Browsing by study line "Translation and Interpreting Communication"

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Nelli Loppinen Työn nimi: Perintöoikeuden termejä Espanjassa ja Suomessa: vertaileva käsiteanalyysi ja kääntäjän vastinestrategiat Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 52 Avainsanat: perintöoikeus, terminologia, oikeuskielen kääntäminen, vastinestrategiat, käsiteanalyysi Ohjaaja tai ohjaajat: Päivi Pasanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tarkastelen maisterintutkielmassani perintöoikeuden käsitteitä ja termejä Espanjassa ja Suomessa. Tavoitteenani on selvittää, kuinka hyvin tietyt espanjalaisen ja suomalaisen perintöoikeuden käsitteet ja niitä nimeävät termit vastaavat toisiaan. Tarkastelen termejä kääntäjän näkökulmasta, joten selvitän myös, millaisia suomenkielisiä vastineita on käytetty espanjankielisille termeille espanjasta suomeen käännetyllä perintöoikeutta koskevalla verkkosivustolla. Lähestyn aihettani terminologian tieteenalan teoriaa ja menetelmiä hyödyntäen. Menetelmäni on deskriptiivinen käsiteanalyysi ja sen perusteella tehty käsitteiden vertailu ja vastinestrategioiden kuvaus. Tutkielmani aineistona on Euroopan unionin oikeusportaalin perintöasioita koskeva osio ja sieltä poimitut espanjankieliset perintöoikeuden termit ja niistä käytetyt suomenkieliset vastineet. Espanjan ja Suomen perintöoikeuden käsitteiden ja termien vertailun aloitan tekemällä suppean oikeusvertailun, jossa esittelen perintöoikeutta Suomessa ja Espanjassa, ja tuon esiin kääntämiseenkin vaikuttavia eroja ja yhtäläisyyksiä. Kuvaan oikeuskäsitteiden ja oikeuskielen termien ominaispiirteitä ja niiden vaikutusta oikeuskielen kääntämiseen. Tämän jälkeen selvitän käsiteanalyysin avulla, millaisia vastinestrategioita kääntäjä on käyttänyt hakiessaan suomenkielisiä vastineita aineistossa esiintyville espanjankielisille termeille. Olen jakanut kääntäjän vastinestrategiat vastineenhakuun ja vastineenmuodostukseen. Vastineenhakua kääntäjä käyttää silloin, kun tulokielessä on lähdekielen käsitettä täysin tai osittain vastaava käsite, ja vastineenmuodostusta silloin, kun vastaavaa käsitettä ei ole. Suurin osa analysoiduista perintöoikeuden käsitteistä osoittautui täysiksi vastineiksi Espanjassa ja Suomessa, ja silloin kääntäjä on käyttänyt funktionaalista vastinetta, eli tulokielen termiä nimeämään lähtökielen käsitettä. Silloin kun suomen kielestä on löytynyt vain osittain vastaava termi espanjankieliselle käsitteelle, on kääntäjä käyttänyt keinotekoista vastinetta vakiintuneen suomalaisen termin sijaan, eli strategiaksi on valittu pääsääntöisesti vieraannuttava vastinestrategia.

Videopelien suosio on viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut huomattavasti valtayleisön parissa vapaa-ajan harrastuksena. Pelit ovat erittäin laaja kulttuurillinen aihealue ja niitä onkin tarkasteltu monen eri tieteenalan näkökulmasta. Käännöstieteessä videopelit lasketaan audiovisuaalisen kääntämisen kategoriaan. Kansainvälistymisen myötä videopelien kääntäminen on yleistynyt, jotta tuotteet saataisiin levitettyä mahdollisimman laajalle yleisölle. Videopelien kääntämisessä ei kuitenkaan ole kovin vakiintuneita konventioita olemassa. Perinteisiä ruututekstikonventioita ei videopeleissä tunnuta usein käytettävän. Tämä tutkielma tarkastelee videopelin kääntämistä. Tutkimusaineistona on 2010 julkaistun Heavy Rain -videopelin suomeksi lokalisoitu versio. Pelin tekstityksiä verrataan 2020 julkaistuun suomenkielisiä tekstityksiä koskevaan ohjekokoelmaan eli käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Oletuksena on, että videopelin tekstitykset saattavat poiketa suurestikin laatusuosituksien konventioista. Tarkoitus on tutkia tapauksia, joissa pelin tekstitykset ovat ohjeiden mukaisia, mutta myös tapauksia, joissa ne eivät ole, ja pohtia syitä käännösratkaisuille. Aineiston analyysin perusteella pelin tekstitykset sekä rikkovat että eivät riko laatusuosituksia. Repliikkien lukuaikaa ohjeistavia konventioita rikotaan yli puolessa aineiston repliikeissä ja sitä vastoin pelin tekstitykset vaikuttavat laajalti olevan välimerkkien käyttöä sääntelevien konventioiden mukaisia. Konventioita luultavasti rikotaan videopelilokalisoinnin piirteiden takia. Aineiston perusteella ei ole kuitenkaan mahdollista määrittää tarkkoja syitä konventioiden rikkomiselle, vaan asian selvittäminen vaatisi jatkotutkimusta.

Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittajan rooleja ja kompetensseja sekä suhdetta kaunokirjallisuuden suomentajaan. Aihe on Suomessa erittäin vähän tutkittu, ja myös ammatti on huonosti tunnettu: siihen ei ole edes omaa koulutusta. Tutkielma vastaa kysymyksiin siitä, mikä kustannustoimittaja on sekä millaisia toimintatapoja ja kompetensseja ammattimaisella käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittajalla on käytössään. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla kolmea kustannustoimittajaa ja kolmea suomentajaa puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, ja materiaali on analysoitu teemoittelun keinoin. Teoriaviitekehyksenä toimivat kustannusalasta kirjoitetut tutkielmat, kääntäjien työelämästä haastattelumenetelmällä tehdyt tutkimukset, kääntäjien kompetenssimallit ja kasvatustieteen palauteteoriat. Erityisesti tuloksia verrataan EU:n EMT-työryhmän laatimaan kääntäjien kompetenssimalliin (2022), ja tämän vertailun pohjalta pohditaan, millaisia yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia kääntäjien ja kustannustoimittajien kompetensseissa on. Myös käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittamisesta kirjoitettu kirjallisuus, etenkin kustannustoimittaja-suomentaja Alice Martinin tutkimusartikkeli teoksessa Käännetyt maailmat (2015), muodostaa keskeisen tulosten vertailukohteen. Haastatteluissa selvisi, että käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittajalta vaaditaan monenlaisia kompetensseja, joista tärkeimpiä ovat muun muassa vieraiden kielten taito, kieliopin ja kirjallisuuden ymmärrys, sosiaaliset kompetenssit, palautteenantotaito, projektinhallinta- ja tiedonhakukompetenssit sekä laaja yleissivistys. Lisäksi tuli ilmi, että kustannustoimittajan ja kääntäjän kompetenssit ovat pitkälti päällekkäiset ja että kustannustoimittaja hyötyy valtavasti kääntämisen ymmärtämisestä ja kääntämiskokemuksesta. Siksi johtopäätöksenä voi todeta, että käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittajan koulutustaustaksi sopii hyvin kääntäjänkoulutus, johon voisi tosin lisätä ainakin kirjallisuustieteen ja palautteenannon opintoja kirjallisuuden ja palautelukutaidon kompetenssien kattamiseksi.

Tämä tutkielma tarkastelee elokuvan Madagascar kulttuurisidonnaisten viittausten kohdalla käytettyjä käännösstrategioita. Lisäksi tutkielma tarkastelee elokuvan käännöksessä ilmeneviä eksplikoinnin esimerkkejä. Tutkielman teoreettinen viitekehys ja metodologia pohjautuu mm. Lawrence Venutin (1995) kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteeseen, Jan Pedersenin (2011) kielenulkoisten kulttuuriviittausten taksonomiaan sekä Candace Séguinot’n (1988) eksplikoinnin määritelmiin. Tutkimuskysymykseni on, millaisia käännösstrategioita elokuvan Madagascar kulttuurisidonnaisten viittausten kohdalla on käytetty, ja voiko käytettyjen käännösstrategioiden perusteella väittää, että käännöksessä on suosittu kotouttavaa tai vieraannuttavaa käännösstrategiaa. Lisäksi otan selvää, ilmeneekö elokuvan käännöksessä Séguinot’n (1988) määritelmien mukaista eksplikointia. Aineistosta nousi esille yksi keskeinen kulttuurisidonnaisten viittausten osa-alue: erisnimet. Erisnimiin sisältyvät maantieteelliset nimet, kutsumanimet sekä organisaatioiden nimet. Toinen kulttuurisidonnaisten viittausten osa-alue liittyy newyorkilaisuuteen, joka on keskeinen osa elokuvan päähenkilöiden identiteettiä. Näihin viittauksiin kuuluvat maininnat New Yorkin kaupunkikuvalle ominaisista liikkumisen muodoista sekä ruokakulttuurista. Aineiston tuloksista käy ilmi, että määrällisesti käytetyin käännösstrategia on säilytys. Erisnimien kohdalla on suosittu säilytystä ja virallista vastinetta. Newyorkilaisuuteen viittaavien ilmausten kohdalla on käytetty taas kulttuurillista korvausta. Näistä tuloksista ei kuitenkaan käy ilmi, että elokuvassa suosittaisiin vieraannuttavaa strategiaa, koska käännöksessä ilmenee kuitenkin paljon kotouttavia käännösratkaisuja silloinkin, kun lähdetekstilähtöinen vastine olisi ollut mahdollinen. Päähenkilöt ovat omaksuneet Stadin slangista ja Helsingin puhekielestä vaikutteita ottaneen puhetyylin, minkä voi itsessään katsoa olevan kotouttava strategia. Tulokset osoittavat myös, että elokuvan suomenkielisessä versiossa ilmenee jonkin verran eksplikointia, mutta myös sen vastaisia ilmentymiä.

Maisterintutkielmani käsittelee espanjankielisessä tv-sarjassa esiintyvien puhekielisyyksien suomenkielisiä käännöksiä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä puhekielen piirteitä tekstityksessä esiintyi tekstityksissä sekä kuinka suuri osa puhutteluilmauksista on käännetty. Selitän alussa joitain termejä, joita tutkielmassa käytetään, sekä esittelen tekstityksen laatusuositukset, eli ohjeet, joita hyvän tekstityksen tulee noudattaa. Luettelen myös useita keinoja, joilla kääntäjät tiivistävät sanomaa, jotta tekstitys mahtuisi ruudulle. Tämän jälkeen kirjoitan puhekielen illuusion luomisen keinoista, eli kerron, mitä keinoja yleisesti käytetään, jotta kirjoitettu dialogi kuulostaisi luontevalta puhutulta kieleltä. Katsoin viisi jaksoa meksikolaista tv-sarjaa Äitikaksikko (Madre solo hay dos), josta keräsin näytteitä dialogeista, joissa esiintyi puhekielisyyttä espanjaksi. Kirjoitin transkription puheesta, sekä kopioin suomenkielisen tekstityksen. Vertasin näitä tekstejä toisiinsa ja kirjasin, mitä puhekielen piirteitä ja puhutteluilmauksia havaitsin tekstityksessä, sekä mitä termejä ei ollut käännetty tai oli käännetty lähtötekstistä poikkeavasti.

Neuroverkkoihin pohjautuva konekääntäminen (NMT) valtaa käännösalaa yhä enemmän ja enemmän, sillä tekoälyä ja syväoppimista hyödyntämällä konekääntimet voivat oppia tuottamaan yhä parempaa käännösjälkeä. Vaikka konekääntimet tuottavat suurilta osin hyvin ymmärrettävää käännösjälkeä, konekäännökset ovat yhä kaukana täydellisestä. Käännöksissä esiintyy vaihtelevasti erilaisia käännösvirheitä, useimmiten esimerkiksi paljon sanatarkkoja käännöksiä ja sanastovirheitä. Konekäännin ei välttämättä osaa valita kontekstiin sopivaa käännösvastinetta, se voi jättää joitain sanoja tai tarvittavaa tietoa pois käännöksestä sekä myös lisätä konekäännökseen sellaista tietoa tai ilmaisuja, mitä lähtötekstissä ei mainita. Pahimmillaan käännösvirheiden vuoksi koko käännöksen merkitys voi muuttua. Maisterintutkielmassani tarkastelen kahden neuroverkkopohjaisen konekääntimen, DeepL:n ja FISKMÖ:n tekemiä käännösvirheitä. Tavoitteeni on selvittää millaisia virheitä konekääntimet tekevät ja missä määrin virheitä konekäännöksissä esiintyy. Virheanalyysin avulla voidaan tarkastella käännöksen laatua. Aineistona tutkielmassani käytän korkoihin liittyviä talouden erikoisalatekstejä. Analyysin perusteella voidaan todeta, että konekäännöksissä esiintyy eniten kielen käyttöön liittyviä kielivirheitä, DeepL:n käännöksissä 30 kpl ja FISKMÖ:n käännoksissä 38 kpl, yhteensä siis 68 kpl. Semanttisia virheitä käännöksissä esiintyi vähemmän, yhteensä 45 kpl, joista 18 kpl DeepL:n käännöksissä ja 27 kpl FISKMÖ:n tuottamissa käännöksissä.

Tutkielmassa tarkastellaan reaalioiden kääntämiseen liittyviä normeja suomenkielisissä käännöstekstityksissä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, ohjailevatko normit reaalioiden kääntämistä. Käännösnormien paljastamiseksi tarvitaan todisteita sekä käännöksissä toistuvista piirteistä että normatiivisesta voimasta. Näiden todisteiden löytämiseksi tutkimuksen täytyy vastata kolmeen tarkempaan tutkimuskysymykseen: 1) Mitä käännösstrategioita käytetään eniten tietyntyyppisten reaalioiden kääntämisessä? 2) Voidaanko näiden strategioiden käyttöä pitää säännönmukaisina? 3) Löytyykö Käännöstekstitysten laatusuosituksista normilausumia, jotka tukevat näiden strategioiden käyttöä? Tutkielman tutkimusaineisto koostuu Suurmestari UK -sarjan kahdesta ensimmäisestä kaudesta (yhteensä 11 jaksoa) ja Hypoteesi UK -sarjan ensimmäisen kauden jaksoista 1–6 ja toisen kauden jaksoista 1 ja 2. Analyysin ensimmäisessä osassa aineistosta poimittiin yhteensä 483 reaaliaa, jotka jaoteltiin niiden aiheiden mukaan ja analysoitiin niiden käännöksissä käytettyjen käännösstrategioiden pohjalta. Lisäksi tutkielmassa käytetään ylitekstuaalisena lähteenä Av-kääntäjien (2020) Käännöstekstitysten laatusuosituksia. Laatusuosituksista etsitään normilausumia, jotka tukevat analyysin ensimmäisessä osassa löydettyjä piirteitä. Analyysin perusteella vieraiden valuuttojen säilyttämistä ja vieraiden paino- ja mittayksiköiden muuntamista suomen käytäntöjen mukaisiksi voidaan pitää normeina. Henkilöiden nimiä ja maantieteellisiä nimiä käännettäessä käytetään enimmäkseen säilyttämistä, mutta Laatusuosituksissa ei ollut sen käyttöä tukevia normilausumia, joten säilyttäminen näyttää olevan vain hyvin yleistä näissä reaaliakategorioissa. Tuotemerkkien korvaamista kohdekulttuurin vastineilla sen sijaan pidetään norminvastaisena.

Maisterintutkielmassani tarkastelen kääntäjien strategioita kolmessa Kalevalan englanninnoksessa. Etsin samalla vastausta siihen, toteutuuko uudelleenkäännöshypoteesi tämän runomuotoisen aineiston kohdalla. Toteutan tutkimukseni tapaustutkimuksena, jossa havainnoin Kalevalan seitsemännen runon kunkin käännöksen läheisyyttä (closeness) alkuteokseen. Lähestymistapani on aineistolähtöinen, eli havainnoitavat piirteet on valittu sen perusteella, mikä on määriteltävissä erityisen ominaiseksi juuri tälle tekstille. Tapaustutkimukseni jakautuu kahteen osaan tarkasteltavien piirteiden mukaan: ensimmäisessä osassa tarkastelen kääntäjien strategioita kussakin käännöksessä runomuodon tyypillisten piirteiden eli kalevalamitan, alkusoinnun ja kerron kohdalla, toisessa osassa taas Kalevalan rekisteristä tunnistamieni ominaispiirteiden kohdalla. Tutkimukselleni keskeisen teoriataustan muodostavat uudelleenkääntäminen ja uudelleenkäännöshypoteesi, sekä runojen kääntäminen. Erittäin keskeisiä ovat myös rekisterin sekä kulttuurisidonnaisten elementtien (culture-specific item, CSI) käsitteet. Tutkimustuloksista kuvastuu vahvasti toisaalta runomuotoisen tekstin kääntämisen erityinen haastavuus, ja toisaalta se, kuinka uudelleenkäännöshypoteesin toteutuminen aineistossa on sidoksissa tarkasteltaviksi valittuihin piirteisiin. Uudelleenkäännöshypoteesi kuitenkin toteutuu aineistossa sikäli, että tuoreimmissa käännöksissä ilmenee kääntäjien pyrkimys tuottaa uudelleen muitakin piirteitä kuin mitan trokeisuus, ja analyysin perusteella niiden voidaan nähdä olevan osin rakenteeltaan ja varsinkin rekisteriltään kokonaisvaltaisesti lähempänä alkuteosta. Kiinnostavaa on kuitenkin myös se, että näiden käännösten englannintajat ovat päätyneet etenkin runomuodoltaan hyvin erilaisiin ratkaisuihin.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten tekstityskonventioiden noudattaminen ja noudattamatta jättäminen vaikuttaa tekstitetyn audiovisuaalisen teoksen vastaanottokokemukseen. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jonka kohteena on kaksi saksan kielen aikuisopiskelijaryhmää. Tavoitteenani on selvittää, huomaavatko ryhmät tekstityskonventioiden rikkomisen, millaisia puutteita he havaitsevat, häiritseekö rikkominen katselunautintoa tai ymmärtämistä ja kokevatko katsojat konventioita noudattavan tekstityksen laadukkaammaksi kuin konventioita rikkovan tekstityksen. Tutkimukseni pohjautuu Käännöstekstitysten laatusuosituksiin (2020). Tutkielmani teorialuvussa teen katsauksen tekstittämiseen kääntämisen lajina, erittelen tekstityskonventioita ja -perinnettä Suomessa sekä esittelen tutkimukseni pohjana olevat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Tämän jälkeen käyn läpi ruututekstien ja audiovisuaalisen kääntämisen vastaanottoa käsittelevää tutkimusta kuten Tuomisen (2012) ja Orrego-Carmonan (2006) tutkimuksia. Tutkimuksessa näytin yhdelle ryhmälle kerrallaan kaksi otetta saksankielisestä Netflix-sarjasta Criminal: Saksa (2019). Olin laatinut otteisiin suomenkieliset tekstitykset. Ryhmä A näki ensimmäisen elokuvaotteen tekstityksellä, joka noudatti tekstityskonventioita, ja toisen elokuvaotteen tekstityksellä, joka ei noudattanut konventioita. Ryhmä B näki otteet eri tekstityksillä niin, että ensimmäisen otteen tekstitys ei noudattanut tekstityskonventioita, mutta toisen otteen tekstitys noudatti. Katselun jälkeen keräsin tietoa heidän vastaanottokokemuksestaan kyselylomakkeella. Vastauksista käy ilmi, että tekstityskonventioiden vaikutus ryhmieni vastaanottokokemukseen oli oletettua pienempi. Kaikista vastaajista noin kolmasosa ilmoitti huomanneensa tekstityksissä konventioiden rikkomista. Eniten vastaajat havaitsivat liian lyhyitä taukoja repliikkien välissä sekä tuttujen merkintätapojen käyttämistä väärin tai käyttämättä jättämistä. Niistä vastaajista, jotka huomasivat konventioiden rikkomisen, suurin osa ilmoitti, että se ei haitannut heidän katselukokemustaan tai ymmärtämistään. Siihen, kokivatko katsojat konventioiden mukaiset tekstitykset laadukkaammiksi, ei tutkimukseni pohjalta pysty vastaamaan yksiselitteisesti: toisaalta katsojat ilmoittivat pitäneensä laadukkaana myös konventioita rikkovaa tekstitystä, mutta toisaalta he listasivat myöhemmin lomakkeessa laadukkaan tekstityksen ominaispiirteiksi sellaisia seikkoja, jotka puuttuivat konventioita rikkovasta tekstityksestä osittain tai kokonaan.

Tutkin maisterintutkielmassani työsuojeluun liittyvien ohjeistuksien kuten terveys- ja turvallisuusriskien arvioinnin standardien ja tehdasalueella liikkuvien urakoitsijoiden työturvallisuudesta huolehtimiseen liittyvien EHS-standardien suomentamista. Sain Saint-Gobain Finland Oy:n EHS-osastolta käännöstoimeksiannon, jonka pohjalta toteutin tutkielmani. Käännöstoimeksiannon tavoitteena oli tuottaa toimiva, ammattimainen ja käyttäjäkeskeinen käännös EHS-osaston työsuojelustandardeista yhtiöön kuuluvien liikeyksiköiden käyttöön. Samalla sain mahdollisuuden soveltaa käyttäjäkeskeisen kääntämisen strategiaa ja tutkia ohjeistuksien kääntämisen erityispiirteitä mahdollisimman käytännönläheisesti. Maisterintutkielmassani pyrin selvittämään, mitä käännöstyössä on erityisesti otettava huomioon silloin, kun ohjeistus koskee työntekijöiden terveydelle ja hyvinvoinnille tärkeitä työsuojeluasioita kuten turvallisuusriskien arviointia ja työturvallisuuden vähimmäisvaatimuksia. Käännöstutkielmassa analysoin tekemiäni käännösratkaisuja käyttäjäkeskeisen kääntämisen näkökulmasta. Analyysimenetelmänä tutkin tekemiäni käännösratkaisuja lähilukuna ja etsin ranskankielisestä alkutekstistä ne elementit, jotka puoltavat käyttäjäkeskeisen kääntämisen tärkeyttä työohjeistuksien käännösstrategiana ja vaativat käyttäjäkeskeistä kääntämistä sujuvan kohdetekstin aikaansaamiseksi. Tutkin, miten työtapaturmia ja työperäisten sairauksien riskien arviointia tai urakoitsijoiden hallintaa koskevasta standardista saadaan mahdollisimman toimiva suomennos, joka osaltaan edistää työntekijöiden ja urakoitsijoiden turvallisuutta sekä esitän, mitkä elementit tai erityispiirteet käännösprojektissa vaativat erityisesti käyttäjäkeskeistä kääntämistä. Tutkimusaineiston analyysiosiossa esittelen kolmen eri työsuojeluun liittyvän ohjeistuksen käännösratkaisuja, jotka keskittyvät niiden sisältämiin englanninkielisiin ja ranskankielisiin lyhenteisiin, titteleihin, tuotenimiin ja niiden suomenkielisiin vastineisiin, vaaratasotaulukoihin, riskikaavoihin, ryhmäindikaattoreihin sekä vaarallisten aineiden (mm. kemiallisten aineiden) listauksiin. Käännöstutkielman aineiston suomentamisessa tilanne on ollut kaikin puolin optimaalinen: asiantuntija ovat olleet lähellä ja käytettävissä ja sain olla osana työsuojelun asiantuntijaryhmää. Pääsin konsultoimaan käännöksen vastaanottajiin kuuluvia henkilöitä eli käännöksen todellisia loppukäyttäjiä, joihin kuuluin myös itse epäsuorasti yrityksen toimihenkilönä ja työsuojeluvaltuutettuna. Keskityin omassa tutkimuksessani todellisiin loppukäyttäjiin, joilta sain suoraa palautetta ja apua käännösprosessin eri vaiheissa. Työntekijöiden turvallisuutta koskevien, velvoittavien työsuojeluohjeistuksien kääntämisessä tämä on mielestäni erityisen tärkeää, jotta työntekijöiden turvallisuus ei vaarannu puutteellisen tai harhaanjohtavan käännöksen takia. Tutkimuksen tuloksena voin todeta, että todellisten loppukäyttäjien konsultointi työsuojeluun kohdistuvien ohjeistuksien käännösprosessin eri vaiheissa oli suureksi avuksi – ilman työsuojelun asiantuntijoiden konsultointia ja kääntäjän pientä omakohtaista kokemusta työsuojelusta ja siihen liittyvästä vakiintuneesta terminologiasta käännöstyön toteutus olisi ollut paljon haastavampaa. Tekemäni käännösratkaisut olivat vaihdellen kotouttavia tai vieraannuttavia, mutta aina käyttäjäkeskeisiä.