Browsing by study line "Scandinavian Languages"

Tutkimuksen tavoitteena oli tehdä vertaileva analyysi, mitä kielen osa-alueita lukion keskipitkän ruotsin oppikirjasarja painottaa tehtävissään ja onko jako osa-alueiden välillä yhteneväinen sen kanssa, mitä ylioppilaskokeissa testataan. Aineisto koostuu Otavan Fokus 1-7 -oppikirjoista ja kahdeksasta keskipitkän ruotsin ylioppilaskokeesta syksyn 2017 – kevään 2021 ajalta. Yhteensä aineistossa oppikirjatehtäviä on 1778 ja ylioppilaskoetehtäviä 157. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista sisällönanalyysiä. Aineistosta määriteltiin teoriaa hyödyntäen analysoitavat tehtävät, niiden harjoittama kielitaidon osa-alue, tehtävän merkitys- tai muotopainotteisuus, didaktinen tavoite sekä onko tehtävä pedagoginen vai autenttinen ja miten mahdollinen autenttisuus tehtävässä ilmenee. Aineiston analysoinnin perusteella oppikirjoissa on melko tasaisesti puhe-, kirjoitus- ja luetunymmärtämistehtäviä, joista kuitenkin puhetehtäviä hieman enemmän kuin muiden osa-alueiden tehtäviä. Kuullunymmärtämistehtäviä oppikirja-aineistossa on huomattavasti vähiten. Ylioppilaskoetehtävistä puolestaan lukumäärällisesti eniten on luetunymmärtämistehtäviä, toisena kuullunymmärtämistehtäviä ja vähiten kirjoitustehtäviä. Puheen tuottamista ylioppilaskokeessa ei testata ollenkaan. Kun ylioppilaskoetehtävissä huomioitiin tehtävien pisteytys, niiden painoarvo kokeessa on tasaisempi ja pienellä enemmistöllä eniten pisteitä tuottavat kirjoitustehtävät ja alenevassa järjestyksessä seuraavaksi luetunymmärtämistehtävät ja kuullunymmärtämistehtävät. Tutkimuksen toisessa osassa tarkasteltiin tehtävissä oppikirja- ja koetehtävissä esiintyvää autenttisuutta. Koetehtävistä käytettävästä materiaalista yli puolet on autenttista, kun taas oppikirjoissa autenttisuuden osuus on 4 %. Autenttisen materiaalin lisäksi osa oppikirjatehtävistä ohjaa autenttiseen viestintään esimerkiksi kohdekielisenä palautteenantona. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella oppikirjatehtävät harjoittavat kielen eri osa-alueita monipuolisesti, eikä esimerkiksi ylioppilaskokeesta puuttuva suullinen tuottaminen näy korreloivan oppikirjoissa vähäisempänä suullisten tehtävien määränä, vaan päinvastoin niiden osuus on jopa hieman suurempi kuin muiden kielen osa-alueiden osuudet.

Syftet med den föreliggande avhandlingen är att bidra till forskningen om finlandssvenskarnas attityder till språkbruk, med en speciell hänsyn till om det finns regional variation inom ämnet i Finland. I min undersökning utreder jag var och när finlandssvenska abiturienter anser att det går bra att använda svenska och hur de förhåller sig till användningen av svenska. Jag vill också ta reda på hur bra abiturienterna bedömer sina svenskkunskaper över lag och hur de ser svenskans ställning mer generellt i Finland i dag. De här frågorna undersöker jag med hjälp av en enkät som jag har planerat med hjälp av Grins (2003) COD-modell (capacity, opportunity, desire). Som analysmetod utnyttjar jag Grins (2003) COD-modell. Enligt Grin måste tre grundförutsättningar uppfyllas för att människorna skall kunna nyttja sitt språk. De här tre förutsättningarna är kompetens, möjlighet och viljan att använda språket. I min undersökning tar jag fasta på alla tre dimensionerna, men huvudsakligen koncentrerar jag mig på aspekterna kompetens och vilja. Mitt material består av 75 enkätsvar, varav 40 är från abiturienter som studerar på Ekenäs gymnasium och 35 från Gymnasiet Grankulla Samskola. Abiturienterna har svarat på enkäten med sina namn, men jag har pseudonymiserat deras namn i själva avhandlingen. Enkäten består huvudsakligen av flervalsfrågor, men det finns också några öppna frågor i den. Min analys visar att de finlandssvenska abiturienterna anser att det går bra att använda svenska hemma, i skolan och med svenskspråkiga vänner. När det i synnerhet gäller umgänge med finskspråkiga vänner, restauranger eller kaféer är det däremot färre abiturienter som anser att det går bra att använda svenska. I fråga om kollektivtrafik är det bara drygt en femtedel av abiturienterna som uppger att de i första hand använder svenska. I kontakter med myndigheter samt i hälso- och sjukvården rapporterar nästan två tredjedelar av abiturienterna att de i första hand använder finska. På basis av mina analysresultat finns det svaga tecken på att det inte går lika bra för abiturienterna som studerar vid Ekenäs gymnasium som för abiturienterna som studerar i Gymnasiet Grankulla Samskola att använda svenska på allmänna platser, men det här kan jag dock inte generalisera. Det finns även små tecken i mina resultat på språkbyte när det gäller hälso- och sjukvård och möjligheten att använda svenska utanför sin hemstad. Dessutom visar min analys att abiturienterna i huvudsak anser svenskan som en väsentlig del av sina liv som de också vill föra vidare i framtiden. Vidare framgår av min analys att alla abiturienterna över lag bedömer sina svenskkunskaper som bra. I min analys framkommer det också att det finns en tudelning i hur abiturienterna bedömer svenskans ställning i dagens Finland.

Avhandlingens mål är att definiera hurdan typs man det är som gestaltas i Kents rocktexter. Forskningen baserar sig på analys av fem rocktexter från olika skivor i Kents repertoar. Analysen utgår från tre tematiska kategorier som vanligtvis förknippas med en stereotyp västerländsk syn på mannen. Dessa kategorier är våld, kropp och sexualitet samt rädsla och andra känslor. Textjaget är i samtliga rocktexter en man men gestaltas inte som samma individ från sång till sång. Man kan utgå från att det är varierande individer som innehar textjagets roll i de analyserade rocktexterna. Min analys visar på att textjaget främst gestaltas genom dennes förhållande och reaktioner till sin omgivning. Händelser och personer runt omkring textjaget får honom att reagera och visa sin personlighet. Undersökningsesultatet i forskningen tyder på att det manliga textjaget i Kents rocktexter är en icke-stereotyp man. Det manliga textjaget går i huvudsak emot den manliga stereotypa normen och visar tecken på en vilja att bryta sig loss från en stereotyp bild. Mannen lånar karaktärsdrag som anses vara typiskt kvinnliga och påminner mera om ett androgynt textjag. Mannen i Kents rocktexter är varken våldsam eller sexuellt aktiv och visar tecken på att vilja bli ett med sina känslor, ofta känslor som anses vara förbjudna för män som t.ex. rädsla. Ytterligare är det manliga textjaget relativt konsekvent genom låtlistan. Textjaget genomgår inga stora förändringar när det gäller våldet och håller sig passivt till sin omgivning. Likaså är textjagets passivitet och ambivalens då det kommer till sexuella scenarion oföränderlig oberoende vilken rocktext som analyseras och dennes förhållande till kroppen är också likadan fastän denna relation inte utskrivs allt för ofta. Även i förhållande till känslor så är textjaget relativt konsekvent genom hela materialet. Här uppstår kanske den största icke-konsekventa delen eftersom att textjagets vilja att uttrycka känslorna kan variera från sång till sång men en tydlig bild av en mera känslosam man som är medveten om sitt känsloliv är tydligt porträtterad.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä keinoin monikulttuurisuutta ja siihen liittyviä teemoja ja ilmiöitä tuodaan esiin ja käsitellään ruotsi toisena kotimaisena kielenä -oppiaineen B1-oppimäärälle suunnitelluissa kirjasarjoissa. Tutkielmassa tarkastellaan neljän eri oppikirjan välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja ja pohditaan yhteyksiä sekä niiden että opetussuunnitelmissa asetettujen oppimistavoitteiden välillä. Oppikirja-analyysi keskittyy B1-ruotsin moduulissa RUB4/RUB14 käytettäväksi tarkoitettujen oppikirjojen tarkasteluun. Tutkielman materiaalina toimii neljä kyseisen moduulin oppimistavoitteiden pohjalta suunniteltua oppikirjaa. Neljästä kirjasta kaksi ensimmäistä, WSOY:n vuonna 2008 julkaisema Magnet 4 ja Otavan vuonna 2007 julkaisema Galleri 4 ovat olleet käytössä vuosien 2003 ja 2015 julkaistujen lukion opetussuunnitelmien voimassaoloaikana. Kaksi jälkimmäistä oppikirjaa, SanomaPro:n vuonna julkaisema Precis 4 sekä Otavan vuonna julkaisema Fokus 4 ovat vastaavasti käytössä nykyään samanaikaisesti vuonna 2019 ja 2021 julkaistujen lukion uusien opetussuunnitelmien kanssa. Monikulttuurisuutta ilmiönä on lukion opetussuunnitelman perusteissa suunniteltu käsiteltävän ruotsin B1-oppimäärän mukaisesti vain moduulissa 4 (RUB4, LOPS2003 ja RUB14, LOPS2019), joka keskittyy elinympäristöjen, kulttuurien ja yhteiskuntien tuntemukseen ja niistä keskustelemiseen sekä tekstintuottokykyyn.Tutkimusmetodina tässä laadullisessa tutkimuksessa olen hyödyntänyt laadullista sisällönanalyysia ja funktionaalista tekstianalyysia luodakseni selkeämmän kuvan siitä, kuinka tutkielmassani analysoitavat oppikirjojen tekstit ja tehtävät täyttävät oman tehtävänsä monikulttuurisuuden ja siihen liittyvien ilmiöiden opettamisessa ja viestimisessä opetussuunnitelmien tavoitteiden mukaisesti. Tutkielman tulokset osoittavat, että monikulttuurisuutta käsitellään oppikirjoissa suhteellisen monipuolisesti ja erilaisista näkökulmista. Oppikirjojen Magnet 4, Precis 4 ja Fokus 4 tekstit ja tehtävät sisältävät kattavimmin monikulttuurisuuteen liittyviä teemoja ja niitä käsitellään laajimmin näissä kolmessa oppikirjassa. Galleri 4 -kirjassa monikulttuurisuuden käsittely jää hieman kapeaksi teemojen ja ilmiöiden monipuolisuuden osalta. Oppikirjojen sisällöt monikulttuurisuusteeman osalta vastaavat kuitenkin suurilta osin opetussuunnitelman tavoitteita, ja myös vanhemmat oppikirjat sisältävät monipuolisia näkökulmia teeman käsittelyyn, vaikka kulttuuriin ja kansainvälisyyteen liittyviä oppimistavoitteita onkin vuoden 2003 lukion opetussuunnitelman perusteissa esitetty vuoden 2019 opetussuunnitelman perusteita vähemmän.

Denna magisteravhandlings syfte är att jämföra svenska översättningar av eddadikten Skírnismǫ́l för att utreda hurdana skillnader som finns mellan källtexten och översättningarna samt översättningarna sinsemellan. Skillnaderna kan vara stilistiska, ändringar i versmåttet, eller innehållsliga, ändringar i betydelsen. Ytterligare diskuteras huruvida dessa ändringar och skillnader kan leda till avvikande tolkningar av diktens innehåll. Denna studie ger insikt i hur översättning ändrar en text och hur översättningar kan ändras över tid. I analysen utnyttjas nio svenska översättningar av Skírnismǫ́l från 1800-talet till nutiden. Resultatet bekräftar att några ändringar förekommer, dock översättarna tydligen är insatta i eddadiktningens konventioner.

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on selvittää, missä määrin kaksi kaksikielistä ystävää käyttää koodinvaihtoa ruotsin, suomen ja englannin välillä ja mitä eri funktioita koodinvaihdolla on sekä miten se edistää keskustelun etenemistä nauhoitetussa keskustelussa Måndagsnack. Lisäksi tutkin, että esiintyykö koodinvaihto joidenkin tiettyjen aihealueiden ja teemoja yhteydessä tai joissakin erityisissä jaksollisissa ympäristöissä. Koodinvaihdolle ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta yleisesti se käsitetään kahden kielen hallitsemiseksi äidinkielen tasolla. On olemassa kuitenkin joitakin perinteisiä ja yleisesti tunnettuja määritelmiä. Muun muassa Poplack (2017) määritellee koodinvaihdon vaihtoehtoiseksi jaksojen käyttämiseksi kahdesta tai useammasta kielestä. Auerin (1984) mukaan koodinvaihto tarkoittaa vuorottelevaa kahden tai useamman koodin käyttöä toisesta kielestä yhdessä ja samassa vuorovaikutteisessa jaksossa. Koodinvaihto on yleinen piirre kaksikielisten henkilöiden kielenkäytössä, mutta kaksikielisyys ei ole myöskään käsitteenä yksinkertainen määrittää. Kaksikielisyydestäkin, kuten koodinvaihdosta, on olemassa joitakin tunnettuja käsitteitä. Weinreich (1968) määrittelee kaksikielisyyden vuorottelevana kahden kielen harjoittamisena. Bloomfield (1970) puolestaan määrittää kaksikielisyyden kielen käytöksi kahdella tai useammalla kielellä äidinkieltä vastaavalla tasolla. Kielikontaktit liittyvät kaksikielisyyteen ja koodinvaihtoon siten, että ne ovat useimmiten seurauksena ihmisten liikkuvuudesta, kuten esimerkiksi maahanmuutosta ja kolonialismista, jotka ovat johtaneet kielikontakteihin. Tutkielmassa toimii materiaalina keskustelu Måndagsnack, joka on nauhoitettu ja litteroitu Emergent syntax för samtalsspråk-projektia varten Helsingissä vuonna 2016. Nauhoite kestää noin tunnin ja transkriptio on pituudeltaan 58 sivua. Nauhoitteessa ystävykset Alma ja Linus keskustelevat vapaamuotoisesti keskenään ja mukana nauhoitusprosessissa on myös tutkimusassistentti, jonka rooli on tosin hyvin pienimuotoinen eikä hän anna valmiiksi puheenaiheita keskustelua varten. Tutkielman metodina hyödynnetään keskusteluanalyysin käsitteistöä, mikä tarkoittaa, että tutkielma ei ole täysin keskusteluanalyyttinen, vaan että tutkielman materiaalina toimivaa keskustelua analysoidaan keskusteluanalyysissä käytettävän terminologian pohjalta. Keskusteluanalyysin (conversational analysis) kehittivät 1960-luvulla Harvey Sacks, Emanuel Schegloff ja Gail Jefferson. Keskusteluanalyysissä keskitytään tutkimaan muun muassa keskusteluissa esiintyviä sekvenssejä, vuoronottoja, korjauksia ja preferenssirakenteita. Keskusteluanalyysi on kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä, jossa hyödynnetään empiirisiä materiaaleja, kuten esimerkiksi litterointeja oikeista keskusteluista. Tässä tutkielmassa on hyödynnetty keskusteluanalyysin lisäksi myös pragmaattista analyysiä, mikä tarkoittaa sitä, että keskustelussa ei ole ainoastaan keskitytty kirjaimellisiin merkityksiin, vaan analysoimisessa on otettu huomioon, mitä keskustelussa tapahtuu käytännössä ja mitä epäsuoria ja suoria tekijöitä vaikuttaa lausuntojen taustalla. Tutkielman tulokset osoittavat, että koodinvaihdolla on useita eri toimintoja, jotka edesauttavat keskustelun sujuvuutta. Koodinvaihtoa käytetään yleensä, kun siteerataan muiden henkilöiden puhetta suoraan, sillä silloin sanoman viesti ei muutu eikä puhujan tarvitse nähdä vaivaa kääntääkseen puhetta, jos kaikki keskustelunosallistujat ymmärtävät samoja kieliä. Toiseksi, koodinvaihto esiintyy yleensä silloin, kun haetaan sanoja tai oikeaa termiä. Jos oikea sana ei löydy keskustelun pääkielellä, voi olla helpompi vaihtaa koodi toiseen kieleen, jonka kaikki keskustelunosallistujat hallitsevat ja jolla oikea sana löytyy, niin että keskustelu ei keskeydy. Koodinvaihto on myös riippuvainen teemasta, sillä keskustelusta nousee esiin selkeästi kolme teemaa: Videoprojekti Visual Jockey, Linuksen puhelimen sisältö sekä kalenteri ja niin kutsuttu to do-lista, joiden yhteydessä vaihdetaan koodia useammin muihin aihealueisiin verrattuna. Koodinvaihtoa voidaan myös käyttää vahvistamaan lausuntoa, mikä tarkoittaa sitä, että vaihtamalla koodia halutaan painottaa lausunnon sanomaa ja osoittaa tunteita, joita siihen liittyy. Viimeiseksi, yksi koodinvaihtoon johtavista syistä on laukaisu, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi paikan- tai tuotenimi, joillain muulla kuin keskustelun pääkielellä voi laukaista koodinvaihdon. Tiivistettynä keskustelunosallistujat, Alma ja Linus vaihtavat koodia aktiivisesti ruotsin, suomen ja englannin välillä, jotka ovat keskustelussa esiintyvät kontaktikielet. Heidän keskustelunsa on sujuvaa eikä se häiriinny koodinvaihdosta, vaan on selkeästi luonnollinen ilmiö heidän keskustelussaan, minkä osoittavat muun muassa useat myötäilyt.

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia lukiolaisten mielipiteitä mahdollisesta ruotsin suullisen kielitaidon osakokeesta ylioppilaskirjoituksissa Suomessa. Vaikka suullista kielitaitoa opetetaan osana lukion kielten kursseja, ei se kuitenkaan sisälly yhdenkään kieliaineen ylioppilaskokeeseen. Syynä tähän voidaan nähdä muun muassa suullisen kielitaidon arvioinnissa esiintyvät haasteet, joita kartoitan tarkemmin teoriaosiossani. Tutkimustani pohjustaa myös ensi vuonna toimeenpantava lukion opetussuunnitelma (LOPS2019) sekä suullisen kielitaidon arvioinnin tulevaisuuden näkymät ylioppilaskokeessa. Sen lisäksi, että tutkin lukiolaisten ajatuksia ja mielipiteitä suullisen kielitaidon kokeesta osana ylioppilaskokeita, tutkin myös näihin ajatuksiin johtavia tekijöitä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lukiolaiset haluaisivat lisää suullisia harjoituksia ruotsin tunneille. Koska lukiolaisten mielipiteitä suullisesta ylioppilaskokeesta on tutkittu kuitenkin vain melko suppeasti, olen päättänyt tarkastella lukiolaisia laajemmin neljästä eri kaupungista: Vaasasta, Tampereelta, Helsingistä sekä Jyväskylästä. Asuinalueen lisäksi kartoitan myös oppimäärän sekä taitotason yhteyttä lukiolaisten mielipiteisiin. Olen kerännyt tutkimusaineistoni Google Forms -kyselyn avulla ja analysoin sitä sekä laadullisin että määrällisin tutkimusmenetelmin. Määrällisen analyysin lisäksi käytän tutkimusmenetelmänäni laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksestani selvisi, että lukiolaisten mielipiteet ylioppilaskokeen suullisesta osakokeesta jakaantuvat sekä positiivisiin että negatiivisiin. Vaikka suuri osa näkee suullisen kielitaidon tärkeänä kielen osa-alueena, pitää osa lukiolaisista suullista koetta liian stressaavana ja haastavana. Kaksikielisessä Vaasassa lukiolaiset käyttävät ruotsia useammin ja monipuolisemmin koulun ulkopuolella, minkä lisäksi suurin osa vaasalaisista aikoo kirjoittaa ruotsin ylioppilaskokeissa. Ilmiö on kuitenkin päinvastainen Jyväskylässä ja Tampereella, joissa suurin osa vastanneista ei aio kirjoittaa ruotsia ylioppilaskokeissa eikä osallistua ruotsin suulliselle kurssille. Ruotsinkielisen väestön määrällä voidaan täten nähdä jonkinlainen yhteys kyseisessä kaupungissa asuvien lukiolaisten ajatuksiin. Myös oppimäärällä ja kielitaidolla nähdään olevan yhteys lukiolaisten ajatuksiin suullisesta ylioppilaskokeesta. Suurin osa B-ruotsia opiskelevista lukiolaisista ei aio osallistua ruotsin kirjoituksiin tai puhekurssille, kun taas A-ruotsin lukijoiden tilanne on päinvastainen. Tämän lisäksi lukiolaisten taitotason voidaan nähdä vaikuttavan mielipiteisiin niin, että ne, jotka osaavat kieltä paremmin, suhtautuvat myös suullisen kielitaidon testaamiseen ylioppilaskokeissa positiivisemmin.

De mest betydande skillnaderna mellan sverigesvenskan och finlandssvenskan hittas förmodligen i ordförrådet. I finlandssvenskan är det ofta finlandismerna som ställer till besvär för en sverigesvensk (Reuter 2014), medan till exempel slangord som uppstår i Sverige kan vara obekanta för en finlandssvensk. Vissa sverigesvenska slangord blir dock med tiden mer eller mindre normaliserade och tas upp i standardspråket. Det här kan påstås vara fallet för orden tjej och kille. De har under de senaste årtiondena så gott som ersatt flicka och pojke i Sverige (Andersson 1981, Allén 1982, Kotsinas 2004 & Magnusson 2013). Det här innebär dock inte att situationen automatiskt är den samma i Svenskfinland. Därför undersöker jag i min avhandling vilka könsbenämningar finlandssvenskar faktiskt använder med hjälp av inspelat material där informanterna enskilt svarar på olika frågor som är avsedda att få dem att spontant använda könsbenämningar. Jag undersöker också hur informanterna uppfattar könsbenämningarna med avseende på åldern på den person som avses. De flesta informanterna har ursprung i Österbotten, men en stor del av Svenskfinland finns representerat. Studien visar bland annat att både flicka och pojke och kvinna och man förekommer betydligt oftare än tjej och kille i alla åldersgrupper. Det här visar att flicka inte har genomgått samma semantiska förändring i Svenskfinland som i Sverige (Magnusson 2013). Informanterna över 50 år använder tjej och kille klart mer sällan än de yngre informanterna, och dessutom används tjej generellt mer av manliga informanter, medan kille generellt används mer av kvinnliga informanter. Min studie visar också att tjej och kille förknippas starkt till Sverige och att ett flertal informanter verkar förknippa flicka och pojke till sin finlandssvenska identitet.

Det har länge varit vanligt att finlandssvenskar flyttar till Sverige, men migrationen sker också andra vägen. Det vill säga att sverigesvenskar flyttar till Finland. Det gemensamma språket, svenska gör flytten smidig. Svenskan är ett pluricentriskt språk och är således ett nationellt respektive officiellt språk i både Sverige och Finland (Norrby m.fl. 2020). Det här har i sin tur lett till att det av naturliga orsaker har uppstått två olika nationellt förankrade språkvarieteter, finlandssvenska och sverigesvenska. De största skillnaderna mellan de svenska språkvarieteterna handlar om uttal, ord och uttryck (Reuter 2015; Språkinstitutet u.å). Tidigare forskning har visat att det finns en tendens att finlandssvenskar i Sverige anpassar sitt språk till sverigesvenskan. Däremot har samma företeelse inte studerats bland sverigesvenskar i Finland. Utgångspunkten i den här avhandlingen är att sverigesvenskan karakteriseras av att vara en dominant varietet medan finlandssvenskan är en dominerad varietet (se t.ex. Tandefelt 2014:16). Laureys (2014) hävdar dessutom att det finns en klar tendens att språkbrukare i den dominanta varieteten inte anpassar språkbruket. Genom en intervjustudie som analyserats genom en kvalitativ innehållsanalys undersöks sverigesvenskars självupplevda språkliga anpassning till finlandssvenska. Resultatet tyder på att språklig anpassning även förekommer bland sverigesvenskar i Finland. Huvudsakligen tillämpar sverigesvenskar finlandssvenska ord och uttryck i sitt språkbruk eftersom de anser att de här språkdragen berikar deras språk. I lägre grad förekommer också anpassning av uttal, samtalstempo och kommunikativa mönster. Syftet med avhandlingen är att undersöka språklig anpassning bland sverigesvenskar som är eller har varit bosatta i Finland under en längre tid för att kunna avgöra hur de tenderar att anpassa sitt språkbruk i en finlandssvensk miljö. Dessutom bidrar avhandlingen till att beskriva sverigesvenskars erfarenhet av att leva i Svenskfinland samt deras tankar om finlandssvenska både före och efter flytten till Finland.

Den interskandinaviska grannspråksförståelsen är ett unikt men invecklat fenomen. Forskare intresserade av forskningsämnet har under de senaste decennierna ägnat sig åt att forska i hur vi nordbor förstår varandra utifrån olika forskningsmetoder och med varierande forskningsperspektiv. Forskningsintresset har främst berört de stora språkgrupperna svenska, norska och danska (Haugen 1966, Maurud 1976, Bø 1978, Börestam Uhlmann 1994, Delsing & Lundin Åkesson 2005, Prins 2006), där man utgått från språkgrupper på nationsnivå. Finlandssvenskarna och Svenskfinland har fått relativt lite uppmärksamhet i den tidigare forskningen av grannspråksförståelse. Det är främst Börestam Uhlmann (1991), Delsing & Lundin Åkesson (2005) och Prins (2006) som tagit upp finlandssvenskarna som en egen grupp i grannspråkförståelsen. I min avhandling undersöker jag interskandinavisk grannspråksförståelse, och syftet med min avhandling är att ta reda på om det finns en regional variation i finlandssvenska gymnasisters receptiva språkfärdigheter mellan de svenskspråkiga områdena i Finland. I fokus är också ett försök att beskriva hur en möjlig regional variation ter sig som fenomen och ifall mönster kan urskiljas mellan informanternas faktiska kunskaper och attityder. Hur finska språket och informanternas dialektala bakgrund påverkar en grannspråksförståelse är också av intresse. Jag utgår från gymnasiestuderandens receptiva färdigheter och mäter deras kunskaper i läs- och hörförståelse i norska och danska. Undersökningen utfördes genom en traditionell pappersenkät. Enkäten inrymmer bakgrundsuppgifter, evalueringar av kunskaper och ett test bestående av läs- och hörförståelse. Forskningsmaterialet som samlades in består av 178 enkätsvar från fyra gymnasier i Helsingfors, Åbo, Korsholm och Mariehamn. Forskningsmaterialet har omarbetats och analyserats till forskningsresultat som presenteras och analyseras i avhandlingen. Resultatet bekräftar att det finns regional variation av grannspråksförståelse mellan de svenskspråkiga områdena i Finland. Studien visar att interskandinavisk grannspråksförståelse är ett asymmetriskt fenomen på olika nivåer också i Svenskfinland. Som en hel grupp är de finlandssvenska gymnasiestuderandena bättre på att förstå talad norska och danska än skriven norska och danska. I motsats till den tidigare forskningen presterar de finlandssvenska gymnasiestuderandena bättre i dansk läs- och hörförståelse än norsk. De österbottniska studerandena klarar den norska hörförståelsen bäst, och orsaken tolkas vara deras starka dialektala anpassningsförmåga. Åbolänningarna klarar sig sämst i läs- och hörförståelsen, vilket förklaras med studerandenas starkt tvåspråkiga och finskspråkiga bakgrund. Över lag visar studien att de mer svenskspråkiga områdena klarar sig bättre i läs- och hörförståelse. Studien visar också att mängden och hur genuin formen av kontakten är till norska och danska påverkar grannspråksförståelsen.