuutta ja suojata perusteltuja odotuksia. Täysin rajoituksetonta tahdonautonomiaa ei ole yleisesti hyväksytty. Tutkielmassa käydään läpi periaatteen olennaisimmat osa-alueet ja vertaillaan Suomen ja Englannin oikeustilaa eri osa-alueiden kohdalla. Kaikki osa-alueet eivät osoittaudu kuljetussopimusten alalla merkittäviksi. Olennaisimmiksi kysymyksiksi nousevat vieraan lain ja kansainvälisen yksityisoikeuden normien soveltamisen ohella julkisen edun suojelu, epäsuorien valintojen hyväksyminen, vaikutukset kolmansiin osapuoliin sekä erityisesti oikeuspaikkalausekkeita koskien forum non conveniens -periaate ja oikeudenkäynnin kiellon määrämismahdollisuus. Julkisen edun suojeluun liittyy ordre public -periaate ja kansainvälisesti pakottavat säännöt. Edellinen mahdollistaa vieraan lain säännöksen soveltamatta jättämisen, jos se on ristiriidassa foorumivaltion tärkeän julkisen edun tai perustavanlaatuisen arvon kanssa. Jälkimmäiset sen sijaan tulevat sovellettavaksi riippumatta siitä, mikä laki sopimussuhteeseen muuten soveltuisi. Epäsuorat tahdonautonomian osoitukset sekä valintojen vaikuttaminen kolmansiin osapuoliin ovat molemmissa vertailumaissa mahdollisia. Englannissa tosin privity of contract -periaate on tiukkuutensa takia johtanut monimutkaisempiin ratkaisuihin kuin Suomessa. Forum non conveniens -periaatteen soveltaminen ja oikeus estää toista osapuolta käymästä oikeutta toisessa maassa ovat mahdollisia englantilaisille tuomioistumille EU-eron jälkeen. Molemmat ovat olleet kiellettyjä unionin oikeuden mukaan. Oikeidenkäynnin kielto ei tosin sopisi suomalaiseen prosessioikeuskulttuuriin muutenkaan. Forum non conveniens -periaate mahdollistaa tapauskohtaisen joustavuuden tarkoituksenmukaisuusharkinnan tuomioistuimen toimivallan määrittelyssä. Tutkielman mukaan tahdonautonomia tärkeä ja samalla tavalla ymmärretty periaate vertailumaissa. Oikeusjärjestelmät eivät kuitenkaan ole identtisiä ja Englannin suurempi liikkumavara voi toteuttaa tahdonautonomiaa hieman paremmin.

Several studies have been carried out in Finland on the leadership of early childhood education and care centres, which have highlighted problems, challenges and shortcomings in leadership. In this thesis, two sub-studies were used to address this issue. First, the literature review collected the studies published between 2013 and 2023 and found in a Finnish database, and the problems and challenges they presented. The problems were classified into five categories: ambiguity and lack of definition of tasks and job descriptions, leadership of self, leadership of others, structural problems of leadership, and organizational problems. The second part of the thesis looked at the ways in which discussion between actors at different levels of the organization (the 'organizational council') can contribute to finding solutions to previously identified problems. Based on the results of the literature review, three thematic platforms were put together to facilitate the discussion. Employees, officials and a representative of the political decision-making level of a large Finnish city's early childhood education and care organization were invited as discussants. Within the framework of the action research, the interest was in the suggestions for development that were put forward in the discussion. Most of the suggestions for improvement were made by the political level. A discursive analysis of the data traced the paths along which the conversation followed after the development proposals were made. The analysis looked at both the discourses that enabled development work and those that stabilized problems. Four different discourses emerged, which were called the path open to the proposal, the path closed to the proposal, the crossroads and the by-path. From a development perspective, the crossroads emerged as the most important path, as it contained a reflection on one's own agency and the need for development in general. In this way, the concept of the crossroads develops existing theory on the nature of development discourse in organizations. The thesis also provides further insight into the barriers to development discourse. One of the most interesting suggestions for development in the data was the desire for more interaction between policy makers and professionals working at different levels of the early childhood education and care organization, so that at the main stage the Board has a more complete picture of the everyday life of the day-care centres and the regions and the situations which have influence on them. However, efforts to increase the impact of the interaction between the two sides of the table mostly led to a closed path in the discussion. Despite the obstacles to development talk, the organizational board proved to be a good way to promote interaction between different levels of the organization and to provide opportunities to influence decision-making, according to the data in this thesis. It also served as a good way to increase the knowledge of the discussants about the research-based knowledge of leadership in early childhood education and care.

Today it is desirable to utilise and reproductive sidestream materials from the industry. The food industry generates lot of sidestream waste which could be utilised in various products. Grain hulls are one example. The aim of this work was to study the structure and chemical features of sidestream oat and barley hulls from the industry. Furthermore, the potential to use hull fractions with pulp to produce kraft paper was examined. The grain structure and chemical features of oat and barley have been studied extensively in the food industry but hulls barely at all. The intention was to study lipids, hemicellulose sugars and lignins. From the perspective of paper production, it was important to examine hulls fibres (anatomy), fibre separation and fibre wall fibrillation. Kraft paper must possess specific mechanical properties. Sufficient fibrillation and fibre network of the plant fibres renders paper durable. The hull fibres were examined with a light microscope. The hulls were macerated before microscopy. Compounds, lipids, organic acids and sugars were extracted with hexane and acetone in the Accelerated Solvent Extraction. The samples were analysed with gas chromatography-mass spectrometry. The hemicellulose sugars of the hulls were isolated with methanolysis and analysed with a gas chromatography-flame ionization detector. The hull lignins were defined with pyrolysis-gas chromatography-mass spectrometry. The other compounds of the samples were extracted with acetone by Accelerated Solvent Extraction before pyrolysis determination. The oat and barley hulls were milled with a disc refiner and added to the softwood (pine) pulp in a Valley hollander beater. The pulp was milled for 90 min and the pulp filtration was measured with a Schopper-Riegler freenes tester. Also, water retention value was calculated. Sheets of paper were made with a conventional sheet mould. The aim grammage of the paper sheets was 60 g/m². The mechanical, physical and optical properties of the paper sheets were measured. The properties measured were thickness, density, surface smoothness/roughness, air permeability, opacity, light scattering, light absorption, brightness, tensile strength, breaking strength, elongation, bursting strength and tearing strength. Half of the paper sheets were calandered. The chemical properties of oat and barley hulls did not differ significantly from each other. The same hemicellulose sugars were found in the hulls of both grains, however more mannose and arabinose were found in oat hulls. The hulls of both grains had almost the same total hemicellulose quantity. The quantity and quality of lignins were also similar in both grain hulls. Guaiacyl lignin was dominant in both hulls. Minor differences in hemicellulose sugars does not have an impact on paper production. The hull fibres were very similar in microscopic examination, but oat hulls were somewhat longer than barley hulls. These differences did not impact the separation of fibres, the fibrillation of fibre wall or paper making. Oat hulls were harder, which became most apparent in the calandering and appearance of the sheets. Barley hulls were darker but the mechanical and physical properties of the grain hull paper sheets were quite similar. The hull fractions amount in the pulp (10% or 20%) did not significantly impact the results. The milled hull fractions were not distributed evenly in the sheets, the fibres did not separate properly and no internal or external fibrillation occurred. As mentioned before, the sheets were not homogeneous and the standard deviation of the sheet properties were partly significant. Adding the hull fractions to the pulp was successful and the milled hull fractions did not fall off the sheets. Calandered sheets were smooth and glossy. Moreover, the sheets were visually pleasing. This study indicated that it is possible to use hull fractions for paper and kraft paper production. The paper mostly met the same quality requirements as commercial paper. More research is needed for further optimisation. More research into the chemical properties of oat and barley hulls is also needed, because of the hulls of both grains contain antioxidant components and could provide more information about advanced fibre separation and fibre wall fibrillation.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan tähtienvälisen pölyn dynamiikkaa, joka kytkeytyy sähkömagneettisen säteilyn sirontaan. Klassisen mekaniikan perustavanlaatuisimpiin pyörimisyhtälöihin perustuva pölyhiukkasen dynamiikka ja sirontatapahtuman Maxwellin yhtälöistä juontuva dynaaminen perusta kytketään tutkielmassa uudella tavalla ratkaisemalla ongelmassa keskeinen sirontatapahtuma sironnan integraaliyhtälömenetelmän avulla. Lukija johdatellaan myös esiteltyyn teoriaan pohjautuvan numeerisen menetelmän äärelle. Erään olemassa olevan sironnan integraaliyhtälöesityksen toteutuksen ympärille laaditaan viitekehys Fortran-ohjelmistolle, joka laskee hilaverkon avulla mallinnetun homogeenisen hiukkasen dynamiikkaa. Tutkielman teoreettisessa osuudessa luodaan teoreettinen viitekehys mielivaltaisen muotoisen hiukkasen dynamiikalle, jossa liikeyhtälöiden voimatermit ovat seurausta sähkömagneettisesta sirontatapahtumasta. Lisäksi sirontatapahtumaan liittyvät elektrodynamiikan perusteet sekä itse sirontaongelman ratkaisu pintaintegraaliyhtälöformalismilla esitellään teoreettisessa osuudessa. Numeerisessa osuudessa esitellään hiukkasen mallinnus sekä luonnehditaan teoreettisen viitekehyksen sekä olemassa olevan pintaintegraalimenetelmän yhdistävän Fortran-ohjelmiston rakenne. Osuudessa käsitellään myös ohjelmiston toiminnan kannalta oleellisimmat algoritmit. Liikeyhtälöitä ratkaisevan Runge-Kutta-integraattorin oikea toiminta varmennetaan työssä asettamalla tunnettuja tuloksia tuottavia sidosehtoja ja vääntöjä. Kosmista ympäristöä mallintavilla alkuehdoilla pintaintegraaliyhtälömenetelmällä lasketun sirontavuorovaikutuksen määräämä dynamiikka tuottaa odotettuja tuloksia. Tulosten perusteella voidaan tulkita työssä esitetyn viitekehyksen olevan kehityskelpoinen, kun tavoitteena on mallintaa hiukkasdynamiikkaa erilaisissa kosmisissa ympäristöissä.

The great web-spinning pine-sawfly is a common species in Finland. Few mass outbreaks have occurred in Europe, but they have last a long time. Yet first outbreak in Finland was observed at Yyteri region near Pori in 2006. Larvae use pine needles as nutrient. It is estimated that 100–200 larvae/m2 is a level for severe forest damage. There have been many locations containing 200–500 larvae/m2 at the Yyteri region. There is tourism and nature value in Yyteri and so chemical control was not the first option. That is why biological control was used and the most promising seem to be Steinernema feltiae. It was commercially available and spraying it was simple. The purpose of the research was to find out how S. feltiae could be used to reduce the great web-spinning pine-sawfly on a large scale. Spraying was done by using agricultural spraying equipment attached to tractors. Photoelecton traps were used and soil samples of larvae were collected. Control traps gathered 65.0 % of adults in 2011 while treatment traps gathered 35.0 %. In 2012 traps collected 48.6 % and 51.4 %, respectively. Traps gathered 120 adults in 2011. Main swarming was 2012 and 469 adults were caught. Some unreliability is involved in results because of the high spatial distribution of larvae in soil. Differences between years might be explained by earlier metamorphosis of the great web-spinning pine-sawfly to adult, increased deviation of trap results and grassier field conditions. Chilly weather might also have prevented nematodes performing at maximum capacity in 2012. In soil samples 88.6 % of the great web-spinning pine-sawflies were alive. It seems that most of them would be overwinter for fourth year. Most of the dead great web-spinning pine-sawflies (90.3 %) were found in organic soil layers. However, the clear-cut area has stayed at 200 ha for now.

Tutkimuksessa selvitettiin kroonista sinuiittia sairastavien potilaiden leikkaustyytyväisyyttä kyselylomakkeella retrospektiivisesti keskimäärin 18 kuukauden kuluttua perinteisestä FESS-leikkauksesta. Leikkaustyytyväisyyttä kartoitettiin selvittämällä, kuinka potilaiden oireet olivat muuttuneet leikkauksen jälkeen ja suostuisivatko he vastaavaan leikkaukseen, mikäli se tehtäisiin kyselyyn vastaamisen aikaan (leikkaussuostuvuus). Lisäksi tutkittiin potilaiden liitännäissairauksien ja taustatekijöiden vaikutusta oireisiin ja leikkaustyytyväisyyteen. Tutkimusotos koostui vuosina 2008–2010 Päijät-Hämeen keskussairaalassa leikatuista kroonista sinuiittia sairastavista potilaista. Poissulkukriteerien myötä tutkimukseen valikoitui 45 potilasta, joille lähetettiin kyselykaavake lokakuussa 2010. Kyselykaavakkeella selvitettiin yleistä terveydentilaa ja krooniseen sinuiittiin liittyvien oireiden muutosta leikkauksen myötä. Lopulliseen tutkimusaineistoon hyväksyttiin 19 kyselyyn vastannutta potilasta. Potilaista lähes 90 %:lla oireet helpottuivat leikkauksen myötä. Lähes 80 % vastanneista suostuisi vastaavaan leikkaukseen kyselyhetkellä. Allerginen nuha tai tupakointi ei vaikuttanut oireiden muutokseen eikä leikkaussuostuvuuteen. Ne potilaat, joilla oli aiemmin todettu nenäpolyyppeja ja ne, jotka käyttivät nenäkortikosteroidilääkitystä vain satunnaisesti ennen leikkausta, hyötyivät leikkauksesta verrokkejaan enemmän. Tällä pienellä aineistolla tehdyn tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiheesta aiemmin julkaistujen tutkimusten kanssa.

J.W. von Goethen (1749-1832) merkitys ei rajoitu saksalaisen kirjallisuuden uudistamiseen. Hänen keskeisin antinsa filosofialle on pikemminkin hänen kehittämässään luonnontieteellisessä tutkimusmetodissa ja siinä ilmenevässä organistisessa luonnonfilosofiassa. Myös Goethen taideteoreettisia käsityksiä on hedelmällistä tutkia hänen luonnonfilosofiansa näkökulmasta. Tarkastelen pro gradu-tutkielmassani Goethen luontokäsityksen ja taidekäsityksen kehitystä välittömästi hänen Italiaan suuntautuvia matkojaan 1786 1789 ympäröivänä ajanjaksona. Tähän aikaan sijoittuivat paitsi morfologisen tutkimusmetodin syntyminen, myös Goethen kuvataiteellisten ihanteiden yhä vahvempi kääntyminen antiikin esikuvien puoleen. Tutkin Goethen luonnontutkimusten taustalla olevan tietoteoreettisen asenteen muotoutumista suhteessa tulkintoihin, joita hän muodosti Benedict de Spinozan ja Immanuel Kantin filosofiasta. Jäljitän hänen näin muodostuneen luonnonfilosofisen näkemyksensä ilmenemistä hänen Weimarin klassismia edustaneissa taideteoreettisissa kirjoituksissaan. Kysymykseni on, onko Goethen kuvaamassa luonnontieteellisessä tutkimusmetodissa yhtymäkohtia siihen tiehen, jota taiteilijan tai taiteentuntijan on hänen mielestään kuljettava päästäkseen oikeaan käsitykseen taiteesta. Analysoidakseni tarkemmin taiteellisen ja tieteellisen toiminnan samankaltaisuutta Goethella vertailen keskenään 1789 julkaistua tekstiä Einfache Nachahmung der Natur, Manier, Stil (Luonnon yksinkertainen jäljittely, maneeri, tyyli), joka pohtii taiteen kuvaustavan suhdetta todellisuuteen, sekä lyhyttä luonnontieteellistä metodia kuvaavaa tekstiä Erfahrung und Wissenschaft (Kokemus ja tiede) vuodelta 1798. Asetan rinnakkain luonnontutkijan etenemisen empiirisestä ja tieteellisestä ilmiöstä puhtaaseen ilmiöön eli alkuilmiöön ja taiteellisen toiminnan jatkumon luonnon yksinkertaisesta jäljittelystä maneeriin ja tyyliin. Epilogissa hahmottelen Goethen metodin yhtymäkohtia moderniin fenomenologiaan sekä arvioin Rudolf Steinerin (1861 1925) Goethen tietoteoriasta tekemää tulkintaa.

This qualitative, constructivist case study is designed to enhance the understanding of art-based dialogic learning in a working community, a small group setting. In this study, the concept of art-based refers to the exploitation of fine arts, exercises activating body memory and relaxation in the context of learning dialogue. The advocates of dialogic learning theory, David Bohm and William Isaacs, have suggested that a dialogue conducted in an atmosphere of equality and mutual respect helps people distance themselves from ordinary patterns of thought and uncovers the factors underlying the thought process. At best, this results in the discovery of completely new perspectives and the emergence of new common ground. These issues were also addressed in the present study. The study focused on the art-based process of learning dialogue in the context of wellness at work and the primary function of child day care centres. The research problem was approached from three key angles: the type of dialogue created in the learning process, the evolution of the process from the learning perspective and the significance of art-based working for the process. This study and the design of the Art Pause method developed in this study for data collection purposes were based on the theories of dialogic learning, reflection, art education, art-based working and art therapy. The study and data collection were undertaken in a Helsinki-based child day care centre in September 2011 during three Art Pauses measuring three hours each. The subjects of the study comprised six female children's nurses aged 27-53 who worked in the centre. Analysis of data was performed using both data- and theory-based content analysis, supported by narrative small story research. The small story analysis was based on the Narrative Process Coding System (NPCS) developed by Angus and Hardtke (1994) and the PNN model (positive, negative, neutral) derived from it for this study. The Art Pauses produced two types of dialogue - question-answer sequences and group dialogue - and a multitude of small stories. In the course of the process, dialogue progressed from dissatisfaction with everyday problems to job satisfaction. Interaction was characterised by open expression of feelings, storytelling and progressive increase in positive expression. Dialogic skills, especially reflection, improved during the process. Learning was transferred to other contexts and applied to a day care centre setting. The art-based approach fostered self-expression and promoted the creation of an open atmosphere. Empowerment occurred in response to art-based working and the emergence of new understanding. Learning dialogue in combination with art-based working can be perceived to have promoted the development of interpersonal skills, emergence of new understanding and higher wellness at work. The findings of this study show that art-based dialogic learning is well suited to the development of interpersonal skills and promotion of staff wellness. The findings can be drawn on to enhance staff skills and wellness and used in research into art-based dialogue.