Browsing by Title

Malnutrition is one of the worlds biggest health problems. It is associated with 45 percent of deaths among children under 5 years. Malnutrition causes health and financial problems addition to the loss of lives. Children’s undernutrition can manifest itself in different forms, of which stunting is the most common. The other forms are underweight, wasting and micronutrient deficiencies. Stunting is defined as low height-for-age. Children are stunted if their height-for-age is more than two standard deviation below the WHO Child Growth Standards median. Stunting is normally associated with chronic malnutrition. Poor nutrition during the first years of life have been linked to many long-term consequences. These are increased morbidity, impaired growth and poor cognition which leads to lost productivity and poverty later in life. The focus of this study is to find factors associated with stunting, to analyse the difference in stunting between the girls and boys and to find possible reasons for it. This thesis is a cross-sectional study from a material collected in Benin ’Enhancing food and nutrition security of vulnerable groups in communities in Benin through increased use of local agricultural biodiversity’ which is a part of a larger ’Improving Food Security in West and East Africa through Capasity Building in Research and Information Dissemination’ (FoodAfrica) project funded by the ministry for foreign affairs of Finland. Benin has 11.8 million inhabitants. Benin is ranked 165 on the Human Development Index. Almost half of the population lives with less than 1.25 USD a day, which is the International Poverty Line. There were 1263 children involved in this study. They were measured (height, weight and upper arm circumference) and their guardian was interviewed. The field part of the study was done by the local Biodiversity International and Abomey Calavin university researchers and data collectors trained by the same. All the children between the ages 6 and 23 months from the chosen villages were selected to the study if they filled the following criteria: the child was given complementary foods, they were not suffering from a severe illness, the family had lived in the region for the last two years and had no plans to move away during the next year. If the family had more than one child with the appropriate age the youngest one was chosen to the study. Participation in the study was voluntary. 26,4 percent of the children in this study were stunted and it was more common with the boys. 30,1 percent of the boys were stunted compared with 22,4 percent of the girls. All the children in this study were short and the average hight was -1,36 on the WHO Child Growth Standards. Many factors were associated with stunting: mothers education (p=0.017), fathers education (p=0.019), feeds other than breast milk during the first 3 days of its life (p=0.003), duration of exclusive breastfeeding (p=0.005), timing of initiation of complementary feeding (p=0.008), source of water used for washing hands before feeding the child (p=0.01) and source of drinking water (p=0.01). After all the factors associated with stunting had been considered using regression analysis the following retained significance: mother’s height (p<0.0001), child’s birth weight (p=0.001) and the consumption of nuts (p=0.003). The findings in this study are similar to previous studies. Mother’s short height and child’s low birth weight are both indicators of maternal undernutrition. Thus securing girl’s optimal growth and improving the nutritional status of women in reproductive age should be the focus of future interventions. After the linear stepwise regression, the type of toilet used was still significant for boys and the length of breastfeeding for all children, but these were not significant after the logistic stepwise regression. Reasons for the difference in stunting between the boys and the girls were not found. Possible reasons include genetic qualities and differences in how boys and girls are treated, but this remains to be resolved.

Väkivaltainen käyttäytyminen rikkoo yhteiskunnallista moraalista järjestystä ja määritellään usein poikkeavaksi toiminnaksi. Tyttöjen väkivaltainen käyttäytyminen rikkoo moraalista järjestystä usealla tavalla, koska kulttuurisesti perinteiseen tyttökuvaan ei liitetä avoimen väkivaltaista ja aggressiivista käyttäytymistä. Sekä tutkimuksen että julkisen keskustelun piirissä tyttöjen väkivaltainen käyttäytyminen nousee ajoittain esiin ja keskusteluissa esitetään huoli tyttöjen käyttäytymisen muutoksista. Tämän tutkimuksen lähtökohta on tarkastella tyttöjen käyttämää väkivaltaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tulkitsemana ja tutkia sosiaalityöntekijöiden muodostamia merkityksiä väkivallalle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu tyttöjen käyttämän väkivallan aiemmasta tutkimuksesta sekä Mary Douglasin moraalisen järjestyksen teoreettisista näkemyksistä. Käytän Mary Douglasin näkemyksiä siitä, miten kulttuuriset perusarvot määrittävät kategorioita ja luovat sääntöjä, joiden varaan kulttuurit rakentuvat. Teorian lähtökohtana on, että ihmisen maailma asettuu moraalin ja politiikan sääntöjen alaiseksi, ja ihmisillä on taipumus selittää vastoinkäymisiä ja luoda niille erilaisia selittämisen malleja. Tässä tutkimuksessa väkivaltaa tarkastellaan moraalijärjestelmää rikkovana toimintana, jolle haetaan kategorioiden avulla merkityksiä. Väkivallan seurauksena moraalinen järjestys murtuu ja rikkomukselle on annettava selitys. Tutkimusaineisto koostuu neljästä fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä 14 lastensuojelussa työskentelevää sosiaalityöntekijää. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimuskohdetta lähestytään sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, jossa tieto muodostuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja on sidoksissa puheessa muodostuviin tulkintoihin. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytetään kategoria-analyysia, jonka avulla tutkitaan sosiaalityöntekijöiden puheessa ilmenevää väkivallan luokittelua ja väkivallalle annettuja selityksiä eli selontekoja. Tutkimuksen ensimmäisenä tuloksena on väkivallan kaksijakoinen luonne. Sosiaalityöntekijät nimeävät väkivallan muodoiksi henkisen ja fyysisen väkivallan, joista fyysinen väkivalta päätyy lastensuojelun tietoon henkistä useammin. Fyysinen väkivalta saattaa olla lastensuojeluilmoituksen pääasiallinen syy ja sai sosiaalityöntekijöiden kuvauksissa selkeämmän roolin väkivallalle annetuissa merkityksissä. Henkinen väkivalta näyttäytyy piiloon jäävänä ja tulee ilmi lastensuojelun työskentelyssä ikään kuin sivutuotteena. Henkinen väkivalta tapahtuu tyttöporukoiden ja vertaissuhteiden sisällä ja sillä on vakavia seurauksia. Fyysinen väkivalta kohdistuu uhrin lisäksi myös osaltaan ympäristöön, koska fyysisen väkivallan muodot näyttäytyvät ympäristössä huomiota herättävinä ja niistä ilmoitetaan herkemmin viranomaisille. Toisena tutkimustuloksena ovat sosiaalityöntekijöiden väkivallalle antamat metodologisen individualismin ja metodologisen holismin selitykset. Keskeisenä selittävänä tekijänä tytön väkivaltaiselle käyttäytymiselle on tytön kasvuolosuhteet. Väkivalta ymmärretään osana moniulotteista elämäntilannetta, johon vaikuttavat niin perheen yksilöllinen sukuhistoria, kasvuolosuhteet ja vuorovaikutussuhteet kuin ystävyyssuhteet ja yhteiskunnalliset ja kulttuuriset olosuhteetkin. Analyysin perusteella sosiaalityöntekijät antavat tyttöjen käyttämälle väkivallalle merkityksiä monitieteellisistä taustatiedoista käsin ja osoittaa, että sosiaalityöntekijät hyödyntävät laaja-alaista tutkimustietoa työssään. Kolmantena tutkimustuloksena esitetään, että katumuksen osoittaminen toimii lastensuojelussa ritualistisena toimintana, jolloin tyttö puhdistautuu väkivallanteosta. Katumuksen osoitus, teosta puhuminen ja teon työstäminen näyttävät muodostavan keinon, jolla tyttö johdatellaan takaisin moraalisen järjestyksen maailmaan. Lastensuojelun asiakastapaamisessa on elementtejä ritualistisesta käytännöstä, jossa tapaamisen odotetaan menevät tietyllä tavalla ja katumuksen kautta nuoren on mahdollisuus luoda parempia toimintatapoja ja ymmärtää tekonsa moraalinen vääryys.

In this study I examined how descriptions of dressing in the Finnish girls’ literature, magazines and etiquette books written in 20the century has depicted the times they were written in, the current fashion and dress codes. I also studied how and by whom the girls’ dressing was controlled during the same time period. I analyzed how the personality of the character, her social status and attached group comes across from the clothes worn in the books. The data collected for my study consisted of descriptions of dressing included in the Finnish girls’ literature written during the 1920s, 1950s and 1980s. I have also studied articles written in relation to dressing in Finnish magazines Kotiliesi and Suomen Kuvalehti as well as etiquette books written during the same decades to bring wider context for dressing in Finland during the studied period. This study is a historical qualitative study. I have used qualitative data analysis as my method. Current fashion was not apparent in the pages of the books under study which is typical for the Finnish girls’ literature. However, the zeitgeist of the publishing time of the book could be inter-preted from the dressing descriptions. In addition, especially at the earliest decades studied, the dress code of the society was apparent both in the books and even more so in the magazines and etiquette books. How the girls’ dressed was not only controlled by internalized norms but also by their mothers. Girlhood, how to be a girl in Finnish society has been reproduced and dismantled in the dressing descriptions. Dressing is communication, also when the description of dressing is in the written format. Dress descriptions have been used to describe the personality of the character and also the changes or hopes that one has for a change in one. Social status is often readable in one’s appearance which is also true for the characters of the books studied. Dress is one way for a girl to become part of a certain group as well as to differentiate from it if wanted.

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee tyttöjen ystävyyskulttuuria. Tutkielmassa selvitetään, miten tytöt esittävät itseään sosiaalisesti kertoessaan ystävyyssuhteistaan sekä millaisille normeille ja jännitteille tavat esittää ystävyyttä perustuvat. Tyttöjen erilaisten ystävyyden esittämisen tapojen perusteella muodostetaan ystävyystyylejä, joita tarkastellaan valikoituina sosiaalisen minän esityksinä. Lähtökohtana on tutkia tyttöjen ystävyyssuhteiden muodostumista ja niiden käytäntöjä sekä kasvokkain että verkossa. Tutkimusaineisto koostuu 16 pääkaupunkiseudulla asuvan 13–17-vuotiaan tytön teemahaastattelusta. Tytöt saivat valita osallistuvatko haastatteluun yksin vai itse valitsemansa kaverin kanssa. Haastatteluun tarjoutuneista tytöistä 4 valitsi yksilöhaastattelun ja 12 parihaastattelun. Haastateltavat tytöt rekrytoitiin kolmen helsinkiläisen nuorisotalon kautta. Haastatteluaineistoa tarkastellaan tietyssä tilanteessa syntyneinä esityksinä, jotka heijastelevat osapuolten kulttuurisia näkemyksiä. Aineiston analyysin ensimmäisessä vaiheessa aineistoa teemoiteltiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Toisen vaiheen muodosti tyttöjen erilaisten ystävyyden esittämisen tapojen analysointi. Aineiston analyysissa hyödynnettiin eri teorioita yhdistämällä sosiologiseen lähestymistapaan nuorisotutkimusta, tyttötutkimusta, feminististä teoriaa ja mediatutkimusta. Tutkimuksen perusteella ystävyyssuhteet ovat tyttöjen elämässä keskeisellä sijalla, mutta tavat esittää niitä vaihtelivat. Tutkimuksen tuloksena paikannettiin kaksi ystävyystyyliä: paikallisesti kiinnittynyt ystävyystyyli ja sukkulointiin perustuva ystävyystyyli. Tutkimus toi esille, kuinka ystävyystyylin muodostumiseen vaikuttaa keskeisesti ystävyysverkoston laajuus, verkoston muodostumistapa, suhteet poikiin, tapa puhua konflikteista ja päättyneistä ystävyyssuhteista sekä sosiaalisen median käyttötavat. Toisille tytöille ystävyystyylit muodostuivat pääasiassa paikallisesti, kun taas toisille paikallisuutta laajemmin. Sosiaalinen media oli kaikkien tyttöjen sosiaalisessa arjessa merkittävässä roolissa. Luottamus osoittautui keskeiseksi ystävyyssuhteita järjestäväksi teemaksi, jonka perusteella järjestettiin eriasteisia sosiaalisia siteitä ystävyysverkostoista sekä kontrolloitiin sosiaalisen median käyttöä. Tyttöjen ystävyyskulttuuri oli tasapainottelua yksityisyyden ja julkisuuden välisillä haaleilla rajoilla.

Syftet med denna avhandling var att bilda en uppfattning om HBTQIA+-personers erfarenheter av stödtjänster relaterade till våld i nära relationer samt att analysera hurdant kunnande professionella önskar för att bättre kunna stöda HBTQIA+-personer som upplevt våld i nära relationer i Finland. Jag valde att fokusera på våld i specifikt HBTQIA+-relationer i och med att den tidigare forskningen om ämnet är begränsad både i Finland och internationellt. Även Justitieministeriet (2021) har i sin rapport konstaterat att det saknas kunskap om HBTQIA+-personers erfarenheter i stödtjänsterna relaterade till våld i nära relationer. Avhandlingen ämnade besvara följande forskningsfrågor: Vilka upplevelser har HBTQIA+-personer som brukare och professionella som arbetat med denna klientgrupp av stödtjänster relaterade till våld i nära relationer? Vilka särbehov kan identifieras hos dessa brukare i nuvarande stödtjänster? Hur kunde stödtjänster relaterade till våld i nära relationer utvecklas för att bättre tjäna även HBTQIA+-personers rehabiliteringsbehov? Avhandlingens teoretiska referensram utgjordes av queer-teori med fokus på heteronormativitet och minoritetsstress. Heteronormativitet syftar på antagandet om heterosexualitet och en binär könsindelning som utgångspunkt. Minoritetsstress innebär den strukturella ojämlikhet, de fördomar och de medvetna eller omedvetna kränkningar som personer möter på grund av att de tillhör en minoritet. Avhandlingens material bestod av två semistrukturerade intervjuer med HBTQIA+-personer som upplevt våld i nära relationer och sökt sig till stödtjänster. Utöver detta bestod materialet även av sex semistrukturerade intervjuer med professionella som mött eller kunde möta HBTQIA+-brukare som upplevt våld i nära relationer. Materialet analyserades genom en kvalitativ innehållsanalys som resulterade i fem kategorier: 1) minoritetsstress, 2) bemötandet av HBTQIA+-personer, 3) brist på tillgänglighet, 4) positiva upplevelser och möjligheter samt 5) en alternativ synvinkel. I avhandlingen tillämpades ett abduktivt tillvägagångssätt, vilket resulterade i att minoritetsstress lades till som teori i samband med innehållsanalysen. I resultaten presenteras brukarinformanternas erfarenheter av och tankar om nuvarande stödtjänster samt professionellas upplevelser av och inställning till dessa. Dessutom diskuterade informanterna utvecklingsidéer samt identifierade försvårande faktorer bakom hjälpsökandet för våld i nära HBTQIA+-relationer. Minoritetsstress som brukare kan uppleva då de söker sig till tjänsterna var en av dessa faktorer och den i de nuvarande stödtjänsterna rådande heteronormativiteten ansågs öka detta. Ytterligare betonade flera av informanterna ett sensitivt bemötande och lade vikt vid tillgänglighet av tjänsterna. Även möjligheter identifierades med tanke på utvecklingen av mer inkluderande våldstjänster.

Parkinson's disease causes changes in the basal ganglia GABAergic neurotransmission in addition to the well-known dopaminergic changes. These GABAergic modulations may cause somed of the symptoms not responding well to the standard dopaminergic medication. Neurotrophic factors are a group of endogenous proteins showing promise as a future treatment for Parkinson's disease. They are known to have neuroprotective and neurorestorative effects on the dopaminergic cells. Their effects to the GABAergic cells are still mostly unknown. Intrastriatal injection of GDNF to rats caused significantly slower weight gain compared to CDNF, MANF one week after stereotaxic operation (p=0,002 for CDNF vs. GDNF and p<0,001 for MANF vs. GDNF). Difference to the vehicle (phosphate buffered saline) used as a negative control was not statistically significant (p=0,055). Three weeks after the operation the differences between the treatment groups were no longer statistically significant. Because of problems with the separation in analysis, microdialysis samples remain still to be analysed. To help the analysis of GABA in the future we determined the analytical parameters of the analytical apparatus. We also defined differences in probe permeability between 1 mm and 2 mm probes and between old and new batches. GABA analysis was performed with a HPLC-fluorometric detection of o-phtaldialdehyde-derived GABA. Detection limit for old apparatus was 7,2 nM and for new apparatus 6,2 nM in a sample of 15 µl (0,11 pmol and 93 fmol respectively). Quantification limits defined were 22 nM and 19 nM (0,33 pmol and 0,28 pmol) for the old and the new apparatus, respectively. Upper limit of quantification was estimated to be 246 nM (3,7 pmol). Probes had significant differences in permeability between 1 mm and 2 mm probes, as well as between batches. The variance of permeability of 1 mm probes was estimated to be approximately twofold compared to the 2 mm probes. Furthermore the permeability of 1 mm probes varied between batches significantly. An average of permeability of the old batch was 34 % lower than that of a new batch (p<0,001).

Tutkielmassa tarkastellaan suomenkielisen homomiehen kielellistä stereotyyppiä. Tutkielmassa selvitetään, mitä kielenpiirteitä suomenkielisen homomiehen kielelliseen stereotyyppiin kuuluu, millaisia sosiaalisia merkityksiä homomiehet tähän kielelliseen stereotyyppiin liitävät ja millaiseksi kielimuodoksi homomiehet tämän kielellisen stereotyypin kokevat. Tutkielma edustaa sosiolingvististä variaationtutkimusta ja pohjautuu teoreettiselta taustaltaan erityisesti sosiaalisen indeksisyyden teoriaan. Tutkielma hyödyntää lisäksi kielitietoisuuden tutkimuksen, kieli-identiteetin tutkimuksen ja diskurssianalyysin menetelmiä ja käsitteistöä. Tutkielman pääasiallinen aineisto koostuu kahdesta puheaineistosta. Vuonna 2012 kerätty puheaineisto sisältää viisi 15 lukiolaisnuoren tekemää improvisoitua kuunnelmaa, joissa informantit imitoivat stereotyyppistä homomiehen hahmoa. Vuonna 2015 kerätty puheaineisto käsittää 31 täysi-ikäisen homomiehen haastattelut, joissa tiedusteltiin homomiesten puhetta koskevia kielikäsityksiä. Näiden puheaineistojen lisäksi tutkielmassa käytetään media-aineistoa, joka koostuu kymmenestä homomiesten puhetta koskevasta verkkokeskustelusta ja kolmesta televisiossa esitetystä sketsivideosta. Tutkielmassa osoitetaan, että homomiehen kielelliseen stereotyyppiin liitetään monia erilaisia kielenpiirteitä. Tutkielmassa käsitellään prosodiaan ja äänenlaatuun liittyviä piirteitä, /s/-äänteen variaatiota, asenneadjektiiveja ja intensiteettisanoja, tietyn prosodisen kaavan sisältäviä sanoja, kiteytyneitä lausahduksia, Helsingin puhekielen morfofonologisia piirteitä, slangisanoja ja englannin kielen käyttöä. Tutkimusaineistojen pohjalta esitetään, että käsitykset homomiehen kielelliseen stereotyyppiin liittyvistä kielenpiirteistä ovat vakiintuneita ja jaettuja. Tutkielmassa esitetään, että nämä kielenpiirteet liittyvät laajempaan sosiaaliseen merkityskenttään, jota määrittävät homomieheyden lisäksi feminiinisyyden, nuoruuden ja helsinkiläisyyden sosiaaliset kategoriat. Työssä osoitetaan, että haastateltujen homomiesten kokemukset homomiehen kielellisestä stereotyypistä poikkeavat toisistaan. Osa haastateltavista käsittää homomiehen kielellisen stereotyypin tietoiseksi tyyliksi tai rekisteriksi, osa sosiolektiksi ja osa synnynnäiseksi ominaisuudeksi. Tutkielmassa havainnollistetaan, että näillä käsityksillä on yhteys haastateltavien seksuaali- ja kieli-identiteetteihin. Tutkielma poikkeaa menetelmiltään aikaisemmasta tutkimuksesta yhdistelemällä imitaatiota, haastatteluja ja media-aineistoja sosiaalisen indeksisyyden tutkimuksessa. Tutkielma avaa uusia näkökulmia seksuaalisuuden ja kielen suhdetta käsittelevään fennistiikkaan.

Existing research has yet to explore the production of Finnish children's /r/ sounds and their phonetic variants, despite /r/ sound errors being among the most common speech sound disorders in children. In addition, existing research mainly relies on perceptual observation, which presents challenges when it comes to accurately identifying the quality of the sound error. The use of more objective methods of analysis is essential for the comparability of the research data. The aim of this study was to determine how acoustic analysis and ultrasound analysis can provide new insights and information about the typical and atypical /r/ productions produced by children. This study was conducted as part of the Enhancing visual feedback with ultrasound project, and the results will be used to design an acoustic analysis protocol to measure the effectiveness of controlled ultrasound intervention. The subjects in this study were four boys aged 10–11 years, all of whom produced the Finnish /r/ sound atypically, as well as two control subjects who had already acquired the typical Finnish /r/ sound. The subjects’ different /r/ productions were examined in the study by acoustic analysis and ultrasound analysis. In the Praat program, it was possible to visually observe the manner of articulation, the number of closing and opening phases (vibrations) characteristic of trills, the qualitative variation in the closing phases and the frequency structure of the /r/ sound from the spectrogram and oscillogram. In addition, it was possible to determine the duration of the /r/ sound and, in some cases, formant values. These results reveal variation in the production of the Finnish /r/ even among the control subjects. The word/sound position of the speech sound and the length of the sound appeared to have an effect on the realization and duration of the trill, and more vibrations occurred in longer-lasting trills. When the /r/ sound was produced as an apico-alveolar trill, the main acoustic characteristics of the speech sound were the alternating closing and opening phases (vibrations) and the lower F3 relative to the surrounding vowel environment, as already noted in a previous study. Due to the wide range of phonetic variants that might replace the /r/ sound the differences between typical and atypical /r/ productions were observed depending on the speaker in the manner of articulation, sound duration and/or the number of closing phases. In this study, it was not possible to determine the place of articulation by acoustic analysis, which is partly explained by the failure of formant analysis due to the poor quality of the test subjects' data. Thus, ultrasound data was also included in the analysis, from which it was possible to visually confirm the atypical place of articulation. These results therefore demonstrate how acoustic analysis and ultrasound analysis can supplement auditory perception and provide more qualitative and quantitative information on /r/ productions produced by children. However, it is important for the researcher to consider the typical variation in the realization of /r/ productions and the certain limitations associated with the use of both methods of analysis already at the data collection stage of the study, such as the selection of test words and number of repetitions.

Vektorit kuuluvat lukion pitkän matematiikan opetussuunnitelmaan ja ylioppilaskirjoituksissa on ollut yksi vektoreihin liittyvä tehtävä ainakin vuosina 2019–2022. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, millaisia virheitä vektoritehtävissä tyypillisimmin tehdään ja minkä tasoista osaamista lukiolaiset osoittavat vektoritehtävissä. Matematiikan tehtävissä vaadittavaa osaamisen tasoa voidaan arvioida Joutsenlahden kolmiportaisella mallilla, jota on käytetty tutkielmassa analysoitujen tehtävien vaativuuden arvioimiseen. Tehtävissä suoriutumista on tarkasteltu vertaamalla osaamista lukion opetussuunnitelman vektorikurssiin. Yksinkertaisiin vektorioperaatioihin liittyviä virhekäsityksiä tutkittaessa on havaittu, että opiskelijoilla voi olla vaikeuksia erottaa vektori ja lukuarvo eikä vektorin matemaattista esitystapaa välttämättä ymmärretä. Vaikeudet pistetulon laskemisessa ovat myös tavallisia. Tutkimuksessa analysoitiin ja luokiteltiin ylioppilaskokeen A-osan neljän vektoritehtävän 100 vastauksesta virheet, jotta havaittaisiin tyypillisiä, usein toistuvia virheitä. Tutkimuksen keskeisimpien tulosten perusteella virheitä tehdään tyypillisesti vektorien komponenttiesityksessä ja vektoreihin liittyvissä merkinnöissä sekä pistetulon laskemisessa. Lisäksi neliöjuureen ja toiseen potenssiin liittyvät laskuvirheet ovat yleisiä. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että virheet johtuvat usein vektorin käsitteen ja komponenttiesityksen vaillinaisesta ymmärtämisestä sekä rutiinin puutteesta vektoritehtävissä. Vaikeammat vektoreihin liittyvät tehtävät epäonnistuvat, jos perustaidoissa on puutteita.

Edellytykset tyytyä vangitun juttuun ovat määritelty vankeuslain 2:2§:ssä. Tyytymisen johdosta vangittuna oleva tuomittu aloittaa suorittamaan rangaistustaan jo ennen tuomion lainvoimaiseksi tulemista. Tuomio tulee lainvoimaiseksi syyksi lukemisen ja rangaistuksen osalta, joiden osalta tuomittu menettää oikeutensa hakea muutosta. Vastavalitusoikeus säilyy, vaikka tuomioon tyydyttäisiin. Tyytymisen oikeusvaikutukset ovat näin ollen merkittävät. Tyytymisilmoitus voidaan antaa ilman avustajan läsnäoloa, mutta avustajalle on ilmoitettava tyytymisilmoituksen vastaanottamisesta. Oikeuskäytännön perusteella vankilan viranomaisten on varmistuttava siitä, että tuomittu todella ymmärtää tyytymisen oikeusvaikutukset. Kynnys oikeusvaikutusten ymmärtämiseen voi olla eri tasolla esimerkiksi alaikäisten ja täysi-ikäisten kohdalla. Työssä pohditaan miten viranomaiset varmistuvat siitä, että tyytymisen oikeusvaikutukset ovat ymmärretty ja mikä on avustajan rooli tyytymisilmoituksen antamisessa. Lopuksi työssä vertaillaan oikeudenkäymiskaaren mukaista tyytymistä vankeuslain mukaiseen tyytymiseen. Tyytymisten välillä on eroja sen osalta, mihin juttuun voidaan tyytyä, milloin tuomion täytäntöönpano alkaa sekä mitä oikeusvaikutuksia tyytymisestä seuraa.