Browsing by study line "Uppgifter i kyrkorna och religiösa samfund"

Opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää millaista hengellistä tukea sairaalapapit voivat antaa perheille, joissa vanhempi on kuollut. Tutkimuskysymykseni on: Millaisia kokemuksia sairaalapapeilla on hengellisen tuen antamisesta perheille, joissa vanhempi on kuollut? Sairaalapapit ovat tehneet työtä potilaiden ja näiden omaisten parissa jo vuosisatojen ajan, mutta koen tärkeänä nostaa tutkimuksessani esiin erityisesti vanhemman menettäneiden perheiden hengellisen tukemisen ja sen erilaiset muodot ja mahdollisuudet. Opinnäytetyöni aineisto koostuu viidestä teemahaastattelusta, jotka toteutettiin syksyllä 2022 ja alkutalvella 2023. Haastatteluihin osallistuneet henkilöt toimivat tutkimuksenteko hetkellä sairaalapappina jossakin sairaalassa jossakin päin Suomea. Sairaalapappien ollessa jo itsessään melko rajattu yhteisö, en pystynyt rajaamaan maantieteellisesti aluetta, jossa olisi työskennellyt tarpeeksi monta sairaalapappia, joilla olisi ollut kokemusta vanhemman menettäneen perheen tukemisesta. Tämän vuoksi alueeksi valikoitui koko Suomi. Kaikki haastattelut litteroitiin ja saatu aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni osoitti, että sairaalapapit mielsivät lähes kaiken perheiden kanssa tapahtuvan työn hengelliseksi tukemiseksi. Perheillä oli mitä erilaisimpia tarpeita ja sairaalapapit olivat hyvin joustavasti valmiina vastaamaan näihin tarpeisiin aina syvällisistä keskusteluista monenlaiseen käytännön apuun saakka. Tärkeänä hengellisen tuen muotona esiin nousi sairaalapappien kiireettömyys ja läsnäolo perheiden kanssa, oli sisältö papin ja perheen tapaamisessa mikä hyvänsä. Lisäksi olennaiseksi hengellisen tuen osa-alueeksi osoittautui sairaalapappien ammattitaito surevien lasten kohtaamiseen liittyen. He pystyivät neuvomaan eloon jäänyttä vanhempaa ja muita aikuisia siinä, kuinka lapselle puhutaan kuolemasta sekä siinä, että lapset olisivat suorastaan suositeltavaa ottaa mukaan katsomaan kuolleen vanhemman ruumista sekä tämän hautajaisiin. Sairaalapapit ovat kaikkia ihmisiä koskettavien suurten inhimillisten kysymysten ammattilaisia, ja heillä on ammattitaito ja tieto siitä, miten kuoleman aiheuttaman kriisin kanssa kamppailevia perheitä voidaan parhaiten tukea hengellisellä puolella. Menetyksen kohtaavia perheitä tulee aina olemaan, ja siksi on hyvin tärkeää, että tieto lisääntyy jatkuvasti siitä, miten tällaisia perheitä pystytään tukemaan mahdollisimman monipuolisesti. Jatkossa olisi tärkeää selvittää vielä erityisesti menetyksen kokeneiden lasten hengellistä tukemista. Olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi lasten sururyhmien hengellisen vertaistuen merkityksestä kriisistä selviämisessä ja myöhemmässä elämässä. Myös perheiden kokemuksia hengellisestä tuesta olisi hyvä tutkia. Samalla voitaisiin saada lisätietoa myös siitä, jäävätkö sairaalan ulkopuolella kuolevien henkilöiden perheet vaille hengellistä tukea, vai saavatko he sitä riittävästi ja mistä hengellinen tuki löytyy tällaisissa tilanteissa. Myös perheiden toiveita hengellisen tuen suhteen perheenjäsenen kuollessa olisi mielenkiintoista tutkia.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, millainen kuva Suomen vielä muotoaan hakevasta kristillisestä oikeistosta muodostuu teologian tohtori, dogmatiikan dosentti Juha Ahvion kirjoitusten perusteella. Konservatiivisen kristillisen Patmos lähetyssäätiön tutkimusjohtajana toimiva Ahvio kirjoittaa blogia säätiön verkkosivuilla ja ottaa teksteissään kantaa ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin. Olen rajannut aineistooni Ahvion laajasta tuotannosta 31 blogitekstiä, seitsemän kirjaa ja neljä muuta kirjoitusta. Tarkastelen aineistoa kysymällä, mitä Ahvio tarkoittaa klassisella kristinuskolla, konservatiivisuudella ja kansallismielisyydellä, miten hän perustelee niiden tärkeyttä ja millainen on se aatteellinen maaperä, josta hänen ajattelunsa nousee. Ahvion aatteellinen tausta nojaa yhtäältä Yhdysvaltain kristilliseen oikeistoon, toisaalta eurooppalaiseen uusoikeistolaiseen liikehdintään. Keskeisiä ulottuvuuksia Ahvion ajattelussa ovat klassinen kristinusko, konservatiivisuus ja kansallismielisyys. Ahvio pitää klassista kristinuskoa aitona, alkuperäisenä ja ideologioista vapaana kristinuskon muotona, ja hän perustaa sille koko argumentaationsa. Klassisen kristinuskon auktoriteetteja ovat Raamatun lisäksi muun muassa Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Luther ja luterilaiset tunnustuskirjat. Taustalla vaikuttaa aristoteelinen käsitys luonnon päämäärähakuisuudesta ja luomisjärjestyksistä. Raamatun tulkintatapa perustuu sanainspiraatio-oppiin. Konservatiivisuus on Ahvion mukaan välttämätöntä, koska klassinen kristinusko on itsessään konservatiivista, säilyttävää. Luomisen teologia ja luomisjärjestykset ovat olennaisia, minkä vuoksi kristityn tulee pyrkiä vaalimaan konservatiivisia hierarkioita ja järjestyksiä. Ahvion mukaan tällaisia järjestyksiä ovat muun muassa patriarkaalisuus, heteronormatiivisen avioliiton varaan rakentuva perhe sekä kansa ja kansallisvaltio rajoineen. Ahvion mukaan kristityn tulee olla kansallismielinen, koska hän katsoo, että etnisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti toisistaan eroavat kansat ovat Jumalan luomisjärjestyksiä. Ahvio pitää avoimia rajoja ja pyrkimyksiä vihapuheen kitkemiseen hyökkäyksinä konservatiivisuutta ja kansallismielisyyttä vastaan. Ahvion ajattelu vastaa monin paikoin yhdysvaltalaista kristillistä oikeistoa ja eurooppalaista uusoikeistoa. Hän käyttää ranskalaisen uusoikeiston teoreetikon Renaud Camus’n lanseeraamaa teoriaa väestönvaihdosta ja viittaa eurooppalaisiin oikeistokonservatiivisiin poliitikkoihin. Yhdysvaltalaista kristillistä oikeistoa ja Ahvion ajattelua yhdistää muun muassa varauksellinen suhde valtavirran uutismediaan. Ahvio myös viittaa suoraan konservatiivisiin yhdysvaltalaisiin medioihin. Ahviolla, Yhdysvaltain kristillisellä oikeistolla ja eurooppalaisella uusoikeistolla on jaettu viholliskuva, joka muodostuu seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavasta liberaalista vasemmistosta ja islamista, joiden nähdään liittoutuneen keskenään konservatiiveja ja kansallismielisiä kristittyjä vastaan. Ahvion mukaan kaikkien konservatiivien tulisi nousta yhteiseen kansallismieliseen rintamaan.

Tutkimustehtävänä oli laadullisen tutkimuksen keinoin selvittää kirkkoherrojen käsityksiä osaamisen johtamisesta. Tutkielma teemoittelee osaamisen johtamista kolmeen: osaamisen ulottuvuudet, osaamisen johtamisen käytänteet ja osaamisen johtamisen edellytykset. Tutkielman lähdeaineisto kerättiin haastattelemalla kuuden eri seurakunnan kirkkoherraa, kolmen eri hiippakunnan alueelta. Haastattelu nauhoitettiin ja litteroitiin. Analysoinnin yhteydessä aineisto anonymisoitiin vahvasti. Haastatteluiden perusteella kirkkoherrat käsittivät yksilön kyvyt osaamisen ensisijaiseksi ulottuvuudeksi. Toisaalta osaaminen käsitettiin myös yksilön ominaisuuksiksi, erityisesti silloin, kun keskustelu suuntautui työilmapiirin ja rekrytointien synnyttämään asiayhteyteen. Kirkkoherrojen käsityksissä osaamisen johtamisen käytänteet tuottivat loogisen jatkumon osaamistarpeiden määrittämisestä ja osaamisen kartoittamisesta osaamisen lisäämiseen, jonka keinoina erottuivat koulutus ja rekrytointi riippuen siitä, tarkoitettiinko osaamisella kykyjä vai ominaisuuksia ja oliko kyseessä yksilö- vai organisaatiotaso. Kirkkoherrat käsittävät toimivansa johtajana ihmisten yhteisössä, jossa kohtaamiset muodostavat toiminnan ytimen. Tämä huomioiden on luontevaa, että osaamisen johtamisen ensimmäisenä edellytyksenä ilmenee työpaikan hyvän ilmapiirin merkitys. Kirkkoherrojen käsityksistä välittyy vahva ymmärrys ja sitoutuminen hoitamaansa tehtävää kohtaan. Kirkkoherrat ovat halukkaita johtamaan seurakuntaansa hyvin asennoituneena, edestä ja näkyvillä, ydinsanoma kirkkaasti mielessä. Toteutuuko seurakunnissa kirkkoherrojen käsitysten mukaista osaamisen johtamista? Siihen tutkimus ei pyrkinyt vastaamaan, mutta selvittäminen olisi tarpeellista. Tähän olisi antoisaa soveltaa aiemmissa tutkimuksissa käytettyä kvantitatiivista tutkimusotetta. Lisäksi selvittäminen edellyttäisi myös laadullisen tutkimuksen jatkamista suuremmassa mittakaavassa. Näin voitaisiin laajemmin ja yleistettävämmin hahmottaa kirkkoherrojen käsityksiä osaamiseen ja sen johtamiseen, kaikkine piirteineen. Tutkielma täydentää suomalaista johtamisen tutkimusta, määrittelee osaamisen johtamisen käsitettä ja antaa äänen kirkkoherroille, kirkkomme keskeisille johtajille. Tutkimus antaa perustaa osaamisen johtamisen kehittämiseen ja koulutussuunnitteluun – siis osaamisen lisäämiseen.

Tässä maisterintutkielmassa tutkittiin kuuden Helsingin seurakuntayhtymän alueella sijaitsevan historiallisen kirkon saavutettavuutta ja esteettömyyttä. Tutkimuksen kirkot olivat Helsingin tuomiokirkko, Johanneksenkirkko, Mikael Agricolan kirkko, Paavalinkirkko, Kallion kirkko ja Töölön kirkko. Tutkielman tutkimuskysymys oli miten fyysinen esteettömyys, viestinnällinen saavutettavuus ja asenteellinen saavutettavuus toteutuvat Helsingin seurakuntayhtymän keskeisissä historiallisissa kirkkorakennuksissa. Tässä tutkimuksessa keskityttiin saavutettavuuden ja esteettömyyden ulottuvuuksista fyysiseen esteettömyyteen, viestinnälliseen saavutettavuuteen ja asenteelliseen saavutettavuuteen. Tutkimuskohteena oli erityisesti kirkkotilojen esteettömyys sekä kirkkoherrojen kautta saatu tieto asenteellisesta saavutettavuudesta. Tutkielman aineistosta osa kerättiin havainnoimalla tutkittavien kirkkojen fyysistä esteettömyyttä ja viestinnällistä saavutettavuutta. Havainnointi tapahtui osallistuvana havainnointina. Havainnointi tapahtui messujen yhteydessä. Havainnoinnin kohteena oli kirkkotila. Aineistoa syvennettiin asenteellisen saavutettavuuden ulottuvuuteen tekemällä sähköpostihaastattelut kirkkoherroille, joiden alueella havainnoitavat kirkot sijaitsevat. Aineistot analysoitiin teorialähtöisellä- ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Teoria, jota tutkimuksessa käytettiin, oli Anneli Muurosen ja Seija Eskolan saavutettavuuden ulottuvuudet. Aineistoa peilattiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon saavutettavuusohjelmaan sekä aiempaan tutkimukseen. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voi todeta, että kuuden historiallisen kirkon saavutettavuus ja esteettömyys toteutui osin, mutta myös parannettavaa löytyi. Esteellisyys lisää ulossulkemista esimerkiksi alttariyhteydestä ja muista uskonnollisen rituaalin mahdollisuuksista. Muurosen ja Eskolan saavutettavuuden ulottuvuuksien lisäksi tuloksena voi todeta, että hengellisen harjoittamisen saavutettavuuden ulottuvuus ei toteudu. Kirkkoherrojen haastattelut viestivät, että esteettömyyden ja saavutettavuuden lisäämiseen on tahtoa. Tahdon lisäksi tarvitaan tekoja, suunnitelmallisuutta, sitoutumista ja teologiaa.

Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan ryhmän jaettua kokemusta siitä, että vuorovaikutuksellisten riskien ottaminen on turvallista. Tällaisia riskejä ovat esimerkiksi avun pyytäminen, uusien ideoiden esittäminen ja vaikeiden asioiden nostaminen keskusteluun. Psykologinen turvallisuus edistää tiimin ja organisaation oppimista ja sen on tutkittu olevan keskeinen menestykseen ja tuloksellisuuteen vaikuttava tekijä. Se lisää myös innovatiivisuutta ja työhön sitoutumista. Johtajien ja esihenkilöiden toiminta vaikuttaa merkittävästi psykologisen turvallisuuden muodostumiseen. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella psykologisen turvallisuuden ilmenemistä seurakunnan työyhteisössä erityisesti esihenkilöiden näkökulmasta. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisena seurakunnan esihenkilöt kokevat työyhteisönsä psykologisen turvallisuuden? ja 2. Mitkä tekijät vahvistavat ja heikentävät psykologista turvallisuutta seurakunnan työyhteisössä? Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla yhden Suomen evankelis-luterilaisen kirkkoon kuuluvan seurakunnan työntekijöiltä. Informantteina on seitsemän seurakunnan johtoryhmään kuuluvaa henkilöä. Aineiston analysointiin käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Kokonaisuudessaan psykologinen turvallisuus on tutkimusseurakunnassa hyvällä, joskaan ei erinomaisella, tasolla ja sen suunta on kehittyvä. Psykologisen turvallisuuden korkeaa tasoa ilmentävät erityisesti rakentava suhtautuminen virheisiin, kokeilukulttuuriin kannustaminen, valmentava johtamistapa sekä työssä koettu merkityksellisyys. Psykologisen turvallisuuden kannalta haastavia tekijöitä ovat vaikeus nostaa hankalia asioita keskusteluun sekä seurakunnan siiloutuminen työaloihin. Lisäksi koronapandemia haastoi psykologista turvallisuutta. Tutkielma valottaa psykologisen turvallisuuden ilmiötä seurakuntakontekstissa yleisellä tasolla. Seurakuntia toisiinsa vertailevat tutkimukset tai tutkimukset, joissa aineistoa kerätään organisaation eri tasoilta, voisivat selittää ilmiötä monipuolisemmin ja syvällisemmin.

Tämän tutkielman tarkoituksena on verrata fransiskaanien ja valdolaisten köyhyysihannetta sellaisena kuin se esiintyi 1100- ja 1200-luvuilla liikkeiden toiminnan alkuaikoina. Tavoitteenani on selvittää, erosiko fransiskaanien ja valdolaisten köyhyysihanteet tarkasteltuna ajanjaksona toisistaan ja jos eroavat, miltä osin ja missä määrin. Tarkastelen samalla työn roolia liikkeiden köyhyysihanteissa ja onko fransiskaanien ja valdolaisten suhtautumisessa työntekoon havaittavissa eroja. Tarkastelen valittuja liikkeitä huomioiden gregoriaanisen kirkkoreformin vaikutuksen maallikkojen ja papistojen suhteeseen. 1000-puolivälissä läntisessä kirkkokunnassa alkoi gregoriaanisen kirkkoreformin nimeä kantava uudistusten sarja, joka keskitti valtaa paavin käsiin ja uudisti papiston ja maallikkojen suhteen toisiinsa. Papisto kohotettiin selvästi erilleen maallikoista ja kirkosta tuli aiempaa itsenäisempi toimija läntisessä Euroopassa. Kirkkoreformin myötä myös maallikot alkoivat kiinnittää enemmän huomiota papiston toimiin ja myös kritisoimaan heitä. Lisäksi maallikot kokivat, että kirkko ei tarjonnut heille riittävää hengellistä ilmaisunvapautta tai kykyä elää kristillisten ihanteiden mukaisesti. Tämän vuoksi etenkin 1100-luvulla alkoi esiintyä kasvavissa määrin maallikkohengellisyyden ilmentymiä, jotka kirkko tuomitsi harhaoppisiksi niiden uhatessa kirkon normeja ja papiston asemaa. Valdolaiset ja fransiskaanit kumpikin edustavat tätä maallikoiden keskuudessa alkanutta evankelista köyhyyttä tavoittelevaa liikehdintää, jonka seuraajat hylkäsivät omaisuutensa voidakseen elää hengellisten ihanteidensa, imitatio Christin, mukaisesti. Osoitan tutkielmassa, että fransiskaanien ja valdolaisten köyhyysihanteet eivät eronneet keskeisesti toisistaan ja kumpaakin vaikutti evankelisen köyhyyden kasvanut ihailu. Todistan tutkielmassa, että fransiskaanit ja valdolaiset kumpikin tavoittelivat ihanteenaan apostolista köyhyyttä, jossa he olisivat Kristuksen ja apostolien lailla vailla mitään omaisuutta yksilöinä ja ryhmänä. Lisäksi osoitan, että fransiskaaneilla ja valdolaisilla oli periaatteellisella tasolla suuria näkemyseroja työnteon roolista köyhyysihanteen toteuttamisessa, mutta 1200-luvun aikana fransiskaanit lähentyivät käytännössä valdolaisten näkemyksiä fransiskaanien sääntökunnan roolin ja velvollisuuksien muuttuessa ja jäsenistön koostuessa yhä enemmän papeista ja oppineista.

Metal music abounds with biblical reception. In this thesis I analyze how biblical themes and scriptures are utilized in Behemoth’s songs Ora Pro Nobis Lucifer, Messe Noire, and Rom 5:8. I pay special attention to how Satan’s character and related themes are approached in the songs. I analyze band’s background from multiple angles as well as the history and special characteristics of its genre. In the actual analysis I research the lyrics of each song specifically. At the synthesis I discuss what these three songs convey together in relation to the research question. In my thesis I answer the research question How are biblical themes used and the character of Satan approached in the Behemoth’s songs Ora Pro Nobis Lucifer, Messe Noire and Rom 5:8. Each of the three songs contain extremely versatile biblical reception and biblical themes are represented in an extraordinarily intellectual and professional manner, which offers a fertile ground for exegetical analysis. Satan, as well as other Christian themes are represented openly through Christian tradition in these Behemoth’s songs, and Christian tradition itself is not denied. Instead, the Bible is openly taken advantage of. It is used to present completely opposite views compared to the purpose of the texts themselves. Biblical scriptures are often used verbatim. However, in the manner that the listener unambiguously understands that they are turned upside down and pointed towards opposite direction than the original texts. There are e.g., exact quotes from Lord’s Prayer, Book of Revelation, and Gloria Patri in the songs. In addition, Apostles’ Creed has been modified to a form that is not presented to God, but to Satan instead. However, biblical texts and themes are also being utilized in a remarkably versatile manner, and the songs are full of biblical names, stories and especially modifications of those. All in all, the lyrics show that the lyricist, primarily Adam Darski, has uttermost knowledge of biblical themes and exceptional capability to use that knowledge. Satan is approached by taking advantage of Christian themes. Crucially, Satan is being an agent who replaces God. Satan is a respected target of prayers and wishes, a suffered character, who wins God at the end. Crucial observation is, as previous literature suggests that the band and its main songwriter Adam Darski represent rational satanism that is an atheistic philosophy instead of any theistic Satanic approach. Satan is a metaphor representing the core of rational satanism: individualism and freedom. Firstly, Satan is seen as an inner power instead of any theistic character. Secondly, Satan is a metaphor for human freedom of choice and aforementioned individualism. Thirdly, Satan is, according to Darski, a misunderstood figure, which most likely refers to him often being seen in a theistic manner or as a character acting under God’s authority. This idea of a misunderstood figure can be seen in the lyrics as well. Idea of Satan as a counterpart of God is being used mostly as a tool to adduce this atheistic philosophy.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa (SELK) on vuosien saatossa käyty lukuisia keskusteluja avioliittoteologiasta. Esimerkkejä tällaisesta keskusteluista ovat keskustelut avioerosta, perhesuunnittelusta sekä 2000-luvulla samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Keskusteluun ovat ottaneet osaa myös SELK:n herätysliikkeet. Yksi näistä on vanhoillislestadiolainen liike. Vanhoillislestadiolaisen liike on järjestäytynyt kansallisella tasolla Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen (SRK) alle. Vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluu liikkeelle tyypillinen käsitys avioliitosta. Avioliittoteologialla on erityistä merkitystä vanhoillislestadiolaiselle liikkeelle. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, missä määrin vanhoillislestadiolaista avioliittokäsitystä voidaan pitää sakramentaalisena. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää systemaattisen analyysin keinoin tätä mahdollista sakramentaalisuutta vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen virallisessa opetuksessa avioliitosta. Tämän metodin avulla pyritään analysoimaan käsitteitä ja argumentteja sekä niiden välisiä suhteita. Lähteinä tässä työssä käytetään Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen (SRK) vuosikirjoja sekä yhtä Elämänpolulla–sarjan kirjaa, joissa käsitellään parisuhdetta, avioliittoa sekä sakramentteja. Tutkimuksessa on syytä ottaa huomioon, että käytetyt lähteet eivät ole kaikki teologisia analyyseja, vaan niissä on myös teologisesti kouluttamattomien maallikoiden tekstejä. Tutkimuksessa on käytetty analyysin tueksi kirjallisuutta luterilaisesta sakramenttiteologiasta ja avioliittoteologiasta. Näiden pohjalta tarkastelen vanhoillislestadiolaista avioliittoteologiaa. Tutkimuksen rakenne on seuraava: Johdannon jälkeinen luku avaa yleisesti vanhoillislestadiolaista sakramenttiteologiaa sekä sakramentaalisuuden käsitettä luterilaisuudessa ja edelleen vanhoillislestadiolaisuudessa. Kolmannessa luvussa selvitetään vanhoillislestadiolaisen liikkeen näkemyksiä parisuhteesta ja avioliitosta. Neljännessä luvussa puolestaan selvitetään näkemyksiä avioliiton elinikäisyydestä sekä avioerosta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että sakramentaalisuuden käsitteen soveltaminen vanhoillislestadiolaiseen avioliitto-opetukseen on haastavaa. Vanhoillislestadiolaisessa perinteessä ei yleisesti käytetä termiä sakramentaalisuus. Sakramentaalisuuden sijaan puhutaan Jumalan ja Kristuksen armosta ja anteeksiantamuksesta. Tämä määritelmä muistuttaa sisällöllisesti yleistä luterilaista tapaa kuvata sakramenttien merkitystä. Tämän perusteella vanhoillislestadiolaisessa teologiassa sakramentaalista on sakramenttien lisäksi sanan saarna ja syntien anteeksiantamus. Vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaan anteeksiantamus saadaan tosiasiallisesti Jumalan seurakunnan kautta. Kristuksen armo vastaanotetaan yhteisöllisesti. Armon ja anteeksiantamuksen vastaanottamisella on ekklesiologinen ulottuvuus. Samoin sakramenttien sakramentaalisuudella on ekklesiologinen ulottuvuus. Sakramenttien tulkitaan vahvistavan ihmisen uskoa, anteeksiantamusta sekä yhteyttä Jumalaan ja Jumalan seurakuntaan. Myös avioliiton, ja parisuhteen, sakramentaalisuus voidaan ymmärtää ekklesiologisesta näkökulmasta. Aviopuolison olisi hyvä olla samalla tavalla uskova, jotta avioliitossa olisi mahdollisuus oikeaan anteeksiantamukseen ja hyvän omantunnon säilyttämiseen. Aviopuolisoiden välinen uskonyhteys nähdäänkin tämän vuoksi tärkeänä, sillä se mahdollistaa myös yhteyden Jumalan seurakuntaan. Mikäli puolisoa ei saada liikkeen sisältä, tulkitaan Jumalan tarkoittaneen ihmisen elämään naimattomana. Liikkeen opetuksen mukaan perhe perustetaan avioliiton kautta eli seksuaalisuus ja mahdollisten lasten saaminen kuuluu avioliittoon. Vanhoillislestadiolainen opetus ymmärtää lapset Jumalan lahjaksi. Tästä syystä myös lasten saaminen saa opetuksessa sakramentaalisen merkityksen. He ovat lähteiden perustella Jumalan lahjoja, ja heissä näkyy Jumalan läsnäolo sekä luomistyön ihme. Kaikki lapset tulee ottaa vastaan ja sen kautta tunnustaa myös omaa uskoaan. Lasten lukumäärä ei kuitenkaan tee avioliitosta pyhempää, sillä avioliiton tulkitaan olevan itsessään pyhä ja sakramentaalinen. Lähteiden mukaan vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa avioliitto rajataan heteroseksuaalisiin suhteisiin. Aviosuhdetta on tärkeää hoitaa keskustelemalla, Jumalan sanan kuulossa käymällä sekä mahdollisesti hyödyntämällä ammattiapua. Aviosuhteen hoito nähdään tärkeänä, koska avioliiton ajatellaan olevan elinikäinen. Naimaton ihminen voi myös olla osallinen sakramentaalisuudesta, sillä sakramentaalisuus on etenkin yhteyttä Jumalan seurakuntaan ja sieltä saarnattavaan syntien anteeksiantamukseen. Tästä syystä naimattoman osa on yhtä hyvä kuin naimisissa olevan, sillä uskon yhteys on avioliittoa tärkeämpi asia. Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa avioliitto yhdistetään osaksi Jumalan seurakuntaa ja sen kautta saatavaa synninpäästöä. Sakramentaalisuuden ajatus saa merkityksensä tätä kautta. Sakramentaalisuus ei tämän perusteella ole täydellistä muutoin kuin Jumalan seurakunnan ja sieltä kuultavan syntien anteeksiantamuksen kautta.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Oulun hiippakunnan naispappeuden kehitystä ja sen heijastumista lehtien uutisointiin vuosien 2000–2023 aikana. Tutkielmassa pyritään ymmärtämään naispappeuden hyväksymisen prosessia Oulun hiippakunnassa ja tarkastellaan siihen liittyviä konflikteja, kokemuksia ja muutoksia. Tutkielmassa keskitytään naispappeuden pohjalta sukupuolten tasa-arvoon työelämässä. Naispappeuden kehittymisen, parantuneen tasa-arvon ja muutoksien vaikutuksia heijastetaan tutkielmassa Oulun hiippakunnan dynamiikkaan. Tutkielman teemoja lähestytään aikaisemman tutkimustaustan kautta, joka keskittyy feministiseen teologiaan. Tämän laadullisen tutkielman aineisto kerättiin internetissä olevista lehdistä, joissa käsiteltiin konkreettisesti Oulun hiippakuntaa ja naispappeutta. Aineistoon valikoitui 35 uutista, jotka vastasivat tutkimuskysymykseen sisällöllisesti. 35 uutista analysoimalla pyrittiin hahmottamaan naispappeuden kehitystä ja sen heijastumista lehtien uutisointiin. Tutkielmassa selvisi, että Oulun hiippakunnan naispappeuden hyväksyminen ja sen kehitys eivät ole olleet lineaarisia prosesseja vaan ne ovat olleet täynnä haasteita, saavutuksia ja keskusteluja eri näkökulmista. Naispappeuden vastustus ja hyväksyminen heijastelevat laajempaa yhteiskunnallista ja teologista kontekstia, joka on muovannut kirkon rakenteita ja käytäntöjä. Lehdet tarjosivat tärkeän alustan naispappeuden käsittelylle ja ymmärtämiselle. Lehdet ovat myös keskeisiä feministiteologian näkökulmien esiintuojia yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa keskustelussa. Ne ovat tarjonneet tilaa erilaisille äänille ja näkökulmille, mikä on tuonut Oulun hiippakunnan naispappikeskustelun laajalle yleisölle näkyväksi.

Tutkimus on filosofian historian aatehistoriaa, jota tehdään kirjallisuuden avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan atomistien ja erityisesti Lucretiuksen filosofiaa ja jumalakäsityksiä. Muita tunnettuja Atomisteja antiikissa olivat esimerkiksi Demokritos (460–370 eaa.) ja Epikuros (341–270 eaa.), joita esitellään tutkimuksessa. Lucretius oli Roomalainen filosofi ennen ensimmäistä vuosisataa noin (97–55eaa). Tutkimus jakautuu kuuteen erilliseen osioon. Aluksi ensimmäisessä osiossa esitellään Lucretiukseen vaikuttanutta filosofista koulukuntaa nimeltä epikurolaisuus. Ennen epikurolaisuutta esitellään antiikin atomiopin historiaa ennen Epikurosta, jolloin esitellään Demokritos ja Leukippos. Tutkimuksessa esitellään epikurolaisuuden perustaja Epikurosta ja hänen etiikkaansa, tietoteoriaansa ja käsityksiään jumalista sekä Epikuroksen vaikutusta Lucretiukseen. Lucretiuksen filosofiassa tarkastellaan atomeita, avaruutta, kuvaoppia, skeptisismiä, sielun käsityksestä, kuoleman tulkintaa ja etiikkaa. Tutkimuksessa tarkastellaan Lucretiuksen käsityksiä jumalista sekä eri tutkijoiden näkemyksiä Lucretiuksen jumalakäsityksistä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös Rooman uskonnollisuutta ja uskontoon viittaavia käsitteitä. Tutkimuksessa esitetään lyhyesti runo, jossa Lucretius kuvaa Roomalaista Venus jumalaa. Viimeisessä luvussa esitellään myös Lucretiuksen myöhempää vaikutusta filosofiaan, kulttuuriin ja tieteeseen. Lucretiuksen teoksista käytän lähteenä pääasiassa Paavo Nummisen kääntämää ja johdannolla varustettua teosta nimeltä Maailmankaikkeudesta (De rerum natura). Tutkimuksen tavoitteita on todistaa Visa Heleniuksen tekemän tutkimuksen johtopäätöksiä Lucretiuksen ongelmallisista jumalista oikeiksi ja kuvata antiikin atomiopin suhdetta antiikin jumalauskoon.