Browsing by Title

Tutkielmassa selvitetään edunvalvontavaltuutuksen laatineen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Edunvalvontavaltuutusta säätelee laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007). Edunvalvontavaltuu-tuksen laatimalla henkilö voi ennakolta antaa määräyksiä asioidenhoitoansa koskien siltä varalta, että hän itse tulee toimintakyvyttömäksi. Valtuutuksessa hän voi määrätä muun muassa, kenen haluaa asioitaan hoitavan. Valtuutus on tehtävä ennakolta eikä sen laatimiseen voi ryhtyä jo toimintakykynsä menettänyt henkilö. Edunvalvontavaltuutuslain esitöissä lain tavoitteista erääksi tärkeimmistä on nostettu valtuutuksen laatineen henkilön itsemääräämisoikeuden toteu-tuminen tilanteessa, jossa hän itse on menettänyt toimintakykynsä. Tutkimuskysymykset koskevat valtuuttajan itsemääräämisoikeuden kannalta merkittävien edunvalvontavaltuutuksen osa-alueiden paikantamista laista sekä sitä, millä tavoin nämä asiat toteutuvat käytännössä. Tutkimusasetelmasta johtuen tutkielman näkökulma edunvalvontavaltuutuslakiin on tarkoituksellisen kapea-alainen. Tutkielmassa etsitään myös vas-tausta kysymykseen, millä tavoin edunvalvontavaltuutusta olisi mahdollista kehittää niin että valtuutuksen antaneiden henkilöiden itsemääräämisoikeus toteutuisi jatkossa paremmin. Tutkimus toteutettiin yhdistämällä lainopillinen ja empiirinen tutkimusmetodi. Lainopillisen tutkimuksen avulla laista paikannettiin tutkimusaiheen kannalta relevantit osat ja säätely. Apuna tässä käytettiin myös oikeuskirjallisuutta. Empiiri-sen tutkimusmetodin käyttö liittyi tutkielmaa varten hankitun tutkimusaineiston hyödyntämiseen. Tutkielmaa varten kerättiin kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen empiirinen tutkimusaineisto. Kvantitatiivisen aineiston muo-dostaa 250 aiemmin laadittua edunvalvontavaltuutusta, jotka ovat peräisin Edunvalvontavaltuutus Ry:n tietokannasta. Kvalitatiivinen aineisto koostuu henkilöhaastatteluista, joissa haastateltavina olivat edunvalvontavaltuutukseen käytän-nön toiminnan kautta perehtyneet henkilöt. Aineiston analyysiä edelsi kvantitatiivisen aineiston taulukointi ja kvalitatiivi-sen aineiston litterointi. Aineiston analyysissä kävi ilmi, että edunvalvontavaltuutuksen laatineet henkilöt eivät pääasiassa ole käyttäneet hyö-dyksi kaikkia instituution tarjoamia mahdollisuuksia. Aineistoon kuuluneet valtakirjat noudattivat pääasiassa samaa mal-lia eivätkä ne poikenneet toisistaan sisältönsä puolesta. Valtuutuksen käyttöä ohjaavia toimiohjeita oli liitetty hyvin har-vaan valtakirjaan. Valtakirjan sisällön muotoutumiseen kannalta suurimmassa osassa vaikuttaisi olevan valtuutuksen laativan henkilön ammattitaito. Tutkimusaineiston analyysin perusteella selvisi, että valtuuttajan itsemääräämisoikeuden toteutumisen takeeksi ei riitä pelkän valtuutuksen laatiminen. Oikean henkilön valitsemisella on hyvin merkittävä osa valtuutuksen onnistuneessa käytössä. Myös valtakirjan saamalla sisällöllä on hyvin tärkeä merkitys valtuuttajan itsemääräämisoikeuden suhteen. Tutkimustulosten perusteella esitetyissä kehittämisehdotuksissa todetaan, että aihetta edunvalvontavaltuutuslain muu-tokselle on erityisesti valtuuttajan omaisuudesta annettavien lahjojen säätelyn ja oikeushenkilöiden valtuutettuna toimi-misen osalta. Erityisesti oikeushenkilöitä koskevan säätelyn keventämisellä olisi uudenlaisia mahdollisuuksia avaava vaikutus. Tutkielman lopussa tarjotaan ohjeita valtuutuksen antavan henkilön itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee eduskunnan Nato-keskustelun argumentaatiota strategisen kulttuurin näkökulmasta vaalikaudella 2011–2014. Tutkimuksessa on tärkeässä roolissa strategisen kulttuurin käsite, joka toimii myös tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä. Tässä tutkimuksessa omaksutaan strategisen kulttuurin määritelmä, jonka mukaan sillä viitataan kansakunnan tai valtion tunnusomaisiin ja pitkäikäisiin uskomuksiin, arvoihin ja tapoihin, jotka koskevat voimankäytön uhkaa ja voimankäyttöä ja joiden juuret ovat sellaisissa perustavaa laatua olevissa vaikutteissa kuten geopoliittisessa asemassa, historiassa ja poliittisessa kulttuurissa. Tutkimuksessa hyödynnetään strategisen kulttuurin tutkimuksen neljännen sukupolven tutkijoiden näkemyksiä, joiden mukaan erilaiset alakulttuurit kilpailevat keskenään vaikutusvallasta. Esimerkiksi Alan Bloomfield (2012) on käsitellyt sitä, miten valtion ulkoisen ympäristön muuttuessa aiemmin alisteisessa asemassa ollut alakulttuuri voi nousta näkyvään asemaan. Tämän tutkimuksen tapauksessa tuo ulkoisen ympäristön muutos tarkoittaa Ukrainan kriisiä, jonka myötä Venäjä miehitti Krimin ja liitti sen itseensä länsimaiden laittomaksi tuomitsemassa kansanäänestyksessä. Ukrainan kriisin myötä turvallisuuspoliittinen tilanne on kiristynyt varsinkin Itämerellä. Kriisin myötä keskustelu Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisuista on kiihtynyt, ja tähän on liittynyt myös keskustelu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Työn ensimmäinen tutkimuskysymys on se, millaista argumentaatiota Natosta on käyty eduskunnassa vaalikaudella 2011–2014. Toinen tutkimuskysymys kuuluu, onko argumentaatiossa havaittavissa muutosta Ukrainan kriisin eli oletetun ulkoisen shokin aikaisessa tilanteessa. Tutkimuksen mielenkiinto kohdistuu strategisen kulttuurin näkökulmasta siihen, onko Nato-jäsenyyttä kannattava alakulttuuri noussut näkyvämpään asemaan eduskunnan Nato-keskustelussa Ukrainan kriisin aikana. Nato-jäsenyyden kannattajista käytän nimitystä liittoutujat ja Nato-jäsenyyden vastustajista liittoutumattomat. Tällaisia termejä on käyttänyt Veikko Heinonen (2011) tutkiessaan Suomen turvallisuuspoliittista diskurssia. Erilaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset traditiot voidaan liittää keskusteluun Nato-jäsenyydestä. Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan traditiot ovat länsisuhteita ja menestymistä korostava liberalismi sekä maantieteellisten tosiasioiden hyväksymistä ja suhteita Venäjään korostava pienvaltiorealismi. Vaikka kumpaakaan traditiota ei suoraan voida liittää liittoutujien tai liittoutumattomien alakulttuuriin, niin ne toimivat pohjana analyysille ja heijastavat osaltaan Suomen strategista kulttuuria. Tutkimusaineistona on kymmenen eduskunnan täysistuntokeskustelujen pöytäkirjaa, joissa Nato-keskustelulla on merkittävä rooli. Tarkastelussa ovat liittoutujien ja liittoutumattomien argumentit Natoon liittyen. Työssä hyödynnetään Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa, jossa tärkeässä roolissa ovat puhuja ja hänen yleisönsä sekä niin sanotut julkilausumattomat lähtökohdat eli esisopimukset joiden voidaan katsoa heijastelevan strategista kulttuuria. Tässä tutkimuksessa yleisönä ovat ennen kaikkea Suomen kansalaiset mutta jossain määrin myös Venäjän valtio ja länsimainen yhteisö. Aineiston perusteella yleinen esisopimus, joka yhdistää sekä liittoutujia että liittoutumattomia on se, että maanpuolustushenkisyys on tärkeässä roolissa. Suomen kuuluminen Pohjoismaiden arvoyhteisöön hyväksytään myös yleisesti. Suomen asema demokraattisena länsimaana on myöskin tärkeä arvoja koskeva esisopimus, joskin länsimaisuutta korostavat voimakkaammin liittoutujat. Liittoutujien ja liittoutumattomien tiet eroavat Nato-jäsenyydestä puhuttaessa. Liittoutujien mielestä Suomen pitäisi liittyä Natoon, jotta Suomesta tulisi täysivaltaisesti länsimaisen yhteisön jäsen. Liittoutumattomat taas vetoavat hyväksi havaitsemaansa Paasikiven-Kekkosen linjaan, jossa Suomi toimii sillanrakentajana idän ja lännen välissä ja pysyttelee erossa suurvaltakonflikteista. Perelmanin teoriaan kuuluvat erilaiset sidosmuotoiset ja erottelumuotoiset argumentaatiotekniikat. Sidosmuotoisia argumentaatiotekniikoita ovat kvasiloogiset argumentit, todellisuuden rakenteeseen perustuvat argumentit sekä todellisuuden rakennetta muokkaava argumentit. Kaikkia sidosmuotoisia argumentteja käytetään Nato-keskustelussa runsaasti, mutta erottelumuotoisten argumenttien käyttö on vähäistä. Varsinkin liittoutujat käyttävät Ukrainan kriisin aikaisessa tilanteessa kvasiloogisia argumentteja, joissa verrataan Ukrainan kriisiä toiseen maailmansotaan ja pyritään näin perustelemaan Nato-jäsenyyden tarpeellisuus historiallisella vertauksella. Sekä liittoutujat että liittoutumattomat käyttävät koko vaalikauden ajan todellisuuden rakenteeseen perustuvia argumentteja. Tyypillinen esimerkki todellisuuden rakennetta koskevasta argumentista on keino-päämärä -argumentti. Liittoutujien mukaan Nato-jäsenyys parantaisi Suomen turvallisuutta kun taas liittoutumattomien mielestä se huonontaisi sitä. Rinnastaminen on toinen todellisuuden rakenteeseen perustuva argumentoinnin muoto, ja siihen kuuluu auktoriteettiin vetoaminen. Sekä liittoutujat että liittoutumattomat vetosivat usein presidentti Sauli Niinistön esimerkkiin argumenteissaan. Auktoriteettiin vetoaminen lisääntyi Ukrainan kriisin aikana. Todellisuuden rakennetta muokkaavien argumenttien kohdalla sekä liittoutujat että liittotumattomat hyödyntävät argumenteissaan runsaasti esimerkkejä ja havainnollistamista sekä analogioita ja metaforia. Kuvaileva ja värikäs kielenkäyttö on yleistä niin liittoutujien kuin liittoutumattomienkin keskuudessa Tutkimus paljastaa, että Nato-keskustelussa on kyllä tapahtunut hienoista muutosta Ukrainan kriisin aikaisessa tilanteessa, mutta se liittyy ennen kaikkea konsensusajattelun lisääntymiseen. Konsensusajattelu on tyypillinen Suomen strategisen kulttuurin piirre. Lisäksi sekä liittoutujat että liittoutumattomat korostavat useissa kommenteissa sitä, että Venäjän uhka liittyy ennen kaikkea talouteen. Nato-keskustelun jakolinjat ovat paikoillaan, ja argumenteissa toistuvat samat asiat, joista esimerkiksi Tuomas Forsberg (2002) on kirjoittanut. Tutkimus osoittaakin, että Nato-myönteinen alakulttuuri ei ole saanut vahvempaan asemaa Ukrainan kriisin aikaisessa tilanteessa. Tämä on merkki Suomen strategisen kulttuurin jatkuvuudesta.

Tutkielmassa tarkastellaan tieteellisen tutkimuksen ja ammattikirjallisuuden pohjalta keinoja ja näkökohtia tietojärjestelmien integraatiotestauksen automatisointiin. Tutkimusmetodologiana on tapaustutkimus (Case Study). Tutkimuksen tapausympäristönä on eduskunnan lainsäädäntötyön tietojärjestelmien välisen integraatiotestauksen automatisoinnin edellytykset ja eri toteutusvaihtoehdot. Tutkielmaa varten tietoa on kerätty eduskunnan tietojärjestelmien dokumentaatiosta sekä eduskunnan tietojärjestelmien asiantuntijoilta. Eduskunnan integraatiotestauksen työnkulut ja testauksen haasteet perustuvat havaintoihin, joita on tehty osallistumalla eduskunnan integraatiotestaukseen noin vuoden ajan. Automatisointivaihtoehtojen analysointi ja evaluointi perustuvat jatkuvaan yhteistyöhön eduskunnan lainsäädäntötyön tietojärjestelmien ja integraatiojärjestelmän asiantuntijoiden kanssa. Eduskunnan lainsäädäntötyön tietojärjestelmät ovat toiminnallisesti ja hallinnollisesti itsenäisiä sekä toteuttajiltaan, toteutukseltaan ja iältään erilaisia. Koska itsenäisten järjestelmien ohjelmakoodi ei ole järjestelmien välillä saatavilla, on integraatiotestauksen automatisoinnin ratkaisun perustuttava järjestelmien käyttöliittymien kautta saavutettavaan koodiin. Tutkimuksessa havaittiin, että ohjelmistorobotiikan (Robotic Process Automation, RPA) avulla voidaan jäljitellä eduskunnan testaajien järjestelmien käyttöliittymien kautta suorittamaa integraatiotestausta. Tutkimuksessa havaittiin, että testauksen automatisointiin ja ohjelmistorobotiikkaan soveltuvan automatisointikehyksen avulla on mahdollista automatisoida eduskunnan tietojärjestelmien integraatiotestaus. Ohjelmistorobotiikalla integraatiotestit saadaan suoritettua manuaalista testausta merkittävästi nopeammin ja vähemmillä resursseilla. Käyttöliittymiin perustuvan testausautomaation merkittävin haittapuoli on testien ylläpidon kustannukset. Modulaarisen avainsanapohjaisen automatisointikehyksen avulla voidaan tietojärjestelmien automatisoituja testejä ja niiden osia käyttää uudelleen integraatiotestauksen automatisoinnissa ja näin säästää kustannuksissa.

Otoksen edustavuus on yksi keskeisimpiä asioita kyselytutkimusten hyvyyttä tarkasteltaessa. Edustavuutta voi mitata usealla eri tavalla. Perinteisin mittari on vastausaste. Korkea vastausaste ei kuitenkaan ole yksinään mikään tae otoksen edustavuudesta. Toimivia edustavuusmittareita on pitkään pyritty kehittämään. Yksi näistä on $R$-indikaattori, jota tässä tutkielmassa tarkastellaan. Tilastokeskuksen perinteisen Kuluttajabarometrin sisältöä muutettiin toukokuussa 2019. Keskeisimmät muutokset olivat: 1) siirtyminen yhdistelmätiedonkeruuseen, 2) ikäjakauman kaventaminen 3) osan haastattelukysymyksistä vaihtuminen. Samassa yhteydessä tutkimuksen nimeksi vaihdettiin Kuluttajien luottamus. Tämän tutkielman kannalta keskeisin mainituista muutoksista oli siirtyminen puhelinhaastatteluista yhdistelmätiedonkeruuseen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää haastattelutavan muutoksen vaikutusta otoksen edustavuuteen. Edustavuusmittariksi valittiin $R$-indikaattori. Tutkimusaineistona oli kuluttajabarometridata vuoden 2012 tammikuusta vuoden 2019 toukokuuhun. Kuluttajabarometridatan lisäksi käytössä oli Kuluttajien luottamus -tutkimuksen data neljältä ensimmäiseltä kuukaudelta toukokuusta elokuuhun 2019. Tutkimuksen tuloksena oli, että siirtyminen yhdistelmätiedonkeruuseen ei heikentänyt otoksen edustavuutta. Toisaalta kävi kuitenkin ilmi, että $R$-indikaattorin saamat arvot eivät koko tutkimusperiodilla olleet valittujen hyvyysrajojen mukaan riittävän korkealla tasolla. Toinen tarkastelluista muutoksista oli ikäjakauman kaventaminen molemmista päistä. Yläpäästä jätettiin kokonainen ikäluokka pois (75-84 v.). Alapäästä jätettiin pois osa nuorimmasta ikäluokasta (15-17 v.). Vanhin ikäluokka oli aktiivisin vastaajaryhmä ja vastaavasti nuorin ikäluokka oli passiivisin vastaamaan. Ikäjakauman kaventaminen ei kuitenkaan heikentänyt otoksen edustavuutta. Edustavuuden kehityksen lisäksi tarkasteltiin vaihtoehtoisia edustavuusindikaattoreita ja $R$-indikaattorin erilaisia versioita. Suurin osa vaihtoehtoisista indikaattoreista antoi hyvin samankaltaisia tuloksia, kuin $R$-indikaattori. Mikään testatuista vaihtoehtoisista indikaattoreista ei osoittautunut merkittävästi helpommin tulkittavaksi kuin $R$-indikaattori.

Abstract: The EEG measurement protocol is standardized and in use globally. The skull is measured to ensure that the electrodes are placed in the correct position. Measurements are necessary because skull sizes and shapes are different. Studies for placing electroencephalograph (EEG) electrodes on a human head are typically introduced theoretically before students are granted the opportunity to practice. Due to the limited availability of EEG equipment and supervisory staff, students encounter shortened practical training sessions and lengthy waiting periods transitioning from theory to practical components. The main aim of this project was to create a learning environment with game technologies to help students study electrode placement during the idle time between theory lessons and practical training. We set out to determine whether students experienced some learning gain and if they had a positive experience with the learning environment. We simultaneously assessed if fuzzy feedback is preferred over exact feedback. Additionally, the aim was to make use of a design-based approach with the information from a User Experience Questionnaire (UEQ) the EEG-simulator. Our group developed and tested a digital learning application that provides a 3D model of a human head, on which learners can practice placing EEG electrodes. We followed a user-centric design science approach to ensure our application appeals to our target audience. We used an observational post-test only design with two experimental groups and a control group. We applied a widely accepted user experience questionnaire to ascertain which of our two feedback systems elicited the best user experience. We also qualitatively analyzed diaries the students kept, as they worked with the learning environment, to better understand future development options for further maximizing the environment’s learning benefit. The overall application was well-received, and students opined that the application significantly enhanced their practical session experience. Although the post-test evaluation showed no difference between the two experimental groups, the user experience questionnaire showed that the fuzzy feedback system was preferred over the exact feedback. Furthermore, it was evident that students who had not used the learning environment struggled more to come to terms with the practical session. The personal experience recording by the students revealed several suggested improvements to the learning environment. We conclude that, with further development, this EEG placement learning application could address the idle period between demonstration lessons and practical training. We also venture to state that fuzzy feedback is preferred because of the high-fidelity mimicry of real teacher feedback. The last part of the research was to develop the EEG simulator so that it will increase theory learning with a simulator, that works, and this is ongoing. We have developed the last EEG simulator version with AR (augmented reality) mobile version that can be used with any smart devices. The future work is to test EEG application and does application influence student's theory learning process.

The study examined a bilingual child's agency in the context of a bilingual school. Previous research has shown that supporting a pupil's agency improves his or her motivation and engagement towards school and hence also enhances learning results. The traditional roles of teacher and pupil can be changed by encouraging pupils to agency. Bilingualism is a pervasive phenomenon in the world and affects the Finnish school worlds as well. The need for language proficiency and the demands for bilingual education increase perpetually. The study sees language as a base for human action and that it is used as a tool in the expressions of agency. The study strived to find out how children express agency and how they use their mother tongues if they have two mother tongues instead of just one. The goal of the study is to examine how the agency of an English?Finnish-bilingual child is expressed through verbal communication in a classroom. The study also strived to investigate what kinds of tasks the two mother tongues are used for in interaction. The case study centers on one 11-year-old American Finnish focus student who speaks English and Finnish as her mother tongues. The data of the study were collected by videotaping in a fifth grade of a bilingual school. In addition, a semistructured interview was used to interview the focus student and her mother in order to find out what kind of language choices the child makes and how was the development of the child's bilingualism and two mother tongues supported. The data consisted of approximately 8 hours of video material. Agency and language were examined from the viewpoint of the sociocultural framework. The results were interpreted using qualitative discourse analysis. The main result of the study is that the focus student's agency was expressed in verbal communication in a classroom through three different ways: through expertise, providing humor, and playing with institutional roles. Another finding was that agency was created partly through language. The focus student used her two mother tongues consistently for different tasks, of which communicating with family, friends, and teachers was the most significant one.

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on tutkia, voiko poliittinen ajattelu olla luonteeltaan sellaista, että se kunnioittaa erilaisuutta, vai perustuuko poliittinen ajattelu samankaltaistamiselle. Tutkin kysymystä työssäni tarkastelemalla eettisen ja poliittisen välistä suhdetta Emmanuel Levinasin ajattelussa. Emmanuel Levinas esittää eettisen suhteen Toiseen ihmiseen kahdenvälisenä suhteena, keskusteluna ja läheisyytenä, joka muuttuu poliittiseksi, kun paikalla on enemmän kuin kaksi ihmistä(kolmas). Luvussa kaksi esitän kasvojen käsitteen avulla, mitä eettinen suhde tarkoittaa Levinasille. Luvussa kolme keskityn havainnollistamaan, miten eettinen suhde muuttuu ongelmalliseksi kolmannen myötä. Kolmas ei ole pelkästään ongelma, vaan osoittaa myös politiikan välttämättömyyden. Luvussa neljä käsittelen eettisen ja poliittisen ajattelun suhdetta. Keskeisenä kysymyksenä työssäni on, voiko Levinasin eettisestä ajattelusta johtaa poliittista ajattelua? Ja jos voi, niin millaista poliittista ajattelua siitä seuraa? Käsittelen näitä kysymyksiä vertailemalla erilaisia tulkintoja Levinasin eettisen ja poliittisen ajattelun välisestä problematiikasta. Pääkommentaattoreita työssäni ovat Annabel Herzog, John Drabinski, Madeleine Fagan, Richard Cohen, Simon Critchley, Victoria Tahmasebi ja William Simmons. Tutkimuksessani selvisi, että Levinasin eettisen ja poliittisen ajattelun välisestä suhteesta tehdään monenlaisia tulkintoja. Toiset näkevät että Levinasin eettisen ja poliittisen ajattelun välillä on kuilu, jota ei ole mahdollista ylittää. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Levinasin eettisestä ajattelusta on mahdollista johtaa poliittista ajattelua. Näistä osa näkee Levinasin poliittisen ajattelun liberalismina, osa taas on sitä mieltä, että liberaali ajattelu ei riitä, vaan tarvitaan jotain muuta, jos haluamme päästä eettiseen politiikkaan.

Vuonna 2015 Suomeen saapui aikaisempaan verrattuna moninkertainen määrä turvapaikanhakijoita. Hakijoiden joukossa oli paljon alaikäisiä ja nuoria, yksin maahan tulleita turvapaikanhakijoita. Turvapaikanhakijoiden suuren määrän vuoksi Maahanmuuttovirasto ja muu vastaanottojärjestelmä oli suuren haasteen edessä. Hakemusten käsittelyajat kasvoivat, ja turvapaikanhakijoihin liittyviä lakeja ja säädöksiä muutettiin nopealla aikataululla. Turvapaikkaa hakevat, yksin jopa vuosia matkaa tehneet lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ikänsä ja turvattomuutensa vuoksi. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota siihen, millä tavalla lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä erityisyyksiä on turvapaikkapäätöksissä käsitelty tai huomioitu. Turvapaikanhakijoihin liittyvää julkista keskustelua on leimannut uhan ja resurssien niukkuuden näkökulma, jossa myös lapset ja nuoret turvapaikanhakijat nähdään ennemmin näiden näkökulmien kautta, kuin kehitysvaiheensa kautta yksilöinä. Turvapaikkapäätös on yksittäisenä dokumenttina hyvin merkittävä: sen vaikutus ihmisen elämään on kauaskantoinen ja mullistava. Turvapaikkapäätösten kriittinen tarkastelu on tärkeää turvapaikanhakijoiden oikeuksien ja eettisen kohtelun kannalta. Etiikka onkin tutkielman kannalta keskeinen teema. Aineistosta pyrittiin paikantamaan alaikäisiin ja nuoriin kohdistuvat eettisesti ongelmalliset teemat heidän turvapaikkapäätöksiään analysoimalla tutkimuskirjallisuuden kanssa vuoropuhelussa. Tutkimuskysymys on: Millaisia eettisesti ongelmallisia ilmiöitä on havaittavissa yksin maahan tulleiden lasten ja nuorten turvapaikkapäätöksissä? Tutkielman aineistona on yksin maahan tulleiden alaikäisten ja nuorten turvapaikkapäätöksiä vuodelta 2017. Aineistona on 13 Maahanmuuttoviraston tekemää turvapaikkapäätöstä. Aineistossa on alaikäisiä hakijoita, sekä prosessin aikana täysi-ikäistyneitä tai katsottu iänselvityksen perusteella täysi-ikäisiksi, jolloin tutkielma laajeni käsittelemään alaikäisten lisäksi juuri täysi-ikäistyneitä ja nuoria turvapaikanhakijoita. Tutkielmassa aineisto koostuu turvapaikkapäätöksistä ja niitä varten laadituista lausunnoista lapsen edusta, eli kyseessä on laadullinen asiakirja- tai dokumenttianalyysi. Analyysimenetelmässä on piirteitä myös retorisesta analyysistä. Turvapaikkapäätöksiä tutkittiin siitä näkökulmasta, millaisia eettisesti ongelmallisia ilmiöitä niistä on löydettävissä. Analyysimenetelmä ei ole selkeästi minkään yksittäisen menetelmän edustaja, vaan se muotoutui tutkimuskirjallisuuden ja aineiston vuoropuhelusta. Aineistoon liittyvää kirjallisuutta ja aineistoa lukemalla rinnakkain nousi päätösteksteistä esiin samoja ilmiöitä, kuin kriittisissä maahanmuuttopolitiikkaa ja turvapaikanhakijoihin liittyviä teemoja käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa. Lisäksi aineistosta nousi toistuvia ilmaisuja, joiden tarkoitusta ja merkitystä tarkasteltiin eettisen päätöksenteon näkökulmasta. Tutkielman johtopäätöksenä aineistosta löytyi vuoropuhelussa kirjallisuuden kanssa monia eettisesti kyseenalaisia kohtia liittyen alaikäisten ja nuorten turvapaikkapäätöksiin. Turvapaikkapäätöksissä oli puutteita niin lapsen edun kuin nuoruusiän huomioimisessa. Samoin aineiston perusteella päätösten tekijöiltä puuttuu ymmärrystä siitä, miten traumamenneisyys vaikuttaa muistiin ja sitä kautta tapahtumista kertomiseen turvapaikkapuhuttelussa. Pitkät prosessit vaikuttavat heikentävästi turvapaikanhakijoiden asemaan: he ehtivät täysi-ikäistyä prosessin aikana, mikä taas heikentää heidän asemaansa monin eri tavoin. Iänselvitykseen liittyy epäluotettavuutta ja kyseenalaisuuksia niin selvitykseen ohjaamisessa kuin tuloksissa. Lisäksi turvapaikanhakijan sukupuoleen liittyy vahingollisia oletuksia. Asiantuntijoiden käyttö on vaihtelevaa ja heidän panoksensa huomioiminen riippuu turvapaikkapäätöksen lopputuloksesta. Ylipäätään vaikuttaa siltä, että alaikäisyyttä ja nuoruutta ei huomioida turvapaikkapäätöksissä, ja päätösten perusteluita on vaikea löytää. Tutkielman perusteella turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteutumisessa ja päätösten eettisyydessä on puutteita. Turvapaikanhakijoihin liittyvä tutkimus on ajankohtaista, ja haavoittuvassa asemassa olevien nuorten ja alaikäisten osalta prosesseja on syytä tutkia kriittisesti ja pyrkiä muuttamaan epäeettisiä käytäntöjä jatkossa.

Yrityskuvan sekä tähän vaikuttavan eettisen toiminnan voidaan katsoa korostuneen viime vuosikymmeninä ja eettisten toimintaohjeistusten merkityksen tutkiminen on näin ollen ajankohtaista myös työoikeuden kannalta. Eettisen yritystoiminnan ja työoikeuden rajapintoihin sijoittuvan tutkielmani tavoitteena on hahmottaa eettiset toimintaohjeistukset työnantaja-aloitteisesti luotuina johtamisjärjestelminä osaksi kansallisen työoikeuden järjestelmää. Tutkimuksen ensisijaiset tutkimuskysymykset ovatkin: 1. mikä on eettisten toimintaohjeistusten asema kansallisessa työoikeudessa?; ja 2. mikä on eettisten toimintaohjeistusten velvoittavuus työsuhteessa? Näiden lisäksi tutkimuksen johtopäätöksissä pyritään hahmottamaan mitä toimintaympäristön muutos on tarkoittanut työoikeudelle. Tutkielmassani luodaan käytännön katsaus eettisiin toimintaohjeistuksiin esimerkkinä erilaiset Code of Conduct -ohjeistukset. Code of Conduct -ohjeistukset toimivat ajankohtaisena esimerkkinä eettisistä toimintaohjeistuksista ja sopivat laajan eettisen toimintaohjeistuksen käsitteen alle myös työoikeuden kontekstissa. Lainsäädännöllä ei onnistuta reagoimaan liiketoimintakentän muutoksiin dynaamisella tavalla ja tämä on ymmärrettävää, sillä lainsäädännöllä on tarkoitus luoda pitkäkestoisia ratkaisuja kansallisiin tarpeisiin. Työoikeuden näkökulmasta eettisissä toimintaohjeistuksissa on kyse työnantajaorganisaatiossa luodusta itsesääntelyn muodosta, jolla pyritään ylimmän johdon asettamin tavoittein kristallisoimaan yrityksen arvojen mukaisia eettisiä toimintamalleja. Eettisiä toimintaohjeistuksia luodaan työnantajayrityksen tarpeisiin ja työoikeuden näkökulmasta ohjeistukset parhaimmillaan yhdenmukaistavat yrityksen toimintamalleja. Tutkielmassani tullaan siihen johtopäätökseen, että missään ajassa tai paikassa ei ole mahdollista laatia täysin aukotonta, kaikki maailmantilat huomioivaa sääntelyä. Työnantajilla onkin paine kuin myös mahdollisuus itsesääntelyn keinoin luoda sekä edelleen muuttaa sisäisesti luotuja eettisiä toimintaohjeistuksia vastaamaan muuttuvan liiketoimintaympäristön tarpeita. Tutkielman esitetään edelleen eettisten toimintaohjeistusten velvoittavuutta vahvistavia tekijöitä voimassa olevan oikeuden sekä oikeuskäytännön näkökulmasta. Eettisten toimintaohjeistusten velvoittavuuden voidaan tutkimuksen johtopäätelmien mukaan katsoa perustuvan työsopimuslaissa työnantajan oikeuksiin ja työntekijälle asetettuihin velvollisuuksiin, joiden nojalla työnantajalla on oikeus luoda työntekijöitä velvoittavia ohjeistuksia, joita työntekijän tulee edelleen noudattaa. Eettisten toimintaohjeistusten velvoittavuuden arvioinnissa korostuu ohjeistuksien johdonmukainen soveltaminen, niiden sisällöstä tiedottaminen työntekijöille kuin myös työnantajan määräysvaltaa rajaavat kriteerit. Työoikeuden näkökulmasta voidaan mielestäni perustellusti katsoa, että eettisten toimintaohjeistuksien pelkkä olemassaolo ei riitä vaan näiden osalta tulee varmistaa, että yrityksen työntekijät ovat tietoisia yrityksen soveltamista eettisistä toimintaohjeistuksista. Toteutetun tutkimuksen pohjalta voidaan mielestäni perustellusti katsoa, että tulevina vuosina yritysten toimintaan liittyvää eettisten riskienhallintaa ja työntekijänsuojaa edistävien normistojen ristiriitatilanteet lisääntyvät. Työsuhdetta normitetaan 2020-lukua lähestyessämme monimuotoisella tavalla, ja ajan myötä työnantajan ja työntekijän välisen oikeussuhteen sisältöä määrittää työsopimuksen, pakottavan lainsäädännön sekä mahdollisten kollektiivisopimusten säännösten lisäksi työpaikalla noudatetut tavat, käytännöt ja ennen muuta moninaiset ohjeistukset.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millainen merkitys eettisyydestä kertovilla sertifiointimerkeillä on ostopäätöksissä Alkon myymälässä. Erityisesti oltiin kiinnostuneita selvittämään mitkä ja millaiset merkit kannustavat tai eivät kannusta valitsemaan tuotetta myymälässä. Tutkittiin myös sitä, kuinka mielipiteet merkkien selkeydestä ja eettisyyssertifioitujen tuotteiden hinnoista ja laadusta vaikuttavat tuotteiden suosimisen määrään. Myös taustamuuttujien, kuten esimerkiksi sukupuolen, iän ja koulutuksen vaikutusta tuotteiden suosimisen määrään selvitettiin. Työn teoriaosiossa tarkasteltiin alkoholimarkkinoita maailmalla yleensä ja eettisyyssertifioitujen alkoholituotteiden kulutusta ja myyntiä erityisesti Suomessa. Käsiteltiin myös alkoholituotteisiin liittyviä eettisyyssertifiointeja ja niihin liittyviä merkkejä. Lisäksi käsiteltiin eettisyydestä kertovia sertifiointimerkkejä osana ostopäätöksen tekoa myymälässä. Myös eettisyyssertifioitujen alkoholituotteiden hinnat olivat osana keskustelua. Tutkimus suoritettiin kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin survey-tyyppisellä kyselylomakkeella. Empiirinen tutkimus rakentui aiheista, joita käsiteltiin työn teoriaosiossa. Aineiston keruu suoritettiin Alkon Arkadian myymälän sertifioitujen tuotteiden puodissa ja lomakkeella kysyttiin vastaajien mielipiteitä Alkon sertifioiduista tuotteista ja eettisyysmerkeistä. Kyselylomakkeita kertyi lopulta yht. 125 kpl. Tutkimustulosten mukaan naiset, muut kuin nuorimmat vastaajat ja korkeasti kouluttautuneet henkilöt suosivat eettisyyssertifioituja alkoholituotteita useammin kuin muut vastaajat. Eettisyydestä kertovista sertifiointimerkeistä vain Luomu- ja Reilun Kaupan merkit tunnistettiin hyvin ja myös ne kannustivat useimmiten valitsemaan sertifioidun tuotteen. Merkit yleensä koetaan usein vähintäänkin melko epäselvinä: vajaa puolet vastaajista oli sitä mieltä. Sertifioitujen tuotteiden hintoihin suhtautuminen vaikutti tässä tutkimuksessa tuotteiden suosimisen määrään. Yli puolet vastaajista koki eettisen- tai luomusertifioinnin nostavan tuotteen laatua vähintäänkin hieman. Tuotteiden eettisyydestä kertovien sertifiointimerkkien avulla tapahtuvaa viestintää tulisi kehittää ymmärrettävämpään ja yksinkertaisempaan suuntaan. Siihen voidaan vaikuttaa lisäämällä merkkien tunnettuutta yleensä ja kehittämällä merkkien eri ominaisuuksia, kuten esimerkiksi ulkoasua ja informatiivisuutta.