Browsing by Subject "maahanmuuttajat"
Now showing items 41-49 of 49
-
(2013)The Act on Integration was passed in 2010 in order to promote the integration of immigrants and their participation in the society. According to that Act, those who come to Finland are entitled to an integration plan, which they prepare together with a civil servant. This study examines the attitudes that civil servants, working with immigrants, hold towards foreigners, immigration and immigrants. It also considers what importance those civil servants attach to different dimensions of the acculturation process, the two-way change of society, and acquiring employment, societal skills and knowledge, and whether their attitudes mirror Finnish immigration legislation and the social psychological definitions of integration as an acculturation strategy. The study is based on six interviews that were conducted in the Social Centre of Refugees and Returnees in Tampere, in 2012. The method used in the study is the Qualitative Attitude Approach. The results of this study support previous research on the attitudes of social workers towards immigrants, with respect to the polarized nature of their perceptions: on one hand attitudes towards foreigners, immigration and immigrants were favourable, but at the same time, immigrants, especially humanitarian immigrants, were seen to be problematic. The main concerns associated with immigration were insufficient resources for the integration process, the inability to offer employment or other meaningful activity, the consequences of the negative attitudes of the local population, and cultural differences. The importance the officers accorded to the different factors in the acculturation process largely conformed to the legislation and notions of integration as one acculturation orientation. Yet contrary to some social psychological definitions of integration, cultural adoption (excluding those cultural practices which contravened Finnish law) or identification with the host population were not considered significant. Furthermore, and in contrast to Finnish immigration policies, the presence of extended family was considered to be of great importance to integration.
-
(2013)In recent times, most western societies appear to be confronted with an ever growing number of immigrants as a consequence of globalization and the need to preserve national culture and identity. This is an intricate situation where migrants themselves are constantly faced with difficulties to socially integrate into their new societies. They also have to deal with maintaining distinctiveness of their identity and cultural heritage. Studies suggest that the media plays a crucial role in constructing immigrant identity and affiliation with their new host society. This empirical study explores the media use of Ethiopians in Finland and its implication to their identity and social integration. I have argued based on the existing theory and scholarship regarding multiculturalism, social integration, media use and identity. Specifically, the study gives a special emphasis to immigrant’s diaspora and transnational identity—that has been gaining recent academic significance in migration and media studies. This study employs a qualitative research method using a semi-structured interview with 10 Ethiopians living in Finland and thematic network analytical tool. The finding shows that there is a reciprocal relationship between media use and social integration. Finnish media portrayal of immigrants shows the depiction of 'the other', and that this has been affecting immigrant social integration in to the society. It also finds out that the main media menu for Ethiopians in Finland are Ethiopian diaspora media—that employ hybrid journalism where there exists political activism and journalism.
-
(2013)Recent increase in immigration has resulted in new politics and practices, which aim to integrate immigrants and new ethnic minorities into the political decision-making process. One example of these politics is The Advisory Board for Ethnic Relations (ETNO), the object of this study. Since established in 1998 ETNO has brought immigrant and ethnic representatives together with the Finnish authorities to discuss issues related to immigration and integration. The assumption here was that there were many challenges which relate to representation in a consultative body. The focus of this study was to find out what kind of representative claims are made about ETNO’s representation and how they relate to immigrants’ and ethnic diversities’ positioning in the Finnish politics. The empirical data for this study was gathered by interviewing ten members of ETNO, who represented the ethnic communities and immigrant groups. In addition one interview was done with the ETNO secretary in order to receive more information about ETNO’s functions. The interviews were half-structural theme interviews. The results were analysed according to the method of content analysis and organised according to themes. Four different claims were made about claims of ETNO’s representation and different attitudes towards these claims were discussed in the analysis. First claim showed that the representatives give value to ETNO’s aim of including immigrants in to the political process. ETNO’s role as a forum for discussion was perceived more efficient than consultation. The second claim proved that there were many different perceptions of how the composion of ETNO should be arranged: some of the respondents felt that representation was successful when the representative and the constituent resemble each other. Other emphasised the meaning of shared interests in politics. The third claim showed that the respondents had different views on representation of ethnicities and immigrants. Also the views on ETNO’s representation varied. The fourth claim showed that consensus was central aim in ETNO. Some critisised this objection by stating that it does not give space to different opinions. The results of the study confirm that there are many different perceptions about ETNO’s work and representation. ETNO was critisised for focusing on the idea of the diversity at the expence of ethnical diversity.
-
(2013)This Master’s Thesis studies the multi-local family ties, transnational practices and social dynamics behind remittances in the context of Senegalese and Gambian migrants in Finland. Transnationalism refers to the ways migrants continue to be active in communities of origin, and thus participate in familial, social, economic, religious, political and cultural processes that span across national, geographic and cultural borders. This study focuses on transnationalism in the sphere of family life. Transnationalism is a central approach in contemporary international migration scholarship, and has gradually gained attention in the Finnish context. Migration in the West African countries of Senegal and Gambia is a common way of achieving socio-economic upward mobility and transnational practices of migrants are prevalent. The research questions of this Thesis are: 1) How family ties in Finland shape the transnational engagement of Senegambian migrants? and 2) How expectations of remittances shape the transnational family ties of Senegambian migrants, and how are remittances negotiated? In answering these questions the study draws from the theoretical orientation of transnationalism and the formulation of transnationalism as social spaces. In addition, concepts of relativizing and frontiering and an analytical framework of asymmetries in transnational relations are employed. The data of the study is gathered by conducting 12 semi-structured interviews with Senegalese and Gambian migrants residing in Finland, mapping the participants’ transnational relations and practices, ties and opportunities in Finland, and representations related to migration in Senegal and Gambia. The methods of qualitative analysis employed are thematic analysis and an analysis strategy of multiple case design. The findings show that the participants of the study are engaged in transnational practices that mostly locate themselves in the sphere of family life. At the same time, nearly all participants have family ties with Finns, which enables mobility and transnationalism, but at the same time attaches migrants to Finland in a way that also has implications for the transnational engagement. Migrants’ family and migration trajectories are shaped by different familial obligations and socio-economic opportunity structures in the different locations of the transnational social space. Transnational family ties are reproduced through communication and remittances, but due to high expectations of remittances, relationships are continuously negotiated. Remittances are shaped by cultural dynamics and norms associated with an ‘African family’ are reproduced, but also questioned. However, frustration in transnational relations can be better explained by examining spatial dynamics, and looking into the asymmetries within transnational relations. The study provides important sociological information on the role of transnationalism among migrant groups in Finland. It also shows the need for further study and to bridge the gap between research on transnational families and bi-cultural families.
-
(2011)Pro Gradu tarkastelee somalialaistaustaisista tytöstä muodostuneen draamaryhmän harjoitusprosessia ja esitystä antropologisen teatteri- ja esitystutkimuksen valossa. Tutkimuskohteena on Kassandara ry:n järjestämä monikulttuurinen tyttöjen draamatoiminta helsinkiläisen lähiön asukastilalla. Tutkimuksen aiheena ovat draamaprosessin sosiaaliset merkitykset sekä draaman tarinan merkitys monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta. Aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista ja teemahaastatteluista. Työ analysoi draamaprosessin sosiaalisia ja yhteisöllisiä merkityksiä. Aineistoa tarkastellaan sukupuolisen segregaation sekä toimijuuden ja sen mahdollistumisen näkökulmista. Toimijuutta lähestytään Victor Turnerin liminaalisuus -käsitteen avulla sekä liminoidisena toimintana, joka mahdollistaa kapmoinnin ja kulttuuristen vaihtoehtojen tutkimisen. Draamakerho määritellään tyttöjen omaksi fyysiseksi ja ajalliseksi tilaksi. Näkökulmaa laajennetaan tytöistä heidän äiteihinsä, joita käsitellään vanhempina ja esityksen katsojina. Lisäksi analyysi kohdentuu teatteriesitykseen liittyviin lisärakenteisiin, kuten haijoitusjaksoon, esitykseen valmistautumiseen ja esityksen jälkeiseen tapahtumaan, josta aineistossa muodostui äitien ja tyttärien yhteinen juhla. Työssä tutkitaan myös draamaryhmän luoman fiktiivisen tarinan merkityksiä monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta. Tutkimus tarkastelee draaman ja sen tekijöiden kokemusmaailman suhdetta. Teatteri käyttää todellista elämää raakamateriaalinaan ja päinvastoin. Tutkimus lähestyy teatteria tilana, jossa todellisuuden ilmiöitä tai ongelmia voidaan tutkia ja tarkastella turvallisesti fiktion suojassa. Richard Schechnerin käsite käyttäytymisen toisinto kuvaa olemassa olevaa käytöstä, joka toimii mallina esitystilanteessa. Turnerin ja Schechner ovat yhdessä hahmotelleet ajatusta sosiaalisen elämän toimintojen käyttämisestä raakamateriaalina esteettisen draaman luomisessa. Tulkintakehyksenä sovelletaan Jean Rouchin antropologisen elokuvan etnofiktio -menetelmän lähestymistapaa. Etnofiktiossa tutkittavat henkilöt improvisoivat kameralle kohtauksia vastaavia ryhmiä edustavien fiktiivisten päähenkilöiden elämistä. Keskusteluun liitetään Johannes Sjöberg ajatuksia etnofiktion-menetelmän mahdollisuuksista tarkastella ongelmia ja niiden ratkaisuhorisontteja. Monikulttuuriset nuoret ovat usein ikä- ja kansalaisuuskategorioiden välimaastossa, jolloin taustatekijöillä sekä kontekstilla on erityinen merkitys toimijuudelle ja sen mahdollistumiselle. Toiminta kiinnittyy ennen kaikkea ihmissuhteiden verkkoon. Teatteri ja sen lisärakenteet vahvistavat tekijöidensä sekä katsojiensa sosiaalisuutta kuin myös yhteisöllisyyttä. Tyttöjen transkulttuurinen lapsuus heijastui tarinaan, johon materiaalia kumpusi kolmesta osittain keskenään sekoittuneesta alueesta: koti, kouluja elokuvallinen haavetodellisuus. Tutkimus vahvisti ajatusta, että draamaa tehdessään ihmiset käyttävät arkielämän kokemusmaailmaansa raakamateriaalinaan Teatteriesityksillä on erityistä merkitystä kulttuurin ilmaisijoina. Teatteri kehystää ja kontrolloi ihmisten vuorovaikutuksen ongelmallisimpia tilanteita. Draaman avulla kerrotaan omien ja muiden kokemuksiin pohjautuvia tarinoita, joiden kautta yritetään ymmärtää ympäröivää maailmaa.
-
(2011)Tutkimustavoitteena oli tuottaa tietoa venäjäntaustaisten vanhempien kokemuksista lasten kasvatuksessa maahanmuutossa ja monikulttuurisuudessa. Aineisto koostuu 7 haastatteluista venäjätaustaisten vanhempien kanssa, joilla ei ollut lastensuojelun asiakkuutta. Tutkimukseni keskiössä on saada lisää tietoja ja ymmärrystä onnistumisen periaatteista vanhemmuudessa, auttaakseen jatkossa venäläistaustaisia lapsiperheitä lasten kasvatuksen ongelmatilanteiden ennaltaehkäisemiseksi. Haen tutkimuksessani vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten venäläistaustaiset vanhemmat ymmärtävät oman vanhemmuutensa kahden kulttuurin välissä? 2. Mitkä ovat vanhempien mielestä keskeisiä vanhemmuuden onnistumisen avaintekijöitä? 3. Mitkä erityisongelmat ja pulmat omassa vanhemmuudessa ja lasten kasvatuksessa nousevat esiin venäläistaustaisten vanhempien haastatteluissa? 4. Mistä venäläistaustaiset vanhemmat ovat saanet tukea vanhemmuuteensa pulmatilanteiden ratkaisemiseksi? Maahanmuuttajien tilanne suhteessa vanhemmuuteen ei ole pysyvä ominaisuus, vaan se muuttuu väistämättä koko ajan. Juuri tämän muutoksen takia maahanmuuttajia koskeva tutkimus on aina ajankohtainen. Ymmärrys vanhempien tehtävästä on aikojen kuluessa vaihdellut ja vaihtelee luonnollisesti myös perheiden välillä. Eri kulttuurista ja monikulttuurisuudesta sekä siirtolaisuuden ja maahanmuuttajuuden vaikutuksista perhe-elämään ja vanhemmuuteen tarvitaan yhä enemmän tietoa ja ymmärrystä. Tutkielmani teeman valitsemiseen on vaikuttanut oma henkilökohtainen kiinnostukseni tutkia venäjänkielisten vanhempien kokemuksia lasten kasvatuksesta myös henkilökohtaista kokemuksestani maahanmuuttajana, äitinä ja sosiaalialan ammattilaisena Itse muutin asumaan Suomeen Latviasta seitsemäntoista vuotta sitten. Tässä tutkimuksessa aineiston analyysiin sovellettiin sisällönanalyysin lähestymistapoja. Vanhemmuus voi saada erilaisia kulttuurisia ja yksilöllisiä merkityksiä, jolloin myös vanhemmuuden sisältö määritellään eri tavoin. Omaksumiensa arvojen perusteella vanhempien voidaan olettaa painottavan vanhemman roolissaan tiettyjä asioita. Painotukset ilmenevät siinä mitä he itseltään ja lapsiltaan odottavat, sekä miten he eri tilanteissa kohtelevat lapsia. Luottamus ja kommunikointi lapsen kanssa ovat ensisijaisia. Venäjäntaustaisten maahanmuuttajaperheiden lapsilla ja nuorilla on usein monta kulttuurista identiteettiä, he oppivat elämään kahden tai usein useammankin
-
(2012)Tutkimus käsittelee venäläistaustaisten terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä suomalaisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen tavat vaihtelevat aikakaudesta ja kulttuurista toiseen. Venäläistaustaiset ovat nykyään Suomen suurin maahanmuuttajaryhmä. Vaikka venäläiset ovat yleensä muuttaneet maahan muista kuin työperäisistä syistä, ovat he näkyvässä asemassa myös suomalaisilla terveydenhuollon työmarkkinoilla. Venäläistaustaiset terveydenhuollon ammattilaiset ovat oman alansa asiantuntijoita, joilla on kokemusta myös toisenlaisesta terveydenhuoltokulttuurista. Venäläistaustaiset ammattilaiset voivat tarkastella suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa kyseenalaistaen totutut itsestäänselvyydet. Tutkimusaineistona käytettiin viittä venäläistaustaisen terveydenhuollon ammattilaisen teemahaastattelua. Haastatelluista kolme oli lääkäreitä ja kaksi edusti terveydenhoitajan ammattiryhmää. Haastattelut tehtiin keväällä 2011. Ne kestivät noin tunnin ja tuottivat yhteensä 73 sivua litteroitua tekstiä. Aineiston analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jolla aineisto tiivistetään ja ryhmitellään. Tutkimuksen valossa venäläistaustaiset terveydenhuollon ammattilaiset olivat tyytyväisiä suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan. Haastatellut eivät olleet innokkaita keskustelemaan venäläisestä sosiaali- ja terveydenhuollosta, vaan mieluummin kertoivat ammatillisia näkemyksiään suomalaisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Sen sijaan sosiaalihuolto näyttäytyi haastatelluille vieraana alueena. Suomalainen terveydenhuolto näyttäytyi selkeänä, mutta siitä puuttuvat sävyt. Tutkimuksessa painottui yhteiskunnan ja terveydenhuollon muutos viime vuosikymmeninä. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon vastuualueiden muutos kuormittaa perusterveydenhuoltoa, etenkin terveyskeskuksia. Terveydenhuollon säästöpaineet puolestaan kuormittavat ammattilaisia. Venäläistaustaiset terveydenhuollon ammattilaiset vaihtoivat tarpeen vaatiessa asemaansa ammattilaisesta palvelun käyttäjäksi, mutta yleensä haastatteluissa ammatillinen asiantuntijuus korostui maahanmuuttajaa määräävämmäksi asemaksi.
-
(2013)Tämä pro gradu -tutkielma on aineistolähtöinen tapaustutkimus, jossa on vertailtu maahanmuuttajanaisten kotoutumisen kokemuksia ja parlamentaarisen puheen tuottamia kuvauksia maahanmuuttajanaisista kotoutujina. Aineistona on käytetty eduskunnassa vuosien 2010 – 2013 aikana käytyä keskustelua maahanmuuttajien kotoutumisen ongelmista sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin Ystäväksi Maahanmuuttajaäidille -toimintaan osallistuneen seitsemän maahanmuuttajaäidin haastattelua. Haastattelut on tehty puoliavoimina yksilöhaastatteluina pääkaupunkiseudulla vuoden 2012 syksyn aikana. Maahanmuuttajanaisten haastatteluissa menetelmänä on käytetty Giorgin ja Perttulan fenomenologista menetelmää. Kyseessä on deskriptiivinen fenomenologinen menetelmä, jonka avulla haastatteluissa on pyritty tavoittamaan maahanmuuttajaäitien jakamia kokemuksia kotoutumisesta Suomessa. Parlamentaarisessa puheessa menetelmänä on käytetty diskurssianalyyttista WPR-analyysia. Maahanmuuttajaäitien haastatteluissa nousi yhteisesti esille sosiaalisen pääoman merkitys kotoutumisprosessissa. Kotoutumisprosessi jäsentyi kertomuksissa kolmeen vaiheeseen: maahansaapumisen yhteydessä koettuun odotusten ja pettymysten vaiheeseen, elämän järjestelyyn liittyvään selviytymisstrategian luomisen vaiheeseen sekä lopulta asettumisen vaiheeseen. Sosiaalisen pääoman runsaus tai puute yhdisti jokaisen vaiheen kulkua ja sujuvuutta. Maahanmuuttajaäitien näkemys kotoutumisesta kuvasi kotoutumista yksilön ja yhteiskunnan välisenä tasa-arvoisuuteen perustuvana vastavuoroisuutena, jonka onnistuminen liittyi yksilön ja yhteiskunnan tarpeiden ja tarjolla olevien resurssien yhteensovittamiseen. Äitiyden tai oman kulttuurin ei katsottu aiheuttavan kotoutumiselle yleisesti haasteita; sen sijaan sosiaalisen pääoman puutteen ja syrjinnän katsottiin. Parlamentaarisen puheen analyysi puolestaan toi esiin, että sosiaalinen pääoma miellettiin enemmänkin onnistuneen kotoutumisen päämääräksi, eikä sen mahdollisuutta kotoutumisprosessia tukevana välineenä tunnistettu. Myös kotoutumista koskevan yhteiskunnallisen osallisuuden muodot kutistettiin osallisuuteen työmarkkinoista, missä myös mahdollisen sosiaalisen pääoman kertymisen nähtiin tapahtuvan. Kotoutumisprosessi itsessään miellettiin pääosin yksisuuntaiseksi tapahtumaksi, jossa yhteiskunta tarjoaa rakenteet, joiden kautta onnistujat työllistyvät. Maahanmuuttajanaisten kotoutumisen haasteiden katsottiin liittyvän heidän haavoittuvaan asemaansa, joka johtui heidän vieraista kulttuureistaan ja tavoistaan. Kahden aineiston vertailun tuloksena syntyi johtopäätös, jonka mukaan sosiaalisen pääoman aseman vahvistaminen kotouttamispolitiikassa voisi tehostaa niidenkin maahanmuuttajien kotoutumista heti maahan saapumisesta lähtien, joiden integroituminen työmarkkinoille kestää esimerkiksi vanhemmuuden, opiskelun tai suomen kielen oppimisen vuoksi.
-
(2020)Tässä työssä tarkastellaan huhuja verkkokeskusteluissa. Huhuista tämän työn keskiöön on nostettu kaksi tapaustutkimusta. Toinen huhuista koskee kotitalousjätteiden kierrättämisen oletettua turhuutta ja toinen maahanmuuttajien sosiaalituen suuruutta. Työn tavoite on vastata seuraaviin kysymyksiin: Mikä on huhujen sisältö tämän tutkielman aineistossa ja mitä näitä huhuja levittämällä argumentoidaan? Tunnistetaanko huhupuhe genrenä ja puhetyylinä keskustelijoiden joukossa? Kuinka huhupuheeseen suhtaudutaan ja miten genren nimeämistä käytetään retorisena välineenä? Minkälaisia motiiveja huhun kommentoimiselle ilmenee? Lopuksi selvitetään minkälaisia stereotyyppisiä kuvauksia huhut rakentavat kohteistaan? Minkälaisia nämä tapaustutkimuksiin kytkeytyvät kuvaukset ovat muualla aineistossa, tapaustutkimuksia laajemmassa kontekstissa? Tapaustutkimusten aineistona toimivat keskustelut käydään pääosin aiheisiin liittyvien verkkouutisten alla, mutta niitä kommentoidaan myös muilla verkkoalustoilla. Tapaustutkimuksissa ilmenevät stereotyyppiset kuvaukset eivät ole yleisiä vain tämän työn tapaustutkimusten parissa, vaan ne kytkeytyvät laajemmin aineistossa esiintyviin diskursseihin. Näin ollen aineisto on laajempi ja sitä rajaavat tapaustutkimusten yhteydessä esiin nousseet diskurssit. Aineistosta nousee esiin kaksi huhua: 1) Maahanmuuttajilla on kalliimmat lastenvaunut, koska he saavat paljon suurempaa sosiaalitukea kuin suomalaiset. 2) Jätteiden syntypaikkalajittelu on turhaa, koska jätteet sekoitetaan myöhemmässä vaiheessa prosessia takaisin yhteen. Lähilukemisen, diskurssianalyysin ja argumentaatioanalyysin avulla aineistosta ilmenee, että huhuja levittämällä ja niitä kommentoimalla argumentoidaan eri motiivein monenlaisia yhteiskunnallisia asioita. Genren nimeämistä käytetään eri tavoin retorisena välineenä, useimmiten pyrkien heikentämään huhupuheiden sisältämien väitteiden totuusarvoa. Huhupuheet tunnistetaan aineistossa melko hyvin, mutta niiden tarkempi nimeäminen vaihtelee. Tapaustutkimuksista nousee esiin joitakin selkeitä stereotyyppisiä kuvauksia, kuten vaatimattomat suomalaiset, ahneet maahanmuuttajat ja selvemmin poliittisena konstruktiona epärationaalinen vihervasemmisto. Nämä stereotyyppiset kuvaukset kytkeytyvät laajempaan yhteiskunnalliseen verkkokeskusteluaineistoon ja niitä konstruoidaan monipuolisesti erilaisia nimityksiä käyttämällä ja ajallisesti laajalti eri aikoina, monissa eri yhteyksissä. Tämä työ osoittaa, kuinka kansanperinteen genret toimivat keskustelussa asenteiden ilmaisijoina ja perinteistä tietoa voidaan käyttää sosiaalisen todellisuuden muokkaajana sekä vakuuttelun keinona.
Now showing items 41-49 of 49