Browsing by discipline "germaaninen filologia"

Työni on analyysi saksanjuutalaisen runoilijan Else Lasker-Schülerin runoista, jotka hän on kirjoittanut maanpaossa hänen lähdettyään kansallissosialisteja pakoon Saksasta 1930-luvulla. Analysoimani kolme runoa Über glitzernden Kies, Ich liege wo am Wegrand ja Ergraut kommt seine kleine Welt zurück ovat runokokoelmasta Mein blaues Klavier, joka ilmestyi Palestiinassa vuonna 1943. Työn teoriaosassa valotan kansallissosialismin, antisemitismin ja kolmannen valtakunnan historiaa, expressionismia kirjallisuuden lajina sekä pakolaiskirjallisuutta toisen maailmansodan aikaan. Tarvitsen näitä taustatietoja vastatakseni tutkimuskysymyksiini, jotka ovat seuraavat: Kuinka tyypillinen expressionistinen runoilija Else Lasker-Schüler on? Kuinka tyypillinen (juutalainen) pakolaiskirjailija Lasker-Schüler on? Näitä analysoin teoriaosion kappaleiden ja valitsemieni runojen perusteella. Lopuksi analysoin myös, millaisia viittauksia valitsemissani runoissa esiintyy Lasker-Schülerin omaan elämään maanpaossa ja yleismaailmalliseen tilanteeseen, kuten toiseen maailmansotaan ja juutalaisten kohtaloon. Teoriaosio työssä on analyysiin verrattuna kohtuullisen pitkä, sillä halusin saada aiheista hyvän kokonaiskuvan. Käytän analyysissä apuna Jörg Schönertin, Peter Hühnin ja Malte Steinin kehittämää narratologista runoanalyysimetodia, joka lajittelee runojen sisällöt eri teemojen alle, ja tekee niistä helpommin analysoitavia. Työssäni ilmenevät seuraaviin tulokset tutkimuskysymyksiini: Else Lasker-Schüleriä voi kutsua tyypilliseksi ekspressionistiseksi runoilijaksi hänen vahvan tunneilmaisunsa ja aiheidensa takia. Hän kirjoittaa omasta ajastaan kriittisesti ja ilmaisuvoimaisesti. Hänen voi todeta olleen myös tyypillinen pakolaiskirjailija valittujen runojen aiheiden perusteella. Ne ovat täynnä tuskaa, koti-ikävää ja viittauksia sodan runtelemaan maailmaan ja juutalaisten kohtaloon. Aiheet ovat erityisen tyypillisiä myös juuri juutalaisille pakolaiskirjailijoille. Runoissa ilmeni myös paljon viittauksia Else Lasker-Schüleriin omaan elämään, hänen menneisyyteensä ja hankalaan tilanteeseensa maanpaossa kirjoitushetkellä. Runoissa hän käsittelee myös yleisiä ajan tapahtumia, sotaa ja juutalaisten sortoa, ja viittauksia niihin löytyy paljon.

Tiedekunta – Fakultet – Faculty humanistinen Koulutusohjelma – Utbildningsprogram – Degree Programme vieraiden kielten koulutusohjelma Opintosuunta – Studieinriktning – Study Track germaaninen filologia Tekijä – Författare – Author Karel Savola Työn nimi – Arbetets titel – Title Zeitliches Umfeld, Themen und Erzähltechnik bei Arthur Schnitzler Työn laji – Arbetets art – Level pro gradu Aika – Datum – Month and year marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 52+8 Tiivistelmä – Referat – Abstract Työ perustuu itävaltalaisen kirjailijan Arthur Schnitzlerin (1862-1931) tuotantoon ja tutkimuskirjallisuuteen. Schnitzler kuvaa antisemitismia sekä assimilaatiota, sionismia ja juutalaisten toimintaa sosialistisessa liikkeessä reaktiona siihen. Antisemitismi voi edustaa yleisemmin alhaisista lähtökohdista kumpuavaa vallanhimoa. Kaksoismonarkian upseeriston erikoisasema perustui tiukasti noudatetulle kunniakäsitteelle, jota puolustettiin kaksintaisteluissa myös siviilejä vastaan, tai jos siihen ei ollut mahdollisuutta, loukatun täytyi tehdä itsemurha. Lähestyvä Itävalta-Unkarin romahtaminen heijastuu henkilöiden käyttäytymiseen, ja he elävät hetkessä. Lääkärinä Schnitzler tarkasteli kuvattaviaan jopa tieteelliseen neutraaliuteen pyrkien. Schnitzler kehitti kertomuksissaan Fräulein Else ja Leutnant Gustl sisäinen monologi -kerrontatekniikkaa, joka mahdollisti lukijan suoran kosketuksen päähenkilön ajatuksiin, tajunnanvirtaan. Schnitzlerin henkilöillä on vaikeuksia ilmaista todellisia tavoitteitaan ja tunteitaan kielellisesti. Henkilöhahmot erittelevät sisäisiä tuntemuksiaan äärimmäisen pikkutarkasti. Vaikka Schnitzler oli saanut vaikutteita Freudilta, hän suhtautui psykoanalyysiin kaikenkattavana selitysmenetelmänä epäilevästi. Henkilöhahmot kiinnittävät liioitellusti huomiota itseensä kohdistuviin olettamiinsa toisten ihmisten reaktioihin. Kertomusten loppu jätetään Schnitzlerillä usein avoimeksi kuin japanilaisessa kirjallisuudessa. Henkilöhahmot ovat eristettyinä yksilöinä hierarkisen yhteiskunnan konventioiden armoilla. Näiden murtaminen aiheutti, että Schnitzlerin näytelmien esittämisiä kiellettiin Itävallassa.Keskeisenä aiheena Schnitzlerillä on naisten asema suhteessa miehiin. Varsinkin ylemmässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat miehet käyttävät naisia hyväkseen. Yleisenä aiheena on itsekeskeinen, toisiin ihmisiin ja rakastettuihin manipuloivasti suhtautuva taiteilija. Todellisuuden, unen, kuvitelman ja näytellyn raja on Schnitzlerillä usein häilyvä. Hukkaan kulunut menneisyys on saattanut muuttua epämääräisen unenomaiseksi. Esim. Casanova in Spa -teoksessa päähenkilö ei hyväksy vääjäämätöntä vanhenemistaan. Das Tagebuch der Redegonda -kertomuksessa lukija ei tiedä, mikä on kertojien mielikuvitusta. Onko herra von Umprecht vain suggeroinut Die Weissagung -novellin kertojan? Andreas Thameyers letzter Brief -kertomuksen nimihenkilö pakenee itsepetokseen.Toteutumaton rakkaus assosioituu usein kuolemaan. Itsekkäät ihmiset ajavat toisia kuolemaan. Pelissä ihminen heittäytyy itsetuhoisesti sattuman armoille, kuten Spiel im Morgengrauen -teoksessa. Sattumalla on ratkaiseva merkitys henkilöhahmojen kohtaloon. Teoillaan he aiheuttavat tarkoittamattomiaan seurauksia. Monet eivät ota vastuuta teoistaan. He ovat eristettyinä yksilöinä luonteensa piilotajuisten voimien armoilla. Yleinen on ulkopuolisuuden teema yhteiskunnassa. Ihmissuhteet päättyvät usein äkisti ja jyrkästi. Henkilöiden on vaikeata toteuttaa määrätietoisesti tavoitteitaan.Schnitzler uskoi yksilön mahdollisuuteen toimia oikein kussakin tilanteessa. Poikkeustapauksissa Schnitzlerin teoksilla on onnellinen loppu. Schnitzler kehittelee teoksissaan aiheitaan aina uusina, toisinaan koomisina muunnelmina. Kirjailija piti tehtävänään kuvata maailmaa esteettisesti, ei ratkaista syvimpiä kysymyksiä. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Arthur Schnitzler, sisäinen monologi, Itävalta-Unkari, kirjallisuusanalyysi, antisemitismi, psykologinen ihmiskuvaus, kunniakäsitteet Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Tutkielmassa perehdytään uudelleenkääntämiseen ja tarkastellaan uudelleenkääntämishypoteesia kahden 1800-luvulla ilmestyneen saksankielisen novellin ja niiden yhteensä viiden suomennoksen avulla. Paul Bensimonin ja Antoine Bermanin vuonna 1990 muotoileman uudelleenkääntämishypoteesin mukaan kaunokirjallisen teoksen ensimmäinen käännös on tyypillisesti kotouttava ja myöhemmät vieraannuttavia. Kotouttava käännös tarkoittaa käännöstä, jossa vieraan kulttuurin ja kielen elementtejä muokataan kohdekieliselle lukijalle ymmärrettävämmiksi ja äärimmillään käännös pyrkii luomaan illuusion siitä, että teos on alun perin kirjoitettu kohdekieliselle lukijalle. Vieraannuttava käännös puolestaan pitäytyy lähellä lähdekielistä tekstiä ja kulttuuria, tiukimmassa muodossaan jopa ymmärrettävyyden kustannuksella. Uudelleenkäännöshypoteesin paikkansa pitävyyttä pohditaan aiemman tutkimusmateriaalin pohjalta. Teoriaosuudessa luodaan silmäys suomen kielen oikeinkirjoituksen ja sanaston tilanteeseen käännösten julkaisuajankohtien aikoihin. Vaikka mm. Outi Paloposki ja Kaisa Koskinen ovat kyseenalaistaneet uudelleenkääntämishypoteesin paikkansa pitävyyttä ja erityisesti sen selittävyyden yleispitävyyttä, tutkielman lähtökohtana on silti ollut se, että ensimmäisessä käännöksessä on enemmän kotouttavia piirteitä kuin myöhemmissä. Lisäksi hypoteesin mahdollisen vahvistamisen oletettiin voivan johtua myös käännösten ajan kielitilanteen mukaisista odotuksista eikä niinkään käännösten järjestysnumerosta. Tutkimusmateriaalina on Joseph von Eichendorffin "Aus dem Leben eines Taugenichts" -novelli vuodelta 1826 ja sen molemmat suomennokset vuosilta 1908 ja 1950 sekä Adelbert von Chamisson "Peter Schlemihls wundersame Geschichte" -novelli vuodelta 1814 ja sen kaikki kolme suomenkielistä käännöstä vuosilta 1902, 1904 ja 1945. Alkuteksteistä ja käännöksistä on etsitty piirteitä, joita voisi tarkastella kotouttamis–vieraannuttamis-näkökulmasta. Piirteitä on etsitty sekä etukäteen määritellyistä luokista, kuten erisnimistä, että myös materiaaliin perehtymisen pohjalta tarkemman tutkimisen arvoisilta vaikuttavista aiheista, kuten alkuteoksen ranskan-, italian- ja latinankielisistä tekstinosista. Käännöksissä käytettyjen kotouttamisen ja vieraannuttamisen eri tyyppejä on analysoitu Michael Schreiberin vuonna 1993 väitöskirjaansa tekemän käännösten luokittelumäärittelyn perusteella. Tutkittaville käännöksille ominaisia piirteitä arvioidaan muun analyysin tueksi. Käännöksistä analysoidaan jaottelua lukuihin ja kappaleisiin, paratekstejä eli varsinaisen tekstin välittömässä läheisyydessä olevia tekstejä, kuten alaviitteitä, kielioppia, henkilön-, paikan- ja kadunnimiä, internationalismeja eli monille kielille yhteisiä lainasanoja, vieraskielisiä tekstiosuuksia sekä myyttisiä käsitteitä. Tutkittaville käännöksille ominaisista piirteistä kuvataan mm. poistoja, lisäyksiä, vanhentuneita ja runollisia sanamuotoja. Analyysin perusteella Eichendorffin novellin käännökset sopivat uudelleenkäännöshypoteesin oletuksiin, mutta Chamisson novellin kolmas käännös ei ole kahta parin vuoden välein ilmestynyttä edeltäjäänsä vieraannuttavampi, eikä näin ollen vahvista hypoteesia. Uudelleenkäännöshypoteesi ei ole tämän tutkielman perusteella yleispätevä selitys samasta teoksesta eri aikaan tehtyjen käännösten kotouttaville ja vieraannuttaville piirteille, vaan käännösvalintojen syyt ovat moninaisemmat. Tiettyyn aikaan on voitu suosia joko kotouttavia tai vieraannuttavia käännöksiä ja nämä lajityypit ovat voineet kilpailla keskenään kielitieteilijöiden ja kääntäjien suosiosta samoihin aikoihinkin: Chamisson novellin ensimmäinen ja toinen käännös osoittavat, että suunnilleen samaan aikaan voi kääntää hyvin eri tavalla. Uudelleenkäännöshypoteesi on suoraviivaisuudessaan houkutteleva, mutta tämän tutkielman perusteella kotouttaville ja vieraannuttaville käännöksille on tarpeen etsiä muita syitä.