Browsing by discipline "Germanic Philology"

Monikielisyys on yhteiskunnallinen tosiasia ja tärkeä tutkimuskohde kielten oppimisen ja opettamisen näkökulmasta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää alakouluikäisten saksan opetukseen osallistuvien lasten kokemuksia monikielisyydestä, kielten vertailusta ja jo saavutetun kielitaidon koetusta hyödyllisyydestä kielten oppimisen suhteen sekä kartoittaa kielipotrettien soveltuvuutta menetelmänä näiden kokemusten keräämiseen. Tutkielman teoriaosuudessa avataan monikielisyystutkimuksen keskeiset käsitteet sekä kartoitetaan monikielisyystutkimuksen historiaa ja ajankohtaista diskurssia tämän tutkielman kannalta relevantein osin. Samalla käydään läpi, miten monikielisyys näyttäytyy Suomen peruskoulu- ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmissa 1980-luvulta ajankohtaisiin opetussuunnitelmiin. Uusimmat opetussuunnitelmat toteavat eksplisiittisesti jokaisen olevan monikielinen. Tämän määritelmän perustana on monikielisyyden muoto, jossa minimaalinenkin kielitaito useammassa kielessä on monikielisyyttä. Vanhemmissa opetussuunnitelmissa monikielisyydellä tarkoitettiin käytännössä kielivähemmistöjä, jotka puhuvat kotona kieltä, joka ei ole koulun opetuskieli. Muutos opetussuunnitelmien suhtautumisessa monikielisyyteen on huomattava. Pro gradu -tutkielma hyödyntää kielipotretteja ja teemahaastatteluja laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä. Kielipotretteja kerättiin Suomessa pääkaupunkiseudulla sijaitsevalta ala-asteelta yhteensä 33. Lisäksi 21 oppilasta haastateltiin heidän kielipotretteihinsa ja monikielisyyskokemuksiinsa liittyen. Menetelmä oli ikäryhmälle motivoiva ja mieluinen. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että tutkimukseen osallistuneet oppilaat suhtautuvat pääsääntöisesti monikielisyyteen positiivisesti ja ovat itsenäisesti havainneet olemassa olevasta kielitaidostaan olleen hyötyä saksan opiskelun alkaessa. Oppilaiden muistikuvat kielten tietoisesta vertailusta tai monikielisyyden käsittelystä opetuksessa vaihtelivat. Tutkielman tulokset tukevat monikielisyysdidaktiikan sisällyttämistä jo nuorten oppilaiden opetukseen, joskin viittaavat myös siihen, että monikielisyysdidaktiikan käytännön sovellutukset eivät vielä ole vakiintunut kieltenopetuksen osa-alue. Kielipotrettien pohjalta tehdyt haastattelut valottivat myös monikielisen kouluyhteisön arkea. Oppilaat puhuvat kielistä ja jakavat kielellistä repertuaariaan toisilleen. Kieliin liittyy myös erilaisia arvostuksia ja toisaalta erilaisuuteen voi liittyä häpeää. Kielipotretit yhdistettynä teemahaastatteluihin soveltunevat tiedonkeruumenetelmäksi myös sosiolingvistiikan parista nousevien tutkimuskysymysten osalta.

Die Arbeit untersucht die Rolle von Textsorten- und Textmusterwissen beim fremdsprachlichen Textverstehen in theoretischer Hinsicht und mittels empirischer Untersuchungen. Theoretisch wird das Untersuchungsobjekt aus den Perspektiven der Psycholinguistik, Textsortenlinguistik und der finnischen Bildungspolitik betrachtet. Die Untersuchung wird auch durch empirische Belege gestützt, die in zwei kleinen Studien mit finnischen Deutschlernern gesammelt wurden. Die Prozesse des Textverstehens werden seit mindestens 40 Jahren von ForscherInnen im Bereich der Psycholinguistik untersucht. Viele ForscherInnen sind davon ausgegangen, dass das Textverstehen in der Mutter- und in einer Fremdsprache in gleicher Weise abläuft. Jedoch wurde in mehreren Studien nachgewiesen, dass das Lesen in einer Fremdsprache von vielen Faktoren beeinflusst wird, wie z.B. Alter, Grad der Beherrschung der Fremdsprache, Motivation zum Fremdsprachenlernen und allgemeines Wissen der LernerInnen. Das fremdsprachliche Textverstehen muss also mit Rücksicht auf allen beteiligten leser- und kontextabhängigen Faktoren untersucht werden. In der Textlinguistik hat sich die Auffassung durchgesetzt, dass alle Texte einer bestimmten Textsorte zugeordnet werden können. Textsorten und die ihnen zugrunde liegenden Textmuster sind Kommunikationsmuster, mittels derer die Mitglieder einer Sprachgemeinschaft erfolgreich kommunizieren können. Textmuster sind als Teil des allgemeinen Wissens eines Sprechers zu verstehen, als eine Art Schemata, die im Verstehensprozess aktiviert werden und die Erkennung von Textsorten ermöglichen. Die Fähigkeit, mit solchen Textmustern in der Kommunikationspraxis umzugehen, wird Textsortenkompetenz genannt. Die Entwicklung von Textsortenkompetenzen ist im Sinne einer ausdifferenzierteren Arbeit mit Lesetexten im Fremdsprachenunterricht von großer Bedeutung. Leider ist eine Textsortenorientiertheit des Fremdsprachenunterrichts im Moment noch nicht spürbar. In den neuesten finnischen Rahmenlehrplänen für die allgemeinbildende Schule und für Gymnasien spielt die Erweiterung von Sprachbewusstheit und Sprachkompetenzen im Mutter- und Fremdsprachenunterricht eine wichtigere Rolle. Dabei sollte auch das Einüben von Textsortenkompetenzen zu den Zielen des Sprachunterrichts gehören. Jedoch spiegelt sich diese Zielsetzung in der Auswahl von Texten in den Lehrwerken für Deutsch als Fremdsprache bisher nicht wider. Die empirische Untersuchung besteht aus zwei kleinen Studien, an denen insgesamt 22 Probanden aus finnischen Gymnasien teilnahmen. Die Probanden beschäftigten sich mit einem für die Untersuchung speziell hergestellten Lesetest, der ihre Kenntnisse in Bezug auf die Textsorten Bedienungsanleitung und Stellenanzeige messen sollte. Die Ergebnisse der Untersuchung weisen darauf hin, dass die Probanden über ein Textsorten- und Textmusterwissen bezüglich der beiden Textsorten verfügen und es beim Lesen eines fremdsprachlichen Textes verwenden können.

Työni on analyysi saksanjuutalaisen runoilijan Else Lasker-Schülerin runoista, jotka hän on kirjoittanut maanpaossa hänen lähdettyään kansallissosialisteja pakoon Saksasta 1930-luvulla. Analysoimani kolme runoa Über glitzernden Kies, Ich liege wo am Wegrand ja Ergraut kommt seine kleine Welt zurück ovat runokokoelmasta Mein blaues Klavier, joka ilmestyi Palestiinassa vuonna 1943. Työn teoriaosassa valotan kansallissosialismin, antisemitismin ja kolmannen valtakunnan historiaa, expressionismia kirjallisuuden lajina sekä pakolaiskirjallisuutta toisen maailmansodan aikaan. Tarvitsen näitä taustatietoja vastatakseni tutkimuskysymyksiini, jotka ovat seuraavat: Kuinka tyypillinen expressionistinen runoilija Else Lasker-Schüler on? Kuinka tyypillinen (juutalainen) pakolaiskirjailija Lasker-Schüler on? Näitä analysoin teoriaosion kappaleiden ja valitsemieni runojen perusteella. Lopuksi analysoin myös, millaisia viittauksia valitsemissani runoissa esiintyy Lasker-Schülerin omaan elämään maanpaossa ja yleismaailmalliseen tilanteeseen, kuten toiseen maailmansotaan ja juutalaisten kohtaloon. Teoriaosio työssä on analyysiin verrattuna kohtuullisen pitkä, sillä halusin saada aiheista hyvän kokonaiskuvan. Käytän analyysissä apuna Jörg Schönertin, Peter Hühnin ja Malte Steinin kehittämää narratologista runoanalyysimetodia, joka lajittelee runojen sisällöt eri teemojen alle, ja tekee niistä helpommin analysoitavia. Työssäni ilmenevät seuraaviin tulokset tutkimuskysymyksiini: Else Lasker-Schüleriä voi kutsua tyypilliseksi ekspressionistiseksi runoilijaksi hänen vahvan tunneilmaisunsa ja aiheidensa takia. Hän kirjoittaa omasta ajastaan kriittisesti ja ilmaisuvoimaisesti. Hänen voi todeta olleen myös tyypillinen pakolaiskirjailija valittujen runojen aiheiden perusteella. Ne ovat täynnä tuskaa, koti-ikävää ja viittauksia sodan runtelemaan maailmaan ja juutalaisten kohtaloon. Aiheet ovat erityisen tyypillisiä myös juuri juutalaisille pakolaiskirjailijoille. Runoissa ilmeni myös paljon viittauksia Else Lasker-Schüleriin omaan elämään, hänen menneisyyteensä ja hankalaan tilanteeseensa maanpaossa kirjoitushetkellä. Runoissa hän käsittelee myös yleisiä ajan tapahtumia, sotaa ja juutalaisten sortoa, ja viittauksia niihin löytyy paljon.

Tutkielmassa tarkastellaan geneeristä du-pronominia saksan- ja ruotsinkielisissä foorumikeskusteluissa. Kyseessä on kontrastiivinen tutkimus, jonka tarkoitus on selvittää yhtäältä, mitä referenttejä ja funktioita geneerisellä du-pronominilla on saksassa ja ruotsissa, toisaalta, mitä eroja du-pronominin käytössä on kielten välillä. Teoriataustana toimivat tutkimukset, jotka käsittelevät geneeristä yksikön toista persoonaa yleisesti sekä sen referenssiä ja funktioita eri kielissä. Aiempi tutkimus nostaa esiin, että ilmiön tulkinta sijoittuu jatkumolle geneerisen ja kuulijaviitteisen väliin ja että tulkinta on aina vahvasti kontekstisidonnainen. Lisäksi tutkielmassa esitellään foorumitekstit tekstilajina ja kontrastiivisen kielitieteen peruskäsitteitä ja periaatteita. Tutkimus on kontrastiivinen ja pääasiassa kvalitatiivinen, mutta sitä havainnollistetaan kvantitatiivisin tuloksin vertailun tukena. Aineistona on käytetty World of Warcraft -peliin liittyviä foorumikeskusteluja, joista on kerätty kaksisataa du-pronominia kummastakin kielestä. Pronominit luokitellaan referenssi- ja funktiokategorioihin, jotka perustuvat aiemmissa tutkimuksissa käytettyihin kategorioihin sekä itse aineistoon. Saksankieliset du-pronominit viittaavat aineistossa yhteensä neljään eri referenttiin: yleiseen mutta rajattuun ryhmään, lukijaan ja yleiseen rajattuun ryhmään, kirjoittajaan itseensä sekä kirjoittajaan itseensä ja yleiseen rajattuun ryhmään. Ruotsinkieliset du-pronominit viittaavat kuuteen eri referenttiin: yleiseen rajaamattomaan ryhmään, yleiseen rajattuun ryhmään, lukijaan ja yleiseen rajattuun ryhmään, kirjoittajaan itseensä, kirjoittajaan itseensä ja yleiseen rajattuun ryhmään sekä kolmanteen persoonaan. Du-pronominin funktiot on jaettu primääreihin eli yleisiin sekä sekundääreihin eli kontekstisidonnaisiin funktioihin, jotka on nimetty esiintymiskontekstinsa mukaan. Primäärit ja sekundäärit funktiot esiintyvät aina samanaikaisesti ja päällekkäin. Primäärejä funktioita ovat sekä saksan- että ruotsinkielisessä aineistossa samaistuminen, yleistäminen ja itsestä etäännyttäminen. Saksan aineistossa sekundäärejä funktioita ovat neuvo, fakta, mielipide, hypoteesi, kokemus ja itsenpuhuttelu. Ruotsin aineistossa esiintyvät samat sekundäärit funktiot paitsi itsenpuhuttelu. Primäärien ja sekundäärien funktioiden ulkopuolelle jää tehtävä, joka toteutuu pronominien vaihtelussa referenssin ja funktioiden suuntaamisena tai rajaamisena. Tutkielman lopulla kuvataan, kuinka konteksti, referenssi ja funktiot nivoutuvat toisiinsa. Tutkimuksen tulos on, että saksankielistä du-pronominia käytetään lukijaviitteisemmin, kun taas ruotsinkielistä käytetään viittaamaan yleisempään referenttiin. Saksankielisissä keskusteluissa funktiot painottuvat samaistumiseen neuvoissa ja faktoissa. Ruotsinkielisissä keskusteluissa funktiot painottuvat niin ikään samaistumiseen neuvoissa ja faktoissa mutta myös samaistumiseen hypoteeseissa ja itsestä etäännyttämiseen kokemuksissa. Tutkielmassa päädytään siihen johtopäätökseen, että saksassa pronominilla pyritään voimakkaammin, henkilökohtaisemmin ja autoritäärisemmin samaistamaan neuvoihin ja faktoihin ja hyväksymään ne. Ruotsinkielisissä keskusteluissa tavoite on välttää omien kokemusten tai itsen korostamista, ja niissä pyritään solidaarisuuteen, yhteisymmärrykseen, kokemusten jakamiseen ja niihin samaistamiseen.

Tiedekunta – Fakultet – Faculty humanistinen Koulutusohjelma – Utbildningsprogram – Degree Programme vieraiden kielten koulutusohjelma Opintosuunta – Studieinriktning – Study Track germaaninen filologia Tekijä – Författare – Author Karel Savola Työn nimi – Arbetets titel – Title Zeitliches Umfeld, Themen und Erzähltechnik bei Arthur Schnitzler Työn laji – Arbetets art – Level pro gradu Aika – Datum – Month and year marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 52+8 Tiivistelmä – Referat – Abstract Työ perustuu itävaltalaisen kirjailijan Arthur Schnitzlerin (1862-1931) tuotantoon ja tutkimuskirjallisuuteen. Schnitzler kuvaa antisemitismia sekä assimilaatiota, sionismia ja juutalaisten toimintaa sosialistisessa liikkeessä reaktiona siihen. Antisemitismi voi edustaa yleisemmin alhaisista lähtökohdista kumpuavaa vallanhimoa. Kaksoismonarkian upseeriston erikoisasema perustui tiukasti noudatetulle kunniakäsitteelle, jota puolustettiin kaksintaisteluissa myös siviilejä vastaan, tai jos siihen ei ollut mahdollisuutta, loukatun täytyi tehdä itsemurha. Lähestyvä Itävalta-Unkarin romahtaminen heijastuu henkilöiden käyttäytymiseen, ja he elävät hetkessä. Lääkärinä Schnitzler tarkasteli kuvattaviaan jopa tieteelliseen neutraaliuteen pyrkien. Schnitzler kehitti kertomuksissaan Fräulein Else ja Leutnant Gustl sisäinen monologi -kerrontatekniikkaa, joka mahdollisti lukijan suoran kosketuksen päähenkilön ajatuksiin, tajunnanvirtaan. Schnitzlerin henkilöillä on vaikeuksia ilmaista todellisia tavoitteitaan ja tunteitaan kielellisesti. Henkilöhahmot erittelevät sisäisiä tuntemuksiaan äärimmäisen pikkutarkasti. Vaikka Schnitzler oli saanut vaikutteita Freudilta, hän suhtautui psykoanalyysiin kaikenkattavana selitysmenetelmänä epäilevästi. Henkilöhahmot kiinnittävät liioitellusti huomiota itseensä kohdistuviin olettamiinsa toisten ihmisten reaktioihin. Kertomusten loppu jätetään Schnitzlerillä usein avoimeksi kuin japanilaisessa kirjallisuudessa. Henkilöhahmot ovat eristettyinä yksilöinä hierarkisen yhteiskunnan konventioiden armoilla. Näiden murtaminen aiheutti, että Schnitzlerin näytelmien esittämisiä kiellettiin Itävallassa.Keskeisenä aiheena Schnitzlerillä on naisten asema suhteessa miehiin. Varsinkin ylemmässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat miehet käyttävät naisia hyväkseen. Yleisenä aiheena on itsekeskeinen, toisiin ihmisiin ja rakastettuihin manipuloivasti suhtautuva taiteilija. Todellisuuden, unen, kuvitelman ja näytellyn raja on Schnitzlerillä usein häilyvä. Hukkaan kulunut menneisyys on saattanut muuttua epämääräisen unenomaiseksi. Esim. Casanova in Spa -teoksessa päähenkilö ei hyväksy vääjäämätöntä vanhenemistaan. Das Tagebuch der Redegonda -kertomuksessa lukija ei tiedä, mikä on kertojien mielikuvitusta. Onko herra von Umprecht vain suggeroinut Die Weissagung -novellin kertojan? Andreas Thameyers letzter Brief -kertomuksen nimihenkilö pakenee itsepetokseen.Toteutumaton rakkaus assosioituu usein kuolemaan. Itsekkäät ihmiset ajavat toisia kuolemaan. Pelissä ihminen heittäytyy itsetuhoisesti sattuman armoille, kuten Spiel im Morgengrauen -teoksessa. Sattumalla on ratkaiseva merkitys henkilöhahmojen kohtaloon. Teoillaan he aiheuttavat tarkoittamattomiaan seurauksia. Monet eivät ota vastuuta teoistaan. He ovat eristettyinä yksilöinä luonteensa piilotajuisten voimien armoilla. Yleinen on ulkopuolisuuden teema yhteiskunnassa. Ihmissuhteet päättyvät usein äkisti ja jyrkästi. Henkilöiden on vaikeata toteuttaa määrätietoisesti tavoitteitaan.Schnitzler uskoi yksilön mahdollisuuteen toimia oikein kussakin tilanteessa. Poikkeustapauksissa Schnitzlerin teoksilla on onnellinen loppu. Schnitzler kehittelee teoksissaan aiheitaan aina uusina, toisinaan koomisina muunnelmina. Kirjailija piti tehtävänään kuvata maailmaa esteettisesti, ei ratkaista syvimpiä kysymyksiä. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Arthur Schnitzler, sisäinen monologi, Itävalta-Unkari, kirjallisuusanalyysi, antisemitismi, psykologinen ihmiskuvaus, kunniakäsitteet Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Tutkielmani käsittelee susien johtajuuteen liitettyjen saksankielisten termien Leittier ja Alpha merkitysten muutoksia. Tutkin, mitä merkityspiirteitä sveitsiläinen Rudolf Schenkel liitti kyseisiin (tai muihin käyttämiinsä, susien johtajuutta ilmaiseviin) termeihin tutkimuksessaan Ausdrucks-Studien an Wölfen. Gefangenschafts-Beobachtungen (1947). Toisaalta tutkin, mitä merkityspiirteitä David Mech liitti termiin Alpha vuoden 1999 artikkelissaan Alphastatus, Dominanz und Arbeitsteilung im Wolfsrudel. Termien Alpha ja Leittier merkitysten määrällisten ja laadullisten muutosten lisäksi tutkin, onko termien rinnalle tai tilalle tullut sisällöltään korvaavia termejä. Tutkimani termit ovat hyvä esimerkki terminologisesta muutoksesta, joka muodostaa työni viitekehyksen. Schenkel on vaikuttanut merkittävästi kyseessä olevien termien merkityspiirteisiin tutkittuaan susia vankeudessa, luonnottomissa olosuhteissa. Sen, kuinka vankeus on vaikuttanut tutkimustuloksiin, rajaan työni ulkopuolelle. Sen sijaan tutkin, onko Schenkelin tekstissä tai hänen näkemyksessään susien sosiaalisesta käyttäytymisestä yhtymäkohtia Saksan kansallissosialistien kieleen ja natsien luomaan hierarkkiseen sosiaaliseen järjestykseen. Yritän löytää Schenkelin tekstistä yhtymäkohtia Hitlerin Mein Kampf -teoksen tai natsisanomalehden Völkischer Beobachtern kieleen. Pohjatietona natsien kielensääntelystä sekä susien vaikutuksesta natsi-Saksan kulttuuriin, kieleen ja politiikkaan käytän Borkin analyysiä Missßbrauch der Sprache. Tendenzen nationalsozialistischer Sprachregelung (1970) sekä Boria Saxin teosta Animals in the Third Reich (2000). Schenkelin aikaansaamat virheelliset käsitykset susien johtajuudesta ja johtajuuteen liitetyistä merkityspiirteistä olivat vallalla tieteessä yli puoli vuosisataa. Käännekohtana ymmärryksessämme susien sosiaalisesta käyttäytymisestä pidetään David Mechin em. artikkelia vuodelta 1999. Työni osoittaa, kuinka natsien maailmankuvaa ja kielensäätelyä kuvaavaat neljä avainkonseptia tulevat ilmi niin natsikielessä kuin Schenkelin tekstissä: ´kamppailu´, ´dynaamisuus´, ´hierarkia´ sekä ´rotu´. Työstäni selviää myös, että Leittier termin merkitys on etologien mukaan siirtynyt tarkoittamaan susiyksilöä, joka ainoastaan (vuorollaan) johtaa lauman vaellusta. Tämä ei välttämättä ole lauman vanhin yksilö. Samoin työstäni ilmenee, että tiedeyhteisö ei enää käytä termiä alfa viitatessaan susilauman vanhimpaan yksilöön, sillä termi viittaa virheellisesti jäykkään hierarkiaan, jota susilla ei luonnollisissa olosuhteissa ole. Termin tilalle on tutkijamaailmassa otettu käyttöön korvaavia termejä, kuten naaras- / uros-susi. Aiheeni on tärkeä ja ajankohtainen, sillä tutkimiini termeihin perinteisesti liitetyt merkityspiirteet kaventavat vuorovaikutustamme koiriemme kanssa. Tällä voi olla vaikutusta koiran hyvinvointiin, jos koiran todellisia tarpeita tai käytöksen taustalla olevia syitä ei nähdä ja ymmärretä, vaan ne ”laumanjohtajuusteorian” mukaan tulkitaan koiran haluksi edetä laumahierarkiassa. Schenkelin tutkimusten vaikutuksen ihmisen ja koiran väliseen suhteeseen jätän kuitenkin työni ulkopuolelle, mutta tarkastelen sitä tietokirjassani Johtajuus hukassa (Sanasilta Oy, ilmestyy myöhemmin).

Tutkielma keskittyy tarkastelemaan, kuinka Helsingin erilaiset paikannimet on välitetty kaunokirjallisuuden saksannoksissa kohdekieliselle lukijalle. Helsingin paikannimiin lukeutuvat tutkielmassa mm. Helsingissä tai pääkau-punkiseudulla sijaitsevien katujen, kaupunginosien, tunnettujen tavaratalojen ja ravintoloiden, julkisten rakennusten ja patsaiden nimet. Tutkimusmateriaalina on kolme suomenkielistä romaania ja niiden saksankieliset käännökset: Joel Haahtelan Perhoskerääjä (Der Schmetterlingssammler), Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie (Aus dem Leben eines unglücklichen Mannes) ja Outi Pakkasen Punainen pallotuoli (Der rote Sessel). Yhteistä näille kolmelle kaunokirjalliselle teokselle on, että niiden tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin. Tutkimusmateriaalin keskeisenä valintakriteerinä on ollut, että kunkin romaanin on saksantanut eri kääntäjä. Tutkielman tarkoitus on havainnollistaa esimerkein deskriptiivis-kvalitatiivisesti, kuinka kääntäjä voi toimia, kun lähtöteksti sisältää pulmia tuottavia kulttuurisidonnaisia paikannimiä. Tutkielman teoriaosuudessa tarkastellaan paikannimiä kulttuurisidonnaisina käännösongelmina sekä esitellään, millaisia funktioita paikannimillä voi olla kaunokirjallisessa teoksessa. Teoriaosuudessa pohditaan myös aiempien teorioiden avulla, ovatko paikannimet ylipäätään käännettävissä vieraalle kielelle. Lisäksi esitetään käännöstieteellisiä näkemyksiä siitä, kuinka kääntäjän olisi välitettävä kaunokirjallisen lähtötekstin paikannimet kohdekieleen. Helsingin katujen nimeämisperiaatteita esitellään lyhyesti historian ja nykyajan valossa keskittyen tutkielman kannalta relevantteihin nimiin. Tutkimusmateriaalin analyysin yhtenä perustana on Bödekerin ja Freesen (1987) luoma prototypologia, jossa käännösratkaisuja tarkastellaan ensin leksikaalisella tasolla ja sitten lähtö- ja kohdekielen välisenä etäisyytenä. Kujamäki (1998) on omassa tutkimuksessaan kehittänyt tätä prototypologiaa eteenpäin sulauttamalla yhteen nämä molemmat ulottuvuudet. Samalla hän on jakanut käännösstrategiat yksityiskohtaisempiin luokkiin: vieras-sanalaina (Fremdwortübernahme), käännöslaina (Lehnübersetzung), selittävä kääntäminen (erklärendes Übersetzen), analogia (Anwendung einer Analogie in der Zielsprache), hyperonyyminen käännös (hyperonymische Übersetzung), kohyponyyminen käännös (kohyponymische Übersetzung), assosioiva käännös (assoziative Übersetzung), poisto (Auslassung) ja lisäys (Hinzufügung), jotka toimivat tässä tutkielmassa käännösratkaisujen tarkastelun lähtökohtana. Kujamäen (1998) luokituksesta poiketen lisään luokitukseen puolittaisen käännöslainan (Halblehnübersetzung), määrittelen selittävän kääntämisen luokan siten, että siihen sisältyvät sekä eksplikaatio (Explikation) että kiertoilmaus (Umschreibung), ja jätän Kujamäen käyttämän lisäyksen pois. Analyysissä pyritään esittelemään kulloisenkin paikannimen funktio tekstiympäristössään, minkä pohjalta tarkastellaan kääntäjien tekemiä ratkaisuja. Edellä mainitun luokituksen ohella tuon jokaisen käännösratkaisun kohdalla esiin Bödekerin ja Freesen (1987) luokituksen mukaisen luokkayhdistelmän, jota kulloinenkin kääntäjän tekemä valinta edustaa. Lopputuloksena on pääteltävissä, että ensisijaisesti paikannimen funktio tekstissä vaikuttaa siihen, kuinka nimi välitetään käännöksessä kohdekieliselle lukijalle. Lopuksi todetaan vielä, ettei tämän tutkielman perusteella voi antaa suosituksia, kuinka tulisi toimia välitettäessä kaunokirjallisen tekstin paikannimiä kohdekieleen, vaan tarkoitus havainnollistaa, mitä mahdollisuuksia kääntäjällä on, ja jokainen ratkaisu on punnittava kontekstissaan.