Browsing by Title
Now showing items 32504-32523 of 32623
-
(2024)Maisterintutkielman aiheena on radikalisoitumis- ja deradikalisoitumisprosessien kuvaus omaelämäkertakirjallisuudessa. Tutkimusmateriaalina käytetään saksalaisten Heidi Benneckensteinin ja Christian E. Weißgerberin omaelämäkertoja. Henkilöt ovat entisiä uusnatsiliikkeen jäseniä. Tutkielma on toteutettu teoriaohjaavana sisällönanalyysina. Analyysissa on keskitytty syihin radikalisoitumisen ja deradikalisoitumisen taustalla, deradikalisoitumisen haasteisiin sekä elämäkerroille tyypilliseen kokijan ja kertojan väliseen suhteeseen. Tutkimustulokset antavat selkeän kuvan siitä, millaiset tekijät voivat johtaa yksilön radikalisoitumiseen ja millaiset tekijät deradikalisoitumiseen. Tulokset tukevat aiempaa tutkimustietoa siitä, että radikalisoituminen ja deradikalisoituminen ovat monimuotoisia, yksilöllisiä ja henkisesti kuormittavia prosesseja. Euroopassa poliittinen ilmapiiri on polarisoitunut voimakkaasti viime vuosina, mikä tekee tutkielman aiheesta ajankohtaisen. Oikeistopopulististen puolueiden suosio on kasvattanut myös äärioikeistolaisen terrorismin uhkaa länsimaissa, myös Suomessa. Äärioikeiston luomaa uhkaa torjuaksemme on välttämätöntä tunnistaa ne tekijät, jotka voivat johtaa yksilön radikalisoitumiseen.
-
(2020)Tutkielmassa perehdytään uudelleenkääntämiseen ja tarkastellaan uudelleenkääntämishypoteesia kahden 1800-luvulla ilmestyneen saksankielisen novellin ja niiden yhteensä viiden suomennoksen avulla. Paul Bensimonin ja Antoine Bermanin vuonna 1990 muotoileman uudelleenkääntämishypoteesin mukaan kaunokirjallisen teoksen ensimmäinen käännös on tyypillisesti kotouttava ja myöhemmät vieraannuttavia. Kotouttava käännös tarkoittaa käännöstä, jossa vieraan kulttuurin ja kielen elementtejä muokataan kohdekieliselle lukijalle ymmärrettävämmiksi ja äärimmillään käännös pyrkii luomaan illuusion siitä, että teos on alun perin kirjoitettu kohdekieliselle lukijalle. Vieraannuttava käännös puolestaan pitäytyy lähellä lähdekielistä tekstiä ja kulttuuria, tiukimmassa muodossaan jopa ymmärrettävyyden kustannuksella. Uudelleenkäännöshypoteesin paikkansa pitävyyttä pohditaan aiemman tutkimusmateriaalin pohjalta. Teoriaosuudessa luodaan silmäys suomen kielen oikeinkirjoituksen ja sanaston tilanteeseen käännösten julkaisuajankohtien aikoihin. Vaikka mm. Outi Paloposki ja Kaisa Koskinen ovat kyseenalaistaneet uudelleenkääntämishypoteesin paikkansa pitävyyttä ja erityisesti sen selittävyyden yleispitävyyttä, tutkielman lähtökohtana on silti ollut se, että ensimmäisessä käännöksessä on enemmän kotouttavia piirteitä kuin myöhemmissä. Lisäksi hypoteesin mahdollisen vahvistamisen oletettiin voivan johtua myös käännösten ajan kielitilanteen mukaisista odotuksista eikä niinkään käännösten järjestysnumerosta. Tutkimusmateriaalina on Joseph von Eichendorffin "Aus dem Leben eines Taugenichts" -novelli vuodelta 1826 ja sen molemmat suomennokset vuosilta 1908 ja 1950 sekä Adelbert von Chamisson "Peter Schlemihls wundersame Geschichte" -novelli vuodelta 1814 ja sen kaikki kolme suomenkielistä käännöstä vuosilta 1902, 1904 ja 1945. Alkuteksteistä ja käännöksistä on etsitty piirteitä, joita voisi tarkastella kotouttamis–vieraannuttamis-näkökulmasta. Piirteitä on etsitty sekä etukäteen määritellyistä luokista, kuten erisnimistä, että myös materiaaliin perehtymisen pohjalta tarkemman tutkimisen arvoisilta vaikuttavista aiheista, kuten alkuteoksen ranskan-, italian- ja latinankielisistä tekstinosista. Käännöksissä käytettyjen kotouttamisen ja vieraannuttamisen eri tyyppejä on analysoitu Michael Schreiberin vuonna 1993 väitöskirjaansa tekemän käännösten luokittelumäärittelyn perusteella. Tutkittaville käännöksille ominaisia piirteitä arvioidaan muun analyysin tueksi. Käännöksistä analysoidaan jaottelua lukuihin ja kappaleisiin, paratekstejä eli varsinaisen tekstin välittömässä läheisyydessä olevia tekstejä, kuten alaviitteitä, kielioppia, henkilön-, paikan- ja kadunnimiä, internationalismeja eli monille kielille yhteisiä lainasanoja, vieraskielisiä tekstiosuuksia sekä myyttisiä käsitteitä. Tutkittaville käännöksille ominaisista piirteistä kuvataan mm. poistoja, lisäyksiä, vanhentuneita ja runollisia sanamuotoja. Analyysin perusteella Eichendorffin novellin käännökset sopivat uudelleenkäännöshypoteesin oletuksiin, mutta Chamisson novellin kolmas käännös ei ole kahta parin vuoden välein ilmestynyttä edeltäjäänsä vieraannuttavampi, eikä näin ollen vahvista hypoteesia. Uudelleenkäännöshypoteesi ei ole tämän tutkielman perusteella yleispätevä selitys samasta teoksesta eri aikaan tehtyjen käännösten kotouttaville ja vieraannuttaville piirteille, vaan käännösvalintojen syyt ovat moninaisemmat. Tiettyyn aikaan on voitu suosia joko kotouttavia tai vieraannuttavia käännöksiä ja nämä lajityypit ovat voineet kilpailla keskenään kielitieteilijöiden ja kääntäjien suosiosta samoihin aikoihinkin: Chamisson novellin ensimmäinen ja toinen käännös osoittavat, että suunnilleen samaan aikaan voi kääntää hyvin eri tavalla. Uudelleenkäännöshypoteesi on suoraviivaisuudessaan houkutteleva, mutta tämän tutkielman perusteella kotouttaville ja vieraannuttaville käännöksille on tarpeen etsiä muita syitä.
-
Zur Wiedergabe von Helsinkier Toponymen in den deutschen Übersetzungen von drei finnischen Romanen (2011)Tutkielma keskittyy tarkastelemaan, kuinka Helsingin erilaiset paikannimet on välitetty kaunokirjallisuuden saksannoksissa kohdekieliselle lukijalle. Helsingin paikannimiin lukeutuvat tutkielmassa mm. Helsingissä tai pääkau-punkiseudulla sijaitsevien katujen, kaupunginosien, tunnettujen tavaratalojen ja ravintoloiden, julkisten rakennusten ja patsaiden nimet. Tutkimusmateriaalina on kolme suomenkielistä romaania ja niiden saksankieliset käännökset: Joel Haahtelan Perhoskerääjä (Der Schmetterlingssammler), Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie (Aus dem Leben eines unglücklichen Mannes) ja Outi Pakkasen Punainen pallotuoli (Der rote Sessel). Yhteistä näille kolmelle kaunokirjalliselle teokselle on, että niiden tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin. Tutkimusmateriaalin keskeisenä valintakriteerinä on ollut, että kunkin romaanin on saksantanut eri kääntäjä. Tutkielman tarkoitus on havainnollistaa esimerkein deskriptiivis-kvalitatiivisesti, kuinka kääntäjä voi toimia, kun lähtöteksti sisältää pulmia tuottavia kulttuurisidonnaisia paikannimiä. Tutkielman teoriaosuudessa tarkastellaan paikannimiä kulttuurisidonnaisina käännösongelmina sekä esitellään, millaisia funktioita paikannimillä voi olla kaunokirjallisessa teoksessa. Teoriaosuudessa pohditaan myös aiempien teorioiden avulla, ovatko paikannimet ylipäätään käännettävissä vieraalle kielelle. Lisäksi esitetään käännöstieteellisiä näkemyksiä siitä, kuinka kääntäjän olisi välitettävä kaunokirjallisen lähtötekstin paikannimet kohdekieleen. Helsingin katujen nimeämisperiaatteita esitellään lyhyesti historian ja nykyajan valossa keskittyen tutkielman kannalta relevantteihin nimiin. Tutkimusmateriaalin analyysin yhtenä perustana on Bödekerin ja Freesen (1987) luoma prototypologia, jossa käännösratkaisuja tarkastellaan ensin leksikaalisella tasolla ja sitten lähtö- ja kohdekielen välisenä etäisyytenä. Kujamäki (1998) on omassa tutkimuksessaan kehittänyt tätä prototypologiaa eteenpäin sulauttamalla yhteen nämä molemmat ulottuvuudet. Samalla hän on jakanut käännösstrategiat yksityiskohtaisempiin luokkiin: vieras-sanalaina (Fremdwortübernahme), käännöslaina (Lehnübersetzung), selittävä kääntäminen (erklärendes Übersetzen), analogia (Anwendung einer Analogie in der Zielsprache), hyperonyyminen käännös (hyperonymische Übersetzung), kohyponyyminen käännös (kohyponymische Übersetzung), assosioiva käännös (assoziative Übersetzung), poisto (Auslassung) ja lisäys (Hinzufügung), jotka toimivat tässä tutkielmassa käännösratkaisujen tarkastelun lähtökohtana. Kujamäen (1998) luokituksesta poiketen lisään luokitukseen puolittaisen käännöslainan (Halblehnübersetzung), määrittelen selittävän kääntämisen luokan siten, että siihen sisältyvät sekä eksplikaatio (Explikation) että kiertoilmaus (Umschreibung), ja jätän Kujamäen käyttämän lisäyksen pois. Analyysissä pyritään esittelemään kulloisenkin paikannimen funktio tekstiympäristössään, minkä pohjalta tarkastellaan kääntäjien tekemiä ratkaisuja. Edellä mainitun luokituksen ohella tuon jokaisen käännösratkaisun kohdalla esiin Bödekerin ja Freesen (1987) luokituksen mukaisen luokkayhdistelmän, jota kulloinenkin kääntäjän tekemä valinta edustaa. Lopputuloksena on pääteltävissä, että ensisijaisesti paikannimen funktio tekstissä vaikuttaa siihen, kuinka nimi välitetään käännöksessä kohdekieliselle lukijalle. Lopuksi todetaan vielä, ettei tämän tutkielman perusteella voi antaa suosituksia, kuinka tulisi toimia välitettäessä kaunokirjallisen tekstin paikannimiä kohdekieleen, vaan tarkoitus havainnollistaa, mitä mahdollisuuksia kääntäjällä on, ja jokainen ratkaisu on punnittava kontekstissaan.
-
Zygomatico-orbital fracture dislocation in surgical treatment : novel 3D software automated analysis (2020)Purpose The human capability to detect the degree of zygomatico-orbital (ZMO) fracture dislocation in surgical treatment is unknown. The aim of the study was to examine the association between ZMO fracture dislocation and injury etiology and treatment. Methods The investigators implemented a retrospective cross-sectional study and enrolled a sample composed of patients with an isolated unilateral ZMO fracture and analyzed fracture dislocation from CT (computed tomography) images with an automatic algorithm. The primary predictor variable was mean surface point-to-point dislocation (the mean distance of dislocation for all surface points in isolated ZMO fracture segments between the original position and after virtual repositioning). The primary outcome was the treatment choice (operative versus nonoperative). Other studied variables were gender, age group, injury mechanism, clinical asymmetry, and human-evaluated dislocation in CT images. Descriptive and bivariate statistics were computed, and the threshold for statistical significance was set at P < .05. Results The sample consisted of 115 subjects with a mean age of 66.3 years, 66.1% of whom were male, and the most common cause of injury was falling on the ground (49.6%). Operative treatment was required for 58 (50.4%) subjects. There was a significant association between mean dislocation and operative treatment. The mean dislocation of operatively vs. nonoperatively treated fractures was 2.39 mm vs. 1.05 mm (P < .001). Mean fracture dislocation was greatest in injuries caused by assault (2.41 mm) and smallest in MVAs (1.08 mm) and ground-level falls (1.25 mm). The threshold of human eye detection for ZMO fracture dislocation was 1.97 mm. Conclusion The results of the present study demonstrate that the threshold for operative treatment of ZMO fracture dislocation is over 2 mm, which the human eye is able to detect. True dislocation is greater in younger than elderly patients and in injuries caused by assault compared to falling.
-
(2019)Tutkielmassa tarkastellaan henkilönnimien sijataivutusta viikinkiaikaisissa ruotsalaisissa riimukirjoituksissa. Pyrkimyksenä on ensisijaisesti verrata miesten ja naisten nimien taivutusta ja etsiä näistä sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Tutkielman tavoitteena ei ole esitellä mitä päätteitä nimet saavat eri sijamuodoissa, sillä sijataivutus on päätteiden osalta tyhjentävästi käsitelty useissa aiemmissa tutkimuksissa. Tutkielmassa selvitetään sen sijaan kuinka usein nimet esiintyvät kussakin riimuruotsin neljästä sijamuodosta, nominatiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi, sekä selvitetään mitä erilaisia tehtäviä nimillä on ja missä sijassa ne taipuvat näissä tehtävissä. Tutkielmaan sisältyvä kvantitatiivinen analyysi perustuu 5073 nimiesiintymään, jotka on poimittu Lena Petersonin työstämästä nimisanakirjasta Nordiskt runnamnslexikon (2007). Kvantitatiivisen analyysin tulokset esitellään frekvenssitaulukoissa sekä diagrammeissa, joista ilmenee sijamuotojen prosentuaalinen jakauma aineistossa. Kvalitatiivisen analyysin aineisto koostuu sen sijaan 272 nimiesiintymästä, jotka on valittu koko aineiston 5073 nimiesiintymästä tiettyjen kriteerien mukaisesti. Näitä 272 nimiesiintymää tutkitaan lauseopillisesti, jotta päästään selvyyteen nimien tehtävistä lauseissa. Nimiesiintymien lauseopillista tutkimista varten 248 riimukirjoitusta on tarkasteltu kokonaisuudessaan, ja ne on haettu elektronisesta, Uppsalan yliopiston ylläpitämästä tietokannasta Samnordisk runtextdatabas, versio 2014. Tutkielman keskeisimmät tulokset koskevat sijamuotojen frekvenssejä, joissa on selviä eroavaisuuksia miesten ja naisten nimien välillä. Akkusatiivimuoto on huomattavasti yleisempi aineistossa, joka koostuu miesten nimistä, kun taas suurempi osuus naisten kuin miesten nimistä esiintyy genetiivimuodossa. Ylivoimaisesti suurin frekvenssi on nominatiivilla, mikä on yhteistä sekä miesten että naisten nimille. Frekvenssianalyysin esiin tuomat erot eivät kuitenkaan täysin selity lauseopillisessa tarkastelussa, jossa käy ilmi että sekä miesten että naisten nimet käyttäytyvät lauseissa samalla tavalla. Nominatiivilla ilmaistaan yleisimmin subjektia, akkusatiivia ja datiivia käytetään useimmiten preposition jälkeen ja genetiivillä ilmaistaan omistajaa. Poikkeavassa sijamuodossa taipuneet nimiesiintymät ovat kaiken kaikkiaan harvinaisia, sillä aineistoon sisältyy vain muutamia poikkeavasti taivutettuja nimiä. Tutkielmassa esille tulleiden tulosten pohjalta voidaan todeta, että erot miesten ja naisten nimien sijataivutuksessa ei johdu eroavaisuuksista lausetasolla vaan todennäköisempää on, että miesten nimet esiintyvät tietyissä tehtävissä useammin kuin naisten nimet ja päinvastoin. Eroavaisuuksiin voi vaikuttaa myös miesten nimien merkittävästi suurempi osuus aineistosta, josta lähes 80% koostuu miesten nimistä.
-
(2017)The α5 subunit of nicotinic acetylcholine receptors forms functional receptors with other subunits as a structural subunit. It affects the structural and functional properties of the nicotinic receptor by increasing calcium permeability and accelerating desensitization. In the mammalian brain, the α5 mRNA is widely expressed, mostly in substantia nigra pars compacta, ventral tegmental area and interpeduncular nucleus. Its protein has been identified in various distinct brain areas, such as striatum, cortex and medial habenula. In the dorsal striatum partaking in motor functions, the α5 subunit modulates the release of dopamine, thus it is believed to have an impact on motor function. In the experimental part of the thesis mice lacking the α5 subunit were injected unilaterally with neurotoxin 6-hydroxydopamine (6-OHDA) in the striatum. The purpose was to determine the importance of the subunit with regard to the lesion extent and motor function. The motor functions of α5-deficient and wild type control mice were assessed in amphetamine- and apomorphine-induced rotametry. After the tests the mice were euthanized and their substantia nigra and striatal brain samples were collected for further analysis. The number of dopamine cells in the medial and dorsal tier of substantia nigra were determined, so as to quantify the extent of the lesions and to explain the research group's previous finding about the α5-deficient mice spinning less ipsilaterally in amphetamine induced rotametry. The α5-deficient mice were found to turn less ipsilaterally compared to the control mice in the amphetamine-induced rotametry and in the apomorphine-induced rotametry, first less contralaterally and subsequently more contralaterally than the control mice. The results of male mice, that were less in number, were excluded from the results as the difference between genders was significant in the wild type mice in the amphetamine-induced rotametry. There was no significant difference in the number of remaining dopamine cells between the genotypes after the lesioning in either of the areas of interest. However, the wild type mice tended to have less cells remaining in the medial tier of the substantia nigra. The observed differences between the genotypes in the rotametries could be accounted by differences in the amount of dopamine released from striatal neurons or differences in striatal dopamine receptor quantities or function. The results support the hypothesis about the contribution of the α5 subunit containing acetylcholine nicotinic receptors in motor function.
-
(2021)Ilmakehän aerosolihiukkasilla on vaikutuksia maapallon säähän ja ilmastoon ja siksi niiden syntyä ja toimintaa pyritään tuntemaan yhä paremmin. Jos niiden rakenneosaset tunnetaan hyvin, voidaan myöskin aerosolihiukkasten ominaisuudet oppia tuntemaan paremmin. Mallinnusten ohella kokeelliset mittaukset ovat yksi keino saada lisää tietoa ilmakehän pienten rakenneosasten toiminnasta. Tässä työssä tutkin voidaanko differentiaalisella liikkuvuusanalysaattorilla (differential mobility analyzer, DMA) mitata α-pineenin hapetustuotteiden eri rakenteita. α-pineeni ja otsoni reagoivat virtausputkessa ja reaktioissa muodostuneet hapetustuotteet varattiin klusteroimalla ne elektrospraylla tuotettujen varattujen reagenssi-ionien kanssa. Näin syntyneiden varattujen klustereiden liikkuvuus ja massa-varaus-suhde mitattiin. Analysointiprosessissa käytin Matlab-pohjaista ToFTools-ohjelmaa ja INAR:in postdoc Lauri Ahosen tekemää Flat-DMA-analysointiohjelmaa. Tunnistin ToFToolsilla α-pineenin hapetustuotteista ja reagenssi-ionista koostuvien klustereiden kemiallisen koostumuksen niiden massan perusteella ja sovitin niiden liikkuvuusspektrin piikkien sisään Flat-DMA-analysointiohjelmalla piikkejä DMA:n maksimiresoluutiolla. Sovitettujen piikkien määrä kertoo siitä, kuinka monta rakennetta kullakin klusterilla mahdollisesti voisi olla. Mittauksissa havaittiin useita yhdisteitä, joita voitiin teorian perusteella olettaa syntyvän. Kuitenkin tunnistettiin myös sellaisia yhdisteitä, joita ei odotettu muodostuvan α-pineenin ja otsonin välisissä reaktioissa. On mahdollista, että yhdisteet on tunnistettu väärin tai mittauksiin on päässyt epäpuhtauksia. Näiden mittausten perusteella ei voida vielä varsinaisesti tehdä johtopäätöksiä siitä, miten monta isomeeria α-pineenin hapetustuotteilla on. Tulosten perusteella käytetty reagenssi-ioni vaikuttaa merkittävästi mitattujen rakenteiden määrään, joten jotta α-pineenin hapetustuotteiden rakenteita voitaisiin tutkia, täytyisi kunkin reagenssi-ionin vaikutus tuntea paremmin. Myöskin jotta rakenteiden määrää voitaisiin tutkia luotettavammin, täytyisi DMA:n resoluution olla huomattavasti nykyistä parempi. Nykyisellä resoluutiolla isomeerien määrän arviointi oli hankalaa eikä lopputuloksista voida olla varmoja.
-
(2013)Parkinson's disease is a neurodegenerative disease which is characterized by progressive loss of dopaminergic neurons in the substantia nigra and formation of intracellular Lewy bodies. α-synuclein is an essential part of Lewy bodies. In addition, mutations in the α-synuclein gene have been found to cause rare familial forms of Parkinson's disease. Animal models of Parkinson's disease are created by neurotoxins, transgenic animals and viral vectors. Transgenic animal models and viral vector models seem to reflect the pathology of Parkinson's disease better than the traditional neurotoxin models. In the transgenic animal models, the transgene and the promoter used in the expression of the transgene guide the pathology and motor dysfunctions that the animal model exhibits. In the viral vector models, it is important to use a suitable animal strain and a correct viral serotype in order to express the transgene sufficiently enough in the laboratory animals. The aim of the study was to investigate the ability of adeno-associated viral vector (AAV1-vector) to transfect WT- or A53T-α-synuclein gene into the striatum or the substantia nigra, and the effects of their overexpression on motor functions and concentrations of striatal dopamine and its metabolites in mice. In addition, the effect of a prolyl endopeptidase (PREP) inhibitor on the overexpression of A53T-α-synuclein in the mouse nigrostriatal pathway was studied, as PREP has been found to stimulate the aggregation of α-synuclein and therefore perhaps to increase neurotoxicity of α-synuclein. There were no statistically significant differences between the groups in the motor function tests (locomotor activity, rotarod and balance beam walk). Green fluorescent protein immunostaining showed that the GFP gene was weakly transfected into the striatum by the AAV1-vector, and no overexpression was observed. There were only minor differences in the striatal concentrations of dopamine and its metabolites. Finally, PREP-activity measurements showed that PREP-inhibitor (KYP-2047) treatment had poorly reduced PREP-activity. In this study, the viral vectors did not induce the overexpression of α-synuclein, although previously AAV2- and AAV6-vectors have been efficient in mice and rats. High PREP-activities that were found in most of the samples probably resulted from failed installations of mini-pumps that delivered the PREP-inhibitor. While in this study the viral vectors were not a successful attempt in the creation of an animal model of Parkinson's disease, they are an important method to model Parkinson's disease in the future.
-
(2022)The physical stability of plant-based beverages is often weak and is used to be improved by food additives. β-glucan and dextran are hydrocolloids that have been found to increase fluid viscosity and therefore may have the potential to replace E-coded hydrocolloids. The aim of this master's thesis was to investigate the effects of oat β-glucan and microbiologically produced dextran on the physical stability of a drinkable oat snack. In addition, the aim was to determine the importance of the molecular size and concentration of β-glucan for its stabilizing ability. The oat base without any added hydrocolloids served as a control. β-glucan and dextran were added to the oat base as extracts so that they replaced a certain volume of oat base water. To determine the concentration effect of β-glucan, an oat beverage containing a high molecular weight β-glucan extract extracted from oat bran was prepared in three different extract concentrations. To determine the effect of the molecular weight, an oat beverage containing an enzymatically hydrolyzed low molecular weight β-glucan extract was prepared. The effects of dextran were studied by preparing oat beverages containing exopolysaccharide extract (EPS) (dextran positive and negative sample). Samples were stored in a refrigerator for 14 days, during which time their stability was characterized by observing phase separation and measuring viscosity, particle size and turbidity. The stability of the beverage samples decreased because of sedimentation, leading to the visual phase separation at the top of the samples. The high molecular weight β-glucan extracted from the oat bran reduced sedimentation and phase separation, and stability and viscosity increased as the extract concentration increased from 5% to 7.5%, with almost invisible phase separation in the latter. Thereafter, increasing the extract concentration to 10% no longer reduced the phase separation, but resulted in a decrease in viscosity during storage. Low molecular weight β-glucan (extract content 10%) did not increase the stability of the oat base, and the viscosity of the sample decreased by about 60% during storage. The decrease in viscosity in these samples may be due to the aggregation of proteins and / or β-glucan due to the higher β-glucan content. The effects of dextran on the stability of the oat beverage remained unclear, as the dextran-positive and negative samples did not differ significantly in viscosity or phase separation, so further studies are needed. Based on this thesis, high molecular weight β-glucan appeared to be a potential substitute for food additives in oat-based beverage applications.
-
(2015)Punajuuren nauttimisella on paljon terveydelle edullisia vaikutuksia. Viime vuosina raaka punajuuri on kuitenkin saanut negatiivista julkisuutta, sillä sen nauttiminen on yhdistetty ruokamyrkytysoireisiin niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Vuonna 2010 Suomessa raportoitiin seitsemän raa’an punajuuriraasteen nauttimisesta aiheutunutta ruokamyrkytysepidemiaa, joissa oireet alkoivat ja laantuivat nopeasti. Näiden esiintymien raasteista ei löytynyt tyypillisiä elintarvikepatogeenejä tai niiden tuottamia toksiineja, joiden avulla oireet olisivat selittyneet. Sen sijaan raasteiden havaittiin sisältävän runsaasti Pseudomonas fluorescens -ryhmän bakteereita, jotka tunnetaan elintarvikepilaajina eikä -patogeeneina. Tässä työssä karakterisoitiin ruokamyrkytysten yhteydessä eristettyjä β-hemolyyttisiä P. fluorescens -ryhmän bakteereita ja tutkittiin, voisivatko kyseiset bakteerit tuottaa jotain oireet selittävää yhdistettä. Tämän lisäksi vertailuun otettiin ruokamyrkytyksiin liittymättömistä punajuurista ja porkkanoista eristettyjä fluoresoivia pseudomonaksia. Bakteerien karakterisoinnissa hyödynnettiin niin fenotyyppisiä kuin geneettiseen tietoon perustuvia menetelmiä, kuten kasvua eri lämpötiloissa, kykyä assimiloida eri hiilihydraatteja, entsyymiaktiivisuuksien määrityksiä ja rpoB-geenin sekvensointia. Pseudomonakset pystyvät tuottamaan valtavan määrän erilaisia sekundäärimetaboliitteja, joista tässä työssä keskityttiin tutkimaan syklisiä lipopeptidejä. Syklisten lipopeptidien tuottoon pystyvät bakteerit tunnistettiin PCR-pohjaisella menetelmällä, minkä lisäksi kahden lipopeptidin, tolaasiinin ja WLIP-lipopeptidin, tuottoa tutkittiin spesifisemmillä menetelmillä. Karakterisoinnin perusteella punajuuriraasteista eristetyt, P. fluorescens -ryhmään kuuluvat bakteerit eivät olleet identtisiä keskenään, joten mikään tietty fluoresoiviin pseudomonaksiin kuuluva bakteerikanta tuskin yksinään voisi olla ruokamyrkytysoireiden taustalla. PCR-menetelmällä saatiin viitteitä siitä, että kaikki tutkitut pseudomonakset pystyvät otollisissa oloissa tuottamaan syklisiä lipopeptideitä. Sen sijaan tutkittujen lipopeptidien osalta WLIP-lipopeptidiä tuotti osa bakteereista kun taas tolaasiinin tuotto oli paljon harvinaisempaa. Saatujen tulosten perusteella ei voida vetää johtopäätöksiä siitä, aiheuttivatko P. fluorescens -ryhmän bakteerit ruokamyrkytysoireet, mutta mahdollista se voisi olla ja lisätutkimuksia aiheesta olisi syytä tehdä.
-
(2017)lcohol addiction is a significant public health problem worldwide, and its treatment is extremely challenging. One major problem in the treatment of alcohol addiction are the later relapses to uncontrollable drinking. Approximately 60-70 % of addicts relapse to drinking within a year from the beginning of the treatment. The current treatment of alcohol addiction is based on a combined psychotheraphy and pharmacological treatments, but even at the best the efficacy remains quite modest. This is why further studies on the underlying mechanisms behind alcohol addiction and development of more effective pharmaceuticals to treat it are an important field of research. Chronic exposure to the rewarding effects of alcohol causes neurochemical adaptations in the brain reward system. These adaptations strive to restrain the recurring rewarding signals caused by alcohol and lead eventually to increased reward thresholds in the reward system. As the reward thresholds increase, the individual develops tolerance to the rewarding effects of alcohol, but also craving for the substance and a dysphoric mental state which are highlighted especially during periods of abstinence. It is known that the increase in reward thresholds is an important factor leading to relapses, but the exact nature of the neurochemical adaptations behind it are not known. According to recent studies dynorphin -peptides (DYN) and κ-opioid receptors (KOR) of the endogenous opioid system seem to have an important role in these neurochemical adaptations. It has been shown that chronic alcohol exposure increases the activity of DYN/ KOR -system especially within the nucleus accumbens (NAc), which is an essential structure of the brain reward system. The increased activity of the DYN/ KOR -system in the NAc has been shown to inhibit the development of rewarding signals. Previous studies have shown that inhibiting the increased activity of the DYN/ KOR -system with a selective KOR-antagonist, reduces voluntary alcohol intake and relapse-like alcohol seeking behavior during periods of abstinence, especially in physically addicted animals. In this study we studied the relapse-like alcohol drinking of Long-Evans rats in the alcohol deprivation effect (ADE) model. The effects of selective and long-acting KOR-antagonists, JDTic and nor-BNI, were tested on the ADE-effect which occurs after a period of deprivation. The ADE is defined as a transient increase in alcohol intake after a forced period of abstinence and it has been shown both in rodents with a history of alcohol consumption, and human alcohol addicts. In this study the rats were allowed to consume alcohol (10% ethanol-water solution) voluntarily during 90 minutes for 10 consecutive days after which followed a six days long deprivation period. According to results, both intra-accumbally (15 µg/ 0,3 µl/min/ site) or subcutaneously (10 mg/kg) administered JDTic decreased the ADEeffect significantly compared to vehicle, when administered 24 hours prior the end of the deprivation period. Also intra-accumbally administered nor-BNI (3 µg/0,3 µl/min/site) decreased the ADE-effect significantly compared to vehicle when administered 24 hour prior the end of deprivation. The results are in line with the theory that alcohol induces sensitization of the DYN/ KOR -system within the brain structures involved in reward. In theory it can be speculated that by suppressing the activity of the DYN/ KOR -system, KOR-antagonists can relieve craving for alcohol. This can be seen as a decrease in relapse-like consumption of alcohol. In conclusion, it can be suggested that by suppressing the increased activity of the DYN/ KOR -system induced by chronic alcohol exposure with a selective KOR-antagonist, like JDTic or nor-BNI, it could be possible to reduce the risk of relapse during abstinence and thus improve the efficacy of treatments for alcohol addiction.
-
(2020)Vuoden 1992 Kirkkoraamatun käännösprosessin eri vaiheissa Isä meidän –rukouksen 6. pyynnön (Matt. 6:13) πειρασμός-sana käännettiin joko kiusaus, koetus tai ahdinto. Vastaavat vaihtoehdot esiintyvät myös ruotsin-, englannin- ja saksankielisissä raamatunkäännöksissä. Lisäksi rukouksen kuudennen pyynnön loppu-osan πονηρός-sana käännettiin joko paha (neutri) tai Paha, Paholainen (maskuliini). Näistä tulkintavaihtoeh-doista nousee tämän tutkimuksen tehtävä. Millaisia merkityksiä πειρασμός- ja πονηρός-sanoille esiintyy Isä meidän –rukouksen syntyajankohdan ja sitä varhaisemmissa kreikankielisissä lähteissä? Mikä merkitys on yleisin? Mitä aineksia saadaan Matteuksen 6. pyynnön suomentamiselle? Tutkimusmenetelmänä käytetään semanttista analyysiä. Sanakirjojen ja konkordanssien avulla πειρασμός- ja πονηρός-esiintymät etsitään alkuperäislähteistä ja niiden merkitystä tutkitaan tekstiyhteyksissään. Ensinnäkin tutkitaan antiikin profaanista kirjallisuudesta, mitä merkityksiä πειρασμός- ja πονηρός-sanoille niissä esiintyy. Πειρασμός-sana esiintyy siellä vain kymmenen kertaa. Esiintymät ovat koetus-merkityksessä, esim. Ptolemaios Askelonilaisella 100-luvulla eKr. sanakirjassa (Diff. σ 146) on kyse pelastamisesta (σώζω) sairauksista ja koetuksista (πειρασμός). Substantiivi πονηρός esiintyy merkityksessä paha ihminen (mask. ὁ πονηρός) ja paha, pahuus (neutri τό πονηρόν). Merkitystä Paha, Paholainen (mask.ὁ πονηρός) ei esiinny (Uuden testamentin vaikutuspiirin ulkopuolella). Πονηρός-sanan osalta tulos on sama muissakin tutkituissa lähteissä. Toiseksi πειρασμός-esiintymiä tutkitaan Septuagintassa ja muissa varhaisjuutalaisissa lähteissä, kuten pseudepigrafeissa, Qumranin teksteissä ja fariseusten mahdollisessa perimätiedossa. Näissä teksteissä substantiivi πειρασμός (hepr. vastineena מַסָּה [massā], נִסָּיוֹן [nissājōn] tai נִסּוּי [nissūj]) ja verbi πειράζω (hepr. נִסָּה [nissā]) kuvaavat useimmiten tilannetta, jossa Jumala koettelee ihmistä. Keskeisessä kertomuksessa Jumala koettelee (πειράζω, MT:ssa נִסָּה) Abrahamia vaatimalla häntä uhraamaan poikansa Iisakin (1. Moos. 22:1). Jumala koettelemassa ihmistä esiintyy myös pseudepigrafeissa (esim. πειρασμός, T. Joos. 2:7) ja Qumranin teksteissä (esim. נִסָּיוֹן, 1QHa IV,22; נִסּוּי, 4Q504 1+2vi,7). Esikuvana on usein Abrahamin koetus (esim. πειρασμός, 1. Makk. 2:52, Kr. Sir. 44:20; נִסָּיוֹן , Av. 5, 3). Usein korostetaan, ettei ihmisen pidä koetella Jumalan uskollisuutta (esim. Πειρασμός, MT:ssa מַסָּה , 2. Moos. 17:7; נִסָּה ja נִסָּיוֹן , Av. 5, 4). Koetukset ovat luonnollinen osa Jumalan omien elämää (πειρασμός, Kr. Sir. 2:1). Jumala koettelee (πειράζω) ihmistä kuin kultaa sulatusuunissa (Viis. 3:5-6). Qumranin Viikon rukouksissa todetaan ”olemme joutuneet … koetuksiin” (נִסּוּי, 4Q504 1+2v,18). Sirakin kirjassa Jumalan luotetaan pelastavan (ἐξαιρέω) koetuksista (πειρασμός, hepr. נִסּוּי, Kr. Sir. 33(36):1). Isä meidän -rukouksen 6. pyyntö (Matt. 6:13) olla joutumatta (εἰσφέρω) koetukseen (πειρασμός) on lähellä tätä ajatusta, vaikkei sama sanapari esiinny. Myös ystäviä neuvotaan koettelemaan (πειρασμός, hepr. נִסָּיוֹן, Kr. Sir. 6:7(6)). Matteuksen πειρασμός-esiintymistä toisessa Jeesuksen oppilaita, ystäviä, koetellaan Getsemanessa (Matt. 26:41). Harvemmin πειρασμός ja πειράζω esiintyvät lopun ajan eskatologiseen ahdinkoon liittyen (pseudepigrafeissa tai fariseusten perimätiedossa ei lainkaan). Septuagintassa Jumala koettelee omiaan lopun aikana πειράζω-verbillä ilmaistuna kerran ( צָרַף [tsāraf], Dan.12:10(9)). Myös Qumranissa kehotetaan lopun aikana olemaan luopumatta Jumalasta ”pelon, kauhun tai koettelemuksen (סּוּי, 1QS I,18) tähden Belialin hallitessa". Tutkituissa teksteissä πειρασμός ja πειράζω esiintyvät selvästi kiusaus-merkityksessä vain kaksi kertaa (Riemuv. k. 10:8-9), Jumala antaa Saatanalle luvan yrittää saada ihmiset lankeamaan. Qumranin teksteissä puhutaan koetelluksi (נִסּוּי) joutumisesta "Belialin hallitessa" (1QS I,18), mutta Belial ei esiinny subjektina נִסָּה-verbille. Tämän tutkimuksen tuloksena Matteuksen Isä meidän –rukouksen 6. pyynnön πειρασμός suomennettaisiin koetuksena ja πονηρός paha-merkityksessä (neutri). Matteuksen kuudes pyyntö sopii niiden tutkittujen tekstien kontekstiin, jossa πειρασμός esiintyy koetus-merkityksessä. Ihminen rukoilee, ettei joutuisi koetukseen. Abrahamin koetus on esikuvana. Matteuksen monet yhtäläisyydet Septuagintan, erityisesti Sirakin kirjan, ja Qumranin tekstien kanssa tukevat tätä tulkintaa.
-
(2018)Tutkielmassa pyritään tuomaan esille Pierot-runoilijoiden tuotannon keskeisiä piirteitä. Tarkoituksena on havainnollistaa sitä, miten symbolisti-runoilija ja Pierot-runoilija eroavat toisistaan tuotantonsa osalta. Jokainen Pierot on samalla myös symbolisti, mutta jokainen symbolisti ei ole Pierot. Tarkoituksena on samalla osoittaa, että Pierot-runoilija on aivan oma, ainutlaatuinen ”rotunsa”, omintakeinen joukko runoilijoita. Tutkielma lähtee liikkeelle Pierot-hahmon alkuperästä. Työssä käydään läpi Pierrot- eli suomeksi Narri -nimisen hahmon taustaa sekä alkuvaiheita Italian Commedia dell’Arten yhtenä merkittävimmistä rooli-hahmoista. Teatterin osuus on merkittävä Pierot-hahmon juurien syvemmän ymmärtämisen kannalta. Työssä käydäänkin siksi läpi Commedia dell’Arteen liittyviä hahmoja sekä käytäntöjä. Seuraavaksi selvitetään Pierotin matkaa teatterista kirjallisuuden ja muiden taiteiden maailmaan. Erityinen vaikutus Pierot-hahmolla oli nimenomaan runouteen. Työssä verrataan Pierot-runoilijan tuotantoa symbolistien tuotantoon, ja siksi käydään lyhyesti läpi myös symbolismin käsite sekä siihen tiiviisti liittyvää kaksi nimeä: Jean Moreas ja Charles Baudelaire. Seuraavaksi esitellään työssä tarkasteltavana olevat kymmenen kreikkalaista runoilijaa. Runoilijat sijoittuvat noin sadan vuoden aikajanalle siten, että varhaisimman syntymävuosi on 1863 (Konstantinos Kavafis) ja viimeksi syntyneen 1940 (Katerina Gogou). Yksi runoilijoista elää edelleen Kreikan Thessalonikissa (Dinos Christianopoulos). Itse kunkin runoilijan elämästä kertova pieni tiivistelmä pyrkii avaamaan kyseistä runoilijaa lukijalle, tuomaan tämän lähemmäs ja tutummaksi. Analyysi-osassa käydään läpi otteita itse kunkin tuotannosta ja tutkitaan sitä, miten pierot-laatu heistä kullakin ilmenee. Todetaan, miten osalla runoilijoista kyseinen ns. pierot-laatu on hyvinkin voimakkaasti läsnä, kun taas toisten tuotannossa sitä on selkeästi vähemmän ja joissakin tapauksissa, hyvin vähän jos ollenkaan. Loppupäätelmissä voidaankin todeta, että Pierot-runoilija tosiaan näyttää olevan oma ryhmänsä runoilijoiden joukossa. Samoin näyttäisi siltä, että ilmiö ei rajoitu ainoastaan tiettyyn ajankohtaan kirjallisuuden historiassa, vaan on aikaan sitoutumaton, itsenäinen ilmiö.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan ilmiötä, joka tunnetaan muun muassa nimillä ”harmsinki” ja ”pseudo-Harms”. Termeillä viitataan anekdootteihin, jotka muistuttavat tyyliltään ja sisällöltään Daniil Harmsin tuotantoa, ja joiden tekijät mainitsevat esikuvakseen Harmsin. Tarkoitus on selvittää ilmiön kulttuurista ja yhteiskunnallista kontekstia sekä sen yhteyksiä anekdoottiperinteeseen ja Daniil Harmsin tuotantoon. Ilmiötä tutkitaan erityisesti 1970-80 –luvuilla kirjoitettujen anekdoottisarjojen ”Veselye rebjata” (Dobrohotova-Majkova & Pjatnickij) ja ”Leningradskij rok-klub” (Demidov) kautta. ”Veselye rebjata” on anekdoottisarja, jonka päähenkilöitä ovat venäläisen kirjallisuushistorian tärkeimmät nimet: Puškin, Gogol’, Dostoevskij ja Tolstoj. ”Leningradskij rok-klub” on sarja anekdootteja leningradilaisista rock-muusikoista, jotka muodostavat oman kulttuurisen kaanoninsa. Anekdoottien päähenkilöitä ovat muun muassa yhtyeiden Akvarium ja Kino jäsenet. Anekdoottisarjojen analyysi on tehty filologisen kommentaarin muotoon. Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastellaan pysähtyneisyyden ajan anekdoottikulttuurin käsitteistöä; huomion kohteena ovat pääasiassa anekdoottilajit literaturnij anekdot ja folklornij anekdot, epävirallisen ja virallisen kulttuurin käsitteet sekä kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentälukulaisten sukupolvet. Tässä osassa käsitellään myös samizdatin historiaa ja sen merkitystä anekdoottikulttuurille ja epäviralliselle kulttuurille. Tutkielman toisessa osassa käsitellään anekdoottien julkaisemiseen liittyviä kulttuurillisia ja yhteiskunnallisia taustoja sekä virallisten ja epävirallisten anekdoottien kerrontaan liittyviä piirteitä. Esimerkkien avulla tarkastellaan myös virallisesti Neuvostoliitossa julkaistuja anekdootteja. Kolmannessa osassa tarkastelun kohteena ovat anekdoottisarjat ”Veselye rebjata” ja ”Leningradskij rok-klub”. Aineistosta nousi esille neljä kategoriaa, joihin analyysi jakautuu. Ensimmäisessä osiossa käsitellään anekdoottien intertekstuaalisia viittauksia kanonisoituneisiin biografioihin sekä päähenkilöiden tuotantoon. Toisessa osiossa analysoidaan historiallisten henkilöhahmojen muuttumista karikatyyreiksi. Kolmannessa osiossa tarkastellaan sitä, miten anekdooteissa ilmaistaan klassikkokirjailijoiden ja -muusikoiden dekanonisaatiota. Neljännessä osiossa kiinnitetään huomiota anekdoottien absurdiin, harmsilaiseen tyyliin. Tutkielman perusteella voidaan todeta pysähtyneisyyden ajan kulttuurisen ja yhteiskunnallisen ilmapiirin vaikuttaneen vahvan epävirallisen kulttuurin syntymiseen, mikä osaltaan vaikutti anekdoottikulttuurin vahvistumiseen. Daniil Harmsin tekstien leviäminen samizdatissa 1960-80 -luvuilla niin ikään vaikutti tutkielman kohteena olevien anekdoottien syntymiseen. Analyysi osoitti, että intertekstuaalisuuden rooli anekdoottien ymmärtämisessä on suuri. Intertekstuaalisuus mahdollistaa myös muita kategorioita, kuten dekanonisoinnin. Myös dekanonisaatio on merkittävä yhdistävä tekijä anekdoottisarjojen välillä; anekdoottisarjojen huomattava piirre on perinteisen kulttuurihistorian kaanonin merkityksen kyseenalaistaminen.
-
(2017)Tässä työssä tutkin konnotaatiota eli sanan perusmerkitykseen liittyviä assosiatiivisia sivumerkityksiä, jotka vaikuttavat kielellisten ilmausten tyyliin ja tulkintaan. Työn teoreettisessa osassa tarkastelen mm. konnotaatioiden eri tyyppejä ja niiden funktiota ja käyttöä teksteissä. Tutkielmassa selvitän tarkemmin lintua tarkoittavien substantiivien konnotaatiota analysoimalla niiden käyttöä osana vertailurakennetta. Venäjän kielessä vertailun ilmaiseminen on mahdollista usealla eri tavalla, mutta tässä tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan rakenteita, joissa lintua tarkoittava substantiivi esiintyy kak-konjunktiolla alkavassa vertailurakenteessa. Lisäksi tutkimus on rajattu niihin vertauksiin, jotka kuvaavat ihmisten käyttäytymistä ja ominaisuuksia. Tutkimusaineistona olen käyttänyt Venäjän kansalliskorpuksesta kokoamaani nykykieltä edustavaa aineistoa. Korpuksen semanttista annotaatiota hyödyntämällä selvitin ensiksi, mitä lintua tarkoittavia substantiiveja korpuksessa esiintyy, minkä jälkeen kokosin erillisillä hauilla kaikki vertailurakenteet, joissa esiintyy jokin 45 löytämästäni substantiivista. Työn teoriaosassa käsittelen seikkaperäisesti konnotaation eri lajeja ja pohdin mm. konnotaatioihin liittyvien emotionaalisten ja arvottavien merkitysten keskinäissuhdetta sekä konnotaatioiden suhdetta sanojen leksikaalisiin merkityksiin. Pääpaino on tyylillisissä konnotaatiossa, joihon liittyy usein myös kulttuurispesifejä piirteitä. Viimeksi mainitut heijastavat aikaisempien sukupolvien kokemuksia ja ajatusmaailmaa ja erityisen selvästi ne ilmenevät sananlaskuissa ja muissa kiteytyneissä ilmauksissa käytetyissä vertauksissa. Monet kielenkäytössä vakiintyneet vertaukset luetaan venäläisessä kielitieteessä fraseologian piiriin, mistä johtuen tarkastelen tutkimusaineistoa monin paikoin myös fraseologian oppien näkökulmasta. Tutkittaessa konnotaation käsitettä kansalliskulttuurisella tasolla käy ilmi, että konnotaatioita esiintyy kaikissa kielissä, mutta ne voivat erota toisistaan. Lintuihin liittyvät konnotaatiotkaan eivät ole kaikissa kielissä ja kulttuureissa yhteneväisiä, mistä johtuen niiden kääntäminen saattaa tuottaa hankaluuksia. Työn empiirisessä osassa analysoin korpusaineistosta esiin nousevia ilmiöitä sekä kvalitattivisesti että kvantitatiivisesti. Kvantitatiivista analyysiä edustaa mm. vertausten ideografinen ja syntaktinen luokittelu. Analyysi tuo esille mm. vapaiden ja kiteytyneiden vertausten välillä ilmeneviä yhtäläisyyksiä ja eroja. Korpusaineisto osoittaa, että lintuaiheisille vertauksille on tyypillistä niiden muuntautuminen ja että eri substantiivien välillä on suuria eroja niiden käytössä vertailurakenteessa. Aineiston perusteella tavallisimmpia lintuja, joihin ihmisiä verrataan venäläisessä kielenkäytössä, ovat kana, hanhi ja papukaija.
-
(2024)Цель нашей дипломной работы – выяснить, как концепция «русского мира» проявляется во внешней политике России посредством «мягкой силы». В данной работе во главе, посвященной анализу, в качестве методов, с одной стороны, используются концептуально-исторический подход к развитию концепции «русского мира» в период с 1990-х по 2010-е годы, а с другой — инструменты критического дискурс-анализа. В качестве заключительного тезиса нашей дипломной работы мы представляем, что концепция «русского мира», которая в 1990-е годы была изначально культурно-ориентированной и способствовала повышению статуса русского языка в мире, с конца 2000-х годов превратилась в стратегический инструмент внешней политики России. Кроме того, в работе мы представляем, что «русский мир», ставший идеологической концепцией в 2010-е годы, по сути является инструментом «мягкой силы», при помощи которого Россия стремится усилить свою роль и оправдать свою экспансионистскую внешнюю политику на постсоветском пространстве. В начале исследования мы создаем краткий концептуально-исторический обзор поисков «Русской идеи» и представляем, что дебаты о русской идентичности после распада Советского Союза были не новым явлением, а подобный спор об особом пути России, ее исторической миссии и разделительных линиях идентичности на Восток и Запад велся уже много столетий. После этой главы мы представим концепции «мягкой силы» и позиционируемой в ее рамках публичной дипломатии в контексте внешней политики России. После этого мы постараемся создать исторический обзор внешней политики России с 1990-х по 2010-е годы, с помощью которого мы стремимся построить контекст того, почему и как за эти десятилетия изменилась трактовка и восприятие концепции «русского мира». В подразделах главы об историческом контексте мы также представляем политически окрашенные понятия «ближнего зарубежья» и «соотечественников», а также фонд «Русский Мир» как один из примеров методов публичной дипломатии России в XXI веке. В качестве отдельной основной главы перед главой, посвященной анализу, мы рассматриваем изменения в трактовке концепции «русского мира» в 2000–2010-е годы. Первоисточниками анализа в нашей работе являются Концепции внешней политики Российской Федерации 1993 и 2016 годов, которые отражают внешнеполитические ориентиры своей эпохи. Исходя из Концепций, гипотезы нашего анализа заключаются в том, что «русский мир» предстает в 2010-е годы как более агрессивный актант, чем в 1990-е годы, постсоветская внешняя политика России больше ориентирована на глобальную интеграцию, а в 2010-е годы она фокусируется на великодержавных устремлениях, так как в 2010-х годах Россия утвердила свою идентичность ведущего центра и естественного «лидера» «русского мира» и «защитника» своей собственной сферы интересов. Данная дипломная работа показывает, что что концепция «русского мира» утвердила свою роль в рамках усилий России по «мягкой силе» и стратегии публичной дипломатии, особенно в отношении стран бывшего Советского Союза. С конца 2000-х годов эта концепция также служит оправданием экспансионистской внешней политики России.
-
(2008)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Venäjällä ilmestyvän ”Krest’janka”-lehden välittämää naiskuvaa. Tutkimukseen on valittu lehden vuosikerrat 1985, 1995 ja 2005, koska suuret muutokset Venäjällä ajoittuvat tälle aikavälille. Haluamme selvittää, miten naiskuva on muuttunut tänä aikana ja miten se välittyy lehden sivuilta. Tutkimukseemme olemme käyttäneet A.V. Kirilinan työssään käyttämiä metodeja. Keräsimme lehdistä kaikki verbilausekkeet, joiden subjektina on naista tarkoittava sana ja jaoimme ne luokkiin merkityksen mukaan. Jaottelun jälkeen analysoimme kerättyä aineistoa ja pyrimme löytämään kullekin vuosikerralle tyypillisiä verbilausekkeita. Tämän lisäksi keräsimme lehdistä kaikki naista kuvaavat adjektiivit ja vertailimme niiden käyttöä eri vuosina. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että vuoden 1985 lehdissä vaikuttaa vielä voimakkaasti sosialismin ihanteet. Nainen kuvataan työnsä kautta aktiivisena ja tavoitteensa ylittävänä kansalaisena. Yksityiselämään ei juuri kiinnitetä huomiota. Vuoden 1995 ja 2005 lehtien naiset ovat keskenään hyvinkin samanlaisia. Naisen elämästä puhutaan nyt jo laajemmin. Työn lisäksi yksityiselämä ja tunteet ovat keskeisiä aiheita. Kun 1985 lehdissä ei puhuttu naisesta negatiiviseen sävyyn, niin 1995 ja 2005 vuosien lehdissä naista kuvataan myös negatiivisessa valossa. Myös yhteiskunnan epäkohtiin kiinnitetään huomiota naisen näkökulmasta.
-
(2020)Venäjän kielen opetuksessa on tärkeää ottaa huomioon sanapaino, koska se ei ole kiinteä ja voi esiintyä eri tavuissa: дéрево, ворóна, стенá. Samalla se on liikkuva eli se voi siirtyä tavulta toiselle eri sananmuodoissa: окнó-óкна, стенá-стéны, рукá-рукú. Venäjän sanapainolla on sekä kieliopillinen, että semanttinen tehtävä, siksi painovirheet voivat aiheuttaa puhumiseen ja ymmärtämiseen liittyviä ongelmia. Venäjää vieraana kielenä opiskelevat eivät voi nojata omaan intuitioonsa kuten natiivipuhujat, vaan joutuvat opiskelemaan sanapainon sääntöjä muiden sääntöjen rinnalla. Tehokkaan opettamisen saavuttamiseksi kielitieteilijät kehittävät jatkuvasti täydellisempiä sääntöjä, mutta niiden käytännöllisyyden tarkistaminen vaatii toistuvia tutkimuksia ja niiden vertailuja. Tämän työn tarkoituksena on toistaa Arto Mustajoen v. 1980 tekemä tutkimus, jotta saataisiin selville, onko suomalaisten venäjänoppijoiden sanapainon osaamisessa tapahtunut muutoksia. Tämä tutkimus nojautuu v. 2013 Helsingin yliopistossa tehtyyn testiin, johon osallistuivat, kuten v.1980, venäjän kieltä ja kirjallisuutta opiskelevat suomalaiset opiskelijat. Koska v. 2013 testiin osallistui myös venäjänkielisiä ja kaksikielisiä, tässä työssä tarkasteltiin myös heidän lomakkeitaan, jotta löydettäisiin mahdollisia Suomessa asuvien venäjänkielisten ja kaksikielisten ääntämisen erikoispiirteitä. Tämän tutkielman puitteissa tarkastettiin suomalaisten venäjänoppijoiden tekemiä painovirheitä substantiiveissa, joissa on liikkuva paino, ja vertailtiin tuloksia edelliseen tutkimukseen. Toisin kuin v. 1980, jolloin tulokset sijoitettiin yhteiseen taulukkoon, tässä tutkimuksessa substantiivit jaettiin painotyyppeihin ja kahden tutkimuksen tulokset sijoitettiin tyyppitaulukkoihin. Samoin kuin v. 1980, tässä työssä erityisen huomion on saanut koehenkilöiden opiskelutaso. Kuten edellisessä tutkimuksessa, suomalaiset opiskelijat jaettiin kolmeen ryhmään: a – perusopinnot, cl – aineopinnot ja l – syventävät opinnot. Tutkimuksessa havaittiin suuri määrä suomalaisten opiskelijoiden tekemiä painovirheitä, joiden osuus monessa eri painotyyppeihin kuuluvassa sanassa oli huomattavasti suurempi kuin edellisen tutkimuksen tuloksissa. Täten saman tyypin sisällä esiintyy sanoja, joissa, kuten tyypissä XB, ero on todella suuri – 95% (стыда́) ja 0% (мосту́). Tämä ilmiö todennäköisesti johtuu joidenkin sananmuotojen vähäisestä käytöstä eikä tietyn painotyypin huonosta hallinnasta. Suuri ero havaittiin myös eri opiskelutasolla. Eniten virheitä tämän tutkimuksen mukaan v. 2013 oli tyypissä XA (65%), jossa on vain yksi substantiivi (ли́стья), mutta virheiden määrä vaihtelee jyrkästi opiskelutasoittain: a – 70%, cl – 33% ja l – 71%. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten v. 2013 virheiden määrä pienenee opiskelun puolessa välissä ja jälleen kasvaa opiskelun loppuvaiheessa. Syynä lienee aineopintoja suorittavien parempi kielitaito. Joka tapauksessa v. 1980 suoritetun testin tuloksiin verrattuna nykyajan opiskelijoilla virheiden määrä ei läheskään aina laske opintojen loppuvaiheessa. Venäläisten ja kaksikielisten opiskelijoiden vastauksissa ei ole tässä tutkimuksessa havaittu mitään ääntämisen erikoispiirteitä. Merkityt sanapainot vastasivat venäjän kielen normeja. Yksittäi-set huolimattomuuden merkit eivät osoittaneet, että kyseessä on paikallinen murre.
-
(2016)Čehovin sulautetun kerronnan tapa yhdisti yhdeksi kokonaisuudeksi novellin henkilön, tekijä-kertojan ja lukijan maailmat. Omissa novelleissaan Čehov pyrki hillittyyn ja objektiivisesti neutraaliin kerrontatapaan. Čehovin mukaan kirjailijan päätehtävänä on herättää kysymyksiä, ja lukijan vastaavasti löytää vastauksia näihin kysymyksiin. Tuotantonsa viimeisissä novelleissa Čehov kuvasi omia päähenkilöitään monitahoisesti. Čehovin teoksissa tärkeänä aihealueena esiintyvä kysymys ihmisen oman paikan löytämisestä yhteiskunnassa on tänä päivänä edelleen ajankohtainen. Lisäksi Čehovin myöhäisvaiheen teoksille on ominaista sen hetkisten merkittävien ilmiöiden ja tapahtumien käsittely teoksissaan. Samalla Čehov penää yksilön vastuuta oman elämäntilanteen muuttamisesta ja sen kehittämisestä parempaan suuntaan. Čehovin päähenkilö on yleensä tavallinen ihminen, joka kamppailee omien huoliensa ja arkipäiväisten asioiden parissa. Čehovin poetiikan ongelmiin alettiin kiinnittää suurta huomiota 1970-luvulla. Kataev, Polockaja, Čudakov, Suhih ja muut tutkijat ovat ottaneet uuden lähestymistavan kirjailijan poetiikan tutkimukseen. Čehovia tutkitaan laajasti sekä Venäjällä että ulkomailla. Monia tutkijoita kiinnostaa se, miten Čehov kirjoitti kertomuksiaan. Myös kirjailijan teksti, persoona ja elämä kiinnostavat tutkijoita. Tämän tutkimuksen kohteena ovat novellien "O ljubvi", "Dušečka", "Dama s sobačkoj" ja "Nevesta" päähenkilöt. Kaikki nämä novellit kuuluvat Čehovin myöhäistuotantoon. Työssä käsitellään seuraavia aihealueita: millaisia ihmistyyppejä ovat Čehovin novelleissa esiintyvät päähenkilöt, miten heidän sisäinen ja ulkoinen maailmansa rakentuvat, kuinka heidän ja novellien muiden henkilöiden välille muodostuu vuorovaikutussuhteita ja miten novellien kerronta on rakennettu. Čehovin tuotannon tematiikasta ei voida vetää yksiselitteisiä johtopäätöksiä, sillä hänen tuotannostaan käydään tässä tutkimuksessa vain murto-osa läpi. Tutkimuksen kohteena olevien novellien perusteella voidaan huomata, että Čehov käyttää kerronnan kuvaamiseen erilaisia keinoja, kuten monia erilaisia tyyliopillisia, fraseologisia ja sanastollisia yksiköitä sekä sanojen ja tilanteiden toistoa. Novellien teksteissä on runsaasti satiirisia kuvauksia. Toisaalta niiden satiirinen vivahde ja ironia on luonteeltaan toisenlaista kuin aikaisemmissa samantyyppisissä kuvauksissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Čehovin novellien teksti on varsin monimuotoista ja -tulkintaista. Nämä Čehovin novellit eivät sisältönsä osalta poikkea muusta Čehovin myöhäisvaiheen tuotannosta. Tämä korostuu päähenkilöiden ongelmanratkaisukyvyssä ja päämäärätietoisuudessa sekä on nähtävissä Čehovin näiden hahmojen ympärille rakentamaan oman maailmankuvan kautta. Čehovin myöhäistuotannolle on ominaista hänen luomansa maailma, jossa ei ole moraalia ja logiikkaa ja jossa sattumalla on suuri rooli.
Now showing items 32504-32523 of 32623