Browsing by department "Department of Comparative Religion"

Tutkielmassa tarkastellaan miesten kertomia enkelikokemuksia. Miesten enkelikokemuksia ei ole ennen tutkittu, suurin osa enkeliuskoon ja enkelikokemuksiin liittyvästä tutkimuksesta on kohdistunut naisiin. Tutkielman keskiössä on miesten kertomat enkelikokemukset, ei miehisyyden tutkiminen sinänsä. Aineistoni koostuu itse keräämästäni haastatteluaineistosta, jonka keräsin marras-joulukuussa 2013. Haastattelin yhteensä kuutta miestä, kaikki haastattelut on tehty pääkaupunkiseudulla. Haastateltavien ikäjakauma on vaihteleva, 29-70 vuotta, keski-ikä noin 48 vuotta. Jokainen näistä kuudesta miehestä kuuluu tai on joskus kuulunut evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja tuntee perinteisiä kertomuksia enkeleistä. Kolme heistä on omaksunut myös uushenkisempää tietoa enkeleistä ja heidän tehtävistään. Jokainen haastateltava kertoi pitävänsä itseään uskonnollisena tai hengellisenä ja kertoi osallistuvansa uskonnollisiin tai hengellisiin tilaisuuksiin joko aktiivisesti tai silloin tällöin. Tarkastelen tässä tutkielmassa sitä, millä tavalla tutkittavan omaksuman tradition välittämä käsitys enkelistä näkyy hänen kertomassa enkelikokemuksessa. Tutkimuskysymyksiäni ovat, millaisia tehtäviä enkeleillä on haastattelemieni miesten kertomissa kokemuksissa ja millaisen roolin nämä miehet itse kertomissaan kokemuksissa omaksuvat? Tarkastelen myös sitä, millaisissa tilanteissa kokemuksia syntyy, sekä sitä, miltä enkeli kerrotuissa kokemuksissa näyttää, kuulostaa ja tuntuu. Tutkielmassani olleiden kuuden miehen kertomuksissa enkelikokemuksistaan on löydettävissä Sundénin rooliteorian mukaisia roolitilanteita, jotka näyttäytyivät enkelien erilaisina tehtävinä. Näitä enkelille annettuja tehtäviä olivat suojelusenkelin, henkioppaan, viestinviejän ja pahan enkelin tehtävät. Tutkittavien omat roolinotot olivat aineistossani selvästi vaikeammin löydettävissä kuin enkeleille annetut tehtävät, mutta aineistosta oli löydettävissä myös duaalisia roolitilanteita, erityisesti suojelusenkelikokemuksissa. Kuusi haastattelemaani miestä kertoivat kokeneensa erilaisia enkeleitä, erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Mikään tietty fyysinen paikka ei ollut todennäköisempi enkelin kohtaamispaikka, mutta kokemukseen liittyi haastattelemieni miesten mukaan useimmiten jotain elämäntilanteen kannalta merkittävää, kuten kriisi tai ahdistus. Aineistoni puitteissa voi todeta, että vaikka kristillisestä yhteisöstä oli etäännytty ja hengellinen elämä löydetty jostain uushenkisemmistä yhteisöistä, alun perin omaksuttu kuva enkelistä ei ole kokonaan hävinnyt, vaan saanut uusia muotoja ja erityispiirteitä. Haastateltavieni kertoman perusteella enkelikokemuksen taustalla voi näin vaikuttaa sekä kristillinen traditio että mahdollinen myöhempi hengellisyys, omia rooleja ja enkelien tehtäviä on mahdollista omaksua kummastakin.

Tämän tutkielman aiheena ovat suomalaiset pirukertomukset, erityisesti ne, joissa piru saapuu auttamaan ihmistä hädässä. Alustavana hypoteesina on, että suomalaisissa pirukertomuksissa esiintyvä paholaishahmo on erikoinen verrattuna muihin paholaiskertomuksiin ja ristiriitainen yleiskristillisen paholaistulkinnan kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida piru auttajana -kertomuksia, verrata niitä varhaisempaan kansanperinteeseen ja löytää suomalaisen pirun erityisluonne. Käyttämäni aineisto on Kansanrunousarkiston kokoelmista otsakkeen E Piru, paholainen alle kerätyt memoraatit ja uskomustarinat. Kertomuksia uudelleenluettelointia varten on yli neljä tuhatta ilman toisintoja, ja itse tutkielmaan lainauksina ovat päätyneet vain olennaisimmat ja havainnollistavimmat. Otin tutkielmaani mukaan myös muita kuin piru auttajana -kertomuksia. Muiden kertomusten avulla esittelen, millainen piru on ollut tavoiltaan ja ulkonäöltään ja mitä sen on uskottu tehneen. Verratessani pirua varhaisemman perinteen uskomusolentoihin huomasin selkeitä yhtymäkohtia. Piru omi itselleen muun muassa kalmanväen, hiisien ja maahisten rooleja, ja samantyyppiset kertomukset useista uskomusolennoista elivät rinta rinnan. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla luokittelen kertomukset sekä analysoin, millaisia ne ovat olleet. Päädyin luokittelemaan kertomukset seitsemän eri alakategorian alle. Niistä käytän aktiivisesti analyysissä vain kahta; auttamiskertomuksia (383 kappaletta) ja rankaisukertomuksia (1289 kappaletta). Rankaisukertomusten käsittely on olennaista pirun moraalinvartija-roolin kannalta, vaikka auttamiskertomukset ovatkin tutkimukseni varsinainen ydin. Analysoin, millaisesta pirun ilmentymästä on kussakin kertomuksessa kyse. Erityisesti auttamistarinoiden kohdalla piru saattoi joko auttaa pyyteettömästi, hieman vastahakoisesti tai vastalahjaa vaatien. Tutkimukseni edetessä huomasin hypoteesini pitäneen paikkansa; suomalainen pirun on vallan erikoislaatuinen. Piru auttaa ihmistä jopa pyyteettömästi sekä pitää kirkkokansan kaidalla polulla puuttuen jokaiseen syntiseen toimintaan, kuten kortinpeluuseen ja liialliseen tanssimiseen. Lisäksi piru harvoin kertomusten mukaan vaati itselleen mitään, mutta apu varsinkin esineiden muodossa sisälsi ehtoja: jos katsot terävääkin terävämmän pirun viikatteen terää, se muuttuu hyödyttömäksi havuksi. Kokonaisuudessaan pirulla oli suomalaisessa kansanperinteessä merkittävä ja melko suuri rooli, ja uskomusolentona se poikkeaa miltei täysin yleiskristillisestä paholaiskäsityksestä.

Tässä tutkimuksessa lähestytään Suomen helluntaiherätyksen naisjohtajuuskeskustelua Ristin Voitto -lehdessä vuosina 2015 ja 2016 ilmestyneiden mielipidekirjoitusten kautta. Naistoimijuudesta ja sen rajoista on käyty toistuvasti keskustelua helluntailiikkeen historian aikana ja siitä on muodostunut liikkeen kenttää jakava arvokysymys. Keskustelu on kulminoitunut erityisesti siihen, voivatko naiset toimia jäseninä seurakuntien johtoryhmissä, vanhimmistoissa. Tutkimuksen ensisijaisena mielenkiinnon kohteena on kartoittaa, kuinka naisjohtajuudesta puhutaan, miten sitä vastustetaan ja puolustetaan liikkeen piirissä. Tutkimuksen taustapohjana käytetään Eija Kurjen vuonna 2005 valmistunutta väitöstutkimusta helluntailaisen naistoimijuuden rakentumisesta, ja pyritään muodostamaan sille jatkumoa selventämällä, kuinka naisjohtajuuskeskustelu on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tutkimus on lähtökohdiltaan laadullista tutkimusta. Menetelmänä sekä teoreettisena viitekehyksenä käytetään konstruktionistiseen teoriaan pohjautuvaa diskurssianalyysiä. Ensisijainen aineisto koostuu 41:sta Ristin Voiton sanomalehdessä julkaistusta, sekä 10:sta Ristin Voiton verkkosivuilla julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Toissijaisena aineistona käytetään muita lehdessä ilmestyneitä tekstejä, kuten artikkeleita, uutisia ja opetuskirjoituksia. Kirjoituksista nousevat teemat on ryhmitelty kolmen väljän diskurssikatoksen alle, jotka ovat (1) raamattu ja traditio, (2) sukupuoli ja (3) kutsumus. Tutkimuksen aineistossa korostuivat etenkin raamatuntulkintaan liittyvät erimielisyydet. Egalitaristit, katsoivat naisjohtajuuden pohjautuvan Raamattuun ja samalla korostivat sanoutuvansa irti liberaaliteologiasta ja sukupuolineutraalista ideologiasta. He perustelivat naisjohtajuutta muun muassa sukupuolieroista käsin ja katsoivat täysipainoisen johtajuuden tarvitsevan sekä hengellisten isien että äitien läsnäoloa. Komplementaristit sen sijaan näkivät naisjohtajuuden uhkana helluntailiikkeen konservatiiviselle arvopohjalle. He perustelivat hierarkista johtamismallia muun muassa sukupuolirooleilla, luomisjärjestyksellä sekä Raamatun antamalla maskuliinisella johtamiskuvalla. Naisjohtajuuskeskustelu näyttäytyi vahvasti sukupolvikysymyksenä ja osana liikkeen laajempaa murroskautta, jossa vanhoja toimintatapoja haastetaan ja uusia kritisoidaan. Komplementarismin kannattajien voidaan tulkita edustavan liikkeen vanhempia toimijoita, kun taas egalitaristit lukeutuvat todennäköisimmin nuorempaan ikäryhmään. Tutkimuksen perusteella naisvanhimmuuden voi olettaa tulevan mahdolliseksi tulevaisuudessa, nuoren sukupolven noustessa seurakuntien johtoelimiin.

Tämän tutkielman kantava kysymys on, kuinka eläminen sekä katolisen kirkon että amerikanitalialaisen järjestäytyneen rikollisuuden, mafian, piirissä on vaikuttanut elokuvaohjaaja Martin Scorseseen ja siihen, kuinka hän kuvaa syntiä, katumusta ja sovitusta elokuvassaan Sudenpesä. Vahvat amerikanitalialaiset juuret omaava Scorsese, joka haaveili ryhtyvänsä katoliseksi papiksi, eli nuoruutensa kahden täysin erilaisen maailman välissä. Yhtäältä häntä kiinnosti alamaailman salamyhkäinen ja jännittävä elämä, kun taas toisaalta hän halusi elämäänsä ryhtiä sekä järjestystä osallistumalla kirkon toimintaan. Vaikka Scorsese ei saanut katolista kasvatusta, hän uppoutui katolisen kirkon menoihin harkiten vakavasti pappisvihkimyksen ottamista. Samaan aikaan hän kuitenkin vietti aikaa kotikatunsa Elizabeth Streetin rikollisten kanssa nähden elämän karumman puolen. Vanhetessaan Scorsese huomasi, ettei institutionaalisen kirkon toiminta ole sitä, mitä hän uskoi sen olevan, joten hän irrottautui kirkon huomasta suunnaten kiinnostuksensa elokuvien pariin. Työssäni tarkastelen Scorsesen vuonna 1973 julkaistua elokuvaa Sudenpesä, jota pidetään hänen ensimmäisenä merkittävänä julkaisuna. Tavoitteenani on tarkastella, kuinka kirkon vaikutuspiiristä eronnut, ja osittain jopa kirkkoa kohtaan katkeroitunut, ohjaaja projisoi omat elämäkokemuksensa elokuvan päähenkilöön Charlie Civelloon. Työssäni vastaan siihen, kuinka Scorsesen uskonnollinen tausta ja kaduilla opitut tiukat mafiakoodit ovat vaikuttaneet siihen, miten elokuvan julkaisun aikaan 31-vuotias Scorsese kokee synnin, katumuksen ja sovituksen teemat. Tutkimukseni kuudennessa pääluvussa käyn läpi katolisen kirkon virallisia dogmeja synnistä, katumuksesta ja sovituksesta, kun seitsemännessä pääluvussa selvitän amerikanitalialaisuuden historiaa ja sen yleistä suhtautumista katoliseen uskoon. Kahdeksas luku tarkastelee amerikanitalialaisia rikollisia ja mafiaa sekä organisoidun rikollisjärjestön ja katolisen kirkon välistä suhdetta. Päästäkseni lähelle Scorsesen juuria tutkin yhdeksännessä luvussa hänen biografiaansa, jossa tarkastelen hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan kahden erilaisen maailman välissä. Pyrin tällä pääsemään mahdollisimman lähelle Scorsesen ajatuksia tutkittavia teemoja kohtaan. Käyttämieni metodien pääpaino on biografisessa kirjallisuudentutkimuksessa. Tarkastelen Sudenpesää William Schrererin kehittelemän suunnan valossa. Biografismin psykologisemmassa suuntauksessa teosta tutkitaan eletyn, perityn ja opitun kautta. Biografismin tukena käytän myös Francois Truffaut n kehittelemää versiota auteur-teoriasta, jonka mukaan ohjaaja oli tekijä, joka vaikuttaa sekä teoksen kuviin että teksteihin.

Coloradon Crestonessa sijaitsee pieni, lakotakansan perinteisiä seremonioita toteuttava Singing Stone -yhteisö, jossa yhteisön jäsenet saavat näkykokemuksia muun muassa näynetsintäseremoniassa. Jäsenet eivät itse ole lakotoja, vaan edustavat eri väestöryhmiä muista Amerikan alkuperäisasukkaista tavallisiin amerikkalaisiin. Näkykokemuksissa on havaittavissa tasankointiaaneille tyypillisiä piirteitä, mutta myös perinteelle vieraita ominaisuuksia; uushenkisyyttä. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millä tavoin Singing Stonen jäsenien näkykokemuksissa ovat havaittavissa tasankointiaanien perinne sekä uushenkisyyden vaikutteet. Tutkielman aineistona on yksitoista Helsingin yliopiston e-lomake -sivustolle laaditun lomakehaastattelun vastausta, yhdeksän Singing Stonessa toteutettua haastattelua, yksi puhelinhaastattelu sekä kenttäpäiväkirjaan kirjoitetut havainnot yhteisön elämästä. Aineistoa analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysi jakautuu kahteen osaan; tasankointiaanien perinteisiin näkykokemuksiin sekä uushenkisyyden vaikutteisiin. Tasankointiaanien perinteisiä näkykokemuksia tarkastellaan kuuden ulottuvuuden kautta. Ulottuvuuksia ovat näkyjen tulkinta, sisällöt, vaikutukset ja saamistavat sekä näyistä saatava voima ja näkyihin liittyvät tunteet. Analyysissa käy ilmi, että haastateltavat saavat perinteelle tyypillisiä näkyjä, ja perinne nousee esiin kaikissa näyn ulottuvuuksissa. Perinteen esiintyminen uudessa kontekstissa osoittaa, että tasankointiaanien uskonto on itsessään sopeutumiskykyistä ympäristön muutokseen. Uushenkisyyttä tutkielmassa puolestaan tarkastellaan eklektisyyden, holismin, individualismin, auktoriteetin ja henkisen etsinnän kautta. Analyysin alussa tarkastellaan myös uushenkisyyden suhdetta esimerkiksi Amerikan alkuperäiskansoihin. Analyysi osoittaa, että uushenkisyys näkyy haastateltavilla selvästi; erityisesti eklektisyydessä, auktoriteetissa ja henkisessä etsinnässä. Analyysista käy ilmi, että perinne ja uushenkisyys kohtaavat toisensa Singing Stonessa selvästi. Lakotat ovat toisinaan nähneet Singing Stonen kaltaisten yhteisöjen toiminnan ongelmallisena, ja osa heistä haluaisi säilyttää seremoniat vain itsellään. Lakotat voivatkin nähdä ilmiön itselleen joko uhkana tai mahdollisuutena. Uhkana on, että heidän perinteensä sekoittuu muihin perinteisiin ja heidän uskonnostaan tulee julkista omaisuutta. Mahdollisuutena puolestaan on nähdä tasankointiaanien perinteessä piilevä sopeutumiskyky ympäristön muutokseen, jolloin lakotat voivat antaa uskontonsa elää ja kehittyä ympäröivän yhteiskunnan mukana.

Tlingit-intiaanit ovat yksi Yhdysvaltain luoteisrannikolla asuvista alkuperäiskansoista. Heidän pääasiallinen asuinalueensa on Kaakkois-Alaskassa. Tlingitien kulttuuria voi luonnehtia metsästäjä-kalastajille tyypilliseksi, mutta Alaskan karu maasto on tehnyt kalastamisesta pääasiallisen elinkeinon. Etenkin lohen ja ruijanpallaksen kalastaminen on ollut tlingiteille elinehto. Tlingitien yhteiskuntaa leimaa vahva sosiaalinen hierarkia, jossa jokaisella on oma asema ja tehtävä. Toteemipaalut ovat näkyvä todiste yhteiskunnallisesta asemasta. Tässä tutkielmassa lähdetään pohtimaan, mitä intiaanien uskonto on ja voiko tlingitien uskonnollisuutta nähdä materiaalisena uskontona. Uskonnollinen materiaalinen kulttuuri viittaa kulttuuriin, jossa esineet ovat olennainen osa uskonnollisuutta. Esineiden merkitys ulottuu esteettisen ja historiallisen lisäksi yliluonnolliseen, jossa niiden nähdään olevan oleellinen osa uskontoa. Selväksi tulee, että tlingiteille esineiden esteettisyyden ja käytännöllisyyden lisäksi myös niiden yliluonnolliset merkitykset ovat olennaisia. Esineiden nähdään suojelevan pahoilta hengiltä, mutta niiden kautta voi myös olla yhteydessä hyviin henkiin ja pyytää apua. Tlingitien uskonnollisuus on yhteen sidottua arjen kanssa, ja sitä leimaa ennen kaikkea usko henkiin. Kaikella elävällä, ihmisillä, eläimillä ja kasveilla on henki. Kun sen haltija kuolee, siirtyy henki tuonpuoleiseen. Henkien uskotaan säätelevän maailmankaikkeutta ja ne ovatkin onnistumisten ja onnettomuuksien taustalla. Shamaani on yhteydessä henkiin, kommunikoi niiden kanssa, tekee henkimatkoja ja parantaa henkilöitä, joita pahat henget ovat vallanneet. Tärkeimmät shamaanin asusteet, talismaanit sekä puiset naamiot, ovat suorassa yhteydessä henkiin. Ne sisältävät osan hengen voimasta, jota shamaani voi hyödyntää. Kalastus on tlingiteille ensisijaisen tärkeää, ja etenkin ruijanpallaksen kalastus sisältää myös uskonnollisia piirteitä. Muihin esineisiin verrattuna ruijanpallaksen kalastuksessa käytetyt koukut eroavat muista koukuista, sillä niissä nähdään olevan henkien voima. Etenkin saukoilla, mustekaloilla ja ruijanpallaksilla koristellut koukut auttavat suojelemaan kalastajia matkustaessaan tämän- ja tuonpuoleisen rajamailla. Ruijanpallaksen kalastajia voidaan verrata shamaaneihin ja näin ollen kalastajien ja shamaanien välineissäkin on huomattavissa samankaltaisuuksia. Koukkujen ensisijainen tehtävä on suojella kalastajia pahoilta hengiltä.

Vuonna 2015 alkanut Euroopan pakolaiskriisi on näkynyt myös Suomessa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden aikaisempaa suurempana määränä. Evankelis-luterilainen kirkko on ollut kriisin aikana esillä auttajan roolissa. Kirkko on esimerkiksi tarjonnut tilojaan hätämajoitukseen sekä vastaanottokeskusten järjestämiseen. Ei- kristittyjen ihmisten majoittaminen kristillisen kirkon tiloissa herättää kysymyksiä liittyen uskonnonvapauteen. Uudenlaisen tilanteen vuoksi uskonnonvapauden eri puolten sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden toteutuminen nousevat ajankohtaisiksi kysymyksiksi. Kristityillä vapaaehtoistyöntekijöillä ja kirkon tiloja käyttävillä seurakuntalaisilla on oikeus toteuttaa omaa uskonnollista identiteettiiään oman uskonnollisen yhteisönsä tiloissa. Toisaalta turvapaikanhakijoilla ja pakolaisilla on oikeus negatiiviseen uskonnonvapauteen, oikeus olla joutumatta uskonnollisen toiminnan kohteeksi, jos he eivät sitä itse halua. Kaiken tämän pitäisi toteutua eri osapuolten yhteisesti jakamissa tiloissa, kirkon tiloihin perustettujen vastaanottokeskusten tiloissa. Tutkimuskysymyksenäni oli se, miten kristityt kokevat tämän uuden tilanteen. Tutkimuksen aineistona on kristillisellä internetsivustolla, kotimaa24.fi sivustolla, julkaistujen uutisten kommentoinnit. Aineistoa on rajattu aiheeseen liittyvien hakusanojen avulla sekä aikarajauksella. Tutkimus on aineistolähtöinen, koska kaikesta mahdollisesta hakusanojen ja aikarajauksen avulla rajatusta aineistosta tutkimuksen kohteeksi on valittu uutiset, joita sivuston käyttäjät olivat kommentoineet eniten. Eniten kommentoituja uutisia olivat uutiset, jotka käsittelivät kysymystä siitä, saako turvapaikanhakijoille ja pakolaisille evankelioida. Tutkimus on kvalitatiivista tutkimusta ja analyysimenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä. Aineistosta nousi esille kaksi selkeää ylädiskurssia, kristillinen diskurssi ja ihmisoikeudellinen diskurssi, joiden kautta vallitsevasta tilanteesta puhuttiin. Näiden ylädiskurssien lisäksi aineistosta nousi useita evankelioimista määritteleviä aladiskursseja. Diskurssien analysoinnin perusteella tilanne, jossa ei-kristityt tulevat kirkolle kuuluviin tiloihin, on uusi ja siksi siihen liittyy haasteita. Uusi tilanne nostaa toisen evankelis-luterilaisen kirkon perustehtävistä, lähetystehtävän, uudella tavalla esille.

Tutkimus kohdistuu Falun gong-nimiseen kiinalaiseen henkiseen harjoitukseen sekä buddhalaisuuteen. Li Hongzhi on perustanut Falun gongin vuonna 1992. Tutkimukseni on systemaattinen käsiteanalyysi, jonka pyrkimyksenä on kuvata Falun gongin valaistumisnäkemyksessä olevat buddhalaisperäiset käsitteet ja käsitykset sekä niiden yhtäläisyys ja eroavaisuus buddhalaisuuden suhteen . Tutkimuksen tarkoituksena oli saada vastaukset seuraaviin kysymyksiin: mitä yhteistä Falun gongilla on buddhalaisuuden suhteen? Mitä yhteistä Falun gongilla ja buddhalaisuudella on valaistumisen suhteen? Mitkä tekijät edistävät Falun gongissa valaistumista? Miten Falun gong määrittelee valaistumisen ja mikä on sen päämäärä? Mistä mahdollisesti buddhalaisperäisistä käsitteistä Falun gongin valaistuminen muodostuu ja mitkä ovat niiden suhteet buddhalaisuuteen? Kuu-luuko tathagatagarbha eli buddhaluonne Falun gongin valaistumisnäkemykseen? Mikä on Falun gongin käsitteen buddha-fa suhde buddhalaisuuteen? Voiko Falun gongin valaistumisnäkemys olla peräisin buddhalaisuudesta? Mikä estää Falun gongissa valaistumisen? Mikäli Falun gongin ja buddhalaisuuden käsitteet ovat eriävät, mitkä niiden alkuperäiset merkitykset ja alkuperät ovat? Pääasiallisina aineistoina Falun gongin osalta käytetään Li Hongzhin teosta Zhuan Falun vuodelta 2012 sekä tätä teosta täydentävänä, tieteellisenä lähdemateriaalina, Pennyn teosta The Religion of Falun Gong (2012). Buddhalaisuuden osalta keskeisimpinä aineistoina käytetään puolestaan Gothónin ja Niinimäen teoksia Buddhalaista viisautta sekä Buddhalainen sanasto ja symboliikka. Teokset ovat vuosilta 1987 ja 1990. Tutkimustulokset ovat seuraavat: (1) Sekä Falun gongissa että buddhalai-suudessa yhteisinä käsitteinä ovat samsara, jälleensyntymä sekä valaistuminen. Falun gongin oppisisällöllä on ajatuksentasolla vastaavuus samsaran sekä erityisesti jalon kahdeksanosaisen tien suhteen, mutta Falun gongissa on käsitteitä, joita buddhalaisuudessa ei tunneta. Näistä esimerkkeinä voidaan todeta käsitteet xinxing ja zhen-shan-ren. (2) Molemmissa valaistuminen merkitsee yksilön pelastumista. (3) Falun gongissa yksilön valaistumista edistävät dafan kultivoiminen, kärsivällisyys, xinxingin eli sydämenluonteen jalostaminen, zhen-shan-renin eli maailmankaikkeuden luonteen mukainen elämä sekä karman ja kiintymysten välttäminen. (4) Falun gongissa valaistuminen määritellään yksi-lön täydellistymisenä. Täydellistymisen päämäärä on pelastuminen. (5) Falun gongin valaistumisnäkemykseen liittyvistä käsitteistä buddha-falla, buddha-luonteella, falunilla, fashenilla, gongilla, karmalla sekä kiintymyksillä on budd-halainen alkuperä. Buddha-fan alkuperäinen buddhalainen käsite on buddhadharma, buddhaluonteen tathagatagarbha. Samalla tavalla voidaan todeta käsitteistä falun ja fashen; buddhalaisuudessa niitä vastaavat käsitteet dharmacakra ja dharmakaya. Käsitteiden gong ja karma merkitykset ovat eriävät sekä Falun gongissa että buddhalaisuudessa. Kiintymyksiä vastaa buddha-laisuudessa käsite abhinivesa. (6) Buddha-luonne kuuluu Falun gongin valaistumisnäkemykseen. Buddhalaista käsitettä tathagatagarbha vastaa Falun gongin käsite buddha-luonto. Buddha-luonnon synonyymi on buddhaluonne.(7) Falun gongin käsitettä buddha-fa vastaa buddhalaisuudessa sanskritinkielinen käsite buddhadharma. Buddha-fa on muunnos kiinankielisestä, alun perin, buddhadharmaa merkitsevästä käsitteestä fofa. Käsite buddhadharma tarkoittaa Buddhan oppia. (8) Falun gongin valaistumisnäkemys on osittain buddhalais-peräistä, mutta sitä ei mitä todennäköisemmin voi selittää pelkästään budd-halaisella alkuperällä. (9) Keskeisin tekijä, joka estää yksilön valaistumisen Falun gongissa on karma. (10) Käsite gong ei buddhalaisuudessa ole valaistumiseen liittyvä tekijä. Käsitteet falun ja fashen eivät alkuperäisiltä buddhalaisilta merki-tyksiltään ole yksilön valaistumista edesauttavia tekijöitä. Falun gongin käsitteet ovat kiinankielisiä ja niiden alkuperä on suurimmilta osin Kiinan kansanbuddhalaisuudessa. Falun gongin valaistumisnäkemyksessä on käsitteitä, joiden suhde buddhalaisuuteen jää tuntemattomaksi. Jatkotutki-muksessa olisi tärkeä määrittää näiden alkuperältään tuntemattomaksi jääneiden käsitteiden mahdollinen suhde Kiinan kansanbuddhalaisuuteen; mitkä ovat niiden alkuperät, alkuperäinen merkitys sekä konteksti. Tällöin, mitä todennäköisemmin, selviää tarkemmin kuinka paljon Falun gongin valaistumisnäkemyksessä on buddhalaisperäisiä käsit-teitä sekä miten Li Hongzhi on mahdollisesti niiden merkityksiä muuttanut.