Browsing by discipline "English Translation"

/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Susanne Ihatsu-Seppälä Työn nimi – Arbetets titel – Title Taidetta ja taustatyötä – Tiedonhankinta kaunokirjallisuuden kääntäjien työssä Oppiaine – Läroämne – Subject Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Tiivistelmä – Referat – Abstract Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 84 + 2 liitettä (24 s.) Tutkin Pro gradu-tutkielmassani kaunokirjallisuuden kääntäjien tiedonhankintaa kääntäjän kompetenssien ja tiedonhankinnan tutkimuksen näkökulmasta. Pyrin selvittämään, miten ja mistä tiedonlähteistä kaunokirjallisuuden kääntäjät hankkivat tietoa, mitkä ovat heidän yleisiä tiedontarpeitaan ja kuinka merkittävä osa käännösprosessia tiedonhankinta heidän työssään on niin ajallisesti kuin työn onnistumisen kannalta. Kääntäjien kompetensseilla tarkoitetaan kääntämiseen vaadittavia tietoja, taitoja ja ominaisuuksia, jotka yhdessä auttavat kääntäjää suoriutumaan käännöstehtävistä. Tutkin aihettani European Masters of Translation -mallin (2017) viitekehyksessä ja vertaan mallia siihen, miten kaunokirjallisuuden kääntäjien tiedonhankinnan kompetenssi näyttäytyy omassa aineistossani. Tiedonhankinnan käsitteet lainaan tiedonhankinnan tutkimuksesta. Tutkielmani on empiirinen deskriptiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Helsingin yliopiston E-lomakepalvelussa. Kyselyyn vastasi 36 kaunokirjallisuuden suomentajaa, jotka kääntävät kirjallisuutta 13 eri kieliparissa. Lisäksi haastattelin kuutta kaunokirjallisuuden kääntäjää, joista viisi on suomentajia ja yksi kääntää kirjallisuutta suomesta englantiin. Kysely koostui monivalinta- ja avoimista kysymyksistä. Puolistrukturoidut teemahaastattelut pidettiin etäyhteyksien välityksellä. Aineisto analysoitiin teemoittelun ja aineistolähtöisen analyysin avulla kyselyteemoihin ja aineistosta esiin nousseiden ilmiöihin keskittyen. Kyselyn ja haastattelujen perusteella kaunokirjallisuuden kääntäjät käyttävät hyvin monenlaisia tiedonlähteitä työssään. Sähköisten tiedonlähteiden merkitys korostui, mutta myös asiantuntijoihin ollaan usein yhteydessä, kun jokin asia ei muuten selviä. Monen myönteiset tiedonhankintakokemukset liittyvät nimenomaan hetkiin, joissa asiantuntijan kanssa on yhdessä pohdittu käännöstehtävää. Kauno- kirjallisuuden kääntäjät ovat luovia myös tiedonhankinnassaan, ja turvautuvat tarvittaessa niin tunto- haju- kuin makuaistiinsakin, mikäli se auttaa suorittamaan käännöstehtävän paremmin. Lähes kaikille tiedonhankinta on tärkeä tai hyvin tärkeä osa työtä ja he ovat pääosin tyytyväisiä tiedonhankinnan strategioihinsa. Tutkielmani perusteella kaunokirjallisuuden kääntäjien tiedonhankintakompetenssi näyttäytyykin paljon monivivahteisempana kuin se usein tutkimuskirjallisuudessa tai kompetessimalleissa esitetään. Avainsanat – Nyckelord – Keywords kääntäjien tiedonhankinta, kaunokirjallisuuden kääntäminen, kääntäjien kompetenssit, tiedonhankinta, tiedonhaku, suomentaminen, information seeking, translator competence, literary translation Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Yksi suurimpia haasteita median saavutettavuudelle Suomessa on suorien televisiolähetysten reaaliaikainen tekstittäminen. Lainsäädäntö velvoittaa julkisen palvelun ohjelmantarjoajia tekstittämään 100 prosenttia kotimaisista ohjelmistotunneista pois lukien suorana lähetettävät musiikki- ja urheiluohjelmat. Tällä hetkellä suorien lähetysten tekstitys voidaan toimittaa vuorokauden sisällä lähetettävän uusinnan yhteydessä. Tutkielman kohde on sanelutekstitys (engl. respeaking), joka on kansainvälisesti suosittu reaaliaikaisen tekstittämisen työmenetelmä. Sanelutekstityksessä tekstittäjä kuuntelee alkuperäistä lähetystä ja sanelee tekstityksen automaattiselle puheentunnistusohjelmalle, joka muuntaa puheen tekstiksi. Pyrin selvittämään millä keinoin sanelutekstittäjä voi vaikuttaa reaaliaikaisen tekstityksen laatuun. Laadun kriteereinä pidän tarkkuutta ja lyhyttä viivettä. Tarkkuutta arvioin NER-arvioinnin perusteella sekä vertaamalla ratkaisuja kielensisäisen tekstityksen yleisiin käytänteisiin Suomessa. Viivettä mittaan saneluviiveellä, eli kuinka paljon aikaa kuluu ennen kuin tekstittäjä aloittaa sanelun. Tutkielman aineisto koostuu neljästä noin viiden minuutin pituisesta äänivideosta, joissa tekstittäjät sanelutekstittävät osion Ylen puheohjelmasta ”Tänään otsikoissa”. Aineisto on kerätty Helsingin yliopistossa syksyllä 2017 järjestetyltä sanelutekstittämisen kurssilta. Analyysin perusteella tarkkuuden kannalta tärkeintä on tekstittäjän selkeä puhetapa sekä kirjakielisyys. Esimerkiksi liian nopea tai hidas puhe saattaa johtaa heikompaan tunnistustulokseen, jonka seurauksena tekstityksestä puuttuu sanoja tai sanat saavat vääriä sijapäätteitä. Myös puhekielinen sanelu johtaa usein huonompaan tunnistustulokseen. Viiveen lyhentämiseksi tehokkain keino on puheen tiivistäminen. Tiivistäminen on myös suomalaisen kielensisäisen tekstityksen käytäntöjen mukaista. Puhetta voidaan tiivistää esimerkiksi poistamalla puhutun kielen ilmiöitä, kuten epäröintiä, tai ajatuskokonaisuuksia, jotka eivät ole merkityksen kannalta olennaisia. Toinen tapa tiivistää on muokata sanomaa käyttämällä jotakin synonyymista ilmausta. Toisaalta tiivistäminen saattaa johtaa huonompaan tarkkuusarvoon. Poistot saattavat reaaliaikaisessa tekstityksessä kohdistua vahingossa tärkeääkin tietoa sisältäviin ajatuskokonaisuuksiin, tai ne saattavat esimerkiksi poistaa pronominin korrelaatin, mikä tekee lauseen ymmärtämisestä vaikeampaa. Tutkin myös mitkä tekstitysvalinnat aiheuttavat viivettä. Analyysin perusteella ei voi päätellä, pidentääkö alkuperäisen puheen tarkka toistaminen viivettä, sillä tulokset ovat ristiriitaiset. Tarkka sanelu saattaa johtaa pidentyneeseen viiveeseen, tai viive saattaa pysyä ennallaan. Pitkän viiveen välttämiseksi sanelu tulisi aloittaa heti, kun puhuja sanoo jotakin merkityksellistä, sen sijaan että tekstittäjä odottaisi voivansa sanella kokonaisia lauseita tai ajatuskokonaisuuksia. Tutkielman tulokset kertovat alustavasti, kuinka kielensisäisen tekstityksen ja sanelutekstityksen piirteitä yhdistämällä voidaan parantaa suorien lähetysten tekstityksen laatua Suomessa. Yksi suurimmista sanelutekstityksen haasteista Suomessa tulee olemaan tasapainoilu riittävän sisällön tarkkuuden ja toisaalta lyhyen viiveen välillä.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Sherlock Holmesin karakterisaatiota eli henkilöhahmon rakentumista Arthur Conan Doylen novellikokoelmassa The Adventures of Sherlock Holmes (1892) ja sen kahdessa suomennoksessa Sherlock Holmesin seikkailut (O. E. Juurikorpi 1957) ja Sherlock Holmesin seikkailuja (Jaakko Anhava 2010). Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia eroja käännöksissä ja kääntäjien käyttämissä käännösstrategioissa on ja miten nämä erot mahdollisesti vaikuttavat Holmesin karakterisaatioon. Tutkimushypoteesi on, että käännösten välillä on jonkin verran eroja ja nämä erot aiheuttavat joissain tapauksissa eroja Holmesin karakterisaatioon käännösten välillä. Karakterisaatiota tutkitaan tarkastelemalla muutamia eri karakterisaation osia kertojan kuvauksissa Holmesista. Tarkemmin ottaen tutkimuksen kohteena ovat puheverbit, katsomista kuvaavat verbit, nauramista kuvaavat verbit sekä näitä verbejä kuvailevat adverbit. Lisäksi tarkastellaan kasvonilmeitä kuvaavia ilmauksia. Tutkielman analyysissa tarkastellaan 28 esimerkkiä. Esimerkit on jaoteltu neljään eri luokkaan sen mukaan, millaisia eroja tai yhtäläisyyksiä käännösten välillä on käännöksissä käytetyissä käännösstrategioissa ja käännösten vaikutuksessa Holmesin karakterisaatioon. Luokat ovat: 1. samat strategiat, sama vaikutus, 2. samat strategiat, eri vaikutus, 3. eri strategiat, sama vaikutus ja 4. eri strategiat, eri vaikutus. Käännöksissä käytettyjen käännösstrategioiden määrittämisessä käytetään Andrew Chestermanin (1997) käännösstrategioiden luokittelua, jossa strategiat jaetaan kolmeen eri luokkaan: syntaktiset, semanttiset ja pragmaattiset strategiat. Tämän tutkielman analyysissa tarkastellaan käännösten syntaktisia ja semanttisia strategioita. Analyysissa havaitaan, että käännösten välillä on eroja ja joissain tapauksissa näistä eroista aiheutuu eroja Holmesin karakterisaatioon. Osassa tapauksista erot karakterisaatiossa ovat suurempia kuin toisissa. Muutamassa tapauksessa Holmesin karakterisaatio esimerkiksi vaikuttaa vanhemmassa käännöksessä erilaiselta johtuen siitä, että käännöksessä on käytetty merkitykseltään yleisempää sanaa ja uudemmassa käännöksessä on käytetty sanaa, jolla on yksityiskohtaisempi merkitys. Joissain tapauksissa Holmes taas vaikuttaa vanhemmassa käännöksessä esimerkiksi rauhallisemmalta ja vakavammalta kuin uudemmassa käännöksessä. Toisaalta useissa esimerkeissä käännösten välillä ei ole selkeitä eroja tai eroista ei aiheudu eroja Holmesin karakterisaatioon. Analyysin perusteella käännösten välillä on paikoin jonkin verran eroja, joista joissain tapauksissa aiheutuu eroja karakterisaatioon käännösten välillä. Tutkimushypoteesi siis toteutuu tutkitussa aineistossa. Tulosten perusteella voisi olettaa, että lukijoiden lukukokemuksissa on Holmesin karakterisaation osalta ainakin hieman eroja riippuen siitä, kumpaa suomennosta luetaan.

Tutkielmani käsittelee kertojaäänen tekstittämisen problematiikkaa viihteellisessä Myytinmurtajat-tiedesarjassa. Tavoitteenani on esitellä kääntäjille toimivia ratkaisuja materiaalissani esiintyviin ongelmakohtiin sekä yleisesti tekstityksen tiivistämiseen ja poisjättöihin. Tutkimusaineistona käytän neljää Myytinmurtajien jaksoa (esityskausi 2013–2014) ja niihin laatimiani MTV:n lähettämiä suomenkielisiä tekstityksiä. Valitsen näistä 11 parhaiten soveltuvaa esimerkkikohtausta analyysiäni varten. Kiinnitän erityistä huomiota kertojaäänen ja ruudulla näkyvien juontajien dialogin vaihteluun, multimodaalisiin näkökohtiin ja tekstin tiivistämistarpeeseen. Sovellan tutkielmassani Bauldryn ja Thibaultin (2005) multimodaaliseen transkriptioon perustuvaa multimodaalista analyysiä käännösvalintojeni havainnollistamiseksi. Käytän aineistoni analysointiin retrospektiivistä introspektiota, eli pohdin takautuvasti omia päättelyprosessejani käännöksen ongelmakohdissa. Esitän myös mahdollisia parannuksia osaan aiemmista käännösratkaisuistani. Esimerkeissäni yleisimmin esiintyvä haaste on kertojaäänen puheen keskeytyminen ruudulla näkyvien henkilöiden välikommenttien ajaksi. Analyysini perusteella lyhyet ja irralliset välikommentit kannattaa jättää kääntämättä, jotta katsojan on helpompi seurata tekstitystä ja kertojan puhetta. Kertojan pitkät, moniin osiin pilkotut virkkeet kannattaa erottaa omiksi itsenäisiksi ja helposti ymmärrettäviksi repliikeikseen. Poisjättöihin ja tiivistämiseen ei ole olemassa kaikenkattavia yleispäteviä sääntöjä, mutta olennaisinta on löytää puheen relevantein aines. Myös multimodaalisuudella on tärkeä rooli tekstityksen tiivistämisen kannalta. Tekstitystaidot kuitenkin kehittyvät parhaiten kokemuksen, rutinoitumisen ja erityisesti palautteen myötä.

Tämä tutkielma perehtyy kuulustelun tulkkaukseen poliisin näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen on poliisin mielestä onnistunut tulkkaus kuulustelussa ja millaisena poliisi näkee tulkin roolin kuulustelussa. Jotta asioimistulkit pystyisivät tarjoamaan yhä parempaa tulkkausta, on tärkeää selvittää, mitä asiakas eli tässä tapauksessa poliisi tulkkaukselta odottaa. Tutkimus toteutettiin yksilöhaastatteluina neljälle työssään tulkkia aktiivisesti käyttävälle poliisille. Haastattelukysymykset koostuivat 14 pääkysymyksestä, jotka oli jaettu kahteen ryhmään niiden aiheen perusteella (tulkkauksen laatu ja tulkin rooli). Lisäksi haastateltaville esitettiin tarvittaessa lisäkysymyksiä. Tutkimusmetodina oli puolistrukturoitu haastattelu, joten jokaiselta haastateltavalta kysyttiin samat kysymykset, mutta haastateltava sai itse päättää kuinka laajasti niihin halusi vastata. Haastateltavat pitävät onnistuneen tulkkauksen tärkeimpinä kriteereinä tulkin vahvaa kielitaitoa molemmissa kielissä, poliisin käyttämän termistön hallitsemista, puolueettomuutta, neutraalia ja hillittyä esiintymistä, rauhallista puherytmiä sekä kykyä rytmittää keskustelua sanallisella tai sanattomalla viestinnällä. Tulkin on tärkeää tulkata kaikki tarkasti tiivistämättä ja sensuroimatta mitään. Lisäksi tulkin on mainittava huomaamistaan väärinymmärryksistä. Onnistuneen tulkkauksen kannalta on myös olennaista, että tulkki tuntee oman roolinsa ja käyttäytyy sen mukaisesti. Haastateltavien mielestä kuulustelussa tulkin roolina on olla neutraali ammattilainen, joka on paikalla yhtä lailla molempia tulkattavia varten. Haastateltavat kuvailevat tulkkia näkymättömäksi kielenkääntäjäksi ja kommunikaation helpottajaksi. Tulkin ei missään tilanteessa pidä toimia kummankaan osapuolen avustajana, vaan hänen on säilytettävä puolueettomuutensa kaikissa tilanteissa. Tulkin roolin on pysyttävä aina samana, eikä esimerkiksi tulkattavan asema kuulustelussa saa vaikuttaa siihen. Tulosten perusteella haastateltavat arvostavat piirteitä, jotka takaavat tulkkauksen puolueettomuuden, luotettavuuden, tarkkuuden ja läpinäkyvyyden. Koska poliisi ei useimmiten ymmärrä kuulustelussa käytettävää toista kieltä, on hänen pystyttävä luottamaan siihen, että kaikki tieto välittyy tulkin kautta oikein ja tarkasti. Näin ollen tulkkauksen on oltava myös helposti seurattavaa ja ymmärrettävää. Lisäksi tulkkauksen on edettävä riittävän rauhallisesti, jotta poliisi pystyy täyttämään kuulustelupöytäkirjaa tulkin puhuessa.

Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa ja analysoida työelämävalmiuksien opetusta suomalaisten yliopistojen kääntäjänkoulutusohjelmissa opettajien näkökulmasta. Tutkimus sijoittuu kääntämisen sosiologian alaisuuteen ja on laadullinen eli kvalitatiivinen tapaustutkimus etnografisella tutkimusotteella. Tutkimuksen teoreettisena pohjana käytetään kasvatus- ja käännöstieteen tutkimuksia ja kirjallisuutta. Tutkimuksen kohteena ovat työelämävalmiuksia kääntäjäopiskelijoille opettavat opettajat, ja tutkimusmateriaali koostuu heille sähköisen e-lomakkeen avulla esitettyihin kysymyksiin saaduista vastauksista. Kyselylomake koostuu monivalinta- sekä avoimista kysymyksistä, jotka pohjautuvat Euroopan Komission European Master’s in Translation (EMT) -projektin yhteydessä laadittuun kompetenssiprofiiliin. EMT-profiilissa eritellään kääntäjältä nykypäivänä vaadittu työelämäosaaminen kuudeksi toisiinsa linkittyväksi kategoriaksi. Vastausten avulla selvitetään, missä opintojen vaiheessa työelämävalmiuksia opetetaan suomalaisessa kääntäjänkoulutuksessa ja vastaako opetus EMT-profiilin osa-alueita. Lisäksi kartoitetaan, kuinka tärkeänä vastaajat pitävät EMT-profiilin mukaisten kompetenssien opettamista. EMT-projektin asettamat kriteerit täyttävälle yliopistolle voidaan myöntää EMT-merkintä, joten yhtenä tutkimuskysymyksenä on, eroavatko vastaajien näkemykset toisistaan, mikäli vastaajan yliopisto on tai ei ole saanut EMT-merkintää. Käännösalan tutkijat esittävät kääntäjän työelämävalmiuksien olevan laaja-alainen kokonaisuus monipuolisia taitoja, ja käsitteen moniulotteisuus tekee sen määrittelystä haastavaa. Työelämävalmiuksia jaotellaan erilaisten kompetenssimallien avulla, ja yleisimmän määritelmän mukaan kääntäjän työelämävalmiudet käsittävät asiantuntemuksen ja ammattitaidon, eli tiedot ja taidot, jotka mahdollistavat kääntäjän ammatissa toimimisen. Kääntäjänkoulutusta ohjaavat yliopistolaki, opetussuunnitelmat sekä alan ja yliopistojen sisäiset uudistukset ja muutokset. Omia mallejaan opetussuunnitelmien ja työelämäopetuksen kehittämiseksi ovat esittäneet muun muassa Bin Liu (2015), Dorothy Kelly (2008) sekä Seija Nykänen ja Päivi Tynjälä (2012). Tutkimuksen perusteella työelämäkäsitteen määrittely ei noudata yksiselitteistä kaavaa myöskään opettajien keskuudessa. Opettajien aiempi tausta kääntäjänä tai muussa ammatissa vaikuttaa heidän tapaansa opettaa työelämävalmiuksia. Sen sijaan yliopiston saama EMT-merkintä ei juurikaan vaikuta opettajan näkemyksiin työelämäopetuksesta. Työelämävalmiuksien opetus ajoittuu yleisimmin maisteriopintojen alku- tai loppuvaiheeseen. Opettajat kokevat opettavansa todella monipuolisesti työelämävalmiuksia kääntäjäopiskelijoille, mutta osa kokee, ettei heillä ole riittävästi osaamista tiettyjen työelämätaitojen opettamiseen. Lisäksi käännösalan järjestöjen sekä yliopiston ulkopuolisten tahojen roolia kääntäjän ammatillisessa kasvuprosessissa korostetaan vastauksissa. Lähes kaikkien EMT-profiilin kompetenssien opettamista pidetään tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Eniten opetetaan kieli-, kulttuuri- ja tiedonhakukompetenssien osa-alueisiin sekä temaattiseen kompetenssiin ja palvelukompetenssin tuotantoulottuvuuteen sisältyviä taitoja. Vähiten opetetaan palvelukompetenssin vuorovaikutusulottuvuuteen sekä teknologisen kompetenssin osa-alueisiin sisältyviä taitoja. Käytännön taidoista vähiten opetetaan siis asiakashankintaa, oman osaamisen markkinointia, kääntäjän tietoteknisten apuvälineiden käyttöä, tiedostonhallintaa ja konekääntämistä.

Tutkielmassa selvitetään vastaanottotutkimuksen avulla suomalaisten lasten mielipiteitä Ratchet & Clank: A Crack in Time -videopelin suomenkielisestä dubbauksesta. Samalla selvitetään lokalisoinnin kokonaistarvetta tutkimalla, kuinka hyvin lapset saavat selvää alkuperäisen englanninkielisen version juonesta ja hahmojen puheesta. Oletuksena on, etteivät lapset juuri ymmärrä pelin englantia sen vaativan sanaston vuoksi ja suhtautuminen suomenkieliseen lokalisointiin on kriittistä Suomessa vallitsevien asenteiden takia. Tutkielman teoriataustana käytetään pelilokalisointiprosessia sekä dubbauksen, laadun ja vastaanottotutkimuksen teorioita. Tutkimusaineistoksi pelistä valittiin englannin- ja suomenkieliset versiot kahdesta välianimaatiosta sekä noin viidestä minuutista varsinaista peliä. Englanninkielisissä videoissa oli englanninkieliset tekstitykset, ja suomenkielisten videoiden laatu oli hieman huonompi. Videoiden lisäksi tutkimusta varten laadittiin kaksiosainen suomenkielinen kyselylomake, jonka osiot oli jaettu videoiden mukaan alaosioihin. Englanninkielistä osuutta koskevat monivalintakysymykset käsittelivät pääasiassa pelin tapahtumia, ja suomenkielisen osuuden lomakkeessa vastaajia pyydettiin arvioimaan lokalisoinnin eri ominaisuuksia, kuten ääninäyttelyä, huumoria sekä yleistä selkeyttä. Lopuksi vastaajilta kysyttiin mielipidettä kieliversioiden eroista ja mieluisampaa versiota. Vastaanottotutkimus pidettiin 21.10.2015 Kellokosken koulun 6B-luokan 19:lle oppilaalle. Koeyleisö katsoi ensin englanninkieliset videot yksi kerrallaan ja vastasi englanninkielisen osion monivalintakysymyksiin. Sen jälkeen oppilaat katsoivat videot uudelleen suomeksi ja arvioivat dubbauksen eri ominaisuuksia sekä vastasivat lopuksi kokoaviin kysymyksiin. Analyysissä havaitaan, että oppilaat ymmärsivät hyvin vähän pelin englanninkielisestä versiosta, sillä enemmistö oppilaista vastasi oikein vain neljään 14:stä kysymyksestä. Oppilailta siis katosi paljon pelikokemukselle ja tarinalle tärkeitä elementtejä, kuten vitsejä ja hahmojen motiiveja. Tulokset olivat kuitenkin parempia, jos puheen tukena oli visuaalista informaatiota. Lisäksi huomataan, että dubbauksen vastaanotto oli enimmäkseen positiivinen ja arvio siitä keskimäärin hyvä. Dubbausta ja pelin ohjeita pidettiin suhteellisen selkeinä sekä ääninäyttelyä ja huumoria vähintään keskitasoisina, eivätkä tekniset seikat, kuten huulisynkronia, häirinneet koeyleisöä. Huumori oli kuitenkin koeyleisön mielestä dubbauksen selkeästi heikoin kohta. Dubbaus ei siis ollut täydellinen, mutta tarpeeksi hyvä miellyttämään koeyleisön enemmistöä. Vastausten mukaan enemmistö pitikin suomenkielistä versiota parempana, koska he ymmärsivät pelistä enemmän ja pelaaminen suomeksi tuntui heistä luonnollisemmalta. Suurin osa oppilaista ei lisäksi nähnyt suurta eroa kieliversioiden välillä, vaikka joidenkin mielestä versiot tuntuivat erilaisilta kielieron vuoksi. Osa koeyleisöstä valitsikin englannin sen "aitouden" tai dubbauksessa ärsyttäneiden seikkojen vuoksi. Tuloksiin vaikutti myös suomenkielisten videoiden huono laatu, jonka pieni osa oppilaista tulkitsi lokalisoinnin ominaisuudeksi. Tutkielman perusteella voidaan siis sanoa, että lapsille tehtyjen pelien lokalisointi näyttäisi olevan tarpeen, jotta ainakin pienet ja kieltä taitamattomammat lapset voivat nauttia niiden tarinoista. Lisäksi A Crack in Timen suomenkielinen dubbaus miellytti suurinta osaa koeyleisöstä, joten lokalisointi oli ainakin sen osalta onnistunut.