Browsing by study line "Scandinavian Languages"

Tutkielmassani tarkastellaan reseptiivisesti monikielisiä suomi-ruotsi keskusteluja. Tavoitteenani on tutkia, millaisia korjausjaksoja keskusteluissa esiintyy sekä selvittää, miksi kyseessä olevaa kommunikointitapaa käytetään keskusteluissa. Reseptiivisellä monikielisyydellä tarkoitetaan sitä, että keskustelukumppanit käyttävät omia äidinkieliään, mutta omaavat kuitenkin tarvittavia taitoja keskustelukumppanin äidinkielessä voidakseen ymmärtää toisiaan. Reseptiivisen monikielisyyden käyttö kommunikointitapana voi perustua kielten väliseen ymmärrettävyyteen niiden samankaltaisuudesta johtuen tai opittuihin taitoihin, kun kyseessä ovat ei-lähikielet, kuten esimerkiksi suomi ja ruotsi. Korjaus on yksi keskustelun mahdollisista prosesseista, joka tulee ajankohtaiseksi, kun intersubjektiivisuus keskustelijoiden välillä uhkaa katketa. Korjausjaksojen aikana keskustelun osallistujat pyrkivät korjaamaan puheen tuottamiseen, kuuluvuuteen tai kielen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia. Korjausjaksojen tutkiminen reseptiivisesti monikielisissä keskusteluissa on tärkeää, koska keskusteluissa käytetään samanaikaisesti vähintään kahta kieltä, jolloin keskusteluissa saattaa esiintyä erityisesti kielen ymmärtämiseen liittyviä haasteita. Tutkimusmenetelminä käytän keskustelunanalyysiä sekä sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistoni koostuu neljästä reseptiivisesti monikielisestä suomi-ruotsi keskustelusta sekä kahdesta haastattelusta. Keskusteluista kaksi on ryhmäkeskusteluja ja kaksi dialogeja. Ryhmäkeskusteluista toinen on järjestetty keskustelu, jossa keskustelunaihe sekä aikarajoite on annettu. Muut keskustelut ovat arkipäiväisiä vapaita keskusteluja ilman annettua aihetta tai aikarajoitetta. Keskustelunanalyysini tulokset tukevat Schegloffin et al. (1977) itsekorjauksen preferenssiä. Riippumatta siitä, kuka teki korjausaloitteen, johti aloite useimmiten itsekorjaukseen sekä ryhmäkeskusteluissa että dialogeissa. Yleisimmät korjauksen aloituskohdat olivat ongelmallisen vuoron sisällä sekä kolmannessa vuorossa. Korjausaloitteina käytettiin sekä leksikaalisia että ei-leksikaalisia elementtejä. Keskusteluissa, jotka käytiin perheenjäsenten kesken, esiintyi yleisesti enemmän korjausjaksoja, kuin keskusteluissa, jotka käytiin ystävien kesken. Ongelmat, jotka merkittiin korjausaloitteilla, liittyivät erityisesti puheen tuottamiseen. Kuuluvuuden ongelmat olivat yleisiä keskusteluissa, jotka käytiin etänä. Aineistossani ei esiintynyt yhtäkään korjausjaksoa, joka olisi liittynyt ongelmiin kielen ymmärtämisessä. Sisällönanalyysin tuloksena voidaan todeta, että tutkimushenkilöt käyttävät reseptiivisesti monikielistä kommunikointitapaa, koska he kokevat äidinkielen käytön helpommaksi ja luonnollisemmaksi kuin toisen kielen käytön. Itsensä tai toisen korjaaminen perheenjäsenten kesken käydyissä keskustelussa koetaan enemmän hyväksyttävämpänä kuin ystävien kesken käydyissä keskusteluissa. Tämän ja aiemman tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että korjausjaksot, joissa korjataan kielen ymmärtämisen ongelmia eivät ole tavallisia reseptiivisesti monikielisissä keskusteluissa. Haastateltavat käyttävät keskenään kommunikointitapaa, jonka avulla voivat ilmaista itseään vapaammin äidinkielellään sekä samalla ylläpitää kielitaitoaan toisessa kotimaisessa kielessä.

Tutkielmassa tarkastellaan modaalisten lauseadverbiaalien esiintymistä oppijanruotsissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä modaaliset lauseadverbiaalit esiintyvät kielenoppijoiden teksteissä eri taitotasoilla, ja miten lauseadverbiaalien käyttö eroaa L1- ja L2-ruotsissa. Kielenoppijoiden tekstejä verrataan kahteen eri ensikielen aineistoon: oppikirjateksteihin ja blogiteksteihin. Vertailulla pyritään havaitsemaan modaalisten lauseadverbiaalien mahdollista yli- tai alikäyttöä kielenoppijoiden teksteissä. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan automaattisesti annotoitujen korpusten soveltuvuutta tämän tyyppiseen tutkimukseen. Tutkimus on korpuspohjainen, ja analyysin teoreettisena pohjana toimii kontrastiivinen välikielianalyysi. Tutkimusmateriaali koostuu yhteensä 25:ä Göteborgin yliopiston Språkbankenin korpuksesta. Taitotasoa tutkimuksessa mitataan Eurooppalaisen kielitaidon viitekehyksen (CEFR) mukaisesti. Tutkimus osoittaa, että modaalisten lauseadverbiaalien käyttö alkaa oppijankielessä taitotasolla A2 sanan kanske käytön alkamisen myötä. Suuremmissa määrin modaalisten lauseadverbiaalien käyttö alkaa kuitenkin vasta taitotasolla B1. Kielitaidon kehittyessä paitsi modaalisten lauseadverbiaalien esiintyvyys, myös niiden leksikaalinen variaatio teksteissä kasvaa. Kanske on selvästi yleisin modaalinen lauseadverbiaali oppijanruotsissa, minkä voidaan olettaa johtuvan ennen kaikkea sanan monikäyttöisyydestä. Myös ju esiintyy yleisesti kielenoppijoiden teksteissä tasolta B1 lähtien, mikä selittynee sanan runsaalla esiintyvyydellä sekä oppikirjateksteissä että puhekielessä. Muista modaalisista lauseadverbiaaleista erityisesti verkligen, naturligtvis ja egentligen esiintyvät yleisesti kielenoppijoiden teksteissä. Vertailu ensikielen aineistoihin osoittaa, että mahdollista modaalisten lauseadverbiaalien alikäyttöä esiintyy kielenoppijoiden teksteissä sanojen väl ja gärna osalta, kun taas sanaa naturligtvis voidaan materiaalin perusteella epäillä ylikäytettävän. Varmojen johtopäätösten tekeminen tämän tutkimuksen materiaalin pohjalta ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan edellyttää lisää tutkimusta aiheesta, sillä mahdollinen lauseadverbiaalien yli- tai alikäyttö saattaa selittyä eri tekstityyppien välisillä eroavaisuuksilla. Tutkimuksessa osoitetaan myös automaattisen annotoinnin vaikuttavan vääristävällä tavalla tutkimuksen lopputuloksiin, minkä johdosta tuloksiin täytyy suhtautua kriittisesti. Tutkimuksessa todetaan, että tutkimusmateriaalin edustavuuteen, eri materiaalien keskinäiseen vertailukelpoisuuteen sekä automaattiseen annotointiin liittyvät ongelmat vaikuttavat merkittävästi tulosten luotettavuuteen. Tämän vuoksi varmoja johtopäätöksiä modaalisten lauseadverbiaalien käytöstä oppijanruotsissa ei tämän tutkimuksen perusteella voida tehdä, vaan tulokset tulee nähdä suuntaa antavina. Tutkimus luo kuitenkin hyvän pohjan jatkotutkimuksille aiheesta ja tarjoaa myös hyödyllistä tietoa automaattisen annotoinnin tämänhetkisistä mahdollisuuksista ja haasteista.

Covid-19 har globalt medfört ökat behov för intensifierad kriskommunikation något som i det tvåspråkiga Finland betyder att det är ytterst viktigt att medborgarna i landet får information på båda inhemska språken. I denna studie undersöks en statlig myndighets webbtexter i Finland. Syftet med avhandlingen är att kartlägga hurdana nya kommunikationsformer det har uppstått tack vare sociala medier och hur social- och hälsovårdsministeriet (SHM) har tagit vara på de nya kommunikationsformerna i sin svenskspråkiga kriskommunikation på Facebook under coronapandemin. Materialet för denna undersökning utgörs av social- och hälsovårdsministeriets Facebook-inlägg, som samlades in i början av året 2022. Materialet består av 30 olika inlägg, som har blivit indelade i kategorier, enligt inläggens innehåll och publikationsdatum. Samtliga inlägg är coronarelaterade och faller därför inom ramen för kriskommunikation. Som metod används innehållsanalys och fokus ligger på den induktiva ansatsen. Både manifest och latent innehåll kommer att granskas noga. I avhandlingen tillämpas även kvantitativa och kvalitativa metoder. I den teoretiska referensramen lyfts bland annat fram studier om svenskt myndighetsspråk, klarspråk och flerspråkig kriskommunikation. Tidigare forskning visar att webbplatsen uppskattas mycket som en plattform för myndighetskommunikation men att svenskspråkiga myndighetstexter publiceras alltför sällan i relation till de finskspråkiga texterna. En anledning till detta är att det inte finns tillräckligt med yrkeskunnig personal, som kan producera texter på båda nationalspråken. Att kunna skriva texter på klarspråk är också en konst i sig som kräver övning. Resultaten visar att social- och hälsovårdsministeriet publicerade den första coronarelaterade texten på svenska 17.4.2020. Med tanke på språklig jämlikhet, beaktas de svenskspråkiga inte alls under de första 2.5 månaderna, då SHM började publicera sina coronarelaterade inlägg. Detta strider emot språklagen. Det som SHM lyckas hyfsat bra med är att följa klarspråksprinciperna, speciellt då det kommer till texternas utseende och till att skriva det viktigaste först. Något som i sin tur är förvånansvärt är att SHM oftast använder passiv i sina texter. Att SHM använder passiv istället för aktiv är intressant med tanke på att detta skapar distans mellan textens avsändare och mottagare, samtidigt som det strider mot språkliga rekommendationer. Det är viktigt att SHM lägger mer fokus på sin svenskspråkiga kriskommunikation i framtiden, för att den svenskspråkiga befolkningens språkliga rättigheter ska uppfyllas.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen asema ruotsin kielellä on julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla Suomessa vuoden 2019 lopussa ja mitä muita kieliä tarvitaan suomalaisilla työmarkkinoilla. Aineistona käytetään työpaikkailmoituksissa esitettyjä kielitaitovaatimuksia. Aiemmat tutkimukset ja kirjallisuus ovat keskittyneet tarkastelemaan ruotsin kieltä ja sen käyttöä julkisissa ja yksityisissä organisaatioissa (ks. esim. Tandefelt 2003; Lassus & Tanner 2019). Tietääkseni ruotsin kielen asemaa ei ole tutkittu aiemmin kolmannen sektorin organisaatioissa. Ruotsin kielen asemaa on perusteltua tutkia sektoreittain, sillä kielitaitovaatimusten taustalla voidaan nähdä eri tekijöitä eri sektoreilla, kuten taloudellisia syitä ja kielilainsäädännön velvoitteita (ks. laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (423/2003)). Tutkielma on määrällinen sisällönanalyysi, jossa tutkitaan eksplisiittisiä kielitaitovaatimuksia 88 työpaikkailmoituksessa Uudeltamaalta ja 14 Pohjanmaalta. Tutkielmassa tutkitaan myös 30 työpaikkailmoituksen avulla, mitkä taitotasot ja kielitaidon osa-alueet esiintyvät ruotsin kielen vaatimusten ohessa. Analyysi perustuu työpaikkailmoituksissa esiintyvien, taitotasoja kuvaavien adjektiivien ja kielitaidon osa-alueisiin viittaavien ilmaisujen ryhmittelystä valtionhallinnon kielitutkinnoissa (ks. valtioneuvoston asetus 481/2003) määriteltyihin taitotasoihin (tyydyttävä, hyvä, erinomainen) ja kielitaidon osa-alueisiin (suullinen, kirjallinen, ymmärtäminen). Tutkielmassa tutkitaan myös erikseen 14 ruotsinkielistä työpaikkailmoitusta. Tarkoitus on selvittää, millainen suhde kirjoittajan ja lukijan välillä on ja esitetäänkö ruotsin kielen taito ilmoituksissa vaatimuksena vai etuna. Aineistoa tutkitaan pääasiassa systeemis-funktionaalisen kieliteorian ideationaalisen (tässä tutkimuksessa: osallistujaroolit) ja interpersoonaisen metafunktion (tässä tutkimuksessa: modaliteetti) avulla. Aineistoa tutkitaan myös perinteisen kieliopin avulla. Tutkielman tulokset osoittavat, että suomalaisilla työmarkkinoilla tarvitaan kolmea kieltä, suomea, ruotsia ja englantia. Erityisesti englannin kielen asema korostuu tutkielmassa niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Ruotsin kielellä on tulosten mukaan suhteellisesti vahvin asema julkisella sektorilla. Vertailtaessa Uudenmaan kielitaitovaatimuksia Pohjanmaan kielitaitovaatimuksiin, voidaan havaita viitteitä siitä, että ruotsin kielen asema vaihtelee alueittain, sillä ruotsin kieli mainitaan suhteellisesti useammin Pohjanmaalla. Tutkielmassa käytetyn aineistonkeruumenetelmän myötä kolmannen sektorin työpaikkailmoitusten määrä osoittautui vähäiseksi, minkä vuoksi tämän tutkimuksen avulla ei voida vetää suuria johtopäätöksiä kolmannen sektorin kielitaitotarpeista. Työpaikkailmoitusten (30 kpl) avulla voidaan havaita viitteitä siitä, että ruotsin kielen taitotasovaatimus vaihtelee sektoreittain. Julkisen sektorin ilmoituksissa mainitaan useimmiten vaatimuksena tyydyttävä ruotsin kielen taito, yksityisen sektorin ilmoituksissa erinomainen kielitaito ja kolmannen sektorin ilmoituksissa hyvä kielitaito. Materiaalin pienen koon ja kvalitatiivisten aineistonkeruumenetelmien valossa on kuitenkin syytä suhtautua kriittisesti tähän tulokseen. Tulokset osoittavat myös, että ruotsin kielen taitoa ei suurimmassa osassa ilmoituksista määritellä viittaamalla erikseen suulliseen tai kirjalliseen kielitaitoon, tai kykyyn ymmärtää sitä. Tämä voi johtua siitä, että vaatimus ruotsin kielen osaamisesta sisältää itsessään nämä kielitaidon osa-alueet, jolloin näitä ei erikseen mainita. Ruotsinkielisten ilmoitusten analyysi osoittaa, että suhde kirjoittajan ja lukijan välillä on etäinen. Havainto tukee Helgessonin (2011 a & b) toteamusta siitä, että työpaikkailmoituksessa osapuolet ovat lähtökohtaisesti tuntemattomia toisilleen, ja niille on tyypillistä kohteliaisuus ja etäisyys. Vain osassa ilmoituksista käytetään kielellisiä keinoja, joiden avulla lähennetään kirjoittajan ja lukijan välistä suhdetta, kuten persoonapronominin ”me” (på svenska ”vi”) käyttö, kun organisaatio viittaa itseensä ja lukijan sinuttelu. Molemmat on aiemmissa tutkimuksissa esitetty lisäävän läheisyyttä kirjoittajan ja lukijan välillä (Lassus 2010; Norrby, Nilsson & Nyblom 2007). Modaalianalyysi osoittaa, että velvoittavuus ilmoituksissa on korkea eli ruotsin kieli voidaan nähdä vaatimuksena. Tämä johtuu mitä todennäköisimmin siitä, että ilmoitukset ovat ruotsinkielisiä ja jo niiden ymmärtäminen vaatii ruotsin kielen taitoa.

Syften med avhandlingen är att studera det lingvistiska landskapet i Jakobstads centrum och svenskans synlighet i förhållande till andra språk. Jakobstad valdes som forskningsort för att den är en tvåspråkig stad med svenskspråkig majoritet samt att den representerar mindre orter, vilka har mer sällan utforskats inom forskningsfältet. Analysen bygger på bilder av 120 skyltar, vilka har tagits med mobiltelefon i november 2022 samt på en anonymiserad enkät. Skyltarna i materialet är kommersiella skyltar som representerar den s.k. Bottom-Up dimensionen. Den största delen av de officiella skyltarna och kommunala skyltarna som hör till Top-Down -dimensionen har utelämnats. Skyltarna har kategoriserats enligt språk och aktörer. Som kvalitativ metod användes en anonymiserad enkät med flervalsfrågor och öppna frågor. Sammanlagt 16 personer från Jakobstad med omnejd svarade på enkäten. Utifrån analysen framgår att svenskan står först i största delen av skyltarna. Restauranger och caféer hade flera enspråkigt engelska skyltar jämfört med andra aktörer. Det enda minoritetsspråk som var representerat i skyltmaterialet var arabiskan, vilket förekom i en annons i samband med svenskan. Svaren i enkätundersökningen inkluderade kommentarer om att svenskan har blivit utmanad av finskan såväl som engelskan i Jakobstads gatubild.

Tämän tutkielman tavoitteena on esitellä miten keinokieli folksprakin eri varianttien substantiivi- ja adjektiivitaivutus toimii ja tutkia, jos ruotsin kieli on vaikuttanut folksprakin substantiivi- ja adjektiivitaivutukseen. Folksprak on niin kutsuttu alueellinen apukieli, jota kehitetään germaanisten kieltenpuhujien yhteiseksi kommunikaatiovälineeksi. Folksprakia kehitetään monen eri henkilöiden toimesta ja täten folksprakista on kehitetty monia eri vaihtoehtoisia variantteja. Tutkielman aineisto on koottu folksprak.org -sivustolta löytyvistä kielioppikuvauksista ja -ehdotuksista siinä määrin, kun niitä on saatavilla. Tutkimuksessa käytettävien varianttien kielioppikuvauksissa ja -ehdotuksissa folksprakin eri varianttien kehittäjät esittelevät oman näkemyksensä siitä, millainen folksprakin pitäisi olla. Tässä tutkimuksessa keskitytään kuvauksissa ja ehdotuksissa esiteltäviin substantiivi- ja adjektiivitaivutuksiin. Esittelen tutkielmassa jokaisen käytetyn variantin substantiivi- ja adjektiivitaivutuksen eri ominaisuudet, jonka jälkeen vertailen kyseisiä ominaisuuksia ruotsissa esiintyviin ominaisuuksiin. Adjektiivien taivutukseen liittyen vertailun kohteena on myös perifrastiset apusanat, joita käytetään joidenkin adjektiivien vertailumuotojen korvikkeena. Ominaisuuksissa keskeisimmät osat ovat taivutuspäätteiden kirjoitusasu ja käyttö, sekä ääntäminen siinä määrin, kun sitä pystyy aineiston perusteella vertailemaan. Vertailun tukena käytetään vertailutaulukoita, joissa ruotsin sekä folksprakin taivutusmuodot ovat vierekkäin. Tutkielmassa ilmenee, että ruotsin ja folksprakin yhteys substantiivien ja adjektiivien taivutuksessa on vähäinen. Samankaltaisuuksia ruotsin ja folksprakin varianttien välillä löytyy, mutta samankaltaisuudet ovat pääosin pieniä. Folksprakin samankaltaisuudet kohdistuvat myös pääosin ruotsin harvinaisempiin taivutusmuotoihin, jolloin on oletettavissa, etteivät samankaltaisuudet todennäköisesti johdu ruotsin vaikutuksesta folksprakiin. Poikkeuksena samankaltaisuuksiin on substantiivien genetiivimuodot, jotka ovat ruotsissa ja folksprakin varianteissa hyvin samankaltaisia ja ruotsin vaikutus folksprakiin on tässä suhteessa mahdollinen. Tutkielman laajuuden valossa ei voida kuitenkaan esittää varmoja johtopäätöksiä, sillä samankaltaisuuden ruotsin ja folksprakin välillä saattavat olla vain germaanisten kielten yhteisten ominaisuuksien ilmentymiä. Tämän takia jatkotutkimuksia, joissa tarkastellaan muiden germaanisten kielten vaikutusta folksprakiin, tarvitaan ruotsin ja folksprakin todellisen yhteyden määrittelemiseksi.

Syftet med min avhandling är att få veta gymnasisters åsikter om undervisning av kommunikation och hur de själv anser sina kunskaper i muntlig kommunikation på svenska. Enligt mina egna erfarenheter vågar man inte tala svenska väldigt ofta med de svenskspråkiga, vilket bekräftas av tidigare forskning, som Green-Vänttinen och andras forskningsprojekt Svenska i toppen (2010). Mål för min undersökning är att kunna utveckla språkundervisning och samtidigt mig som blivande lärare. Jag utförde min undersökning genom att skicka en enkät till slumpmässigt valda finskspråkiga gymnasier. Enkäten innehöll flervalsfrågor och öppna frågor som jag analyserade kvantitativt och kvalitativt. Jag fick 70 svar från gymnasister från tre olika områden: Åbo-områden, Keuru-områden och Helsingfors. Mitt resultat visade att de flesta är villiga att försöka kommunicera i korta och vardagliga situationer på svenska. Längre samtalssituationer för sin del är för krävande för de flesta. Informanterna ansåg att man borde tala mera på lektioner. De uppskattade bland annat fri diskussion och repetition av helt vardagliga fraser och samtalssituationer på lektioner. Jag ville också se om språklig bakgrund korrelerar med ivrigheten att tala svenska. Jag märkte att det studerar man A- eller B-svenska korrelerar med ivrigheten att tala samt intresse för språket. Om man studerar A-svenska väljer man oftare att försöka tala svenska än om man studerar B-svenska. De som sysslar med svenska språket ofta på fritiden väljer också oftare att tala svenska än de som hör, ser eller använder språket sällan eller aldrig. Medelbetyg av svenska kurser i gymnasiet eller hemort för sin del korrelerade inte med ivrigheten att tala. Jag hade dock så få informanter från olika delar av landet att man inte kan vara säker på om hemort egentligen korrelerar eller inte. Resultat är i linje med tidigare forskning som visar att man är osäkra på sina kommunikativa kunskaper och man vill ha mera muntliga övningar på lektioner. Mitt resultat är dock kanske inte så mörkt som man kunde ha förväntat sig efter tidigare forskning. De flesta informanterna skulle försöka tala svenska i åtminstone kortare och enklare situationer och många har en positiv ställning till att tala svenska.

Tutkielmani tarkoituksena on kartoittaa tulevaisuudennäkymiä kaksikieliselle koululaitokselle, jossa opetuskielinä toimisivat sekä ruotsi että suomi. Kirjoittaessani tutkielmaani Suomessa on ollut voimassa sellainen lainsäädäntö, jonka puitteissa molemmilla maamme kansalliskielillä opetusta antavien koulujen olemassaolo on mahdottomuus. Suomessa on kuitenkin olemassa ruotsin- ja suomenkielisiä kouluja, joissa on havaittavissa aidolle kaksikieliselle koululle ominaisia piirteitä. Näitä piirteitä ovat muun muassa joidenkin oppiaineiden järjestäminen kaksikielisesti koulun yksikielisestä statuksesta huolimatta ja eri kieliryhmiin kuuluvien oppilaiden kohtaamiset koulupäivän aikana. Aineistona tutkielmassani olen käyttänyt kolmen eri peruskoulun opettajien anonyymejä kyselylomakevastauksia ja kolmen eri kunnan sivistystoimen edustajan haastatteluja. Kyseiset peruskoulut ovat Hindhår skola Porvoossa, Edsevö skola Pedersören kunnassa ja Svenska skolan i Hyvinge Hyvinkäällä. Nämä kolme koulua muistuttavat joidenkin ominaisuuksien takia aitoa kaksikielistä koulua. Sivistystoimea tutkielmassani edustavat Porvoon sivistysjohtaja Sari Gustafsson, Pedersören kunnan koulutoimenjohtaja Mika Järvinen ja Hyvinkään sivistystoimenjohtaja Pentti Halonen. Tutkielmassani käyn läpi, millaisia mielipiteiden yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia edellä mainittujen koulujen opettajilla ja kuntien sivistystoimen edustajilla on ruotsiksi ja suomeksi opetusta antavien kaksikielisten koulujen perustamisesta. Lisäksi olen selvittänyt, miten haastattelemani henkilöt suhtautuvat tutkielmassani kuvailemiini olemassa oleviin koulumalleihin ja näiden mallien tulevaisuuteen. Saamieni tutkimustulosten mukaan positiivisimmin kaksikieliseen opetukseen suhtautuvat Hindhår skolanin ja Edsevö skolanin opettajat sekä Porvoon sivistysjohtaja ja Pedersören kunnan koulutoimenjohtaja. Näiden kahden koulun opettajien myönteinen asemoituminen voi johtua muun muassa siitä, että molemmat koulut sijaitsevat samassa kiinteistössä suomenkielisen koulun kanssa, minkä takia kieliryhmien väliset kohtaamiset ovat luonnollinen osa koulujen arkea. Ruotsinkielisen Svenska skolan i Hyvinge -koulun opettajat ja kunnan sivistystoimenjohtaja suhtautuvat puolestaan kaksikieliseen kouluun pessimistisemmin, mihin voidaan katsoa vaikuttavan suomen kielen ylivoimainen asema Hyvinkäällä ja koulun vahva yksikielinen normi. Lopuksi voidaan todeta, että opettajien ja sivistystoimen edustajien suhtautumisissa kaksikieliseen kouluun on niin yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia, jotka liittyvät kouluissa käytössä oleviin käytänteisiin ja kuntien enemmän tai vähemmän kaksikieliseen statukseen. Analyysini perusteella voidaan myös todeta, että nykyisiin koulumalleihin ja kaksikieliseen kouluun siirtymiseen liittyy etenkin kustannuksiin, hallintoon ja alueiden kielelliseen statukseen liittyviä kysymyksiä.

Denna avhandling handlar om 18–30-åriga personers uppfattningar om tvåspråkighet. Syftet med avhandlingen är därmed att ta reda på hur 18–30-åriga personer i huvudstadsregionen uppfattar begreppet tvåspråkighet. Jag tar först reda på informanternas egen språkliga identifikation och vad som påverkar den och går därefter igenom informanternas uppfattningar om tvåspråkighet i allmänhet. Materialet för denna avhandling har samlats in med enkät från december 2023 till april 2024. Enkäten innehöll följande fyra delar: bakgrundsfrågor, språkkunskaper, egen identitet och tvåspråkighet i allmänhet. Sammanlagt 54 personer svarade på enkäten och dessa enkätsvar har analyserats kvalitativt med hjälp av figurer och exempel. Studien utgår i första hand från Skutnabb-Kangas (1981) definition av tvåspråkighet. Hon definierar tvåspråkighet genom fyra kategorier: ursprung, kompetens, funktion och attityder. Analysen visar att 30 av de 54 informanterna uppfattar sig själva som enspråkiga och 23 som tvåspråkiga. När informanterna motiverar sina val för en- eller tvåspråkighet, nämns funktion 28 gånger, ursprung 21 gånger, kompetens 15 gånger och identitet 5 gånger. De allmänna uppfattningarna om tvåspråkighet varierar mellan informanterna, men informanterna är eniga om att en person som talar finska med en förälder och svenska med den andra är tvåspråkig, dvs. ursprungets betydelse i uppfattningar om tvåspråkighet är stor. Informanternas uppfattningar om kompetens och funktion uppvisar en liknande fördelning. Ungefär 30 av de 54 informanter uppfattar att en person som kan finska och svenska lika väl eller använder båda språken i sin vardag kan vara tvåspråkig. Informanternas uppfattningar om identitet uppvisar mer variation, men största delen ansåg att man kan vara tvåspråkig om man känner sig tvåspråkig.

Tutkielmassa tarkastellaan ruotsi toisena kielenä -opettajien käytäntöjä ja suhtautumista aikuisten kielenoppijoiden ääntämisen opetukseen eri kielitaitotasoilla. Aikaisempi tutkimus on antanut viitettä opettajien positiivisesta asennoitumisesta ääntämisen opetusta kohtaan mutta opetuksen käytännön toteuttaminen on koettu haastavaksi. Ääntämisen opetusta eri kielitaitotasoilla ei ole tutkittu juuri lainkaan. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista ääntämisen opetusta opettajat antavat, millaisia käsityksiä opettajilla on ääntämisen opetuksesta sekä onko opettajan käytänteiden, käsitysten ja oppijan kielitaitotason välillä yhteyttä. Aineisto koostuu 38 kyselyvastauksesta, jotka on kerätty toukokuussa 2020. Vastaajat toimivat ruotsi toisena kielenä -opettajina joko Suomessa tai Ruotsissa. Numeerista aineistoa käsitellään tilastollisin menetelmin SPSS-ohjelmalla ja avovastauksia analysoidaan sisällönanalyysin menetelmin. Kuvailevan tilastoanalyysin lisäksi tutkimuksessa on käytetty faktorianalyysia, t-testiä, varianssianalyysia, jakaumatarkastelua ja korrelaatioita. Opetusryhmän kielitaitotason lisäksi tutkimuksessa taustamuuttujina ovat olleet opettajan ikä, sukupuoli, maa, opetuskokemus sekä opetusryhmän koko. Tutkimustulokset osoittavat, että ääntämistä opetetaan kaikilla kielitaitotasoilla. Ääntämisharjoitukset yhdistetään useammin sanaston kuin kieliopin harjoitteluun ja painotusalueina on useammin vokaalit ja prosodia kuin konsonantit. Opettajat suhtautuvat ääntämisen opetukseen positiivisesti ja erityisesti vanhemmat ja kokeneemmat opettajat priorisoivat sitä. Nuoret opettajat suhtautuvat puolestaan suvaitsevammin toisen kielen oppijan vieraan kielen aksenttiin puheessa. Tutkimuksen luokittelussa molemmat ääripäät eli sekä nuoret että vanhat opettajat kokevat kaipaavansa lisää resursseja ääntämisen opetukseen. Merkitseviä eroja maiden välillä ilmeni ainoastaan kahdessa muuttujassa: Suomessa opettajat käyttävät enemmän kirjallisia oppimateriaaleja ääntämisen opetukseen, vaikkakin avovastauksissa nousi myös esille puute suomenruotsalaisista oppimateriaaleista. Ruotsissa harjoitellaan prosodiaa enemmän kuin Suomessa, mikä selittynee maiden eri kielivarianteilla: ruotsinruotsissa esimerkiksi ero painollisten ja painottomien tavujen välillä on suurempi kuin suomenruotsissa. Tutkimustulosten perusteella ei voida havaita selkeää yhteyttä kielitaitotasojen ja opettajan käytänteiden välillä, mutta jakaumatarkastelut osoittavat, että opettajan käytänteet ääntämisen opetuksessa ovat pitkälti yhteneväisiä A1-kielitaitotasolla, kun taas muilla kielitaitotasoilla ilmenee osittain suuriakin vaihteluita opettajien välillä. Opettajien käytänteet ja käsitykset ovat puolestaan sopusoinnussa keskenään, eli heidän ajatusmaailmansa näkyy konkreettisina toimina opetuksessa.