Browsing by master's degree program "Kielten maisteriohjelma"
Now showing items 61-80 of 205
-
(2024)Työssäni tutkin puolalaisen nykykirjailijan Olga Tokarczukin (s. 1962) kirjoittamaa kolmea romaania. Kirjailija on omassa maassaan tunnettu kansalaisaktivismista ja etenkin eläinten oikeuksia puolustavista ulostuloistaan. Tavoitteeni on tarkastella näissä Tokarczukin romaaneissa esiintyviä henkilöhahmoja sekä niiden kautta ihmisen ja eläimen välisiä rajoja sekä niiden häivyttämistä eläintutkimuksen näkökulmasta. Huomioni suuntautuu erityisesti siihen, kuinka Tokarzcuk tuo kerronnassaan esille ihmisten ja suden välistä hybridisyyttä. Tulkitsen myös ihmisten keskinäisiä sekä ihmisen ja eläimen välillä vallitsevia hierarkioita biopolitiikan näkökulmasta. Tarkastelen analyysissäni Tokarczukin romaaneja Prawiek i inne czasy (1996), Dom dzienny, dom nocny (1998) ja Prowadź swój pług przez kości umarłych (2009). Luentani keskittyy näissä romaaneissa esiintyvään kolmeen ihmissusihenkilöhahmoon. Analysoin näitä henkilöhahmoja hyödyntäen italialaisen filosofin Giorgio Agambenin ajatuksia. Hänen mukaansa ajatteluamme hallitsee tarve lakkaamattomalle ihmisen ja eläimen väliselle erottelulle, mitä hän kutsuu antropologiseksi koneeksi. Termillä homo sacer hän taas viittaa yksilöön, joka on suljettu ulos uskonnollisesta ja poliittisesta elämästä. Hän pitää myös ihmissuden hahmoa homo sacerin kaltaisena. Paljaaksi elämäksi hän puolestaan nimittää tilannetta, jossa yksilö riisuttu edellä mainituista ja hänet nähdään ainoastaan biologisena olentona. Leiri on Agambenin mukaan konstruktio, jossa vallitsee pysyvä poikeustila. Tällöin leirin sisällä oleva on suljettu lain piiriin oman ulossulkemisensa kautta. Analysoimani ihmissusihenkilöhahmot edustavat vähempiarvoista toiseutta. Tokarczukin ihmissudet ovat identiteettinsä vuoksi toisen luokan kansalaisia sosioekonomiselta taustaltaan ja sukupuolensa vuoksi. Ihmissusistereotypioista poiketen hahmot näyttäytyvät lukijalle sympaattisina ja moniulotteisina olentoina, jotka ovat jääneet ennakkoluulojen vangeiksi. He ovat kukin tavallaan osa ympäröivää valtarakennelmaa, vaikka eivät voi aktiivisesti vaikuttaa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ihmissudet liminaalisina olentoina häivyttävät kuviteltua kuilua ihmisen ja eläimen välillä. Tokarczukin ihmissudet eivät ole hirviöitä, vaan monimutkaisia hahmoja, joilla on oma tarinansa. Ihmissusihenkilöhahmot ovat kuin Agambenin kuvaama homo sacer ja ovat liminaalisten ihmissuden ominaisuuksiensa vuoksi osa leirin valtarakennelmaa, jossa he ovat alistetun roolissa. Leiri ei kuitenkaan koske pelkästään ihmissusihahmoja vaan ylettyy koskemaan myös romaanien tarinamaailmojen muita henkilöhahmoja.
-
(2023)В этой дипломной работе рассматривается использование русского языка как лингва франка, общего языка, среди водителей автобусов в столичном регионе Финляндии. Основная цель работы – выяснить, с кем и в каких ситуациях водители автобусов ис-пользуют русский язык. Кроме этого, работа рассматривает языковую политику, каса-ющуюся водителей автобусов и ее трудности, многоязычие и его присутствие и в ав-тобусной сфере, и в столичном регионе Финляндии. В работе упомянута актуальная ситуация в мире, указывающая на войну на территории Украины, выясняется отноше-ние водителей автобусов к русскому языку и использование русского языка на обще-ственном транспорте в то время, когда украинцы, бежавшие из Украины, могли бес-платно ездить на транспорте, показывая украинский паспорт. Теоретическая часть работы призвана ознакомить читателя с терминологией и представить исследования, связанные с темой: дать определение и очертить область исследования лингва фран-ка, показать историю распространения русского языка и его использование в разных странах сегодня, раскрыть многоязычную трудовую жизнь и ее трудности. Для работы были проведены опросы и беседы, в которых проинтервьюировали десять водителей автобусов, владеющих русским как родным или иностранным языком, и трех работников транспортной сферы. Так было сделано, чтобы понять языковую си-туацию в автобусной сфере с разных точек зрения. Анализ интервью в основном со-средоточивается на использовании русского языка на работе среди водителей, на чертах речи водителей автобусов, на профессиональных заимствованиях из финского языка, встречающихся в русской речи водителей, а также на языковой политике. На основании полученных результатов можно сказать, что русский язык действительно является лингва франка среди водителей автобусов и используется в целях общения в автобусной области между водителями и пассажирами городского транспорта.
-
(2022)Tässä maisterintutkielmassa tutkin, kuinka yleinen ilmiö imperfektiivisen preesensin käyttö perfektiivisen futuurin sijaan on tulevaisuuteen viitatessa serbian kielessä ja mitkä seikat vaikuttavat verbin aspektin ja tempuksen valintaan. Jaoin verbit kuuteen kategoriaan niiden semanttisten ja leksikaalisten merkitysten mukaan, koska väitän, että verbisemantiikalla on yhteys siihen, kuinka yleinen imperfektiivinen preesens on perfektiiviseen futuuriin verrattuna. Kolme ensimmäistä kategoriaa pohjautuvat Svein Mønneslandin kolmeen verbisemanttiseen kategoriaan: statiiviverbeihin, prosessiverbeihin ja punktuaalisiin verbeihin. Statiiviverbit ilmaisevat tilanteen pysyvyyttä, päätepisteen puuttumista. Prosessiverbien imperfektiivinen aspektipari ilmaisee teon toistuvuutta tai keskeneräisyyttä ja perfektiivinen aspektipari ilmaisee teon viemistä loppuun asti. Punktuaaliset verbit ilmaisevat teon keston hyvin lyhyttä kestoa tai keston puutetta ja imperfektiivinen punktuaaliverbi ilmaisee teon sarjaa. Kolme muuta kategoriaani ovat liikeverbit, modaaliverbit ja faasiverbit, joista kaksi jälkimmäistä ovat apuverbimäisiä. Modaaliverbit ilmaisevat muun muassa tilanteen todennäköisyyttä, varmuutta tai pakollisuutta ja faasiverbit tilanteen aloittamista tai lopettamista. Hypoteesinani on, että perfektiivinen futuuri on ensisijainen valinta aspektille ja tempukselle mutta jotkin semanttisten kategorioiden verbit esiintyvät useasti tai jopa useammin imperfektiivisenä preesensissä. Väitän, että prosessiverbit esiintyvät imperfektiivisenä futuurissa (joka ei siis varsinaisesti ole tutkimani muoto) eniten, koska prosessiverbien tapauksessa imperfektiivinen futuuri ilmaisee tekoa yleisesti tulevaisuudessa. Väitän myös, että apuverbimaiset verbit esiintyvät preesensissä futuuria useammin ja että liikeverbien esiintyminen imperfektiivisinä preesensissä on varsin yleistä. Lisäksi väitän, että verbin ilmaisevan tilanteen suunniteltavuus vaikuttaa positiivisesti imperfektiivisten preesensmuotojen frekvensseihin. Tutkin semantiikan vaikutusta verbin aspektin ja tempuksen valintaan tulevaisuuteen viitatessa korpustutkimuksen avulla. Hain SrWaC-korpuksesta semanttisiin kategorioihin kuuluvia verbejä pääasiassa tulevaisuuteen viittaavan adverbin sutra ’huomenna’ ympäristössä. Ainestoni tukee väitettäni siitä, että verbien semanttisuudella on vaikutus aspektin ja tempuksen valintaan. Hypoteesini siitä, että perfektiivinen futuuri on ensisijainen muoto suurimmalle osalle tutkimistani semanttisten kategorioiden verbeistä, osoittautui todeksi. Kuitenkin, kuten esitin, poikkeuksia ovat prosessiverbit ja apuverbimäiset verbit, joista ensimmäiset esiintyvät useimmiten imperfektiivisenä futuurissa ja jälkimmäiset imperfektiivisinä preesensissä. Aineistoni tukee myös hypoteesiani siitä, että liikeverbit esiintyvät lähes yhtä usein imperfektiivisinä preesensissä kuin perfektiivisinä perfektissä. Aineistoni tukee myös sitä väitettä, että verbin teon suunniteltavuus vaikuttaa positiivisesti imperfektiivisen preesensin frekvensseihin.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan argumentointivirheitä ranskalaisen ekonomistin Olivier Demeulenaeren blogissa, joka käsittelee koronapandemiaa ja erityisesti koronarokotteita kriittiseen sävyyn. Korpukseksi valikoituivat julkaisut, joissa oli käytetty avainsanaa ”dictature vaccinale” eli ”rokotediktatuuri”. Teksteissä korostuu korona- ja rokoteskeptisyys, jota kirjoittaja(t) tuovat esiin monien eri argumentaatiokeinojen avulla. Kaikissa teksteissä kuitenkin ilmenee argumentointivirheitä, eli argumentteja, jotka näyttävät muodollisesti kelvollisilta, mutta ovat esimerkiksi sisällöltään virheellisiä. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on tutkia miten erityyppiset argumentointivirheet ilmenevät käytännössä ajankohtaiseen aiheeseen liittyvässä diskurssissa. Tutkielman teoriana toimii Ruth Amossyn "L’argumentation dans le discours" ja Irving M. Copin & Keith Burgess-Jacksonin "Informal Logic". Amossyn teoksessa tarkastellaan argumentaatiota diskurssissa alkaen Aristoteleen suostuttelun välineistä, eetoksesta, paatoksesta ja logoksesta. Myöhemmin Amossy viittaa Copi ja Burgess-Jacksonin teoksessa luokiteltuihin argumentointivirheisiin. Tämän luokittelun avulla lajittelimme löytämämme argumentaatiovirheet kolmeen kategoriaan sen perusteella, vetoavatko virheelliset väittämät luonteeseen ja uskottavuuteen (ethos), tunteisiin (pathos) vai järkeen (logos). Löysimme korpuksestamme melkein kaikista Copin ja Burgess-Jacksonin mainitsemista argumentointivirheistä vähintään yhden esimerkin. Niissä tapauksissa, joissa emme löytäneet sopivaa esimerkkiä, oli kyse joko siitä, että sellaista ei esiintynyt (esim. johdatteleva kysymys), tai siitä, että esimerkki ei ollut eksplisiittinen, vaan implisiittinen tekstin kokonaisuudessa (esim. kehäpäätelmä). Analyysin avulla saimme konkreettisia esimerkkejä siitä, miten lukijaan voi vedota silloinkin, kun väittämille ei ole perusteita. Monissa tapauksissa kirjoittaja kumoaa toisen mielipiteet hyökkäämällä vastustajaa kohtaan, eikä väite perustu itse sisältöön. Tällöin kirjoittaja itse heikentää omaa uskottavuuttaan. Hyvin usein kirjoittaja vetoaa lukijan tunteisiin, useimmiten herättämällä esimerkiksi vihan ja pelon tunteita, jotka hämärtävät loogista päättelykykyä. Järkeen tai logiikkaan liittyviä argumentointivirheitä löytyi myös, joskin nämä olivat vaikuttavimpia silloin, kun ne vetosivat samalla myös tunteisiin.
-
(2020)Käsittelen tutkielmassani itseironiaa Manner-Espanjan espanjankielisten nuorten puhekielessä. Tutkin, miten itseironia ilmenee nuorten puhekielessä, millaisia tavoitteita itseironialla on nuorten keskustelussa sekä miten itseironisen viestin vastaanottaja vastaa ironikolle ja tekee tämän kanssa yhteistyötä. Käytän tutkimukseni pohjana uusgricelaista ironian mallia, joka jakaa ironian prototyyppiseen ja ei-prototyyppiseen ironiaan (Ruiz Gurillo 2010, 2012). Tämän lisäksi hyödynnän teoriaa, joka jaottele ironian vaikutuksen keskusteluun positiiviseksi tai negatiiviseksi (Alvarado Ortega 2005). Itseironia on positiivisen ironian erikoismuoto, sillä se kohdistuu ironikkoon itseensä, ja se tuo esille negatiiviset kasvot ironikon julkisesta minäkuvasta (Brown & Levinson [1978] 1987; Alvarado Ortega 2005, 2009). Analysoin kahdeksan esimerkkiä, jotka jaottelen itseironisen viestin vastaanottajan yhteistyön mukaan. Olen kerännyt esimerkit kahdesta eri korpuksesta, Madridin 13–19-vuotiaiden nuorten keskusteluista (Corpus Oral de Lenguaje Adolescente Madrid) ja Valencian alueen 18–25-vuotiaiden nuorten keskusteluista (Valencia Español Coloquial 2013; Pons 2019). Käsittelen aineistoa hyödyntäen keskusteluanalyyttisiä metodeja (Searle 1969; Sacks et al. 1974; Goffman 1981; Sidnell & Stivers 2013) ja tunnistan ironisia lausumia ironian merkkien ja indikaattoreiden avulla (Ruiz Gurillo & Padilla García 2009). Lisäksi sovellan leikkikehysteoriaa (play-frame), jonka mukaan huumori voi syntyä keskustelussa, kun joku keskustelun osapuolista merkitsee puheenvuoronsa leikiksi (Bateson 1952; Coates 2007). Tutkimukseni osoittaa, että nuorten itseironia ilmenee monin eri muodoin. Esimerkeissä on edustettuna niin prototyyppinen ironia, vastakkaisen sanominen, kuin ei-prototyyppinen ironia, erilaisen merkityksen ilmaiseminen. Nuorten puheesta löytyy myös useita tapoja, merkkejä ja indikaattoreita, joilla lausumia merkitään itseironisiksi. Nuoret merkitsevät itseironiaa esimerkiksi liioittelemalla itseironian kohteena olevaa aihetta tai ironisella äänensävyllä. Itseironian tavoite nuorten puhekielessä on myös linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Ironikko käyttää itseironiaa suojellakseen omaa julkista minäkuvaansa paljastamalla omat negatiiviset kasvonsa. Nuorten itseironia sisältää myös usein humoristisia elementtejä, jonka vuoksi moni itseironisen viestin vastaanottaja reagoi itseironiaan nauramalla ja näin samalla hyväksyy itseironian sekä tekee yhteistyötä ironikon kanssa. Tämän lisäksi esimerkeistä löytyy tapauksia, joissa itseironia käynnistää humoristisen keskustelun, mikä tarkoittaa, että leikkikehys on luotu itseironisen lausuman pohjalta. Tutkimuksestani käy kuitenkin ilmi, että vaikka viestin vastaanottaja vastaisi ironikolle, tämä ei välttämättä tee ironikon kanssa yhteistyötä. Yhteistyö vaatii ironikon itseironisen lausuman ironian ymmärtämisen sekä lausumaan vastaamisen jollain tavalla, esimerkiksi juuri nauramalla.
-
(2023)La presente tesi di Master fa parte dello studio della pragmatica nel contesto della didattica dell’italiano L2 e LS. Il lavoro mira a indagare come sono trattati i segnali discorsivi (SD) in un campione di manuali didattici d’italiano per gli stranieri. Sono inclusi due manuali pubblicati in Italia e due pubblicati in Finlandia. I SD oggetto di studio sono senti, guarda e sai, che hanno ciascuno un equivalente in finnico: kuule, kato e tiedätkö. I casi dei SD italiani sono stati individuati nei manuali, e sono stati organizzati in un corpus da 119 occorrenze in totale. Il lavoro è partito dall’ipotesi iniziale secondo la quale il fenomeno è trattato poco e in maniera poco sistematica nei manuali didattici. Si sono analizzate le occorrenze dei SD studiati nel campione, la loro funzione e la loro posizione negli enunciati dei manuali. L’ipotesi si è verificata in parte: alcuni manuali contengono molti SD, mentre altri li ignorano. Alcuni SD, soprattutto guarda, sono sottorappresentati nel campione rispetto al linguaggio autentico. Le funzioni individuate nel corpus sono inferiori rispetto a quelle dell’italiano autentico. Inoltre i SD studiati sembrano posizionarsi frequentemente all’inizio dell’enunciato, sebbene per guarda e sai vi siano anche altre possibilità. L’input contenente SD è relativamente monotono, e spesso il fenomeno non viene trattato in maniera esplicita nei manuali. Inoltre il lavoro esamina le differenze tra le funzioni e le posizioni dei SD italiani e quelli finlandesi, e discute l’eventuale transfer dalla lingua nativa all’apprendimento. L’esistenza degli equivalenti in finnico può sia facilitare che distrarre l’apprendimento dei SD italiani. Gli eventuali ostacoli dipenderanno da differenze di frequenza, posizione, funzione ed uso dei SD, ma servono ulteriori studi contrastivi per verificare le ipotesi. Infine, la tesi discute i risultati ottenuti da molti studi precedenti sui SD, e li affianca all’analisi presente. Si consiglia di trattare il fenomeno in maniera esplicita e fin dai livelli elementari nei futuri manuali. Inoltre è incoraggiato l’utilizzo di input autentico, e per insegnare i SD si consiglia di includere quanto più possibile il materiale orientato all’azione, creativo e coinvolgente durante le lezioni.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan aspektin ilmaisemista japanin kielessä -te iru -rakenteella. Olla kuolemassa ja olla kuollut -tyyppisten vaiheisuutta kuvaavien rakenteiden muodostaminen ja tulkinta on japanissa kielenoppijoille pulmallista. Japanin kielessä dynaaminen verbi voi muuntua lopputulosta kuvaavaksi statiiviseksi saamalla tavallisesti progressiivisuutta esittävän päätteen -te iru, joka saavutuksellisen tilannetyypin kanssa esittääkin resultatiivista tilaa. Näistä kahdesta merkityksestä, progressiivisesta ja resultatiivisesta, voidaan johtaa vielä monta muuta johdannaista käyttötapaa. Näennäisestä perfektiivisestä tulkintamahdollisuudesta huolimatta tämä rakenne mielletään kauttaaltaan imperfektiiviseksi, mutta tutkielma osoittaa, että asia ei ole näin yksinkertainen. Tutkielma tarkastelee, miten aspektin yleinen teoria ja tilannetyyppien käsitteet auttavat ymmärtämään tätä japanin rakennetta. Tutkielmassa käydään läpi aihepiirin kirjallisuuskatsaus ja vertaillaan eri teorioita keskenään. Pyrkimyksenä on havainnollistaa glossauksen avulla -te iru -rakenteen toimintaa ja sen eri käyttötapoja yksityiskohtaisesti monissa käytännön esimerkeissä. Säännönmukaisuuksien hahmottamiseksi etenkin japanin kognitioverbien ryhmää tarkastellaan seikkaperäisesti. Näiden yleisten verbien te iru -muodon osoitetaan kuitenkin käyttäytyvän poikkeuksellisesti, mikä vaikeuttaa yleistämistä. Lisäksi tarkastellaan -te iru -muodon oppimiseen liittyviä tutkimustuloksia ja teorioita. Tulokset painottavat leksikaalisen aspektin ja ensimmäisen kielen merkitystä toisen kielen tempus-aspekti-morfologiaa opiskeltaessa. Lopuksi laaditaan käsitellyn teorian ja tutkimustulosten perusteella -te iru -muodon yleiskuvauksen luonnos, jolla voi olla käytännön sovelluksia japanin kielen opettamisessa vieraana kielenä. Tämä tutkielma ja sen päätelmät voivat auttaa japanin kielen opettajia hahmottamaan, miten luokitella ja opettaa japanin kielen aspektia ja sen poikkeavuuksia suomenkielisille opiskelijoille.
-
(2024)Tässä maisterintyössä tarkastellaan Puolan sotienvälisen ajan huomattavinta poliitikkoa marsalkka Józef Piłsudskia koskevaa uutisointia Krakovassa ilmestyneessä juutalaisessa Nowy Dziennik -sanomalehdessä vuonna 1928. Näitä uutisia oli kaiken kaikkiaan 242 kappaletta. Suurin osa eli 152 uutisista koski Puolan sisäpolitiikkaa. Uutiset voidaan jakaa aihepiireittäin uutisointiin ennen maaliskuun 1928 parlamenttivaaleja, uutisiin vaalien jälkeen sekä uutisiin kesäkuun lopulla olleen hallituskriisin aikaan, jolloin hallituksen johdossa ollut marsalkka Józef Piłsudski ajautui konfliktiin parlamentin kanssa. Nowy Dziennikin marsalkka Piłsudskia koskevissa uutisissa muita merkittäviä aiheita olivat marsalkan vapaa-aika ja matkustelu, joista uutisia oli 37 kappaletta. Suhteiden hoitoa muihin valtioihin ja ulkopolitiikkaa puolestaan käsitteli 38 uutista. Perinteisesti on pidetty itsestään selvänä juutalaisväestön tukea marsalkka Piłsudskille. Marsalkka Piłsudski oli monietnisen Puolan puolestapuhuja. Sotienvälinen Puola oli monista kansalaisuuksista koostuva valtakunta, jossa oli isot juutalais- ukrainalais- valkovenäläis- ja saksalaisvähemmistöt. Juutalaisten osuus oli noin kymmenen prosenttia koko väestöstä. Tutkimuksen tärkein havainto oli Nowy Dziennikin tuki parlamentarismille kesän hallituskriisin aikana ja sen jälkeen. Nowy Dziennik ottaa uutisoinnissaan tiukasti kantaa parlamentarismin puolesta marsalkka Piłsudskia vastaan, mutta säilyttää silti arvostavan ja kunnioittavan uutisoinnin häntä kohtaan. Uutisista välittyy myös kuva juutalaisyhteisöstä, joka tunsi olevansa osa Puolan yhteiskuntaa.
-
(2023)Tutkielmassa selvitetään mitä daimoniset sielut Prokloksen mukaan ovat ja mikä rooli niillä on hänen oppijärjestelmässään neljän tutkimuskysymyksen kautta: Mitä daimoniset sielut Prokloksen mukaan ovat? Mitkä ovat daimonisten sielujen tehtävät? Mikä merkitys daimonisilla sieluilla ihmisten uskonnollisfilosofiselle toiminnalle? Mitä tarkoittaa daimonisten sielujen kolmijako enkeleihin, daimoneihin ja heeroksiin? Tutkielman päälähteinä ovat Prokloksen Institutio theologica ja Kratyloksen kommentaari ja metodina käsite-, väitelause ja argumentaatioanalyysi. Analyysin tulokset on sijoitettu proklos-tutkimuksen kenttään sekä Prokloksen teologisen ja teurgisen ajattelun kontekstiin. Daimoniset sielut ovat Prokloksen mukaan jumalallisten sielujen ja ihmissielujen välissä oleva välittävä sielujen ryhmä, joka on pysyvästi jumalten yhteydessä ja välittää jumalallista vaikutusta sekä ihmisille että laajemmin kosmokseen. Heidän tehtävänsä määräytyvät heitä johtavan jumalan mukaan. Ihmissielut ovat jatkuvasti daimonisen vaikutuksen piirissä eivätkä kykene korkeaan filosofiseen ja teurgiseen toimintaan ilman niitä. Daimoniset sielut jakautuvat kolmeen ryhmään enkeleihin, daimoneihin ja heeroksiin heijastellen Prokloksen ajattelun laajempaa triadista rakennetta, joka toistuu kaikilla todellisuuden tasoilla. Hesiodoksen sukupolviteorian tulkitsemiseksi Proklos tarvitsee myös neljännen ryhmän, joka yhdistyy nymfeihin. Ryhmittely ja ryhmien rajat ovat häilyviä ja siksi on sekä daimonisia että inhimillisiä heeroksia, joista ensimmäiset ovat heeroksia olemuksellisesti ja toiset analogisesti.
-
(2022)Tässä tutkielmassa havainnoin piirtokirjoitusaineiston pohjalta varhaisen juutalaisuuden ja polyteismin yhteiseloa kreikkalaisroomalaisessa antiikissa sekä siinä ajassa ja paikassa tapahtuvia muutoksia. Erottelen millaisissa yhteyksissä juutalaisuus ja polyteismi kohtaavat, miten tätä kohtaamista kuvataan, kuka sitä kuvaa, kenen näkökulmasta teksti on kirjoitettu ja millaisessa asemassa juutalaisuus ja polyteismi ovat tässä tekstissä suhteessa toisiinsa. Lisäksi pyrin selittämään, mistä juutalaisuuden ja polyteismin päätyminen samaan tekstiin johtuu – suurimmassa osassa piirtokirjoituksia ei kuvata juutalaisuuden ja polyteismin kohtaamista, joten kyse on erityislaatuisesta tilanteesta. Lopulta havainnoin, missä määrin juutalaiset piirtokirjoitukset ovat mono- tai polyteistisiä ja millaista vuorovaikutusta niissä on havaittavissa valtaväestön kanssa. Kiinnitän erityistä huomiota juutalaisuuden moninaisuuteen ja identiteettien tunnistamiseen.Lopputuloksena esitän tulkinnan juutalaisuuden ja polyteismin suhteesta piirtokirjoitusaineiston perusteella.Tämä tutkielma on jatkoa keskustelulle varhaisen juutalaisuuden luonteesta. Aineistossani korostuvat erityisesti juutalaisuuden niin kutsuttu harmaa alue sekä paikalliset trendit.
-
(2022)Tutkin maisterintutkielmassani katsomokokemusta Rooman julkisissa huvituksissa erityisesti sosiaalihistorian näkökulmasta. Vertailen työssäni sitä, miten katsomokokemus erosi eri huvitusten välillä. Tarkastelemani huvitukset ovat gladiaattorinäytännöt, eläintaistelut ja kilpa-ajot. Pääasiallisena lähteenäni olen käyttänyt latinankielistä antiikin kirjallisuutta. Tarvittaessa olen hyödyntänyt myös kreikankielistä antiikin kirjallisuutta. Lähteideni joukossa on lisäksi jokunen piirtokirjoitus. Kilpa-ajoissa vaununajajat edustivat circuspuolueita, jotka kantoivat kukin nimikkoväriään. Näitä circuspuolueita kannatettiin suurella intohimolla. Gladiaattoreiden ja eläintaistelijoiden fyysinen olemus sai osakseen ihailua, mutta heidän sosiaalinen asemansa oli muutoin melko alhainen. Kaikista suorasukaisimmin suhtauduttiin areenalle kuolemaan tuomittuihin rikollisiin, joita kohtaan ei osoitettu armoa. Eläimet tapasivat herättää katsojissa lähinnä ihmetystä ja vaikuttuneisuutta. Katsojilla oli erilaisia motiiveja saapua paikalle. Tiedetään esimerkiksi, että katsomoa saatettiin hyödyntää seuranhakupaikkana. Naisten halua katsella huvituksia kyseenalaistettiin, ja heillä ajateltiin olevan taipumusta kevytkenkäisyyteen. Motiivina saapua paikalle toimi niin ikään pelko siitä, että jää paitsi jostain tärkeästä. Keisariaikana keisarille sen sijaan saattoi olla hyödyksi näyttäytyä julkisesti kansan keskuudessa. Katsomo oli ainoa paikka, jossa tavallinen kansa ja keisari olivat suorassa vuorovaikutuksessa keskenään. Katsojat saattoivat tästä syystä osoittaa joskus mieltään keisarille. Katsomossa oli erilaisia normeja, joita katsojan tuli noudattaa. Piti esimerkiksi osata kannustaa sujuvasti muiden katsojien mukana, mikä tuotti toisinaan haasteita kaukaa saapuneille. Katsojat olivat melko aktiivisessa roolissa gladiaattorinäytännöissä ja eläintaisteluissa toisin kuin kilpa-ajoissa. Areenataisteluissa katsojalla oli mahdollisuus vaikuttaa ohjelmaan osallistumisellaan. Gladiaattorinäytännöissä saatettiin kuriositeettina hyödyntää myös marginalisoituihin ryhmiin kuuluvia taistelijoita, kuten lyhytkasvuisia, mistä ei ole näyttöä muiden huvitusten kohdalla.
-
(2021)Tämä tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jota varten haastattelin neljää monikielistä itäafrikkalaista maahanmuuttajaa. Tutkielmassa tarkastelen aineistosta kumpuavia kielenoppimisen diskursseja kieli-ideologisesta näkökulmasta. Tutkielma tarjoaa esimerkkejä kieli-ideologioiden eli kieleen kytkeytyvien käsitysten ja niiden muodostamien ajatusjärjestelmien rooleista ja monimuotoisuudesta monikielisissä maahanmuuttajayhteisöissä ja erityisesti itäafrikkalaisten maahanmuuttajien keskuudessa. Aineistonkeruussa sovelsin sosiolingvistiikan menetelmiä ja kielielämäkerrallista näkökulmaa, joka korostaa yksilön kieliin liittyviä kokemuksia ja näkemyksiä. Tutkielman keskeiset teoreettiset lähtökohdat nojaavat monitieteiseen tutkimusotteeseen, jossa korostuu kriittisen diskurssintutkimuksen ja kieli-ideologioiden tutkimuksen yhteenliittymä. Aineiston analyysissä sovellan keskeisesti kriittisen diskurssintutkimuksen menetelmiä, joita tuen tapaustutkimuksen tavoitteilla. Analysoin tutkielmassani seitsemää aineistosta noussutta kielenoppimisen diskurssia: kielenoppimisen merkityksellistäminen uran/työllistymisen näkökulmasta; kielenoppimisen merkityksellistäminen identiteetin välittämisen näkökulmasta; kielenoppimisen merkityksellistäminen kommunikoinnin sujuvuuden näkökulmasta; kielenoppimisen merkityksellistäminen matkustelun ja globaalin osallistumisen näkökulmasta; kielenoppiminen uhkana; kielenoppimisen merkityksellistäminen kotoutumisen näkökulmasta; ja kielenoppiminen ja käsitykset korrektiudesta. Tarkastelen tuloksia neljän erilaisen kieli-ideologian valossa ja selvitän, kuinka kieli-ideologioita hyödynnetään kielenoppimisen merkitysten määrittelyssä. Analyysin perusteella aineistossa näkyy yksilötasolla ja tutkimusjoukon tasolla tapahtuva eri kieli- ideologioiden uudelleentuottaminen, haastaminen ja neuvottelu diskurssien välisesti sekä niiden sisäisesti.
-
(2024)Tässä tutkielmassa analysoin japanilaisten pääministereiden Kishida Fumion ja Shinzō Aben virkaanastujaispuheiden representatiivisia, aatteellisia ja poliittisesti vetoavien vuorovaikutuksellisten sisältöjen muotoutumistapoja poliittisen diskurssianalyysin avulla. Analysoitu aineisto koostuu puheiden ulkopolitiikkaosioista. Puheiden päätäntöosiot otetaan huomioon niiden poliittisesti vaikuttavien elementtien takia. Diskurssianalyysin metodologisena viitekehyksenä hyödynnetään Hallidayn ja Matthiessenin (2013, 1999) systeemis-funktionaalisen kieliteorian transitiivisuusjärjestelmään kytkeytyvää Teruya Kazuhiron (2004) japanin kielen systeemis-funktionaalista mallia ja modaalisuuden analyysiä. Kyseisen viitekehyksen avulla tutkitaan pääministereiden kielenkäytössä esiintyviä verbiprosesseja ja niiden konstruoimia ulko- ja sisämaailmoihin linkittyviä kokemussisältöjä ja havaintoja. Verbiprosessien analysoimisessa kiinnitetään huomiota prosessien vuorovaikutuksellisiin funktioihin eri toimijoiden välillä ja siihen, miten näiden avulla muodostetaan representatiivisia merkityksiä lausetasolla. Transitiivisuusjärjestelmän konstruoimien kokemussisältömerkitysten analyysissä otetaan huomioon myös episteemisten ja deonttisten modaali-ilmausten asenteellisuutta ja todennäköisyyttä indeksoivat merkitykset. Tulokset osoittavat pääministereiden rakentavan puheissaan erilaisia hienovaraisia representatiivisia sisältöjä Japanin ulko- ja turvallisuuspoliittisista olosuhteista. Kishida antaa puheessaan optimistisemman kuvan Japanin ulkopolitiikasta, jossa painotetaan kansainvälisen yhteistyön rakentamista ja ylläpitoa sekä yhteistyön positiivista vaikutusta kansaa suojelevan diplomatian vahvistamisessa. Sen sijaan Aben puheessa kriisinhallinnan tehostaminen ja turvatakuiden voimistaminen esiintyvät selkeämpinä asenteina. Aben puheessa mainitaan myös kansainvälisen yhteistyön edistäminen Yhdysvaltojen ja ASEAN-maiden kanssa, mutta usein konteksteissa, joissa korostetaan Japanin vakavaa turvallisuuspoliittista tilannetta. Nämä merkitykset toteutuvat diskursseissa yleisimmin esiintyvien mentaalisten, materiaalisten ja relationaalisten prosessien avulla. On myös havaittavissa, että mentaalisia, behavioraalisia ja materiaalisia prosesseja upotettiin relationaalisiin prosessilauseisiin. Tällaiset lauseet antavat selkeämmän kuvan siitä, miten puhuja havaitsee ja kokee eri aihepiirien olosuhteiden tilat. Transitiivisuusjärjestelmän tarkasteleminen osoittautuu hyödylliseksi myös modaalisten ilmaisujen ilmaisemien asenteiden ja niiden yleisöön vetoavien elementtien erittelemisessä. Koska puheet usein rakennetaan kollektiivisen prosessin kautta puolueen sisällä, antavat analyysitulokset lisäksi osviittaa LDP-puolueen sisäisistä asenteenmuutoksista.
-
(2023)Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka suomenkielisissä kiinan kielen oppikirjoissa käsitellään ääntämistä. Lisäksi selvitin, millaisia tapoja kiinanopettajilla on ääntämisen opettamisessa ala-asteella. Oppikirja-analyysin aineistona on kuusi suomenkielistä kiinan oppikirjaa, joista kaksi on kirjoitettu alun perinkin suomeksi, ja loput neljä on käännetty suomen kielelle. Opettajien ajatuksia ääntämisen opettamisesta selvitin haastattelujen avulla. Haastateltavina oli viisi opettajaa, joista osa on suomalaisia, osa puhuu kiinaa äidinkielenään. Suomenkielisiä kiinan kielen oppikirjoja on saatavilla vain vähän, ja niistäkin suurin osa on vain käännetty suomeksi. Ääntämisen käsittely oppikirjoissa on vaihtelevaa. Nuoremmille oppijoille suunnatuissa oppikirjoissa ääntämistä käsitellään hyvin vähän tai ei ollenkaan, joten ääntämisen opettaminen jää käytännössä kokonaan opettajan vastuulle. Hieman vanhemmille opiskelijoille suunnatuissa oppikirjoissa ääntämistä käsitellään melko kattavasti, ja nämä oppikirjat soveltuvat myös itseopiskeluun. Haastatellut kiinanopettajat pitivät oppikirjojen saatavuutta huonona. Monet käyttävätkin apuna runsaasti itse tekemiään materiaaleja sekä muunkielisiä oppikirjoja tai niiden osia. Oppimateriaalien tekeminen koettiin usein melko raskaaksi ja aikaa vieväksi. Valmiita ala-koulutason oppikirjoja pidettiin kuitenkin melko huonoina, joten täydentävää materiaalia on pakko myös tehdä itse tai löytää muualta. Opettajat käyttävät opetuksessa paljon muutakin kuin vain oppikirjoja. Ääntämisen opettamisessa opettajat käyttävät apuna runsaasti toiminnallisuutta. Laulut, leikit ja pelit pitävät oppilaiden mielenkiintoa yllä ja auttavat ääntämisen oppimisessa. Opettajat hyödyntävät opetuksessa paljon myös videoita ja muuta internetistä löytyvää materiaalia.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan suomen kielen essiiviä ja sen venäjänkielisiä vastineita teksteissä. Tavoitteena on luokitella essiivin venäjänkieliset vastineet ja vertailla näiden merkityksiä ja käyttöä tutkimuskirjallisuuden sekä venäjää äidinkielenä tai kotikielenä puhuville suunnatun empiirisen kyselytutkimuksen pohjalta. Tutkielman avulla pyritään selkeyttämään essiivin kääntämistä koskevia kysymyksiä, mistä voi tulevaisuudessa olla hyötyä esimerkiksi kielenopetuksessa. Essiivi on hyvin monikäyttöinen sijamuoto, joka esiintyy erilaisissa konstruktioissa ja saa näissä erilaisia merkityksiä. Venäjän kielestä ei löydy essiiville yhtä absoluuttista vastinetta, ja tämän vuoksi sen kääntäminen on esimerkiksi opiskelijoille monesti hankalaa. Tutkielmassa essiiviä ja sen käyttöä tarkastellaan rakenteiden näkökulmasta. Näin ollen essiivin merkityksiä ja sen venäjänkielisiä vastineita ei tarkastella irrallisina yksikköinä, vaan osana erilaisia syntaktisia rakenteita. Rajaan tutkielmani lähinnä essiivisijaisten predikatiiviadverbiaalien vastineiden käsittelyyn, mutta luon silti yleiskatsauksen myös essiivin leksikaalistuneisiin merkityksiin. Tutkimuskirjallisuuden avulla esittelen essiivin erilaisia käyttöyhteyksiä ja merkityksiä, määrittelen tutkielman kannalta keskeiset käsitteet, teen alustavaa luokittelua essiivin venäjänkielisistä vastineista ja luon katsauksen essiivin kuvaukseen venäjänkielisissä suomen kieliopeissa. Havainnollistan essiivin ja sen vastineiden käyttöä tutkimuskirjallisuudesta, sanakirjoista ja rinnakkaiskorpuksista sekä kyselyn vastauksista poimittujen esimerkkien avulla. Tärkeimpänä lähdekirjallisuutena toimivat Ahti Nikunlassin artikkeli Об эквивалентах финского эссива в русском языке (1998) sekä suomen ja venäjän kielioppia sekä syntaksia käsittelevät teokset, kuten Iso Suomen kieliopin verkkoversio (VISK 2008) ja Russkaja grammatika II Синтаксис (АГ-80). Alustavan analyysin ja luokittelun pohjalta tehty kyselytutkimus toteutettiin Google Forms -alustalla ja kyselyyn vastasi yhteensä 153 venäjää äidinkielenä tai kotikielenä puhuvaa henkilöä. Kysely sisälsi monivalintatehtävän, avoimia käännöslauseita, aukkotäydennystä sekä lauseiden arviointitehtävän. Tavoitteena oli testata essiivin oletettuja käännösvastineita mahdollisimman monipuolisesti. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suomen essiivi voidaan kääntää ainakin 17 eri tavalla riippuen siitä, millaisen syntaktisen rakenteen osana essiivi esiintyy ja millainen on essiivin syntaktinen ja semanttinen suhde rakenteen muihin osiin sekä ympäröivään kontekstiin ylipäänsä. Tutkimus osoittaa myös, että suomen essiivin ja venäjän instrumentaalin välinen semanttinen yhteneväisyys vaikeuttaa usein oikean vastineen löytämistä. Tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että joissakin käyttöyhteyksissä essiivillä voi olla useampia samanmerkityksisiä tai hieman tyyliltään eroavia vastineita venäjän kielessä.
-
(2021)Tutkielman tavoitteena on selvittää saksalaisen klassisen musiikin kaupallisen radiokanavan, Klassik Radion, toimintaa sosiaalisen median mobiilisovellus Instagramissa. Toimintaa tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta: ensiksi Klassik Radion, toiseksi radiokanavan Instagram-sisällön ja kolmanneksi Klassik Radion 18–34-vuotiaiden Instagram-seuraajien näkökulmasta. Laajemmin tutkielma pyrkii selvittämään sosiaalisen median mahdollisuuksia siinä, miten nuoria voitaisiin saada klassisen musiikin ja sitä tarjoavien radiokanavien kuulijoiksi. Tutkielma hyödyntää ns. ”Mixed Methods”, eli sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Analyysin pohjana käytetään sisältöanalyysiä ja tavallisimpia tilastoanalyysin käsitteitä. Tutkittavaa dataa on neljänlaista: Klassik Radion CCO:n (Chief Content Officer) asiantuntijahaastattelu, Klassik Radion sosiaalisen median yleisohjeet (Social Media Guidelines), 50 peräkkäin julkaistua Instagram-postausta aikavälillä 21.5.–9.7.2020 sekä Klassik Radion 18–34-vuotiaille Instagram-seuraajille kohdennetun kyselytutkimuksen vastaukset. Tutkielman tulokset osoittivat, että 18–34-vuotiaiden keskuudessa on kiinnostusta klassista musiikkia kohtaan. Niiden instituutioiden, jotka tarjoavat kuulijoille klassista musiikkia, tulisi osata vastata tähän tarpeeseen. Klassik Radio ei tutkimuksen perusteella tavoitteellisesti pyri laajentamaan kohderyhmäänsä tähän ikäryhmään kuuluviin henkilöihin. Heidän Instagram-tilinsä toimii tunnettuuden lisäämisen välineenä ja yhteytenä kuulijoihin. Instagram-postausten sisältötutkimuksessa selvisi, että Klassik Radio julkaisee tilillään pääsääntöisesti mainontaa ohjelmatarjontaansa liittyen. Kyselytutkimuksen tulokset näyttivät, että 18–34-vuotiaat pitävät Klassik Radion Instagram-sisältöä mielenkiintoisena ja toivovat radiokanavalta lisää tietoa klassisesta musiikista sekä informatiivisessa että hauskassa muodossa.
-
(2021)Tutkielmani keskittyy Uwe Timm:in kirjoittaman romaanin nimeltä Morenga tutkimiseen postkoloniaalisen kirjallisuusteorian avulla. Sitä pidetään Saksassa ensimmäisenä postkoloniaalisena teoksena, jossa pureudutaan kriittisesti Saksan siirtomaahistorian 1904-1907 väliseen aikaan nykyisen Namibian alueella. 28.5.21 Saksan ulkoministeri myönsi Saksan syyllistyneen kansanmurhaan tuona aikana, surmaten kymmeniä tuhansia Herero- ja Nama-kansojen jäseniä. Morenga käsittelee Nama-kansaan kohdistunutta systemaattista tuhoa historiallisten lähteitten turvin, joihin sekoittuu fiktiivinen juoni ja fiktiivisiä henkilöitä. Saksan siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa alkoi virallisesti 1884 ns. Kongo-konferenssin jälkeen, jossa Afrikka jaettiin Euroopan suurvaltojen kesken. Saksalaiset alkoivat hankkia maita Herero- ja Nama-kansoilta, mutta alkuperäiskansojen kokemat vääryydet johtivat ensin hererojen ja sitten namojen vastarintataistelun alkamiseen, joka johti hävityskäskyn antamiseen. Käskyn mukaan kaikki Saksan siirtomaarajojen sisäpuolella olevat hererot – naiset, lapset ja miehet – ammutaan. Eloon jääneet hererot ja namat laitettiin pakkotyöhön tai keskitysleireille, joissa he kuolivat nälkään, janoon tai tauteihin. Siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa päättyi ensimmäisen maailmansodan loppuun, jonka jälkeen vuonna 1914 Saksa joutui luopumaan siirtomaistaan. Postkoloniaalinen kirjallisuusteoria keskittyy kolonialismin ja sen jäänteiden poistamiseen nyky-yhteiskunnasta. Tämän suuntauksen tärkeimpiä teoreetikkoja ovat Edward Said, Gayatri C. Spivak ja Homi K. Bhabha. Heidän teoreettinen tutkimus perustuu pitkälti ranskankieliseen antikoloniaaliseen kirjallisuuteen. Näistä useimmiten esille tulevia kirjailijoita ovat Albert Memmi, Frantz Fanon ja Michel Foucault. Saksassa postkoloniaalinen tutkimus on ottanut enemmän jalansijaa (1) siirtomaa historian työstämisen tarpeen vuoksi, (2) kulttuuritieteellisen ja kulttuurien välisen germanistiikan jatkeena, sekä (3) sillä globalisaatioprosessien tutkimuksessa olevan jalansijan vuoksi. Analyysissä esille nousi siirtomaaherrojen ja alkuperäisasukkaiden välisen suhteen yksipuolisuus. Siirtomaaherrat päättivät ja alistetut alkuperäiskansojen edustajat joko tottelivat, tai kuolivat. Muutamia alkuperäisasukkaita yksilöidään tarkemmin, mutta kertaakaan heidän elämää ei kuvata sisältäpäin. Päähenkilö, Gottschalk, taistelee sisäisten ristiriitojen kanssa. Hän on ns. ”Mitläufer” ja ”Mittäter” (kanssakulkija ja kanssaosallistuja) Saksan siirtomaapolitiikassa. Morenga on teoksen sankari, tosin suurimman osan aikaa häntä ei teoksessa, sissitaistelijan tapaan, nähdä. Wenstrup on kärkäs toisinajattelija joka loikkaa jättäen siirtomaan. Wenstrup ja Gottschalk eroavat suhtautumisessaan ja toiminnassaan siirtomaapolitiikkaan nähden. Vastarintataistelua kuvataan sissisotana, joka kesti kolme vuotta. Saksalaisille tällainen sodankäynti oli vierasta, mistä johtuen kärsivät myös he mittavia tappioita.
-
(2019)Pro gradu -tutkielman tavoite oli laatia kehollisia sanasto- ja suullisen kielitaidon harjoituksia varhennetun vieraan kielen opetukseen. Työn keskiössä oli monitieteisiin embodied cognition -teorioihin pohjautuva pyrkimys huomioida keho ei vain mielelle alisteisena vaan aktiivisena osana oppimisprosessia. Varhennettu vieraan kielen opetus tarjosi ajankohtaisen kontekstin aiheen tutkimiselle. Tutkielman teoreettisessa osassa selvitettiin kirjallisuuden ja aiempien tutkimusten pohjalta, miten kehollisuutta voisi parhaiten hyödyntää varhennetun vieraan kielen harjoituksissa. Selvisi, että harjoitusten tulisi olla oppilaille hauskoja, niissä tulisi hyödyntää sanojen ja fraasien toistoa sekä mahdollistaa ja rohkaista oppilaiden oma kielen käyttö ja kommunikaatio vieraalla kielellä. Kehollisuuden osalta selvisi sekä eleiden että koko kehon liikkeen huomattava hyöty vieraan kielen sanojen oppimisessa, joka toteutuu luomalla sanoista monipuolisia representaatioita aistien ja motoriikan avulla. Tärkeää olisi huomioida, että luotu kehollinen representaatio vastaa sanojen merkitystä. Teoriasta esiinnousseen tiedon pohjalta syntyivät raamit harjoitteille. Tutkielman empiirisessä osassa teorian pohjalta laadittuja harjoitteita kokeiltiin käytännössä ja kehitettiin eteenpäin toimintatutkimuksen menetelmällä. Tutkimus toteutettiin osana Zodiak – uuden tanssin keskuksen TALK-hanketta helsinkiläisessä alakoulussa yhteensä kahdeksalla 1. ja 2. luokan saksan oppi-tunnilla syyskuussa 2019. Tutkimuksen aikana syntyi yhteensä 10 erilaista harjoitusta. Aineisto koostui harjoitusten lisäksi tutkijan sekä ryhmien oman opettajan havainnoista oppitunneilta, tutkijan tuntisuunnitelmista ja oppilaiden joka tunnilla täyttämästä kyselylomakkeesta. Aineiston analyysissä selvitettiin, miten teoriasta nousseet periaatteet realisoituivat harjoitteiden käytännön toteutuksessa ja mitä mahdollisia haasteita oppitunneilla ilmeni. Keskiössä olevan laadullisen tiedon rinnalla oppilaiden mielipiteet tulivat määrällisenä aineistona tarkasteluun. Periaatteet realisoituivat harjoitteissa vaihtelevasti. Neljässä harjoituksessa ne toteutuivat hyvin. Erilaisilla liikkeiden variaatioilla ja rajauksilla oli mahdollisuus lisätä toistoa ja oppilaiden mielenkiintoa. Haasteina harjoitteissa nousi esiin oppitunnin rauhattomuus. Lisäksi selvisi, etteivät keholliset harjoitteet välttämättä ole oppilaiden mielestä hauskoja. Huomattava hyöty puolestaan osoittautui oppilaiden rohkeudessa käyttää vierasta kieltä oppi-tunnilla. Teorian mukaan kehollisuuden integroimisesta vieraan kielen opetukseen on huomattavasti hyötyä. Tutkimus osoitti kuitenkin suuren tarpeen selvittää lisätutkimuksilla, miten teorian voi siirtää käytäntöön, jotta hyöty tulisi esiin myös harjoitteiden käytännön toteutuksessa.
-
(2022)Opinnäytetyössäni tarkastelen Kroatiassa asuvan bosniakkidiasporan kansallista ja uskonnollista identiteettiä. Tarkoitukseni on selvittää, kuinka pieni mutta vanha vähemmistö kokee oman asemansa kroatialaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman aineistona olen käyttänyt kahdeksaa bosnian- ja kroatiankielistä verkkoartikkelia sekä viittä Kroatiaa käsittelevää jaksoa Al Jazeera Balkans -kanavan Živjeti islam -sarjassa. Työssäni olen hyödyntänyt Stuart Hallin identiteettiteoriaa, jonka mukaan identiteetti muodostuu erilaisista osista ja se käsitetään elämän mittaisena prosessina, joka ei ole koskaan valmis. Avtar Brah’n mukaan jokainen diaspora on omanlainen tarina, johon vaikuttavat historialliset ja yhteiskunnalliset tekijät. Materiaalista nousi esiin keskusteluja Jugoslavian hajoamissotien merkityksestä, mahdollisuuksista harjoittaa uskontoa Kroatiassa sekä vähemmistön tulevaisuudesta. Havaitsin, että moni Kroatiassa asuva bosniakki kokee islamin olevan osa heidän identiteettiään, vaikka he eivät harjoittaisi uskontoaan aktiivisesti tai kokisi tietävän siitä paljoa. Lisäksi erilaiset uskonnolliset tavat kuten ramadanin vietto sekä bosnialainen ruokakulttuuri koetaan tärkeiksi. Bosniakkien identiteetistä käydään edelleen aktiivista keskustelua, ja aineistossa esiintyi myös julkilausuttua huolta mahdollisesta assimilaatiota, mutta kaikista haasteista huolimatta he kokevat olevansa hyväksytty vähemmistö, joka rikastuttaa kroatialaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.
-
(2021)Kaunokirjallisuuden kääntäjä on suuressa määrin merkitysten tuottaja. Kääntäjän valitsemat käännösstrategiat tekevät käännettävästä teoksesta ymmärrettävää kohdekieltä ja pitkälti määrittävät sen, millaisena teos välittyy kohdekieliselle lukijalle. Tutkielmassani tutkin lastenkirjallisuuden kääntämistä arabian kielelle. Lastenkirjallisuudella on todettu olevan merkittävä sosiaalinen ja kasvatuksellinen vaikutus, minkä takia lastenkirjallisuuteen liittyy paljon odotuksia siitä, millaista sisältöä pidetään soveltuvana ja millaisia arvoja ja asenteita teoksilla halutaan välittää. Lastenkirjallisuuden käännökset kuvastavatkin aikaansa sopivia kasvatusihanteita ja heijastelevat yhteiskunnissa vallitsevia arvoja ja lapsikäsityksiä. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on deskriptiivinen käännöstutkimus, jonka tavoitteena on kuvata, millaisia käännökset ovat, ja selittää, miksi ne ovat sellaisia kuin ovat. Kääntämistä tarkastellaan uudelleenkirjoittamisena, ja tarkastelunäkökulma on kohdetekstilähtöinen. Gideon Touryn (2012) normiteorian mukaan käännöksessä käytetyt käännösstrategiat heijastelevat käännösprosessia ohjaavia normeja ja lainalaisuuksia. Käännöksen hyväksyttävyydellä tarkoitetaan pyrkimystä noudattaa kohdekielen kirjallisuuden normeja, ja adekvaattisuudella puolestaan pyrkimystä noudattaa lähtökielen kirjallisuuden normeja. Tutkielman aineistona on C. S. Lewisin teos The Horse and His Boy (1954) ja sen arabiannos, al-ḥiṣān wa-ṣabīyhi (2005), jonka on kääntänyt Saeed Baz. Tutkielma keskittyy niin sanottuihin kielenulkoisiin käännösongelmiin, joita ovat kielenulkoiseen maailmaan viittaavat sanat, kuten reaaliat ja erisnimet. Tässä tutkielmassa tarkastellaan erisnimien ja kulttuurisidonnaisten ruokasanojen kääntämistä. Tarkoituksena on kuvailla, millaisia käännösstrategioita kääntäjä on käyttänyt näiden kulttuurisidonnaisten ilmausten kohdalla, ja pohtia, voidaanko näiden valintojen perusteella päätellä jotakin kääntäjän toimintaa ohjaavista käännösnormeista. Aineiston sisällönerittelyssä käännösstrategioita on luokiteltu seitsemään kategoriaan, jotka ovat käännösvastine, translitterointi, luonnollistaminen, adaptaatio, yläkäsite, käännöslaina ja lisäys. Käännöksen ja lähtötekstin vertailussa nousi esille lukuisia kohtia, joissa käännöstä oli pyritty sovittamaan kohdekielen kirjallisuuden normeihin ja konventioihin. Kääntäjän käyttämissä käännösstrategioissa ei kuitenkaan näytä olevan selkeää ja säännönmukaista pyrkimystä kohti adekvaattista tai hyväksyttävää käännöstä, vaan kotouttavien ja vieraannuttavien käännösstrategioiden välillä näyttää vallitsevan tasapaino. Yksittäisten aiempien tapaustutkimusten rinnakkaisesta tarkastelusta nousi esille kääntämiseen liittyvien normien moniulotteisuus. Kun tuloksia peilaa aiempiin, yksittäisistä arabiannoksista tehtyihin tapaustutkimuksiin, käy ilmi, etteivät kulttuurisidonnaisten ilmausten kääntämiseen liittyvät normit ole täysin yksiselitteisiä. Kääntäjät näyttävät käyvän jatkuvaa vuoropuhelua ja neuvottelua sekä lähtötekstin että kohdeyleisön kanssa. Tämän tapaustutkimuksen pyrkimyksenä on lisätä ymmärrystä kohdeilmiön monimuotoisuudesta ja osoittaa aiheeseen liittyvän tutkimustiedon tarpeellisuuden, ajankohtaisuuden ja tärkeyden.
Now showing items 61-80 of 205