Browsing by department "Geotieteiden ja maantieteen osasto"

Jatkuva kaupungistuminen tekee kaupungeista monimutkaisia kokonaisuuksia, jotka ovat jatkuvassa muutoksen tilassa.Kaupunkilaiset ovat jatkuvassa kontaktissa kaupunkitilaan sekä toisiinsa fyysisesti ja virtuaalisesti. Tämän vuorovaikutussuhteen tutkimiseen onkin perinteisten tutkimusmenetelmien ja -aineistojen oheen syntynyt monia uusia datalähteitä, jotka mahdollistavat uudenlaisen kaupunkitutkimuksen. Web 2.0, mobiililaitteiden yleistyminen ja sosiaalisen median suosion myötä kaupunkialueiden asukkaat tuottavat suuria määriä dataa, joka sisältää sijaintitiedon lisäksi tietoa ihmisten ajatuksista, liikkumisesta ja toiminnasta. Spatiososiaalinen massadata onkin tarjonnut kaupunkitutkimukselle uuden merkittävän datalähteen. Tässä pro gradu-työssä tarkastellaan systemaattisella kirjallisuusanalyysillä kaupunkimaantieteellisiä tutkimuksia, jotka käyttävät sijaintitiedollista sosiaalisen median dataa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää miten kaupunkimaantieteellinen tutkimus on hyödyntänyt sosiaalisen median dataa, mihin tutkimusteemoihin sitä on käytetty sekä missä tutkimusta on tehty? Tutkimuksen aineisto haettiin Scopuksen abstrakti- ja viittaustietokannasta ja lopullinen analysoitava kirjallisuuskokoelma koostui 150 tutkimuksesta. Tutkimusartikkeleista poimittiin tiedot niiden käyttämistä aineistoista, tutkimusteemoista, tutkimusalueista sekä tutkimuksen tehneistä organisaatioista. Tulokset osoittavat, että tutkimus jakautuu globaalisti epätasaisesti ja keskittyy lähinnä suuriin metropoleihin kuten Lontoo, New York ja Los Angeles. Tutkimusta tehdään eniten Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa ja Kiinassa. Julkaisujen koordinaattien lisäksi analyyseissä on eniten hyödynnetty julkaisujen ajallisia ja sisällöllisiä aspekteja.Suurin osa tutkimusteemoista liittyi kaupunkirakenteeseen, ihmisten liikkuvuuteen sekä aiheiden spatiotemporaaliseen jakautumiseen. Sosiaalisen media datalähteenä luo monia uusia mahdollisuuksia kaupunkimaantieteen saralla, mutta siihen on suhtauduttava varauksella.

Etelä-Amerikan alityöntövyöhyke on yksi parhaista esimerkeistä alityöntövyöhykkeistä, jossa merellinen ja mantereinen laatta liikkuvat toisiaan kohti. Lisäksi se on jakautunut useisiin lohkoihin, joissa alityöntövyöhyke käyttäytyy eri tavalla, erityisesti uppoavan laatan vajoamiskulman vaihdellessa normaalista matalaan. Tämä vaikuttaa vulkaaniseen toimintaan. Tiedon jakaminen on muuttumassa yhä visuaalisemmaksi, siksi tämä työ keskittyy Etelä- Amerikan alityöntövyöhykkeen, sekä siellä esiintyvien maanjäristysten ja vulkaanisten prosessien visualisoimiseen. Visualisoinnin avulla suurten tietomäärien välittäminen on nopeampaa, helpommin ymmärrettävää, ja usein myös kiinnostavampaa kuin suurten tekstitiedostojen lukeminen. Tutkimalla Etelä-Amerikan alityöntövyöhykettä on mahdollista oivaltaa uusia asioita alityöntövyöhykkeistä. Eräs erityisen kiinnostuksen kohde on tulivuorten ja maanjäristysten suhde alityöntövyöhykkeeseen, toisin sanoen: kuinka kaukana, ja millä syvyydellä hautavajoamasta ne voivat esiintyä. Python ohjelmointikielellä luotiin helposti ymmärrettäviä, kopioitavia ja muunneltavia malleja, kuvia ja animaatioita Jupyter Notebook ohjelmistolla. Maanjäristyksiä varten käytettiin USGS:ltä saatavaa tiedostoa ajalta tammikuu 1960 – joulukuu 2017, tulivuoritoimintaa varten Smithsonian laitokselta tiedostoa, joka kattaa Holoseenin. Kolme pääasiallista mallia luotiin: 1) animaatio kaikista maanjäristyksistä kronologisesti, jossa pylväsdiagrammit esittelevät niiden jakautumista joka toisella leveysasteella pylväsdiagrammin avulla ja niiden sijainti ja magnitudi näkyvät kartalla, 2) läpileikkauskuva alityöntövyöhykkeiden seismisestä rakenteesta tiettyjen leveyspiirien välillä, ja 3) staattinen kuva, jossa voidaan esitellä maanjäristysten tai tulivuoritoiminnan tiettyä erityispiirrettä ja sen jakautumista Etelä- Amerikassa kartan avulla, sekä pylväsdiagrammeilla. Visualisoinnit osoittavat selvästi eron normaalin ja matalan alityönnön välillä, erityisesti vulkaaniseen toimintaan liittyen. Ne myös osoittavat tulivuoritoiminnan ja järistysten jakaantumisen selkeästi, tulivuoritoiminnan keskittyessä normaalin ja siirtymävaiheisen alityönnön alueilla. Järistyksiä esiintyy 0 – 650 km syvyydellä, ja 0 -1300 km etäisyyksillä hautavajoamasta. Järistysten esiintyminen suurissa syvyyksissä on edelleen keskeinen tutkimuksen aihe, sillä syvistä järistyksistä tiedetään vain vähän ja tutkimus on hankalaa. Myös alueella esiintyvät seismiset tauot (seismic gap) 300 – 500 km syvyydellä ovat tutkimusyhteisössä kiinnostava aihe. Visualisoinnit ovat tehokkaita suurten tietoaineistojen välittämisessä tavalla, jossa tieto on helposti ymmärrettävässä muodossa, ja havaintojen tekeminen on nopeaa. Tuotetut mallit sopivat hyvin jaettaviksi muulle tiedeyhteisölle ja kouluihin, erityisesti niiden helpon sovellettavuuden ja muokattavuuden vuoksi.

The Suurikuusikko orogenic Au-deposit is located in the Central Lapland Greenstone Belt within the Kittilä Group volcano-sedimentary sequence. The deposit is hosted by almost vertically dipping Kiistala Shear Zone (KiSZ). In the Suurikuusikko Au-deposit, gold occurs mainly as refractory gold within the arsenopyrite and the pyrite. The Rimpi orebody is the northernmost orebody of the Suurikuusikko deposit. Pikkurouravaara is a unit located to the northeast of the KiSZ that also has arsenopyrite and pyrite with Au as refractory in the main zone; however, in Pikkurouravaara the Au-content is not significant. The goal of this work was to examine using mineralogical tools as distribution of Au in Rimpi and Pikkurouravaara. Studying the mineralogy of the Rimpi also provides information on whether the Rimpi orebody is similar to the other orebodies in the Suurikuusikko deposit. The methods used were optical- and reflective light microscopy, FE-SEM, EPMA, and LA-SC-ICP-MS. Petrographical observations show that the main minerals, texture, and alteration are the same in Rimpi and Pikkurouravaara. The main sulfides, arsenopyrite and pyrite, are also the same, however, morphology and habit are different. In Pikkurouravaara the sulfide grains are larger and more homogenous, while in Rimpi sulfides are more frequently zoned. Also, the trace element content of the sulfides between the study areas was significantly different. In Pikkurouravaara Se, Ni, and Mo occurrence is elevated in arsenopyrite as are Se, Cr, Ni, and Co in pyrites relative to Rimpi. Most likely, Pikkurouravaara and Rimpi are of different generations and enrichment of Au in Rimpi sulfides reflects the episodic formation of the sulfides. Some of the arsenopyrite and pyrite grains in Rimpi host visible gold between the sulfide grains and in fractures. These visible Au-bearing samples were compared to those Rimpi samples where Au occurs only as refractory. In samples with visible gold, the average Au grade in arsenopyrite and pyrite is relatively higher than in samples where Au is only refractory. Also, the S-content is higher in the former. The As-grades were equally variable in both Rimpi types. The average Au grade in arsenopyrites from Rimpi is 340 - 410 ppm, which is coherent with the previously reported average values of 398 ppm. The average gold content of Rimpi pyrites is 14 – 24 ppm, which is significantly lower than the previously reported average of 235 ppm. The major- and trace element data with mineral morphology suggests that the geological history of Pikkurouravaara has been less episodic than in Rimpi.

The condition of Tahmelanlähde spring in city of Tampere has been under discussion for over two decades. Between 1906–1966, the spring was being used for municipal water supply and the water quality was good. The quality of discharging groundwater has since heavily deteriorated, bearing now high concentrations of iron, manganese, nitrogen, phosphorus and very low oxygen. The cause of this deterioration has remained unclear. The aims of this study were to increase the hydrogeological knowledge of Tahmela-Pispala area in order to get a better understanding of the regional groundwater flow patterns and sources of the groundwater discharging at the artesian spring area, to assess the cause for the spring deterioration and to give suggestions to a possible rehabilitation plan. Tahmelanlähde spring is located on a clay or silt soil under artesian circumstances, down the southern slope of Pispalanharju interlobate esker formation. The esker forms a longitudinal neck between Lake Näsijärvi and Lake Pyhäjärvi, rising up to 160 meters above sea level. The water level of Lake Näsijärvi is approx. 95 m a.s.l. and the water level of Lake Pyhäjärvi approx. 77 m a.s.l. Considering the distance of only a few hundred meters between these two lakes, the difference of 18 meters in the lake water levels is quite unusual in Finland’s geological context, especially because the lakes are separated by a major esker formation. For the assessment of the hydrogeological features in the study area we had two field campaigns including ground penetrating radar (GPR) survey, thermal infrared survey using unmanned aerial vehicle (UAV-TIR), measuring of water tables as well as water sampling from springs, surface water bodies, groundwater observation wells and groundwater discharging into the Lake Pyhäjärvi. 23 water samples were analyzed for main ion composition, stable isotopic (δ18O / δD) composition, pH, EC and trace elements such as iron and manganese. 14 samples were additionally analyzed for CODMn, N, P, O and microbial indicators. Some previous studies have suggested infiltration of Lake Näsijärvi water into the esker. Our results reveal that most of the groundwater in the Pispalanharju area contain a variable amount of surface water component. The samples east from the spring present good-quality groundwater and show nonexistent surface water impact. This and the complex sedimentology revealed by the GPR survey indicate that the regional groundwater flow patterns are not simple and there are at least two water components with different origins discharging at Tahmelanlähde spring. The results imply that the primary cause for the spring deterioration could be a major shift in the groundwater – surface water interaction in the northern esker area, probably driven by urbanization and the heavy construction during the last few decades. The study was a collaboration between the City of Tampere, Pirkanmaa Center for Economic Development, Transport and Environment (ELY Center) and University of Helsinki, Department of Geosciences and Geography.

This study reviews the glacial history and the glacial transportation history in Kaarestunturi, Sodankylä in the Finnish Central Lapland interlobate region. The study is conducted on the Aamurusko prospect, where gold bearing quartz vein boulders have been discovered. The local glacial transportation history is studied in order to deduct the likely origin of the boulders. The local portion of the study involves rock and soil sample assays, glacial sedimentological studies, trenching and more unconventional Glacier Dynamic (GD) mapping and Terrestrial Cosmogenic Nuclide (TCN) dating. The local interpretation is set in a regional glacial history framework that is based on wide scaled GD mapping and existing literature. Kaarestunturi is incorporated in multiple regional glacial studies, but no local glacial studies have been conducted in the area. GD mapping indicates that the area has not hosted pronounced ice streams during recent stadials, however, it has experienced different types of glacial transportation. Till fabric analysis shows that the Kaarestunturi and adjacent Kiimajänkä have been subjected to both pronounced and indecisive ice flow directions. The most strongly orientated till fabrics portray repeated flow from NE for the lower till units and a flow from NW for surficial till. The NW flow is also indicated by fans interpreted from soil and rock sample assays. Field studies indicate that the Kaarestunturi fell likely interfered with local glacial flow, making some of the orientations local and till units topographically controlled. However, the till fabric analyses were too distal to confirm the impact the steering had on till deposition. The apparent ages of the four TCN samples are in the range of 27.9 ± 0.9–87.6 ± 2.4 ka BP. The TCN dating based glacial history model indicate that the dated boulders were affected by 2–3 glacial transportation events. The exposure ages together with sedimentological studies argue that at least the dated boulders are allochthonous. Based on this study TCN dating can offer new insight for ore exploration projects in glaciated terrain. Although the sampling has many prerequisites, being able to date exposure time of both boulders and bedrock makes it a versatile technique. However, it is apparent that the potential of the method is elevated in regions with a sound framework of glacial history knowledge. In complicated glaciated regions, more accurate information on erosion rates and reburial may be beneficial. It can be gained by analyzing multiple elements, as oppose to using 10Be only.

Oppikirjalla on perinteisesti ollut suuri merkitys suomalaisessa kouluopetuksessa. Vaikka sähköiset oppimateriaalit ovatkin vähitellen yleistyneet, painettu oppikirja näyttää pitävän pintansa niin opiskelijan kuin opettajankin tärkeimpänä työvälineenä ja tiedonlähteenä koulussa. Koska oppikirjoilla on lukuisia tavoitteellisen oppimisen ja opettamisen kannalta olennaisia tehtäviä, ei ole yhdentekevää, mitä niissä kerrotaan ja miten asioita esitetään. Terveyden ja hyvinvoinnin aihepiirissä haasteita asettavat muun muassa terveyden moniulotteisuus ja -tulkintaisuus sekä siihen liittyvät arvokasvatukselliset tavoitteet. Asian tärkeydestä huolimatta oppikirjojen sisältöjä on tutkittu verrattain vähän. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvälle osaamiselle on kuitenkin suurta tarvetta sekä koulumaailmassa ja lukio-opetuksessa kuin laajemmin koko yhteiskunnassa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten terveyttä ja hyvinvointia kuvataan lukion maantieteen oppikirjoissa ja vastaavatko nämä kuvaukset maantieteen opetussuunnitelmien edellytyksiä. Tutkimus suoritettiin tapaustutkimuksena ja aineistona käytettiin GEOS1- ja GEOS3-oppikirjoja sekä Manner 1 - ja Manner 3 -oppikirjoja. Niistä tarkasteltiin kuvia ja tekstejä teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tekstianalyyseja varten muodostettiin analyysikehikko, johon terveyttä ja hyvinvointia koskevat lausumat sijoitettiin ja tallennettiin. Kehikko rakentui terveyden ja hyvinvoinnin tyypillisistä ulottuuvuuksista, tasoista ja näkökulmista. Kuvia varten laadittiin luokitus, joka rakentui sellaisista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä ominaisuuksista, jotka on mahdollista tunnistaa kuvista. Näitä olivat esimerkiksi kuvissa esiintyvien henkilöiden ikä ja sukupuoli sekä kuvan näkökulma terveyteen. Teksti- ja kuva-analyysien avulla saatiin selville, että oppikirjat poikkeavat toisistaan terveyden ja hyvinvoinnin tulkinnoiltaan.Esimerkiksi tekstit ovat kaikissa tarkastelluissa oppikirjoissa pääosin terveyslähtöisiä eli voimavaroja ja mahdollisuuksia korostavia, mutta joissakin oppikirjoissa on suhteessa enemmän sairauslähtöisiä, terveyden ja hyvinvoinnin ongelmia ja uhkia kuvaavia tekstejä kuin toisissa. Oppikirjoissa kuvataan myös eri suhteissa väestön terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja terveyden osa-alueita. Niissä korostuvat enimmäkseen väestön terveyteen globaalilla tasolla vaikuttavat tekijät, kun yksilöön liittyviä tekijöitä kuvataan varsin vähän. Tekstianalyysien perusteella monipuolisimmin terveyttä ja hyvinvointia kuvattiin GEOS-oppikirjasarjan oppikirjoissa. Analyysien perusteella oppikirjat myös vastasivat pääosin opetussuunnitelman edellytyksiä: niiden avulla on mahdollista havainnoida, analysoida, arvioida ja ymmärtää terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ilmiöitä ja ongelmia paikallisesti, alueellisesti ja globaalilla tasolla. Terveyslähtöinen näkökulma auttaa löytämään ongelmien ratkaisumahdollisuuksia ja voi kannustaa toimimaan aktiivisesti hyvinvoinnin edistämiseksi. Parhaiten opetussuunnitelman tavoitteet voidaan saavuttaa GEOS3-oppikirjan avulla. Kuva-analyysien avulla saatiin selville muun muassa, että kaikki oppikirjat olivat sukupuolittavia ja kuvasivat enimmäkseen aikuisia esimerkiksi nuorten sijaan. Monipuolisimmin eli runsailla kuvilla, sekä positiivisesta että negatiivisesta näkökulmasta, kaikenikäisten miesten ja naisten ominaisuutena terveyttä ja hyvinvointia kuvattiin GEOS1-oppikirjassa. Oppikirjat erosivat kuitenkin toisistaan myös siinä, miten opetussuunnitelman tavoitteet niissä toteutuivat. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä myönteisen kehityksen ja mahdollisuuksien tavoitteet toteutuivat parhaiten molemmissa GEOS-oppikirjasarjan oppikirjoissa ja heikoimmin Manner-oppikirjasarjan oppikirjoissa. Kun tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttavat seikat huomioidaan, tällä tutkimuksella saatiin uutta ja ainakin osin käyttökelpoista tietoa terveyden ja hyvinvoinnin kuvauksista maantieteen oppikirjoissa. Näin tutkimuksen avulla saatua tietoa voidaan jossain määrin hyödyntää maantieteen oppimateriaalien laadinnassa ja niiden laadun parantamisessa.

In this modern world with its evolving technological applications the role of pegmatites has risen to an unexpected level. As pegmatites are hosts for rare-element mineralization’s they are mined extensively throughout the world. As a result of the transition to more ecological solutions in propulsions the need for large quantities of certain elements, elements such as lithium, for batteries are on the rise. Even though pegmatites have been studied extensively they have not yet yielded all their secrets to scientists. Even the classification of them is still under some debate before a final cohesion is found. Because of this, the study of pegmatites has also been far from systematic. The aim of this thesis is to map the trace element behaviour of the rare-elements of the Luolamäki pegmatite. This pegmatite was chosen due to the existing drill cores and its rare-element mineralization of pollucite, petalite and possibly rubicline.The drill cores were sampled and analysed with wave dispersive x-ray fluorescence (WD-XRF), electron probe microanalyzer (EPMA) and with laser ablation inductively coupled plasma mass spectrometry analysis (LA-ICP-MS). Quartz and three other salient rock-forming mineral groups, feldspars, micas and tourmalines were chosen for analysis. The Luumäki pegmatite is classified as belonging to the LCT-family and being of the petalite-subtype. The previous assumptions of the pegmatites asymmetric inner structure were confirmed with the notation of the reversed order of feldspars in the pegmatite dike with albitic feldspars on the hanging wall side and potassium feldspars on the foot wall side. This coupled with the trace element behaviour in the pegmatite it was confirmed that the pegmatite crystallized from the margins toward the centre instead from top to bottom, as is usual for pegmatitic dikes. The presence of rubicline was not verified, however. The results were then posed against existing research to test if the behaviours recorded are consistent. Some difference was found with the behaviour of the feldspars. The study area of Luolamäki brought up more questions to be answered as the pegmatite itself represents the end of pegmatitic fractioning in the area. It would be beneficial to study the other pegmatites in the area more thoroughly in an attempt to trace the origin for the Luolamäki pegmatite and to research if the enrichment of elements such as Li, Rb and Cs is traceable in the less fractionated pegmatites.

Arctic shrubification means that woody plants will disperse to new, beforehand treeless areas due to changes in environments. Shrubification happens with the increase of number of individuals or size of individual plants as well as when plants disperse to new areas above or north of their current limits. Shrubification alters arctic environments and affects other species in the area. In northern Fennoscandian ecotone of forest and tundra the most common tree species are mountain birch, juniper, goat willow, rowan, aspen and pine. Local environmental variables and climate determine the distribution of these tree species. With changing climate the potential distribution of these species will also change. These changes can be predicted with species distribution modelling and using different climate scenarios. The current distribution of tree species as well as the heights of mountain birch were examined in the study area of Rastigaisa, Northern Norway. With distribution data and data from environmental variables a model based on ecological theory was constructed. Models explaining the current distribution of tree species were constructed using two different modelling techniques (GAM, GBM). These models were used to create predictions of probability of potential distribution for climate in 2040-2069 using three different climate change scenarios (RCP2.6, RCP4.5, RCP8.5). These predictions were binarized to enable studying of the area of potential distribution and the altitude of potential distribution. Same methods were used to create a model that predicts the height of mountain birch that were used to create models of mountain birch height change in different climate change scenarios. The most important environmental variables for the studied species were mean summer temperature and insolation as well as soil moisture. Slope and surface deposit type weren’t as important, but still affected the predicted distributions of species. The models predicted the current distribution of tree species rather well, even if there were some differences between observed altitude and predicted altitude. In all climate change scenarios the areas and altitudes of potential distributions of mountain birch, goat willow, rowan and pine grew remarkably compared to the present predicted distribution. The height of mountain birch also grew on all scenarios. The area and altitude of potential distribution of aspen grew in all scenarios, but there were differences of how much between models and scenarios. The altitude of potential distribution of juniper changes upwards so that the minimum and maximum altitude both moved. At the same time different models gave different results on the change of area of potential distribution so that in the GAM-model the potential distribution area of juniper gets drastically smaller. The results of this study are similar to the results in earlier studies about species distribution changes. It is likely that there will be shrubification in the study area when climate will warm up in the future. To get more accurate results in the future it would be important to take biotic interactions into account as well as survey the are more closely.

Understanding the whereabouts of people in time and space is necessary for unraveling how our societies function. Regardless, our understanding of human presence is predominantly based on static residential population data, which is often outdated and excludes certain population groups, such as commuters or tourists. In the light of development towards 24-hour societies and the needs for promoting sustainable and equitable urban planning, reliable data of population dynamics are needed. To this end, ubiquitous mobile phones provide an attractive source for estimating the spatiotemporal digital footprints of people. In this study, I set out to investigate 1) the feasibility of three different aggregated network-based mobile phone data – the number of voice calls, data transmission and general network connection attempts – as a proxy for human presence, 2) how does the population distribution vary in Helsinki Metropolitan Area over the course of a regular weekday and 3) the role of temporally-sensitive population data when analysing dynamic accessibility to grocery stores and transport hubs. To my best knowledge, this is the first attempt when mobile phone data is used to reveal population dynamics for scientific purposes in Finland. Mobile phone data collected by the mobile network operator Elisa in 2017–2018 and ancillary data about land cover, buildings and a time use survey were used to estimate the 24-hour population distribution of the Helsinki Metropolitan Area. The mobile phone data were allocated to statistical 250 m x 250 m grid cells using an advanced dasymetric interpolation method and validated against population register data from Statistics Finland. The resulting 24-hour population was used to map the pulse of the city and to introduce the first fully dynamic accessibility model in the study area. The results show that data use is a good proxy for people and outperforms voice calls or overall network connection attempts. During daytime, the static population overestimates the population in residential areas and underestimates the population in work and service areas. In general, the 24-hour population reveals the pulse of a city, which is highlighted especially in the inner city of Helsinki, where the relative share of population of the study area increases by 50 % from the share at night-time to its peak at noon. The results of the case study suggest that integrating dynamic population data to location-based accessibility analysis provides more realistic results compared to static population data, but the significance of dynamic population data depends on the study context and research questions. In summary, aggregated network-driven mobile phone data is a feasible alternative for dynamic population modelling, however, different mobile phone data types vary in representativeness, which should be taken into account when using mobile phone data in research. To this end, critical evaluation of data and transparent data description are essential. Overall, understanding 24-hour societies and supporting sustainable urban planning necessitates dynamic population data, but advancements in data policy and availability are needed to harvest these possibilities. The results of this study also provide new empirical insights of the population dynamics in the study area, which can be used to advance planning and decision making.

Helsingin kaupunki on pohtinut Vanhankaupunginkosken padon mahdollista purkamista, jotta Vanhankaupungin koski voitaisiin kunnostaa virkistäytymiskäyttöön. Padon purkamisella olisi positiivinen vaikutus alueen luonnolle sillä koskissa viihtyvät kalat saisivat suuremman lisääntymisalueen käyttöönsä. Vantaanjoki on vahvasti kuormittunut ihmistoiminnasta ja koko valuma-alueella on harjoitettu maataloutta ja teollisuutta. Tämän takia padon taakse kertyneet pohjasedimentit voivat sisältää pilaantuneen maan metalleja, jotka vapautuisivat Vanhankaupunginlahteen padon purkamisen myötä. Sedimenttinäytteitä kerättiin 14 kohteesta padon pohjoispuolelta Vantaanjoen yläjuoksulta. Seitsemässä sedimenttisarjassa pohjasedimentin paksuus vaihteli 70 ja 196 senttimetrin välillä. Kahdessa pohjoisimmassa sedimenttisarjassa oli nähtävissä jokisedimenttien vaihettuminen litoraalisiksi sedimenteiksi. Viikintien eteläpuolella patoaltaassa ei havaittu sedimentaatiota. Sedimenttinäytteet analysoitiin pilaantuneen maan metallien tutkimiseksi induktiivisesti kytketyllä massaspektrometrillä. Analyysi suoritettiin 113 näytteelle, jotka valmistettiin seitsemän sedimenttisarjan jokaisesta kerroksesta. ICP-MS-analyysissa mitattuja PIMA-pitoisuuksia verrattiin Suomen Valtioneuvoston PIMA-asetuksessa (214/2007) säädettyihin pitoisuuksiin. Asetuksessa jokaiselle PIMA-metallille on asetettu kynnysarvo sekä alempi ja ylempi ohjearvo. ICP-MS-analyysin tuloksista kynnysarvo ylittyi mitatuista 113 näytteestä arseenilla 93, kadmiumilla 14, koboltilla 4, kromilla 33, kuparilla 4, lyijyllä 38, nikkelillä 7 ja sinkillä 18 näytteellä. Alempi ohjearvo ylittyi kromilla kuudessa, lyijyllä kahdeksassa ja sinkillä 20 näytteessä. Ylemmän ohjearvon ylityksiä ei havaittu millään metallilla. Kohonneet pitoisuudet sijaitsivat pienellä alueella lähellä kohtaa, jossa Vantaanjoki haarautuu itäiseen ja läntiseen uomaan. Pilaantuneen maan metallien pitoisuudet ylittivät kynnysarvon monilla metalleilla ja alempi ohjearvo ylittyi kromilla, lyijyllä ja sinkillä. Vanhankaupunginkosken patoaltaasta mitatut metallipitoisuudet eivät kuitenkaan eroa Töölönlahdesta ja Laajalahdesta mitatuista metallipitoisuuksista. Hieman kohonneiden pitoisuuksien takia alueen pilaantuneisuutta ja puhdistuksen tarvetta tulisi kuitenkin arvioida.