Browsing by discipline "Finnish Language and Culture"
Now showing items 41-43 of 43
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan manipuloinnin ilmiötä kääntämisessä ja manipulatiivisia strategioita yksittäisen käännöksen pohjalta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää manipuloinnin merkitsimiä käännöksessä, manipuloinnista syntyviä muutoksia käännös-tekstissä sekä manipulointiin johtavia syitä. Lisäksi pohditaan, rajoittuuko manipuloinnin esiintyminen itse käännöksen tekstiin ja etsitään manipuloinnin ilmentymiä myös tekstin ulkopuolelta. Tutkielman aineistona on Veijo Meren teos Manillaköysi ja teoksen venäjännöksessä tehdyt käännösratkaisut. Aputeoksena käytetään teoksen ruotsinnosta. Tarkastelun kohteena on koko teoksen teksti ja sen teema. Tutkimus pohjaa manipulatiivisen koulukunnan tutkimukseen, josta hyödynnetään teoreettisia näkökulmia ja yksittäisiä käsitteitä kuten käännösnormit, käännösstrategiat, käännösvaihdokset, käytetään. Tutkimus todistaa, että manipulointi on monimerkityksellinen termi ja manipuloivat strategiat tulisi erottaa välttämättömistä käännösvaihdoista ja tekstin muokkauksesta kääntämisen yhteydessä. Manipulatiivisiksi käännösstrategioiksi katsotaan alkuteoksen tekijän intentioita vastaan toimivat strategiat. Muokkausstrategiat ja manipulatiiviset strategiat muistuttavat osittain toisiaan, mutta strategioilla on kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen ero. Tutkimus vahvistaa sekä Hermansin hypoteesin käännöksen manipulatiivisesta luonteesta että kääntämisen universaalit. Tutkimuksesta ilmenee, että on perusteltua puhua venäjännöksen manipulatiivisista strategioista. Käännösteksti ei ole neutraali ja manipuloi alkutekstiä ja tuo siihen toisenlaisen näkökulman muokkaamalla teoksen merkityksiä. Muokkausten taustalla on ideologinen ulottuvuus sekä kohdekulttuurin vallitseva poetiikka, sosialistisen realismin konventiot. Käännös muuttaa alkuteoksen teeman, genren, kohdelukijan aikuisesta nuoreen henkilöön. Systemaattinen manipulointi muokkaa ja latistaa kirjailijan tyyliä. Tekstissä käytettäviä strategioita ovat poistot, lisäykset, muokkaukset (semanttinen muutos), kiertoilmaisut ja selitykset alaviitteessä. Kääntäjään suosimia strategioita ovat muokkaus ja poisto. Tekstin ulkopuolella manipulointi näkyy esipuheessa, kuvituksessa, Venäjällä vallitsevassa käännöspolitiikassa. Esipuhe asettaa teoksen alkuteoksesta poikkeavaan tulkintakontekstiin ja muokkaa Meren ja Suomen kirjallisuuden imagoa Suomesta poikkeaviksi. Käännöksessä on selkeitä eroja alkuteokseen nähden: modernistinen idea häviää, uskonnollinen diskurssi lähes puuttuu ja tyyli latistuu. Käännösratkaisu myös neutraloi alkuteoksen uniikin aineksen. Kääntäjä noudattaa kohdekielen käännösnormeja, muun muassa ekpressiivis-emotionaalisen konkretisoinnin sekä ekspressiivis-pragmaattisen konkretisoinnin normeja. Ilmiötä voidaan tulkita käännösuniversaalien piiriin kuuluvaksi, eksplisiittistämisen alalajiksi. Tutkimus vahvistaa, että päätös manipuloida (sinänsä globaalin strategian päätös) vaikuttaa perusstrategioiden valintoihin. Uuteen kohdekulttuuriin kotoutettuna ja adoptoituna käännös on maahanmuuttaja, emigrantti, vieras ilmiö riippumatta siitä, minkä sija sillä on lähdekulttuurissaan. Käännöksessä on toissijainen, perifeerinen paikka kohdekulttuurissa sekä käännöksenä että nuorisokirjallisuuden käännöksenä. Tutkimustuloksena esitetään näkemys, että stilistisesti ja sisällöllisesti innovatiivinen kaunokirjallinen teksti vaatii kääntäjältä toisenlaisen lähestymistavan ja toisenlaisia strategioita. Venäjännös sen sijaan muuttaa, muokkaa ja poistaa järjestelmällisesti kaikki lähdetekstin innovaatiot ja tyylilliset piirteet tasoittamalla alkuteoksen teemaa ja muotoa
-
(2019)Tiivistelmä–Referat– Abstract Tutkielmassani tutkin venäjänkielisen nado že -keskustelurutiinin suomennoksia. Nado že -rutiinia käytetään affektisissa konteksteissa ilmaistaessa muun muassa hämmästystä, katkeruutta, empatiaa. Tutkielmani tavoitteena oli kuvailla suomen kielen affektisia keinoja tutkimalla nado žen suomennoksia. Halusin selvittää, löytyykö kyseiselle rutiinille yksi vakiintunut suomennos. Tämän lisäksi tarkastelin, millaisia kielellisiä keinoja suomentajat käyttävät nado žen vastineena ja mitä sivumerkityksiä niiden avulla ilmaistaan. Analysoin myös suomennosten affektisuusastetta ja käyttökonteksteja. Tutkimukseni aineisto koostuu 69 nado že -ilmauksen suomennoksesta. Aineistoni suomennokset ovat venäjänkielisen kaunokirjallisuuden suomennoksia. Teoriaosassa käsittelen, millaisilla kielellisillä keinoilla affektia ilmaistaan ja kuvailen kielen eri tasojen affektisia keinoja tarkemmin. Sen jälkeen siirryn tarkastelemaan kommunikeemeja eli rutiini-ilmauksia, joiden avulla voi muun muassa ilmaista affektia. Osoitan, että nado že on affektia välittävä kommunikeemi. Seuraavaksi käsittelen venäjän ja suomen hämmästyksen ilmaisukeinoja. Venäjässä hämmästyksen kuvailemiseen käytetään sanastollisia keinoja. Idiomaattisten idiomien avulla tunnetta ilmaistaan suoraan, tulkitaan ja arvioidaan. Nado že -rutiinia luokitellaan tunteita ilmaiseviin ilmauksiin, joita kutsutaan reaktiiveiksi tai emotiivisiksi kommunikeemeiksi. Suomessa affektia voi ilmaista morfosyntaktisella, syntaktisella ja sanastollisella tasolla. Syntaksin tasolla affektia ilmaistaan affektisten ilmausten, lohkeamien ja sanajärjestyksen avulla. Tarkastelen affektisia ilmauksia tarkemmin, koska se on tutkimani nado že -rutiinin yleisin käännöskeino. Sen jälkeen kerron puhekielisyyksien kääntämisestä ja esittelen puhekielisyyksien kääntämisen tutkimuksia, jotka osoittavat, että puhekielisyyksiä käytetään laajemmin alkuperäisteksteissä kuin käännöskirjallisuudessa. Analyysissa luokittelen suomennoksia käytetyn kielellisen keinon mukaan ja ryhmittelen suomennokset neljään isoon ryhmään: partikkelialkuiset, verbialkuiset, kysymyslauseet ja luokittelemattomat suomennokset. Esittelen ja kommentoin suomennoksia yleisyysjärjestyksessä. Analyysin lopussa esittelen suomennosten luokittelua niiden merkityksen ja affektisuuden mukaan. Tässä luokittelussa on 8 ryhmää: pelkkä hämmästystä; ihailua; epäilystä ja epäuskoa; katkeruutta ja pettymystä; myönnytystä; toisen henkilöön kohdistuvaa kritiikkiä; samanmielisyyttä ja empatiaa ilmaisevat suomennokset ja affektisuudeltaan neutraalit suomennokset. Analyysini osoitti, että nado žen yleisin suomennoskeino on jo-partikkelin sisältävät ilmaukset, joiden avulla ilmaistaan pelkkä hämmästystä. Suomennoksista löytyy myös kielteisiä tunteita ilmaisevia rakenteita. Toisen puhujan sanoihin kohdistuvaa epäilystä ja epäuskoa ilmaistaan vai-alkuisilla fraaseilla ja katsos vain -ilmauksella. Katkeruutta ja pettymystä välitetään että +verbi+-kin ja onhan-alkuisen fraasin avulla. Infinitiivirakenteilla, eikö- ja miten-alkuiset kysymyksillä kritisoidaan toisen henkilön toimintaa. Näiden lisäksi aineistostani löytyy suomennoksia, joiden avulla ilmaistaan myönteisiä tunteita, tarkemmin ihailua ja empatiaa. Onpa-rakenteet, kuinka -kin -lause ja kylläpä-alkuset ilmaukset välittävät ihailua. Kylläpä-alkuinen rakenne ilmaisee myös tietyissä konteksteissa myönnytystä. Samanmielisyyttä ja empatiaa ilmaistaan sanos muuta -ilmauksen avulla. Outo- ja hämmästynyt -sanan sisältävät aineistotapaukset ovat affektisuudeltaan neutraaleja. Analyysini osoitti, että suomentajat ovat käyttäneet nado žen vastineena erilaisia eksklamatiivisia rakenteita, leksikaalisia ja kieliopillisia keinoja. Tutkimukseni antaa ymmärryksen suomen kielen eksklamatiivisten keinojen laajuudesta.
-
(2018)Tämä tutkielma on pitkittäistutkimus, jonka tavoitteena on kuvata sitä, minkälaisissa vuorovaikutustilanteissa alakoulun valmistavan luokan venäjänkieliset oppilaat käyttävät äidinkieltään. Tutkin työssäni sitä, millainen koodinvaihto esiintyy suomi toisena kielenä -oppitunneilla, sekä mitkä ovat venäjän kielen funktiot luokkahuonevuorovaikutuksessa. Tutkimukseni aineisto koostuu kuudesta oppituntien litteroiduista nauhoituksista, jotka tutkin keskustelunanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin. Oppitunnit kuuluvat Long Second -hankkeen yhden lukuvuoden mittaiseen videoituun ja litteroituun aineistoon. Aineistossani on kolme ryhmätyötuntia ja kolme tavallista plenaariopetuksen tuntia. Tutkimuksessani tarkastelen sekä lauseidenvälistä että lauseidensisäistä koodinvaihtoa, sekä venäjänkielisiä rinnakkaiskeskusteluja. Venäjän kieli voi esiintyä itsenäisesti rinnakkaiskeskusteluissa, erillisissä vuoroissa sekä vierusparin jälkijäsenissä. Venäjän kielen sanat tai partikkelit voivat olla inkorporoitu suomenkieliseen lausumaan. Venäjän kielen tehtäviin kuuluu muun muassa sosiaaliympäristön rakentaminen, pienen sisäryhmän muodostaminen ja sen ilmapiirin ylläpito. Oppilaiden kielenvalinta on puhuteltavakohtainen. Heidän välisensä rinnakkaiskeskustelut etenevät usein samanaikaisesti yhteis- tai opetuskeskustelun kanssa ja koskevat joko meneillä olevaa opetusta, tai luokan ulkopuolisia topiikkeja. Ryhmätyötunneilla on venäjänkielistä vuorovaikutusta runsaasti, kun taas pulpetti-istumajärjestys rajoittaa sitä. Koska venäjän kieli ei kuulu koko ryhmän hallitsemiin kieliin, nämä keskustelut ovat yksityisiä, suljettuja. Venäjän kielen käyttö toteuttaa koodinvaihdon kahta keskeistä funktiota: puhuteltavan spesifiointia ja osallistumiskehikon muutosta. Oppilaat käyttävät venäjää tavallaan salakielenä, vaikka aineistosta löytyy vain vähän esimerkkejä, jossa juuri salainen keskustelu on venäjän kielen käytölle ensisijainen syy. Toisaalta venäjän kieleen voi piilottaa kiroilua, joka olisi muuten täysin sopimatonta luokkahuoneeseen. Venäjän kieli esiintyy myös oppilaiden egosentrisessa puheessa, joka tavallisesti sijoittuu vuorovaikutustilanteen ulkopuolelle ja sisältää sivuhuomautuksia tai oman toiminnan kommentointia. Venäjän kieli ilmenee huudahdusrutiineissa. Venäjänkielisten oppilaiden kielenkäyttöön ovat vakiintuneet dialogipartikkelit, jotka osoittavat tiedon vastaanottamista, edellisen vuoron (epä-)ymmärrystä, kuulolla oloa, tarkistuskysymystä tai affektiivista reaktiota. Joskus venäjänkieliset oppilaat käyttävät kyllä/ei -vastauksien sijaan venäjänkielisiä vastineita. Yllättävästi aineistosta löytyy vain vähän koodinvaihdon esiintymistä toiston keinona. Lisäksi odotustenvastaisesti on suhteellisen pieni määrä sellaisia tapauksia, joissa venäjän kielen funktio on tukea opetusta, esimerkiksi käännöksellä tai tehtävänannon selityksellä
Now showing items 41-43 of 43