Browsing by master's degree program "Master's Programme in Society and Change"

The United States presidential elections are one of the most followed events in the world. The 2016 presidential elections will be remembered as one of the contentious elections ever. Donald Trump became the president against all odds. His campaign slogans “Make America Great Again” and “America First” promised to return the power to the people and redefine Americas’ role in the world. Trump’s campaign speeches were full of rhetoric that echoed the sentiments of the past presidents. His nativist speeches were full of anti-establishment appeals and racially heated language. The political polarization had divided the country, and amidst this Trump rose to presidency. His victory was rooted in the cultural and political changes that began decades earlier, and Trump’s presidency was the culmination of long-term developments. The thesis examines how Donald Trump used history politics in his general election campaign speeches. The primary sources of the thesis consist of general election speeches, from March to November in 2016. The thesis utilizes qualitative content analysis, in which primary sources are critically examined and compared, within the framework of history politics. The thesis relies on Jouni Tilli’s policy concept typology of history politics and Pilvi Torsti’s definition of history politics. The definitions of politicization and engagement in politics are a useful tool for analysing how Donald Trump blurred the line between myth, history and the past in his speeches. The theoretical framework of history politics refers to history being used in politics; it can manifest through political motives. Using history in political speeches is away to create a connection between the past and the present. The thesis also employs populism, which is used as analytical tool, when examining the political speeches. The thesis employs source-based analysis of primary sources, through research questions, within the framework of history politics. As well as looks how populism is expressed in the campaign speeches. The thesis also examines the rhetoric and themes of the Trump campaign, in order to understand the wider context and the outcomes of history politics. The analysation of the primary sources revealed that Trump exploited the conservative populist rhetoric that intertwined with history. His campaign message was appealing to the white working- and middle-class voters, who felt like they had been overlooked and left behind by the politicians and society. Trump capitalized on Richard Nixon’s “Silent Majority” and Ronald Reagan’s “Make America Great Again” narratives and transformed it to fit his populistic rhetoric. Trump presented himself as an outsider who provided simple solutions to big issues. He used history to justify the political rhetoric of the campaign. The most important result of the thesis was that history was politicized and used as the pivotal narrative in Trump’s campaign speeches. The history politics framework provided the thesis platform from which the campaign speeches could be analysed, and it created a context for the motives of using history in politics. Trump reused the political rhetoric of the past and intertwined it with populism.

Tutkielmassa tarkastellaan taiteilija Kaj Stenvallin maalauksia laadullista visuaalisen semiotiikan menetelmää soveltaen. Tutkielmassa analysoidaan, miten Kaj Stenvallin maalauksissa kritisoidaan Ukrainan sodan kontekstissa Vladimir Putinin toimia, sekä millaisia tulkintoja sekä merkityksiä voidaan löytää Stenvallin maalauksista. Maalauksia lähestytään tutkielmassa poliittisesti diskursiivisen taiteen sekä deliberatiivisen demokratiamallin teoreettisista viitekehyksistä käsin. Tutkimusaineistona käytettiin Kaj Stenvallin Instagram-tililtä löytyviä maalauksia. Sosiaalinen media foorumina ja alustana loi tutkielmalle tarpeen poikkitieteelliseen metodologiseen valintaan, jossa semioottinen analyysi oli tärkeässä roolissa. Yleisöjen rooli ja taiteen suhde poliittiseen keskusteluun olivat tutkimuksen läpi kulkevia tärkeitä teemoja. Tutkimuksessa löydettiin useita semiotiikan kannalta tulkinnallisia merkkejä ja symboleita, sekä ajallisuuden kontekstissa selkeitä viitteitä historiallisiin aikakausiin ja ideologioihin. Stenvallin ironinen ja räikeä ilmaisutyyli maalauksissa kykenee herättämään erilaisten yleisöjen huomion. Lisäksi foorumin merkitys kritiikin ilmenemisellä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on avainasemassa Stenvallin poliittisesti diskursiivisessa taiteessa.

Tarkastelen tässä tutkimuksessa kansakoulun käymisen vaikutusta syntyvyyteen yli ajan Suomen maalaiskunnissa 1900-luvun taitteesta toiseen maailmansotaan. Ajanjakso on erittäin merkittävä murrosvaihe suomalaisessa syntyvyyden ja hedelmällisyyden kehityksessä, samoin kuin suomalaisen kansakoulujärjestelmän leviämisessä ympäri maata ja vuonna 1921 säädetyn yleisen oppivelvollisuuden toimeenpanossa. Kansakoulujen määrä maaseudulla yli kolminkertaistui, ja ne muuttivat suomalaista maalaislapsuutta merkittävästi ja peruuttamattomasti, muuttaen myös lasten taloudellista asemaa perheissä ja lasten kasvatuksen kustannuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan kansakoulujen perustamisen vaikutusta syntyvyyteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kuntatasolla. Pääasiallisina aineistoina käytän papiston ylläpitämiin seurakunnittaisiin väestönmuutos- ja väestörakennetilastoihin perustuvia Suomen Virallisen Tilaston julkaisuja, joiden perusteella lasken kunnittaisen syntyvyyden vuosittain, sekä kuolleisuuden, väentiheyden ja nettomuuton kaltaisia kontrollimuuttujia. Koulunkäynnin yleisyyden arviointiin käytän Suomen Virallisen tilaston Kansanopetus-sarjan kunnittaisia tietoja kansakoulujen ja koululaisten määristä. Yhdistämällä eri aikoina perustettavia maalaiskuntia rajoiltaan vakaiksi yksiköiksi saadaan väestö- ja koulutietoja yli 400 yksiköstä, joista 286 on mukana yhteensä neljä vuosikymmentä kattavassa analyysissa. Analyysimenetelmänä toimii kiinteäkertoiminen regressioanalyysi, jossa syntyvyyttä yli ajan kussakin kunnassa selitetään kansakoulujen väestöön suhteutetun määrän sekä koulua käyvien estimoitujen väestöosuuksien reaaliaikaisella ja viiveellisellä muutoksella sekä kontrollimuuttujilla. Analyysiluvuissa hyödynnän myös OLS-regressioita poikkileikkausaineistoihin ja käytän kuvailevia tilastoja ja karttoja muuttujien välisten suhteiden tarkasteluun eri ajanjaksoina. Regressioanalyysit antavat tukea hypoteesille, että etenkin aikuisväestön koulutuksella on negatiivinen, kausaalinen yhteys syntyvyyteen yli ajan, ja vaikutus on selvä etenkin eteläisessä Suomessa, missä kansakoulun käyminen oli yleistynyt aiemmin. Näytöt uusien koulujen perustamisen ja lasten koulutuksen vaikutuksesta ovat sen sijaan tulkinnanvaraisempia, mutta jossain määrin koko maan tasolla ilmeneviä. Tyttöjen osuudessa koulua käyvistä osoitetaan olleen isojakin alueellisia eroja erityisesti aivan vuosisadan alussa, mutta osuuksien kehityksellä ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä syntyvyyteen yli ajan. Tulokset antavat suuntaa tulevalle tutkimukselle aiheeseen Suomessa ja ovat sopusoinnussa hedelmällisyyden transition kulttuurista puolta tukevien teorioiden kanssa, mutta merkit kansakoulujen tulon lyhyen aikavälin negatiivisesta yhteydestä syntyvyyteen käyvät yhteen myös lasten hankinnan taloudellista puolta korostavien argumenttien kanssa. Lisätutkimus aiheesta hienojakoisempia muuttujia mittaamaan kykenevällä aineistolla on tarpeen lupaavien ja kiinnostavien havaintojen täydentämiseksi.

Tutkielman aiheena on Euroopan metsäministerikonferenssit ja Suomen harjoittama metsäpolitiikka vuosina 1990–1998. Konferenssien taustalla oli metsien nousu kansainväliselle poliittiselle agendalle 1980-luvulla tropiikin metsäkadon myötä ja kestävää kehitystä käsitelleessä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa 1992. Myös kansallisella tasolla Suomen metsäpolitiikkaa uudistettiin voimakkaasti 1990-luvulla. Ensimmäinen Euroopan metsäministerikonferenssi järjestettiin Strasbourgissa 1990 Ranskan ja Suomen aloitteesta. Toinen metsäministerikonferenssi järjestettiin Helsingissä 1993 ja konferenssin teemana oli kestävä metsätalous. Helsingin konferenssin seurannassa tärkeäksi muodostui niin sanottu ”Helsinki-prosessi”, jossa kehitettiin yleiseurooppalaiset kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit, jotka hyväksyttiin kolmannessa metsäministerikonferenssissa Lissabonissa 1998, johon tutkielma rajautuu. Tutkielman tavoitteena on tutkia, miten Euroopan metsäministerikonferenssit suhteutuivat ajanjakson laajalle levinneeseen metsäpolitiikan kenttään ja millaista metsäpolitiikkaa Suomi harjoitti metsäministerikonferenssien kautta. Tavoitteena on myös tarkastella, miten metsien kestävää käyttöä määriteltiin Helsingin metsäministerikonferenssissa ja sen seurannassa. Koska metsäministerikonferenssit ovat olleet maa- ja metsätalousministeriövetoisia, tutkimusaineistona on käytetty erityisesti maa- ja metsätalousministeriön sekä ulkoasiainministeriön arkistoaineistoa konferensseista, mutta myös julkaistua aineistoa. Soveltuvin osin on myös hyödynnetty muuta 1990-luvun kansainvälistä metsäpolitiikkaa käsittelevää julkaistua ja arkistoaineistoa. Tutkielman teoreettis-metodologinen lähestymistapa soveltaa erityisesti laadullista sisällönanalyysia ja politiikka-analyysin teorioita. Metsäministerikonferenssi -prosessin alkuvaiheen varsin vakiintumattoman toimintatavan voi nähdä muuttuneen rakenteeltaan selkeämmäksi Helsingin konferenssin jälkeen. Strasbourgin konferenssin substanssin painopisteet olivat tieteellisen yhteistyön lisäämisessä, vaikka sillä voi nähdä olleen myös yleispoliittisia merkityksiä. Helsingin konferenssi oli muutos poliittisempaan suuntaan ja konferenssissa käsiteltiin ajankohtaisia metsäpoliittisia aiheita YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin metsiä koskevien päätösten pohjalta. Metsien kestävää käyttöä määriteltiin erityisesti Helsingin konferenssin päätöslauselmassa H1 ”Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteet”, sekä konferenssin jälkeisessä kriteerien ja indikaattorien kehitystyössä. Euroopan metsäministerikonferenssit linkittyivät monin tavoin muihin metsäpoliittisiin prosesseihin. Esimerkiksi Helsinki-prosessi liitettiin valmistautumiseen 1995 järjestettyyn YK:n kestävän kehityksen toimikunnan metsiä käsittelevään kokoukseen, jossa päätettiin myös hallitustenvälisen metsäpaneelin perustamisesta. Kokouksessa Suomi myös tarjoutui järjestämään kansainvälisen kriteeri- ja indikaattoriseminaarin Helsingissä 1996. Suomen metsäpaneeliin liittyvään strategiaan kuului muun muassa aktiivinen osallistuminen kestävän metsien hoidon ja käytön kriteerien ja indikaattorien kehittämiseen. Tätä tavoitetta Suomi edisti myös Helsinki-prosessin kautta. Suomen roolin voi nähdä olleen merkittävä Euroopan metsäministerikonferenssien kannalta: sen lisäksi, että Suomi oli tekemässä aloitetta Ranskan kanssa, se kuului konferenssin järjestäjäorganisaatioon kaikissa kolmessa ensimmäisessä Euroopan metsäministerikonferenssissa.

Euroopan ”pakolaiskriisin” vaiheet vuosina 2015-2016 on yleensä kuvattu erilaisten vastakkainasettelujen kautta. Noin puoli miljoonaa pääasiallisesti Irakista, Afganistanista ja Syyriasta kotoisin olevaa turvapaikanhakijaa saapuivat EU-alueelle tilanteessa, jossa unioni oli tuskin selvinnyt lukuisista edellisistä kriiseistään. Lisäksi ympäri Eurooppaa oikeistopopulistiset ja kansallismieliset poliittiset toimijat keräsivät kannatusta ja unioniin kohdistettiin voimakasta kritiikkiä etenkin taloustilanteeseen ja maahanmuuttoon liittyen. Myös Suomessa yhteiskunnallinen asenneilmapiiri oli kahtiajakautuneempi kuin vuosikymmeniin. Turvapaikanhakijoiden saapuminen jakoi myös tavallista kansaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Uusia ruohonjuuritason toimijoita syntyi ja aktivoitui paitsi turvapaikanhakijoiden vastaanoton tueksi, myös vastustamaan pakolaisten vastaanottoa. Syksyllä 2015 turvapaikanhakijoiden määrä saavutti Suomessa huippunsa ja viranomaisresurssien ehtyessä kansalaisyhteiskunta, kuten Suomen Punainen risti, ottivat aktiivisen roolin turvapaikanhakijoiden majoittamisessa ja myöhemmin suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutumisen tukena. Tutkielmassa tarkastellaan yhdeksän SPR:n vapaaehtoistoiminnassa turvapaikanhakijoiden tukena vuosina 2015-2016 olleen vapaaehtoisen muistoja, kokemuksia ja käsityksiä vapaaehtoistyöstä ”pakolaiskriisin” aikaan. Tarkoituksena on muodostaa käsitys paitsi vapaaehtoistyön toimintaympäristöstä vuosina 2015-2016, myös tarkastella näiden kokemuskerronnassa rakentuvia toimijuuksia kriisiajan ympäristössä. Tutkimus ottaa osaa aiempaan tutkimuskirjallisuuteen yhteiskunnallisen osallistumisen taustalla vaikuttavista asenteista, motivaatioista, merkityksistä ja mahdollistumisesta moderneissa länsimaisissa nyky-yhteiskunnissa. Euroopan lisäksi myös Suomessa maahanmuuttokeskustelu oli turvapaikanhakijoiden määrän kasvun ja oikeistopopulismin kannatuksen nousun myötä entistä kärjistyneempää, eikä turvapaikanhakijoiden vastaanotto helpottanut vuoden 2015 tulehtunutta asenneilmapiiriä. Pakolaisuuteen liittyvä julkinen ja poliittinen keskustelu on kytköksissä paitsi eri maahanmuuttajaryhmiin, myös vastaanottavan yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Haastateltujen vapaaehtoisten vapaaehtoistyön taustoja, motivaatioita, vastuutehtäviä, rooleja ja vuorovaikutusta eri osapuolten kanssa kuvaavissa kertomuksissa toistuvatkin paitsi vastakkainasettelun ja kriisiolosuhteiden asetelmat, myös voimakkaat solidaarisuuden ja auttamishalun kokemukset. Valtaosa vapaaehtoistyöhön liittyvistä muistoista ja kokemuksista liittyivät kuitenkin läheisiksi tulleisiin turvapaikanhakijoihin ja näiden kanssa syntyneisiin tärkeisiin kohtaamisiin. Turvapaikanhakijoiden kertomukset ja kokemukset olivat yhä läsnä kaikkien vapaaehtoisten haastatteluissa ja ne toimivat paitsi vapaaehtoisten itsensä roolien määrittäjinä, myös välittyneellä kerronnallisena kaavalla jäsennellä menneisyyden tapahtumia. ”Pakolaiskriisin” aikaisen toiminnan merkitys näkyi vapaaehtoisten kohdalla eri tavoin, itseilmaisun keinosta omien tunteiden ja huolten helpottamiseen. Käsitykset omasta roolista, itseymmärryksestä ja oman toiminnan merkityksellisyydestä rakentui kuitenkin juuri turvapaikanhakijoiden muodostetuissa sosiaalisissa suhteissa.

I avhandlingen undersöks turism, oro och kroppslighet i samband med medicinsk forskning. Forskningsmaterialet består av sex intervjuer med individer som deltar i det medicinska projektet ABC-123 (pseydonym) samt i den sociologiska undersökningen som följer vaccinprojektet, Socialities of a vaccine trial: Bacteria, Tourists, Local Communities, and Scientists. Den sociologiska undersökningen fungerar som ett komplement till den medicinska forskningen som utförs i en liten by i Västafrika. Den belyser den medicinska undersökningens sociala och etiska aspekter genom att lyfta fram projektet ur forskningsdeltagarnas, det vill säga de finska turisternas synvinkel. Det medicinska projektets namn samt var projektet bedrivs kan inte avslöjas för att garantera anonymitet med tanke på att läkemedelsprojektet fortfarande pågår. Jag benämner därför projektet med pseydonymen ABC-123 och platsen en by i Västafrika. Frågeställningarna jag diskuterar och besvarar är vilka motiv som driver informanterna till att delta i projektet ABC-123, hur de förhåller sig till läkemedelsforskning och vaccinet samt hurdan oro de upplever i och med deltagande i medicinsk forskning. Syftet med forskningsfrågorna är att belysa forskningsdeltagarnas roll i projektet samt att lyfta fram vikten av kontext i läkemedelsforskning. Vid insamling av materialet har jag använt mig av insamlingsmetoderna intervju och deltagade observation. Materialet har analyserats med hjälp av analysmetoderna innehållsanalys och diskursanalys. I analysen och slutdiskussionen presenterar jag självorienterade motiv som att få resa till en ny plats och att njuta av semester som informanternas främsta motiv till deltagande i projektet ABC-123. Informanterna var positivt inställda till medicinsk forskning men beskrev deltagandet i den medicinska forskningen som intressant ur ett turistiskt perspektiv snarare än ur ett vetenskapligt perspektiv. Forskningsdeltagarna erkände ogärna oro i den formella intervjusituationen, utan beskrev sig själva som orädda äventyrare, vilket jag uppfattar som motstridigt då de utanför intervjusituationen i hög utsträckning uttryckte oro. De andra forskarna i projektet Socialities of a vaccine trial: Bacteria, Tourists, Local Communities, and Scientists bekräftar att resultaten i min studie motsvarar resultaten de fått baserat på ett hundratal kvalitativa intervjuer och en täckande survey-undersökning.

This thesis delves into the interactions of residents living within an incomplete and fractured housing project in Catania, Sicilia. It mirrors the everyday experiences to the perception of the residential area of Librino as an urban ruin and symbol of poverty. Through the lens of 'toward an anthropology of the good' (Robbins 2013), this study seeks to uncover the regenerative and socially constructed practices and engagements of everyday life within Librino by using participant observation as research method. Research question is ‘How residents negotiate and situate themselves in the fluid area of segregated space?’. Focus is on their urban condition, intersectional marginalisation, segregation, and foremost, on the acts of engagement that have gradually transformed the community and their environment in the absence of effective policies and infrastructure. The research emphasizes the role and influence of academical knowledge production, as well as the importance of recognizing the responsibility of researchers. Introducing the uplifting and hopeful spirit of many of the residents with ethnographic work challenges stereotypes, and aims to portray these people in Librino not as exotic or criminal 'others', but as individuals with agency and belonging. Reckless urbanisation and the alarming rise in amount of people facing urban poverty are urgent globally shared problems, therefore insight gained from observing life in Librino can provide additional frameworks for future research in this regard. Research was conducted as three-month stay in Librino, immersing into the daily activities of residents and activists from the area. This was done by living with local families, taking part in events and meetings hosted in Librino, to solidarity action and communal projects like sewing club, gardening, and surprisingly, rugby training. These are recorded as fieldnotes and photographs. Theoretical postulations come namely from Henri Lefebvre, David Harvey, Tom Slater, and Setha Low. They are seen on these pages as major contributors on anthropological theories about space and place, urban segregation, and inequality. Lefebvre has conducted a wide scope of urban studies while Low studies the social construction of space. Slater is an avid advocate of research-based policies for sustainable urbanisation, and Harvey has long-constructed radical approach to the neoliberal urban policy, showcasing more democratic approaches. Theory about belonging, agency and communities comes from the canon of Janet Carsten, Pierre Bourdieu, and from ethnographic studies done in communities around Mediterranean. Librino specific knowledge comes from policy publications and urban scholars like Laura Saija who with their colleges have conducted several studies in peripheries of Catania. Other notable contributing work include Andrea Muehlebachs theories about neoliberal welfare in Italia, Janet and Peter Schneiders immense amount of text about Sicilian life, and Phaedra Douzina-Bakalakis ideas about social relations as engagement networks. Three main arguments emerge: Librino possesses unique characteristics as place, social life is nuanced and observed to be vibrant on many arenas, and the people and place in Librino have been abandoned by governing bodies.

Social bonds in primates influence the cooperative interactions and thereby individual fitness. The determinants of close bonds include age, sex, rank, and kinship. In addition, increasing evidence shows that personality, particularly similarity in personality characteristics among partners, also known as personality homophily, is an important factor in bond formation. In Japanese macaques, kinship and sex are the main determinants of close bonds, reflecting the social structure of this despotic, nepotistic macaque species. However, whether and how these socio-ecological factors may constrain the significance of personality in determining bonding is unstudied. The aim of this thesis is to examine whether dyadic personality similarity influences female relationships in a group of semi-wild Japanese macaques. I assessed several personality traits as well as an indicator of curiosity by the frequency of exploring enrichment and experimental devices. 159h of focal data was collected (5h/ind.) of 32 adult and adolescent semi-wild Japanese macaque females living in Affenberg Zoo, Landskron, Austria. Based on the results, the friendships of this group’s female Japanese macaques is determined by kinship, and personality homophily in sociability. The evidence is in accordance with the known social structure typical for the species and previous findings regarding personality homophily in primates.

Islam definieras som finskhetens Andre. Finska kvinnor som konverterat till islam hamnar i ett mellanläge där de identifierar sig med två grupper som inte antas vara kompatibla. Premissen för den här magisteravhandlingen är att någon som är född och uppvuxen i Finland men i vuxen ålder konverterat till islam har en unik insikt i både det finska samhället, vår rasism och våra fördomar och i islam som religion i Finland. Jag har utfört sju intervjuer med kvinnliga konvertiter i södra Finland och diskursanalytiskt analyserat dem ur två huvudsakliga vinklar: identitetsbygget och aktörskapet hos en finsk muslim, samt det finska samhällets inställning till de konverterade muslimerna. I avhandlingen undersöks islamofobi som vardagsrasism och intersektionen av rasism och sexism granskas genom Sara R. Farris femonationalism där finländare försvarar sin främlingsfientlighet genom att kalla det feminism. Femonationalismen är utarbetad för att gälla invandrarkvinnor, men jag argumenterar genom avhandlingen för att teorin också lämpar sig för konverterade muslimska kvinnor i Finland. Avhandlingen är ett tillägg i de akademiska och samhälleliga debatterna om islam, konversion, rasism, sexism och intersektionalitet och kan läggas i relation till forskning om konverterade muslimer i andra europeiska länder.

Tutkielman tavoitteena on kuvata merimetson rauhoitetun aseman merkitystä ihmisten ja merimetsojen välisen konfliktin muodostumisessa Suomen Pohjanmaalla sijaitsevassa Kristiinankaupungin kunnassa. Tutkielma vastaa kysymyksiin, mitä merkityksiä merimetsoon ja sen suojeluun Kristiinankaupungissa liitetään ja millä tavoin paikallistason näkemysten koetaan olevan ristiriidassa lain tuottaman merimetson suojelun kanssa. Tutkielma osallistuu näin laajempaan keskusteluun ihmisten ja merimetsojen välisen konfliktin syistä. Teoreettiseesti tutkielma pohjautuu antropologiseen tutkimukseen ihmisen ja luonnon suhteesta sekä poliittisessa ekologiassakin sovellettuun oikeuspluralistiseen näkökulmaan. Tutkielman aineistonkeruu toteutettiin Kristiinankaupungissa kesän 2019 aikana. Aineisto koostuu kymmenestä haastattelusta, yhdestä ryhmähaastattelusta, noin 200 lehtileikkeestä ja etnografisista kenttämuistiinpanoista. Aineisto analysoitiin temaattisesti koodaamalla. Tutkielma osoittaa, että merimetsoon ja sen suojeluun liitetään moninaisia, toisistaan poikkeavia merkityksiä. Merimetsoon kriittisesti suhtautuville merimetso merkitsee luontoa likaavaa ja tuttua rannikkomaisemaa muuttavaa lajia, joka voi uhata myös käsitystä luonnon tasapainosta. Toisille merimetso taas merkitsee luonnon monimuotoisuutta edistävää lintulajia. Merimetson suojelu puolestaan merkitsee lainsäädännöllistä toimea, joka vaikuttaa merimetsoyhdyskuntien lähellä aikaansa viettävien elämään. Tutkielmassa arvioidaan, että kerroksittaiset oikeusjärjestelmät ovat merimetsokonfliktissa jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Paikallistason oikeudenmukaisuutta koskevien käsitysten mukaan merimetsokantojen rajoittamista pidettiin oikeudenmukaisena, mutta käsitykset törmäsivät Suomen luonnonsuojelulakiin ja EU:n lintudirektiiviin. Oikeusjärjestelmien hierarkkinen suhde puolestaan tuottaa ja kiristää konfliktia.