Browsing by Title

Vuonna 1973 Fischer Black, Myron Scholes sekä Robert Merton esittivät uraauurtavissa artikkeleissaan omat vastauksensa kysymykseen, miten hinnoitella optio osakkeeseen. Optioksi sanotaan instrumenttia, joka antaa oikeuden, mutta ei velvollisuutta, ostaa tai myydä osake sovittuun hintaan sovitulla hetkellä tulevaisuudessa. Louis Bachelier oli jo 1900-luvun alussa pohtinut option hinnoittelun ongelmaa, mutta hänen työnsä ja ideansa jäivät pitkälti unohduksiin viiden vuosikymmenen ajaksi. Kysymys siitä, mikä olisi oikea hinta optiolle, nousi jälleen tutkijoiden kiinnostuksen kohteeksi 1950-luvulla, ja melko pian huomattiin, että matemaattinen rahoitusteoria oli kuin varta vasten rakennettu stokastisen analyysin sovellutukseksi. Kuitenkin vasta Blackin, Scholesin ja Mertonin artikkelit sekä Chicago Board of Options Exchangen, maailman isoimman ja vanhimman johdannaispörssin, avautuminen vuonna 1973, antoivat lähtölaukauksen johdannaisinstrumenttien sulautumiselle keskeiseksi osaksi rahoitusmarkkinoita ja matemaattista rahoitusteoriaa. Blackin, Scholesin ja Mertonin esitettyä tapa hinnoitella optio osakkeeseen, oli luonnollista, että markkinatoimijoiden keskuudessa heräsi kiinnostus hinnoitella optioita myös muille kohde-etuuksille. Korko- ja lainamarkkinat ovat yksi osa-alue, johon liittyy suuri tarve muuttaa ja suojata tulevaisuudessa tapahtuvia rahavirtoja, esimerkiksi erilaisissa riskienhallintatarkoituksissa. Yksi mahdollinen tapa on käyttää johdannaisinstrumentteja. Ensimmäisiä korkojen ja korkojohdannaisten mallinnuksessa syntyneitä merkittäviä tuloksia oli Oldrich Vasicekin vuonna 1977 esittämä malli hetkelliselle korolle. Vasicek otti huomioon, että toisin kuin osakeoptioiden kohdalla, korko ei ole instrumentti, joka olisi kaupankäynnin kohteena, ja joukkovelkakirjat ovat jo itsessään johdannaisia korolle. Hän kuitenkin onnistui rakentamaan riskittömän salkun, kuten Black ja Scholes, ja päätyi Black-Scholes-osittaisdifferentiaaliyhtälöä muistuttavaan aikarakenneyhtälöön. Keskeisenä erona kuitenkin oli, että aikarakenneyhtälössä esiintyi yksi parametri lisää, velkakirjan maturiteetista riippumaton prosessi, jota kutsutaan riskin markkinahinnaksi. Mallinnuksen kannalta ideaalinen lähtökohta olisi, että markkina olisi matemaattisessa mielessä reilu ja johdannaisille saataisiin yksikäsitteiset hinnat. Matemaattisen rahoitusteorian perustuloksien perusteella tällöin on oltava olemassa yksikäsitteinen mitta, jonka suhteen ennuste prosessin tulevien arvojen nykyarvosta olisi linjassa prosessin nykyisen arvon kanssa. Vasicek-mallin tapauksessa tämä ehto ei toteudu suoraan, vaan ensin on selvitettävä mikä parametrina esiintyvä riskin markkinahinta on. Osoittautuu kuitenkin, että ratkaisu on hyvin samankaltainen kuin Blackin ja Scholesin mallissa, eli johdannaisen diskontattu odotusarvo sopivan mitan suhteen. Samankaltaisesta ratkaisusta huolimatta, on ratkaisun laskeminen Vasicek-mallissa huomattavasti hankalampaa. Odotusarvossa esiintyvä diskonttotekijä ja johdannainen ovat keskenään korreloituneita ja odotusarvon laskemiseksi olisi tunnettava näiden yhteisjakauma. Tämä ongelma on kuitenkin kierrettävissä sopivilla stokastisen analyysin työkaluilla, ja tehtävä pystytään palauttamaan yksiulotteiseen tapaukseen. Vasicek-malli on olemassaolonsa aikana kerännyt myös paljon kritiikkiä. Sen kohtaamasta kritiikistä kenties painavin, on perusmallin huono sopivuus markkinoilta havaittujen korkojen kanssa. Tätä puutetta korjaamaan esitettiin useita Vasicek-malliin perustuvia laajennuksia, joista kuitenkin yleisin on Hullin ja Whiten vuonna 1994 esittämä malli, joka saadaan sopimaan täydellisesti havaittuihin diskonttotekijöihin. Tässä tutkielmassa Hull-White-laajennus johdetaan suoraan Vasicek-mallista käyttämällä Brigon ja Mercurion vuonna 2001 esittämää tekniikkaa. Hull ja White laajensivat mallia myös siten, että siinä voitiin ottaa huomioon myös diskonttotekijöiden tai korkokäyrän keskinäinen liikehdintä, ilman, että eri maturiteettien välillä olisi täydellinen korrelaatio. Tällaista laajennusta sanotaan useamman faktorin malliksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on esittää Vasicek-korkomalli ja sen laajennukset yhden ja kahden faktorin tapauksissa. Mallien keskeiset ominaisuudet johdetaan yksityiskohtaisesti. Tarvittava matemaattinen ja taloudellinen taustateoria tullaan myös esittelemään siinä laajuudessa, missä niitä tullaan tarvitsemaan mallin ominaisuuksien tutkimisessa. Mallien yksi keskeinen tarkoitus on hinnoitella erilaisia johdannaisia. Tässä tutkielmassa esitetään, kuinka mallien avulla voidaan joukkovelkakirjan lisäksi hinnoitella optio joukkovelkakirjaan, korkokatto ja -lattia, sekä optio koronvaihtosopimukseen edellä mainituissa yhden ja kahden faktorin malleissa.

Yhdenmukaistettujen menettelytapojen käsitteellä on merkittävä rooli EU-kilpailuoikeudessa, sillä käsitteen soveltamisala pitkälti ratkaisee, pidetäänkö yritysten markkinakäyttäytymistä sallittuna toimintana vai kiellettynä kartellina. Yhdenmukaistettujen menettelytapojen käsite on Euroopan unionin tuomioistuinten (EUT) ja Euroopan komission ratkaisukäytännöstä huolimatta edelleen jossain määrin epäselvä käsitteen tulkinnanvaraisuudesta johtuen. Yhdenmukaistettujen menettelytapojen käsitteen soveltamisalaa on viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa laajennettu koskemaan yritysten epäsuorien kontaktien lisäksi yritysten toimintaa online-ympäristössä. Toimintakentän muutos on tuonut esille useita mielenkiintoisia kysymyksiä kilpailuoikeuden täytäntöönpanosta digiympäristössä, ja kilpailuoikeudellinen ja- poliittinen rajanveto-ongelma kielletyn yhdenmukaistetun menettelyn ja sallitun yhdenmukaisen käyttäytymisen välillä on noussut uudelleen keskusteluun. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten yhdenmukaistettujen menettelytapojen käsitettä arvioidaan EU:n kilpailuoikeudessa, ja miten vallitseva doktriini yhdenmukaistetuista menettelytavoista soveltuu online-ympäristöön. Tutkielmassa havaitaan, kuinka yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen soveltamisalaa on tulkittu laajasti EUT:n ja komission ratkaisukäytännössä. Ennakoitavuuden vaatimuksen näkökulmasta ei voida pitää suotuisana sitä, että yrityksen on varauduttava siihen, että sen käytös voidaan yhdenmukaistetun menettelytavan tulkinnanvaraisuuden johdosta katsoa kielletyksi toiminnaksi komission ja EUT:n ajamien omien täytäntöönpanopoliittisten tavoitteiden seurauksena. EUT:n yhdenmukaistetun menettelytavan soveltamista online-ympäristössä koskeneen tapauksen Eturas valossa EUT näyttäisi omaksuneen pehmeämmän linjan yrityksen kilpailunvastaisen käyttäytymisen osallisuuden arvioinnin suhteen, mitä voidaan verkkoympäristön erityispiirteet huomioon ottaen pitää yrityksen oikeusturvan kannalta positiivisena asiana. Jää nähtäväksi, kuinka EUT tulee soveltamaan yhdenmukaistetun menettelytavan käsitettä tilanteisiin, joissa yritysten välinen yhteydenpito on korvattavissa algoritmeilla. Tutkielmassa päädytään siihen, että komissiolla on yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen laajasta tulkinnasta johtuen riittävät keinot soveltaa yhdenmukaistetun menettelytavan käsitettä yritysten käyttämien algoritmien tekemiin hinnoittelupäätöksiin. Huolimatta lisääntyvästä kolluusion riskistä online-ympäristössä, komissiolla ei tämän hetkisen oikeustilan valossa ole keinoja puuttua algoritmien yhdenmukaiseen käyttäytymiseen. Tutkielman merkittävimpinä oikeuslähteinä unionitasoisen lainsäädännön ohella ovat EU-tuomioistuinten oikeustapaukset sekä komission päätökset. Tutkielman näkökulma on puhtaasti EU-oikeudellinen. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään kattavasti sekä ulkomaista että kotimaista oikeuskirjallisuutta aiheesta.

Objectives. Society is divided between social classes in many ways. Regional segregation is increasing because parents' income differences continue to grow and children's education level and future income level are increasingly determined by the parents' background. The task of this thesis was to find out the effect of a young person's socioeconomic status on school well-being, school enthusiasm and school burnout. The aim of the thesis was to ex-amine the socio-economic background of the young person as an explanatory variable. The socio-economic background consisted of the dimensions of financial capital. As a the-oretical framework, the thesis reflected the importance of the student's socioeconomic sta-tus and social capital on school well-being. The effect of socioeconomic status on the stu-dent's experience of school well-being was mirrored through Ecological Systems Theory. The study well-being demands and resources model based on Demerout et al.'s (2001) job demands and resources model (Job demands - resources model JD-R) served as an ex-planatory model of the connection between social capital and school well-being between different levels of ecological systems. Methods. The study used the survey data of the Mind the Gap research project, which was collected in elementary schools in Helsinki in May 2013. 761 students aged 12–13 from 32 elementary schools participated in the study. Of the participants, 55.7% were girls (n=423) and 44.3% were boys (n=337). The survey material was interested in young people's thoughts and experiences, especially regarding schooling, friendships, well-being and in-formation about technology. In this thesis, the material was utilized to the extent that it corresponded to the purpose of the thesis. Participation in the study was completely volun-tary, and the parents of those who participated in the study were asked for written permis-sion for the students' participation. The data was analyzed using linear regression analy-sis. In the analysis of the data, version 2.3 of the Jamovi statistics program was used. Results and conclusions. The results showed that a home that offers a young person a fi-nancially stable starting point creates better personal resources for the student to go to school. The results also showed that even if the family's financial situation is not stable in all respects, but the student himself feels that his own livelihood is comparatively good in relation to others, this is connected to an increasing interest in school and lower school burnout. Thus, a student's financial carelessness predicts a student's better school well-being. The research results follow previous research results. Under the current societal economic pressures, there would be a significant need for further research.

Tutkielmassa tarkastellaan kysymystä siitä, millaisissa tilanteissa työntekijöiden erilainen kohtelu voisi olla sallittua työntekijän työn suorittamiseen tai työtehtävien laatuun liittyvillä argumenteilla. Työtehtäviin liittyvän ominaisuuden puuttuminen tai sen tietynlainen ilmiasu voi vaikuttaa työntekijän suoritukseen eri asteisesti. Työntekijän suoritettavissa olevien työtehtävien laatu voi olla suppeampi tietyn syrjintäperusteiden listassa mainitun ominaisuuden johdosta. Toisaalta myös työntekijän työtehtävien tosiasiallinen suorittaminen voi vaikeutua syrjintäperusteen nojalla. Tärkeä rajanveto kulkee kielletyn syrjinnän, oikeuttamisperusteen mahdollistaman erilaisen kohtelun ja ei-syrjivän kohtelun välillä. Tutkielman tutkimuskysymystä on lähestytty siltä kannalta, millaisilla perusteilla työntekijöiden työtehtävät ja syrjintäperusteet suhteutuvat toisiinsa erikseen suorittamisen ja laadun osalta. Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteita tarkastellaan erikseen työtehtävien suorittamisen ja laadun osalta ja syrjintäperusteittain. Jako työtehtävien laatuun ja niiden suorittamiseen on nähty mielekkääksi, sillä sen avulla on mahdollista perehtyä syvällisemmin erilaisen kohtelun taustalla oleviin taustatekijöihin. Työnantajan toiminnan taustalla voivat vaikuttaa hyvin monenlaiset intressit, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden odotukset ja liiketoiminnan tavoitteet. Huomiota kiinnitetään erityisesti niihin argumentteihin, joilla on merkitystä erilaisen kohtelun perustelemisessa, käyttäen tulkinta-apuna kotimaista ja kansainvälistä oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Esille on nostettu erinäisissä kotimaisissa laeissa mainittuja perusteita, säilyttäen kuitenkin YhdenvertL:n mukaiset oikeuttamisperusteet tutkielman keskiössä. Erilainen kohtelu voidaan pyrkiä osoittamaan ei-syrjiväksi esimerkiksi perustellen sillä, että kyse on olennaisesti erilaisesta tapauksesta tai henkilöstä tai menettely katsotaan muuten hyväksyttäväksi. Työtehtävien suorittamiseen liittyviä vaatimuksia on tutkielmassa pyritty jaottelemaan vahvoihin, harkinnanvaraisiin ja kiellettyihin. Tämän lisäksi tutkielmassa käsitellään lyhyesti, millä tavalla työntekijään kohdistetut negatiiviset seuraukset tai epäsuotuisampaan asemaan asettaminen voivat näyttäytyä ja miten positiivista erityskohtelua ja kohtuullisia mukautuksia koskevat säännökset voisivat suhtautua työntekijän erilaista kohtelua ja oikeuttamisperusteita koskeviin velvoitteisiin.

Tutkielman aiheena on terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus erityisesti yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä tarkastellaan sitä, onko terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus käytännön tilanteissa yhdenvertaisuusperiaatteen mukaista, ja miltä osin sääntelyyn tai oikeuskäytäntöön sisältyy yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta ongelmallisia kysymyksiä. Aihevalintaan on vaikuttanut erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden kirjoitushetkellä käynnissä oleva rakennemuutos, joka huomioon ottaen terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverokysymykset ovat erityisen ajankohtainen teema. Aiheen käsittelemiseksi tutkielmassa määritellään ensin yhdenvertaisuusperiaatteen sisältö ja pyritään hahmottelemaan sen suhdetta verotukseen kiinteästi liittyvään verotuksen neutraalisuuden periaatteeseen. Tämän jälkeen terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotuksessa aktualisoituvia käytännön tilanteita ryhdytään käsittelemään siten, että tarkastelu jaetaan palvelun tarjoajaa ja toisaalta palvelun sisältöä koskeviin kysymyksiin. Jaottelu noudattelee Verohallinnon terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotuksesta keväällä 2015 julkaisemaa syventävää vero-ohjetta. Terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotuksen oikeuslähteiden pohja on vahvasti eurooppaoikeudessa, ja myös aiheeseen liittyvän kansallisen lainsäädännön tulee olla yhdenmukaista arvonlisäverodirektiivin kanssa. Tutkielmassa käydään läpi olennaisimmat oikeuslähteet sekä eurooppaoikeudellisella että kansainvälisellä tasolla, ja ryhdytään sen jälkeen käsittelemään terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotusta siitä näkökulmasta, millaisia yhdenvertaisuusperiaatteen ilmentymiä tai siihen mahdollisesti liittyviä ongelmakohtia aiheeseen liittyvästä oikeuskäytännöstä voidaan nostaa esille. Tutkielman loppupäätelmänä voidaan pitää sitä, että terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotuksen osalta on löydettävissä melko runsaasti yhdenvertaisuusperiaatteeseen liittyviä ongelmallisia kysymyksiä. Vaikka sekä kansalliset tuomioistuimet että Euroopan unionin tuomioistuin ovat antaneet useita ennakkoratkaisuja terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotuksen piiristä, lukuisia avoimia kysymyksiä jää edelleen esimerkiksi liittyen palveluntarjoajan koulutuksen muodon merkitykseen tarjottavan palvelun arvonlisäverokohtelussa, sekä arvonlisäverottoman terveyden- ja sairaanhoidon terapeuttisen tarkoituksen määrittelyyn. Näillä näkymin vuonna 2019 toteutuva sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusprojekti tarjoaa lukuisia uusia näkökohtia myös terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotuksen tulevaisuuden näkymille.

Participation and social modes of thinking - An intervention study on the development of collaborative learning in two primary school small groups This study explores the thinking together -intervention programme in three primary school classes. The object of the intervention was to teach pupils to use exploratory talk in small group collaboratory learning. Exploratory talk is a type of talk in which joint reasoning is made explicit. Research has shown that exploratory talk can improve mathematics and science learning, argumentative skills and competence in reasoning tests. The object of this study was to investigate the theory of social modes of thinking which the intervention program is based on. I tried to find out how the thinking together -intervention programme suits the Finnish context. Therefore my study is part of an international research project of interventions that have been implemented for example in Great-Britain and in Mexico. One essential drawback in former research made on thinking together -approach is that the nature of participation has not been studied properly. In this study I also examine how the nature of participation develops in small groups. In addition to that I aim to develop a theoretical framework which includes both the perspectives of the social modes of thinking and the nature of participation. The perspective of this study is sociocultural. The research material consists of video recordings of collaborative learning tasks of two small groups. In groups there were pupils of age groups 9 - 11. I study the nature of participation using both qualitative and quantitative methods. Quantitative methods include for example IR-analysis method and counting of turns at talk and words. I also use qualitative content analysis to analyze both the nature of participation and social modes of thinking. As a result of my study I found out that the interaction of the other group was leadership based and in the other group the interaction was without leadership relations. In both groups the participation was quantitatively more symmetrical in the end of the intervention. In the group in which the interaction was leadership based the participation of the pupils was more symmetrical. Exploratory talk was found more in the group without leadership relations, but in both groups the amount of exploratory talk was increased during the intervention. Leadership based interaction was further divided into interaction of alienating and inclusive leadership according to how symmetrical the participation was in the dialogue. Exploratory talk was found only when the leadership was inclusive or the interaction was without leadership relations. The main result of the study was that the exploratory talk was further divided into four subcategories according to the nature of participation. In open and inclusive exploratory talk all group members participated initiatively and their initiatives were responded by others. In closed and uneven exploratory talk some group members couldn't participate properly. Therefore it cannot be said that exploratory talk guarantees symmetrical participation. The nature of participation must be investigated separately.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uskonnollisen- ja seksuaalisen identiteetin kehittymistä ja samaa sukupuolta olevien pariskuntien kokemuksia parisuhteelle saamastaan tuesta. Tutkimuksessa tarkastellaan uskonnollisen- ja seksuaalisen identiteetin yhteensovittamista ja kehittymistä ennen parisuhdetta ja parisuhteen aikana ja vanhemmuuden myötä. Tarkastelun kohteena on myös uskonnollisen identiteetin merkitys parisuhteelle. Tutkimuksen toinen teema-alue käsittelee samaa sukupuolta olevien pariskuntien kokemuksia parisuhteelleen saamastaan tuesta perheen, suvun ja ystävien taholta, oman parisuhteen näkökulmasta, erilaisten neuvonta-, terveys- ja terapiapalvelujen näkökulmasta sekä kirkon ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen omien yhteisöjen näkökulmasta. Parisuhteen tukemisella tässä tutkimuksessa tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joiden avulla yhteiskunta, kirkko, erilaiset yhteisöt ja verkostot sekä perhe, suku ja ystäväpiiri edistävät samaa sukupuolta olevan parisuhteen yhdenvertaista kohtelua lainsäädännössä, työelämässä ja sosiaalisten suhteiden verkostoissa. Oman perheen, puolison ja ystävien tuesta puhuttaessa tarkoitetaan hyväksymisestä ja tuesta vaihtuvissa arjen tilanteissa ja kysymyksissä. Tutkimusaineistona on kymmenen seksuaalivähemmistöön kuuluvan henkilön haastattelut. Haastateltavista kaksi oli miehiä ja kahdeksan naisia. Tutkimus on rajattu koskemaan homo,- lesbo ja bi-pariskuntia johtuen siitä, että kyseessä on opinnäytetyö ja sellaisena sen laajuus on rajattu. Olen valinnut kvalitatiivisen tutkimukseni aineistonkeruu menetelmäksi puolistrukturoidun teemahaastattelun ja tutkimusmenetelmäksi sisällön analyysin. Valitsin puolistrukturoidun teemahaastattelun siksi, että saatoin tehdä kaikille haastatelluille samat kysymykset ilman sidottuja vastausvaihtoehtoja. Puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla haastateltavilla on mahdollisuus omin sanoin vapaasti kertoa kokemuksistaan tutkimuksen aiheista. Tärkeällä sijalla analyysissä oli säännönmukaisuuksien etsiminen ja niiden kautta uudenlaisten mallien löytäminen samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tukemiseen yhteiskunnassa, terapiatyössä, perheiden sisällä ja sielunhoitoon seurakunnallisessa kontekstissa. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että uskonnollisen- ja seksuaalisen identiteetin tasapainoisella kehittymisellä on merkitystä niin yksilölle itselleen kuin aikuisiässä mahdollisesti solmittavalle parisuhteelle. Tuen kannalta merkittävään asemaan nousi perhe, ystävät ja lähipiiriin kuuluvat yksittäiset ihmiset, jotka osallistuvat parisuhteen tai perheen arkeen luontevalla tavalla. Yhteiskunnan, kirkon ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen taholta toivottiin yhdenvertaista kohtelua ja hyväksyntää.

Tutkimuksen kohde on Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien Uuden Verson Varikkomessun pyhäkoulun todellisuus. Pyhäkoulua tutkittaan kahden tutkimuskysymyksen kautta. Tutkimuksessa selvitetään millainen on Uuden Verson Varikkomessun pyhäkoulu, joka koostuu neljästä eri-ikäisille lapsille tarkoitetusta ryhmästä ja miten se vastaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon varhaiskasvatuksen visiota. Tutkimuksessa selvitetään pyhäkoulun rakennetta ja kulkua, sisältöä, opetusmenetelmiä, vuorovaikutusta ja tavoitteita. Tutkimus on laadullinen, eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimus on tapaustutkimus Varikkomessun pyhäkouluryhmistä. Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla jokaista pyhäkouluryhmää kerran ja haastattelemalla viittä pyhäkoulunopettajaa, sekä kahta pyhäkoululaisen vanhempaa. Havainnointiaineisto kerättiin jatkuvilla muistiinpanoilla ja Flandersin interaktianalyysin kategorioiden avulla. Analyysimenetelminä käytettiin sisällönanalyysiä ja vuorovaikutuksen tutkimuksen osalta Flandersin interaktioanalyysiä. Pyhäkoulun rakenne muodostuu kohtaamisen, opetuksen ja opetuskeskustelun, toiminnan, hartauden, sekä vapaan toiminnan osioista. Vaikka kaikista pyhäkouluryhmistä löytyy samat rakenneosiot, vaihtelee niiden paikka pyhäkouluryhmän ja pyhäkoulunopettajan mukaan. Kokonaisuutena rakenne on monipuolinen. Samalla paikalla pyhäkoulun rakenteessa pysyvät pyhäkoulun alun pyhäkoululaisten kohtaaminen ja lopun vapaa toiminta. Pyhäkoulussa on opetuksellisia, lasten elämänkysymyksistä ja ajatuksista nousevia, sekä hartaudellisia sisältöjä. Ne vastaavat pyhäkoulun opetuksellista, diakonista ja jumalanpalveluksellista luonnetta. Hartaudellisia sisältöjä on pyhäkoulussa vähiten. Pyhäkoulun opetusmenetelmiä ovat rituaalit, askartelu ja piirtäminen, pulmatehtävät, leikit, monimuotoiset toimintakokonaisuudet, keskustelu ja kysymykset, opetuspuhe, draama, sekä media-avusteinen opetus. Opetusmenetelmien käyttö on monipuolista ja vaihtelevaa. Suurin osa opetusmenetelmistä mahdollistaa lapsen aktiivisen toimijuuden. Pyhäkoulun tavoitteita ovat lapsen oman tasoinen opetus, lapsen seurakuntayhteyden edistäminen, lapsen hengellisen kasvun tukeminen ja vanhempien levon mahdollisuus. Varikkomessun pyhäkoulussa toteutuu kodin ja kirkon kasvatuskumppanuus. Lasta kasvatetaan yhdessä kodin ja kirkon kesken. Varikkomessun pyhäkoulun vuorovaikutus on jatkuvaa. Lapset puhuvat jokaisessa pyhäkoulussa vähintään yli 38 prosenttia puheajasta. Eniten puheaikaa kuluu jokaisessa pyhäkouluryhmässä lasten oma-aloitteiseen puheeseen. Kirkon varhaiskasvatuksen visio toteutuu parhaiten Varikkomessun pyhäkoulun lapsilähtöisyydessä, yhteisöllisyydessä, lapsen osallisuudessa ja vuorovaikutuksellisuudessa.

According to sociocultural learning theory a child develops and learns in social interaction with his or her learning environment. The social dimension of the learning environment in the early childhood education is related to child's need to become a member of the peer group. In group-based early childhood education this need shall be ensured as the group develops. Earlier research shows that social interaction of the learning environment either limits or promotes children's learning. The aim of this study is to find out if there is any correlation between group development and the quality of the learning environment in the early childhood education. In this study, the learning environment contains the physical, social and didactic dimensions. The theories behind this study are Tuckman's stages of group development (1965) and Koivula's research of children's sense of community and collaborative learning in day care center (2010). In this study, the quality factors of the learning environment were defined according to ECERS-R. The research questions were: Is there any correlation between group development stages and (1) the quality of the physical dimension, (2) the quality of the social dimension and (3) the quality of the didactic dimension of the learning environment in early childhood education? In this secondary research I used the quantitative data collected (spring 2015) by the Orientation project led by docent Jyrki Reunamo in the University of Helsinki. The material is extensive (n>2000). The children in this research were mostly in groups of 14 to 24 children. The difference between the age of the youngest and the oldest child in the group was between 0 to 5 years. The statistical methods of this research were the Cronbach's alpha, the partial correlation, the Spearman's correlation and the cross-tabulation. As expected, the group development correlates with physical, social and didactic dimension of the learning environment in early childhood education. E.g. basic care situations were more peaceful, social interaction was more effective, children's linguistic participation was richer and play was longer-lasting in later group development stages than earlier stages of the group development. The structure of the group shall be taken in to account.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan journalismin ja viestinnän välistä suhdetta nuorten toimittajien näkökulmasta. Journalismin ja viestinnän suhdetta on kuvailtu kompleksiseksi ja alojen välillä on perinteisesti nähty vastakkainasettelua. Tuoreemman tutkimuksen valossa vastakkainasettelu olisi neutralisoitunut ja erityisesti nuoremmat toimittajat suhtautuvat viestintään myönteisemmin. Viimeaikaisessa tutkimuksessa on myös havaittu, että journalismin ja viestinnän välinen raja on hämärtynyt. Rajan hämärtyminen ja professioiden lähentyminen ilmenee mediayhteiskunnassa esimerkiksi sisältöjen liudentumisena, työnkuvien muutoksena ja riippuvuus- ja yhteistyösuhteen tiivistymisenä. Tutkielman tavoitteena on selvittää nuorten toimittajien näkemyksiä alojen välisestä suhteesta professioiden lähentyessä toisiaan. Tutkimusongelmaa lähestytään kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1) Miten nuoret toimittajat suhtautuvat viestinnän ammattikuntaan ja ammattilaisiin? ja 2) Millaisia jännitteitä nuoret toimittajat näkevät journalismin ja viestinnän välisessä suhteessa? Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu journalismin ja viestinnän kompleksisesta suhteesta ja lähentyvistä professioista. Tutkielman aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella ja aineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin. Lisäksi tutkielmassa sovellettiin määrällisen menetelmän elementtejä ja tutkimuslöydöksiä havainnollistettiin infograafien avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että nuorten toimittajien suhtautuminen viestinnän ammattikuntaan on pääsääntöisesti neutraali tai myönteinen. Aineistossa korostui viestinnän ammattilaisten rooli yhteistyökumppaneina ja tärkeinä tiedonlähteinä ja aiemmasta tutkimuksesta poiketen viestinnän tuottama hyöty journalismille tunnustettiin. Vähättelyä tai halveksuntaa viestintää kohtaan ei aineistosta juurikaan noussut esiin. Nuoret toimittajat suhtautuivat viestintään myös ammattikriittisesti, mikä on kytköksissä journalismin kriittiseen luonteeseen ja profession keskeisiin arvoihin. Aineistosta välittyy myös halu suojella journalismiprofessiota ulkopuolisilta vaikutteilta. Tutkimustulosten mukaan nuoret toimittajat näkevät journalismin ja viestinnän välillä vastakkainasettelua ja sen voidaan aineiston perusteella tulkita johtuvan journalismin ja viestinnän välisestä suhteesta kumpuavista jännitteistä. Aineistosta löydettiin teemoittelun avulla kolme jännitetyyppiä, jotka liittyivät työn intresseihin, etiikkaan ja yhteistyöhön. Kiinnostavana löydöksenä voidaan pitää analyysistä kumpuavaa ristiriitaa: analyysi valottaa varsin positiivista kuvaa nuorten toimittajien suhtautumisesta viestintää kohtaan, mutta toisaalta suhteessa ilmenevä jännitteisyys pitää sisällään negatiivisia konnotaatioita. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että journalismin ja viestinnän välinen suhde on monitahoinen ja kompleksinen ilmiö, joka pitää sisällään erilaisia sävyjä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että journalismin ja viestinnän välisen suhteen jännitteisyys on yhteydessä professioiden lähentymiseen ja alojen välisen rajan hämärtymiseen. Läpinäkyvä yhteistyö ja avoin dialogi journalismin ja viestinnän välisestä rajasta ja yhteisistä pelisäännöistä tulevatkin yhä keskeisimmiksi professioiden lähentyessä toisiaan.