Browsing by Title

Maailman valtatasapainon muutos Neuvostoliiton romahtaessa johti Yhdysvaltojen hegemonisen aseman vahvistumiseen 1990-luvulla. Samoihin aikoihin Yhdysvaltojen intressien ajamisen välineenä nähdyn Maailmanpankin kehitysyhteistyössä syntyi käsite hyvästä hallinnasta, jonka epäpoliittiseksi leimattua luonnetta ja yhteneväisyyttä uusliberalistisen perinteen kanssa kritisoitiin. Hyvän hallinnan osaksi kehitysyhteistyön tavoitteeksi nostettiin korruption torjunta ja korruption ilmeneminen muodostettiin kehitystä hidastavaksi maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Tutkimuksen tarkoitus on tarkastella Maailmanpankin hyvän hallinnan ja korruption torjunnan diskurssin ja uusliberalismin suhdetta ja hahmotella sen paikkaa maailmanlaajuisessa viitekehyksessä Yhdysvaltojen hegemonian ilmentäjänä. Laclaulaisen diskurssianalyysin avulla korruption torjunnan diskurssin epäpoliittiseksi leimattu luonne voidaan problematisoida. Analyyttistä työkalupakkia, kuten tyhjän merkitsijän ja kiinnekohdan käsitteitä hyväksikäyttäen nähdään, kuinka diskurssin hegemoniaa luodaan. Robert Coxin historiallisia maailman raameja eli ideoita, instituutioita ja materiaalisia resursseja tarkastelemalla voidaan sijoittaa hyvä hallinta ja korruption torjunta Yhdysvaltojen hegemonian ilmentäjän asemaan. Sekä laclaulainen jälkigramscilainen diskurssianalyysi että coxilainen uusgramscilainen hegemoniateoria ammentavat lähtökohtansa Gramscin hegemonian ajatuksesta. Vaikka ne tulkitsevat hegemonian ajatuksen eri tavoin, yhdistää niitä muun muassa samansuuntainen määritelmä vallasta ja historiallisuus. Diskurssianalyysin valossa voidaan todeta korruption torjunnan hegemonisen diskurssin ilmentävän uusliberalistisia ajatuksia. Diskurssissa rajaa luodaan hyväksi ja huonoksi määrittelemisen avulla. Tyhjäksi merkitsijäksi nousee analyysissä kehityksen käsite ja sen sisältämä ajatus Maailmanpankin hyvän hallinnan mahdollistamasta hyvästä, uusliberalistiseksi tulkittavasta kehityksen suunnasta. Kiinnekohtana toimivat tehokkuus ja vastuuvelvollisuus sekä niiden perusteella rakennettavat instituutiot antavat niin ikään analyysin valossa aihetta uusliberalismin tunnistamiselle diskurssista. Uusliberalistisista lähtökohdista ammentava hyvä hallinta voidaan Coxin hegemoniateorian avulla nähdä Yhdysvaltojen hegemonian ilmentäjänä. Muun muassa Yhdysvaltojen idea sosiaalisesta järjestyksestä sisältyy hyvän hallinnan ja korruption torjunnan diskurssin ajamiin uudistuksiin. Maailman raameihin niin ikään vaikuttavista materiaalisista kyvykkyyksistä organisatorisen kyvykkyyden voidaan nähdä ilmenevän hyvän hallinnan diskurssissa kilpailukyvyn lisäämisenä. Myös instituutio, tässä tapauksessa Maailmanpankki, toimii kuten Cox niiden tehtävän määrittelee. Se ilmentää hegemonisen valtion dominoivia voimia ja tukee niiden leviämistä. Maailmanpankin muodostaman hyvän hallinnan diskurssi ongelmiin joutuneiden maiden auttamiseksi ilmentää tilannetta, jossa Yhdysvalloista lähtöisin olevia ajatuksia viedään Nicaraguaan. Nicaraguassa huomion keskipisteeksi noussut korruption torjunta voidaan nähdä hyvän hallinnan diskurssissa uusliberalististen ideoiden toteuttajina. Coxin määrittelemien maailman raamien sopiminen yhteen tietyssä ajassa ja paikassa muodostaa mahdollisuuden Yhdysvaltojen hegemonialle.

Tutkielmani on oikeushistoriallinen katsanto Yhdysvaltojen kilpailuoikeuden ja yrityskauppavalvonnan historiallisesta muutosprosessista 1970–1980-lukujen taitteessa ja tarkemmin ottaen siitä, kuinka poliittiset ja taloudelliset intressit voivat vaikuttaa kilpailuoikeuden muovautumiseen. Muutosprosessin ymmärtämiseksi on historiallinen tarkastelu aloitettu jo 1930-luvun New Deal -ohjelman kehityksestä. Suuren laman jälkeen New Deal -ohjelman talouspoliittisten tavoitteiden rooli oli erityisen korostunut Yhdysvalloissa. Myöhemmin tämä kehitys jatkui toisen maailmansodan jälkeen ja vaikutti vahvasti myös kilpailuoikeudelliseen keskusteluun. Tutkielmani alkupuolella havainnoidaan New Deal -ohjelmassa linjattujen tavoitteiden ilmentymistä yhteiskunnassa ja poliittisessa päätöksenteossa. Pohdinta kohdistuu siihen, miten valtiojohtoisen talouspolitiikan uskottiin tuottavan hyvinvointia koko yhteiskunnalle. Puhuttiin hyvinvointivaltion ihanteesta, johon sisältyi pyrkimys muun muassa vahvasta demokratiasta, valtiojohtoisesta kapitalismista ja sosiaalisten oikeuksien edistämisestä. Tällaisen kehityksen ilmapiiri välittyi Yhdysvalloissa osana useiden presidenttien ajamia politiikkoja. Täten valtion roolia korostaneiden politiikkojen kehityskaari näyttäytyi vuosikymmenien jatkumona osana Yhdysvaltojen talouspolitiikkaa. Pohdinnan jatkuessa voidaan huomata, miten tällaiset poliittiset valinnat vaikuttivat myös kilpailuoikeuden ytimeen. Edellä mainittu on näyttäytynyt muun muassa siinä, että kilpailuoikeuden lainsäädäntötavoitteista välittyi tavoitteiden moninaisuus (pluralismi). Tarkemmin ottaen kysymys oli siitä, kuinka vahvasti kilpailuoikeuden voitiin nähdä korreloivan kyseisen ajanjakson talouspoliittista ilmapiiriä. Yhdysvaltojen yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyessä keynesiläisyyttä (tarkemmin valtiojohtoisuutta ja sosiaalisia oikeuksia) korostanut talouspoliittinen malli alkoi kohdata kritiikkiä. Tämän voitiin nähdä olevan yhteydessä laajempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten Watergate-skandaaliin, stagflaatioon ja öljykriisiin 1960–1970-luvuilla Yhdysvalloissa. Vuosikymmeniä jatkunut talouspolitiikka kriisiytyi ja nostatti epäluottamusta valtiota kohtaan. Tällöin markkinoiden vapauttamista, valtiovallan minimointia ja deregulaatiota tukevalle uusliberalismille avautui mahdollisuus. Uskottiin, että yrityksillä on paras kykyä korjata talouspolitiikan kriisiytyminen. Myöhemmin uusliberalistia arvoja tukevien asiantuntijoiden ja Ronald Reaganin merkittävien lainsäädäntöuudistusten myötä uusliberalismi saavutti merkittävän jalansijan Yhdysvaltojen talouspolitiikassa. Lisäksi voitiin havaita, miten kilpailuoikeudellinen keskustelu ajautui myös murrokseen ja pluralistinen tavoitteiden asettelu alkoi kohdata kritiikkiä. Pluralismista siirryttiin tavoittelemaan mahdollisimman alhaisia kuluttajahintoja. Markkinoiden tuli tarjota yrityksille vapautta siten, että valtion roolina olisi vain omistusoikeuksien ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen. Samanlainen ajatusmalli ulottui myöhemmin myös yrityskauppavalvontaan. Aiemmin yritysten markkina-aseman keskittyminen nähtiin haitallisena asiana, johon yrityskauppavalvonnalla tuli puuttua. Uusliberalismin nousun myötä ilmapiiri kuitenkin muuttui ja esimerkiksi 1980-luvulla toteutui tuhansia yrityskauppoja, vaikka tiettyjen yritysten markkina-asema vahvistui huomattavasti. Hiljalleen uusliberalismin nousu näyttäytyi vahvasti kilpailuoikeuden tavoitteissa ja lopulta myös konkreettisesti siinä, minkälaisilla edellytyksillä yrityskauppoja hyväksyttiin ja kuinka niiden toteutumista perusteltiin. Lopuksi pohditaan suuria kehityslinjoja ja esimerkiksi sitä, kuinka oikeudellisen muutoksen analyysi näyttäytyy kilpailuoikeuden murroksen kohdalla. Tällöin pohdinnan keskiössä on se, miten ja miksi yhteiskunnalliset ilmiöt ja poliittiset päätökset välittyivät osaksi oikeudellista kehitystä. Tämän seurauksena voidaan todeta, ettei oikeus muutu tyhjiössä ja irrallaan muista yhteiskunnallisista ilmiöistä. Tutkielmani päättyy reflektoivaan osioon, jossa mietitään, miten historiallisella analyysillä havaittuja seikkoja voidaan peilata nykypäivän haasteisiin. Havaittavien paralleelien osalta pohditaan, mitä oppeja tietyn historiallisen ajanjakson yhteiskunnallisista ilmiöistä ja kilpailuoikeuden tilasta voidaan hyödyntää nykypäivän haasteiden (nopea teknologinen kehitys ja politiikan polarisoituminen) ratkaisemisessa.

The aim of this study was to find out suppositions of stepfamily resources and stepfamily concepts of Internet discussions. Stepfamilies consist of a marriage or cohabiting partner and at least one child who is biologically related to only one adult in the family. Conceptual framework for this thesis is based on systems thinking and family resource management model which makes is possible to study stepfamilies from a holistic point of view. Resources of stepfamiles are devided into material and human resources. Material resources are home, means of transportation, clothing, food, money and time. Human resources are for example a family support network and identity work. The process of this study was based on hermeneutic principles. The data of this study was collected from Internet forums related to stepfamilies and it consisted of 25 threads, which consisted of 709 messages all together. Almost all narratives were written by mothers, stepmothers or mothers who were also stepmothers. The data was analysed by the methods of discourse analysis. The data was coded and divided into 305 small text clips. All the text clips were categorised for material and human resources. Human resources were categorised for internal and external relationships. According to the results of this study it was common to use neutral stepfamily concepts in the discussions threads. Time and money consuming or talking about home were typical topics of material resources in the discussions threads. In a stepfamily partners were managing their economy by joint or separate accounts or mixture of both ways. It was not possible to verify if the internal or external relationships of stepfamilies were more functional. The results of this thesis claims that in a unfunctional stepfamily there are issues in both internal and external relationships. In a challenging stepfamily there are issues in either internal or external relationships. In a functional stepfamily there are no significant issues in neither internal nor external relationships. The results of this thesis can be used in stepfamily interventions.

Paineistettu kuumavesiuutto on menetelmä, jossa rahkasammaleesta saadaan uutettua arvokkaita ainesosia veteen ympäristöystävällisesti. Rahkasammaleesta uutetulle nesteelle on olemassa monia jatkojalostusmahdollisuuksia esimerkiksi erilaisten kemikaalien raaka-aineena. Rahkasammaleen uuttoprosessissa syntyy uuton läpikäynyttä rahkasammalmateriaalia, jolle olisi taloudellisesti kannattavaa löytää jatkokäyttöä, mikäli rahkasammaleen uuttoa harjoitettaisiin teollisessa mittakaavassa. Kokeessa tutkittiin uuttoprosessin läpikäyneen rahkasammaleen sopivuutta kasvien kasvualustamateriaaliksi. Uutettua rahkasammalta sekoitettiin käsittelemättömään rahkasammaleeseen 100:0, 75:25, 50:50, 25:75 ja 0:100 kuivapainon suhteessa ja niiden vedenpidätyskykyä, sähkönjohtokykyä ja pH:ta seurattiin kasvihuonekokeessa. Kontrollikäsittelynä toimi turve. Lisäksi seurattiin kasvualustan vaikutusta basilikan taimettumiseen, pituuskasvuun, lehtien lukumäärään sekä kuiva- ja tuorepainon kertymiseen. Viljelyn aikana seurattiin myös mahdollisten kasvua inhiboivien yhdisteiden poistumista kasvualustoista, kun niitä huuhdeltiin neljä kertaa laimealla lannoiteliuoksella. Jatkokokeessa seurattiin uutetun rahkasammaleen vaikutusta yksi-, kaksi- ja monisirkkaisten testikasvilajien taimettumiseen ja tuorepainon kertymiseen. Uutettu rahkasammal ei sopinut basilikan kasvualustaksi tai sen osaksi, sillä siinä kasvaneiden kasvien kasvu oli erittäin heikkoa. Sen sijaan käsittelemättömässä rahkasammaleessa basilika kasvoi yhtä hyvin kuin turpeessa. Uutetun sammaleen vedenpidätyskyky oli selvästi matalampi kuin käsittelemättömän rahkasammaleen. Jatkokokeessa yksi- ja kaksisirkkaisilla testikasvilajeilla parhaan tuorepainon tuotti käsittelemätön rahkasammalalusta, ja 25 % uutettua rahkasammalta sisältävä alusta tuotti paremman kasvun kuin turve ja 50 % tai enemmän uutettua rahkasammalta sisältäneet alustat. Monisirkkaisten kasvien kasvu ei heikentynyt, vaikka kasvualustassa oli 25 % uutettua sammalta. Useimpien kasvilajien taimettuminen oli heikompaa ja hitaampaa 100 % ja 75 % uutettua sammalta sisältäneillä kasvualustoilla kuin käsittelemättömässä rahkasammaleessa ja 25 % uutettua sammalta sisältäneessä kasvualustassa. Uutetun rahkasammaleen kasvua inhiboiva vaikutus ei täysin selity sen fysikaalisilla ominaisuuksilla, kuten esimerkiksi heikolla vedenpidätyskyvyllä. Uuttoprosessin aikana on saattanut syntyä jokin kasvua inhiboiva yhdiste, jonka pitoisuus alustassa ei vähentynyt riittävästi, vaikka uutettua sammalta sekoitettiin käsittelemättömään rahkasammaleeseen.

Journalismi kohtaa uudenlaisia paineita jatkuvasti muuttuvassa mediaympäristössä. Myös yleisöillä on omat odotuksensa ja vaatimuksensa journalismille. Tämä tutkimus syventyy journalismille asetettuihin objektiivisuuden ihanteisiin ja journalismin itsesääntelyn perinteeseen Julkisen sanan neuvostolle vuosina 2020–2023 tehtyjen kanteluiden tarkastelun kautta. Tutkielma asettuu osaksi akateemista keskustelua journalismin objektiivisuudesta. Samalla se tuo mukaan yleisöjen näkökulmaa, joka on aiemmissa tutkimuksissa jäänyt vähemmälle huomiolle. Tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää, millaisia objektiivisuuteen viittaavia odotuksia ja vaatimuksia yleisöt ovat journalismille asettaneet ja miten nämä ihanteet heijastuvat Julkisen sanan neuvostolle tehdyissä kanteluissa. Teoreettisena lähtökohtana tutkimukselle toimivat viisi eri objektiivisuuteen viittaavaa ihannetta, jotka ovat totuudenmukaisuus, puolueettomuus, tasapuolisuus, riippumattomuus ja läpinäkyvyys. Analyysi toteutettiin sisällönanalyysina lähilukua apuna käyttäen. 1458 kantelua kattaneesta aineistosta 191 kantelua valittiin lähilukuun, jossa kanteluita tarkasteltiin objektiivisuuden ihanteiden viitekehyksestä käsin. Tulokset osoittivat, että puolueettomuuden ja totuudenmukaisuuden ihanteet korostuivat kanteluissa erityisen vahvasti. Yleisöt vaikuttaisivat omaksuneen puolueettomuuden ihanteen melko lyhyessä ajassa ottaen huomioon sen, että Suomessa lehdistön puoluepoliittinen sitoutumattomuus on suhteellisen uusi ilmiö. Analyysin perusteella totuudenmukaisuus puolestaan vaikuttaisi säilyttävän asemansa journalismin peruseetoksena ja lähtökohtana. Sen sijaan tutkimuksessa ja journalismin kentällä paljon puhuttu läpinäkyvyys ei välttämättä olekaan nopea ratkaisu yleisöjen luottamuksen parantamiseksi. Tutkielman aineisto antaa joitakin viitteitä siitä, millaisena yleisöjen luottamus journalismia kohtaan 2020-luvulla näyttäytyy, ja miten käsitykset journalismille asetetuista objektiivisuuden ihanteista ja niiden toteutumisesta saattavat siihen vaikuttaa.

Politiikan sukupuolittumisella on Suomessa pitkät perinteet. Poliittisen kansalaisuuden normi on jo lähtökohtaisesti miehinen, ja miehet ovat historiallisesti tarkasteltuna selvä enemmistö kansanedustajien ja ministereiden joukossa. Politiikka on sukupuolittunutta myös työnjaoltaan, joka noudattelee essentialistisen sukupuolikäsityksen ja yksityinen/julkinen-dikotomian määrittelemiä linjoja. Miesten poliittinen toiminta on siis keskittynyt julkiselle alueelle, ”koviin aiheisiin”, ja naisten yksityiselle alueelle, ”pehmeisiin aiheisiin”. Suomalaisen politiikan sukupuolittunut työnjako alkoi purkautua ja naisten määrällinen edustus kasvaa toden teolla vasta 1980- ja 1990-luvuilta lähtien, mutta kehitys taantui hieman 2010-luvulla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten politiikan sukupuolittuminen heijastui Yleisradion televisiouutisiin toukokuussa 1988, 1998, 2008 ja 2018. Tutkielma sijoittuu politiikan feministisen kritiikin, feministisen mediatutkimuksen ja sukupuolihistorian aloille. Tarkastelussa sovelletaan jälkistrukturalistista sukupuolikäsitystä, jonka mukaan sukupuolta tuotetaan esityksin ja toistoin esimerkiksi juuri mediassa. Tutkielmassa kvantifioidaan nais- ja miespoliitikkojen uutisesiintymisten määriä ja aiheita sekä verrataan lukuja poliittisen edustuksen tilaan kunakin tarkastelukuukautena. Lisäksi uutisaineistosta poimitaan ilmentymiä politiikan sukupuolittuneesta käsittelystä. Tutkielman aineistona ovat nimenomaan Yleisradion televisiouutiset, koska lakikin edellyttää Yleisradiota ottamaan tasa-arvolähtökohdat huomioon ohjelmistossaan. Tulosten perusteella televisiouutisten luoma representaatio politiikasta oli jopa todellista poliittista edustusta sukupuolittuneempi. Naisten osuus uutisissa esiintyneistä poliitikoista oli parhaimmillaankin, toukokuussa 1998, vain reilu kolmannes (36,4 prosenttia). Sen sijaan eduskunnassa naisia oli parhaimmillaan 41,5 prosenttia (toukokuussa 2008 ja 2018) ja hallituksessa jopa 60 prosenttia (toukokuussa 2008). Poliitikkojen medianäkyvyys sukupuolittui voimakkaasti myös aiheiden tasolla. Poliitikkojen eniten kommentoimat aiheet televisiouutisissa olivat politiikka, puolueet ja vaalit, teollisuus, kauppa ja elinkeinoelämä sekä talous, joista kaikkien kommentaattorijoukoissa oli selkeä miesenemmistö. Perinteisesti ”naisten aloiksi” politiikassa miellettyjä aiheita, kuten sosiaali- ja terveysasioita, kulttuuria ja asumista, poliitikot kommentoivat uutisissa hyvin vähän tai eivät lainkaan. Politiikan journalismin sukupuolittumista uutisissa edisti käsiteltyjen aiheiden kehystys, sillä monia uutisista käsiteltiin ensisijaisesti joko ”politiikan pelien” tai rahan näkökulmasta. Yksi selkeä sukupuolittumisen paikka uutisissa oli poliittinen johtajuus, johon liittyvässä uutisoinnissa naiserityisyys korostui. Johtopaikkojen miehisyys todellisessa poliittisessa edustuksessa vaikutti uutisoinnin sukupuolittumiseen muutenkin, sillä näkyvyys keskittyi selvästi puolueiden johtohahmoihin. Toimittajien kuvailuista naispoliitikkoja koskien löytyi lisäksi joitakin sukupuolittuneisuuksia, kun naisiin viitattiin esimerkiksi heidän ulkonäkönsä tai suhteensa miehiin kautta. Pääasiassa nais- ja miespoliitikkojen käsittely uutisissa oli kuitenkin tasa-arvoista. Median tuottamilla representaatioilla sukupuolista politiikassa on suuri merkitys, koska medioituneessa yhteiskunnassa äänestäjät seuraavat politiikkaa pääasiassa median kautta. Sukupuolittunut politiikan journalismi esittää nais- ja miespoliitikot eri tavoilla sekä muodostaa erilaisia mielikuvia heidän ammattitaidostaan ja kompetenssistaan. Vääristymät kansalaisille välittyvissä sukupuolikuvauksissa vaikuttavat esimerkiksi äänestämiskäyttäytymiseen ja poliittisten virkojen jakautumiseen ja vääristävät täten myös politiikkaa. Tutkielman tulosten perusteella vaarana olivat erityisesti naispoliitikkojen näkymättömyys ja puutteellinen kuva heidän osaamisestaan. Toisaalta uutisrepresentaatiot tuottivat varsin ahtaita sukupuolirooleja myös miehille, joiden voitiin aineiston perusteella olettaa hallitsevan esimerkiksi juuri raha-aiheita. Voitaneenkin todeta, että niin kauan kuin todellinen poliittinen edustus on sukupuolittunutta, vaatii vanhentuneiden stereotypioiden kitkeminen mediasta toimittajilta tietoisia toimia. Lisäksi tulosten perusteella oli laajemmin uhkana, että median konstruoima kuva politiikasta ja poliitikoista etäännytti päättäjiä kansalaisista, poliittisen edustuksen kohteista. Kun kansalaisten arkea koskettavia aiheita ja politiikan substanssia käsiteltiin uutisissa vain vähän, saattoivat poliitikkojen edistämät intressit jäädä äänestäjille epäselviksi.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää onko uutisoinnilla vaikutusta kuluttajien talousodotuksiin Suomessa. Erityisesti perehdytään negatiivisen uutisoinnin mahdollisien vaikutusten tutkimiseen. Odotusten muodostumisen ymmärtämistä voidaan pitää kuluttajien käyttäytymisen selittämistä helpottavana keinona ja tätä kautta myös muiden talouden ilmiöiden selittäminen on vähemmän hankalaa. Tutkittavana aikaperiodina käytetään vuosia 1990–2008. Tutkimus pyrkii myös vastaamaan kysymyksiin uutisoinnin volyymin muutoksesta suhteessa reaalitalouden vaihteluihin sekä positiivisen uutisoinnin merkittävyydestä. Pro gradu -tutkielmassa luodaan useita erilaisia uutisindeksejä ja tutkitaan näiden vaikutuksia useissa regressioyhtälöissä. Tarkastelutasot ovat kuukausi- ja kvartaaliaikasarjoja. Tutkimuksen uutisindeksit luodaan kvantitatiivisin perustein. Otsikkohauin muodostetaan tiettyjen hakusanojen (esim. 'lama', 'irtisanominen' ja 'elpyminen') avulla volyymipohjaisia aikasarjoja. Tämän jälkeen muodostetaan erilaisia regressioita käyttäen selittävinä muuttujina sekä uutisindeksejä että kontrollimuuttujia. Selitettävänä muuttujana käytettiin Tilastokeskuksen tuottamaan kuluttajaluottamusbarometria ja sen alakysymyksiä henkilökohtaisista, yleisistä ja työttömyysodotuksista. Tämän tutkielman esikuvana ja tärkeimpänä viitteenä on käytetty Domsin ja Morinin (2004) Yhdysvaltoja koskevaa tutkimusta, joka tutkii kuluttajien luottamuksen, talouden ja median välisiä yhteyksiä tutkimuskysymyksen ollessa hyvin samankaltainen tämän tutkielman tutkimuskysymyksen kanssa. Myös tutkimusmetodit ovat yhteneviä Domsin ja Morinin (2004) tutkimuksen kanssa; pro gradu -tutkielmassa käytetty regressioyhtälö on hyvin samankaltainen Domsin ja Morinin (2004) tutkimuksen kanssa. Tästä pro gradu -tutkielmasta saadut tulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa: uutisten havaitaan vaikuttavan kuluttajien talousodotuksiin eli kuluttajabarometriin Suomessa. Tämän lisäksi havaitaan, että negatiivinen uutisointi vastaa suhteellisen hyvin reaalitalouden tapahtumia. Positiivisessa uutisoinnissa taas esiintyy enemmän harhaa: sen volyymien muutokset eivät kuvaa hyvin reaalitalouden tapahtumia. Kuluttajabarometrin alakysymyksiä selitettäessä havaittiin tutkimustuloksina, että uutiset selittävät hyvin yleisiä talousodotuksia ja jonkin verran työttömyysodotuksia, mutta eivät henkilökohtaisia odotuksia. Tästä voidaankin päätellä, että uutisoinnilla ei välttämättä ole kovin suurta vaikutusta kuluttajien odotuksiin oman talouden kehityksestä, vaan media näyttää pikemminkin vaikuttavan kuluttajien odotuksiin vain yleisellä tasolla.

Tutkimuksen aihe on Yhdistyneitä kansakuntia koskeva uutisointi Suomen Tietotoimiston uutisissa vuosina 2000 ja 2010. Tutkin sitä, kuinka paljon YK:sta uutisoidaan, minkä aiheiden yhteydessä ja ketkä YK-toimijat uutisissa esiintyvät. Tulkintakehyksen muodostaa luokittelu kolmesta YK:sta (Jolly ym. 2009), joita kutsun työssäni poliittiseksi, työntekijöiden ja kansalaisjärjestöjen YK:iksi. Tarkoituksena on selvittää, kuinka paljon kukakin YK esiintyy STT:n uutisissa, ja mitä muutoksia YK-aiheisessa uutisoinnissa on tapahtunut kymmenessä vuodessa lukumäärien, aiheiden ja YK-toimijoiden suhteen. Sidon tutkimukseni aiempaan tutkimukseen ulkomaanuutisista (esim. Ullamaija Kivikuru & Jukka Pietiläinen 1998; Risto Kunelius 1998; Turo Uskali 2007; Esa Väliverronen 2009) sekä näkemyksiin journalismin ja demokratian välisestä suhteesta ja journalismista julkisen keskustelun mahdollistajana (esim. James W. Carey 1995; Hannu Nieminen 1998). Tutkimusmenetelmäni on sisällön erittely, joka kolmen YK:n luokittelun ja ristiintaulukoinnin avulla tuottaa tietoa STT:n YK-aiheisen uutisoinnin aiheista, puhujista, määristä ja muutoksista kymmenen vuoden aikana. STT:n YK-uutisointi on vähentynyt kymmenessä vuodessa. Suomalainen näkökulma on nykyään pienemmässä roolissa kuin aiemmin. Kolmesta YK:sta työntekijätaso esiintyy molempina tarkasteluvuosina uutisissa eniten, mutta poliittisen YK:n osuus on selvästi vähentynyt kymmenessä vuodessa. Kansalaisjärjestöjen YK esiintyy YK-aiheisessa uutisoinnissa hyvin vähän. YK esiintyy uutisissa useimmiten konfliktiaiheiden, humanitaaristen aiheiden sekä YK:n organisaatioon liittyvien aiheiden yhteydessä. Uutisten YK:n poliittisuus on vähentynyt ja humanitaariset aiheet lisääntyneet mahdollisesti Naton roolin kasvaessa. Vaikka Suomi käy kampanjaa maailmalla päästäkseen YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi kaudelle 2013-2014, ei tästä uutisoitu STT:ssa kuin muutamia kertoja. YK-uutisten suosituimmat aiheet ja YK-toimijat vihjaavat siitä, että YK ei ole uutisissa lähellä suomalaista kansalaista. Ulkomaanuutisoinnin rutiinit ja uutistuotannon taloudelliset reunaehdot vaikuttavat myös YK-uutisointiin. Järjestön poliittisuuden ja potentiaalisen demokraattisuuden sivuuttava uutisointi voi johtaa siihen, että YK nähdään entistä byrokraattisempana, kaukaisempana humanitaarisen avun järjestönä, jossa kansalaisella ei ole näkyvää roolia.

Helluntailais-karismaattinen liike on globaalisti kristinuskon kasvavin uoma. Suomessa se ei ole saavuttanut suurta enemmistöä taakseen eikä se aina nauti hyvästä maineesta kristillisten piirien sisä- tai ulkopuolella. Yksi liikehdinnän haara on anglikaanikirkosta lähtöisin oleva New Wine -liike. Se pyrkii helpottamaan karismaattisen uudistuksen soveltamista käytännön seurakuntaelämään. Suomen New Wine -liikettä ei ole aikaisemmin tutkittu. Siksi tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaiseksi Suomen New Wine -liike on muotoutunut sekä millaisia merkityksiä New Wine -liikkeellä on ollut mukana olleiden elämässä. Tutkimukseni oli laadullinen tutkimus ja sen metodina aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineisto muodostui teemahaastatteluista. Haastattelin kymmentä vähintään noin kymmenen vuotta New Wine -liikkeessä mukana ollutta henkilöä, jotka ovat olleet evankelis-luterilaisen kirkon tai Suomen Vapaakirkon seurakuntien työntekijöitä tai kristillisten järjestöjen vaikuttajia. Tutkimustulokset osoittivat, että Suomen New Wine -liike edustaa hengellisyyden ja karismaattisuuden osalta maltillista linjaa, vaikka armolahjoilla ja Pyhän Hengen kokemisella on suuri painoarvo. Suomen New Wine korostaa kristittyjen yhteenkuuluvaisuuden merkitystä sekä arkista ja elävää kristillisyyttä. Liikkeessä mukana olleet antoivat tutkimustulosten mukaan erityistä arvoa oman uskonelämänsä vahvistumiselle, samoin kuin liikkeen vaikutuksesta omassa työssään tapahtuneelle muutokselle. Tarkastelin tutkimuksessa lisäksi New Wine -liikkeen rutinoitumista. Tutkimukseni voi auttaa ymmärtämään maltillisen karismaattisen kristillisyyden soveltamista suomalaiseen kristilliseen kenttään ja tavalliseen seurakuntaelämään, jotka eivät välttämättä ole kovin vastaanottavaisia karismaattisuuden ääri-ilmiöille.

Arbetet består av tre delar, en litteraturöversikt, en retrospektiv undersökning och en uppföljning av akuta uveiter. I litteraturöversikten behandlas uveas anatomi och fysiologi, olika uveiters etiologi, kliniska symptom, diagnos, vårdmetoder samt följdsjukdomar och komplikationer. I den retrospektiva delen skickades frågeformulär tillägare, vars hundar hade insjuknat i och tillfrisknat från uveit. Man kunde konstatera att en stor del av uveiterna hade traumatisk bakgrund. De av ägarna oftast observeradesymptomen utgjordes av kisande, rodnad, tårflöde och ett blåaktigt corneaödem. Återfallsprocenten var hög, medan sjukdomen inte så lätt spreds till det friska ögat. Över hälften av fallen klarade sig ed ett besök hos veterinär. Uppföljningen av de akuta uveiterna behandlas här endast som fallbeskrivningar på grund av de olika fallens särart. Uveiterna följdes regelbundet upp med klinisk undersökningmed spaltlampa, oftalmoskop, tonometer, flueresceinfärgning, skrapprov från cornea samt blodprovdär man undersökte leukogram, glukos- och ureahalt. Tyvärr förblev många etiologier ett mysterium och därför kan allmänt konstateras att en grundlig undersökning, samt uppföljning är av yttersta vikt vid behandling av uveiter samtidigt som det möjliggör en tidig observation av eventuella komplikationer.