Browsing by master's degree program "Master's Programme in Social Research (SOSM)"
Now showing items 61-80 of 99
-
(2023)Tässä tutkielmassa on tutkittu aihemallinnuksen avulla, mitä sosiaalisen median alustoilla keskustellaan vastuulliseen vaatetukseen liittyen. Tutkielmassa on myös selvitetty, miten hyvin aihemallinnus sopii someaineiston analyysiin ja onko keskusteluissa havaittavissa muutokseen tähtääviä monitasoisia näkökulmia. Aiheiden tarkastelua varten monitasoisen muutoksen mallista (MLP) ja sosiaalisten käytäntöjen teoriasta (SPT) on rakennettu tulkinnallinen kehikko MLP-SPT, joka toimi tutkielman heuristisena työkaluna aihemallinnuksen aiheiden luokittelussa. Monitasoisen muutoksen mallin avulla voidaan tarkastella monimutkaista muodin systeemiä ja siinä ilmeneviä muutoksia. Sosiaalisten käytäntöjen teorian avulla voidaan tutkia miten ihmiset toteuttavat erilaisia rutinoituneita toimia arjessaan. Tässä tutkielmassa sosiaalisten käytäntöjen teoriasta on otettu huomioon riittävyyteen tähtäävät vaatetuskäytännöt. MLP-SPT-kehikon avulla on tutkittu miten ihmiset kommentoivat muodin järjestelmää, kritisoivat sitä ja puhuvat riittävyysorientoituneista käytännöistä. Kehikon avulla on myös tutkittu miten keskustelijat tuovat esiin muita monitasoisen muutoksen mallin tasoja, eli niche-tason innovaatioita ja ulkoiseen toimintaympäristöön liittyviä näkökulmia. Tutkielmassa aineistosta tehtiin 20 aiheen malli, josta 14 aihetta liittyi johonkin MLP-SPT-teoriakehikon osaan. Suurin osa aiheista käsitteli riittävyyteen tähtääviä vaatetuskäytäntöjä (6 aihetta). 3 aihetta käsitteli MLP:n järjestelmätasoa, 3 aihetta niche-tason innovaatioita ja 2 aihetta ulkoista toimintaympäristöä. Tulkintakehikko osoittautui hyväksi apuvälineeksi aiheiden tarkasteluun, ja kommentit käsittelivät monitasoisen muutoksen malliin ja käytäntöihin liittyviä sisältöjä. Etenkin kommentoijat kritisoivat muodin systeemiä ja siihen liittyviä epäkohtia, sekä puhuivat vaatteisiin liittyvistä ominaisuuksista. Aiheissa voitiin myös nähdä muutokseen tähtäävä näkökulma ja mallinnus toimi hyvin aineiston sisällön luokitteluun ja tiivistämiseen.
-
(2024)Petteri Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu päätös aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta elokuussa 2024. Lakkauttaminen on herättänyt laajaa julkista keskustelua. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan Petteri Orpon hallitusohjelman kirjausta aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta julkisen keskustelun näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksia aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta. Keskeistä tutkimuksessa on selvittää, miten päätös on heijastunut julkisuudessa käytävään keskusteluun, millaisia erilaisia teemoja aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta ilmenee sekä millaisia näkökulmia, argumentteja ja vaikutuksia mielipidekirjoitukset tuovat esiin aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineistoa on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysissä ilmeni kuusi teemaa: hyvinvointi, kehittyminen, työelämä, kohdentuminen, tulot ja tuen kehittäminen. Hyvinvointi-teeman mielipidekirjoitukset korostivat työn ja opiskelun yhteensovittamisen haasteita ja aikuiskoulutustuen roolia työkyvyn ylläpitäjänä ja mielenterveyden tukijana. Kehittyminen-teemassa korostettiin elinikäisen oppimisen merkitystä ja aikuiskoulutustuen roolia uusien urapolkujen mahdollistajana. Työelämä-teeman mielipidekirjoitukset käsittelivät työelämän murrosta ja tarvetta sopeutua muutoksiin sekä tuen merkitystä työelämässä pysymisen ja uramahdollisuuksien kannalta. Kohdentuminen-teemassa korostui tuen kohdentuminen ja sen ongelmallisuus erityisesti jo valmiiksi koulutettujen ja hyväosaisten osalta. Tulot-teeman mielipidekirjoituksissa tuen taloudelliset vaikutukset yksilöiden ja valtiontalouden näkökulmasta nostetaan esille. Tuen kehittäminen-teemassa esiteltiin erilaisia näkökulmia nykyisen järjestelmän parantamiseksi, jotta se vastaisi paremmin työelämän tarpeita. Tutkimus vahvistaa ymmärrystä aikuiskoulutustuen yhteiskunnallisesta asemasta Suomessa ja ilmentää, miten julkisessa keskustelussa aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta keskustellaan.
-
(2024)Tulevaisuuden työelämää leimaa jatkuva muutos ja siitä johtuva epävarmuus. Työura on aiemmin käsitetty lineaarisesti kulkevana, jolloin valmistumisen jälkeen on siirrytty töihin ja pysytty siellä mahdollisesti eläköitymiseen asti. Työelämä on kuitenkin muuttunut siten, että työllistyminen opintojen päätyttyä ei olekaan enää itsestään selvää. Lisääntyvässä määrin työelämäsiirtymässä korostuu yksilön vastuu. Helpottaakseen opiskelijoiden työelämäsiirtymää tarjoaa korkeakoulut erilaisia urapalveluita muun muassa uraohjausta. Tässä maisterintutkielmassa tutkin uraohjausta institutionaalisena vuorovaikutuksena. Institutionaalisia vuorovaikutustilanteita ohjaa tietyt roolit ja rakenteet. Uraohjauksessa pyritään tarjoamaan tukea ja apua yksilön työllistymishaasteisiin sekä työelämätaitoihin. Työelämän muutokset lisäävät tarvetta myös uraohjaustutkimukselle, jotta voitaisiin ymmärtää, milloin ohjaus on erityisen toimivaa. Keskityn tutkimaan uraohjaajien naurua ja kysyn, missä tilanteessa uraohjaajat nauravat ja mitä naurulla saadaan aikaan. Nauru on keskeinen vuorovaikutuskeino, jota voidaan hyödyntää monella tapaa vuorovaikutuksessa. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu naurun muun muassa auttavan käsittelemään epäselviä tai jännitteisiä tilanteita. Käytän tutkimusmenetelmänä etnometodologista keskustelunanalyysia, jonka avulla on mahdollista tutkia vuorovaikutuksen mikrorakenteita. Aineistoni sisältää 7 kotimaisen yliopiston urapalveluiden uraohjaustapaamista. Nämä tapaamiset on kuvattu 2020 vuoden aikana ja koronapandemian takia ne on toteutettu zoomissa. Tutkimusta ohjasivat seuraavat tutkimuskysymykset: 1. Millaisissa tilanteissa uraohjaaja nauraa? sekä 2. Mitä naurulla saadaan aikaan? Aineistosta oli tunnistettavissa useita erilaisia tilanteita, joissa uraohjaaja nauroi tai naurahti. Tulokset osoittivat naurun olevan monimerkityksellinen vuorovaikutuskeino. Uraohjaajat hyödynsivät sitä ohjauksissa korjaavana toimintana välttääkseen väärinkäsityksiä, preferoimattoman jälkijäsenen jälkeen sekä hauskojen tilanteiden yhteydessä. Naurun avulla uraohjaajat myös pyrkivät säilyttämään omaa ammatillista pätevyyttään.
-
(2024)Tutkielma tarkastelee empiirisesti sitä, miten koettu ryhmäsyrjintä ja muut kriminologisen yleisen paineteorian mukaiset paineen muodot ovat yhteydessä nuorisojengien jäsenyyteen ja nuorisorikollisuuteen. Koetun ryhmäsyrjinnän lisäksi tarkasteltavia paineen muotoja ovat taloudellinen paine, negatiiviset elämäntapahtumat ja rikoksen uhriksi joutuminen. Tutkielma vertailee nuorisojengien jäseniä muihin rikoksia tekeviin nuoriin. Näin tarkastellaan sitä, liittyykö rikoksia tekeviin nuorisojengien jäseniin erityisiä piirteitä sosiodemografisten tekijöiden, rikollisuuden laadun tai paineteoreettisten riskitekijöiden suhteen. Tutkielman aineisto on kansainvälisen nuorisorikollisuuskyselyn (ISRD-4) Suomen otos, joka kerättiin Helsingin ja Turun yläasteilla, lukioissa ja ammattikouluissa keväällä 2022. Analyyseissä käytetyn aineiston vastaajamäärä on 2 435 ja vastaajien iän keskiarvo 15,1 vuotta. Nuorisojengin määritelmänä käytetään kansainvälisesti suhteellisen laajasti tutkijoiden hyväksymää Eurogang-määritelmää, jonka lisäksi ylimääräisenä kriteerinä käytetään nuoren omaa rikosaktiivisuutta vastaushetkeä edeltäneen vuoden aikana. Näin määriteltynä rikoksen tehneitä nuorisojengien jäseniä on 4,5 prosenttia koko aineistosta. Menetelmänä tutkielmassa käytetään multinomiaalista logistista regressiota. Lisäksi eri tavalla rikosaktiivisten nuorten välisiä eroja taustatekijöiden, rikoskäyttäytymisen ja paineiden kokemisen suhteen tarkastellaan ristiintaulukointien avulla. Tutkielman tulosten perusteella nuorisojengien jäsenet eivät eroa tilastollisesti merkitsevästi muista rikoksia tehneistä nuorista iän, sukupuolijakauman, maahanmuuttajataustan, luokka-asteen tai paineiden kokemisen suhteen. Rikoskäyttäytymisen kohdalla nuorisojengien jäseniä erottaa muista rikosaktiivisista nuorista ensisijaisesti lievemmät omaisuusrikokset. Rikoksia tehneistä nuorisojengien jäsenistä useampi on syyllistynyt myymälävarkauksiin ja omaisuuden vahingoittamiseen verrattuna muihin rikoksia tehneisiin nuoriin. Mikään paineteoreettisista riskitekijöistä ei näyttäydy nuorisojengien jäsenille erityisenä muihin rikosaktiivisiin nuoriin verrattuna. Kun rikosaktiivisia nuoria verrataan lainkuuliaisiin nuoriin, koettujen paineiden yhteys rikosten tekemiseen ja nuorisojengiin kuulumiseen on pääsääntöisesti heikoin lieviä rikoksia tehneiden kohdalla, toisiksi voimakkain nuorisojengien jäsenten kohdalla ja voimakkain vakavia rikoksia tehneiden kohdalla. Koettu ryhmäsyrjintä ei ole tutkielman tulosten perusteella merkittävä riskitekijä nuorisojengien jäsenyydelle, vakaviin eikä lievempiin rikoksiin syyllistymiselle. Merkittävimpänä paineen muotona näyttäytyy sen sijaan rikoksen uhriksi joutuminen, jonka kokeneiden suhteellinen riski syyllistyä rikoksiin tai kuulua nuorisojengiin on suurempi kuin muilla nuorilla. Yhteys on tilastollisesti merkitsevä ja voimakkain tarkastelluista paineen muodoista. Tutkimuksissa tulee myös jatkossa enemmän verrata nuorisojengien jäseniä muihin rikosaktiivisiin nuoriin. Nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää tietää, poikkeavatko nuorisojengien jäsenet muista rikosaktiivisista nuorista. Näin voidaan paremmin arvioida sitä, missä määrin tarvitaan erityisiä nimenomaan nuorisojengien jäsenille suunniteltuja rikollisuutta ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Lisäksi on tarpeen pyrkiä muodostamaan yhteisiä ja entistä sensitiivisempiä määritelmiä erilaisille rikoksia tekeville ryhmille.
-
(2024)Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) yhteyttä myöhempään antisosiaalisuuteen ja rikoskäyttäytymiseen on tarkasteltu useissa tutkimuksissa. Aiemman tutkimustiedon perusteella ADHD lisää rikoskäyttäytymisen riskiä, mutta yhteyden taustalla vaikuttavat mekanismit ovat yhä epäselviä. ADHD-oireilulla saattaa olla itsenäinen rikoskäyttäytymisen riskiä lisäävä vaikutus, mutta yhteyttä voi myös selittää esimerkiksi samanaikainen käytöshäiriö tai muu liitännäissairastavuus, heikko akateeminen menestys tai sosioekonominen tausta. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan nuoruusiän ADHD-oireiden ja myöhemmän rikoskäyttäytymisen välisen yhteyden taustalla vaikuttavia selitysmalleja. Tutkielmassa pyritään selvittämään, millainen yhteys ADHD:n ja rikoskäyttäytymisen välillä on, ja miten yhteyteen vaikuttavat samanaikainen käytöshäiriö, sukupuoli, koulumenestys, vanhempien koulutustausta ja nuoruusiän humalahakuinen juominen sekä perhetausta. Tutkielman pääasiallinen teoreettinen viitekehys on biososiaalinen kriminologia, ja toissijaisia teoreettisia viitekehyksiä ovat itsekontrolliteoria ja elämänkaarikriminologia. Aineistona käytetään osaa suomalaisesta Kaksosten kehitys ja terveys -pitkittäistutkimuksesta (FinnTwin12). Tutkimuksessa seurattiin vuosina 1983–1987 syntyneiden suomalaisten kaksosten kehitystä ja tehtiin erityisesti terveyteen ja sairastavuuteen liittyviä mittauksia. Tutkielmassa selitettävänä muuttujana on keskimäärin 22-vuotiaiden kaksosten antisosiaalisen persoonallisuushäiriön oireisto, josta tarkastellaan lisäksi erikseen rikoskäyttäytymistä mittaavaa oiretta. Tärkeimmät selittävät muuttujat ovat 14-vuotiaiden kaksosten ADHD- ja käytöshäiriöoireilu. Kontrollimuuttujia ovat koulumenestys 14 vuoden iässä, humalahakuinen juominen 14 vuoden iässä, vanhempien koulutustausta ja sukupuoli. Tutkielman analyysimenetelminä käytetään Poisson-regressioanalyysia sekä multinomiaalista ja binääristä logistista regressioanalyysia. Lisäksi tehdään kaksosanalyyseja, joiden avulla pyritään tekemään päätelmiä siitä, missä määrin jaettu perhetausta ja perintötekijät selittävät yhteyksiä. Tulosten perusteella ADHD:llä on tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys antisosiaalisen persoonallisuuden oireisiin, mutta ei varsinaiseen rikoskäyttäytymiseen. Sen sijaan käytöshäiriöllä on positiivinen yhteys myös rikoskäyttäytymiseen. Kun kaksosanalyyseissa verrataan toisiinsa epäidenttisiä ja identtisiä kaksosia, havaitaan, että epäidenttisillä kaksosilla ADHD on tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä antisosiaalisuuden riskiin, mutta identtisillä kaksosilla tilastollinen merkitsevyys katoaa. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään, että ADHD-oireilu on positiivisessa yhteydessä antisosiaalisuuden riskiin lähinnä silloin, kun oireilu on vakavaa tai liittyy liitännäissairastavuuteen tai heikkoon koulumenestykseen. Kaksosanalyysien perusteella jaetulla perhetaustalla ja perimällä on vaikutusta yhteyteen. ADHD-oireilun itsenäistä vaikutusta ei voida kokonaan sulkea pois, mutta sen taustalla vaikuttaa todennäköisesti monimutkaisia mekanismeja, jotka vaikuttavat antisosiaalisuuden riskiin kumulatiivisesti.
-
(2024)Tässä maisterintutkielmassa on tutkittu, miten koronaviruspandemia on ilmennyt ja vaikuttanut työntekijöiden mukaan lastensuojelussa ja lapsiperheiden sosiaalityössä vuositasolla 2020–2023 aikana. Lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu oikeudenmukaisen kestävyysmurroksen asemaa ja edistämistä lastensuojelussa ja lapsiperheiden sosiaalityössä. Tutkielman aineisto on kerätty osana Lapin yliopiston Panda-tutkimushanketta. Aineistoa on kerätty kyselyn avulla vuosina 2020, 2021, 2022 ja 2023 ja se perustuu 489 lastensuojelun ja lapsiperheiden sosiaalityön työntekijöiden vastauksiin kyseisiltä vuosilta. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistoa on tutkittu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Aineiston analyysiä ohjaa Frank Geelsin (2002) kehittämä monitasoisen sosioteknisen muutoksen malli, joka kuvaa erilaisille järjestelmille ominaista muutosdynamiikkaa. Geelsin (2002) malli osoittautui toimivaksi tutkimuksen aineiston analyysissä, ja tulokset näin ollen vahvistavat Geelsin tutkimustuloksia laajoista yhteiskunnallisista murroksista. Geelsin mukaan kestävyysmurroksella tarkoitetaan systeemitason ilmiötä. Kyseessä on vaikutuksiltaan radikaali muutos järjestelmästä tai systeemistä toiseen. Kestävyysmurros vaatii toteutuakseen koko yhteiskunnan tahojen yhteistä, prosessimaista ja pitkäkestoista toimintaa. Jotta ihmiskunta ja nykyiset kulttuurit saadaan säilytettyä, kestävyysmurroksen toteuttaminen oikeudenmukaisesti on välttämätöntä. Tutkielman perusteella koronaviruspandemia edisti digitaalisuutta lastensuojelussa ja lapsiperheiden sosiaalityössä sekä loi osaltaan kestävyysyhteiskuntaa. Etätyön merkittävä lisääntyminen lisäsi työntekijöiden mukaan joustavuutta työntekoon ja säästi aikaa. Toisaalta se johti siihen, ettei asiakaslapsia tavattu riittävästi kasvokkain, mikä heikensi sosiaalista kestävyyttä. Sosiaalinen kestävyys ei ole erillään ympäristökysymyksistä, vaan se vaatii tuekseen ekologista kestävyyttä. Sosiaalityön tehtävänä onkin osallistua entistä kestävämmän yhteiskunnan luomiseen ekososiaalisen paradigman avulla.
-
(2024)Yksinäisyys on yleinen ja ajankohtainen ilmiö. Se määritellään yleisesti negatiiviseksi tilaksi, jossa yksilö kokee ihmissuhteidensa laadun tai määrän vajavaiseksi. Yksinäisten määrä on koko ajan nousussa ja asiaa käsitellään jatkuvasti mediassa ja poliittisissa keskusteluissa. Erilaisissa julkisissa keskusteluissa yksinäisyyden terveyshaitat ja liittyminen muihin ongelmiin ovat keskiössä, eikä muun kaltaista puhetta, varsinkaan suomeksi, juurikaan kuule. Yksinäisyyden ilmiö näyttäytyy tällöin hyvin yksipuolisena ja negatiivisena. Tutkielmani tarkoituksena on tutkia yksinäisyyden eri puhetavoissa saamia merkityksiä ja erityisesti yksinäisyyspuheessa rakentuvia myönteisempiä merkityksiä. Tarkastelen tässä tutkimuksessa yksinäisyyden kokijoiden kirjoituksia yksinäisyydestä keskittyen erilaisiin puhetapoihin, joita kirjoittajat käyttävät. Tarkastelen, millaista ilmiötä yksinäisyydestä rakennetaan näiden puhetapojen avulla. Tutkin myös, millaiseen positioon yksinäiset asettuvat kirjoitustensa kautta. Tutkielmani aineisto muodostuu Suomen Kirjallisuuden Seuran keräämistä vapaamuotoisista ”Yksinäinen—yhdessä ja erikseen 2020-2021”—yksinäisyyskirjoituksista. Tutkielmani pohjautuu sosiaalisen konstruktionismin ajatukseen todellisuuden ja tiedon rakentumisesta vuorovaikutuksessa kielenkäytön kautta. Teoreettinen viitekehykseni on kriittinen diskursiivinen psykologia, joka antaa tutkimukseeni tarvittavat työkalut puhetapojen ja positioiden tutkimiseen—tulkintarepertuaarit ja subjektipositiot. Tutkimukseni analyysissä tunnistin aineistostani neljä tulkintarepertuaaria: ulkopuolinen uhkaaja, sisäinen ominaisuus, työstettävä haaste sekä vapaus ja mahdollistaja. Ulkopuolisen uhkaajan ja sisäisen ominaisuuden repertuaarit rakensivat yksinäisyydestä negatiivisen kuvan, kun taas työstettävän haasteen repertuaarissa yksinäisyys rakentui sen tiedostetusta negatiivisuudesta huolimatta myönteisemmäksi. Vapauden ja mahdollistajan repertuaari puolestaan rakensi yksinäisyydestä myönteisimmän kuvan. Kustakin repertuaarista analysoin niiden tarjoamat subjektipositiot yksinäiselle. Ulkopuolisen uhkaajan repertuaari tarjosi yksinäiselle uhrin positiota. Sisäisen ominaisuuden repertuaari puolestaan asemoi yksinäisen ressukaksi. Työstettävän haasteen repertuaarissa yksinäisen oma toimijuus oli keskiössä, jolloin yksinäiselle mahdollistui aktiivisen työstäjän positio. Vapauden ja mahdollistajan repertuaarissa yksinäiselle taas tarjottiin ylpeän toimijan positiota. Tutkimukseni keskeisin tulos on yksinäisyyden rakentuminen tässä kontekstissa monimerkitykselliseksi ilmiöksi, joka näyttäytyy aineistossani sekä myönteisenä että negatiivisena riippuen siitä, kuinka paljon toimijuutta repertuaari mahdollisti yksinäiselle. Tällöin valtamedian esittämä hyvin negatiivinen yksinäisyyskuva ei täysin vastaa aineistooni kirjottaneiden henkilöiden rakentamaa kuvaa yksinäisyydestä. Yksinäisyyden myönteisyys on määritelmällisesti ristiriitainen, eikä suomen kielessä oikein ole sopivaa termiä tälle ilmiölle. Jatkossa olisikin mielekästä tutkia yksinäisyyden myönteisiä puolia myös muissa konteksteissa ja näin tuoda ilmiötä enemmän esiin. Tutkimustieto sekä aktiivinen keskustelu ilmiöiden eri puolista voisi lisätä ymmärrystä yksinäisyyden erilaisista merkityksistä.
-
(2023)Toisin kuin monissa muissa länsimaissa, Suomessa syntyvyys oli pitkään korkeaa ja vakaata kokonaishedelmällisyysluvun ollessa noin 1,8 lasta. Kokonaishedelmällisyysluku kääntyi kuitenkin jyrkkään laskuun vuodesta 2010 alkaen. Syntyvyyden vähentymisen taustalla vaikuttaa erityisesti ensimmäisen lapsen saamisen lykkääntyminen ja lapsettomien määrän kasvaminen. Syntyvyyden ollessa matalaa ihannelapsiluku on kuitenkin verrattain korkeaa. Tällöin puhutaankin hedelmällisyyskuilusta, jolloin ihmisten toiveet ja toteutus lastensaamisen suhteen eivät kohtaa. Aiemman tutkimuksen perusteella parisuhteessa oleminen ja korkea sosioekonominen asema nostavat sekä toteutunutta lapsilukua että ihannelapsilukua. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on ymmärtää paremmin ihannelapsiluvun taustalla vaikuttavia tekijöitä, joiden avulla voisi olla mahdollista nostaa syntyvyyttä sekä tukea toivotun lapsiluvun saavuttamista. Erityisenä mielenkiinnon kohteenani on tutkia, miten parisuhteessa oleminen on yhteydessä ihannelapsilukuun, ja voisiko sosioekonominen asema täsmentää parisuhteessa olemisen ja ihannelapsiluvun välistä potentiaalista yhteyttä. Aineistona käytän elokuussa 2022 kerätyn Perhebarometrin internet-kyselyaineistoa, ja poistettuani tyhjät vastaukset tarvittavien muuttujien kohdalta käyttämässäni aineistossa oli 1826 vastaajaa. Keskeisimmät muuttujat ovat ihannelapsiluku, parisuhdestatus, koulutusaste, tulojen riittävyys ja ammattiasema. Lisäksi vakioin iän, oman lapsiluvun ja asuinpaikan. Analyysimenetelmänä käytän Poisson-regressiota. Sosioekonomisen aseman potentiaalista moderoivaa vaikutusta tutkin interaktiomalleilla. Toteutan analyysit erikseen naisille ja miehille. Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että parisuhteessa oleminen on tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä ihannelapsilukuun sekä naisilla että miehillä siten, että ilman parisuhdetta olevien ihannelapsiluku on pienempi verrattuna parisuhteessa oleviin. Tämä yhteys kuitenkin häviää silloin, kun taustamuuttujat (ikä, oma lapsiluku, asuinalue) ja sosioekonominen asema kontrolloidaan. Interaktiomallien perusteella mikään sosioekonomisen aseman ulottuvuus ei tilastollisesti merkitsevästi täsmennä parisuhteessa olemisen ja ihannelapsiluvun välistä yhteyttä. Tutkimus lisäsi tietoa ihannelapsiluvun taustalla vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ihannelapsiluku ei ole samalla tavalla sosiaalisesti jakautunut kuin syntyvyys: siinä missä parisuhteessa oleminen sekä korkea sosioekonominen asema nostavat toteutunutta lapsilukua, taustamuuttujien vakioimisen jälkeen ihannelapsiluvun suhteen ei havaita samanlaista yhteyttä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ilman parisuhdetta olevat ja matalaan sosioekonomiseen asemaan kuuluvat kyllä toivovat yhtä paljon lapsia kuin parisuhteessa olevat ja korkeaan sosioekonomiseen asemaan kuuluvat, mutta he silti saavat niitä vähemmän. Näin ollen hedelmällisyyskuilu ilmentää syntyvyyteen liittyvää eriarvoisuutta. Koska kumppanin puuttuminen on kenties suurin syy sille, ettei oma ihannelapsiluku toteudu, ja koska ilman parisuhdetta eläminen on tyypillistä nimenomaan matalaan sosioekonomiseen asemaan kuuluville, voisi eriarvoisuuden vähentäminen olla keskeinen tekijä hedelmällisyyskuilun kaventamiseksi ja syntyvyyden nostamiseksi.
-
(2024)Tämä maisterintutkielma on laadullinen tutkimus, jossa tarkastellaan millaisena parisuhteessa tapahtuva taloudellinen väkivalta näyttäytyy verkkokeskusteluissa. Taloudellinen väkivalta on parisuhdeväkivallan muodoista vähemmän näkyvä muoto eikä ilmiöstä ole vielä toistaiseksi riittävän laaja-alaista kansallista tutkimusta. Analyysin myötä aineistoa on jäsennetty neljän teeman kautta. Tarkastelin minkä verkkokeskustelijat mieltävät taloudelliseksi väkivallaksi, miten taloudelliseen väkivaltaa suhtaudutaan ja millaisia syitä sille esitetään, miten sukupuoli näkyy aineistossa sekä millaisena taloudellisen väkivallan uhrien eroprosessit näyttäytyvät ja miten palvelujärjestelmä näyttäytyy osana eroprosessia. Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä taloudellista väkivaltaa parisuhteessa käsittelevästä anonyymistä verkkokeskustelusta, jotka on käyty vauva.fi -keskustelufoorumilla vuosina 2019–2023. Tutkielmassa lähestytään parisuhteessa tapahtuvaa taloudellista väkivaltaa sukupuolistuneena ja yhteiskunnallisena ongelmana. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jossa on hyödynnetty myös diskurssin käsitettä. Tutkielman tulokset osoittavat, että verkkokeskustelijoiden suhtautuminen taloudelliseen väkivaltaan parisuhteessa oli kahtiajakautunutta: taloudellinen väkivalta miellettiin sekä tekijän vallankäyttönä uhriin että pariskunnan välisenä vuorovaikutusongelmana. Taloudellisen väkivallan tekemiseen ja kokemiseen liittyviä selityksiä tarkasteltaessa määritin kolme päädiskurssia: valtadiskurssi, kontrolloimattomuusdiskurssi ja syyllisyysdiskurssi. Itse taloudellista väkivaltaa kokemattomat keskustelijat liittivät taloudellisen väkivallan uhreja enemmän vastuuta niin väkivallan kokemiseen kuin väkivallan tekemiseen. Väkivallan sukupuolistuneisuus tuli esiin aineistossa, sillä valtaosa taloudellisen väkivallan uhreista oli naisia ja väkivallan tekijät pääosin miehiä. Miesuhrit eivät saaneet naisuhrien tapaan varauksetonta empatiaa ja mieheen mahdollisen taloudellisen väkivallan uhrina liitettiin kommentoinnissa poikkeuksetta uhrin vastuu väkivallan uhriksi joutumisesta. Eropäätös näyttäytyi uhrien kertomuksissa vaiheena, johon liittyy pitkää harkintaa eron eduista ja haitoista sekä arviota eron seurauksista. Taloudellisesti väkivaltaisen parisuhteen eroa tarkasteltaessa tuli esiin velat, joista selviytyminen pelotti ja vaikutti hidastaneen usean uhrin eropäätöksen tekemistä. Uhrien kertomukset tekivät näkyväksi parisuhdeväkivallalle tyypillisesti sen, että uhrit jäivät yksin selviytymään.
-
(2024)Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää sosiaalihuoltolain mukaisen perhesosiaalityöntekijöiden näkemyksiä asiakasmitoituksesta. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Mitä näkemyksiä perhesosiaalityön sosiaalityöntekijöillä on asiakasmitoituksesta? 2) Miten he kokevat asiakasmäärien vaikuttavan heidän työhönsä? Lastensuojelun avohuoltoon tuli asiakasmitoituslaki voimaan vuonna 2022, jonka jälkeen perhesosiaalityön asiakaskunnassa ja asiakasmäärissä tapahtui muutos. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan sosiaalityöntekijät kokevat, että ovi lastensuojelun avohuoltoon on kaventunut eli kriteerit lastensuojelun avohuollon asiakkaaksi pääsyyn ovat tiukentuneet, ja siksi asiakasmäärät perhesosiaalityössä kasvoivat. Tutkielma on laadullinen ja aineistokeruu tehtiin Microsoft Forms-kyselylomakkeen avulla sosiaalityön uraverkostoryhmässä, Facebookin sosiaalisessa mediassa. Kyselylomakkeeseen vastasi 38 sosiaalityöntekijää ympäri Suomen. Aineiston avoimet vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Analyysi tuotti kaksi pääteemaa, jotka ovat organisaatiotason tekijät ja sisällöllinen ulottuvuus. Sisällöllisessä pääteemassa vastaajat arvioivat, että perhesosiaalityössä on liian korkeat asiakasmäärät, mikä heidän mielestään vaikuttaa kielteisesti sekä työntekijöiden että asiakkaiden kokemukseen ja perhesosiaalityön työympäristöön. Sosiaalityöntekijät raportoivat stressistä, uupumuksesta ja sosiaalityön laadun heikkenemisestä korkeiden asiakasmäärien vuoksi. Vastanneet sosiaalityöntekijät ilmaisivat voimakasta turhautumista ja riittämättömyyden tunnetta. Heidän mukaansa laadukkaan palvelun ylläpitäminen ja eettisesti kestävän sosiaalityön toteuttaminen perhesosiaalityössä nykyisillä asiakasmäärillä on hankalaa. Organisaatiotasolla korkeat asiakasmäärät aiheuttavat resurssien epätarkoituksenmukaista kohdistumista ja ylimääräisiä kustannuksia muun muassa sairauspoissaoloista johtuen. Tulosten perusteella voidaan esittää, että asiakasmitoitus on oleellinen osa perhesosiaalityön järjestelyjä, mutta se ei voi olla työn lähtökohta. Asiakasmäärien haitallisten vaikutusten vähentämiseksi tulee sosiaalityön resursseja voida kohdentaa ennaltaehkäisevään työhön ja myös vahvistaa perhesosiaalityön esihenkilöiden tukea työntekijöille. Tutkimuksen tuottamat pääteemat tukevat aikaisempaa tutkimusta aiheesta Suomesta ja ulkomailta. Voidaan todeta, että on tärkeää jatkaa tutkimusta ja kehittämistyötä asiakasmitoituksen osalta ja erityisesti tarkastella, miten asiakasmitoitus vaikuttaa työn laatuun ja asiakkaisiin, jotta voitaisiin jatkossa varmistaa tehokas ja laadukas sosiaalityö kaikilla tasoilla. Tarvitaan konkreettisia toimia resurssien kohdentamisen ja työympäristön kehittämisen suhteen, jotta voidaan vastata korkeiden asiakasmäärien tuomiin haasteisiin.
-
(2023)Palveluverkoston järjestäminen on yksi yhteiskuntapolitiikan toimeenpanon keinoja, joilla voidaan vastata muun muassa kustannusten nousuun, tasa-arvoisten palvelujen saatavuuteen, innovaatioiden edistämiseen sekä elinkeinopoliittisiin tavoitteisiin. New public managementin kaltainen malli on ohjannut julkisen sektorin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen kohti markkinaorientoitunutta mallia, jossa palvelun tilaaja ja tuottaja on erotettu toisistaan. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä pienillä- ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yritykset) on merkittävä rooli. Aiemman tutkimuksen pohjalta on huomattavissa, että pk-yritysten osallistuminen kilpailutuksiin ei ole ongelmatonta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaiset tekijät vaikuttavat pk-yrityksien osallistumiseen sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailutuksiin. Lisäksi tavoitteena on nostaa esiin konkreettisia toimia, joilla kilpailutukseen pääsyä voidaan edistää. Tapausesimerkkinä tutkielmassa toimii Päijät-Hämeen hyvinvointialue. Aineisto muodostuu neljästä pk-yrityksen edustajalle tehdystä haastattelusta. Haastateltavat edustavat Päijät-Hämeen maakunnan alueen pk-yrityksiä. Analyysi on tehty kvalitatiivista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkielman tulokset osoittavat, että hyvinvointialueen kilpailutuksissa keskeisimmät haasteet osallistumiseen pohjautuivat hankintaprosessin eri vaiheisiin, pk-yritysten rooliin ja vaikutusvaltaan, yhteistyöhön sekä viestinnällisiin haasteisiin. Kilpailutukseen pääsyn edistämiseksi nähtiin tärkeänä avoimen ja tasapuolisen kumppanuuden edistäminen, hankintaprosessin yksinkertaistaminen sekä selkeään ja ennakoivaan viestintään panostaminen. Yhteiskunnallisella tasolla hankintayksiköiden yhteistyön lisääminen sekä valvovan viranomaisen toiminnassa erikokoisten yritysten erityisyyden huomioiminen koettiin pk-yritysten aseman edistämiseksi tärkeänä. Pk-yritysten asemaa julkisissa hankinnoissa on tutkittu jo varhain. Vasta aloittaneiden hyvinvointialueiden kilpailutuksia ei ole tutkittu juuri lainkaan. Tutkielman tulokset vastaavat aiempaa tutkimusta pk-yritysten aseman edistämisestä yleisesti julkisissa hankinnoissa.
-
(2024)Tutkielman aiheena on sosiaalityöntekijöiden poliittinen vaikuttaminen mielipidekirjoitusten kautta vuoden 2023 rasismikeskustelun aikaan. Rakenteellisen sosiaalityön tavoitteena on yhteiskunnallisen muutoksen edistäminen, jonka yhdeksi menetelmäksi lukeutuu mielipidekirjoitusten kirjoittaminen vaikuttamisen välineenä. Suomessa vuoden 2023 keväällä aloittanut oikeistohallitus päätyi useisiin rasismikohuihin jo ensimmäisten kuukausiensa aikana. Tarkastelen tutkielmassani sitä, mitä poliittisia kannanottoja sosiaalityöntekijät ja muut kirjoittajat esittävät mielipidekirjoituksissa yhteiskunnassa käytyyn rasismikeskusteluun liittyen. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, edistävätkö tai mukailevatko sosiaalityöntekijöiden mielipidekirjoituksissa esittämät kannanotot rakenteellista, poliittista tai antirasistista sosiaalityötä tai edistävätkö ne sosiaalityön tehtävää. Tutkielma perustuu käsitykseen poliittisuuden läsnäolosta kaikessa sosiaalityön tekemisessä ja tekemättä jättämisessä. Tutkielman teoreettinen kenttä rakentuu rakenteellisen, poliittisen ja antirasistisen sosiaalityön teorioiden ympärille. Osoitan tutkielmassani kuinka rakenteellisen sosiaalityön tavoite vaikuttavan yhteiskunnallisen muutoksen edistämiseksi hyötyisi poliittisesta ja antirasistisesta sosiaalityöstä. Tutkielman aineistona ovat vuoden 2023 tammikuun ja syyskuun välillä seitsemässä eri maakunta- ja sanomalehdessä julkaistut 34 mielipidekirjoitusta. Kymmenen näistä mielipidekirjoituksista on sosiaalityöntekijöiden tai sosiaalityön tutkijoiden kirjoittamia. Aineiston analyysimenetelmänä käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistolähtöisen ajattelun ja teoreettisten mallien vuoropuhelun avulla tuon esiin uusia merkityksiä sosiaalityöntekijöiden poliittisesta tietoisuudesta mielipidekirjoituksissa. Sosiaalityön lainsäädäntö velvoittaa sosiaalityöntekijöiltä rakenteellista sosiaalityötä, jota sosiaalityöntekijät toteuttavat tutkielmani tulosten mukaan esimerkiksi mielipidekirjoitusten kautta julkiseen keskusteluun osallistumalla. Analyysin tulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijöiden kirjoittamista mielipidekirjoituksista nousee esiin poliittisen tietoisuuden taso. Mielipidekirjoituksissa esitetään poliittisen ja antirasistisen sosiaalityön mukaisia vaatimuksia, kehitysehdotuksia, kritiikkiä ja vastuuttamista. Sosiaalityöntekijät politisoivat yhteiskunnan ilmiöitä ja päättäjien puhetta sekä korostavat päättäjien roolia esimerkiksi rasistisen puhetavan normalisoinnissa yhteiskunnassa vuoden 2023 rasismikohujen aikaan. Tutkielman teon aikana todistin yhteiskunnan kiristyvän tilanteen useita eri sosiaalityön asiakasryhmiä kohtaan muun muassa hallituksen toteuttamien leikkausten muodossa. Hallitus toteuttaa vuonna 2024 leikkauksia yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville ihmisryhmille, kuten yksinhuoltajille, lapsiperheille, turvapaikanhakijoille ja maahan muuttaneille. Samaan aikaan hallitus on heikentämässä sosiaalityön asemaa esittämällä leikkauksia lakisääteiseen sosiaalihuoltoon sekä muutoksia sosiaalihuollon ammattilainsäädäntöön. Näin ollen sosiaalityöllä tulee jatkossa olemaan yhä tärkeämpi rooli poliittisen vaikuttamisen harjoittamisessa ja rakenteellisen sosiaalityön edistämisessä.
-
(2024)Port-cities and ports are globally in transition due to urbanisation, which as one of today’s complex challenges brings questions of the production of urban spatiality, urban identity, and the culture of governance to the strategic development of cities. In port-cities, founded as and around port functions, strategic urban development focuses often on the use of port areas, neglecting or sidelining the port’s value as part of the current and past urban heritage. By exploring strategies and urban plans as narratives, this master's thesis examines port-related spatial representations in port-cities, and how the port as an urban actor is either valued and legitimised, or excluded and stigmatised in the strategic discourse of the port-cities. Utilising Foucauldian discourse analysis, this thesis asks what kind of value ports have in the spatiality of the port-cities, how the value is presented in the discourse, what kind of arguments are made and what is the nature of the dialogue between the port and city in the discourse. The values can be presented and manifested by acknowledging the port as an urban actor, legitimising the port functions, and by giving appreciation and prestige to the current and past port-related heritage such as tangible objects and intangible references and meanings. Studies show that there are several ways to approach ports in port-cities, and that the approach can be reflected in the culture of the governance in the port-cities, in the social practises and relations between the city and the port, and in the symbolic representations of the port within the strategic and planning narratives. The specific objective of this thesis is to bring diversity and understanding to the discussion of spatial production and how various spatial layers can be utilised in the construction of urban narratives, and how the port-related discourses are both structured and structuring. The qualitative research material was collected from two port-cities, Helsinki and Rotterdam, and the material is openly available on the Internet. The primary material consists of politically approved city strategies, urban spatial plans, and port strategies from 2016 to 2023. The discursive contextualising was done by utilising previous research and the theory of Foucauldian discourse analysis. The results of the study show that the construction of the discourse follows two temporally recognisable patterns, which both affect the legitimacy of the port heritage: that of a transforming urban identity, and that of an identity continuum. The pattern is identifiable in three inter-connected discourses, which are the discourse of power and governance, the discourse of urban identity and the discourse of port-related symbolic representations. The discourse of power and governance constructs a picture of the governing of the urban sphere in the port-cities, and is reflected in the discourse of urban identity, which shows the temporal pattern of the identity narrative, and finally, the discourse of port-related symbolic representations, which finds references in the culture of governance and the identity discourses. This thesis shows that urban values are not mutually exclusive, and that the production of sustainable urban spatiality has value when it is place-related and locally acknowledged and legitimated, and when the values are structured into the strategic urban narratives.
-
(2024)Nuorten tekemät rikokset ylittivät uutiskynnyksen kiihtyvällä tahdilla vuodesta 2020 lähtien. Yhteiskunnallisesti nuoruuteen suhtautuminen on ongelmakeskeistä ja kaikki nuorten normeja rikkova käyttäytyminen nähdään uhkana yhteiskuntarauhalle. Nuorisorikollisuuden katsotaan herättävän aivan poikkeuksellisen vahvoja moraalitunteita aikuisissa. Nuoruus on kuitenkin ihmiselämässä kaikkein rikosaktiivisin ajanjakso ja aivan normaaliinkin nuoruuteen voivat kuulua lievät rikokset. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on uutisartikkeleiden sisältöjä analysoiden nostaa esiin, millaista kuvaa uutisartikkeleiden diskursseilla rakennetaan rikoksia tekevistä nuorista sekä paikantaa, millaista todellisuutta nämä diskurssit rakentavat. Aineistona toimivat uutisartikkelit sekä pääkirjoitukset Helsingin Sanomissa 1.1.2020-31.12.2023, joissa käsitellään nuorisorikollisuutta. Aineisto on analysoitu kriittisen diskurssianalyysin avulla ja tutkimuksen tietoteoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Aineistosta paikansin neljä diskurssia, jotka ovat: nuoret ryhmätoimijoina, maahanmuuttajataustaiset nuoret, nuoret interventioiden kohteena ja väkivaltaiset nuoret. Tutkielman johtopäätös on, että Helsingin Sanomien uutisartikkeleista piirtyvä kuva nuoruuden tilasta on huolikeskeinen ja yksipuolinen.
-
(2024)Maisterintutkielmassa tarkastelen, miten ruokaan kytkeytyt köyhyyden kokemukset näkyvät läheis- ja sosiaalisissa suhteissa. Tarkastelussani nostan esille ruokaan liittyviä kultturisia, yhteiskunnallisia ja sosiaalisia näkökulmia. Tutkielmani teoreettisena taustana toimii köyhyyden teoreettinen määrittely. Ruokaan kytkeytyneen köyhyyden tutkiminen on kiinnostavaa, koska ruoka on konkreettinen ja arkipäiväinen asia ja ruokaan sekä köyhyyteen liittyy paljon yhteiskunnallista pohdintaa ja poliittista päätöksentekoa. Tutkielmassa tuon esille Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun 2019:n osallistuneiden kirjoittajien esittämät ruokaan liittyvät ajatukset ja pohdinnat. Tutkimukseni aineisto koostuu 70:stä kirjoituskilpailuun lähetetystä kirjoituksesta. Tutkimusotteeni on laadullinen ja aineistoa olen analysoinut aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman tulokset osoittavat, että ruokaan liittyi erilaisia ruoka-avun ulottuvuuksia, jotka näyttäytyivät läheisten tarjoamana apua sekä yhteiskunnallisten että vapaaehtoisten toimijoiden tarjoamana apuna. Annettuun ruoka-apuun liittyi ristiriitaisia ajatuksia ja toiveita. Yhtäältä pohdinnoissa tuotiin esille huolenpitoon ja välittämiseen liityviä näkökulmia että toisaalta pettymyksiä. Myös taloudellisen väkivallan ulottuvuudet näkyivät kirjoituksissa. Tutkielman tuloksena on se, että köyhyyden vaikutukset kaventavat yksilöiden mahdollisuuksia ruokaan liittyvään sosiaaliseen osallisuuteen. Köyhyyttä kokevilla yksilöillä on rajalliset mahdollisuudet osallistua ruokakulttuuriin ja sen tarjoamiin sosiaalisen osallisuuden mahdollisuuksiin. Köyhyyden kontekstissa ruokaan ja ruuanhankintaan liittyy häpeää sekä syyllisyyden ja nöyryytyksen kokemuksia, jotka nousevat esille sosiaalisissa kohtaamisissa. Tutkielma nostaa esille, että läheis- ja sosiaalisiin suhteisiin kytkeytyy osallisuuteen ja vastavuoroisuuteen liittyviä odotuksia. Näihin odotuksiin vastaaminen tulisi ottaa huomioon pohdittaessa esimerkiksi ruoka-apua. Toisaalta tutkielman osoittaa, että ruokaa liittyvissä kohtaamisissa voi esiintyä häpeän syyllisyyden ja nöyryytyksen kokemuksia. Läheis- ja sosiaalissa suhteissa sekä yhteiskunnallisessa toiminnassa tulisi toimia niin, ettei yksilölle muodostuisi näitä kokemuksia.
-
(2024)Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen sosiaalihuollon asiakkaiden kategorisaatiota rakenteellisen sosiaalityön toimintamalleihin kuuluvan sosiaalisen raportoinnin kontekstissa. Tutkielma tuottaa uutta tietoa toistaiseksi vähän tutkituista rakenteellisen sosiaalityön sisällöistä. Tutkielman aineisto koostui Varsinais-Suomen alueella vuosina 2019–2022 kerätyistä, sosiaalialan ammattilaisten tuottamista sosiaalisista raporteista. Sosiaalisen raportoinnin avulla kerätään tietoa sosiaalityön asiakastyössä esiin nousevista ilmiöistä ja raportteja hyödynnetään sekä alueellisessa kehittämisessä että valtakunnallisessa vaikuttamistyössä. Tutkielman analyysimenetelmänä toimi kategoria-analyysi. Kategoria-analyysi on Harvey Sacksin alun perin kehittämään jäsenkategoria-analyysiin pohjautuva analyysimenetelmä, joka kohdistuu ihmisten, asioiden ja ilmiöiden luokitteluun. Kategoria-analyysin keskiössä ovat arkisen kanssakäymisen, kulttuurin ja moraalin yhteenliittymät. Käsitys todellisuudesta kielellisen toiminnan seurauksena rakentuvana kokonaisuutena liittää tutkimukseni sosiaalisen konstruktionismin tutkimusperinteeseen. Analyysissäni olen tunnistanut raporteista seitsemän asiakaskategoriaa, jotka ovat palvelujärjestelmän armoilla oleva asiakas, ongelmainen asiakas, aktiivinen asiakas, puolustettu asiakas, tarvitseva asiakas, toiminnan kohteena oleva asiakas sekä osallistuva asiakas. Rakenteellisen sosiaalityön ydintä on ymmärrys siitä, että sosiaalityössä kohdatuilla ilmiöillä on perusta yhteiskunnallista eriarvoisuutta tuottavissa ja uusintavissa rakenteissa. Analyysini perusteella tämä rakenteellisen sosiaalityön ydinajatus ei ole kaikissa raporteissa läsnä, vaan asiakkaiden kategorioita rakennetaan osin sisäsyntyisten ongelmien kuvauksena. Rakenteellisen sosiaalityön tekstien tutkimus on jatkossakin tarpeen, sillä niillä on merkittävää valtaa sosiaalityön asiakastodellisuuden viestimisessä sekä palvelujärjestelmän sisällä että laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa.
-
(2024)Tämä maisteritutkielma tarkastelee 15–17-vuotiaiden tyttöjen mielen hyvinvointia. Tyttöjen heikentynyt mielen hyvinvointi on viime vuosina noussut huolestuttavana ilmiönä esille eri tutkimuksissa ja selvityksissä. Syitä heikentyneeseen mielen hyvinvointiin on etsitty niin sosiaalisesta mediasta, yhteiskunnan tuomista paineista kuin tyttöjen itsensä asettamista korkeista vaatimuksista. Tutkielma keskittyy tyttöihin jättäen ulkopuolelle pojaksi tai muun sukupuoliksesi itsensä määrittelevät henkilöt. Näin ollen tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä kaikkiin samanikäisiin nuoriin. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisista syistä 15–17-vuotiaat tytöt ovat hakeutuneet Sekasin Kollektiivin koordinoimassa Sekasin-chatissa käytyihin keskusteluihin. Toinen tutkimuskysymys käsittelee tyttöjen itsensä esiin nostamia esteitä avun hakemisessa ammattilaisilta. Tarkastelen avun saannin esteitä institutionaalisen ja sosiaalisen luottamuksen kautta. Tutkielman aineisto koostuu digitaalisella Sekasin-chat keskustelualustalla käydyistä tyttöjen ja päivystäjinä toimivien aikuisten välisistä, anonyymeista keskusteluista. Tutkimusaineisto koostuu 181 keskustelusta, jotka oli käyty alkuvuodesta 2023. Ensimmäistä tutkimuskysymystä varten analysoin keskusteluja määrällisellä analyysilla saadakseni tietoa, miksi tytöt ovat hakeutuneet Sekasin-chattiin. Määrällinen analyysi antaa taustatietoa aineiston sisällöstä. Toisen tutkimuskysymykseen kohdalla analysoin tyttöjen esiin nostamia esteitä avun saannissa ammattilaisilta. Tässä olen analysoinut 38 keskustelua sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että tyttöjen yleisimmin esiin nousseet syyt hakeutua Sekasin-chattiin olivat ahdistuneisuus, itsetuhoisuus, heikko itsetunto ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat. Anonyymi ja virka-ajan jälkeen auki oleva keskustelupalsta mahdollisti tytöille tavan keskustella ja saada tukea silloin, kun he kokivat siihen eniten tarvetta. Jaottelin tyttöjen esiin nostamia esteitä avun hakemisessa institutionaalisen ja sosiaalisen luottamuksen näkökulmasta. Esteet kohdistuivat tyttöjen lähipalveluihin ja arjessa saatavaan tukeen. Avun hakemisen esteitä olivat muun muassa ammattilaisten saatavuus, yhteydenotto, perhesuhteisiin liittyvät tekijät sekä negatiiviset aikaisemmat kokemukset. Institutionaalisen ja sosiaalisen luottamuksen näkökulmasta on keskeistä, että nuorille syntyy jo varhain kokemus siitä, että yhteiskunnan tarjoamien palveluiden kautta on mahdollista saada apua, ja tytöt eivät jää yksin pahan olonsa kanssa.
-
(2024)Tämä maisterintutkielma tarkastelee sosiaalisen median positiivisia mielenterveysvaikutuksia 18–29-vuotiaiden nuorten elämässä. Sosiaalisen median ja nuorten mielenterveyden kytköksiä on tutkittu aiemmin ensisijaisesti haittanäkökulma edellä ja tilastollisin menetelmin. Tutkimus pyrkii tuomaan sosiaalisen median ja mielenterveyden tutkimukseen näkyville nuorten omia näkemyksiä ja kokemuksia sosiaalisesta mediasta ja sen suhteesta mielenterveyteen. Aihetta tarkastellaan sosiologisen pääoma-ajattelun kautta. Tutkimus etsiikin kysymystä siihen minkälaista mielenterveyspääomaa nuoret rakentavat sosiaalisen median kautta. Lisäksi kiinnostus kohdistuu siihen minkälaista roolia sosiaalinen, kulttuurinen ja emotionaalinen pääoma näyttelevät mielenterveyspääoman sisällä. Tutkimuksen aineisto on luonteeltaan laadullinen ja koostuu viidestätoista 18–29-vuotiaan nuoren kanssa tehdystä teemahaastattelusta, jotka toteutettiin vuoden 2023 alkukesän aikana. Nuoret ovat kaikki naisoletettuja ja suurin osa korkeakouluopiskelijoita. Heidät rekrytoitiin yliopistojen sähköpostilistojen sekä mielenterveysaiheisten Jodel-keskustelukanavien kautta. Haastatteluun osallistuneista nuorista isolla osalla oli myös omia kokemuksia mielenterveyshaasteista mutta tämä ei ollut kriteerinä haastatteluun osallistumiselle. Haastatteluun etsittiin nuoria, joilla oli kokemusta sosiaalisen median mielenterveysaiheisten sisältöjen kuluttamisesta. Aineistoin analysointiin hyödynnettiin abduktiivista temaattista sisällönanalyysia. Aineistolähtöinen osuus suoritettiin analyysin alkuvaiheessa, jonka jälkeen mukaan kytkettiin teoriapohjainen näkökulma mielenterveyspääoman käsitteen myötä. Tutkimus osoitti, että nuoret rakentavat mielenterveyspääomaansa niin sosiaalisten, kulttuuristen kuin emotionaalistenkin resurssien myötä. Sosiaalista pääomaa rakennettiin erityisesti vertaistuellisen toiminnan kautta pienemmissä ryhmissä tai laajemmilla keskustelualustoilla. Vertaistuesta tunnistettiin myös passiivinen ja aktiivinen ulottuvuus, jotka molemmat toimivat nuorille erilaisissa tilanteissa mielenterveyttä tukevina tapoina olla vuorovaikutuksessa vertaisten kanssa. Kulttuurinen pääoma rakentui erilaisista mielenterveyteen liittyvien taitojen ja tietojen vahvistumisesta ja oppimisesta. Näitä resursseja saatiin niin vertaisilta kuin mielenterveysalan ammattilaisiltakin. Emotionaalisen pääoman rakentumisen rooli tunnistettiin mielenterveyspääoman sisällä usein yhteydessä sosiaaliseen pääomaan ja sen rooli jäikin sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman vierellä pienemmäksi. Lisäksi aineisto toi esille mielenterveyspääomaan kytkeytyvän yhteiskunnallisen ulottuvuuden, jonka kautta nuoret pohtivat omaa asemaansa ja mielenterveyshaasteitaan suhteessa rakenteellisiin ja laajempiin yhteiskunnallisiin tekijöihin sekä mielenterveyspääoman rakentamiseen. Tutkimus osoitti, että nuoret toimivat sosiaalisessa mediassa aktiivisina toimijoina, jotka rakentavat vertaistensa kanssa yhdessä toimien mielenterveyspääomaa, joka vahvistaa heidän henkilökohtaisen mielenterveydentilansa lisäksi myös heidän yhteiskunnallista toimijuuttaan ja asemaansa.
-
(2024)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan koronapandemian aiheuttamaa sosiaalista velkaa ja sen käsittelyä sosiaalipalveluita koskevassa julkisessa keskustelussa. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosiaalisen velan käsitettä sekä kestävän hyvinvoinnin teoriaa, joka on kehitetty Allardtin hyvinvointiteoriaa soveltaen. Kestävän hyvinvoinnin teoriassa hyvinvointia tarkastellaan having-, doing-, loving- ja being-ulottuvuuksien kautta. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomissa vuosina 2022–2023 julkaistuista artikkeleista, joissa käsiteltiin sosiaalityötä, sen asiakkaita tai työntekijöitä sekä koronapandemiaa. Aineisto koostuu yhteensä 27 artikkelista, jotka on julkaistu lehden eri osioissa. Artikkelit on kerätty Helsingin Sanomien Arkistosta systemaattisesti eri kriteerejä käyttäen. Aineistoa on tarkasteltu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä. Analyysin tekemisessä on hyödynnetty kestävän hyvinvoinnin teorian neljää ulottuvuutta. Koronapandemiaan liitettyjä sosiaalisen velan muotoja oli löydettävissä Helsingin Sanomien kirjoituksissa koskien kaikkia neljää hyvinvoinnin ulottuvuutta. Having-ulottuvuuteen liittyen koronapandemia yhdistettiin kirjoituksissa sosiaalityön asiakkaiden taloudellisiin resursseihin, asumiseen sekä sosiaalialan ammattilaisten taloudellisiin resursseihin. Doing-ulottuvuuteen kuuluvien työn, opiskelun ja harrastusten nähtiin kokeneen muutoksia pandemian myötä. Loving-ulottuvuudessa koronapandemia liitettiin sosiaalityön asiakkaiden eristäytymiseen, yksinäisyyteen sekä sosiaalisten suhteiden kiristymiseen. Being-ulottuvuuden osalta koronapandemian määriteltiin vaikuttaneen sekä sosiaalityön asiakkaiden että työntekijöiden psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.
-
(2024)Maisterintutkielmassa tutkitaan sosiaalityöntekijöiden käsityksiä sosiaalityön sukupuolittuneisuudesta ja sen purkamisesta. Sosiaalityön naisenemmistöinen sukupuolijakauma on osa laajempaa suomalaista työmarkkinarakennetta, jossa ammatit ovat voimakkaasti segregoituneet, eli eriytyneet, miesten ja naisten töihin. Työelämän segregaatiota pidetään yleensä haitallisena varsinkin naisille ja eriytymisen purkaminen on ollut tasa-arvopolitiikan tavoitteena jo 1970-luvulta alkaen. Tutkimuksessa sukupuolen käsitettä tarkastellaan sosiaalisesti ja vuorovaikutuksessa rakentuvana ja tarkastelussa hyödynnetään myös sukupuolitapaisuuden käsitettä. Tutkimus on monimenetelmäinen eli siinä yhdistetään sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Aineisto (N=34) on kerätty alkuvuonna 2024 anonyymilla verkkokyselyllä, jossa esitettiin sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä tutkimukseen osallistujille. Suljetut kysymykset muodostuivat aiemman tutkimuksen perusteella luoduista väittämistä, joihin vastattiin Likert-asteikolla saman- tai erimielisyydestä. Väittämiin valitut arvot muodostivat tutkimuksen määrällisen aineiston ja niitä analysoitiin suoria vastausjakaumia tarkastelemalla. Avoimet kysymykset muodostivat tutkimuksen laadullisen aineiston ja niiden vastauksia analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimuskysymykset koskivat sosiaalityöntekijöiden käsityksiä sosiaalityön sukupuolijakaumasta, sosiaalityön sukupuolta koskevista mielikuvista ja sukupuolittuneisuuden purkamisesta. Tutkimuksen tuloksissa sosiaalityön nykyinen naisenemmistöinen sukupuolijakauma ei näyttäydy kaikilta osin hyvänä asiana ja monipuolinen sukupuolijakauma mahdollistaisi paremmin hyvän sosiaalihuollon toteuttamisen. Sosiaalityöhön liittyy pääosin naisiin kohdistuvia negatiivisävytteisiä mielikuvia, joiden käsitetään estävän osaa miehistä hakeutumasta alalle. Sosiaalityöntekijöiden käsityksissä ammatin sukupuolittuneisuuden purkamisen keinoista tulisi keskustella ja niistä tarvitaan lisää tietoa, vaikkakaan alan segregaation purkamista ei pidetä kaikissa käsityksissä välttämättömänä. Seuraavaksi sosiaalityön sukupuolittuneisuutta olisi tärkeää lähestyä tarkastelemalla tapoja, joilla se merkityksellistyy esimerkiksi asiakastyössä. Myös rakenteellisen sosiaalityön roolia alan sukupuolen mukaisen segregaation purkamisessa on syytä pohtia.
Now showing items 61-80 of 99