Browsing by discipline "uskontotiede"

Tutkielmani käsittelee Kiinan kulttuurivallankumouksen (1966-1976) aikaisia malliteoksia (yangbanxi) poliittisen uskonnon näkökulmasta. Malliteokset olivat aikaisempaan Peking-oopperatraditioon nojaavia näyttämöteoksia, joista suurin osa filmatisoitiin 1970-luvun alussa. Teoksia valmistui kulttuurivallankumouksen aikana yhteensä 18 kappaletta, ja ne muodostavat olennaisen osan ajanjakson visuaalista historiaa. Tutkielmani keskittyy näistä kahteen suosittuun balettifilmatisointiin, Punaiseen naiskomppaniaan (1971) ja Valkohiuksiseen tyttöön (1972), sekä niiden aiempiin kulttuurivallankumousta edeltäneisiin filmatisointeihin, vuosilta Valkohiuksiseen tyttöön vuodelta 1950 ja Punaiseen naiskomppaniaan vuodelta 1961. Lisäksi aineistoni sisältää Punaisen naiskomppanian myöhemmän oopperaversion (1972). Pyrin tarkastelemaan malliteoksia Robert N. Bellahin kansalaisuskonnon teorian ja poliittisen uskonnon käsitteen kautta. Näen ne olennaisena osana Mao Zedongin henkilökulttia, joka huipentui poliittisuskonnollisena liikkeenä kulttuurivallankumoukseen. Tänä aikana Maon henkilökultti ja laajemmin hänen luomansa idea kommunismista kiinalaisin erityispiirtein pyrki ottamaan aiemmin vallalla olleiden uskontojen – buddhalaisuuden, taolaisuuden ja konfutselaisuuden - paikan. Samalla liike käytti kuitenkin hyväkseen aiemmista uskonnollisista traditiosta vakiintuneita konsepteja, kuten konfutselaista Taivaan mandaatti –käsitettä ja keisarikultin jättämää tyhjiötä. Hyödyntämällä sekä esitys- että elokuvatutkimuksen perinnettä pyrin tarkastelemaan, miten tämä näkyi malliteosten visuaalisuudessa ja muutoksissa verrattuna aiempiin filmatisointeihin. Malliteosten merkityksen näen tämän liikkeen uskonnollisena kuvastona, jonka tarkoitus oli markkinoida uutta, perinteisen konfutselaisen mallin korvaavaa yhteiskuntarakennetta suurille kansanjoukoille. Tähän pyrittiin saattamalla perinteinen, suosittu Peking-oopperamuoto palvelemaan kommunistista ideologiaa. Vaikka malliteosten tarinat ja sanomat ovat näennäisesti uusia, ne kuitenkin säilyttivät useita tyylillisiä seikkoja vanhemmista kulttuurimuodoista ja perinteistä. Teosten henkilöhahmot, erityisesti naispääosat, perheettömyys, armeijateema ja epäseksuaalisuus kuvastavat uudenlaista utopiayhteiskuntaa.

The present study examines radicalization phenomenon from the perspectives of the Muslim communities residing in Helsinki metropolitan area. The focus is on shedding light on the complex nature of the phenomenon by providing the aspects and elements present in defining its essence within the Finnish Islamic context. The research problem of this study is concentrated on the fact that several Finnish Muslims have left Finland to the conflict zones of Syria and Iraq. The aim of this study is to contribute to the assessment of this problem by providing Muslim authority viewpoints concerning this matter, and to enhance understanding of the radicalization phenomenon within the context of Islam. The key research questions of this Thesis are 1. Which elements are present when defining the radicalization phenomenon within an Islamic context? 2. How is the radicalization phenomenon perceived in the Muslim communities of the Helsinki metropolitan area? 3. How should the radicalization phenomenon be dealt with from the perspectives of the Muslim communities residing in the Helsinki metropolitan area? The empirical part of this thesis is built on 6 semi-structured interviews, which were conducted in Helsinki and Espoo during March, April, May and August 2015. I use the method of thematic content analysis to interpret the research respondents impressions of the radicalization phenomenon. According to the analysis of the research interviews, it can be concluded that there are several factors present when defining the phenomenon of radicalization in a Muslim context in the Helsinki metropolitan area. These factors are, respectively: Political grievances, the Youth, the Media, Social exclusion, and Polarization of the society. These elements in their various forms are interconnected and intertwined in shaping and sustaining the phenomenon. This thesis contributes in the overall field of radicalization studies by providing the Finnish Muslim opinion-leaders’, the imams’ and other influential Muslims’, impressions about the current debate on radicalization. For the first time these issues have been addressed from the points of view of the Muslims themselves within the Finnish societal context by conducting a thematic research interview. Because similar studies have not been conducted within the Finnish scope of radicalization research, it is impossible to compare the results with any contextually relevant study.

Tutkielmassa käsitellään pääkaupunkiseudun lukiolaisten ajatuksia uskonnonopetuksesta ja oppiaineen tulevaisuudesta. Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten pääkaupunkiseudun lukiolaiset suhtautuvat uskonnon ja katsomusaineiden opetukseen. Tutkielma sijoittuu uskonnondidaktiikan ja uskontososiologian kentille. Uskonnon ja katsomusaineiden opetuksen laaja-alaiseksi hahmottamiseksi luodaan tutkielmassa katsaus myös uskonnonopetuksen historiaan, tilanteeseen muulla Euroopassa sekä nykytilaan ja tulevaisuuden näkyviin Suomessa. Ensisijaisena aineistona toimii seitsemän teemahaastattelua sekä kolmekymmentä Helsingin normaalikoulun lukion opiskelijan täyttämää kyselylomaketta. Haastattelu- ja lomaketutkimuksessa on käytetty niin avoimia kysymyksiä kuin monivalintaväittämiä. Tutkimuksessa on kartoitettu uskonnon asemaa ja roolia lukiolaisten elämässä, heidän uskonnollista kasvuympäristöään ja kodin arvomaailmaa. Lisäksi tutkimuksessa on kartoitettu lukiolaisten käsityksiä ja asenteita uskontoa kohtaan ja uskonnon asemasta koulussa. Tutkimuksessa on myös selvitetty, mitä lukiolaiset ajattelevat nykyisestä uskonnon ja katsomusaineiden opetuksesta ja miten he haluaisivat kehittää oppiainetta. Aineiston analyysimenetelmänä toimii sisällönanalyysi. Analyysin ensimmäisessä osiossa käsitellään uskonnon asemaa lukiolaisten elämässä ja arjessa, toisessa osiossa väittämiä ja kolmannessa osiossa uskonnonopetusta, opetuksen hyviä ja huonoja puolia sekä opetuksen kehittämistä. Väittämien analysoimiseksi on yhdistetty niin laadullisia kuin määrällisiä näkökulmia. Analyysin pohjalta on mahdollista sanoa, että suurimmalla osalla lukiolaisista uskonnolla ei ole jokapäiväisessä elämässä merkittävää roolia. Uskonnon ja katsomusaineiden opetukselta lukiolaiset edellyttävät objektiivista ja monipuolista opetusta. Kristinuskopainotteiseen opetukseen lukiolaiset suhtautuvat kriittisesti. Opetuksen osalta lukiolaiset toivovat kaikkien uskontojen tasapuolista käsittelyä ja maailman uskontojen opetuksen lisäämistä. Uskonnonopetus koetaan myös tarpeelliseksi, sillä lukiolaiset eivät koe oppivansa uskonnoista tarpeeksi muiden oppiaineiden kautta. Lukiolaiset eivät myöskään pidä tarpeellisena erottelua eri opetusryhmiin uskonnon ja katsomuksen perusteella, vaan heidän mielestään opetusta tulisi tarjota yhteisesti.

Tämän tutkimuksen aihe on uskonnollisuuden kuva M.Y. Joensuun tuotannossa. Olen lukenut suomalaista dekkarikirjallisuutta hieman yli 30 vuoden ajan. Tutustuttuani tähän kirjallisuuslajiin on erityinen mielenkiintoni kohdistunut Joensuun tuotantoon ja uskonnon ilmenemiseen siinä. Työssäni käsittelen tästä avautuvia teemoja luvuittain. Olen tehnyt synteesin jokaisen luvun teemasta luvun loppuun. Tutkittavassa aineistossa on ollut useita kiinnostavia ulottuvuuksia, joita on ollut mahdollista tutkia uskontotieteen käsittein. Työni johdannossa esittelen Joensuun tuotantoa ja sen tutkimusta, missä viimemainitussa taas Voitto Ruohosen tutkimuksella on keskeinen sija. Ruohonen on myös tehnyt Paula Arvaksen kanssa yhteistyössä samaa aihepiiriä käsittelevät toisen teoksen. Joensuun tuotanto alkaa jo 70-luvulta, ja suurimman osan teoksistaan Joensuu on kirjoittanut 80-luvulla. Keskityn tutkimuksessani kolmeen eri vuosikymmenellä kirjoitettuun kirjaan, Heimolaisiin, Nälkään ja Pappiin. Viimemainitun päähenkilön, Pahan papin toiminta kuvaa terroria, Nälän Askon toiminta ammattirikollisuutta ja Heimolaisten tarina ilmentää rikollista elämäntapaa. Joensuun tuotannossa käy voimakkaasti ilmi Harjunpää hahmon jatkuva huoli yhteiskunnan suurempia rakenteita uhkaavasta heikkenemisestä ja rapautumisesta. Kyseinen huoli on läsnä läpi koko tuotannon ja jossain suhteessa se on keskeinen nimittäjä, joka on kirjoitettu sisään koko sarjan juoneen. Tutkimusaineistoon kuuluvat kirjat sisältävät myös paljon sellaista ainesta, jota ei ole selvästi kirjoitettu mukaan itse tarinaan, ja täten Joensuu on luonut tilanteen, jossa melko paljon jää lukijan yleissivistyksen, tietämyksen ja oman mielenkiinnon varaan. Tutkimuskysymykseni muotoutui klassisten uskontotieteen käsitteiden mukaan ja käytin analyysimetodina sisällönanalyysiä. Uskonnon ilmeneminen kulttuurissa on keskeinen motiivi, joka on johdattanut työni etenemistä analyysilukujen muodostamisvaiheessa. Sekularismi, uskonnon privatisoituminen ja populaarikulttuurin osa maailmankuvan muodostamisessa ovat kolmannen luvun keskeisiä teemoja. Uskonnollisuuden kuva on keskeinen ja vaativa aihe johon pureudun neljännessä luvussa. Joensuun kirjoihin kuvattu uskonnollisuus peilautuu muiden suomalaisten dekkarikirjailijoiden antamaan uskonnon kuvaan melko vaivattomasti. Eniten uskonnollista ainesta sisältävässä Papissa esiintyvää Maammo-jumalaa ja kuoleman teemaa käsittelen hieman laajemmin johtuen yksinkertaisesti lähdeaineiston suuremmasta määrästä. Uskonnollisuuden kuvaan muussa käsiteltävässä aineistossa pyrin luomaan läpileikkauksen. Uhraamiseen ja nimenomaisesti ihmisuhrien antamiseen keskityn hieman enemmän. Uhraaminen on Papissa keskeisin aihe. Uhraaminen on myös sisällöllisesti merkittävin rikoksen muoto, jota kuvataan Harjunpää-sarjassa. Papissa uhraaminen liittyy Maammon palvontaa ja Pahan Papin omintakeiseen maamo-uskontoon. Papissa myös kuolema on keskeinen teema, mitä Joensuu käsittelee monen eri roolihenkilön näkökulmasta. Osa kuolemaa koskevasta teoriasta on liitetty kuolemaa koskevaan lukuun. Kirouksen teema on läsnä Joensuun tuotannossa alusta saakka. Jo Väkivallan virkamiehessä on kohtaus, jota voidaan pitää kirouksen enteenä tai toteutumana. Kirous kulkee Joensuun tuotannossa hieman kuin käsi kädessä aiemmin mainitsemani yhteiskunnan rakenteita uhkaavan järkkymisen pelon kanssa. Voiman teemaa käsittelen uskontotieteen voiman (kansanuskon väki) käsitteen kautta. Voima on keskeinen ja eittämättä kiinnostavin tutkimistani teemoista. Papissa voima ilmenee aivan erityisellä tavalla Pahan Papin hypnoosin kyvyn ja paranormaalien voimien vaikuttaessa tapahtumiin. Pahan Pappi on tutkitussa aineistossa henkisiltä kyvyiltään voimakkain rikollinen. Nälässä esiintyvä Asko taas on ammattirikollinen, joka on rikoksen uhrien ja ympäristön kannalta vaarallisin arvaamattomuutensa ja rikollisen ammattitaitonsa takia. Pääkaupunkiseudulla asuvalle Harjunpää-sarja on helppolukuinen ja varsinkin tapahtumapaikkojen sijoittuminen omaan asuinympäristöön tai sen välittömään läheisyyteen helpottaa kirjojen sanoman omaksumista ja tarinan ymmärtämistä. Dekkarikirjallisuuden tutkimuksella on selvästi tilausta tulevaisuudessa. Tulen jatkamaan akateemista uraani dekkarikirjallisuuden parissa ja seuraava mielenkiintoni kohde tulee olemaan pohjoismainen rikoskirjallisuus. Toisena varteenotettavan vaihtoehtona on kirjoitetun teoksen ja filmatun tarinan, filmidekkarin erojen vertaileminen itse perusteokseen.

Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastelen nykysuomalaisten kuolemaan liittyvää ritualisointia muuttuvassa suomalaisessa kuolemankulttuurissa. Kuolemankulttuurimme on muuttunut myöhään, vasta toisen maailmansodan jälkeen. Agraariyhteiskunnassa kuolemaa käsiteltiin yhteisöllisten rituaalien avulla. Yhteiskuntamme modernisaatio, yksityistyminen ja sekularisaatio heijastuu ihmisten tapaan käsitellä kuolemaa. Elämme yhteiskunnassa, jossa kuolema ei ole osaa elämäämme ja kuoleman rituaalista käsittelemistä uhkaa yksityistyminen. Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu uskontoantropologian, sosiaalipsykologian ja sosiologian välimaas-toon. Tutkielman aineisto koostuu keräämästäni etnografiasta, joka jakautuu kyselyyn ja osallistuvaan havainnointiin kahdella pääkaupunkiseudun hautausmaalla. Kyselyn vastausteksteistä muodostetussa tapaustutkimuksessa kuuden henkilön joukko kertoo nykyisestä ja lapsuudenperheensä harjoittamasta vainajan rituaalisesta muistamisesta sekä kuvailee omia kokemuksiaan muuttuvasta suomalaisesta kuolemankulttuurista. Tapaustutkimuksen tutkimusstrategia mahdollistaa kuoleman ritualisoinnin ilmiön ja muuttuvan kuolemankulttuurin kokonaisvaltaisen tarkastelun. Tutkielman taustateoriat, kuten sosiaalisen kuoleman, kiintymyssuhdeteorian ja nykyiset surutyön näkemykset tarjoavat yhdessä empirian kanssa laaja-alaisen käsityksen nykysuomalaisten moninaisista tavoista ritualisoida kuolemaa. Aineiston analyysi on toteutettu teoreettispohjaisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin tulos tukee näkemystä kuolemankulttuurimme muutoksesta. Toisen maailmansodan jälkeinen yhteiskunnan muutos on pakottanut ihmiset muuttamaan työn perässä paikkakunnalta toiselle, jolloin siteet niin eläviin kuin kuolleisiin sukulaisiin ovat katkenneet. Sekularisoituminen ilmenee ihmisten vieraantumisena kirkon toiminnasta ja osa suomalaisista on menettänyt yhteytensä kirkon harjoittamiin kuolemanrituaaleihin. Hautaus- ja vainajan muistamisrituaalit ovat yksityistyneet sekä kulutuskulttuurista on tullut osa nykyistä vainajan rituaalista muistamista.. Muutoksista huolimatta suomalaiset suosivat edelleen kirkon toimittamia kuolemanrituaaleja, muistelevat julkisissa muistelemisen tiloissa yhä ahkerammin, mutta samalla luovat myös uusia tapoja ja paikkoja muistaa edesmenneitä omaisiaan ja läheisiään sekä kunnioittaa heidän muistoaan. Edesmenneitä voi muistella nykyään myös virtuaalisesti ajasta ja paikasta riippumatta. Muistaminen tukee surevaa ja suhde vainajiin säilyy surutyön jälkeenkin. Näin edesmenneet omaisemme säilyvät osana meidän identiteettiämme ja osoittavat meille paikkamme sukupolvien ketjussa.

Tutkimuksen aiheena on kristillinen Israel-ystävyys, joka tulkitsee Raamatussa, etupäässä Vanhassa testamentissa, kerrotun Israelin kansan jumalallisen valinnan jatkuvan oman ajan Israelissa. Tavoitteena on retorisen metodin avulla analysoida suomalaisen, kristillisen Karmel-lehden artikkeleissa esitettyjä Israelin ja Raamatun puolesta -kannanottoja ja selontekoja. Päätehtävänä on vastata kysymykseen, minkälaista uskonnollista, Raamatun teksteillä perusteltua, retoriikkaa löytyy kristillisen suomalaisen Israel-ystävyys -järjestön, Karmel-yhdistyksen, teksteistä. Miten ja minkälaisen Israel-näkemyksen puolesta argumentoidaan ja minkälaista Israel-kuvaa teksteillä rakennetaan. Miten kielellisellä retorisella argumentoinnilla luodaan uskottavuutta ja merkityksiä, joilla tavoitellaan yleisön/lukijoiden hyväksyntää. Retorisen tutkimusotteen lisäksi näkökulmana on Karmel-lehdessä esitetyn Israelin valintaideaa käsittelevän argumentoinnin peilaaminen maailmanlaajuisen evankelikaalisen kristillisen sionismin käsitteellisessä ja ideologisessa kontekstissa. Löytyykö Karmel-lehden argumentoinnista yhtymäkohtia kristillisen sionismin raamatuntulkintoihin ja niihin perustuviin Israel -kannanottoihin. Metodisena työkaluna on Tuula Sakaranahon Kenneth Burken teorian pohjalle rakentama retorisen argumentoinnin analyysimalli. Mallin keskeiset käsitteet ovat identifikaatio ja erottaminen. Valintaidean rakentamista ja muokkaamista tutkittaessa tarkastellaan nimenomaan, minkälaisiin Israel-kannanottoihin identifioidutaan ja minkälaisista näkemyksistä ohjataan erottautumaan. Minkälaisin kielellisin retorisin työkaluin ja keinoin lehden kirjoittajat teksteissään rakentavat ja muokkaavat Israel- ja Raamattu -näkemystä, jolle pyritään saamaan hyväksyntää ja kannatusta. Keskeisiksi lehden argumentoinnin työvälineiksi osoittautuivat raamatulliset, pääasiallisesti vanhatestamentilliset, metaforat. Tällainen on muun muassa Siionin vuori -metafora, johon pohjautuen valintaideaa rakennetaan ja kehitetään ja jonka avulla osoitetaan, mikä on oikeiksi tulkittujen arvojen mukaista, omaksumisen arvoista, Hyvää ja mikä taas Pahaa, josta on erottauduttava. Yllä mainitun Sakaranahon analyysimallin antamin käsittein tarkastellaan edelleen, minkälaisia kumoamattomia jumalatermejä , joihin argumentointi tukeutuu ja joilla argumentit halutaan tehdä vastaansanomattomiksi, löytyy kirjoittajien teksteistä. Entä minkälaisten silmälasien läpi Raamatun tekstejä ja Israelia tulkitaan. Mitkä ovat analyysimallin mukaiset käsitteelliset linssit , tulkintamallit, jotka ohjaavat ja rajaavat tulkintoja. Sisällönerittelyssä Karmel-lehden aineistosta erottui neljä pääteemaa, joiden ympärille argumentointi keskittyy. Kyseiset neljä teemaa vastaavat pääpiirteittäin teologisia korostuksia, jotka tulivat esille kristillisen sionismin yleispiirteitä käsittelevässä kirjallisuustutkimuskatsauksessa. Karmel-lehden Raamatun ja Israelin puolesta -artikkeleista esiin nousseet pääteemat ovat: 1) Aabraham ja Valittu kansa Raamatun lupausten perillisenä. 2) Israelin maa (Erets Israel) valittuna jumalallisten lupausten maana ja airuena eskatologisten lopputapahtumien etenemisestä 3) Jerusalem rauhan ja pelastuksen valtakunnan keskuksena. 4) Jerusalemin merkitys eskatologisissa pelastuspäämäärissä. Päätavoitteeksi, mihin pyritään, osoittautui halu vakuuttaa Suomen kirkollinen luterilainen taho siitä, että Aabrahamille annetut lupaukset valinnasta ja siunauksesta, kuuluvat edelleen Israelille eikä kristillinen seurakunta ole perinyt niitä. Aabrahamille annetut siunauslupaukset on tulkittava, samoin kuin koko Raamattukin, kirjaimellisesti ( käsitteellinen linssi ) ja liberaaliteologiset allegorisoivat ja hengellistävät tulkinnat on hylättävä. Argumentoinnilla pyritään systemaattisesti rakentamaan Israelille merkittävää, hierarkkisen maailmanjärjestyksen ylimpänä olevaa roolia. Karmel-lehden kirjoittajien retorisessa merkityksenannossa on yhtymäkohtia yleisen evankelikaalisen kristillisen sionismin retoriikkaan. Niistä keskeisimpänä on Siionin vuori -metaforan ympärille rakennettu Jerusalem-idea, joka vähitellen muokataan ja muokkautuu -vaihdellen Israelin historiallispoliittisten tilanteiden mukaan- itse jumalatermiksi , joka selittää ja oikeuttaa Israelin tavoitteet. Kirjoittajien literalistiseen raamatuntulkintaan perustuvan näkemyksen mukaan Jerusalem kuuluu yksinomaan Israelille. Palestiinalaisten Jerusalemia koskevat vaatimukset ovat uhka kristitylle sionistille ja hänen maailmankuvalleen, jossa Israel on avaintekijä. Uhasta erottaudutaan tekstien eksplisiittisellä tasolla, mutta myös implisiittisesti on luettavissa erottautumista omaa identiteettiä ja Israel-keskeistä maailmankuvaa uhkaavista palestiinalaisten vaatimuksista. Palestiinalaiselta vastapuolelta tulevat uhkakuvat ovat kuitenkin välttämättömiä rakennettaessa omaa Israel-ideologiaa. Nimenomaan paljastamalla vasta-argumenttien raamatunvastaisuus ja niiden virheellisyys vahvistetaan yleisön/lukijan identifioitumista oman Israel-näkemyksen puolelle.

Tutkielma tarkastelee romanijärjestö Romano Missio ry:n toimintaa, ja keskittyy erityisesti siihen, millaista romani-identiteettiä järjestö rakentaa omien tavoitteidensa toteutumisen tueksi. Tutkimusaineistona on järjestön toimittaman Romano Boodos - lehden numerot vuosilta 2016-2018 (yhteensä 12 numeroa). Aineiston analyysimenetelmänä on teoriasidonnainen narratiivien teema-analyysi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys yhdistää etnisen identiteetin teoriaa ja narratiivisesti rakentuvan sosiaalisen liikkeen teoriaa. Tutkimus on luonteeltaan poikkitieteellinen, hyödyntäen uskontotieteen, sosiologian ja sosiaalityön tutkimusta. Tietoteoreettisesti tutkimus nojaa sosiaalisen konstruktionismiin. Analyysin tuloksena rakentuu kolmenlaisia narratiiveja. Suomalaisuus narratiivi korostaa romanien suomalaista alkuperää ja suomalaisuutta. Suomalaisuus esitetään suoritteiden, kuten työnteko ja sotiin osallistuminen, kautta ansaittuna. Hyvinvoinnin rakentuminen työn kautta ansaittuna on narratiivissa keskeinen osa romani-identiteettiä. Yhteistä työtä korostamalla järjestö pyrkii korostamaan pääväestön ja romanien yhteistyön tärkeyttä. Sorretun vähemmistön narratiivi erottaa romanit sortavasta pääväestöstä. Romaniväestö esitetään kuitenkin yhtenäisenä ryhmänä. Syrjintä työmarkkinoilla ja rasistiset puheet netin keskustelupalstoilla ovat romanivähemmistöä yhdistäviä epäoikeudenmukaisuuksia, ja niiden kumoaminen oman käytöksen ja toimeliasuuden kautta esitetään ihanteellisen toimintana. Vallitsevia olosuhteita vastustetaan narratiivissa korostamalla jokaisen yksilöllisyyttä, ja romanius esitetään historiallisena sitkeytenä ja innovatiivisuutta. Viimeinen Hajaannuksen narratiivi tuo esille romanien sisäisen syrjinnän vaikutuksia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien romanien hyvinvointiin. Analyysissa romaniyhteisöä koskettaviksi sosiaalisiksi ongelmiksi muotoutui jo mainittu syrjintä, sekä erityisesti syrjäytyminen. Syrjäytyminen ilmenee analyysissa huolena perhesiteiden ja muun sosiaalisen turvaverkoston heikkenemisestä. Yhteisön heikkeneminen kulkee käsi kädessä romani-identiteetin heikkenemisen kanssa. Narratiivi korostaa kristillisyyden ja perheen merkitystä romanikulttuurissa, ja näihin vetoamalla järjestö pyrkii lieventämään myös romaniväestön sisäisiä jännitteitä ja syrjinnän mekanismeja. Narratiivi rakentaakin kuvaa tulevaisuuden yhtenäisestä romaniyhteisöstä.

In this research I'll find out if a space existing in a virtual world can be considered sacred - in a similar way as sacred spaces in the physical world like mosques, temples or churches. Also, I will map the premises from which sacredness of these virtual manifestations are possible. The analysis is based on Professor Veikko Anttonen's theory of the sacred as a border. The main categories framing my research are themes of territoriality, and the body, through which I will view both the borders marking sacred spaces, and the rules to cross them set for the body. The subject of my research is the Second Life virtual world. Here my focus is on three different representations of three religions and the virtual areas built by them to Second Life: Islam, Wicca and the Anglican Church. The OnIslam Virtual Hajj area simulates the pilgrimage to the Mecca, Sacred Cauldron area includes for example a virtual Stonehenge, and the Anglican Cathedral area has a built in virtual cathedral. Methodically my research is in the tradition of qualitative research, where I combine virtual ethnography (observant based field research in a virtual environment) and also questionnaires and interviews from the users of these areas. The results indicate that the question of virtual space as sacred depends both on the religion in question, and the point of view of analysis. Viewed from the researchers "etic" point of view, all three religions can be considered satisfying the characteristics set by Veikko Anttonen's theory of sacred. Viewed from the users' own "emic" point of view, only Wicca and the Anglican Church were open to the idea of virtual space as sacred, whereas users representing Islam do not consider the virtual version of Mecca as sacred. However, in the virtual Islam area there exists a conflict where the users have despite this resistance marked their space of the virtual Mecca as explicitly sacred, for example with signs. On the level of Jean Baudrillards theory of Simulation, Wicca goes furthest in disengaging from its physical world representations of the sacred. Apart from the virtual copy of the Stonehenge, the temples in the Wicca's Sacred Cauldron area are detached from their connections to any equivalents in the physical world - unlike the virtual version of Mecca which is constantly compared with its physical model and through which the dialogue on sacredness is engaged. Also the cathedral in the Anglican Cathedral area is separated from the physical towards Baudrillard's Simulation, by not being a copy of any specific cathedral. This separation from sacred "role models" does not however in the cases of Wicca and Anglican Cathedral diminish these objects from being considered as sacred.

Pro gradu -tutkielmani on uskontotieteen alueeseen kuuluva tapaustutkimus, joka perustuu haastatteluaineistoon ja käsiteltävän aiheen deskriptiiviseen kuvaukseen. Esittämäni tutkimuskysymys liittyy yksilön identiteettiin omassa uskonnollisessa viitekehyksessä. Kysymys kuuluu, millä tavalla aasainusko profiloituu uskontona islantilaisessa kulttuurikentässä ja miten kunkin informantin näkemykset eroavat vai eroavatko ollenkaan toisistaan? Keskityn tutkimuksessani erääseen vakiintuneeseen uuspakanalliseen uskontoperinteeseen, aasainuskoon, islantilaisen Ásatrúarfelagiðin kautta. Melkein 50 vuotta kestäneen olemassaolonsa aikana kyseinen uskonto on vakiinnuttanut asemansa nykyislantilaisessa yhteiskunnassa. Perehdyn tutkielmassani esikristilliseltä ajalta peräisin olevaan, oman ryhmänsä edustajien vaalimaan perinteeseen ja pohdin muun muassa sitä, millä tavalla se vaikuttaa aasainuskoisten elämään tänään. Haastattelumenetelmänä on puolistrukturaalinen haastattelututkimus. Ennen henkilökuvauksia, jotka ne itsessään ovat analyyttisiä, pyrin yksityiskohtaisesti käsittelemään aasainuskon historiaa, seremonioita, yhteisöllisyyttä ja nykypäivää.