Browsing by study line "Social and Public Policy"

Julkinen keskustelu viestintätyylien vaikutuksesta ympäristö- ja ilmastokäyttäytymiseen on ollut pitkään aktiivista. Yksi väittelyä herättänyt kysymys on syyllistämisen vaikutus: toimiiko syyllistäminen, vai kannattaisiko ihmisiä esimerkiksi kannustaa? Vastausta kysymykseen haettiin käyttäytymistieteellisellä satunnaistetulla kokeellisella tutkimuksella ilmastonmuutokseen liittyvien viestintäkehysten vaikutuksista käyttäytymisaikomuksiin. Koe toteutettiin osana ”Yhdessä kokeillen: Selvitys maataloustuottajille kohdistetusta ympäristöviestinnästä” (MATO) -hanketta. Teoreettinen viitekehys on viestinnän kehysteoria. Teorian mukaan maataloustuottajilla on mielessä monia näkökulmia elinkeinoonsa, ympäristö- ja ilmastoasioihin sekä politiikkaan. Näiden näkökulmien yhdistelmistä muodostuvat asenteet, mielipiteet ja vastaukset (kokeellisiin) kyselytutkimuksiin. Kehysteorian keskeisen väitteen mukaan viestinnän vastaanottajien eli maataloustuottajien näkökulmiin ja vastauksiin voi vaikuttaa kehystämällä viestintää. Vaikuttava viestintä on kehystetty siten, että se sopii vastaanottajien näkökulmiin. MATO-hankkeen ensimmäisissä vaiheissa tuli ilmi, että maataloustuottajat kokevat mediakeskustelun ja heille suunnatun ympäristöviestinnän syyllistävänä. Toisesta näkökulmasta sama viestintä näyttäytyy tietoa levittävänä, neutraalina ja toteavana. Kirjallisuuden perusteella tiedetään, että sekä syyllistävyys että ”neutraali” faktojen viestintä eivät ole vaikuttavimman viestinnän elementtejä. Tästä tuli lähtökohta, jonka pohjalta mallinnettiin uutisteksti maatalouden ilmastovaikutuksista – tutkimuksen kontrollikehys. Kontrollikehyksen lisäksi rakennettiin vaihtoehtoisia kehyksiä. Kehysten keskiössä oli maataloustuottajien ja heidän identiteettinsä korostaminen positiivisessa valossa. Identiteetti ja positiivisuus ovat teorian perusteella vahvistavia tekijöitä. Näiden pohjalta muodostuivat konkreettiset kehykset: 1) neutraali kontrolli, 2) tyhjä kontrolli (ei tekstiä), 3) kevyesti positiivinen ja 4) vahvasti positiivinen. Ensisijainen tutkimuskysymys liittyi kehysten vertailuun: nostavatko positiiviset viestinnälliset kehystykset maataloustuottajien 1) käyttäytymisaikomusta toimia ympäristö- ja ilmastoystävällisesti ja 2) koettua tarvetta kiinnittää huomiota ympäristöystävällisempiin käytäntöihin tilallaan suhteessa neutraaliin ja syyllistäväksi koettuun kehystykseen uutistekstistä, joka käsitteli maatalouden ilmastovaikutuksia? Esirekisteröity hypoteesi oli positiivinen molempien osalta: positiiviset kehykset nostavat käyttäytymisaikomuksia. Toissijaisina vastemuuttujina oli kysymyksiä viestinnän laadusta sekä poliittisen muutoksen tarpeesta. Analyysin keskiössä oli interventioiden keskimääräinen vaikutus, mutta lisäksi pystyi olettamaan, että taustatekijät moderoivat viestien vaikutusta eri alaryhmissä. Siksi eksploratiivista analyysia varten kysyttiin niin demografisia kuin arvoihin liittyviä kysymyksiä. Kohdepopulaatio oli suomalaiset maataloustuottajat. Käytännössä se tarkoitti vuonna 2018 maataloustukea saaneita maataloustuottajia. Osa populaatiosta eli tutkimukseen vastaajat satunnaistettiin eri interventioryhmiin. Vastaajia saatiin 1561, ja heistä analyysiin sisällytettiin he, jotka tekivät kyselyn loppuun, eli 1434 vastaajaa. Kuvailevan tarkastelun perusteella syntyi kuva populaation positiivisesta suhtautumisesta ilmastonmuutokseen. Kokeellisessa tarkastelussa pelkkiä keskiarvojen eroja tarkastellen huomattiin, että positiiviset kehykset nostavat maataloustuottajien käyttäytymisaikomuksia tehdä muutoksia tilallaan, mutta laskevat käyttäytymisaikomuksia etsiä tietoa. Nämä erot olivat suhteellisen pieniä. Tilastollisen testauksen perusteella ei ollut mahdollista hylätä nollahypoteesia kummankaan ensisijaisen vastemuuttujan osalta. Tutkimuksessa käytetyt kehykset eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Vastaus tutkimuskysymykseen oli siten kielteinen: positiiviset ja kannustavat kehykset eivät nostaneet vastemuuttujien arvoja. Tilastollisen voiman puutteen takia estimaattien epävarmuus oli huomattavaa. Ensisijaisen tutkimuskysymyksen lisäksi positiivisista kehyksistä pidettiin enemmän ja niitä haluttiin enemmän. Niin tyhjä kuin positiivisetkin kehykset vähentävät tukea poliittiselle muutokselle. Eksploratiivisessa tarkastelussa monet taustamuuttujat, kuten koettu ilmastonmuutosriski ja sukupuoli, vaikuttavat moderoivan kehysvaikutuksia. Tilastollisen voiman puutteen ja suurelta eksploratiivisen tutkimusotteen takia tuloksia voi pitää hypoteeseina isommilla aineistoilla tehtävää jatkotutkimusta varten.

Hyvinvointierojen kaventaminen on ollut kärkitavoitteita Suomen politiikassa jo vuosikymmenien ajan. Edelleen hyvinvointierot ovat sitkeästi säilyneet ja heikompi hyvinvointi kasaantuu heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa oleviin väestöryhmiin. Työttömyyden on todettu olevan merkittävä tekijä yksilön köyhyysriskin kasvamisen ja heikon hyvinvoinnin kannalta. Tässä tutkielmassa pyrittiin laadullisen haastattelututkimuksen avulla selvittämään työttömien nuorten käsityksiä toimeentulosta, hyvinvoinnistä sekä näiden välisestä yhteydestä. Tutkielman aineisto koostui kolmesta 20-29-vuotiaiden työttömien nuorten ryhmähaastattelusta. Haastattelut kerättiin loka-marraskuussa 2016 osana ECOSOS-tutkimushanketta, jossa tutkittiin ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä työn ja toimeentulon muotoja erityisesti nuorten näkökulmasta. Tässä tutkielmassa hyvinvoinnin teoreettisena taustana on käytetty Pohjoismaisessa hyvinvointitutkimuksessa tunnettua ja käytettyä Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksien teoriaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittivat, ettät työttömät nuoret kokivat vaikeuksia täyttää kohtuulliseen elintasoon vaadittavia perustarpeita. Niukka taloudellinen tilanne aiheutti jatkuvan taloudellisen suunnittelun ja tulojen epävarmuuden vuoksi myös psyykkistä kuormitusta ja stressiä. Niukka toimeentulo myös rajasi elämistä ja se vaikutti sekä elintasoon, sosiaalisiin suhteisiin että itsensä toteuttamisen mahdollisuuksiin. Hyvinvointi ja sen komponentit rakentuivat nuorten puheessa elintasosta ja perustarpeiden tyydyttämisestä, sosiaalisista suhteista sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista, jotka mukailivat Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksia (elintaso, yhteisyyssuhteet ja itsensä toteuttamisen muodot). Toimeentulon ja hyvinvoinnin yhteyttä tarkastellessa nuorten puheesta nousi toimeentulon merkitys perustarpeiden täyttämisessä. Lisäksi rahan riittäminen myös muuhun, kuten vapaa-ajan aktiviteetteihin, harrastamiseen ja muihin itsensä toteuttamisen muotoihin koettiin olevan keskeinen asia riittäväksi koetussa toimeentulossa. Tutkielma osoitti, että työttömät nuoret kokivat toimeentulovaikeuksia ja riittävä toimeentulo oli nuorten puheissa sidoksissa hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Tulokset vahvistivat aiempaa tutkimusta työttömien merkittävästä köyhyysriskistä ja toimeentulovaikeuksien yleisyydestä. Työttömyyden aiheuttama taloudellinen niukkuus luo ylimääräisiä stressitekijöitä ja psyykkistä kuormitusta, jotka pitkään kestäessään nostavat terveyden heikkenemisen riskiä ja näin ollen vaikeuttavat työttömän uudelleen työllistymistä. Työttömien nuorten hyvinvoinnin tarkastelu laadullisin keinoin antaa mahdollisuuksia muun muassa työllistymistoimenpiteiden kehittämiselle sekä työttömän yksilölliselle kohtaamiselle, jota vaaditaan työllistymisen esteiden muodostuessa yksilöllisesti.

Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on arvioida valtioneuvoston EU-politiikasta eduskunnalle vuonna 2021 antaman selonteon yhteydessä käydyn eduskunnan lähetekeskustelun puheenvuorojen EU-käsityksiä intergraatioteorioiden ja kehysteorian näkökulmista. Tutkielman metodina käytetään laadullista sisällönanalyysiä, jonka täydennyksenä esitetään myös muutamia määrällisiä sisällönanalyyttisiä havaintoja. Analyysin perusteella aineistosta voidaan löytää muutamia hallitsevia, lähes kaikkien puhujien jakamia kehyksiä unionin luonteesta ja integraatiosta sekä heikompia kehyksiä, jotka asettuvat osin päällekkäin ja joiden sisällä käydään poliittista kamppailua siitä, mitä unioni ja sen integraatio ovat. Hallitsevimmat ja läpileikkaavimmat tavat jäsentää aineiston EU-luonnehdintoja voidaan tiivitää viiteen pääkehykseen: EU on sisämarkkina-alue, arvoyhteisö, turvallisuusyhteisö, globaali toimija tai epäonnistunut projekti. Näiden pääkehysten alle voidaan sovittaa yksityiskohtaisempia tulkintoja, jotka voivat olla toisilleen vaihtoehtoisia, päällekkäisiä ja rinnakkaisia. Tutkielman tulosten perusteella puolueiden yleiset integraatioasenteet noudattelevat pääpiirteittäin jo 1990-luvulla tehtyjä arvioita. Muutamat havaitut muutokset esimerkiksi vihreiden, kokoomuksen ja vasemmistoliiton integraatioasenteissa noudattavat nekin tutkimuskirjallisuuden tarjoamaa teoreettista selitystä, jonka mukaan EU:n integraation monialaistuminen markkinasektoria laajemmaksi tekee sen kannattamisen helpommaksi viher- ja vasemmistopuolueille ja toisaalta saattaa latistaa keskustaoikeistolaisen kokoomuksen yhdentymismyönteisyyttä.

Sosiaali- ja terveyssektori on merkittävä ilmastonkuormittaja. Suomessa se tuottaa noin 5 prosenttia kansallisesta hiilijalanjäljestä. Sosiaali- ja terveyssektorin suhde ilmastonmuutokseen on paradoksaalinen, sillä se on merkittävä ilmastonkuormittaja, mutta se myös kantaa ilmastonmuutoksen seurauksia. Erilaisilla sopimuksilla ja suosituksilla on yritetty sovittaa ilmastokestäviä toimintamalleja. Tästä huolimatta alan valmius toimia kestävästi on vielä alkutekijöissä, jossa tietoa kestävyyden edistämisestä olisi tärkeä saada alan ammattilaisille. Jotta kestävän kehityksen periaatteita ja ilmastostrategiaa voitaisiin ottaa terveyssektorilla laajemmin käyttöön, on selvitettävä, mikä on sosiaali- ja terveyssektorin ilmastomuutoksen muutosvalmius. Tarkastelen maisterintutkielmassani yhden suomalaisen sosiaali- ja terveyssektorin organisaation muutosvalmiutta sekä henkilöstön valmiutta toteuttaa kestävän kehityksen periaatteita osana työkäytäntöjä. Aineistona on käytetty Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän (PHHYKY) henkilöstölle syksyn 2021 aikana toteutettua kestävyyskyselyä. Kyselyyn vastasi yhteensä 317 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista. Tutkimuskysymykseni koskivat, miltä henkilöstön kestävyysasenteet näyttäytyvät vastaajien ammattiaseman perusteella, mikä on Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän muutosvalmius ottaa kestävän kehityksen periaatteita osaksi toimintaympäristöä ja miten organisaation ja henkilöstön aktiiviset kestävyystoimet selittävät muutosvalmiutta. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kestävyys, ympäristövastuullinen käyttäytyminen, muutosvalmius. Lehmanin muutosvalmiusmalli ja muutoksen merkityksellistäminen, eli sensemaking. PHHYKY:n muutosvalmiudesta ottaa kestävän kehityksen toimintamalleja osaksi työkäytänteitä kertoo ensisijaisesti se, että PHHYKY:n johto on ollut kiinnostunut toteuttamaan henkilöstölle kestävyyskyselyn. Muutosvalmiuden yksi mittari on avoimuus muutokselle. Tulosten mukaan myös henkilöstössä on jo kestävyysasenteiltaan joukko, joka voi käynnistää muutoksen. Kuitenkin mahdollisuuksissa huomioida kestävyyttä sekä tietoa ja resursseja kestävyyden toteuttamiseksi on organisaatiossa parannettava. On oltava mahdollisuuksia toteuttaa kestävyyttä, jotta voi toimia kestävästi työpaikalla. Jatkossa olisi myös tavoitettava niitä henkilöitä, joiden kestävyysasenteet eivät ole yhtä korkeat ja tarkastella heidän muutosvalmiuttaan, jotta oikeanlaista tietoa oikeaan aikaan voidaan kestävyydestä viedä eteenpäin alan ammattilaisille.

Tämä maisteritutkielma tarkastelee 15–17-vuotiaiden tyttöjen mielen hyvinvointia. Tyttöjen heikentynyt mielen hyvinvointi on viime vuosina noussut huolestuttavana ilmiönä esille eri tutkimuksissa ja selvityksissä. Syitä heikentyneeseen mielen hyvinvointiin on etsitty niin sosiaalisesta mediasta, yhteiskunnan tuomista paineista kuin tyttöjen itsensä asettamista korkeista vaatimuksista. Tutkielma keskittyy tyttöihin jättäen ulkopuolelle pojaksi tai muun sukupuoliksesi itsensä määrittelevät henkilöt. Näin ollen tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä kaikkiin samanikäisiin nuoriin. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisista syistä 15–17-vuotiaat tytöt ovat hakeutuneet Sekasin Kollektiivin koordinoimassa Sekasin-chatissa käytyihin keskusteluihin. Toinen tutkimuskysymys käsittelee tyttöjen itsensä esiin nostamia esteitä avun hakemisessa ammattilaisilta. Tarkastelen avun saannin esteitä institutionaalisen ja sosiaalisen luottamuksen kautta. Tutkielman aineisto koostuu digitaalisella Sekasin-chat keskustelualustalla käydyistä tyttöjen ja päivystäjinä toimivien aikuisten välisistä, anonyymeista keskusteluista. Tutkimusaineisto koostuu 181 keskustelusta, jotka oli käyty alkuvuodesta 2023. Ensimmäistä tutkimuskysymystä varten analysoin keskusteluja määrällisellä analyysilla saadakseni tietoa, miksi tytöt ovat hakeutuneet Sekasin-chattiin. Määrällinen analyysi antaa taustatietoa aineiston sisällöstä. Toisen tutkimuskysymykseen kohdalla analysoin tyttöjen esiin nostamia esteitä avun saannissa ammattilaisilta. Tässä olen analysoinut 38 keskustelua sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että tyttöjen yleisimmin esiin nousseet syyt hakeutua Sekasin-chattiin olivat ahdistuneisuus, itsetuhoisuus, heikko itsetunto ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat. Anonyymi ja virka-ajan jälkeen auki oleva keskustelupalsta mahdollisti tytöille tavan keskustella ja saada tukea silloin, kun he kokivat siihen eniten tarvetta. Jaottelin tyttöjen esiin nostamia esteitä avun hakemisessa institutionaalisen ja sosiaalisen luottamuksen näkökulmasta. Esteet kohdistuivat tyttöjen lähipalveluihin ja arjessa saatavaan tukeen. Avun hakemisen esteitä olivat muun muassa ammattilaisten saatavuus, yhteydenotto, perhesuhteisiin liittyvät tekijät sekä negatiiviset aikaisemmat kokemukset. Institutionaalisen ja sosiaalisen luottamuksen näkökulmasta on keskeistä, että nuorille syntyy jo varhain kokemus siitä, että yhteiskunnan tarjoamien palveluiden kautta on mahdollista saada apua, ja tytöt eivät jää yksin pahan olonsa kanssa.

Vuonna 2023 noin 25 prosenttia suomalaisista koki huomattavaa stressiä. Sosioekonominen asema on yhteydessä valtaosaan terveyden ja hyvinvoinnin indikaattoreista, ja myös koetun stressin yhteyttä sosioekonomiseen asemaan on tutkittu. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu yhteiskunnallisten kriisien, kuten finanssikriisin, sodan ja koronapandemian lisäävän kansalaisten koettua stressiä. Lisäksi kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu sosiaalisen luottamuksen vaikuttavan koettuihin tunteisiin kriisien yhteydessä. Kotimaista tutkimusta koetun stressin esiintymisestä yhteiskunnallisten kriisien kontekstissa ei kuitenkaan ole vielä saatavilla. Tutkielmassa tarkasteltiin tulo- ja koulutustason yhteyttä koettuun stressiin suomalaisilla kotitalouksilla. Sosiaalinen luottamus huomioitiin yhteyttä mahdollisesti välittävänä tekijänä. Lisäksi pyrittiin selvittämään, vaihteleeko sosioekonomisen aseman ja koetun stressin yhteys kolmen eri aikapisteen välillä. Tutkielman aineistona käytettiin Tilastokeskuksen Kansalaispulssi-kyselyjä kolmesta eri ajankohdasta (helmikuu 2021, maaliskuu 2022 ja joulukuu 2022). Lopulliset aineistot koostuivat 1379, 1061 ja 1132 vastaajasta ikäjakaumalla 25–74-vuotiaat. Selitettävänä muuttujana käytettiin Työterveyslaitoksen koettua stressiä mittaavaa kysymystä. Sosioekonomisen aseman indikaattoreina käytettiin tulo- ja koulutustasoa. Tulotasoa kuvasi kolmiportainen jako hyvin toimeentuleviin, keskituloisiin ja pienituloisiin. Koulutustasoa kuvasi neliportainen jako ylemmän korkeakoulututkinnon, alemman korkeakoulututkinnon, toisen asteen tutkinnon ja pelkän peruskoulun suorittaneisiin. Sosiaalista luottamusta mitattiin kahdella muuttujalla, joista ensimmäinen mittasi vastaajan luottamusta toisiin ihmisiin ja toinen suomalaisiin instituutioihin. Sosioekonomisen aseman ja koetun stressin välisiä yhteyksiä tarkasteltiin logististen regressiomallien avulla, joissa huomioitiin sosiaalisen luottamuksen vaikutus erikseen. Eri aikapisteiden vaikutusten vertailuun käytettiin interaktioanalyysiä. Stressin kokeminen oli yleisintä pienituloisilla, naisilla ja nuoremmilla vastaajilla. Tulotaso oli yhteydessä stressin kokemiseen, mutta koulutustason ja koetun stressin välillä ei havaittu yhteyttä. Stressin kokeminen vaihteli eri aikapisteiden välillä tulotasoittain siten, että vuoden 2022 joulukuussa korostui keskituloisten kokema stressin verrattuna hyvin toimeentuleviin. Lisäksi sosiaalisen luottamuksen havaittiin välittävän pienituloisten matalampaa stressin tasoa verrattuna hyvin toimeentuleviin. Tutkielman tulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa on havaittu naissukupuolen, nuoremman iän ja matalamman tulotason olevan yhteydessä korkeampaan koetun stressin määrään. Tutkielmassa ei havaittu yhteyttä koulutustason ja koetun stressin välillä, mikä eroaa aiemmista tutkimustuloksista. Tutkielmassa mitattiin sosiaalisen luottamuksen välittävää vaikutusta sosioekonomisen aseman ja koetun stressin yhteyden välillä, sekä yhteiskunnallisten kriisien vaikutusta kyseiseen yhteyteen. Vastaavaa asetelmaa ei parhaan tietoni mukaan ole käytetty aiemmassa tutkimuksessa, joten tämä tutkielma tuotti uutta tietoa suomalaisten kokemasta stressistä yhteiskunnallisten kriisien kontekstissa. Yhteiskunnalliset kriisit ja niiden aiheuttamat tunteet ovat varsin kompleksisia ilmiöitä, ja jatkossa olisikin tärkeää lisätä ymmärrystä stressiä aiheuttavista tekijöistä laadullisen tutkimuksen keinoin.

This master thesis critically examines the trajectory of the University of Helsinki's City Center Campus, focusing on the innovative "Think Corner" as a lens to understand the dynamic nature of modern universities. Drawing on the growth machine theory, which emphasizes the centrality of economic growth in urban landscapes, the study explores the strategic choices made by the University in response to contemporary challenges and opportunities. The first research question investigates the distinctive features of contemporary urban universities, revealing a resonance between the University of Helsinki's identified characteristics and the interests of growth machine actors shaping campus strategy. The deliberate centralization of research dissemination, open engagement, and sustainability efforts align with the multifaceted approach of modern urban universities, yet raises concerns about potential compromises to academic rigor in pursuit of broader accessibility. Addressing the second research question on how changes in urban life manifest in the University's campus strategy, the analysis highlights a dynamic interplay between the institution and growth machine dynamics. While the University's priorities align with economic interests in enhancing accessibility, fostering inclusivity, and contributing to societal well-being, questions arise regarding the potential compromise of autonomy and scholarly independence. The third research question focuses on the emergence of spaces like the Think Corner and their correlation with growth machine dynamics in the University's decision-making processes. The deliberate effort to create an open, collaborative space emphasizes the University's commitment to engaging diverse stakeholders, balancing accessibility with intellectual depth. However, concerns are raised about the potential oversimplification of complex research topics, potentially undermining the nuanced depth required for scholarly pursuits. In conclusion, the University's journey signifies a nuanced response to contemporary challenges, where the growth machine theory provides a valuable lens to comprehend the interplay of institutional strategies, economic considerations, and societal expectations. The author emphasizes the importance of a critical evaluation of choices made to ensure that growth and accessibility do not compromise the core values of academic integrity and intellectual depth. Ongoing efforts to strengthen partnerships with local businesses and community organizations warrant scrutiny to maintain a delicate balance between societal relevance and academic rigor.

Lasten kotihoidon tukea käytetään lähes kaikissa perheissä vanhempainvapaan jälkeen ja melkein aina lasta kotiin jää hoitamaan äiti. Kotihoidon tuesta on käyty kiivasta poliittista keskustelua vuosikymmenien ajan. Tuen sukupuolittuneen käytön vuoksi sillä on tutkitusti vaikutusta esimerkiksi naisten työmarkkina-asemaan ja tuloihin aina eläkeikään asti. Kotihoidon tuen kritiikki kohdistuu sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, mistä johtuen eri yhteiskunnalliset toimijat ovat ehdottaneet tukeen muutoksia. Yleisellä mielipiteellä on tutkitusti vaikutusta toteutettuun yhteiskuntapolitiikkaan ja erilaisten poliittisen toimenpide-ehdotusten tulee saada laajaa kannatusta tullakseen sovellettavaksi. Yleinen mielipide riippuu usein siitä, miten poliittinen kysymys on kehystetty yhteiskunnallisten eliittien toimesta. Myös kotihoidon tuen suhteen poliittiset toimijat ovat kehystäneet ajamaansa politiikkaa legitimoidakseen sitä yleisölle ja toisilleen. Poliittisten toimijoiden lisäksi asenteisiin vaikuttavat laajasti erilaiset tekijät yhteiskunnallisesta sijoittumisesta arvoihin. Kotihoidon tuen kontekstissa tutkimusta taustatekijöiden yhteydestä kannatukseen ei ole juuri tehty. Tutkielmassani tarkastelin julkisuudessa ehdotettujen muutosten kannatusta ja sitä, minkälaiset tekijät ovat yhteydessä ehdotusten kannatukseen. Tutkimuskysymyksistä ensimmäinen on, minkälaista kannatusta kotihoidon tukeen julkisessa keskustelussa ehdotetut toimenpiteet saavat. Toisena tutkimuskysymyksenä on, mitkä tekijät vaikuttavat todennäköisyyteen kannattaa tai olla kannattamatta kotihoidon tukeen ehdotettuja toimenpiteitä. Tutkielmassa tein katsauksen kotihoidon tukeen, siitä käytyyn keskusteluun ja sen yhteydessä ehdotettuihin muutoksiin. Osana tutkielman teoreettista viitekehystä tarkastelin yleisen mielipiteen ja sosiaalisen legitimiteetin käsitteitä ja niiden relevanssia poliittisessa päätöksenteossa sekä aiempaa tutkimusta poliittisen toimenpiteen kehystämisestä, hyvinvointiasenteista ja kotihoidon tuen kannatuksesta. Tutkimuskysymyksiä lähestyin tutkimalla ensiksi jakaumia ehdotettujen toimenpiteiden kannatuksesta ja sen jälkeen aiemman hyvinvointiasennetutkimuksen perusteella valittujen sosiodemografisten sekä puoluevalinnan yhteyttä kannatukseen multinomiaalisella logistisella regressioanalyysillä. Aineistona käytin Väestöliiton vuoden 2018 Perhebarometria. Neljästä kotihoidon tukeen ehdotetusta muutoksesta kolme sai kannatusta vastaajien enemmistöltä. Tulokset poikkesivat osin aiemmasta tutkimuksesta. Ehdotusten kannatukseen vaikuttavista tekijöistä tulokset antoivat vain varovaisia viitteitä. Muuttujista perheasema, päätoimi ja puoluepoliittinen valinta näyttivät olevan yhteydessä kannattamiseen. Sosiodemografisten tekijöiden suhteen monien muuttujien merkityksettömyys näyttäytyi kiinnostavana huomioiden aiempi tutkimus ja kotihoidon tuen käyttö. Puoluevalinnan perusteella myönteisimmin toimenpide-ehdotuksiin suhtautuivat Vihreiden, RKP:n ja Kokoomuksen kannattajat. Vasemmistopuolueita äänestävät suhtautuivat lähes kaikkiin ehdotuksiin muita ryhmiä, myös konservatiivipuolueiden äänestäjiä, kielteisemmin. Keskustelu kotihoidon tuesta kaipaa lisäsävyjä, sillä täysin poliittisten muutosten ulottumattomissa kotihoidon tuki ei vaikuttaisi olevan. Muutosvalmiutta on, vaikka eri ehdotusten kannatus vaihteleekin huomattavasti. Kannatukseen yhteydessä olevien taustatekijöiden hahmottamiseksi tarvitaan lisätutkimusta. Tutkimus voi antaa arvokasta tietoa yhteiskunnallisille toimijoille esimerkiksi siitä, kenelle ehdotettu politiikka olisi mieluista.

Perhe ja vanhemmuus ovat keskeisiä yhteiskunnallisia instituutioita ja nykyisin vanhemmuuden normeja ja käytäntöjä rakennetaan yhä enemmän myös verkkoympäristöissä. Tutkielman tavoitteena on tarkastella vloggaamista yhteiskunnallisena ilmiönä synnytyskertomusten kontekstissa. Tutkimuksessa tarkastellaan 1. synnytyskertomukset rakentuvat YouTubessa, 2. miten oman synnytyskokemuksen jakamista YouTubessa perustellaan ja 3. millaisia rooleja kipu saa äitien kertomuksissa. Tutkimuksen aineisto koostuu 11 litteroidusta vlogimuotoisista synnytyskertomuksista, jotka on kerätty YouTubesta ja julkaistu ajalla 2016–2020. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa narratiivinen tutkimustraditio, jossa kertomuksellisuus ymmärretään tärkeäksi osaksi ihmiselle tavanomaista tapaa hahmottaa ympäröivää maailmaa ja itseään. Taustalla on ajatus sosiaalisesta konstruktionismista, jonka mukaan sosiaalinen maailma rakentuu ihmisten välisistä merkitysten verkoista. Vlogit ovat tekstimuotoisia kertomuksia monipuolisempi kerronnan muoto: synnytyskertomuksia oli elävöitetty suoran kerronnan lisäksi videoklipeillä, kuvilla, tekstillä ja musiikilla. Synnytyskertomukset olivat rakenteeltaan samankaltaisia, ja ne etenivät tapahtumien ajallisessa järjestyksessä: kertomusten alussa ja lopussa oli arvioiva vaihe, jossa äidit arvioivat omaa kokemustaan ja pyrkivät sitouttamaan katsojia omalle kanavalleen. Kertomukset olivat selviytymistarinoita, joissa synnytyksestä selviäminen oli pääroolissa. Melkein kaikissa vlogeissa perusteltiin erikseen, miksi äidit olivat halunneet tuoda oman synnytyskokemuksensa julki. Kaikista yleisin mainittu syy liittyi vertaistukeen. Äidit kertoivat, että heille on tärkeää, että he voivat omalla kertomuksellaan auttaa muita. Toinen merkittävä motivaatiotekijä oli ennakkoluulojen muuttaminen. Kertomuksissa kuvattiin, kuinka omalla positiivisella synnytyskokemuksella halutaan vähentää synnyttämiseen liittyviä pelkoja. Kipukokemukset olivat keskeinen osa synnytyskertomuksia. Kivulla oli melkein kaikissa kertomuksissa auttava rooli. Kipua kuvailtiin merkkinä synnytyksen luonnollisesta käynnistymisestä ja synnytyksen etenemisestä. Osassa kertomuksista kipu esiintyi vaikeasti hallittavana ja sai vastustajan roolin. Vlogi-muotoiset synnytyskertomukset voidaan ymmärtää eräänlaisena julkisena esityksenä. Vanhemmuuden ja perhe-elämän käytäntöjen ja normien rakentumisesta erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä tarvitaan jatkotutkimusta. YouTuben lisäksi esimerkiksi muut sosiaalisen median palvelut, erilaiset keskustelufoorumit, asiantuntijatekstit, lapsiperheille kohdennetut sivustot sekä keskusteluohjelmat tai tosi-tv formaatit tarjoaisivat aineistoja jatkotutkimukselle.

Tämä maisterintutkielma käsittelee syövänhoitojen diskursiivisia resursseja. Tutkimuskysymys on: ”Miten kuluttajat neuvottelevat syövänhoidon sosiaalisia maailmoja”. Tämän maisterintyön menetelmät ovat kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielmassa sivutaan ja kerrotaan myös narratiivisesta tutkimuksesta. Tutkimus on keskeisesti erittelevä eli analysoiva tutkimus. Vastaus tutkimuskysymykseen on kuvaileva ja erittelevä. Kuvaan ja selostan ja erittelen neljää erilaista diskursiivista resurssia, jotka ovat sotatieteellinen, kristinuskon, kansantaloustieteellinen ja lääketieteellinen. Diskursiivinen resurssi käsitetään tarkoittavan resursseja, joiden avulla ja varassa käydä keskusteluja. Diskursiivisia resursseja ovat muun muassa sanastot ja retoriset keinot ja narratiiviset tavat. Erittelevä kuvaus, jonka kautta tutkin kuluttajien käymiä neuvotteluja diskurssista, havaitsi erilaisia logiikoita, joiden varaan diskurssi rakentuu. Jokainen neljästä diskurssista pitää sisällään omat lainalaisuutensa ja sisältönsä. Nämä lainalaisuudet ja sisällöt rakentavat sen rakenteen, jolla käydä neuvotteluja syövänhoidon sosiaalisista maailmoista.