Browsing by Title

Body consciousness research is a multidisciplinary field including various conceptualizations of its subject. Usually research frames are based on comparisons between bodily experts, such as dancers, or psychiatric groups with bodily aberrations (e.g. eating disorders) and control participants. Methods of body consciousness research include behavioural and self-report measures as well as brain imaging. Some methods have been used to study bodily experts, but not psychiatric groups, and vice versa. In this study, dancers, amateur and professional athletes, and control participants were studied using four behavioural methods (aperture task, endpoint matching, rubber hand illusion, posture copying) and two self-report measures PBCS (Private Body Consciousness Scale of the Body Consciousness Questionnaire) and BAQ (Body Awareness Questionnaire). Because many methods of studying body consciousness focus on the use of hands, a new method called posture copying, involving the whole body, was developed in this study. Dancers succeeded better than controls in the aperture task, and better than athletes and controls in the posture copying task. In the posture copying task, group differences were present in copying all other body parts but hands. Both dancers and athletes scored higher in the BAQ than controls. There was an almost significant difference between athletes and controls in the endpoint matching task. No group differences were found in the rubber hand illusion or PBCS. The results were considered as proof that dancing has a special connection with body consciousness, but that some aspects of body consciousness are similar in dancers and athletes. Methods measuring the same quality of body consciousness produced contradictory evidence, which questions their validity. This study offers useful knowledge for the future of body consciousness research, with regards to choice of participants, methodology, and study design, as well as treatment plans of clinical groups with disorders in their body consciousness (e.g. eating disorders).

Opinnäyte tutkii italialaisen nykytaiteilija Daniele Accossaton (s. 1987) veistossarjan The Box teosten uudelleentulkintoja antiikin veistotaiteesta ja mytologisista aiheista inhimillistettyinä, kuljetuslaatikkoihin kidnapattuina ja sidottuina näyttelyesineinä. Tutkimuksen tavoitteena on valottaa Accossaton käyttämiä muodollisia ja sisällöllisiä ilmaisukeinoja, kuten intertekstuaalisuutta, ja niiden vaikutuksia teosten tulkintaan ja vastaanottoon. Lisäksi tarkoituksena on käsitellä Accossaton teoksia visuaalisena kommentaarina taiteen ja kulttuuriperinnön omimisesta sekä repatriaatiosta. Tutkielmassa käytetty aineisto on Accossaton The Box -veistossarjan kuusi veistosta, ”Box n. 1–6” (2015–2021). Aineiston tutkimisen toteutus perustuu näiden teosten monipuoliselle lähiluvulle hyödyntämällä taiteilijan haastatteluja sekä internet-katalogeja. Teosten laadullisen tutkimuksen avuksi hyödynnän erityisesti semioottista analyysiä, reseptioanalyysiä ja taiteenpsykologiaa selvittääkseni Accossaton taiteen tietoisia ja tiedostamattomia merkityksiä, sillä tutkielmassa teosten vastaanotto ja tulkinnat ovat keskiössä. Tämän vuoksi teosten tarkastelijan eli vastaanottajan rooli on tässä tutkielmassa ensiarvoinen. Nykytaiteen teosten tulkinta ei hakeudu staattiseen, universaaliin vastaukseen teosten merkityksistä, vaan pyrkii avaamaan monitasoisesti eri tietoisia ja tiedostamattomia merkitysten tasoja. Accossaton teoksia voi tulkita poliittisena taiteena, jonka tarkoituksena on herättää osaltaan tarkastelijoissa ristiriitaisia tuntemuksia, osaltaan laajempaa keskustelua taiteen ja kulttuuriperinnön nykytilasta maailmassa. Accossato hyödyntää teoksissaan selkeää, esittävää visuaalista kieltä, joka luo mielleyhtymiä inhimillistetyn, kidnapatun taiteen ja kulttuuriperinnön anastamisen välille. Lisäksi teosten henkilöhahmojen intertekstuaalinen tunnistettavuus lisää teosten vaikuttavuutta ja mielleyhtymiä laajempiin konteksteihin, mikä yhtäältä saa kyseenalaistamaan kulttuuriperinnön kaltoinkohtelun. Accossaton teokset voi mieltää allegorioina anastetulle kulttuuriperinnölle, millä kannustetaan ylläpitämään diskursseja repatriaatiosta.

Maisterintutkielmani aiheena on idiomaattisten verbifraseologismien käyttö ja tekstifunktiot Erich Kästnerin lastenkirjan Emil und die Detektive vuonna 1929 ilmestyneessä saksankielisessä alkuperäisteoksessa sekä sen kahdessa, vuosina 1931 ja 1956 ilmestyneissä suomennoksissa. Fraseologismeilla tarkoitetaan kulloiseenkin kieleen vakiintuneita, kahdesta tai useammasta sanasta koostuvia, usein idiomaattisia, ilmauksia. Oheisen tutkimuksen tarkoitus on tutkia aineistoon valittujen fraseologismien sulautumista niitä ympäröivään tekstiin ja kontekstiin sekä vertailla käännösteksteistä kerättyjä tuloksia alkuperäistekstiin ja luoda siten kokonaiskuva tutkimusmateriaaliin kuuluvien fraseologismien käytöstä ja sopivuudesta kyseisten tekstien kokonaistyyliin. Tutkimuksen teoreettinen tausta on käännöstieteessä ja kontrastiivisessa fraseologiassa, ja tutkimus rakentuu vahvasti fraseologiatutkimuksessa käytetyn (kon)tekstuaalisen ”sulauttamisen” tai ”upottamisen” (textuelle Einbettung) käsitteen ympärille. Työn teoriaosassa esitellään lisäksi tiukasti määritellyn fraseologismin tunnusmerkit polyleksikaalisuus, kiteytyneisyys ja idiomaattisuus sekä määritellään fraseologiatutkimuksen muita keskeisiä käsitteitä. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta korpuksesta, jotka kerättiin alkuperäisteoksesta ja sen suomennoksista rajaamalla alkuperäistekstin aineisto (vähintään heikosti) idiomaattisiin, finiittiverbin sisältäviin fraseologismeihin ja poimimalla vastaavien kohtien ilmaukset käännöksistä. Fraseologismien tunnistamisessa hyödynnettiin useita sanakirjoja sekä tarvittaessa DWDS:n referenssi- ja lehtikorpuksia. Tutkimuksen aineistona toimivat kolme korpusta sisältävät kokonaisuudessaan 203 esiintymää, joista 68 on alkuperäistekstin fraseologismeja, 68 vastaavia vanhemman käännöksen ilmauksia ja 67 vastaavia uudemman käännöksen ilmauksia. Käännösratkaisut sisältävät sekä fraseologisia että ei-fraseologisia ja idiomaattisia ja ei-idiomaattisia ilmauksia. Tutkimuksen tulosten mukaan 75 % alkuperäistekstin fraseologismeista on jollain tekstuaalisella tavalla sulautuneita ympäröivään kontekstiinsa. Vanhemman käännöksen fraseologismeista kontekstiin sulautuneita on 73,3 %, uudemman käännöksen 78,8 %. Useimmin kaikkien kolmen korpuksen fraseologismit sulautuvat osaksi muuta tekstiä ja kontekstia erilaisten parafraasien ja modifikaatioiden avulla. Vanhemman käännöksen fraseologismeista 66,7 % on lisäksi sulautuneisuudeltaan ja sulauttamistavoiltaan yhteneviä alkuperäistekstin vastaavien kohtien kanssa. Uudemman käännöksen osalta tämä prosenttiluku on 75,8 %. Tuloksista voi päätellä, että Kästnerin fraseologian käyttö on monipuolista ja oivaltavaa ja että käännöksissä fraseologiaa käytetään – siinä määrin kuin alkuperäistekstin fraseologismit ylipäätään on suomennettu fraseologismeilla – verrattain yhtä monipuolisesti kuin alkuperäistekstissä. Uuden käännöksen fraseologian käyttö on alkuperäistekstin kanssa kuitenkin jonkin verran yhtenevämpää kuin vanhemman käännöksen. Fraseologian käytön kannalta uutta käännöstä voitaisiin siis pitää semanttisesti, stilistisesti ja tekstuaalisesti hieman paremmin alkuperäistekstiä vastaavana. Käännösten kokonaistyylin ja niiden yleisen laadun sekä uudelleenkääntämisen merkityksen arvioimista varten tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.

When the standard model gauge group SU(3) × SU(2) × U(1) is extended with an extra U(1) symmetry, the resulting Abelian U(1) × U(1) symmetry introduces a new kinetic mixing term into the Lagrangian. Such double U(1) symmetries appear in various extensions of the standard model and have therefore long been of interest in theoretical physics. Recently this kinetic mixing has received attention as a model for dark matter. In this thesis, a systematic review of kinetic mixing and its physical implications is given, some of the dark matter candidates relying on kinetic mixing are considered, and experimental bounds for kinetic mixing dark matter are discussed. In particular, the process of diagonalizing the kinetic and mass terms of the Lagrangian with a suitable basis choice is discussed. A rotational ambiquity arises in the basis choice when both U(1) fields are massless, and it is shown how this can be addressed. BBN bounds for a model with a fermion in the dark sector are also given based on the most recent value of the effective number of neutrino species, and it is found that a significant portion of the FIMP regime is excluded by this constraint.

Maisterintutkielman aiheena on lastenkirjallisuuden sukupuolikuva ja stereotyypit. Tutkimukseen valikoitui kolme lastenkirjaa: yksi saksalainen (Rico, Oskar und die Tieferschatten), yksi amerikkalainen (Neropatin päiväkirjat, Lunta tupaan) ja yksi suomalainen (Tatu ja Patu: Tapaus Puolittaja) lastenkirja. Kaksi viimei- sintä kirjaa on suosituimpien lainattujen lastenkirjojen joukossa Helsingin ja pääkaupunkiseudun alueen kirjastoissa, joten kirjat ovat suosittuja ja niillä on aktiivinen lukijakunta. Tutkielman tavoitteena on ollut tutkia ja analysoida kirjojen henkilöiden antamaa sukupuolikuvaa ja sitä, millaisia mahdollisia stereotypioita kirjoissa esiintyy sukupuoleen, identiteettiin ja toisaalta kulttuuriin liit- tyen. Näitä seikkoja analysoimalla on pyritty tutkimaan myös sitä, millaisia vaikutuksia näillä on lukijan ja yhteiskunnan kannalta. Tutkielma hyödyntää teema-analyysia, sisältäen sisällön- ja tekstianalyysin kei- noja metodina ja tutkimusmenetelmänä. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä lastenkirjallisuudessa esiintyvät stereotypiat ja henkilöhahmot ovat nousseet esille viime vuosien aikana. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kirjojen hahmojen välillä on vaih- televuutta, kuten teemoissakin, mutta perinteiset poikakuvaan liittyvät asetelmat ovat silti selkeästi nähtä- vissä, kuten se, että kirjojen päähenkilöille, eli pojille, on tyypillistä huumorintaju, seikkailunhalu sekä itse- varma olemus. Näitä on kuitenkin myös pyritty myös tuomaan esille ja rikkomaan tietynlaisilla tietoisilla valinnoilla esimerkiksi vaatetuksen tai avoimen tunteiden näyttämisen suhteen.

Työ tarkastelee saksalaisiin liittyviä kulttuurillisia stereotyyppejä Wladimir Kaminerin teoksissa Mein deutsches Dschungelbuch (2003) ja Liebesgrüße aus Deutschland (2011). Ensimmäinen kirjoista on lyhyitä kertomuksia sisältävä kokoelma, jota Kaminer kirjoitti työhön liittyvillä matkoillaan. Kirjan tarinoissa vieraillaan lukuisissa suuremmissa ja pienemmissä saksalaisissa kaupungeissa ja pyritään avaamaan saksalaisuuden piirteitä erilaisista perspektiiveistä. Kirjoista toinen on puolestaan Saksan ja saksalaisuuden erityispiirteisiin suoraan perehtyvä kokoelma lyhyitä tarinoita, joista Kaminer kertoo suuren osan itsensä tai perheensä kautta. Tutkielma määrittelee stereotypian kognitiiviseksi malliksi, joka esiintyy monilla tasoilla kielessä ja kulttuurissa. Teoriaosio erittelee lisäksi kulttuuristereotypian kansalliskuvan käsitteestä määritelmällisellä tasolla. Kulttuuristereotypioita lähestyttiin saksalais-venäläisen vertailun, geograafisten vastakkainastteluiden sekä kulttuurillisten ominaispiirteiden kautta. Lopputulemana todettiin, että Kaminerin teksteissä esiintyy voimakkaita auto- ja heterostereotypioita, jotka selittyvät hänen taustansa sekä vaihtelevan omakuvansa kautta. Teksteissä korostuvat erityisesti neutraalit ja negatiiviset stereotypiat, joita käytetään yhteiskuntakritiikkiin. Kirjailin tyylille on kuitenkin ominaista, että kritiikkiä pehmennetään ironisella etäännyttämisellä. Stereotypiat toimivat Kaminerin huumorissa tehostekeinona: hän toisaalta vahvistaa niitä, mutta toisaalta pyrkii satunnaisesti kääntämään sterotyyppiset odotukset ympäri ja tuomaan siten kertomuksiinsa humoristista yllättävyyttä. Saksalaisista piirretään teksteissä moniulotteinen kuva. Heidät todetaan toisaalta yhtenäisyyttä, järjestystä ja mukavuutta arvostavaksi uteliaaksi kansaksi, mutta toisaalta myös pelokkaiksi ja muukalaisvihamielisiksi. Kaminer näkee lisäksi saksalaiset eräänlaisena kulttuuristereotypisena antiteesinä kaoottisille, mutta intohimoisille venäläisille. Teksteissä oli havaittavissa merkittäviä maantieteeseen pohjautuvia, Saksan sisäisiä kulttuuristereotypisia jaotteluja erityisesti pohjoisen ja etelän sekä lännen ja idän välillä.

Syftet med min avhandling är att studera i hur professionella och klienter upplever informations- och kommunikationsteknologins (IKT) roll i socialt arbete. Temat är aktuellt idag och kommer att vara det även i framtiden i och med att det är frågan om ett ämne som utvecklas ständigt, speciellt inom socialt arbete. Jag är intesserad av vilka uppgifter IKT kan uppfylla inom vuxen socialt arbete och vilka förändringar det innebär inom det traditionella sociala arbetet. Min studie har tre forskningsfrågor: 1. Hur förhåller sig professionella och klienter inom socialt arbete till utnyttjande av informations- och kommunikationsteknologi inom klientförhållandet? 2. Hur kan elektronisk kommunikation tillämpas inom socialt arbete enligt professionella och klienter? 3.Vilka för- och nackdelar upplever professionella och klienter att det finns med att kombinera/implementera socialt arbete med informations- och kommunikationsteknologi? Den teoretiska begreppsramen för min studie baserar sig på Faye Mishnas et al (2012) forskning om internetkommunikation inom socialt arbete, hon har bland annat undersökt hur internetkommunikation påverkar face-to-face bemötandet mellan professionella och klienter inom socialt arbete . Begreppsramen innefattar fyra olika delområden: 1) Klientstyrt arbete 2) Pandoras ask - Det oförutsägbara socialarbetet 3) Den etiska gråzonen 4) Flytande gränser i kommunikationen kan försvåra gränsdragningar. Jag har intervjuat både professionella (socialarbetare och socialhandledare) och klienter inom vuxen socialt arbete. Analysmetoden som jag använt i min studie består av innehållsanalys. Genom innehållsanalysen har jag kunnat lyfta fram de uppfattningar och tankar som informanterna framfört i intervjuerna. Analysen består av sju underrubriker som den teoretiska begreppsramen orienterat. Forskningsresultaten för denna avhandling påvisar bland annat att professionella inom vuxen socialt arbete förhåller sig positivt till att utnyttja elektronisk kommunikation i sitt jobb. Samtidigt framförde de kritiska synpunkter och ifrågasatte till exempel informations- och kommunikationsteknikens etiska hållbarhet och vilka för- och nackdelar det innebär för socialt arbete. Klienterna som jag intervjuat förhöll sig skeptiska mot IKT och det fanns en oro om att face-to-face bemötanden ersätts av elektronisk kommunikation. Elektronisk kommunikation kan tillämpas i socialt arbete då det är ändamålsenligt och då klienten själv är villig till det. Den professionella har ett ansvar över att överväga hurdan kommunikation som passar in just i klientförhållandet i fråga. Övervägandet görs tillsammans med klienten. Möjligheter och utmaningar med utnyttja IKT inom socialt arbete diskuteras som en tredje forskningsfråga. Då man pratar om bra och dåliga sidor med IKT inom socialt arbete handlar det ofta om att jämföra just detta med det traditionella sociala arbetet. IKT ger möjlighet till att forma kommunikationen i klientförhållandet till sådan som passar den enskilda individen bäst; i bästa fall kan förhållandet mellan den professionella och klienten fördjupas desto mer. En av de främsta utmaningarna är att alla inte har samma möjligheter och förutsättningar till elektronisk kommunikation, vilket leder till att alla inte får jämlik service.

I denna avhandling undersöks hur resultaten av grävande journalistiska undersökningar framställs i olika medier. Avhandlingens syfte är att granska vilka möjligheter det audivisuella mediet tillför när det gäller framställningen av sådana undersökningar. Arbetet fokuserar på den del av den grävande journalistiken som kallas wallraffing. För analysen har två verk valts ut. Båda är resultatet av grävande journalistiskt arbete, utförd med de metoder som används inom wallraffing. Båda verken definieras inom genren reportage. Det första är ett bokreportage med titeln Ganz unten (svensk översättning: Längst därnere) från år 1985. Det andra är ett TV- reportage i serien Team Wallraff- Reporter undercover från år 2014. Günter Wallraff, Tysklands mest berömda grävande journalist, som också gett namn åt denna arbetsmetod, är upphovsman till båda verken. I avhandlingens teoretiska referensram presenteras de definitionskriterier som särskiljer den grävande journalistiken från traditionell, refererande nyhetsjournalistik. Den grävande journalistikens utmaningar och betydelse diskuteras också. Avhandlingen redogör för den grävande journalistiken historia, med fokus på dess utveckling i Tyskland. Eftersom grävande journalistiska undersökningar ibland också genomförs av personer utan journalistisk utbildning behandlas också medborgarjournalistiken som delområde. I avhandlingen presenteras även reportaget som genre. Den wallraffande journalistiken definieras som ett delområde inom den grävande journalistiken. Denna arbetsmetod är kontroversiell och spelar ofta på gränsen mellan det lagliga och olagliga. Trots det drömmer många journalister om att kunna påverka sin samtid och skapa sig ett gott rykte genom en grävande undersökning med uppseendeväckande resultat. Den enskilde reporterns motiv för att använda sig av wallraffande arbetsmetoder presenteras i detta arbete. Kritiken och de etiska frågeställningarna kring att wallraffa diskuteras också. Som en del av denna avhandling är det även relevant att i korthet presentera Günter Wallraff som person. Hans inflytande inom den grävande journalistiken och i det tyska medielandskapet är stort. Eftersom han också står som upphovsman till de verk som analyseras ges en överblick över hans liv och karriär. Innehållet i de båda verken återges grundligt. Avsnittet från Team Wallraff – Reporter undercover är ca 50 minuter långt. Ganz unten består av en samling av flera nedtecknade reportage och för analysen väljs ett av dessa ut för att jämföras med serieavsnittet. Urvalet görs på basen av reportagens tematiska likheter. För att besvara avhandlingens forskningsfrågor utförs både en kvalitativ innehållsanalys och en multimodal analys. Den kvalitativa innehållsanalysen kombineras med metoden ”close reading” och används för att presentera det grävande reportaget ur Ganz unten. Dessa metoder lämpar sig väl för att ge en holistisk bild av en texts innehåll, både på detaljnivå och som helhet. Den multimodala analysen appliceras på TV- reportaget. I fråga om multimodal analys av TV- reportage har sådana genomförts endast i begränsad utsträckning. För detta arbete används därför multimodala analysmetoder som är tänkta för TV- nyheter och filmer. I analysen granskas t.ex. kameravinkel och moderation. I jämförelse med reportaget i bokformat framkommer en rad fördelar som TV- reportagets akustiska och optiska element medför. Variationen i kameravinkeln gör det möjligt att gestalta det grävande arbetet från olika perspektiv, inte minst från den dolda kamerans vinkel. Interaktion och distans kan skapas mellan åskådare och producenter, vilket är viktigt för en grävande reporter, som med sin historia vill påverka sin publik så mycket som möjligt. Kameraperspektivet används för att förstärka dynamiken och spänningen. Genom såväl statiska som dynamiska bilder och även genom moderation kan fakta presenteras på ett komprimerat sätt för åskådaren. Detta understryker den grävande undersökningens autenticitet. I slutet av avhandlingen diskuteras framtidsutsikterna för den grävande journalistiken och i synnerhet för arbetsmetoderna inom wallraffande journalistik. I sammanfattningen diskuteras även övriga forskningsmöjligheter inom området för den wallraffande journalistiken.

Ei ole olemassa mallia, joka pystyisi täydellisesti kuvaamaan monimutkaisen ja kaoottisen ilmakehän käyttäytymistä. Siksi mallien ennusteita on korjattava lähemmäksi ilmakehän todellista tilaa havaintojen avulla. Tässä työssä puoliempiirisen yläilmakehämallin kuvausta termosfäärin kokonaismassatiheydestä yritetään tarkentaa data-assimilaation keinoin. Mallitilan korjaamiseksi käytetään ensemble Kalman -suodinta, joka on osoittautunut hyödylliseksi työkaluksi alailmakehän data-assimilaatiojärjestelmissä. Troposfääristä poiketen termosfäärin tilan ennustamisen epävarmuus liittyy kuitenkin pitkälti epävarmuuteen termosfäärin tilaa ajavista pakotteissa. Ionosfäärin ja Auringon UV-säteilyn äkkinäiset ja vaikeasti ennustettavat muutokset voivat nopeasti muuttaa yläilmakehän tilaa tavalla, jonka aikakehitys on suurelta osin riippumaton termosfäärijärjestelmän alkutilasta. Näin ollen ei ole lainkaan selvää, että data-assimilaatio tarkentaisi mallien analyysiä tai ennustetta. Tämän työn tavoitteena on tutkia, tarkentaako havaintojen avulla korjattu malli keski- ja ylätermosfäärin massatiheydestä tehtävää analyysiä verrattuna malliin, jonka tilaa muuttavat ainoastaan yläilmakehäjärjestelmään kohdistetut pakotteet. Lisäksi tarkastellaan, onko tehdyllä analyysillä ennustearvoa seuraavan kolmen päivän aikana tehtäviin massatiheysmittauksiin nähden. Tutkimusjaksona käytetään vuotta 2003, jolloin pakotteet olivat voimakkaita ja niiden muutokset nopeita. Havaintoaineisto on tuotettu algoritmilla, joka laskee yläilmakehän tiheyden matalan maan kiertoradan satelliittien radoissa havaittujen muutosten avulla. Vaikka aineiston ajallinen erotuskyky on melko huono suhteessa pakotteiden ajamien muutosten nopeuteen, osoittautuu, että sen avulla voidaan tarkentaa yläilmakehämallin analyysiä. Sen sijaan käy ilmi, ettei näin korjatun mallitilan avulla kyetä ennustamaan järjestelmän tilan kehitystä, vaikka termosfääriä ajavien pakotteiden aikakehitys olisi tarkkaan tiedossa. Tämän arvellaan johtuvan siitä, että analyysin avulla tuotettu korjaus on voimakkaasti riippuva pakotteen muutoksista sen ajanjakson aikana, jolta havaintoja analyysiä varten kerätään. Näin ollen korjaus ei ole enää paras mahdollinen seuraavien päivien aikana, jolloin ilmakehän tila on pakotteiden seurauksena muuttunut. Ensemble Kalman -suotimen analyysiin tuoma tarkennus, vaikkakin tilastollistesti merkitsevä, ei ole kovin suuri. Pakotteisiin ja havaintoaineistoon liittyvien epävarmuuksien lisäksi on mahdollista, että suotimen suorituskykyä heikentävät mallin ennakkokentässä esiintyvät harhaanjohtavat korrelaatiot, tai työssä käytetty hyvin yksinkertainen kovarianssin inflaatiomenetelmä.

Background. In API requests to a confidential data system, there always are sets of rules that the users must follow to retrieve desired data within their granted permission. These rules are made to assure the security of the system and limit all possible violations. Objective. The thesis is about detecting the violations of these rules in such systems. For any violation found, the request is considered as containing inconsistency and it must be fixed before retrieving any data. This thesis also looks for all diagnoses of inconsistencies requests. These diagnoses promote reconstructing the requests to remove any inconsistency. Method. In this thesis, we choose the design science research methodology to work on solutions. In this methodology, the current problem in distributing data from a smart building plays as the main motivation. Then, system design and development are implemented to prove the found solutions of practicality, while a testing system is built to confirm its validity. Results. The inconsistencies detection is considered as a diagnostic problem, and many algorithms have been found to resolve the diagnostic problem for decades. The algorithms are developed based on DAG algorithms and preserved to apply on different purposes. This thesis is based on these algorithms and constraint programming techniques to resolve the facing issues of the given confidential data system. Conclusions. A combination of constraint programming techniques and DAG algorithms for diagnostic problems can be used to resolve inconsistencies detection in API requests. Despite the need on performance improvement in application of these algorithms, the combination works effectively, and can resolve the research problem.