Browsing by department "Institutionen för världens kulturer"

Pro gradu -tutkielmassani “Hizbollahin sotilasstrategian muutos Syyriassa” tutkitaan libanonilaisen aseellisen Hizbollah-järjestön sotilasstrategian kehittymistä Syyrian sisällissodan aikana. Tutkielman tarkoituksen on taustoittaa Hizbollahin strategista oppia ja selvittää, miten Syyrian sisällissotaan osallistuminen on mahdollistanut kehittää strategioita ja sotilaallisia kykyjä. Teoriana tutkimuksessa käytetään Liddell Hartin teoriaa epäsuorista menetelmistä ja André Beaufren teoriaa epäsuorasta strategiasta. Myös muita teorioita käytetään. Tutkimuksen tärkein primääriaineisto ovat Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin puheet. Näiden avulla tutkitaan, miten Hizbollahin johto on esittänyt strategiansa. Strategian toteutumista käytännössä tutkiaan medialähteistä. Metodina käytetään sisältöanalyysiä. Tärkeimmät tutkimuksessa analysoidut taistelut ovat Qusayr 2013, Homs 2013, Qalamun 2014-2015, Yabrud 2014, Zabadani 2015, Aleppo 2016 ja Palmyra 2017. Tutkimuksessa tullaan tulokseen, että Hizbollahin sotilaalliset kyvyt ovat parantuneet merkittävästi Syyrian konfliktin aikana. Järjestö on taistellut kuin konventionaalisen armeijan osa. Sen joukot ovat toimineet erikoisjoukkoina, miehitysjoukkoina, kouluttajina, neuvojina ja johtajina muille ryhmille. Hizbollah ei ole hyödyntänyt sissistrategiaa, jota se käytti Israelia vastaan 1990-luvulla. Hizbollah on taistellut tiiviisti osana Syyrian hallinnon strategiaa. Erityisesti kaupunkisodankäynnissä ei pystytä erottamaan Hizbollahin strategiaa hallinnon strategiasta. Hizbollahilla on ollut enemmän toimintavapautta Libanonin rajan läheisyydessä Qalamunin alueella. Hizbollah kuitenkin on ilmavoimissa ja ilmatorjunnassa riippuvainen Syyrian hallinnon tuesta, minkä takia se ei voisi käyttää samoja offensiivisia strategioita Israelia vastaan. Uusista kyvyistä huolimatta Hizbollah todennäköisesti säilyttää sissistrategiansa keinona puolustaa ydinaluettaan Etelä-Libanonissa.

The conditions of social life that are reflected in the conditions leading to the formation of the individual’s identity may be changing due to the influences of postmodernity. In Finland today, Jews form a small minority group within the borders of secularized Lutheranism. How does the Finnish Jewry cope with the constant transformation of social values in this context? How does Jewishness appear in their self-perception and in their daily lives? The purpose of this thesis is investigate how members of the Jewish Community of Helsinki view Judaism in their own lives and in their community and how do they observe the rules of the Halakhah – the Jewish law. This work provides an introduction to traditional perspectives of the questions that are often topics of debates in postmodern Jewish communities. In one sentence: How do they Jew in public and private life in modern Finland? The research was put into practice by combining quantitative and qualitative methods, including a quantitative questionnaire that was distributed to all 777 adult members of the community and personal interviews with 8 individuals among them. Both the qualitative and the quantitative research questions explored issues of Jewish life and traditions as well as attitudes towards the most common Jewish issues in contemporary Finland. The results showed that the vast majority of the respondents strongly identify as Jews. They have loyalty towards their Jewish heritage, but also feel a strong sense of belonging to Finland. They are generally lenient towards Halakhah, and despite being members of the Modern-Orthodox community, they do not necessarily live orthodox Jewish lifestyles according to the traditional – orthodox – perspective.

The aim of this thesis is to study corporate social responsibility from the perspective of corporate leaders and employees in the context of Latin American countries. The main theories in this thesis are based on the work of Karl Polanyi, Esa Pohjanheimo, Jouko Kuisma, Teuvo Teivainen, Geert Hofstede, Ivan Kolstad, Eduard Freeman, and Milton Friedman. Various articles, corporate websites, courses, and events on corporate social responsibility are utilized in this research. The methodology of this thesis is semi-structured interviews carried out in person or by phone in English and Finnish. The corporate leaders are represented by three executive leaders who all have extensive living experience in various corporate, cultural, and geographical perspectives in several Latin American countries. The industries captured in this research are 1) the mining industry (Outokumpu) in Chile, 2) the paper and pulp (renewable materials) industries (Stora Enso) in Uruguay and Brazil, and 3) the forestry industry (Enso) in Brazil. The employee perspective is represented by three Venezuelan employees, three Bolivian employees, and one Honduran employee living and working in Finland across various Finnish companies. Seven common key notions of corporate social responsibility (CSR) are found in the interviews both of the executive leaders as well as the employees. Four of the key notions are mutual. The mutual CSR notions among the leadership figures and the employees include i) the experienced level of hierarchy and power distance between employees and supervisors, ii) the level (or lack of) of environmental CSR, iii) the experienced power of the state and the government, and iv) the level of corruption in Latin American countries. The top three shared CSR notions among the executive leaders are related to cultural similarities between Nordic and Latin American countries. All seven shared notions of CSR among the executive leadership figures include 1) similarities between the experienced levels of infrastructure among the Nordic and Latin American countries, 2) similarities in historical and cultural practices between the Nordic and Latin American countries, 3) CSR supporting the collective and individual rights of indigenous populations, 4) erosion of natural resources in Latin America, 5) benefits of local empowerment, 6) the power of the media in Latin American countries, and 7) the level of corruption in Latin American countries. The strongest CSR notions among the employees include 1) excellence of the Finnish healthcare and welfare system, 2) CSR as a profit-seeking activity, 4) differences in social benefits (pension, health insurance, taxation) between Latin America and Finland, 5) a lack of democracy and the power of the government in Latin American countries, 6) the level of corruption in Latin American countries, and 7) a lack of environmental CSR in Latin American countries. The results of the study can be applied from the perspectives of Bolivia and Venezuela from the employee side and from the perspectives of Chile, Uruguay, and Brazil from the executive leaders’ side. The results give us an understanding of the key dimensions of CSR aspects in these specific countries, limited by the roles and context of the interviews. Variance between the countries (and industries) among the executive leaders and the employees exist, but the results are combined into a regional study representing various Latin American countries or the Latin American (LAM) region as a whole.

Käsittelen tutkielmassani antiikin kreikkalaisen kirjallisuuden ja taiteen hulluiksi luonnehdittuja mainadi-hahmoja (kr. μαινάδες), viininjumala Dionysoksen kiihkon valtaan joutuneita naispuolisia palvojia. Tunnetuimpia Dionysoksen kulttia käsitteleviä antiikin kreikkalaisia näytelmiä on varmastikin ateenalaisen tragediarunoilija Euripideen Bakkhantit (405 eaa.). Näytelmässä Dionysos, jota kutsutaan myös nimellä Bakkhos, haluaa juurruttaa omat riittinsä ja palvontamenonsa Teeban kaupunkiin kuningashuoneen suuresta vastustuksesta huolimatta. Mukanaan jumala on tuonut lyydialaiset bakkhanttinsa, naispuoliset seuraajansa idästä. Euripides kuvaa salaisten riittien voimaa, joissa hartaat Dionysoksen palvojat tanssivat jumalan kunniaksi talvisaikaan vuorten rinteillä ja alkavat hulluuden puuskassaan repimään eläimiä kappaleiksi syödäkseen niiden raakaa lihaa. Dionysoksen seuraajista voitiinkin käyttää lukuisia eri nimityksiä, riippuen esimerkiksi kultin maantieteellisestä sijainnista, alkuperästä ja myös jumalan paikallisestä lisänimestä ja luonteesta. Tutkimuksen ensisijaisena päämääränä on selvittää, millaisia naisia Dionysokseen yhdistettiin ja minkämoisia nimityksiä kultin parissa toimineista naispalvojista esiintyykään kreikankielisissä primaarilähteissä. Tutkimus onkin aineistolähtöinen ja sen keräämiseen liittyvä järjestely kvalitatiivinen, joka suoritettiin suurimmilta osin verkkoympäristö Perseus Digital Libraryn antiikin ajan kirjallisten lähteiden tietokantaa ja sen akateemisia hakutyökaluja hyödyntäen. Työssäni käsitellään lisäksi kolmea hellenistisen ajan alun piirtokirjoitusta. Aineistossa esiintyvät naishahmot ovat eroteltuna kahteen eri kategoriaan niiden mytologisuuden tai mahdollisen historiallisen luonteen perusteella. Tämän jälkeen naisseuraajien toimintaa käsitellään analyyttisemmin ensin myyttien tasolla ja sitten itse kultin parissa. Tutkimukseni perustuu pääosin suhteellisen suppean, mutta sekalaisen tekstiaineiston analyysiin, jonka olen toteuttanut vertailevin metodein käyttämällä niin filologisia kuin arkeologisiakin lähteitä saadakseni näin luotettavan kokonaiskuvan myös Dionysoksen naisseuraajien kultti- ja palvontamenoista Kreikan alueella. Tutkielman kuvallisen aineiston tulkinnassa hyödynnetään lisäksi visuaalista analyysiä. Niin kirjalliset kuin kuvallisetkin lähteet vahvistavat, että Dionysoksen naisseuraajat erottautuivat muiden jumalien kulttien palvojista ennen kaikkea nimensä, mutta myös vaatetuksensa ja erityislaatuisten varusteidensa perusteella. Myyttisten mainadien kategorian lähempi tarkastelu paljastaa, että rituaalinharjoittamisella olisi ollut alun perin esiaviollinen tarkoitusperä. Kultin varsinaisena henkilökuntana toimivat kuitenkin varttuneemman iän sekä korkeamman statuksen saavuttaneet naiset. Dionysoksen naispalvojien yhtenä esikuvana ja täten arkkityyppisenä mainadina voidaan pitää Bakkhanteistakin tuttua henkilöhahmoa Inoa: myyteissä Dionysos-vauvan sijaisäitinäkin esiintyvä ylhäissyntyinen Ino liittyy tarinassa kahden sisarensa kera metsälle villiin ajojahtiin omaksuen näin kuuliaiselle kotirouvalle tavanomaisesta poikkeavan, miehisemmän roolin jumalallisen väliintulon johdosta. Rituaali vuorilla saa lopulta päätöksensä eläinuhrin muodossa, jonka jälkeen naiset ovat valmiita palaamaan takaisin kotinsa suojiin kangaspuidensa ääreen.

Tämä tutkielma tarkastelee kahta 2000-luvun suosituinta populaarikulttuurin tuotantoa: sankaritarinoita ja omaelämäkerta kirjallisuutta. Käyttämällä hyödyksi Joseph Campbellin monomyytti teoriaa tutkielmassa tarkastellaan neljän omaelämäkerran kerrontaa narratiivisella metodologialla. Tarkoituksena on selvittää, onko lukijan mahdollista löytää omaelämänkirjoista sankarimyyttiin viittaavia yhtäläisyyksiä ja täten päätyä mielikuvaan sankarista. Kerrontaa tarkastellaan myös postkolonialistisen ja ihmisoikeus näkökulmasta, jolloin syvennytään tarkemmin Campbellin teoreettiseen mahdollisuuksiin selittää mitä sankarit ovat ja mitä ihmiset pitävät tämän päivän sankareina. Tarkasteluun on valikoitunut neljä omaelämäkertaa: Mahatma Gandhin, Nelson Mandelan, Malcom X:n ja Ayaan Hirsi Alin teokset. Nämä teokset valikoituivat niiden suosion ja julkisesta näkyvyydestä mitä näillä henkilöillä mahdollisesta on ollut ja on edelleen. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus ja metodologiana on käytössä konstruktiivinen narratiivinen analyysi, jolla tarkastellaan kertojan paljastamia asioita niin itsestään ja ympäröivästään maailmasta. Tutkielman teoriaosuudessa esitellään Campbellin sankarimyytti teoria, omaelämäkerronnan tutkimus sekä postkolonialistisen teorian ja ihmisoikeus teorian näkökulma, jolla syvennytään sankariuden mahdolliseen näkyvyyteen omaelämäkerronnassa valikoiduissa teoksissa. Campbellin teoriasta on etenkin hyödynnetty monomyytin yksinkertaisinta muotoa: lähtö, initiaatio ja paluu. Tutkielmassa päädytään siihen tulokseen, että jokaisessa omaelämäteoksessa on nähtävillä sankarimyyttiin viittaavia rakenteita. Kerronnassa on löydettävissä lähtöä, initiaatiota ja paluuta muistuttavia muotoja. Tämän lisäksi postkolonialistinen sankarimalli seuraa samankaltaista kaavaa mitä 1900-luvun kolonialistisen maailman sankarit näyttivät. Kertojat käsittelevät teemoja, jotka nostavat esille postkolonialistia kysymyksiä. Ihmisoikeuskysymykset taasen tuovat viholliselementin elämäkertojen kerrontaan. Tämän lisäksi kertojat kuvaavat kokemuksiaan epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa, jotka toimivat myös ihmisoikeusrikkomusten todistuksina.

Liike ja liikunta ovat nykyään, ja ovat aina olleet, tärkeä osa ihmisten arkipäivää. Varsinkin monet nuoret osallistuvat eri seurojen, järjestöjen tai koulujen järjestämiin liikuntaharrastuksiin. Liikunta on olennainen osa kulttuuria, ja siinä esiintyy sosiaalisia merkityksiä sekä yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Urheilun integriteetistä on puhuttu viime vuosien aikana paljon, mutta enemmänkin kilpa- ja huippu-urheilun kentällä. Siksi tutkimukselle, joka käsittelee integriteettiä liikunnassa ruohonjuuritasolla, on tarvetta. Tämän kvalitatiivisen tutkielman päätavoitteena on tarkastella, mitä integriteetti tarkoittaa urheilujärjestön toiminnassa. Se on tapaustutkimus Maltan kansallisen urheilujärjestön, Sport Maltan Summer On The Move -ohjelmasta. Integriteetin merkitystä lähestytään kolmen pääteeman kautta, jotka ovat hyvä hallintotapa, sukupuolten tasa-arvo ja alaikäisten suojelu. Nämä kolme pääteemaa liittyvät urheilun rehellisyyteen Euroopan unionin urheilualan työsuunnitelmassa (2014-2017), joka myös toimii tutkielman teoreettisena viitekehyksenä. Tutkimusaineistona on käytetty omien havainnointien lisäksi haastatteluja. Primääriaineisto kerättiin elo-syyskuussa 2016 tehdystä 13 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka tein ollessani työharjoittelussa Sport Maltalla. Haastateltavat on jaettu neljään ryhmään: osallistujiin (8-9 vuotiaita), heidän vanhempiin, liikunnanohjaajiin ja järjestön muuhun henkilökuntaan. Metodina käytetään sisällönanalyysiä ja aiheita lähestytään teemoittain. Alue- ja kulttuurintutkimukselle tyypillinen monitieteisyys on erityisen näkyvillä tutkielmassa, ja aihetta käsitellään etenkin urheilusosiologian kautta keskittyen tiettyihin teemoihin, kuten organisaatiokulttuuriin, ikään ja sukupuoleen. Pääosin Sport Maltan Summer On The Move -ohjelma toimii hyvin ja osallistujamäärä on noussut varsinkin viime vuosina. Valittavia lajeja on paljon eri ikäisille eri alueilla saarivaltiota ja kaikki aktiviteetit ovat avoimia sekä tytöille että pojille. Vaikka Sport Malta on julkisen sektorin järjestö, se pyrkii rahoittamaan omat ohjelmansa. Ohjelmien taso on noussut, ja liikunnanohjaajat ovat ammattimaisia. Malta toimi EU:n puheenjohtajamaana keväällä 2017, mikä on kannustanut Sport Maltaa kehittymään järjestönä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Yhtenä ongelmana on liikuntatilojen ja henkilöstön puute. Monet henkilökunnasta kertovat kommunikaation ja tiimityöskentelyn olevan avain heidän työssään. Kaikki haastateltavat lapset nauttivat aktiviteeteista ja kokevat, että heitä kohdellaan ohjelman puitteissa reilusti. Tietyt lajit nähdään vieläkin paremmin pojille kuin tytöille sopivina ja asiaan liittyy monia ennakkoluuloja, mutta esimerkiksi uinnissa osallistujamäärä on suunnilleen sama. Joissakin lajeissa, varsinkin fyysisissä lajeissa, tytöt nähdään vielä heikompina ja vanhemmissa ikäryhmissä erot näkyvät selkeämmin. Osa liikunnanohjaajista näkee lapset enemmän yksilöinä, toiset taas keskittyvät enemmän tyttöjen voimaannuttamiseen. Naisia on paljon liikunnanohjaajina, mutta eräiden haastateltavien mukaan naisia tulisi olla enemmän järjestön johtotehtävissä. Lapsille vanhempien tuki ja kannustus on oleellinen ja jopa välttämätön edellytys ohjelmaan osallistumiseen. Haastateltavat lapset näkevät liikunnanohjaajat ennen kaikkea kannustavina urheilullisten taitojen opettajina. Vanhempien mukaan liikunnanohjaajien kanssa on helppo kommunikoida, vaikka toivovatkin heiltä oma-aloitteisesti enemmän palautetta lastensa kehittymisestä tietyissä lajeissa. Vanhemmat kokevat, että lapset voivat oppia paljon elämäntaitoja ja arvoja ohjelman kautta - joskus nämä seikat nähdään jopa tärkeämpinä kuin itse liikunnallisten perustaitojen oppiminen. Lapset kokevat joukkuepelin olevan tärkein ohjelmassa oppimansa arvo. Tutkielma nostaa esiin universaaleja arvoja, joita voi oppia liikunnan kautta.

The thesis is intended to be like a snapshot on a particular aspect of China, India and Iran that has not yet received much scholarly attention: the perceptions of their Generation Y, or “Millennials”, populations. It aims to describe what Generation Y is like in China, India, and Iran, what they think and how they describe their own countries, why they developed in this way, and how that is connected to their home country’s historical, religious, and political context. The work aims to avoid the common research mistake of being Western-centric, and instead, points out Millennials’ reciprocal similarities and differences in each country. You will find three sections. The first section is a general introduction about Millennials in the three countries, a review of the existing literature on the topic. The second section is about how the government has been using religion in order to strengthen nationalism a unite these countries. I will be analysing the development of Asian values in China, Hindu nationalism in India and political Islam in Iran, and I will review these countries’ history to explain how the three movements developed like they did. Finally, I will show the output of my interviews in the last section. I have been interviewing around sixty young people divided by country and social attributes and I let them speak about their home countries. The section will point out the main themes that came up during the interviews and we will see how they are connected to the concepts we discussed before.

In the past decades coaching as a human resource development tool has gained significant attention. In many countries around the world it is a flowering industry with many practitioners constantly entering the field, causing the amount intercultural coaching dyads to rise. The existing research corpus explores the coaching service from different angles, e.g. with regards to techniques or effectiveness. Most literature underscores the importance of the coach-coachee relationship; however, few studies transform this into an investigation topic. Even less attention is paid to this topic in an intercultural setting. This research shall consequently identify the aspects that act in the establishment of a coach-coachee relationship within a German-Mexican context. Furthermore, the influence of culture, especially national culture, will be examined. The thesis has three central aims. Firstly, this investigation shall enlarge the scarce research on the topic. Secondly, the data is examined from a modern cultural paradigm where culture is understood as a not self-evident or structured attribute, but a constructed creation between individuals. Thirdly, implications for practitioners in intercultural coaching shall be brought forwards. In accordance with the ontological understanding of human interaction and in line with the understanding of the concept of culture, the exploration of this thesis’s topic is done with the help of qualitative research methods. Semi-structured interviews with an interpretivist-constructivist thematic content analysis technique lead to meaningful results. As a core result, this research shows a large variety of relationship-building aspects in intercultural coaching which is due to a subjective assessment of the influence of culture on relationship, coaching and intercultural encounters. In this regards, a cultural lens was identified that has a predominantly positivistic, essentialist and static understanding of culture. Moreover, correlations between cultural understanding, the understanding of coaching and the depth of relationship are shown. All research participants further build and assess the coaching relationship with the help of multicollective, dynamic and interpersonal factors, indicating a modern cultural understanding, to co-create the reciprocal relationship and coaching culture. Practitioners may consequently want to courageously, and willingly, reconsider and ‘un-learn’ cultural concepts in order to avoid an overestimation of cultural influence in interactions, to meet the client’s needs and to live up to the diversification of culture.

”Japanilaisuuden” ainutlaatuista ydintä on pyritty sanoittamaan vuosikymmenien saatossa jopa tuhansien, teosten ja artikkeleiden verran niin japanin kuin englannin kielellä. Kollektiivisesti kirjoituksiin viitataan japanin kielen sanalla nihonjinron – ”teoriat japanilaisista”. Kirjoitukset ovat nostattaneet paljon kritiikkiä. Tämän tutkielman tarkoituksena ei ole lisätä uutta nihonjinronin kriittistä katsausta jo olemassa olevien joukkoon, vaan suunnata mielenkiinto nihonjinronin ja sen väittämille altistuneiden japanilaisten väliseen suhteeseen. Tähän liittyen olemassa olevaa tutkimusta on melko vähän verrattuna nihonjinronin kriittisten tarkasteluiden määrään. Tutkielman perustana on Japanissa kahdessa korkeakoulussa kerätty ja yhteensä 48 vastausta käsittävä kyselytutkimusaineisto. Kyselylomake sisälsi viisi suoraa väittämää nihonjinron-teoksesta ja tiivistelmät kahden teoksen keskeisistä väitteistä. Korkeakoulututkintoa suorittavat nuoret ovat mielenkiinnon kohteena muun muassa siksi, että aikaisemmassa tutkimuksessa nihonjinronin havaittiin olevan suosituin vanhempien henkilöiden keskuudessa ja tulevaisuudessa korkeakouluttautumisen arveltiin vähentävän kirjoitusten suosiota. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on selvittää, miten japanilaiset nuoret korkeakouluopiskelijat suhtautuvat nihonjinroniin: ovatko he samaa mieltä kirjoitusten väittämien kanssa vai torjuvatko he ne? Lisäksi tarkastelun aiheena on väittämien kuin myös yksittäisten kirjoittajien ja teosten tunnettuus vastaajien keskuudessa sekä se, ovatko he teoksia itse lukeneet. Kolmannen tutkimuskysymyksen lähtökohtana on avoimissa vastauksissa heijastuvat tavat ymmärtää kulttuuri. Stereotypioita rakentavan ja ylläpitävän nihonjinronin voi nähdä perustuvan klassiseen kulttuurikäsitykseen, mikä ymmärtää kulttuurin objektiivisesti sanoitettavissa olevana. Vastakkainen kulttuurikäsitys painottaa erilaisten kulttuurillisten todellisuuksien olemassaoloa, jolloin yhden kansallisen kulttuurin sanallinen naulitseminen on mahdotonta. Suurilta osin nihonjinronille kohdistetun kritiikin voi nähdä punoutuvan osaksi tätä lähestymistapaa. Mielenkiintona on, kuinka vastaajien suhtautumistavoissa nihonjinroniin on nähtävillä nämä erilaiset kulttuurikäsitykset. Oletuksena on, että myötämielisyys väittämiä kohtaan näyttäytyy avoimissa vastauksissa klassisen lähestymistavan elementteinä, kun taas väittämät torjuva vastaaja tuo esille vastakkaisen lähestymistavan argumentteja. Kyselyyn vastanneiden keskuudesta nousee vahva myötämielisyys nihonjinron-väittämiä kohtaan: viiden väittämän kohdalla yli puolet vastaajista on joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämien kanssa. Yli puolet vastaajista kertoo kuulleensa viiden väittämän kaltaisia väittämiä aikaisemminkin. Noin 30 % kertoo lukeneensa itse teoksia. Tekijöiden ja teosten tunnettavuuteen liittyvissä vastauksissa on epäselvyyksiä ja siten epäluotettavuutta. Myötämielisyys väittämiä kohtaan näyttäytyy avoimissa vastauksissa klassisen kulttuurikäsityksen elementteinä, vaikkakin etenkin sen epäsuoraa kyseenalaistamista on huomattavissa. Tutkimuksen suppean otannan takia yleistyksiä nihonjinronin yleisestä hyväksymisestä ei voida tehdä, mutta tulokset nostavat näkökulman sen mahdollisuuteen. Japanin yhteiskunnan muuttuessa yhä monimuotoisemmaksi, on ”standardin japanilaisuuden” ja vahvoja rajapintoja ”meidän” ja ”heidän” välille rakentavan nihonjinron-diskurssin asemaa julkisessa keskustellussa merkityksellistä tarkastella kriittisesti. Lisäksi tutkielmassa nousee esille tarve ”kulttuurin” täsmälliselle ja kriittiselle määrittelylle Japanin tutkimuksessa.