Browsing by Subject "haastattelututkimus"

Tämä maisterintutkielma käsittelee tulkin roolia ja tehtäviä Rajavartiolaitoksessa. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä Rajavartiolaitoksen tulkkien ja tutkijoiden mielestä tulkin tehtäviin kuuluu ja mitä odotuksia hänen rooliinsa kohdistetaan. Nimitystä Rajavartiolaitoksen tutkija käytetään tässä tutkielmassa oikeudellisessa merkityksessä, jolloin sillä tarkoitetaan hallinnollisessa tutkinnassa tai rikostutkinnassa työskenteleviä tutkijoita. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoitua haastattelututkimusta. Haastatteluvaiheessa haastattelukysymykset oli jaettu neljään osioon: tulkin rooli ja tehtävät, hyvä tulkkaus, tulkin pätevyys sekä tulkkien ja rajaviranomaisten välinen yhteistyö. Kyselyyn vastanneet tutkijat ja tulkit olivat yhtä mieltä siitä, että tulkin on oltava luotettava ja puolueeton osapuoli, joka mahdollistaa viranomaisen tehtävien suorittamisen ja takaa Rajavartiolaitoksen asiakkaan oikeusturvan. Molemmat haastellut ryhmät pitivät tulkin pätevyyden kriteereinä tulkin käytännön kokemusta tulkkaamisesta, vankkoja substanssitietoja, hyvää kielitaitoa ja kulttuurikompetenssia. Tulkkausta pidetään onnistuneena silloin, kun tulkilla on hyvät mahdollisuudet valmistautua tulkkaukseen ja kun tulkattavat haluavat tulla ymmärretyiksi sekä silloin, kun tulkki kykenee välittämään viestejä tulkattavien välillä selvästi ja tehokkaasti. Tulkkien mielestä tulkkauksen on oltava sisällöltään mahdollisimman kattava, kun taas tutkijoiden mielestä tulkkauksen ei tarvitse olla sananmukaista, vaan siitä on käytävä ilmi prosessiin liittyvät ydinasiat. Tulkkien ja tutkijoiden yhteistyö on ollut pääsääntöisesti sujuvaa, mutta tulkit ovat kohdanneet joitakin tulkkauksen tekniseen toteutukseen liittyviä ongelmia. Ongelmina mainittiin kokemattomien rajavartijoiden tulkkausta vaikeuttavat toimet sekä tulkkien oikea-aikaiseen varaamiseen liittyvät vaikeudet. Haastateltujen tutkijoiden vastaukset antavat sen käsityksen, että heidän kokemansa ongelmatilanteet liittyvät toisinaan ilmenevään yksityisen sektorin tulkkien epäluotettavuuteen ja heikkoihin substanssitietoihin sekä toisaalta siihen, että tulkki saattaa ottaa kantaa käsiteltävään asiaan.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka yleistä on se, että asioimistulkki joutuu toimimaan jommankumman asiakkaansa avustajana. Avustajana toimimisella viittaan siihen, kun tulkkia pyydetään tekemään hänen rooliinsa kuulumattomia asioita, kuten täyttämään lomakkeita, saattamaan asiakasta taksille, antamaan kulttuuriin liittyviä neuvoja ja niin edelleen. Periaatteessa avustamisena voidaan pitää kaikkea, mikä ei ole tulkkausta. Väitän, että asioimistulkki joutuu usein sijoittumaan varsinaisen tulkin roolinsa ulkopuolelle ja toimimaan asiakkaidensa avustajina. Tämä johtuu asioimistulkkauksen erikoisesta luonteesta, ympäristöstä ja siitä, että tulkkaustilanteeseen vaikuttavat kaikki tulkatun keskustelun osapuolet. Näin ollen pidän asioimistulkkien ammattisäännöstöä ja sen roolia säätelevää 8. kohtaa ideaalisena, liian normatiivisena ja todellisuuden kanssa ristiriidassa olevana. Tutkimus kohdistuu venäjä–suomi–venäjä -kieliparissa toteutettavaan tulkkaukseen. Tutkimuksessa käytän Asioimistulkkien ammattisäännöstöä. Tämän lisäksi lähteenä on muun muassa Cecilia Wadensjön tutkimuksia asioimistulkin nykyisestä roolista ja Andersonin artikkeli roolin muodostumista ja tunnistamista vaikeuttavista tekijöistä. Tämän lisäksi hyödynnän tutkielmassa muutamaa samaan aiheeseen liittyvää pro gradu -tutkielmaa, jotka on julkaistu 2000-luvulla, ja näin ollen niissä on tuoretta tutkimustietoa asioimistulkin roolista. Tutkimusmetodina on tutkimushaastattelu, johon osallistuu viisi eri-ikäistä ja -taustaista venäjä–suomi–venäjä -kieliparissa toimivaa asioimistulkkia. Teoriataustan ja haastattelujen tulosten avulla selviää, että avustaminen on kiinteä osa asioimistulkkausta ja tulkit joutuvat usein avustamaan asiakkaitaan. Tämä johtuu siitä, että viranomaiset ovat epätietoisia tulkille kuuluvista tehtävistä ja siitä, että toisinaan olosuhteet pakottavat tulkkeja tarjoamaan apuaan. Toisinaan käy niin, että tulkki on ainoa, joka voi auttaa ja näin ollen suostuu siihen, sillä inhimillisyys on tärkeä tekijä asioimistulkkauksessa. Tämän lisäksi tutkimuksesta selviää, että tulkin venäläinen tausta voi vaikuttaa avustamisen yleisyyteen. Vaikka haastatteluun osallistuneet tulkit pitävät säännöstöä hyödyllisenä, haastatteluista kuitenkin selviää, ettei siihen pysty vetoamaan aina. Näin ollen se ei välttämättä toimi haluamalla tavalla.

Objectives. As the population ages, the prevalence of dementia will also increase. People with dementia are the largest group requiring round-the-clock nursing. As dementia progresses language and interaction skills decline. At the end person is using only non-verbal communication. It is then the responsibility of a care-staff to maintain interaction. The aim of this study is to get information on how nurses think people with severe dementia (PSD) are communicating and how they think they are communicating themselves. In addition, this study gathers information on what are the challenges and successes of the interaction between nurses and PSD. Methods. Method for the research was semi-structured theme interview. Interviewees were 10 care-staff members from two enhanced service housing units in Southern Finland. Themes for the interview were formed based on the previous research. The interviews were recorded and transcribed. The collected data was analyzed using content analysis. Results and conclusions. According to the nurses, PSD use mostly non-verbal communication. They use touching, looking, facial expressions, showing, emotions and physical condition. PSD made interaction initiatives and were thus active in interaction. Nurses used simple speech and non-verbal communication. They used gestures, facial expressions, presence, emotions and time giving. The biggest challenge in the interaction between caregivers and PSD was the lack of shared language which led to aggression and anxiety by PSD. Interaction was successful when nurses had enough time to face and care and they had shared understanding with PSD. Music was thought to have a positive effect on the interaction of PSD. Interaction between the caregivers and PSD is mostly based on non-verbal communication. Hurry and the lack of personnel cause challenges in interaction. Nursing staff’s ability to interact with PSD is central to person-centered nursing. The speech therapist´s expertise in interaction and communication could be utilized in nurse training.

Aims and objectives. The field of speech and language therapy nowadays emphasizes the participation of client’s environments, such as the family. The importance of close environments is highlighted by e.g. the ecological systems theory, the ICF classification and the concept of zone of proximal development. To learn to communicate using a communication aid, a child needs modeling from a more competent interaction partner. Parents are usually essential interaction partners for their children, yet they need guidance and support to be able to model the use of the communication aid for their child. Previous research on parents’ experiences of guidance and support received for aided communication has been scarce. However, it has been noticed that inadequate support for parents can lead to abandonment of the communication aid. The objective of this study was to explore parents’ experiences of guidance and support on using their child’s communication aid. In addition, parents’ experiences of the challenges in the communication aid service delivery were studied, as well as experiences of their own role in the process. The study also examined parents’ views on how the support and guidance practices could be developed. Methods. The data of this study were gathered through semi-structured interviews. From seven different families, nine parents of children who were using a communication aid with an extensive vocabulary participated in the interviews. Data were analyzed using data driven content analysis. Results and conclusions. The results of this study indicated that parents receive guidance and support on using their child’s communication aid from several actors. The guidance and support were mainly considered insufficient in quantity but their content was mostly perceived adequate. Parents had positive experiences of e.g. guidance and support received from their child’s speech therapist, communication instruction, peer support, and technical support provided by the manufacturers and importers of communication aids. One of the main challenges parents had experienced in the process was that the communication aid was not always actively used in the daycare or school settings. Most of the parents had had an active, self-imposed role in the service delivery process, for example in finding services and information. Parents would develop the services provided to families e.g. by offering more guidance and support at the beginning of the process, by training professionals more comprehensively on augmentative and alternative communication, and by informing families more effectively of the services and support that are available. Based on the results of this study, the guidance and support on using a communication aid do not seem to be completely equally available for families, and parent’s own activeness appears to affect the access to services. Practices on providing guidance and support, informing parents of services and training professionals on aided communication may need to be improved and clarified. Parents’ experiences of the guidance and support vary individually, but the results of this study can help professionals develop their practices to support families.

Objectives. Selective mutism is a condition that develops during childhood. Selective mutism means a person’s inability to communicate in certain social situations, such as attending kindergarten. However, there are no extensive studies of people who deal with children with selective mutism on a daily basis. This thesis concentrated on early childhood educators’ experiences in interacting with children who have selective mutism. Furthermore, this thesis examined the participants’ perceptions on how selective mutism manifests in the early stages of a person’s development and in the environment of early childhood education. As well as their perceptions on diagnosing selective mutism and multi-professional cooperation. Methods. Eleven participants with a professional background in early childhood education participated in a semi-structured interview. The participants shared their own experiences and perceptions of the subject at hand guided by the frame of the interview. The recorded conversations where transcribed into academic material which was then processed with inductive analysis. Results and Conclusions. The participants experienced that the long-term nature of selective mutism, paucity of communication, and developing a relationship with the child caused challenges when working with selectively mute children. They felt that a broad professional and general knowledge of selective mutism helped them overcome these challenges. The interviewees agreed that selective mutism had a negative impact on the child’s opportunities to influence the matters that concerned them. Childhood educator professionals have a key role in identifying the symptoms of selective mutism in its early stages and intervening before it becomes a chronic issue for the child; therefore, childhood educators need systematic training and information about the disorder. The results of this thesis can be utilized when designing a more cohesive path to rehabilitation for children with selective mutism, planning education paths and implementing clinical cooperation with early childhood education professionals. Furthermore, the results indicate that the most effective way to prevent long term negative effects of selective mutism is to identify and deal with the problem early on in a child’s development. In addition, the results of this thesis indicate that rehabilitation measures during early childhood combined with a confidential relationship between the educator and the child are essential in overcoming selective mutism, so the child will be able to rehabilitate and communicate in kindergarten.