Browsing by master's degree program "Hammaslääketieteen koulutusohjelma"

Erikoistumiskoulutuksen laatua arvioidaan tekemällä auditointeja. Säännöllisesti tehty arviointi varmistaa, että koulutus on laadukasta ja tuottaa tarvittavaa osaamista. Auditoinneilla pyritään yhtenäistämään annettavaa koulutusta. Lääkäriliitto suositti jo vuonna 2001 kaikkien erikoisalojen koulutuksen laadun arvioimista, ja vuonna 2011 suositus sai arviointikehikon muodon. Lääkäriliiton auditointiin antaman suosituksen tavoitteena on tunnistaa koulutuksen vahvuudet ja heikkoudet sekä yksiköiden väliset erot, kuvata koulutusjärjestelmät ja antaa erikoisalakohtaiset valtakunnalliset suositukset. Tähän järjestelmälliseen katsaukseen koottiin lääketieteen 11/50 erikoisalan julkaisut tekemistään erikoistumiskoulutuksen auditoinneista. Saadut tulokset koottiin kolmeen taulukkoon. Hammaslääketieteen viideltä erikoisalalta ei ole julkaisuja. Julkaistuja auditointikertoja on 23, joista kolme on noudattanut Lääkäriliiton suositusta. Päätulos on, että 78 % erikoisaloista ei ole ainakaan julkaissut alansa koulutuksen laadunarviointia. Lisäksi tulosten pohjalta selviää eri alojen ja eri auditointikertojen laajuuksien vaihtelua valtakunnallisista arvioista paikallisesti tehtyihin arviointeihin. Erikoisalojen auditointikertojen välillä esiintyi huomattavaa vaihtelua, osa erikoisaloista on ollut toisia aktiivisempia arvioimaan antamaansa koulutusta. Auditoinneissa esille nousseita hyviä käytänteitä julkaisi viisi yhdestätoista erikoisalasta. Säännöllinen auditointi kehittää koulusta ja koulutuksen edunvalvontaa ja näin mahdollistaa paremmat koulutus- ja työolosuhteet. Se voi helpottaa työvoiman hankkimista laadukkaaksi arvioituihin koulutuspaikkoihin. Lisäksi auditointitiimien havaitsemien hyvien käytänteiden jakaminen hyödyttäisi muitakin aloja kehittämään omaa koulutustaan. Hyvä pohja erikoistumiskoulutuksen kehittämiselle saataisiin kartoittamalla alakohtaisesti nykytilanne ja tunnistamalla suurimmat puutteet. (192 sanaa)

Tutkielmassa selvitettiin Covid-19 pandemian vaikutusta lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden oppimiskokemuksiin ja haluun jatkaa eri etäopetuksen käytäntöjä myös poikkeusolojen jälkeen. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksien avulla, joihin opiskelijat vastasivat keväällä 2020 (n=199) ja keväällä 2021 (n=164). Kyselylomake lähetettiin kaikille Helsingin yliopiston lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoille, mutta tutkimuksessa keskitytään kahden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastauksiin. Kyselyissä kysyttiin opiskelijoita koskevia taustatietoja kartoittavia kysymyksiä sekä kysymyksiä, joissa opiskelijoita pyydettiin arvioimaan eri etäopetuksen ja -arvioinnin muotoja sekä sitä, mitä etäopetuksen käytäntöjä opiskelija olisi halukas jatkamaan tulevaisuudessa. Toiseen kyselytutkimukseen lisättiin taustatietoihin kysymyksiä opiskelijoiden työskentelyyn sekä kodin ja Meilahden kampuksen väliseen matkan pituuteen liittyen, joilla haluttiin selvittää mahdollisia syitä siihen, mistä opiskelijoiden väliset erot etäopiskelun jatkamisen halukkuudessa johtuvat. Valtaosa vastaajista toivoivat etäopetuksen jatkuvan luentojen osalta, joko luentojen suoratoistona tai luentojen videotallenteina. Etäopetuksena toteutettavan luento-opetuksen suosio kasvoi kyselyn mukaan vuodesta 2020 vuoteen 2021. Vain pieni osa (15,2 %) vastanneista toivoi pienryhmäopetuksen jatkuvat etäopetuksena poikkeusolojen jälkeen. Opiskelijoiden korkeampi ikä, pidempi matka-aika Meilahden kampukselle ja työssäkäynti opintojen ohessa lisäsi halukkuutta jatkaa etäopetuksessa.

Tausta ja tarkoitus: Laugier-Hunziker syndrooma on harvinainen, vuonna 1970 tunnistettu benigni tila, johon liittyy suun limakalvoilla ja huulilla esiintyviä pigmenttileesioita. Laugier- Hunziker syndroomaan liittyvät pigmentaatiomuutokset kehittyvät spontaanisti aikuisiässä etiologian ollessa tuntematon. Potilailla tavataan usein mys pitkittäisiä leesioita pääasiassa sormien-, mutta myös varpaankynsien alueella. Harvoissa tapauksissa pigmenttileesioita on tavattu myös muualla kehossa. Laugier-Hunziker syndrooman diagnoosiin päästään poissulkemalla muut mahdolliset vaihtoehdot, jotka aiheuttavat multippeleita suun limakalvon pigmenttimuutoksia. Tutkielman tavoitteena on tuoda tieto kirjallisuudesta Laugier-Hunziker syndroomasta, sillä se on yhä tuntematon monille hammaslääkäreille. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimusaineistona käytettiin Pubmed-tietokannasta systemaattisesti haettuja englanninkielisiä artikkeleita hakusanalla Laugier-Hunziker. Mukaan otettiin syndroomaa koskevat tutkimukset ja potilastapausselostukset, joissa pigmenttimuutoksia esiintyi suun tai huulien alueella. Tulokset: Hakutulokseksi saatiin 98 artikkelia, joista 44 täytti mukaanottokriteerit. Artikkelit oli julkaistu vuosina 1986 - 2020. Kaksi artikkeleista oli tutkimuksia, yksi käsitteli geenitestiä ja muut olivat potilastapausselostuksia. Yhteensä artikkeleissa kuvattiin 93 Laugier-Hunziker diagnoosin saanutta potilasta. Naisten osuus oli 81 % ja miesten 19 %. Potilaiden keski-ikä oli 45,9 vuotta (vaihteluväli 8 - 80 v). Suumuutoksista yleisin esiintymispaikka olivat huulet, joista 78 %:lla näitä oli sekä huulen puna-alueella että limakalvoilla. Ikenillä muutoksia oli 23 %:lla ja kielessä 23 %:lla. Kaksi tutkimusta oli tutkinut näiden pigmenttimuutosten hoitoa laserilla, joista 81 %:lla muutokset hävisivät jo yhden käsittelykerran jälkeen. Johtopäätökset: Kirjallisuutta ja erityisesti tutkimusta Laugier-Hunziker syndroomasta on vähän ja se koostuu pääosin potilastapausselostuksista. Raportoitujen tapausten perusteella syndroomaa esiintyy kaiken ikäisillä ja naisilla enemmän kuin miehillä. Tyyppipaikka oli huulet. Hoitoa nämä pigmenttimuutokset tarvitsevat vain esteettisistä syistä ja laserhoito vaikutti kahdessa ensimmäisessä aiheen tutkimuksessa toimivan tässä tehokkaasti.

Alveoliluun tiheys ja muoto ovat riippuvaisia siihen kohdistuvasta toiminnallisesta ärsykkeestä, joka välittyy leukaluuhun hampaiden purentavoimien kautta. Hampaiden menetys johtaa siten ennen pitkää alveoliluun atrofioitumiseen eli leveyden ja korkeuden menetykseen. Hammaspuutosten korvaamisessa voidaan käyttää hammasimplantteja, jotka ovat estetiikaltaan ja toiminnaltaan lähes oman hampaan veroisia. Hammasimplanttihoidon onnistumisen perustana on pidetty muun muassa riittävää kova- ja pehmytkudostukea, jotta implantin asettelu voidaan toteuttaa asianmukaisesti. Mikäli tämä ei toteudu, voidaan luutukea lisätä kirurgisin keinoin. Tämä syventävä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on käsitellä hampaan poiston vaikutuksia ympäröiviin kudoksiin, sekä ennen implantointia tai sen yhteydessä toteutettavia leukaluun augmentaatiotoimenpiteitä ja niissä käytettäviä leukaluusiirremateriaaleja. Tavoitteena on alan oppikirjallisuuteen ja tutkimusartikkeleihin perehtymällä tutkia ja vertailla eri augmentaatiotekniikoita ja materiaaleja, sekä selvittää millaisissa kliinisissä tilanteissa ja olosuhteissa niitä käytetään. Leukaluusiirremateriaalit jaotellaan omaluusiirteisiin, sekä niiden korvikkeisiin, jotka voivat olla ihmis- tai eläinperäistä materiaalia, tai kokonaan synteettisesti valmistettuja. Yleisesti omaluusiirteitä on pidetty ominaisuuksiltaan ihanteellisena luusiirremateriaalina leukaluun augmentaatioissa, mutta luumäärän rajallisuuden ja siirteen keräysalueella ilmenevien haittojen vuoksi on kehitetty erilaisia korvaavia materiaaleja vähentämään omaluusiirteiden tarvetta. Materiaalivalinnassa on otettava huomioon materiaalien ominaisuudet suhteutettuna käyttötarkoitukseen ja valittuun toimenpiteeseen.

Parodontaalisairaudet, gingiviitti ja parodontiitti, ovat hampaiden tukikudosten sairauksia, joista suurin osa on mikrobien indusoimia tulehdussairauksia. Parodontaalisairaudet vaikuttavat negatiivisesti niin suun terveyteen paikallisesti, kuin systeemisesti koko ihmiskehoon. Parodontaalisairauksien ja niiden aiheuttaman tulehduksen tiedetään olevan yhteydessä moniin systeemisiin sairauksiin sekä terveysongelmiin. Liikunnalla on useita terveyshyötyjä. Liikunta vaikuttaa positiivisesti parodontiumin terveyteen henkilöillä, joilla jo on parodontaalisairaus, sekä se ennaltaehkäisee parodontaalisairauksien syntymistä. Se myös vähentää systeemistä tulehdusta sekä parantaa useita kehon funktioita. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää miten liikunta vaikuttaa parodontaalisairauksiin sekä suoraan että epäsuoraan. Tutkielma on luonteeltaan kirjallisuuskatsaus. Tutkielma osoittaa sen, että liikunta ennaltaehkäisee parodontaalisairauksien syntyä, lieventää olemassa olevaa tautia sekä vähentää systeemistä tulehdusta. Hammaslääkäreiden sekä muiden suun terveydenhuollon ammattilaisten tulisi olla tietoisia liikunnan sekä sen puutteen vaikutuksista potilaan yleis- sekä parodontaaliterveyteen.

Matriksin metalloproteinaasit (MMP:t) ovat soluvälitilassa ja solukalvolla toimivia entsyymejä, jotka hajottavat kudosten rakenneproteiineja. MMP:t ovat keskeisiä esimerkiksi kudoksen muovautumisessa ja kasvussa ja toimivat mm. parodontiitin merkkiaineena. MMP:n aktivoitumista suunesteissä on tutkittu aikaisemmin aikuisilla ja nuorilla Periosafe®-tuolinvierustestiä käyttäen. Suuhuuhdetestin käyttöä lapsilla ei ole aiemmin tutkittu. Tämä syventävien opintojen tutkielma kuvaa kandidaatin omaa kliinistä tutkimusta, jossa selvitetään Periosafe®-tuolinvierustestin suorittamisen onnistumista lapsilla. Tutkimus on osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta, jossa selvitettiin varhaislapsuudessa saadun D-vitamiinilisän yhteyttä kiilteen kehityshäiriöihin. Kandidaatti on tutkimusryhmän jäsenenä myös yksi laajemman tutkimuskokonaisuuden tuloksista raportoivan tieteellisen julkaisun kirjoittajista. Tutkimusryhmä koostui 125:stä 6-7 vuotiaista lapsista, joille tehtiin Periosafe®-testi kliinisen suppean suun tutkimuksen ohessa. Suuhuuhdetestin otto onnistui lähes jokaiselta testattavalta toivotulla tavalla. Havainnot puoltavat tuolinvierustestien käytettävyyttä lapsipotilailla.

Etenkin pääkaupunkiseudulla väestön monimuotoisuuden lisääntyessä erilaiset suun ja hampaiden omahoidon ilmiöt ovat lisääntyneet myös. Miswak (lat. Salvador persica) on perinteinen maailmanlaajuisesti käytössä oleva puunjuuri, jota käytetään suun puhdistamiseen ja hampaiden harjaamiseen. Sen antimikrobinen vaikutus on tutkitusti todistettu, ja se sisältää monia suunterveydelle suotuisia yhdisteitä kuten fluoridia, kalsiumia ja resiiniä. Miswak on erityisen käytetty muslimien keskuudessa, sillä sen käyttöä on kannustettu islamin uskossa. Kyselytutkimus, johon vastasi 97 pääkaupunkiseudulla asuvaa muslimia, toteutettiin kesällä 2019. Monet kysymykset olivat avoimia kysymyksiä, mikä toi kvantitatiiviseen tutkimukseen myös kvalitatiivisia piirteitä. Kyselyn vastaukset osoittivat, että miswak on käytössä myös Suomessa, sillä 41 % kaikista vastaajista käytti miswakia. Suurin osa käyttäjistä käyttää miswakia kuitenkin satunnaisesti tai kausittain, yhdessä tavanomaisen hammasharjan ja -tahnan kanssa. Sen käyttö nähtiin myös tavoiteltavana asiana, sillä monet vastasivat haluavansa käyttää miswakia säännöllisemmin, johtuen sen yhteydestä uskontoon. Miswak voidaankin nähdä hyvänä lisänä tavanomaiseen suunhoitoon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuoda miswak ja sen käyttö suun ja hampaiden puhdistuksessa suun terveydenhuollon ammattilaisten tietoon Suomessa, ammattitaitoa lisäämään sekä helpottamaan työarkea kohdatessa miswakia käyttäviä potilaita. Yli 90 % kyselyyn vastanneista miswakin käyttäjistä vastasi, ettei ollut kertonut suun terveydenhuollossa käyttävänsä miswakia. Ammattilainen voikin muun muassa avoimemmilla kysymyksillä pyrkiä tuomaan potilaan muita mahdollisia suun ja hampaiden hoidon tapoja ilmi ja keskustelemalla niistä tarjoamaan paremmat lähtökohdat suunterveyden parantamiseen ja omahoidon ohjaamiseen.

Tutkimuksen tarkoitus: Anamneesissa ilmenevillä asioilla voi olla suuresti merkitystä potilaan toimenpidekelpoisuuteen ja hoitoon hammaslääkärin vastaanotolla. Monilla sairauksilla on yhteys suun terveyteen, mutta myös päihteiden merkitys suussa esiintyvien sairauksien riskitekijänä on merkityksellinen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka hammaslääketieteen kandidaatit ja lisensiaatit kysyvät päihdeanamneesia ja onko tottumuksissa heidän välillään eroja. Hypoteesina oli, ettei päihteiden käytöstä kysytä riittävästi esitietoja kysyttäessä. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena loppuvuodesta 2021 Hammaslääkäripäivien yhteydessä. Linkki lomakkeeseen lähetettiin myös kaikkien Suomen yliopistojen neljännen ja viidennen vuoden hammaslääketieteen kandidaateille sekä Helsingin ja Espoon kaupungin hammaslääkäreille. Tulokset on esitetty prosenttimuodossa. Tilastolliset analyysit laskettiin IBM SPSS Statistics-ohjelmalla (versio 25.0). Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi valittiin p<0.05. Tulokset: Kandidaatit kysyivät valmistuneita aktiivisemmin anamneesissa päihteiden käytöstä. Vastauksissa huomattiin eroja eri päihteiden välillä siinä, kuinka aktiivisesti niistä kysyttiin. Tupakoinnista kysyttiin huomattavasti aktiivisemmin kuin huumeiden käytöstä ja toisaalta huumeista kysyminen koettiin kiusallisemmaksi ja haastavammaksi kuin tupakasta ja alkoholista kysyminen. Johtopäätökset: Vastausten perusteella hypoteesi osoittautui oikeaksi eli päihteistä ei kysytä esitiedoissa riittävästi. Eroa kandidaattien ja valmistuneiden välillä kysymisaktiivisuudessa saattaa osaltaan selittää erot valmistuneiden työnkuvissa, kun taas kandityöskentely on pääosin hyvin samankaltaista. Toisaalta opetuksessa myös painotetaan anamneesin tärkeyttä ja kliinisten vuosien kertyessä saattaa sen merkitys hieman unohtua. On tärkeää muistaa päihteiden kokonaisvaltainen vaikutus terveyteen ja potilaiden toimenpidekelpoisuuteen. Anamneesin avulla voidaan kannustaa potilaita päihteettömyyteen ja vaikuttaa näin myönteisesti terveyteen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla korrelaatioanalyysillä kielen levyepiteelikarsinoomakasvainten suurinta läpimittaa ja invaasiosyvyyttä magneettikuvantamisen ja histopatologian välillä. Lisäksi haluttiin vertailla potilaiden imusolmukestatusta magneettikuvantamisen ja histopatologian välillä. Korrelaatiotietoja voidaan käyttää kielisyöpäpotilaiden leikkaushoitoa suunniteltaessa. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) patologian ja radiologian osastojen tietokannoista koostuen kielen levyepiteelikarsinoomatapauksista vuosien 2002 ja 2018 välillä. Analyyseihin otettiin lopulta mukaan 45 kappaletta T1, T2 ja T3 luokiteltuja kielen levyepiteelikarsinoomatapauksia perustuen tarkkoihin valintakriteereihin. Rajausten jälkeen jäljelle jääneiden kielisyöpäkasvainten dimensiot mitattiin ja tarkastettiin uudelleen kokeneiden suuradiologin ja suupatologin toimesta. Asiantuntijat olivat mittaushetkellä sokkoutettuina. Kielen levyepiteelikarsinooman dimensioita verrattiin magneettikuvantamisen ja patologian välillä korrelaation selvittämiseksi. Imusolmukestatus kerättiin sekä magneettikuvista että patologian lausunnoista, jonka jälkeen suoritettiin korrelaatioanalyysi. Korrelaatioanalyyseissä käytettiin Pearsonin korrelaatiota. Sekä tuumorin suurin läpimitta että invaasiosyvyys korreloivat merkittävästi magneettikuvantamisen ja histopatologian välillä. Merkittävä korrelaatio saatiin tuumoreiden koon perusteella alaluokissa T2 ja T3, mutta ei pienten kasvainten luokassa T1. Magneettikuvantamisen herkkyys patologisesti positiivisten imusolmukkeiden havaitsemiseen oli 60% ja tarkkuus patologisesti negatiivisten imusolmukkeiden havaitsemiseen oli 83%. Imusolmukestatusten välillä löytyi kohtalainen korrelaatio, joten status voidaan kuvantamisella määrittää, mutta sitä ei tulisi käyttää ainoana kriteerinä kauladissektiopäätöksissä. Perustuen tehtyihin analyyseihin ja saatuihin tuloksiin magneettikuvantaminen toimii tarkkana työvälineenä kielen levyepiteelikarsinoomapotilaiden hoitoa suunniteltaessa.

Background: Musculoskeletal disorders (MSDs) are the leading cause of long sickness absences and early retirement. Dental work is physically strenuous, and many studies have shown a relation between work-related MSDs and dentistry. However, fewer studies have focused on how these complaints affect the work ability of dentists. Objective: This study aimed to determine the relationship between MSD, work ability and sickness absences among Finnish dentists and dental students. Methods: A questionnaire was sent to 1200 dental workers and students, eliciting their age, gender, use of dental loupes, physical exercise, use of health care; and site, length, and frequency of musculoskeletal complaints. Work ability was assessed on the basis of four parameters: work ability score (WAS), future work ability (FWA), self-estimation of MSD-related work disability, and sickness absence days. Results: We received 255 responses to the questionnaire (response rate 21%). The majority (90%), of the respondents had experienced MSD during the past year, but only eleven per cent had been on sick leave. The MSDs correlated significantly with WAS, FWA and MSD-related work disability. The results remained significant after adjustment for age. Age was a strong predictor of declined work ability, but gender, physical exercise or dental loupe use did not have a significant impact. Conclusions: Despite all the ergonomic advances in modern dentistry, the incidence of MSD symptoms remains high. MSDs significantly affect dentists' work ability, but the amount of sickness absence is relatively low, which may indicate a high level of presenteeism.