Browsing by master's degree program "Master's Programme in Scandinavian Languages and Literatures"

Idiom hör till flerordsenheter eller fraseologismer. De består av två eller flera lexikaliska enheter och har en relativt fixerad form. De har en figurativ betydelse som inte är härledbar ur de ingående enheternas betydelse. Idiom lärs in som block, främst på en avancerad nivå av L2-studierna. Jag ville ta reda på om läroböckerna i A -svenska tar upp idiom i den senare hälften av gymnasiestudierna. Hur många idiom finns det i böckerna? Ska eleven bara förstå idiomen eller också kunna producera dem? Mitt material består av de fyra sista delarna av Finn Lecturas serie Inne för kurserna 5, 6 , 7 och 8 i gymnasiet. Jag excerperade alla idiom i böckerna och noterade om de enligt böckerna skulle förstås och/eller produceras. I Inne 5 fanns det 31 idiom av vilka fyra, dvs. 12,9 %, skulle produceras. I Inne 6 var antalet idiom 72. Tre av dem, alltså 4,2 %, skulle produceras. Inne 7 hade 102 idiom av vilka 16 förväntades att bli producerade. Det utgör 15,7 % av idiomen. I Inne 8 hittade jag 67 idiom. Av dem skulle sju idiom, dvs. 10,4 %, produceras Antalet idiom var relativt stort, men bara en bråkdel av dem skulle produceras av eleven. För inlärning skulle det vara nödvändigt att eleven också producerar idiomet ifråga. Största delen av idiomen utgjordes av partikelverb.

I min avhandling undersöker jag nyblivna svensklärare och deras uppfattningar om sin egen språkfärdighet i svenska. Med begreppet nybliven svensklärare avses i kontexten av denna avhandling en finskspråkig ämneslärare i svenska som andra inhemska språk med högst fem års arbetserfarenhet. Syftet är att ta reda på hurdana uppfattningar nyblivna svensklärare har om sin egen språkfärdighet i början av deras svensklärarkarriär. Jag är även ute efter att kartlägga hurdana styrkor och utmaningar nyblivna svensklärare upplever i sin språkfärdighet. För min undersökning har jag intervjuat fem nyblivna svensklärare. Svensklärarna är alla kvinnor mellan 24 och 30 år från olika delar av Finland. Tre svensklärare undervisar svenska i grundskolan och två undervisar inom vuxenutbildningen. Mitt material består av fem individuella temaintervjuer med de deltagande svensklärarna. I analysen har jag utnyttjat fenomenografi, som utgår ifrån att granska variationen bland de uppfattningar svensklärarna har om sin egen språkfärdighet genom att bilda kvalitativt åtskilda kategorier som beskriver dessa uppfattningar. Utifrån analysen var det möjligt att identifiera fyra olika uppfattningar svensklärarna hade om sin språkfärdighet: stark och mångsidig, tillräcklig och vardaglig, osäker och kritisk samt välvillig och optimistisk. Alla svensklärare uppskattade att de egna kunskaperna i svenska var åtminstone tillräckliga för att klara sig i undervisningsarbetet. Svensklärarna identifierade sammanlagt tre styrkor i sin språkfärdighet: grammatik, muntlig produktion och användningen av svenska på olika färdighetsnivåer. Största delen uppfattade grammatiken som en språklig styrka, vilket visade sig ha en positiv inverkan på deras självförtroende och ökade känslan av den självupplevda yrkesskickligheten. Svensklärarna identifierade också fyra utmaningar i sin språkfärdighet: ett konsekvent uttal av svenska, användningen av svenska på lägre färdighetsnivåer, den skriftliga produktionen och att tala svenska utanför undervisningskontexten.

Syftet med denna avhandling är att undersöka hur retoriska medel används i influerares reklaminlägg på Instagram. De specifika retoriska medel som undersöks är ethos-, pathos- och logosargument, därtill undersöks bildens retorik. Metoden som används är retorisk analys och materialet består av reklaminlägg gjorda av olika influerare. Influerarna är svenska och kan klassas som Sveriges mest inflytelserika influerare utifrån deras följarantal på plattformen Instagram. Studien är kvalitativ och strävar efter att undersöka ifall det är möjligt att urskilja skillnader i influerarnas användning av de retoriska medlen beroende på hurdan produkt det är som marknadsförs. Materialet har delats i tre olika kategorier beroende på produktens sort. Kategorierna är följande: mat, mode och skönhet. I undersökningen dras paralleller mellan retorik och sociala medier och analysen visar retorikens relevans i dagens samhälle, speciellt i yrket som influerare. De forskningsresultat som undersökningen resulterar i är bland annat att inläggen inom kategorin skönhet är logosstarka och därmed betonar sakargument. Inläggen som undersökts i kategorin mode inkluderar flera pathosargument, dvs. innehåller många känsloväckande argument. Inläggen i matkategorin har en jämn fördelning av ethos-, pathos- och logosargument. De slutliga forskningsresultaten kan inte anses vara definitiva på grund av diverse yttre faktorer som möjligtvis kan ha påverkat resultaten, däremot kan de ses som riktgivande. Avhandlingen kan förhoppningsvis inspirera för framtida forskning inom sociala medier och retorik och därmed bidra till en ökad förståelse samt ett mer kritiskt perspektiv till reklam på sociala medier.

I denna avhandling har jag gjort en korpusundersökning i förekomsten av uttrycket jag tänker att som epistemisk markör i två sverigesvenska nyhetsmedier och dess användningsområden. Syftet med undersökningen var att ta reda på hur ofta uttrycket jag tänker att förekommer i svenska nyhetstexter jämfört med jag tycker att och om användningen av uttrycket har ökat. Jag har också analyserat kvalitativt i vilka språkliga sammanhang uttrycken förekommer. Ytterligare har jag diskuterat kring engelskans möjliga roll i spridningen av jag tänker att som epistemisk markör. Materialet bestådde av korpussamlingar från korpusverktygen Korp från Göteborgs universitet. Resultaten visar att användningen av tänka i epistemisk position har blivit vanligare och börjat komma närmare betydelsen hos tycka i de senaste åren. Användningen av tycka i samma position har ökat samtidigt i de två sverigesvenska nyhetsmedier. Detta kunde tyda på att det har blivit vanligare att uttrycka eller fråga efter subjektiva ställningstaganden i nyhetsmedier i världen som har blivit mer och mer individuell.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia muutoksia B1-ruotsin oppikirjojen suullisissa tehtävissä tapahtuu ala-asteen ja lukion välillä. Mahdollisia muutoksia ja niiden syitä pohditaan aiheelle oleellisen kirjallisuuden ja opetussuunnitelmien avulla. Tutkimus on relevantti uusien opetussuunnitelmien ja opetusmateriaalien takia. Kyseisiä muutoksia ei myöskään ole aikaisemmin tutkittu. Puhuttu kieli on kielen alkuperäinen muoto ja sillä on paikkansa myös monien ihmisten arjessa. Koulumaailmassa kirjoitettu kieli on kuitenkin ollut kieltenopiskelussa dominoivampi osapuoli monien vuosien ajan. Vasta 1970-luvun ja kommunikatiivisen kieltenopetuksen tuomien muutosten jälkeen puhuttu kieli on alkanut saada enemmän painotusta. Muutos on vienyt pääpainon täydellisestä ääntämisestä kykyyn kommunikoida suullisesti muiden kanssa ja tulla ymmärretyksi. Tutkielman materiaalina toimii kaksi kirjasarjaa. Trampolin-kirjasarjan kirjat edustavat ala- ja yläkoulun oppimateriaalia, kun taas Fokus-kirjasarjan kirjat edustavat lukion oppimateriaalia. Molemmat kirjasarjat on tehty uusien opetussuunnitelmien mukaisiksi. Materiaali on analysoitu käyttäen laadullista sisällönanalyysia. Lisäksi tutkimus sisältää tulosten pohjalta tehtyjä omia havaintojani materiaalista. Tutkielman tulokset osoittavat, että eri koulutasojen välillä on joitain selkeitä eroja ja joitain hieman pienempiä eroja. Ylemmille tasoille mentäessä ääntämisen harjoittelu muuttuu toistamisesta lukemisen kautta harjoitteluun. Suulliset tehtävät muuttuvat myös työtavoiltaan kattavimmiksi ja sisältävät monipuolisempaa työskentelyä. Lisäksi tehtävät, jotka sisältävät draaman piirteitä, pelejä ja leikkejä, muuttuvat harvinaisemmiksi. Tutkielmassa näitä muutoksia tulkitaan aiheelle relevantin kirjallisuuden ja opetussuunnitelmien avulla. Tämänhetkisten kieltenopetuskäsitysten mukaan opetuksessa ei tähdätä täydelliseen ääntämiseen, jonka lisäksi opetussuunnitelmissa linjatut tavoitteet ääntämiselle lukion B1-ruotsissa edellyttävät perusteiden osaamista. Lukion opetussuunnitelman perusteissa mainitaan lisäksi, että opiskelijan tulisi oppia käyttämään kieltä luovasti ja rakentavasti. Tämän voidaan nähdä selittävän, miksi lukiossa on työtavoiltaan kattavampia ja monipuolisempia tehtäviä. Pelejä ja leikkejä käytetään opetuksessa motivoimaan ja ne nostetaan myös peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa tärkeäksi työtavaksi. Pelien ja erilaisten leikillisten tehtävien määrän lasku lukioon mentäessä on täten linjassa näiden ohjeistusten kanssa. Lisäksi lukion opetussuunnitelman painotus luovaa ja rakentavaa kielenkäyttöä kohtaan voidaan ajatella selittävän muutoksen kohti tehtäviä, joissa on paremmat mahdollisuudet ilmaista itseään.

Denna avhandling fokuserar på klarspråk i skrivprocessen och inkluderar både text och kontext. För att få en djupare bild av klarspråk och dess genomförande är det viktigt med tillgång till textens bakomliggande kontext, eftersom detta ger kunskap om skrivprocessen och verksamheten, som påverkar klarspråkets genomförande, genomslag och möjligheter. Studiens syfte är att undersöka hur redigeringen av en broschyr går till vid svenska bildningstjänster i Esbo stad, med fokus på ändringar och motiveringar, den bakomliggande processen samt verksamheten i koppling till genomförande av klarspråk. I avhandlingens bakgrund och teoretiska referensram redogör jag för myndighetsspråk och klarspråk (Nord 2011; Nyström Höög, Söderlundh & Sörlin 2012; Nord 2017), samt kopplar detta till den finländska kontexten och dess normer (Hanell 2011; Tolvanen 2014, 2016; Lassus 2017a). En viktig aspekt är även kopplingen mellan klarspråk och språkpolitik samt realiserad tillämpning av klarspråksprojekt (Lind Palicki 2014; Nord 2014; Lind Palicki & Nord 2015). På broschyren genomförs en klarspråksanalys, främst utgående från klarspråksprinciper i Sommardahl (2012), men inkluderar även andra verk så som Hedlund (2006), Språkrådet (2014) och klarspråkstestet (Språkrådet u.å.). Materialet består av broschyren Välkommen till skolan (2020) samt intervjuer med broschyrens två redigerare. Intervjumaterialet ger både en mer helhetsmässig bild av processen samt konkreta detaljer och exempel kopplade till broschyren. Utgående från intervjumaterialet har redigerarna bearbetat textens disposition, innehåll och information, främst med tanke på den tänkta läsaren. Flera olika aspekter har tagits i beaktande av redigerarna, och dessa motiveras bland annat med att underlätta förståelse och inkludera relevant, väsentligt samt tydlig information. Dock har redigerarna inte explicit fokuserat på eller tagit klarspråksprinciperna i beaktande under redigeringsprocessens gång. Studiens klarspråksanalys visar ändå att broschyrerna till en stor del följer klarspråksprinciperna, speciellt med tanke på textens disposition, informationsurval och perspektiv. Broschyrens läsare är något som understryks mycket under intervjuerna, och majoriteten av ändringarna i broschyren som har gjorts kan kopplas till den tänkta läsaren. Utgående från intervjuerna och klarspråksanalysen är broschyrens innehåll och språk i stor grad mottagaranpassat. I kontrast till tidigare studier gällande klarspråk, har mottagaranpassningen i denna fallstudie spelat en stor roll i skrivprocessen, vilket även syns i den färdiga broschyren. Verksamheten vid svenska bildningstjänster i Esbo verkar i relativt stor grad ge möjligheter för klarspråk i broschyren. Trots att det inte handlar om explicita verktyg eller hjälpmedel för att uppnå klarspråk i broschyren, finns det ändå underliggande aspekter som skapar möjligheter för klarspråk. Majoriteten inom enheten verkar ha en positiv syn på klarspråk, mycket samarbete ingår och redigerarna har haft tillräckligt med tid för att redigera broschyren. Den viktigaste aspekten handlar ändå om redigerarna själva, eftersom de i detta fall till en stor grad genomfört ändringar som kan kopplas till klarspråk.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä keinoin monikulttuurisuutta ja siihen liittyviä teemoja ja ilmiöitä tuodaan esiin ja käsitellään ruotsi toisena kotimaisena kielenä -oppiaineen B1-oppimäärälle suunnitelluissa kirjasarjoissa. Tutkielmassa tarkastellaan neljän eri oppikirjan välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja ja pohditaan yhteyksiä sekä niiden että opetussuunnitelmissa asetettujen oppimistavoitteiden välillä. Oppikirja-analyysi keskittyy B1-ruotsin moduulissa RUB4/RUB14 käytettäväksi tarkoitettujen oppikirjojen tarkasteluun. Tutkielman materiaalina toimii neljä kyseisen moduulin oppimistavoitteiden pohjalta suunniteltua oppikirjaa. Neljästä kirjasta kaksi ensimmäistä, WSOY:n vuonna 2008 julkaisema Magnet 4 ja Otavan vuonna 2007 julkaisema Galleri 4 ovat olleet käytössä vuosien 2003 ja 2015 julkaistujen lukion opetussuunnitelmien voimassaoloaikana. Kaksi jälkimmäistä oppikirjaa, SanomaPro:n vuonna julkaisema Precis 4 sekä Otavan vuonna julkaisema Fokus 4 ovat vastaavasti käytössä nykyään samanaikaisesti vuonna 2019 ja 2021 julkaistujen lukion uusien opetussuunnitelmien kanssa. Monikulttuurisuutta ilmiönä on lukion opetussuunnitelman perusteissa suunniteltu käsiteltävän ruotsin B1-oppimäärän mukaisesti vain moduulissa 4 (RUB4, LOPS2003 ja RUB14, LOPS2019), joka keskittyy elinympäristöjen, kulttuurien ja yhteiskuntien tuntemukseen ja niistä keskustelemiseen sekä tekstintuottokykyyn.Tutkimusmetodina tässä laadullisessa tutkimuksessa olen hyödyntänyt laadullista sisällönanalyysia ja funktionaalista tekstianalyysia luodakseni selkeämmän kuvan siitä, kuinka tutkielmassani analysoitavat oppikirjojen tekstit ja tehtävät täyttävät oman tehtävänsä monikulttuurisuuden ja siihen liittyvien ilmiöiden opettamisessa ja viestimisessä opetussuunnitelmien tavoitteiden mukaisesti. Tutkielman tulokset osoittavat, että monikulttuurisuutta käsitellään oppikirjoissa suhteellisen monipuolisesti ja erilaisista näkökulmista. Oppikirjojen Magnet 4, Precis 4 ja Fokus 4 tekstit ja tehtävät sisältävät kattavimmin monikulttuurisuuteen liittyviä teemoja ja niitä käsitellään laajimmin näissä kolmessa oppikirjassa. Galleri 4 -kirjassa monikulttuurisuuden käsittely jää hieman kapeaksi teemojen ja ilmiöiden monipuolisuuden osalta. Oppikirjojen sisällöt monikulttuurisuusteeman osalta vastaavat kuitenkin suurilta osin opetussuunnitelman tavoitteita, ja myös vanhemmat oppikirjat sisältävät monipuolisia näkökulmia teeman käsittelyyn, vaikka kulttuuriin ja kansainvälisyyteen liittyviä oppimistavoitteita onkin vuoden 2003 lukion opetussuunnitelman perusteissa esitetty vuoden 2019 opetussuunnitelman perusteita vähemmän.

A1-kielen opetus varhennettiin keväästä 2020 lähtien alkavaksi viimeistään peruskoulun 1. vuosiluokan kevätlukukaudella. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää rehtorien mielipiteitä varhennettuun kieltenopetukseen liittyvistä haasteista ja onnistumisista. Tutkimuksen avulla kartoitetaan niin rehtorien näkemyksiä kuin mielipiteitä, joita opettajat, oppilaat ja oppilaiden vanhemmat ovat esittäneet rehtoreille. Tutkimuksessa tarkastellaan myös vuonna 2020 toteutunutta kielitarjontaa ja verrataan sen vastaavuutta oppilaiden ja vanhempien esittämiin toiveisiin kielitarjonnasta. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, joka osoitettiin maakuntakeskuksissa sijaitsevien koulujen rehtoreille. Tutkimusaineisto koostuu 47 kyselyvastauksesta, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Varhennettu kieltenopetus on otettu vastaan lähes kaikissa kouluissa positiivisesti. Erityisesti oppilaat suhtautuvat kieltenoppimiseen innokkaasti, minkä koetaan lisäävän merkittävästi opettajien motivaatiota. Oppimateriaalien ja lisäkoulutuksen koetaan olevan riittävää, jotta opetusta voidaan toteuttaa ongelmitta. Keskeisimmät haasteet varhennetun kieltenopetuksen toteuttamisessa liittyvätkin juuri materiaalin tai riittävän koulutuksen puutteeseen. Kielivalikoima on osoittautunut varhennetun kieltenopetuksen alkutaipaleella suppeaksi. Englantia opiskellaan kaikissa kouluissa ja vain harvat koulut tarjoavat muita A1-kieliä englannin lisäksi. Kielivalikoiman laajentamiseen liittyviä toiveita esiintyy, mutta erityisesti vähäiset oppilasmäärät ovat olleet esteenä kieliryhmien toteutumiselle.

Denna magisteravhandlings syfte är att jämföra svenska översättningar av eddadikten Skírnismǫ́l för att utreda hurdana skillnader som finns mellan källtexten och översättningarna samt översättningarna sinsemellan. Skillnaderna kan vara stilistiska, ändringar i versmåttet, eller innehållsliga, ändringar i betydelsen. Ytterligare diskuteras huruvida dessa ändringar och skillnader kan leda till avvikande tolkningar av diktens innehåll. Denna studie ger insikt i hur översättning ändrar en text och hur översättningar kan ändras över tid. I analysen utnyttjas nio svenska översättningar av Skírnismǫ́l från 1800-talet till nutiden. Resultatet bekräftar att några ändringar förekommer, dock översättarna tydligen är insatta i eddadiktningens konventioner.

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on selvittää, missä määrin kaksi kaksikielistä ystävää käyttää koodinvaihtoa ruotsin, suomen ja englannin välillä ja mitä eri funktioita koodinvaihdolla on sekä miten se edistää keskustelun etenemistä nauhoitetussa keskustelussa Måndagsnack. Lisäksi tutkin, että esiintyykö koodinvaihto joidenkin tiettyjen aihealueiden ja teemoja yhteydessä tai joissakin erityisissä jaksollisissa ympäristöissä. Koodinvaihdolle ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta yleisesti se käsitetään kahden kielen hallitsemiseksi äidinkielen tasolla. On olemassa kuitenkin joitakin perinteisiä ja yleisesti tunnettuja määritelmiä. Muun muassa Poplack (2017) määritellee koodinvaihdon vaihtoehtoiseksi jaksojen käyttämiseksi kahdesta tai useammasta kielestä. Auerin (1984) mukaan koodinvaihto tarkoittaa vuorottelevaa kahden tai useamman koodin käyttöä toisesta kielestä yhdessä ja samassa vuorovaikutteisessa jaksossa. Koodinvaihto on yleinen piirre kaksikielisten henkilöiden kielenkäytössä, mutta kaksikielisyys ei ole myöskään käsitteenä yksinkertainen määrittää. Kaksikielisyydestäkin, kuten koodinvaihdosta, on olemassa joitakin tunnettuja käsitteitä. Weinreich (1968) määrittelee kaksikielisyyden vuorottelevana kahden kielen harjoittamisena. Bloomfield (1970) puolestaan määrittää kaksikielisyyden kielen käytöksi kahdella tai useammalla kielellä äidinkieltä vastaavalla tasolla. Kielikontaktit liittyvät kaksikielisyyteen ja koodinvaihtoon siten, että ne ovat useimmiten seurauksena ihmisten liikkuvuudesta, kuten esimerkiksi maahanmuutosta ja kolonialismista, jotka ovat johtaneet kielikontakteihin. Tutkielmassa toimii materiaalina keskustelu Måndagsnack, joka on nauhoitettu ja litteroitu Emergent syntax för samtalsspråk-projektia varten Helsingissä vuonna 2016. Nauhoite kestää noin tunnin ja transkriptio on pituudeltaan 58 sivua. Nauhoitteessa ystävykset Alma ja Linus keskustelevat vapaamuotoisesti keskenään ja mukana nauhoitusprosessissa on myös tutkimusassistentti, jonka rooli on tosin hyvin pienimuotoinen eikä hän anna valmiiksi puheenaiheita keskustelua varten. Tutkielman metodina hyödynnetään keskusteluanalyysin käsitteistöä, mikä tarkoittaa, että tutkielma ei ole täysin keskusteluanalyyttinen, vaan että tutkielman materiaalina toimivaa keskustelua analysoidaan keskusteluanalyysissä käytettävän terminologian pohjalta. Keskusteluanalyysin (conversational analysis) kehittivät 1960-luvulla Harvey Sacks, Emanuel Schegloff ja Gail Jefferson. Keskusteluanalyysissä keskitytään tutkimaan muun muassa keskusteluissa esiintyviä sekvenssejä, vuoronottoja, korjauksia ja preferenssirakenteita. Keskusteluanalyysi on kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä, jossa hyödynnetään empiirisiä materiaaleja, kuten esimerkiksi litterointeja oikeista keskusteluista. Tässä tutkielmassa on hyödynnetty keskusteluanalyysin lisäksi myös pragmaattista analyysiä, mikä tarkoittaa sitä, että keskustelussa ei ole ainoastaan keskitytty kirjaimellisiin merkityksiin, vaan analysoimisessa on otettu huomioon, mitä keskustelussa tapahtuu käytännössä ja mitä epäsuoria ja suoria tekijöitä vaikuttaa lausuntojen taustalla. Tutkielman tulokset osoittavat, että koodinvaihdolla on useita eri toimintoja, jotka edesauttavat keskustelun sujuvuutta. Koodinvaihtoa käytetään yleensä, kun siteerataan muiden henkilöiden puhetta suoraan, sillä silloin sanoman viesti ei muutu eikä puhujan tarvitse nähdä vaivaa kääntääkseen puhetta, jos kaikki keskustelunosallistujat ymmärtävät samoja kieliä. Toiseksi, koodinvaihto esiintyy yleensä silloin, kun haetaan sanoja tai oikeaa termiä. Jos oikea sana ei löydy keskustelun pääkielellä, voi olla helpompi vaihtaa koodi toiseen kieleen, jonka kaikki keskustelunosallistujat hallitsevat ja jolla oikea sana löytyy, niin että keskustelu ei keskeydy. Koodinvaihto on myös riippuvainen teemasta, sillä keskustelusta nousee esiin selkeästi kolme teemaa: Videoprojekti Visual Jockey, Linuksen puhelimen sisältö sekä kalenteri ja niin kutsuttu to do-lista, joiden yhteydessä vaihdetaan koodia useammin muihin aihealueisiin verrattuna. Koodinvaihtoa voidaan myös käyttää vahvistamaan lausuntoa, mikä tarkoittaa sitä, että vaihtamalla koodia halutaan painottaa lausunnon sanomaa ja osoittaa tunteita, joita siihen liittyy. Viimeiseksi, yksi koodinvaihtoon johtavista syistä on laukaisu, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi paikan- tai tuotenimi, joillain muulla kuin keskustelun pääkielellä voi laukaista koodinvaihdon. Tiivistettynä keskustelunosallistujat, Alma ja Linus vaihtavat koodia aktiivisesti ruotsin, suomen ja englannin välillä, jotka ovat keskustelussa esiintyvät kontaktikielet. Heidän keskustelunsa on sujuvaa eikä se häiriinny koodinvaihdosta, vaan on selkeästi luonnollinen ilmiö heidän keskustelussaan, minkä osoittavat muun muassa useat myötäilyt.