Browsing by Title

Y. enterocolitica and Y. pseudotuberculosis are the third most common reported zoonoses after Campylobacter and Salmonella. Y. pseudotuberculosis has caused 10 outbreaks in Finland since 1997. The symptoms of yersiniosis include fever, right-sided abdominal pain and diarrhea. Post-infectious complications are common. Refrigeration is the most common modern food preservation method, however, as psychrotrophs, enteropathogenic Yersinia are able to grow at refrigerator temperatures. However, the mechanism behind psychrotrophy is still unknown. The aim of this study was to determine the expression levels of rstB, evgS and the genes coding for the σE- and σS-factors of Y. pseudotuberculosis IP 32953 at 30 °C and after temperature drop to 5 °C. Total RNA had been extracted before and 30 minutes, 3, and 7 hours after the temperature downshift for previously performed DNA microarray gene expression studies. Low temperature had been found to increase the expression levels of these genes in these studies. The gene expression levels were determined using real-time quantitative PCR (RT-qPCR). RNA-samples were reverse transcribed into complementary DNA (cDNA), which was used as a template in the qPCR-reactions. The gene expression levels at different time points were determined by measuring the signal emitted by the fluorescent dye. THE ∆∆Ct-method was used for relative quantification. The 16S rRNA (locus tag YPTB_RNA_102) was used for normalization. The expression levels of all the studied genes were approximately doubled 30 minutes after the cold shock demonstrating the significance of the genes in the immediate cold shock response. The expression levels were at highest 3 hours after the cold shock: 2,4-fold for rstB, 4,4-fold for evgS, 6,6-fold for sigmaE and 5,6-fold for rpoS compared with the expression level before the cold shock. The expression levels of all the four genes were decreased 7 hours after the cold shock illustrating adaptation to the lower temperature. The results confirm the findings of the DNA microarray gene expression experiments done previously in the research group. In the future the knowledge of the genes involved in the cold shock response can be utilized in controlling the growth of Y. pseudotuberculosis in foodstuffs.

Yersinia pseudotuberculosis aiheuttaa yhdessä Yersinia enterocolitican kanssa yersinioosia, joka on kolmanneksi yleisin bakteeriperäinen suolistotulehdus sekä Suomessa että EU:ssa. Y. enterocolitica aiheuttaa suurimman osan kaikista yersinioositapauksista, mutta Y. pseudotuberculosis on aiheuttanut useita laajoja ruokamyrkytysepidemioita Suomessa etenkin kasvisten, kuten porkkanoiden ja jäävuorisalaatin, välityksellä. Y. pseudotuberculosis on aiheuttanut taudinpurkauksia lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla kuten Suomessa, Japanissa, Kanadassa ja Venäjällä. Y. pseudotuberculosis -infektion yleisimmät oireet ovat kuume ja vatsakipu, jota voidaan erehtyä luulemaan umpilisäkkeen tulehdukseksi. Useita turhia umpilisäkkeenpoistoleikkauksia on tehty Y. pseudotuberculosis -infektioon sairastuneille. Sairastumisiin liittyy usein vakavia jälkitauteja, kuten kyhmyruusua (erytema nodosum) ja niveltulehdusta (reactive arthritis). Japanissa ja Venäjällä tavataan myös Y. pseudotuberculosiksen aiheuttamaa vakavaa systeemisairautta (FESLV, Far-East scarlet-like fever). Y. pseudotuberculosista on eristetty useista eri villieläimistä, tuotantoeläimistä ja lemmikkieläimistä sekä vesistöistä ja maaperästä. Sen pääasiallisena reservuaarina luonnossa on pidetty jyrsijöitä, mutta kattavaa tutkimustietoa reservuaareista ei juuri ole saatavilla. Y. pseudotuberculosiksen aiheuttamien ruokamyrkytysepidemioiden yhteydessä on saatu vahvoja viitteitä villieläinten ulosteiden saastuttaneen tartuntojen välittäjäelintarvikkeina toimineita kasviksia. Kokoavaa tutkimusta, jossa Y. pseudotuberculosiksen esiintymistä ja kulkeutumista elintarvikeketjussa tarkasteltaisiin pellolta pöytään, ei tiettävästi ole tehty. Työ tehtiin kirjallisuuskatsauksena ja selvitettiin saatavilla olevan tutkimustiedon avulla Y. pseudotuberculosiksen esiintymistä ja kulkeutumista luonnossa ja elintarvikkeissa. Useiden aikaisempien tutkimusten perusteella on saatu selville, että jyrsijät voivat kantaa Y. pseudotuberculosista suolistossaan ja erittää sitä ulosteisiinsa. Ulosteet voivat saastuttaa kasvisten kasvatusympäristön, eli maaperän tai kasteluveden, ja päätyä sitä kautta kasviksiin, jotka ovat usein toimineet välittäjäelintarvikkeena Y. pseudotuberculosis -tartunnoille. Tutkittua tietoa bakteerin kasvusta ja selviytymisestä ympäristössä ja elintarvikkeissa, etenkin kasviksissa, tarvitaan lisää. Myöskään Y. pseudotuberculosiksen mahdollisesta kulkeutumisesta kasvisten sisään ei vielä ole tutkittua tietoa. Y. pseudotuberculosiksen muita reservuaareja on tutkittu vain vähän. Bakteeria on saatu eristettyä useilta eri eläinlajeilta, mutta tutkitut näytemäärät ovat olleet niin pieniä, että luotettavia johtopäätöksiä Y. pseudotuberculosiksen esiintyvyydestä ei voida tehdä. On kuitenkin mahdollista, että Y. pseudotuberculosiksella on jyrsijöiden lisäksi muitakin tärkeitä reservuaareja luonnossa, joita olisi syytä tutkia vielä lisää. Myös tietoa bakteerin esiintymistä maaperässä ja vesistöissä kaivataan lisää.

Suomessa oli 90-luvulla viisi Yersinia pseudotuberculosis -epidemiaa. Vuosittain Y. pseudotuberculosis aiheuttaa Suomessa n. 50 yksittäistä tautitapausta. Y. pseudotuberculosis aiheuttaa ihmisissä suolistoinfektion, jonka oireita ovat mm. suoliliepeen imusolmukkeiden tulehdus, pahoinvointi ja kuume. Jälkitautina Y. pseudotuberculosis aiheuttaa mm. niveltulehduksia. Eläimet ovat pääasiallisesti oireettomia Y. pseudotuberculosiksen kantajia, mutta Y. pseudotuberculosis voi aiheuttaa eläimissä mm. suolisto-oireita ja abortteja. Kuolemantapauksia on raportoitu jonkin verran. Vain kannat, joissa on plasmidi aiheuttavat tautia. Y. pseudotuberculosis -kantojen ominaisuuksissa on eroja ja kannat voidaan tyypittää serologisten ja biokemiallisten ominaisuuksien mukaan. Sioissa yleisin serotyyppi on O:3, ja johon liittyy biotyyppi 2. Y. pseudotuberculosiksen taudinaiheutuskyky riippuu virulenssiplasmidista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Y. pseudotuberculosiksen esiintymistä sioissa ja sikalaympäristössä, karakterisoida eristetyt Y. pseudotuberculosis -kannat ja vertailla kahden eri elatusaineen (CIN- ja SMAC-agarit) tehokkuutta Y. pseudotuberculosiksen eristämisessä. Plasmidin esiintyminen Y. pseudotuberculosis -kannoissa tutkittiin PCR:lla. Tutkimus osoitti, että Y. pseudotuberculosista esiintyy sioissa ja sikalaympäristössä. Tutkituista tiloista 57% oli Y. pseudotuberculosis -positiivisia. Sioista löydettiin Y. pseudotuberculosis -kantoja, jotka ovat serotyyppiä O:3 ja biotyyppiä 2 ja 3. Kaikissa tutkituissa isolaateissa oli plasmidi. Y. pseudotuberculosis -isolaattien biokemialliset ominaisuudet vaihtelivat. Y. pseudotuberculosis voidaan erottaa eskuliini-, lipaasi-, PYZ- ja ksyloosi-, trehaloosi- ja salisiinitesteillä Y. enterocoliticasta, mutta ei muista yersinioista. Parhaiten Y. pseudotuberculosista saadaan eristettyä kylmärikastuksen ja emäskäsittelyn (KOH) jälkeen CIN-agarilta. CIN-agar on SMAC-agaria tehokkaampi Y. pseudotuberculosiksen eristämisessä kylmärikastusvaiheessa. SMAC-agar on liian epäselektiivinen Y. pseudotuberculosiksen eristämiseen suoraviljelystä.

Nordic welfare states are globally admired success stories with the happiest people, high level of education, and equal redistribution of resources. Change in the welfare state’s ethos since 1980s and the recent crises in the contemporary world have left their imprints to these northern countries and the strong welfare states have been claimed to be in decline. This thesis is analysing if the welfare state and its ethos have started to fade away or are they still resilient and stabilising actors in the society. The aim of this study is to evaluate the Nordic welfare state from the perspective of the Social Insurance Institution of Finland, Kela, and evaluate the argument of the declining welfare state by the people, who are working in one of the most visible welfare producing institutions in Finland. The Nordic welfare model is compared with other European welfare regimes, based on Gøsta Esping-Andersen’s classic “Three Worlds of Welfare Capitalism”. As any of these models are impeccable, the critique of the Nordic model is also presented in this research. Another main theory used in this research is liquid modernity by Zygmunt Bauman, which argues that modernity today is liquid by its nature and a system that is forgetting issues, such as community and trust towards each other in the society. Replacing security and feelings of commonness with neoliberal and market-oriented welfare policies is causing the declination of the welfare state and alienation of people from each other. These neoliberal ideas have also their effects on Kela. In addition, Kela’s role in the Finnish welfare state will be analysed in this research. Eight qualitative interviews are constituting the empirical data for this research. Theory-guided content analysis is being used to analyse the interviews, which were conducted in spring 2021. Interviews done with Kela’s customer service specialists are being contrasted with the theoretical framework. This research argues that the declination of the welfare state is caused by the fluidity of modern society which is causing unpredictability and insecurity to people’s lives even in the safe havens of the Norden. The results show that the concerns of the contemporary welfare state are real, and according to the professionals interviewed worry for the future. Polarisation, fragmented employment relationships, and social exclusion were seen as threats to the welfare state. On contrary, acting as a nanny-state and saving people with money, and increasing benefits’ levels were not seen as solutions to the eternal problem of the Nordic welfare state. What is a sufficient level of activation on behalf of the society and what is the role and responsibility of an individual? All in all, the Nordic welfare state is seen as an institution, which guarantees security to its residents and acts as a safety net, if needed. Welfare-producing institutions, such as Kela, are a part of this safety net, and replacing them does not seem likely in the future. Instead, combining the unpredictable future and the competitiveness society with the welfare state is seen as a problem, to which the welfare state needs to find answers in the future.

Koulukiusaamiseen on Suomessa alettu suhtautua vakavana sosiaalisena ongelmana. Koulukiusaamisen valittiin tutkimusaiheeksi, koska se yhdistää mielenkiintoisella tavalla kiinnostuksen koulun sosiaalityötä kohtaan sekä ajankohtaisen aiheen, jota ei ollut tutkittu sosiaalityön näkökulmasta aiemmin. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tarkastella koulukiusaamista sosiaalisena ilmiönä sekä kartoittaa kiusatun selviytymiskeinoja ja -polkuja. Tutkielmassa tuodaan uusi näkökulma kiusaamistutkimukseen käyttämällä narratiivisia tutkimusmenetelmiä ja tutkimalla kiusaamisesta selviytymistä, jota Suomessa ei ole tutkittu. Tutkielman tietoteoreettinen lähestymistapa on synteesi narratiivisuudesta ja sosiaalisesta konstruktivismista. Teoreettisena lähtökohtana on näkemys, jonka mukaan sosiaalialan tietoa voidaan luoda narratiivisesti tutkimalla. Aiempaan tutkimukseen kiusaamisesta perehdytään monelta suunnalta. Kiusaamista ilmiönä esittelevien tutkimusten lisäksi kuvaillaan kiusaamisen selviytymistutkimusta. Aihe kytketään sosiaalityöhön koulunkuraattorin työn esittelyllä ja referoimalla aiempia tuloksia, joiden mukaan kiusaaminen on sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen ilmiö. Tärkein yksittäinen lähde ja inspiraatio tutkielmalle on Päivi Hamaruksen väitöskirja Koulukiusaaminen ilmiönä. Aineisto koostuu 41:stä koulukiusatun kirjoittamasta tarinasta. Tarinat on koottu vuosina 2010–2011 lähettämällä kirjoituspyyntöjä lehtiin ja Internetin keskustelupalstoille. Tarinoissa kiusatut kertovat vapaasti kiusaamisestaan ja siitä selviytymisestä tarinan muodossa. Kiusatut ovat olleet kirjoittamishetkellä 14–67-vuotiaita, kuusi aineiston kertojista on miespuolisia ja loput ovat naisia. Tutkimuskysymykset ovat: millainen on koulukiusatun tarina ja millaisia selviytymispolkuja tarinoilla luodaan? Ensimmäiseen kysymykseen on etsitty vastauksia erittelemällä kiusattujen esiin nostamia teemoja kategoris-sisällöllisellä lukutavalla. Tarinoiden osia teemoiteltiin muun muassa selviytymiskeinojen ja seurausten perusteella. Tuloksissa aiempiin tutkimuksiin verrattuna mielenkiintoisina piirteinä nousevat kuvaukset kiusaamisen sosiaalisesta luonteesta, sen negatiiviset seuraukset ihmissuhteille yleensä sekä seksuaalisuudelle, ja aikuisten ristiriitaiset roolit tarinoissa luotettavina tai lisäongelmia tuovina henkilöinä. Lisäksi löytyneet selviytymiskeinot jaettiin ongelma- ja tunnekeskeisiin. Tunteisiin liittyvät keinot olivat joko hyödyllisiä tai haitallisia. Mikään keinoista ei ollut aina tehokas eli keinojen toimivuus riippuu paljolti ympäristötekijöistä. Narratiivisen analyysin toisessa vaiheessa tarinat luettiin kokonaisuuksina ja niistä etsittiin vastauksia kysymykseen, millaisia selviytymispolkuja tarinoista löytyy. Kokonaishahmon perusteella tyypiteltiin viisi toisistaan eroavaa selviytymispolkua: taipumattomat, yksinjätetyt, pelastetut, pärjääjät ja voimaantujat. Polut erosivat toisistaan etenkin siinä, oliko tarinalla onnellinen loppu, millaiset seuraukset kiusaamisesta jäivät ja oliko kiusattu saanut apua tai tukea sosiaaliselta ympäristöltään. Yksinjätettyjen polku osoittautui negatiivisimmaksi vaihtoehdoksi, ja siihen liittyi kouluyhteisöstä eristäminen, epäonnistuneet selviytymisyritykset, vakavat pitkäaikaiset seuraukset ja vähäinen sosiaalinen tuki kiusaamisen aikana. Itsetunto osoittautui suojaavaksi tekijäksi ja auttoi taipumattomien selviytymispolulle, jossa kiusaamisesta ei juuri jäänyt seurauksia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että narratiivisilla menetelmillä voidaan löytää laajasti tutkitusta ilmiöstä vielä uusia näkökulmia. Tulosten perusteella kiusatut tarvitsevat kiusaamisen aikana, mutta myös sen jälkeen, psykososiaalista tukea koulun henkilöstöltä, jotta he selviytyisivät kiusaamisesta ehjempinä. Pelkkä kiusaamisenvastainen ohjelma ja interventiot eivät poista kiusaamisen negatiivisia seurauksia. Intervention jälkeen tulisi keskittyä kiusatun voimavarojen tunnistamiseen, jotta hän pääsisi voimaantujien selviytymispolulle eli löytäisi tapahtuneesta aineksia vahvemmalle itsetunnolle ja uskoa selviytymiseensä. Narratiiviset menetelmät ovat kokeilemisen arvoisia käytännön työssä, kertoi kiusattu koulussa tarinansa sitten kirjoittamalla, piirtämällä tai vaikka laulamalla.

Objectives. In many families, housework is a daily topic of discussion and controversy. Although working life has changed, households have become more prosperous, and technology has become as a help in housework, there are still many household chores that need to be done. Women are still primarily responsible for doing housework, in addition to their own gainful employment. Spouse and children often play an assistant role. The same division of labour is also evident in girls’ and boys’ housework. Girls do a lot more housework than boys. The purpose of this study was study young people’s attitudes towards housework. Are young people required to do housework, and if so, do they agree to do it? How does the division of labour affect family relationships? Doing and not doing housework is an emotive topic. The views of young people on how they perceive their own roles and those of their carers as active agents in households are worth hearing. The research questions are: 1. How do young people feel about participating in housework? a) How does housework appear in family relationships? b) What do young people think about their own household skills? 2. How do young people feel about their own roles and the roles of adults in their family in taking part in housework? Methods. The quantitative material consisted of the answers to an e-questionnaire. The answerers were 55 ninth grades from an upper comprehensive school. The answers were processed using the SPSS program. The analysis used averages, cross tabulation, and Pearson’s correlation. Some of the results were tested with an even t-test and a chi-square test. Results and conclusions. Many young people are involved in doing housework because of their own choice. They also think that it is their duty. In their opinion they have good skills and they manage doing housework well. Girls do a lot more housework than boys and have a more positive attitude. Most young people find that the adults in their family take good care of the home and this makes them feel secure. Everyone agrees that doing housework is everybody’s responsibility. In home economics education it is important to strengthen the equal division of labor in housework. Particularly boys need to be encouraged to rely on their own abilities and to understand their role as an equal, responsible family members and not just a mom’s or wife’s helper.

There have been many studies concerning the organization and management in classrooms and the disturbances that violate it. Most of them, however, have been done from the point of view of teachers. The goal of this study is to bring out the views of the pupils on this subject. This study aims to find out more information for the teachers on, how the students think the classroom disturbances could be reduced and what can the teachers do to improve classroom management. This study was done as a qualitive study. The material used in the study has been collected by interviewing ten ninth grade students. In the interviews, the students were asked different questions concerning classroom management and disturbances with an aspect of the role of a teacher involved. The material was then analysed using data-driven content analysis focusing on the views of classroom management. The results were formed from consistent themes found from the material, from which the researcher formed the main categories. The students brought up the usage of phones, talking with classroom friends and extra disturbances (for example, extra personnel in the classroom) as the main causes of classroom disturbances. The students showed that they understand their role in the cause of classroom disturbances but underlined the role of the teacher in their answers, as the key to a peaceful classroom. Teachers were expected to be clear with their rules and be justful in their actions which were aspects that the students respected. Results showed that the students felt that the classroom is more peaceful when the teacher has planned the lesson to match the students’ needs. Results also showed that teacher-student relationship and classroom atmosphere have an impact on the peace of the classroom.

Vuonna 1973 Fischer Black, Myron Scholes sekä Robert Merton esittivät uraauurtavissa artikkeleissaan omat vastauksensa kysymykseen, miten hinnoitella optio osakkeeseen. Optioksi sanotaan instrumenttia, joka antaa oikeuden, mutta ei velvollisuutta, ostaa tai myydä osake sovittuun hintaan sovitulla hetkellä tulevaisuudessa. Louis Bachelier oli jo 1900-luvun alussa pohtinut option hinnoittelun ongelmaa, mutta hänen työnsä ja ideansa jäivät pitkälti unohduksiin viiden vuosikymmenen ajaksi. Kysymys siitä, mikä olisi oikea hinta optiolle, nousi jälleen tutkijoiden kiinnostuksen kohteeksi 1950-luvulla, ja melko pian huomattiin, että matemaattinen rahoitusteoria oli kuin varta vasten rakennettu stokastisen analyysin sovellutukseksi. Kuitenkin vasta Blackin, Scholesin ja Mertonin artikkelit sekä Chicago Board of Options Exchangen, maailman isoimman ja vanhimman johdannaispörssin, avautuminen vuonna 1973, antoivat lähtölaukauksen johdannaisinstrumenttien sulautumiselle keskeiseksi osaksi rahoitusmarkkinoita ja matemaattista rahoitusteoriaa. Blackin, Scholesin ja Mertonin esitettyä tapa hinnoitella optio osakkeeseen, oli luonnollista, että markkinatoimijoiden keskuudessa heräsi kiinnostus hinnoitella optioita myös muille kohde-etuuksille. Korko- ja lainamarkkinat ovat yksi osa-alue, johon liittyy suuri tarve muuttaa ja suojata tulevaisuudessa tapahtuvia rahavirtoja, esimerkiksi erilaisissa riskienhallintatarkoituksissa. Yksi mahdollinen tapa on käyttää johdannaisinstrumentteja. Ensimmäisiä korkojen ja korkojohdannaisten mallinnuksessa syntyneitä merkittäviä tuloksia oli Oldrich Vasicekin vuonna 1977 esittämä malli hetkelliselle korolle. Vasicek otti huomioon, että toisin kuin osakeoptioiden kohdalla, korko ei ole instrumentti, joka olisi kaupankäynnin kohteena, ja joukkovelkakirjat ovat jo itsessään johdannaisia korolle. Hän kuitenkin onnistui rakentamaan riskittömän salkun, kuten Black ja Scholes, ja päätyi Black-Scholes-osittaisdifferentiaaliyhtälöä muistuttavaan aikarakenneyhtälöön. Keskeisenä erona kuitenkin oli, että aikarakenneyhtälössä esiintyi yksi parametri lisää, velkakirjan maturiteetista riippumaton prosessi, jota kutsutaan riskin markkinahinnaksi. Mallinnuksen kannalta ideaalinen lähtökohta olisi, että markkina olisi matemaattisessa mielessä reilu ja johdannaisille saataisiin yksikäsitteiset hinnat. Matemaattisen rahoitusteorian perustuloksien perusteella tällöin on oltava olemassa yksikäsitteinen mitta, jonka suhteen ennuste prosessin tulevien arvojen nykyarvosta olisi linjassa prosessin nykyisen arvon kanssa. Vasicek-mallin tapauksessa tämä ehto ei toteudu suoraan, vaan ensin on selvitettävä mikä parametrina esiintyvä riskin markkinahinta on. Osoittautuu kuitenkin, että ratkaisu on hyvin samankaltainen kuin Blackin ja Scholesin mallissa, eli johdannaisen diskontattu odotusarvo sopivan mitan suhteen. Samankaltaisesta ratkaisusta huolimatta, on ratkaisun laskeminen Vasicek-mallissa huomattavasti hankalampaa. Odotusarvossa esiintyvä diskonttotekijä ja johdannainen ovat keskenään korreloituneita ja odotusarvon laskemiseksi olisi tunnettava näiden yhteisjakauma. Tämä ongelma on kuitenkin kierrettävissä sopivilla stokastisen analyysin työkaluilla, ja tehtävä pystytään palauttamaan yksiulotteiseen tapaukseen. Vasicek-malli on olemassaolonsa aikana kerännyt myös paljon kritiikkiä. Sen kohtaamasta kritiikistä kenties painavin, on perusmallin huono sopivuus markkinoilta havaittujen korkojen kanssa. Tätä puutetta korjaamaan esitettiin useita Vasicek-malliin perustuvia laajennuksia, joista kuitenkin yleisin on Hullin ja Whiten vuonna 1994 esittämä malli, joka saadaan sopimaan täydellisesti havaittuihin diskonttotekijöihin. Tässä tutkielmassa Hull-White-laajennus johdetaan suoraan Vasicek-mallista käyttämällä Brigon ja Mercurion vuonna 2001 esittämää tekniikkaa. Hull ja White laajensivat mallia myös siten, että siinä voitiin ottaa huomioon myös diskonttotekijöiden tai korkokäyrän keskinäinen liikehdintä, ilman, että eri maturiteettien välillä olisi täydellinen korrelaatio. Tällaista laajennusta sanotaan useamman faktorin malliksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on esittää Vasicek-korkomalli ja sen laajennukset yhden ja kahden faktorin tapauksissa. Mallien keskeiset ominaisuudet johdetaan yksityiskohtaisesti. Tarvittava matemaattinen ja taloudellinen taustateoria tullaan myös esittelemään siinä laajuudessa, missä niitä tullaan tarvitsemaan mallin ominaisuuksien tutkimisessa. Mallien yksi keskeinen tarkoitus on hinnoitella erilaisia johdannaisia. Tässä tutkielmassa esitetään, kuinka mallien avulla voidaan joukkovelkakirjan lisäksi hinnoitella optio joukkovelkakirjaan, korkokatto ja -lattia, sekä optio koronvaihtosopimukseen edellä mainituissa yhden ja kahden faktorin malleissa.

Yhdenmukaistettujen menettelytapojen käsitteellä on merkittävä rooli EU-kilpailuoikeudessa, sillä käsitteen soveltamisala pitkälti ratkaisee, pidetäänkö yritysten markkinakäyttäytymistä sallittuna toimintana vai kiellettynä kartellina. Yhdenmukaistettujen menettelytapojen käsite on Euroopan unionin tuomioistuinten (EUT) ja Euroopan komission ratkaisukäytännöstä huolimatta edelleen jossain määrin epäselvä käsitteen tulkinnanvaraisuudesta johtuen. Yhdenmukaistettujen menettelytapojen käsitteen soveltamisalaa on viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa laajennettu koskemaan yritysten epäsuorien kontaktien lisäksi yritysten toimintaa online-ympäristössä. Toimintakentän muutos on tuonut esille useita mielenkiintoisia kysymyksiä kilpailuoikeuden täytäntöönpanosta digiympäristössä, ja kilpailuoikeudellinen ja- poliittinen rajanveto-ongelma kielletyn yhdenmukaistetun menettelyn ja sallitun yhdenmukaisen käyttäytymisen välillä on noussut uudelleen keskusteluun. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten yhdenmukaistettujen menettelytapojen käsitettä arvioidaan EU:n kilpailuoikeudessa, ja miten vallitseva doktriini yhdenmukaistetuista menettelytavoista soveltuu online-ympäristöön. Tutkielmassa havaitaan, kuinka yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen soveltamisalaa on tulkittu laajasti EUT:n ja komission ratkaisukäytännössä. Ennakoitavuuden vaatimuksen näkökulmasta ei voida pitää suotuisana sitä, että yrityksen on varauduttava siihen, että sen käytös voidaan yhdenmukaistetun menettelytavan tulkinnanvaraisuuden johdosta katsoa kielletyksi toiminnaksi komission ja EUT:n ajamien omien täytäntöönpanopoliittisten tavoitteiden seurauksena. EUT:n yhdenmukaistetun menettelytavan soveltamista online-ympäristössä koskeneen tapauksen Eturas valossa EUT näyttäisi omaksuneen pehmeämmän linjan yrityksen kilpailunvastaisen käyttäytymisen osallisuuden arvioinnin suhteen, mitä voidaan verkkoympäristön erityispiirteet huomioon ottaen pitää yrityksen oikeusturvan kannalta positiivisena asiana. Jää nähtäväksi, kuinka EUT tulee soveltamaan yhdenmukaistetun menettelytavan käsitettä tilanteisiin, joissa yritysten välinen yhteydenpito on korvattavissa algoritmeilla. Tutkielmassa päädytään siihen, että komissiolla on yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen laajasta tulkinnasta johtuen riittävät keinot soveltaa yhdenmukaistetun menettelytavan käsitettä yritysten käyttämien algoritmien tekemiin hinnoittelupäätöksiin. Huolimatta lisääntyvästä kolluusion riskistä online-ympäristössä, komissiolla ei tämän hetkisen oikeustilan valossa ole keinoja puuttua algoritmien yhdenmukaiseen käyttäytymiseen. Tutkielman merkittävimpinä oikeuslähteinä unionitasoisen lainsäädännön ohella ovat EU-tuomioistuinten oikeustapaukset sekä komission päätökset. Tutkielman näkökulma on puhtaasti EU-oikeudellinen. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään kattavasti sekä ulkomaista että kotimaista oikeuskirjallisuutta aiheesta.

Objectives. Society is divided between social classes in many ways. Regional segregation is increasing because parents' income differences continue to grow and children's education level and future income level are increasingly determined by the parents' background. The task of this thesis was to find out the effect of a young person's socioeconomic status on school well-being, school enthusiasm and school burnout. The aim of the thesis was to ex-amine the socio-economic background of the young person as an explanatory variable. The socio-economic background consisted of the dimensions of financial capital. As a the-oretical framework, the thesis reflected the importance of the student's socioeconomic sta-tus and social capital on school well-being. The effect of socioeconomic status on the stu-dent's experience of school well-being was mirrored through Ecological Systems Theory. The study well-being demands and resources model based on Demerout et al.'s (2001) job demands and resources model (Job demands - resources model JD-R) served as an ex-planatory model of the connection between social capital and school well-being between different levels of ecological systems. Methods. The study used the survey data of the Mind the Gap research project, which was collected in elementary schools in Helsinki in May 2013. 761 students aged 12–13 from 32 elementary schools participated in the study. Of the participants, 55.7% were girls (n=423) and 44.3% were boys (n=337). The survey material was interested in young people's thoughts and experiences, especially regarding schooling, friendships, well-being and in-formation about technology. In this thesis, the material was utilized to the extent that it corresponded to the purpose of the thesis. Participation in the study was completely volun-tary, and the parents of those who participated in the study were asked for written permis-sion for the students' participation. The data was analyzed using linear regression analy-sis. In the analysis of the data, version 2.3 of the Jamovi statistics program was used. Results and conclusions. The results showed that a home that offers a young person a fi-nancially stable starting point creates better personal resources for the student to go to school. The results also showed that even if the family's financial situation is not stable in all respects, but the student himself feels that his own livelihood is comparatively good in relation to others, this is connected to an increasing interest in school and lower school burnout. Thus, a student's financial carelessness predicts a student's better school well-being. The research results follow previous research results. Under the current societal economic pressures, there would be a significant need for further research.