Browsing by master's degree program "Utbildningsprogrammet i odontologi"

Otsikko: Helsingin yliopiston kliinisen vaiheen hammaslääketieteen opiskelijoiden kyky arvioida juurihoitojen vaikeutta ja tunnistaa juurihoitoja vaikeuttavia tekijöitä Työn aihe: Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kvantitatiivisesta tutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksessa käsiteltiin juurihoitojen vaikeusasteen arvioinnin merkitystä, arviointimenetelmiä, arviointia opetusympäristössä sekä juurihoidon ennustetta heikentäviä ja iatrogeenisille vahingoille altistavia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Helsingin yliopiston kliinisen vaiheen hammaslääketieteen opiskelijoiden kykyä tunnistaa juurihoitoa vaikeuttavia tekijöitä ja juurihoidon vaativuutta. Tutkimuksessa saatiin tietoa siitä, miten yliopisto ja kliininen opetus valmistavat opiskelijoita tunnistamaan juurihoitoja vaikeuttavia tekijöitä ja mitkä tekijät ovat opiskelijoille haastavia. Lisäksi selvitettiin opiskelijat suhtautumista juurihoidon vaativuuden arvioimiseen ja varmuutta arviointien teossa. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten 5/2022 päivitetty Käypä Hoito -suosituksen (KH-suositus) juurihoidon vaativuuden arviointilomake toimii käytännössä. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimukseen osallistui 20 opiskelijaa. Opiskelijat täyttivät esitietolomakkeeseen ja arvioivat kolme juurihoitotapausta. Tapauksiin sisältyivät kirjalliset anamneesit, rtg-kuvia ja valokuvia. Tutkimuksessa vaikeusasteen arviointilomakkeena käy. Tulokset: Tutkimuksessa havaittiin useampi opiskelijoille vaikea tekijä sekä yksi tekijä, jonka tunnistamisessa opiskelijoiden kokemus oli tilastollisesti merkittäviä. Naispuoliset opiskelijat suhtautuivat miehiä myönteisemmin vaativuuden arvioitiin. Vaativuuden arviointilomakkeessa ilmeni myös puutteita. Johtopäätökset: Opiskelijoiden on vaikea arvioida juurihoitojen vaativuutta. Siksi takia opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden hammaslääkäreiden olisi hyvä rutiininomaisesti arvioida tekemiään juurihoitoja käyttäen apunaan standardoitua menetelmää, joka käsittää useimmat vaikeuttavat tekijät. Tutkimuksessa havaittuja opiskelijoille haastavia tekijöitä voitaisiin myös painottaa enemmän opetuksessa.

TUTKIMUKSEN TARKOITUS: Tutkielmassa kootaan yhteen ajantasaisin tieto hopea-diamiinifluoridin (silver diamine fluoride, SDF) käytöstä alle kouluikäisten lasten maitohampaiden dentiinikarieksen hallinnassa suomalaisen terveydenhuollon näkökulmasta. MATERIAALIT JA MENETELMÄT: Materiaalina on käytetty pääasiassa PubMed-tietokannasta kesällä 2022 haettuja artikkeleita. Artikkelihaussa käytettiin hakusanoja silver diamine fluoride, caries, primary teeth, preschool children. Aineistoksi valikoitui yksi meta-analyysi sekä uusimmat satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (randomized controlled trial, RCT). TULOKSET: SDF on bakteriosidinen yhdiste, joka ehkäisee biofilmin kasvua, lisää demineralisoituneiden kiilteen ja dentiinin remineralisaatiota, tukkii paljastuneita dentiinitubuluksia ja estää dentiinin kollageenin entsymaattista hajoamista. SDF, erityisesti vahvuus 38%, pysäyttää dentiinikarieksen etenemisen maitohampaissa tehokkaammin kuin plasebo tai fluorilakka ja vähintään yhtä tehokkaasti kuin lasi-ionomeeritäyte (p <0.001). Yleisin haitta on karioituneen dentiinin värjäytyminen käsittelyn jälkeen mustaksi, mikä on valtaosalle potilaista ja perheistä hyväksyttävää. JOHTOPÄÄTÖKSET: SDF on tehokas ja edullinen yhdiste, joka soveltuu osaksi lasten karieksen modernia nonrestoratiivista ja minimaalista invasiivista hoitoa. Aine on väritöntä nestettä, jota voidaan applikoida suoraan karioituneelle dentiinille ilman preparointia välttäen näin aerosolien muodostusta, ja sen käyttö on yksinkertaista ja edullista. Tämä on eduksi erityisesti hoidettaessa sellaisia alle kouluikäisiä lapsia, joiden ko-operaatio ei riitä paikkaushoidon toteuttamiseksi paikallispuudutuksessa. Pysäyttämällä maitohampaan dentiinikariesleesio voidaan pienentää pulpan ärtymisen, pulpiitin kehittymisen ja hampaan poiston riskiä. Näin voidaan saada hampaalle lisäaikaa, jotta hammas voidaan myöhemmin paikata yleisanestesiassa tai paikallispuudutuksessa tai hammas irtoaa luonnollisesti hampaiston vaidunnan myötä. Käytettäessä SDF:a kaviteetin preparoinnin ja paikkauksen sijaan on aerosolin välttäminen mahdollista, mikä tekee siitä relevantin materiaalin COVID-19 –pandemian aikana ja vastaavissa tilanteissa.

Tutkielmassani esitän yksinkertaisen, luotettavan ja toistettavan 3D-sferoidimenetelmän suusyöpäsolujen invaasion mallintamiseen käyttäen sekä ihmis- että eläinperäisiä matriiseja. Tulokset on julkaistu artikkelissa: Naakka E ym. J Vis Exp. 2019. Protokollassa kuvaan kolmiulotteisen (3D) sferoidimallin lähtien soluviljelmän valmistuksesta aina solujen kuvaamiseen ja saatujen kuvien analysointiin Fiji ImageJ ja Ilastik ohjelmilla. Tämä 3D soluviljelymalli mahdollistaa syöpäsolujen tutkimisen olosuhteissa, jotka jäljittelevät in vivo ympäristöä todenmukaisemmin kuin perinteiset 2D soluviljelmät. Yksi merkittävä ero 3D ja 2D soluviljelmien välillä on soluväliaineen suurempi osuus 3D soluviljelmissä. Soluväliaineen on osoitettu vaikuttavan monimutkaisten mekanismien kautta esimerkiksi solujen ja kudosten kehitykseen ja erilaistumiseen geenejä säätelemällä, sekä syöpäsolujen invaasioon ja metastasointiin. Kaupallisesti on jo saatavilla useita mikroympäristöjä in vitro tutkimuksia varten, mutta yleisesti käytössä olevat eläinkudosperäiset matriisit (esimerkiksi hiirikudosperäinen Matrigel) eroavat kuitenkin proteiinikoostumukseltaan merkittävästi ihmisperäisistä matriiseista. Myogeelin, joka on valmistettu ihmisen kohdun myoomakasvaimesta prof. Salon työryhmässä Oulun yliopistossa, on osoitettu mallintavan hyvin kasvaimen mikroympäristöä. Esitettyä Myogeeli-sferoidi-metodia voidaan hyödyntää esimerkiksi lääkekehityksessä, sekä mahdollisesti tulevaisuudessa personoiduissa syöpäpotilaiden prekliinisissä hoitotutkimuksessa.

Tutkielman tarkoituksena on tutustua kirjallisuuteen koskien ikääntymiseen ja sen vaikutuksesta parodontiumiin ja suun terveyteen. Ikääntyneillä on useasti tekijöitä, jotka voivat lisätä riskiä parodontiitille. Lisäksi tutkielmassa käsitellään parodontiumin ja suun fysiologisia muutoksia ikääntyessä ja pohditaan niiden yhteyttä parodontiittiin. Ikääntymiseen liittyy monia erilaisia fysiologisia ja yleisterveydellisiä muutoksia. Näiden erilaisten tekijöiden tuntemisen ja tutkimisen tärkeys on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmenien aikana väestön keski-iän noustessa. Yhä useampi ikääntynyt säilyttää hampaansa, kun vanhusväestön suun terveys on parantunut. Lisäksi hammasimplanttien omaavien määrä on kasvamassa. Nämä tekijät ovat johtaneet parodontaalisairauksien määrän kasvuun ikääntyneillä ja sen seurauksena tarve korkealaatuiseen suunterveydenhoitoon on lisääntynyt. Omien hampaiden säilyminen sekä implantit ikääntyneillä lisäävät elämänlaatua mutta hoitamattomina ne myös lisäävät riskiä erilaisille sairauksille. Parodontaali-infektiot ja hampaiden menetys lyhentävät elinikää ja heikentävät elämänlaatua. Suun sairauksilla on vaikutusta myös systeemisesti, kun bakteereita pääsee elimistöön verenkierron, aspiraation tai ruuansulatusjärjestelmän kautta.

Johdanto: Suun terveydenhuollon toimenpiteissä syntyy erilaisia bioaerosoleja. Aiempi tutkimus suun terveydenhuollon bioaerosolien leviämisestä tarkastelee aihetta enimmäkseen bakteerien näkökulmasta. Hammashoidon aerosolin on havaittu sisältävän paitsi potilaan suusta ja ylähengitysteistä tulleita bakteereita, myös vesijärjestelmän bakteereita. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää interventioiden merkitystä suun terveydenhuollon toimenpiteissä selvittäen tehoimun merkityksen mikrobikuorman vähentäjänä ja nykyisten interventiotoimien riittävyyttä. Menetelmät: Tutkimusmateriaalin keräys on toteutettu potilassimulaatiossa kahden viikon aikana hammastoimenpiteiden harjoitteluun tarkoitetulla fantom-harjoittelupäällä, joka oli aseteltu tuoliin kuten oikeakin potilas. Sylkenä toimi Phi-6-virusliuos ja syljeneritysnopeus vastasi normaalia leposyljeneritystä. Phi-6-virus on ihmiselle vaaraton palkokasvien bakteerien virus, joka on tieteessä käytetty virus mallintamaan ihmisille vaarallisia viruksia, ja rakenteellisesti hyvä myös mallintamaan SARS-CoV-2:ta. Lisäksi nukella oli hengitystä simuloiva virusaerosolia tuottava tekohengitys simuloimaan normaalin potilastilanteen ilmanvirtauksia toimenpidealueen lähellä. Ilmasta aerosolia kerättiin kahdella BioSampler- ja kahdella Andersen-keräimellä. Hiukkas- ja aerosolimäärää ilmasta mitattiin OPS- ja CPC-keräimellä. Lisäksi huoneeseen oli asetettu solumaljoja. Simuloidut hammastoimenpiteet olivat poraaminen, ultraäänipuhdistus, sekä kolmitoimiruiskun ilma- ja vesi+ilma -toiminnot. Lisäksi testasimme referenssiksi pelkkää nebulisaattoria. Tulokset: Tehoimun kanssa pystyttiin vähentämään aerosolikuormaa merkittävästi. Tehoimulla saatiin vähennettyä merkittävästi myös pelkällä nebulisaattorilla tuotettua virusaerosolia, mikä osoittaa tehoimun tärkeyttä. Eniten aerosolia hammastoimenpiteistä tuotti kolmitoimiruisku. Pohdinta: Tehoimun merkitys hammashoitohenkilöstön aerosolialtistuksen vähentämisessä on merkittävä. Tehoimua tulisikin käyttää oikeaoppisesti bioaerosolialtistuksen vähentämiseksi aerosolia tuottavissa toimenpiteissä.

Juurihoidon tavoitteena on juurikanavien infektion eliminaatio sekä mikro-organismien ja kudosnesteiden pääsyn esto juurikanaviin. Tämä saavutetaan kemomekaanisella preparoinnilla ja juurikanavien tiiviillä täytöllä. Nykyään käytetään yleisimmin täyttömateriaaleina guttaperkkanastojen ja endodonttisen sealerin yhdistelmää. Sealerin päätehtävänä on täyttää guttaperkkanastojen ja dentiiniseinämän välille jäävät aukot sekä guttaperkkanastojen välille jäävä tila. Koska sealerit voivat joutua periapikaalisten kudosten kanssa kosketuksiin, sealereiden tulisi olla mahdollisimman kudosystävällisiä. Tämän lisäksi olisi toivottavaa, että sealerit olisivat antimikrobiaalisia, mahdollisimman vähän kudosnesteisiin liukenevia, tarpeeksi radio- opaakkeja näkymään röntgenkuvissa ja mahdollisimman helppokäyttöisiä. Tämän tutkielman tavoitteena on vertailla markkinoilla olevien sealereiden sytotoksisuuksia, teknisiä ominaisuuksia ja käyttöön liittyviä tekijöitä. Tarkoituksena on selventää sealereiden vaikutusta lähikudoksiin kemiallisella tasolla sekä käydä läpi eri sealertyyppien koostumuksia. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytetyt rewiew-artikkelit ovat haettu PubMedistä hakusanoilla ”root canal sealer cytotoxic zinc oxide eugenol”, ”root canal sealer cytotoxic epoxy resin”, ” root canal sealer cytotoxic calcium hydroxide”, ” root canal sealer cytotoxic methacrylate”, ” root canal sealer cytotoxic mta” ja ” root canal sealer cytotoxic silicone”. Käytetyt artikkelit on julkaistu 2000-luvulla. Tutkielmassa on huomioitu vain ihmissoluilla tehdyt tutkimukset ja käsitellään vain markkinoilla jo olevia sealereitä, ei kehitteillä olevia. Tutkielmassa on käytetty lähteenä myös Textbook of Endodontologyä (Bergenholtz, Hørsted-Bindsley, Reit, 2009). (190 sanaa)

Arvion mukaan vuonna 2008 jopa joka kahdeksas kaikista Helsingin kaupungin suunterveydenhuollon vastaanottokäynneistä oli päivystysluonteisia. Tästä huolimatta päivystystilanteiden toimintamalleihin ei kuitenkaan ole omaa Käypä hoito -suositusta. Päivystystaitojen hallinta on hammaslääkärille erityisen tärkeätä, sillä päivystystilanteet ovat yleensä ennalta arvaamattomia ja vaativat kliinikolta nopeaa päätöksentekokykyä. Katsauksessa arvioin ja analysoin aiemman kirjallisuuden perusteella päivystyksellisissä tilanteissa yleisten kariologisten vammojen diagnostiikkaa ja hoitoa. Lähdeaineiston olen hakenut Pubmedista ja Google Scholarista hakusanoilla "dental emergency" ja "pain", lisäksi olen käyttänyt aineistona myös kariologian ja endodonttian oppikirjoja, luentoja ja tieteellisiä aikakausilehtiä. Katsauksen avainsanat ovat hammassärky ja karies. Katsaus tarkastelee karieksen esiintyvyyttä Suomessa ja hammassärkypäivystykseen hakeutumisen syitä sekä päivystyspotilaan tutkimista. Käsittelen myös karieksen etiologiaa, diagnostiikkaa ja syvän karieksen hoitoa vitaaleissa hampaissa. Jätän tässä työssä huomioitta muut tärkeät päivystyksellisesti tärkeät vaivat, kuten pulpiitin ja lohkeamien etiologian, diagnostiikan ja hoidon, ja keskityn erityisesti syvän karieksen hoitoon, joka on myöskin hyvin tärkeä päivystyksellinen vaiva. Pyrin antamaan yhteenvedon kariologisten ensiaputoimenpiteiden tuoreista hoitokäytännöistä ja niiden merkityksestä vitaaleissa hampaissa. Pohdinnassa arvioin löytämäni kirjallisuuden merkitystä ja analysoin sen vaikutusta kariologisten ensiaputoimenpiteiden parantamiseen. Yhteenvetona tämä katsaus tarjoaa kertausta ja mahdollisuuden syventää omaa osaamista vitaalien hampaiden kariologisten ongelmien diagnostiikkaan ja hoidon ymmärtämiseen ja kehittämiseen.

Hyaluronihapolla tehdyt kasvojen täyteainehoidot ovat yleistyneet maailmalla viime vuosina runsaasti ja niiden suosio on nähtävissä myös Pohjoismaissa. Toisin kuin naapurimaissamme, Suomen lainsäädäntö ei vaadi täyteainehoitojen tekijältä sairaanhoitajan tai hammaslääkärin/lääkärin koulutusta. Täyteaineet luokitellaan Euroopassa luokan III lääkinnällisiksi laitteiksi. Lainsäädäntö ei vaadi tämän luokan tuotteilta laadunvalvontaa eikä laki velvoita valmistajia toimittamaan tietoja laitteen turvallisuudesta tai tehokkuudesta. Kirjallisuudessa täyteainehoitojen vakavat komplikaatiot luokitellaan harvinaisiksi. Näissä tutkimuksissa täyteainehoitojen tekijöinä ovat olleet esteettisen lääketieteen asiantuntijalääkärit, joilla on ollut mahdollisuus ja tietotaito hoitaa ensiapua vaativia potilaita heti, jolloin myös viivästyneen hoidon seurauksena tapahtuvat komplikaatiot vähentyvät. Vakavia komplikaatioita ovat kudosnekroosi, sokeutuminen ja aivoinfarkti. Merkittäviä komplikaatioita ovat myös biofilmin indusoimat infektiot, jotka johtuvat tyypillisesti tekijöiden puuttuvasta terveydenhuoltoalankoulutuksesta sekä esteettisen lääketieteen osaamattomuudesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri komplikaatiotyyppejä, joita esiintyy suomalaisessa aineistossa ja pohtia komplikaatioiden hoitoa. Erilaisiin komplikaatiotyyppeihin tutustuttiin kirjallisuuden avulla ja sen pohjalta suunniteltiin tutkimuksen kyselylomake. Tutkimuskutsua jaettiin sosiaalisen median ryhmissä, jotka olivat suunnattu esteettisistä toimenpiteistä kiinnostuneille henkilöille. Tutkimuskutsu lähetettiin myös täyteainehoitoja tarjoavan yrityksen asiakasrekisterille, jossa oli 1102 vastaanottajaa. Aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella keväällä 2023. Vastauksia tuli yhteensä 100. Kyselyn perusteella ilmeni, että eniten täyteainehoitoja tekevillä henkilöillä ei ole terveydenhuoltoalankoulutusta. Tutkimukseen vastanneiden hoidossa eniten käytetty täyteainemerkki oli yksi suosituimmista Suomessa käytettävistä hyaluronihappopohjaisista valmisteista. Tuotteesta ei ole julkaistu lainkaan tieteellisiä julkaisuja eikä sen käyttöä ole hyväksytty esimerkiksi Yhdysvalloissa. Yleisin komplikaatiotyyppi oli injektioalueella alueella esiintyvät patit, joita esiintyi 60 %:lla vastaajista. Kyselyyn vastanneilla esiintyi myös vakavia komplikaatioita, kuten täyteaineen päätyminen verenkiertoon. Kasvojen täyteainehoitoja voidaan pitää korkean riskin toimenpiteenä. Täyteaineen päätyminen verenkiertoon voi johtaa pahimmillaan potilaan kuolemaan, mikäli ensiapua ei aloiteta riittävän ajoissa. Mahdollista on, että täyteainehoitojen lisääntyessä komplikaatiot tulevat lisääntymään, etenkin jos Suomen lainsäädäntöä ei tiukenneta.

Kiinteiden kojeiden kehitys alkoi Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella. Hampaaseen kiinnitettävän braketin, braketin uran läpi kulkevan kaarilangan, renkaiden ja niihin kiinnitettävien tuubien, sekä apuosien avulla, voidaan hampaita liikuttaa monessa eri suunnassa. Kiinteät kojeet ovat siksi monipuolisia ja laajalti käytettyjä erilaisten purentavirheiden hoidossa. Niiden käyttö vaatii kuitenkin hammaslääkäriltä paljon osaamista ja ymmärrystä oikean hoitotuloksen saavuttamiseksi. Suurin osa nykyisin käytettävistä braketeista on modernin ortodontian oppi-isänä tunnetun Edward H. Anglen kehittämään edgewise-braketin erilaisia muunnelmia. Syventävän tutkielman tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksen sekä kliinisen potilastapauksen avulla perehtyä kiinteiden kojeiden käyttöön hampaiston oikomishoidossa. Kirjallisuuskatsauksessa keskityttiin erityisesti kiinteiden kojeiden komponentteihin ja niiden käyttöön hammaslääkärin toimesta. Lisäksi käsiteltiin kiinteiden kojeiden historiaa ja kehityskaarta. Tutkimusaineistona käytettiin ortodontian oppikirjallisuutta ja aiheista laadittuja tieteellisiä julkaisuja. Julkaisujen haussa käytettiin Medline -tietokannan Pubmed -käyttöliittymää. Tutkielman toinen osuus käsitteli 10-vuotiaan pojan oikomishoidon kulkua HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä, sisältäen kliinisen teoriaosuuden sekä hänelle tekemäni kliiniset toimenpiteet hoitojakson aikana. Potilaan purennan ongelmana oli alkuvaiheessa traumaattinen syväpurenta, horisontaalinen ylipurenta ja hampaiden ahtaus. Ongelma päädyttiin hoitamaan kiintein kojein. Hoidon suunnittelua ja toteutusta hankaloitti potilaan pysyvän toisen premolaarin puuttuminen alaleuassa. Ongelman ratkaisemiseksi maitohampaaseen d.75 tehtiin hemisektio ennen kiinteää kojeistusta. (178 sanaa)

Odontogeeniset eli hammasperäiset kasvaimet ovat leukaluissa esiintyviä muutoksia, jotka koostuvat hammasta muodostavasta kudoksesta. Odontogeeniset kasvaimet eivät välttämättä aiheuta potilaalle oireita. Näissä tapauksissa nämä kasvaimet havaitaan sattumalöydöksinä rutiininomaisesta kuvantamistutkimuksesta. Osassa tapauksissa ilmenee oireilua, kuten särkyä, hampaiden liikkumista ja leukaluun laajenemista. Odontogeeniset kasvaimet jaotellaan pahanlaatuisiin eli maligneihin sekä hyvänlaatuisiin eli benigneihin kasvaimiin, joista benignit kasvaimet ovat huomattavasti yleisempiä kuin malignit. Benignit kasvaimet jaotellaan kolmeen eri ryhmään niiden kudosalkuperän mukaan; Epiteliaaliset, mesenkymaaliset ja sekamuotoiset kasvaimet. Syventävä tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa käsitellään vain benignejä odontogeenisiä kasvaimia ja panoraama-, tietokonetomografia-, kartiokeilatomografia-, magneetti- sekä ultraäänitutkimusten hyötyä kasvaimien diagnostiikassa. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin PubMed-tietokannasta kesällä 2021. Lisäksi lähteenä käytettiin alan kirjallisuutta, lähinnä teoksia Pharoah, M, White, S. Oral Radiology (2009) sekä El-Naggar, AK. et al. WHO Classification of Head and Neck Tumours (2017). PubMed-haussa rajattiin aineisto vuosien 2016–2021 katsausartikkeleihin, tapausraportteihin sekä vuosina 2000–2021 julkaistuihin kuviin. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymyksinä ovat 1) Miten eri benignit odontogeeniset kasvaimet ilmentyvät eri kuvantamismenetelmin 2) Miten eri kuvantamismenetelmiä voi hyödyntää diagnosoidessa odontogeenisia kasvaimia. Katsauksen tuloksena todetaan, että hammaslääketieteessä hyödynnettäviä kuvausmenetelmiä on nykypäivänä monia, mutta edelleen valtaosa diagnostiikasta toteutetaan perinteisin röntgentutkimuksin kuten panoraama- tai intraoraalikuvauksin. Täten monien harvinaisten kasvaimien osalta muiden kuvantamismenetelmien hyödystä diagnostiikassa ei ole näyttöä. Useat odontogeeniset kasvaimet kuvautuvat hyvin samankaltaisesti, joten erotusdiagnostisia vaihtoehtoja on useita. Lopulliseen diagnoosiin tarvitaankin aina histologinen tutkimus muutoksesta.