Browsing by master's degree program "Utbildningsprogrammet i odontologi"

Arvion mukaan vuonna 2008 jopa joka kahdeksas kaikista Helsingin kaupungin suunterveydenhuollon vastaanottokäynneistä oli päivystysluonteisia. Tästä huolimatta päivystystilanteiden toimintamalleihin ei kuitenkaan ole omaa Käypä hoito -suositusta. Päivystystaitojen hallinta on hammaslääkärille erityisen tärkeätä, sillä päivystystilanteet ovat yleensä ennalta arvaamattomia ja vaativat kliinikolta nopeaa päätöksentekokykyä. Katsauksessa arvioin ja analysoin aiemman kirjallisuuden perusteella päivystyksellisissä tilanteissa yleisten kariologisten vammojen diagnostiikkaa ja hoitoa. Lähdeaineiston olen hakenut Pubmedista ja Google Scholarista hakusanoilla "dental emergency" ja "pain", lisäksi olen käyttänyt aineistona myös kariologian ja endodonttian oppikirjoja, luentoja ja tieteellisiä aikakausilehtiä. Katsauksen avainsanat ovat hammassärky ja karies. Katsaus tarkastelee karieksen esiintyvyyttä Suomessa ja hammassärkypäivystykseen hakeutumisen syitä sekä päivystyspotilaan tutkimista. Käsittelen myös karieksen etiologiaa, diagnostiikkaa ja syvän karieksen hoitoa vitaaleissa hampaissa. Jätän tässä työssä huomioitta muut tärkeät päivystyksellisesti tärkeät vaivat, kuten pulpiitin ja lohkeamien etiologian, diagnostiikan ja hoidon, ja keskityn erityisesti syvän karieksen hoitoon, joka on myöskin hyvin tärkeä päivystyksellinen vaiva. Pyrin antamaan yhteenvedon kariologisten ensiaputoimenpiteiden tuoreista hoitokäytännöistä ja niiden merkityksestä vitaaleissa hampaissa. Pohdinnassa arvioin löytämäni kirjallisuuden merkitystä ja analysoin sen vaikutusta kariologisten ensiaputoimenpiteiden parantamiseen. Yhteenvetona tämä katsaus tarjoaa kertausta ja mahdollisuuden syventää omaa osaamista vitaalien hampaiden kariologisten ongelmien diagnostiikkaan ja hoidon ymmärtämiseen ja kehittämiseen.

Hyaluronihapolla tehdyt kasvojen täyteainehoidot ovat yleistyneet maailmalla viime vuosina runsaasti ja niiden suosio on nähtävissä myös Pohjoismaissa. Toisin kuin naapurimaissamme, Suomen lainsäädäntö ei vaadi täyteainehoitojen tekijältä sairaanhoitajan tai hammaslääkärin/lääkärin koulutusta. Täyteaineet luokitellaan Euroopassa luokan III lääkinnällisiksi laitteiksi. Lainsäädäntö ei vaadi tämän luokan tuotteilta laadunvalvontaa eikä laki velvoita valmistajia toimittamaan tietoja laitteen turvallisuudesta tai tehokkuudesta. Kirjallisuudessa täyteainehoitojen vakavat komplikaatiot luokitellaan harvinaisiksi. Näissä tutkimuksissa täyteainehoitojen tekijöinä ovat olleet esteettisen lääketieteen asiantuntijalääkärit, joilla on ollut mahdollisuus ja tietotaito hoitaa ensiapua vaativia potilaita heti, jolloin myös viivästyneen hoidon seurauksena tapahtuvat komplikaatiot vähentyvät. Vakavia komplikaatioita ovat kudosnekroosi, sokeutuminen ja aivoinfarkti. Merkittäviä komplikaatioita ovat myös biofilmin indusoimat infektiot, jotka johtuvat tyypillisesti tekijöiden puuttuvasta terveydenhuoltoalankoulutuksesta sekä esteettisen lääketieteen osaamattomuudesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri komplikaatiotyyppejä, joita esiintyy suomalaisessa aineistossa ja pohtia komplikaatioiden hoitoa. Erilaisiin komplikaatiotyyppeihin tutustuttiin kirjallisuuden avulla ja sen pohjalta suunniteltiin tutkimuksen kyselylomake. Tutkimuskutsua jaettiin sosiaalisen median ryhmissä, jotka olivat suunnattu esteettisistä toimenpiteistä kiinnostuneille henkilöille. Tutkimuskutsu lähetettiin myös täyteainehoitoja tarjoavan yrityksen asiakasrekisterille, jossa oli 1102 vastaanottajaa. Aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella keväällä 2023. Vastauksia tuli yhteensä 100. Kyselyn perusteella ilmeni, että eniten täyteainehoitoja tekevillä henkilöillä ei ole terveydenhuoltoalankoulutusta. Tutkimukseen vastanneiden hoidossa eniten käytetty täyteainemerkki oli yksi suosituimmista Suomessa käytettävistä hyaluronihappopohjaisista valmisteista. Tuotteesta ei ole julkaistu lainkaan tieteellisiä julkaisuja eikä sen käyttöä ole hyväksytty esimerkiksi Yhdysvalloissa. Yleisin komplikaatiotyyppi oli injektioalueella alueella esiintyvät patit, joita esiintyi 60 %:lla vastaajista. Kyselyyn vastanneilla esiintyi myös vakavia komplikaatioita, kuten täyteaineen päätyminen verenkiertoon. Kasvojen täyteainehoitoja voidaan pitää korkean riskin toimenpiteenä. Täyteaineen päätyminen verenkiertoon voi johtaa pahimmillaan potilaan kuolemaan, mikäli ensiapua ei aloiteta riittävän ajoissa. Mahdollista on, että täyteainehoitojen lisääntyessä komplikaatiot tulevat lisääntymään, etenkin jos Suomen lainsäädäntöä ei tiukenneta.

Kiinteiden kojeiden kehitys alkoi Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella. Hampaaseen kiinnitettävän braketin, braketin uran läpi kulkevan kaarilangan, renkaiden ja niihin kiinnitettävien tuubien, sekä apuosien avulla, voidaan hampaita liikuttaa monessa eri suunnassa. Kiinteät kojeet ovat siksi monipuolisia ja laajalti käytettyjä erilaisten purentavirheiden hoidossa. Niiden käyttö vaatii kuitenkin hammaslääkäriltä paljon osaamista ja ymmärrystä oikean hoitotuloksen saavuttamiseksi. Suurin osa nykyisin käytettävistä braketeista on modernin ortodontian oppi-isänä tunnetun Edward H. Anglen kehittämään edgewise-braketin erilaisia muunnelmia. Syventävän tutkielman tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksen sekä kliinisen potilastapauksen avulla perehtyä kiinteiden kojeiden käyttöön hampaiston oikomishoidossa. Kirjallisuuskatsauksessa keskityttiin erityisesti kiinteiden kojeiden komponentteihin ja niiden käyttöön hammaslääkärin toimesta. Lisäksi käsiteltiin kiinteiden kojeiden historiaa ja kehityskaarta. Tutkimusaineistona käytettiin ortodontian oppikirjallisuutta ja aiheista laadittuja tieteellisiä julkaisuja. Julkaisujen haussa käytettiin Medline -tietokannan Pubmed -käyttöliittymää. Tutkielman toinen osuus käsitteli 10-vuotiaan pojan oikomishoidon kulkua HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä, sisältäen kliinisen teoriaosuuden sekä hänelle tekemäni kliiniset toimenpiteet hoitojakson aikana. Potilaan purennan ongelmana oli alkuvaiheessa traumaattinen syväpurenta, horisontaalinen ylipurenta ja hampaiden ahtaus. Ongelma päädyttiin hoitamaan kiintein kojein. Hoidon suunnittelua ja toteutusta hankaloitti potilaan pysyvän toisen premolaarin puuttuminen alaleuassa. Ongelman ratkaisemiseksi maitohampaaseen d.75 tehtiin hemisektio ennen kiinteää kojeistusta. (178 sanaa)

Juurihoidon jälkeen hampaaseen tulee tehdä pysyvä koronaalinen restauraatio. Restauraatioon on tärkeää kiinnittää huomiota, koska se vaikuttaa hampaan pitkäaikaisennusteeseen yhtä paljon kuin adekvaatisti toteutettu juurihoito. Juurihoidon näkökulmasta restauroinnin tärkein tehtävä on estää bakteerien pääsy juurikanaviin ja aiheuttaa uudelleen infektointi eli tehdä tiivis koronaalinen sulku. Lisäksi restauraatiolla on tarkoitus palauttaa myös hampaan estetiikka, morfologia ja funktio. Restauraation marginaalisen sauman tulee olla sellainen, että se ylläpitää parodontiumin terveyttä ja suojaa jäljellä olevaa hammaskudosta eli hammaslääkärin helposti viimeisteltävissä ja potilaan kotona puhdistettavissa. Kirjallisuuskatsauksen johdannossa esitellään juurihoidon hoitopäätöksen tekoa, johon vaikuttaa monien tekijöiden lisäksi hampaan restauroitavuus. Hammas on restauroitavissa, kun hampaan biologista leveyttä on jäljellä vähintään 2-3 mm ja kruunu-juurisuhde on vähintään 1:1. Hampaan restaurointi tuleekin olla suunniteltu ennen juurihoidon toteuttamista. Päätös juurihoidosta ja restaurointisuunnitelmasta tehdään yhteistyössä potilaan kanssa, jossa hammaslääkärin tulee kertoa potilaalle hampaan ennuste ja hoidon kokonaiskustannusarvio. Kokonaiskustannusarvion ollessa potilaasta liian suuri, voi hammaslääkäri ehdottaa kompromissiratkaisua restauraation suhteen. Potilaan kieltäytyessä juurihoidosta vaihtoehtoinen hoito on yleensä hampaan poisto, tällöin hampaan korvaaminen tulee olla suunniteltu ennen ekstraktiota. Lisäksi katsauksessa käydään yleisesti läpi juurihoidon indikaatioita ja kontraindikaatioita sekä juurihoidetun hampaan kontrollointi. Restaurointiajankohta vaikuttaa juurihoidetun hampaan pitkäaikaisenennusteeseen. Restaurointi on poikkeustapauksia lukuun ottamatta suositeltavaa tehdä mahdollisimman nopeasti, mieluiten 2-4 kk sisällä juurihoidon päättymisestä. Restaurointitekniikan valintaan kliinisesti vaikuttaa menetetyn hammaskudoksen määrä ja hampaan sijainti hammaskaarella. Tekniikat voidaan jakaa karkeasti suoraan eli suun sisäpuolella tehtyihin täytteisiin ja epäsuoraan eli suun ulkopuolella tehtyihin täytteisiin. Katsauksessa syvennytään yleisellä tasolla epäsuoran tekniikan materiaaleihin, eri tekniikoihin ja juurikanava-ankkurointiin. Lisäksi pohditaan erilaisia mahdollisia komplikaatioita ja hampaan pitkäaikaisennusteeseen vaikuttavia tekijöitä.

Odontogeeniset kystat ovat leukojen alueen luun sisäisiä ontelomaisia muutoksia, joita verhoaa kystalle tyypillinen epiteeli. Leukojen alueen pienemmät kystat havaitaan usein oireettomina sattumalöydöksinä radiologisen tutkimuksen yhteydessä. Kasvaessaan kystat voivat aiheuttaa luun turvotusta, hampaiden liikkuvuutta, kallistumista tai estää hampaan puhkeamisen. Oirekuvaan voi myös liittyä kipua. Tutkielman tarkoituksena oli koota yhteen ja tiivistää ajankohtainen tietämys leukojen alueen kystien radiologisesta kuvantamisesta ja diagnostiikasta, keskittyen erityisesti radiologiseen erotusdiagnostiikkaan WHO:n vuonna 2022 päivitetyn luokituksen mukaisesti. Tämä kirjallisuuskatsaus muodostaa systemaattisen lähestymistavan leukojen alueen kystien arviointiin niiden radiologisten ominaisuuksien ja sijainnin perusteella. Tutkielmassa käsiteltiin myös leukojen alueen kystien diagnostisia haasteitä sekä kuvantamismenetelmiin liittyviä rajoituksia. Tutkielman kirjallisuus kerättiin PubMed-tietokannasta kesällä ja syksyllä 2022. Laaja kirjallisuuskatsaus suoritettiin, jossa painotettiin alan uudempia tutkimuksia. Lisäksi lähteenä käytettiin alan opetusmaterialia mukaan lukien teokset Pharoah, M, White, S. Oral Radiology. (2009) sekä O.W. Odellin. Cawson’s Essentials of Oral Pathology and Oral Medicine (2017). Tutkielman tuloksena voidaan todeta, että leesion sijainnin ja radiologisten tunnuspiirteiden tunnistaminen voi auttaa kliinikkoa työdiagnoosin asettamisessa ja erotusdiagnostisten vaihtoehtojen rajaamisessa. Tutkielman tulokset valottavat leukojen alueen kystien diagnostisen prosessin haasteita. Etenkin pienikokoisten leesioiden yhtenevät radiologiset piirteet hankaloittavat radiologista diagnostiikkaa. Tämän vuoksi lopullinen diagnoosi edellyttää histologista analyysia.

Kofferdam on kliinisessä hammashoidossa käytettävä suojakumi. Kofferdamin pääasiallisena tavoitteena on eristää kliinisessä hammashoidossa preparoitava hammas muusta suuontelosta. Tämän syventävän tutkielman tarkoituksena oli tuottaa kattava kansainvälinen kirjallisuuskatsaus kofferdam-suojakumin käytöstä juurihoidoissa. Syventävässä tutkielmassa pyrittiin keräämään mahdollisimman kattavasti tietoa kofferdamin käyttöasteesta Suomessa ja ulkomailla sekä selvittämään tekijöitä, jotka vaikuttivat käyttöasteeseen. Syventävän tutkielman kirjallisuuskatsaus toteutettiin pääasiassa käyttämällä hammaslääketieteellisiä tietokantoja, kuten PubMed:iä. Lisäksi toteutettiin Suomessa työskenteleville hammaslääkäreille anonyymi kyselytutkimus kofferdamin-käyttöasteesta. Kyselytutkimukseen vastanneiden keskuudessa kofferdamia juurihoidoissa aina käytti 92 % vastaajista. Kofferdamin käyttöaste oli matalampaa paikkaushoidoissa kuin juurihoidoissa. Kofferdamin käyttöasteet maailmalla vaihtelivat kirjallisuuskatsauksessa runsaasti. Kirjallisuuskatsauksessa maailmalla käyttöasteet olivat useissa tutkimuksissa matalampia kuin Suomessa toimivien hammaslääkärien keskuudessa totetutetun kyselytutkimuksen tulos. Käyttöasteet vaihtelevat myös työskentelymaasta, sen toimintamalleista ja toimintaympäristöstä riippuen.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää hammaslääketieteen klinikkavaiheen eli kolmannen, neljännen ja viidennen vuoden opiskelijoiden hyvinvointikokemuksia HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä. Tutkimus käynnistyi tarpeesta tuottaa hyvinvointitietoa hammaslääketieteen klinikkavaiheen opiskelijoista. Hammaslääketieteen klinikkavaiheen opiskelijoiden hyvinvointia selvittävä kysely toteutettiin keväällä 2024 hammaslääketieteen kolmannen, neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoille. Tutkimus tehtiin anonyymisti. Lomake toteutettiin tietoturvallisella Helsingin yliopiston käyttämällä RedCap-kyselylomaketyökalulla. Tutkimuksesta on lääketieteellisen tiedekunnan tutkimuseettisen toimikunnan antama puoltava lausunto (päätös nro 7/2024). Tuloksen analysoitiin kolmen teeman avulla. Ensimmäisen teeman (klinikka-arjen kuormittavuus) osalta keskeisimpinä löydöksinä oli klinikkatyöskentelyn vaatiman ajan puute, omasta vapaa-ajasta kohtuuttomasti joustaminen sekä heikot vaikutusmahdollisuudet klinikka-arkeen. Toisen teeman (hyvinvointi ja jaksaminen) tärkeimmät löydökset olivat korostunut ahdistuneisuus, suoritteiden kuormittavuus, kiusaamiskokemusten esiin nouseminen ja toisaalta opiskelijoiden keskinäinen avoin keskustelukulttuuri. Kolmannessa teemassa (opiskelijaohjaus) nousi samaan aikaan voimakkaasti esiin opiskelijoiden mielipide siitä, ettei opetusklinikassa ole riittävästi opetushenkilökuntaa ja toisaalta toive reflektoiville ammattiin kasvattaville keskusteluille opettajien kanssa. Lisäksi erityishuomion tuloksista ansaitsevat löydökset, joiden mukaan lähes kolmannes opiskelijoista kokee tulleensa kiusatuksi opettajan toimesta, ja että opiskelijoilla on esiintynyt pelkoa kertoa todellista mielipidettään klinikassa pelätessään sen hankaloittavan heidän opintojaan, ja että osa opiskelijoista on jättänyt potilastyöhön liittyviä asioita vain omaan tietoonsa rangaistuksen pelon vuoksi. Opiskelijoiden yhteishenki on tulosten mukaan todella hyvä ja erityisesti on mainittava kunnioitettavan hieno tulos liittyen opiskelijoiden väliseen kiusaamisvastaisuuteen. Tutkimuksesta saatua hyvinvointitietoa voidaan hyödyntää tietopohjana sisäisten hyvinvointipoliittisten päätösten arvioinnissa ja opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisessa. Sitä voidaan käyttää vertailudatana vastaaviin sekä muiden yliopistojen sisäisiin että valtakunnallisiin hammaslääketieteen opiskelijoiden hyvinvointitutkimuksiin.

Tutkielmassa selvitettiin Covid-19 pandemian vaikutusta lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden oppimiskokemuksiin ja haluun jatkaa eri etäopetuksen käytäntöjä myös poikkeusolojen jälkeen. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksien avulla, joihin opiskelijat vastasivat keväällä 2020 (n=199) ja keväällä 2021 (n=164). Kyselylomake lähetettiin kaikille Helsingin yliopiston lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoille, mutta tutkimuksessa keskitytään kahden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastauksiin. Kyselyissä kysyttiin opiskelijoita koskevia taustatietoja kartoittavia kysymyksiä sekä kysymyksiä, joissa opiskelijoita pyydettiin arvioimaan eri etäopetuksen ja -arvioinnin muotoja sekä sitä, mitä etäopetuksen käytäntöjä opiskelija olisi halukas jatkamaan tulevaisuudessa. Toiseen kyselytutkimukseen lisättiin taustatietoihin kysymyksiä opiskelijoiden työskentelyyn sekä kodin ja Meilahden kampuksen väliseen matkan pituuteen liittyen, joilla haluttiin selvittää mahdollisia syitä siihen, mistä opiskelijoiden väliset erot etäopiskelun jatkamisen halukkuudessa johtuvat. Valtaosa vastaajista toivoivat etäopetuksen jatkuvan luentojen osalta, joko luentojen suoratoistona tai luentojen videotallenteina. Etäopetuksena toteutettavan luento-opetuksen suosio kasvoi kyselyn mukaan vuodesta 2020 vuoteen 2021. Vain pieni osa (15,2 %) vastanneista toivoi pienryhmäopetuksen jatkuvat etäopetuksena poikkeusolojen jälkeen. Opiskelijoiden korkeampi ikä, pidempi matka-aika Meilahden kampukselle ja työssäkäynti opintojen ohessa lisäsi halukkuutta jatkaa etäopetuksessa.

Tausta ja tarkoitus: Laugier-Hunziker syndrooma on harvinainen, vuonna 1970 tunnistettu benigni tila, johon liittyy suun limakalvoilla ja huulilla esiintyviä pigmenttileesioita. Laugier- Hunziker syndroomaan liittyvät pigmentaatiomuutokset kehittyvät spontaanisti aikuisiässä etiologian ollessa tuntematon. Potilailla tavataan usein mys pitkittäisiä leesioita pääasiassa sormien-, mutta myös varpaankynsien alueella. Harvoissa tapauksissa pigmenttileesioita on tavattu myös muualla kehossa. Laugier-Hunziker syndrooman diagnoosiin päästään poissulkemalla muut mahdolliset vaihtoehdot, jotka aiheuttavat multippeleita suun limakalvon pigmenttimuutoksia. Tutkielman tavoitteena on tuoda tieto kirjallisuudesta Laugier-Hunziker syndroomasta, sillä se on yhä tuntematon monille hammaslääkäreille. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimusaineistona käytettiin Pubmed-tietokannasta systemaattisesti haettuja englanninkielisiä artikkeleita hakusanalla Laugier-Hunziker. Mukaan otettiin syndroomaa koskevat tutkimukset ja potilastapausselostukset, joissa pigmenttimuutoksia esiintyi suun tai huulien alueella. Tulokset: Hakutulokseksi saatiin 98 artikkelia, joista 44 täytti mukaanottokriteerit. Artikkelit oli julkaistu vuosina 1986 - 2020. Kaksi artikkeleista oli tutkimuksia, yksi käsitteli geenitestiä ja muut olivat potilastapausselostuksia. Yhteensä artikkeleissa kuvattiin 93 Laugier-Hunziker diagnoosin saanutta potilasta. Naisten osuus oli 81 % ja miesten 19 %. Potilaiden keski-ikä oli 45,9 vuotta (vaihteluväli 8 - 80 v). Suumuutoksista yleisin esiintymispaikka olivat huulet, joista 78 %:lla näitä oli sekä huulen puna-alueella että limakalvoilla. Ikenillä muutoksia oli 23 %:lla ja kielessä 23 %:lla. Kaksi tutkimusta oli tutkinut näiden pigmenttimuutosten hoitoa laserilla, joista 81 %:lla muutokset hävisivät jo yhden käsittelykerran jälkeen. Johtopäätökset: Kirjallisuutta ja erityisesti tutkimusta Laugier-Hunziker syndroomasta on vähän ja se koostuu pääosin potilastapausselostuksista. Raportoitujen tapausten perusteella syndroomaa esiintyy kaiken ikäisillä ja naisilla enemmän kuin miehillä. Tyyppipaikka oli huulet. Hoitoa nämä pigmenttimuutokset tarvitsevat vain esteettisistä syistä ja laserhoito vaikutti kahdessa ensimmäisessä aiheen tutkimuksessa toimivan tässä tehokkaasti.

Alveoliluun tiheys ja muoto ovat riippuvaisia siihen kohdistuvasta toiminnallisesta ärsykkeestä, joka välittyy leukaluuhun hampaiden purentavoimien kautta. Hampaiden menetys johtaa siten ennen pitkää alveoliluun atrofioitumiseen eli leveyden ja korkeuden menetykseen. Hammaspuutosten korvaamisessa voidaan käyttää hammasimplantteja, jotka ovat estetiikaltaan ja toiminnaltaan lähes oman hampaan veroisia. Hammasimplanttihoidon onnistumisen perustana on pidetty muun muassa riittävää kova- ja pehmytkudostukea, jotta implantin asettelu voidaan toteuttaa asianmukaisesti. Mikäli tämä ei toteudu, voidaan luutukea lisätä kirurgisin keinoin. Tämä syventävä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on käsitellä hampaan poiston vaikutuksia ympäröiviin kudoksiin, sekä ennen implantointia tai sen yhteydessä toteutettavia leukaluun augmentaatiotoimenpiteitä ja niissä käytettäviä leukaluusiirremateriaaleja. Tavoitteena on alan oppikirjallisuuteen ja tutkimusartikkeleihin perehtymällä tutkia ja vertailla eri augmentaatiotekniikoita ja materiaaleja, sekä selvittää millaisissa kliinisissä tilanteissa ja olosuhteissa niitä käytetään. Leukaluusiirremateriaalit jaotellaan omaluusiirteisiin, sekä niiden korvikkeisiin, jotka voivat olla ihmis- tai eläinperäistä materiaalia, tai kokonaan synteettisesti valmistettuja. Yleisesti omaluusiirteitä on pidetty ominaisuuksiltaan ihanteellisena luusiirremateriaalina leukaluun augmentaatioissa, mutta luumäärän rajallisuuden ja siirteen keräysalueella ilmenevien haittojen vuoksi on kehitetty erilaisia korvaavia materiaaleja vähentämään omaluusiirteiden tarvetta. Materiaalivalinnassa on otettava huomioon materiaalien ominaisuudet suhteutettuna käyttötarkoitukseen ja valittuun toimenpiteeseen.