Browsing by study line "Administrative Law"
Now showing items 41-43 of 43
-
(2022)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan virkasuhteessa olevan henkilön sananvapautta erityisesti lojaliteetti- ja käyttäytymisvelvoitteen näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on lainopin avulla selvittää, millaisia rajoituksia virkamiehen käyttäytymisvelvoite ja lojaliteettivelvoite asettavat virkamiehen sananvapaudelle. Lisäksi tarkastellaan, mitkä kriteerit vaikuttavat virkamiehen sananvapauden laajuuteen edellä mainitut velvollisuudet huomioon ottaen. Tutkielma on hallinto-oikeudellinen, mutta se sisältää myös valtiosääntöoikeudellisia piirteitä perus- ja ihmisoikeuksiin kytkeytyvän aiheensa vuoksi. Velvoitteita koskevien normien väljän sanamuodon vuoksi pyrin erityisesti oikeus- ja laillisuusvalvontakäytännön avulla määrittelemään niitä rajoja, mitä käyttäytymis- ja lojaliteettivelvoite asettavat virkamiehen sananvapaudelle. Sananvapaus on jokaiselle, myös virkamiehelle lähtökohtaisesti kuuluva vahva perus- ja ihmisoikeus. Se saa sisältönsä perustuslaista, Euroopan unionin oikeudesta sekä kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista. Virkamiesasemasta seuraavat velvoitteet, kuten juuri tarkastelemani käyttäytymis- ja lojaliteettivelvoite, voivat kuitenkin asettaa rajoituksia sananvapaudelle. Virkamiehen käyttäytymisvelvoitetta on täsmennetty asiallisuuden, asianmukaisuuden ja sopivuuden kriteereillä. Käyttäytymisvelvoite näyttäytyy lähinnä virkamiehen suhteessa hallinnon asiakkaisiin. Lojaliteettivelvoite sen sijaan on sisällöltään vaikeampi määrittää, mutta sen on katsottu tarkoittavan etusijassa virkamieheltä vaadittua lojaaliutta organisaatiotansa kohtaan.
-
(2021)Ylimmät laillisuusvalvojat, valtioneuvoston oikeuskansleri ja oikeusasiamies, valvovat lähtökohtaisesti kaikkea viranomaistoimintaa ja julkisen vallan käyttöä. Tämän lisäksi ylimmät laillisuusvalvojat voivat valvoa yksityistä toimintaa, jos se täyttää perustuslain 108 § ja 109 §:n mukaisen julkisen tehtävän tai perustuslain 124 §:n nojalla siirrettävän julkisen hallintotehtävän edellytykset. Julkisen tehtävän ja julkisen hallintotehtävän määritelmät ovat pitkälti perustuslakivaliokunnan ja oikeuskirjallisuudessa esitetyn laintulkinnan varassa. Ylimmät laillisuusvalvojat valvovat viranomaistoimintaa kanteluiden, omien aloitteiden sekä tarkastusten muodossa. Kantelut muodostavat suurimman osan viranomaisvalvonnasta. Kanteluiden määrä on kasvanut tasaisesti, jonka vuoksi muusta valvonnasta on jouduttu säästämään resursseja kanteluiden tutkimiseen. Kantelut myös ohjaavat valvontaa. Monet omat aloitteet ja tarkastukset on aloitettu kanteluiden pohjalta. Ylimmät laillisuusvalvojat ovat antaneet merkittäviä ratkaisuja koskien hallintodigitalisaatiota. Ratkaisuissa on otettu kantaa viranomaisen päätöksenteossaan käyttämien sähköisten järjestelmien käytön lainmukaisuudesta, yhdenvertaisuudesta sekä järjestelmien toiminnallisuuksien lainmukaisuudesta. Viranomaisreaktio on kuitenkin ollut vaihtelevaa. Jos ylimmän laillisuusvalvojan ratkaisussaan esittämät kehitysehdotukset liittyvät jo käytössä olevan sähköisen järjestelmän korjaamiseen, korjaustarve on saatettu torjua vetoamalla kustannustehokkuuteen. Suositusluontoiset ratkaisut joutuvat vastakkain viranomaisen kustannussäästöintressien kanssa. Laillisuusvalvonnan perus- ja ihmisoikeuksia ja hyvää hallintoa painottava näkökulma törmää sähköistä hallintoa valvottaessa kustannustehokkuuteen ja säästötavoitteisiin. Säästöpolitiikka ja oikeusturvavaatimukset asettavat viranomaiselle vastakkaisia vaatimuksia. Sähköisen hallinnon hankitojen kustannukset ovat merkittävä rahallinen panostus viranomaiselta, ja projekteihin sitoudutaan pitkiksi ajoiksi. Ristiriitaa ehdotetaan lieventävän kohdistamalla valvonta tahoon, jolla on parhaat valmiudet tehdä muutoksia ja hyvän hallinnon mukaisia ohjelmistoja, eli ohjelmistokehittäjään. Valvontavallan ylettämistä yksityisiin ohjelmistokehittäjiin tarkastellaan hankintamenettelyn, julkisen tehtävän ja julkisen hallintotehtävän kautta. Valvonnan kohteena olevan julkisen vallan havaitaan häivettyvän julkisen ja yksityisen sektorin toiminnan lähentyessä toisiaan. Valvottava hallinto ei myöskään pelkisty julkisen vallan käytöksi, vaan sisältää myös puhtaan hallinnollisia valvontakohteita. Tämä luo haasteita valvonnan kohdistamiselle oikeaan paikkaan. Sähköisen hallinnon laillisuusvalvonnalle asettamat haasteet heijastelevat laajempaa yksityisen ja julkisen toiminnan sekoittumisen trendiä.
-
(2023)Tutkielman aihe on ympäristöperusoikeuden (PL 20 §) ja omaisuudensuojan (PL 15 §) välinen kehitys perusoikeusuudistuksen jälkeen. Lisäksi tutkielmassa selvitetään kansainvälisesti ja eurooppalaisesti tapahtunutta oikeus ympäristöön -ajatuksen oikeudellistumista ja perustuslaillistumista. Tutkielma on oikeushistoriallinen, ja sen tutkimuskysymys on: ”Miten, ja miksi, ympäristöperusoikeuden ja omaisuudensuojan välinen painoarvo on muuttunut ympäristöperusoikeuden voimassaolon aikana?” Tutkielman metodi on oikeushistoriallinen, ja tutkielman analyysivaihe rajautuu ajallisesti perusoikeusuudistuksen jälkeiseen aikaan eli vuodesta 1995 eteenpäin. Tätä edeltävältä ajalta kuvataan kansainvälinen ja eurooppalainen oikeus ympäristöön -ajatuksen kehitys, omaisuudensuojan ja ympäristöarvojen välinen asetelma sekä perusoikeusuudistuksen ja siihen liittyvän valmistelutyön ilmentävät muutokset omaisuudensuojan ja ympäristöarvojen välisessä oikeudellisessa aatemaailmassa. Lähdeaineistona toimivat perustuslakivaliokunnan lausunnot ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut. Tutkielmassa hahmotetaan kaksi eri kehityslinjaa, joista ensimmäinen on perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön ilmentävä pidättyvämpi ja ennen perusoikeusuudistusta vallalla olleeseen omaisuudensuojaa korostavaan käytäntöön kiinnittyvä linja. Toinen linjoista on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännön ilmentävä linja, joka puolestaan näyttäytyy ympäristöarvoja korostavana ja omaan ratkaisukäytäntöönsä vähemmän lukkiutuneena. Kehityslinjoista molemmat alkavat korostaa ympäristöperusoikeutta viimeistään 2010-luvulle tultaessa. Ympäristöperusoikeus ja omaisuudensuoja ovat tutkimuskohteina olleet suosittuja, mutta oikeushistoriallista tutkielmaa, jossa perustuslakivaliokunnan lausuntoja ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja verrataan keskenään ei ole aiemmin tehty. Tutkielmalle on täten tilausta, ja se tuo ympäristöperusoikeuden ja omaisuudensuojan väliseen diskurs-siin uuden elementin, etenkin, kun tutkielman johtopäätöksinä hahmotetaan kaksi selkeästi toisistaan erottuvaa, mutta vuosien varrella toisiaan lähentyvää omaisuudensuojan ja ympäristöperusoikeuden välisen kehityksen linjaa.
Now showing items 41-43 of 43