Browsing by department "Maataloustieteiden osasto"
Now showing items 81-86 of 86
-
(2020)Nykymuotoiseen maatalouteen liittyy useita ympäristökestävyyden haasteita niin globaalilla kuin kansallisellakin tasolla. Nykyiselle ruoantuotannolle tyypillistä piirteitä ovat muun muassa riippuvuus kemianteollisista tuotantopanoksista, maatalousekosysteemien heikentynyt biodiver- siteetti sekä kasvintuotannon ja kotieläintuotannon eriytyminen toisistaan. Ruoan alkutuotanto aiheuttaa myös suurimman osan koko ruokajärjestelmän kasvihuonekaasupäästöistä, jotka puo- lestaan ovat merkittävä osa globaaleja ja kansallisia kokonaispäästöjä. Ruoantuotannossa kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu erityisesti maankäytöstä ja sen muu- toksista, kotieläinten ruoansulatuksesta ja lannankäsittelystä, typpilannoituksesta sekä suorasta ja epäsuorasta fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Päästöjä on kuitenkin mahdollista kompensoida varastoimalla ilmakehän hiilidioksidin hiiltä viljelymaiden hiilivarastoihin viljelykäytäntöjen avulla sekä tehostamalla kasvien yhteyttämän energian hyötykäyttöä maataloudessa. Agroekologisen symbioosin (AES) toimintamalli lisää maatalouden energia- ja ravin- neomavaraisuutta vähentäen tuotannon riippuvuutta ulkoisista energia- ja ravinnepanoksista. Toimintamallin keskiössä ovat biokaasun tuotanto ja typensitojanurmien viljely. Typensitojanur- met sopivat myös rehunurmiksi maitokarjalle ja maitokarjatuotannon lisääminen on keino lisätä typensitojanurmien viljelyä ja paikallista ruoantuotantoa kasviviljelyvaltaisella alueella. Tämän tutkimuksen taustana oli agroekologisten symbioosien teoria, ja tavoitteena oli sel- vittää biokaasun tuotannon ja maitokarjatalouden lisäämisen vaikutukset kasvintuotantovaltaisen maatalousalueen tuotos- ja hehtaarikohtaisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Tutkimus toteutettiin päästökertoimiin ja viljelymaiden hiilitasearvioihin perustuvana päästölaskelmana kahdelle mal- linnetulle tuotantosysteemille. Toinen systeemeistä edusti tyypillistä kasvinviljelyvaltaista Etelä- Suomalaista maatalousaluetta ja toinen oli skenaario, jossa samalle alueelle sovellettaisiin ag- roekologisen symbioosin toimintamallia ja lisättäisiin maitokarjataloutta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että skenaarion mukainen tuotantosysteemi vähentäisi tut- kitun alueen proteiinimääräisen ruokatuotoksen kasvihuonekaasupäästöjä 57 % ja energiamää- räisen 41 %. Skenaarioitu tuotantosysteemi ei vähentäisi hehtaarikohtaisia kasvihuonekaasupääs- töjä. Hehtaarikohtaiset päästöt kasvaisivat kuitenkin vain 4 % nykysysteemiin verrattuna.
-
(2020)Tiivistelmä/Referat – Abstract Sianlietelanta sisältää merkittävän määrän ravinteita, jotka on mahdollista hyödyntää pellon ravinteina. Typenerotukseen sianlietteestä on käytössä useita kemiallisia, fysikaalisia sekä biologisia menetelmiä. Tässä tutkimuksessa rakennettiin mikrobiologisesti käsitellyn sianlietteen ammoniumtypenerotukseen sopiva maatilamittakaavainen laitteisto. Typpi erotettiin vastavirtaperiaatteella toimivalla täytekappalekolonnilla. Ammoniumtyppi on lietteessä ammonium-ioneina (NH4+) ja ammoniakkikaasuna (NH3). Ammoniakkikaasun osuus lietteessä riippuu lietteen pH:sta ja lämpötilasta. Typenerotuksessa käytettiin pH:n säätelyyn kalsiumhydroksidia (Ca(OH)2) ja magnesiumoksidia (MgO). Sianliete ja typenerotuslaitteistoon sisään menevä ilma lämmitettiin 42 C°. Samaa lietettä ajettiin 3000 mm typenerotustornista useaan kertaan ammoniumtypenerotuksen tehostamiseksi. Mikrobiologisesti käsitellyn sianlietteen ammoniumpitoisuus vaihteli 1196 mg/l ja 1569mg/l ja pH 8,4 ja 8,8 välillä. Ammoniumtypenerotustehokkuus vaihteli 26 % ja 62 % prosentin välillä. Laitteisto toimi hyvin ja ammoniumtypen erotus oli mahdollista tutkimuksessa käytetyllä laitteistolla. Laitteiston energiatehokkuutta ja kemikaalien tarvetta tulee tutkia jatkossa tarkemmin, jotta voidaan arvioida laitteen käyttökustannuksia.
-
(2020)Global population growth and the loss of arable land cause pressure for improving the effectiveness of crop cultivation. Meanwhile, from an environmental perspective, there are good grounds for determining the use of fertilizer and pesticides based on crop yield potential. While radiometric measurements have been used for long in remote sensing, the approach is also suitable for carrying out smaller-scale investigations. A measurement approach based on the differences in two light wavelength reflections could provide a means to acquire current data on the state of canopy development. The measurements could be used as the basis for allocating cultivation investments to enable optimal yield response. The aim of this study was to examine whether Normalized Difference Vegetation Index (NDVI) measurements conducted during the growing season could be used to assess spatial variation in vegetation and protein content in the crop yield. The field test was implemented as a strip-plot test in Eastern Uusimaa, Finland, during the growing season 2011. The used cultivated plant was spring wheat (Triticum aestivum L. ‘Amaretto’) and the test comprised four nitrogen fertilizer and three seed density test plots. The NDVI values of the plots were measured once per week using a measurement device attached to a tractor. In total, the measurements were conducted nine times. SPAD values were also determined once during the growing season. The growing season was initially unseasonably warm with little precipitation. Spray irrigation was used to ensure that the test would not be impaired by stress caused by drought. Three square-shaped areas from the test plots were threshed, and their crop amount, protein content, standard mass and weight of one thousand kernels was determined. A positive correlation between the NDVI value of the fertilizer test plots and harvested grain increased as the wheat canopy grew and was highest during the flag leaf stage. There was no equally clear correlation between crop quality characteristics and the NDVI values. NDVI has potential use in precision agriculture in assessing spatial variation in wheat canopy during the growing season, and targeting additional fertilizer and plant protection measures based on the obtained data.
-
(2019)Valkuaisen käytön optimoimiseksi lisävalkuaisruokinta tulisi kohdentaa sille eläinryhmälle, jolla tuotosvaste on suurin. Tällä tavoin saataisiin vähennettyä lypsykarjatilojen taloutta kuormittavia ylimääräisiä typpipanoksia sekä minimoitaisiin valkuaisruokinnasta aiheutuva ympäristön kuormitus. Faktoriaalisessa (2 x 2) kokeessa vertailtavina karkearehuina olivat nurmisäilörehu ja nurmisäilörehu-vehnäkaurakokoviljasäilörehuseos. Väkirehuina lehmät saivat joko tavanomaisen (166 g/kg ka) tai matalan (115 g/kg ka) valkuaistason väkirehua. Tutkimuksen tavoitteena oli testata vaikuttavatko karkearehutyyppi, lehmien tuotostaso tai laktaatiovaihe valkuaisruokinnasta saatavaan tuotosvasteeseen ja valkuaisen hyväksikäyttöön. Hypoteesit olivat, että 1) kokoviljasäilörehuruokinnalla valkuaislisän tuotosvaste ja typen hyväksikäyttö on parempi kuin nurmisäilörehuruokinnalla, 2) kokoviljasäilörehuruokinnalla maitotuotos on sama kuin nurmisäilörehuruokinnalla sekä 3) valkuaisen tuotosvaste ja samalla valkuaisen hyväksikäyttö on parempi vanhempien lehmien keskilaktaatiossa verrattuna loppulaktaatioon ja ensikoihin. Tutkimus oli osa Luonnonvarakeskuksen hanketta. Tutkimuksessa oli 48 Ayrshire- ja Holstein-lehmää, jotka jaettiin kolmeen blokkiin: loppulaktaatio (keskimäärin 324 päivää poikimisesta), keskilaktaatio (keskimäärin 90 päivää poikimisesta) ja ensikot. Kokeessa oli kolme koejaksoa (koejaksojen pituudet 27, 26 ja 22 päivää) sekä kovariaattijaksot kokeen alussa ja lopussa. Koelehmät pysyivät samalla karkearehuruokinnalla koko kokeen ajan, mutta vaihtoivat väkirehua aina koejakson päätyttyä. Karkearehuseoksessa kokoviljasäilörehun osuus oli keskimäärin 40 % ja väkirehun osuus 40 % dieetin kuiva-aineesta. Lehmien karkea- ja väkirehunkulutus mitattiin päivittäin. Elopaino, kuntoluokka, maitotuotos ja maidon pitoisuudet mitattiin koe- ja kovariaattijaksoilla. Nurmisäilörehu oli märkää (ka-% 22) ja karkearehuissa oli viitteitä virhekäymisestä. Nurmisäilörehudieeteissä oli enemmän raakavalkuaista (raakavalkuaispitoisuus keskimäärin 159 g/kg ka) kuin kokoviljasäilörehua sisältäneissä dieeteissä (raakavalkuaispitoisuus keskimäärin 146 g/kg ka). Kokoviljasäilörehun lisääminen dieettiin paransi lehmien säilörehusyöntiä (13,0 vs. 12,1 kg ka/pv, p<0,001) ja kokonaissyöntiä (21,8 vs. 20,7 kg ka/pv, p<0,001). Karkearehulla ei ollut vaikutusta typen hyväksikäyttöön, ravintoaineiden saantiin, maitotuotokseen (keskimäärin 27,7 kg/pv) tai maidon koostumukseen. Tavanomaisella valkuaistasolla kaikki tuotantotulokset olivat parempia kuin matalalla valkuaistasolla, lukuun ottamatta rasvapitoisuutta. Lehmäryhmän ja valkuaistason välillä ei todettu yhdysvaikutusta maitotuotoksessa tai typen hyväksikäytössä. Karkearehuruokinta, tuotoskauden vaihe ja poikimakerta eivät vaikuttaneet valkuaislisän tuotosvasteeseen.
-
(2020)Tämän työn tarkoituksena oli tutkia viljan lämminilmakuivauksen ilmamäärän säädön vaikutusta kuivauksen energian kulutukseen ja kuivaajan poistoilman muutoksiin maatilakokoluokan kuivurissa. Aikaisemmissa pienoiskuivureilla tehdyissä tutkimuksissa on saatu viitteitä, että ilmamäärän säädöllä on kuivauksen energiatehokkuutta edistävä vaikutus ja poistoilmaan voidaan sitoa enemmän kosteutta. Mittaukset tehtiin syksyllä 2018 Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan viljankuivaamossa. Kuivurin kahdesta identtisestä koneikosta toiseen asennettiin ilmamäärän säätöä varten puhallinohjain. Aikaisemmissa tutkimuksissa kuivuriin oli asennettu anturointi kuivausprosessin seurantaa varten sekä toinen koneisto oli eristetty. Tutkimuksia varten myös toinen koneisto eristettiin. Mittaustuloksista laskettiin yhden vesikilon poistamiseen käytetty energiamäärä. Tutkittava vilja oli ohraa (Hordeum vulgare L.) ja kauraa (Avena sativa L.). Energian kulutus poistettua vesikiloa kohti oli puhallinohjainjärjestelmää käytettäessä 3−6 MJ/kg [H2O]. Erot tavalliseen kuivaukseen verratessa vaihtelivat riippuen kuivauserästä. Ohran kuivauksessa päästiin keskimäärin 11 %:n ja kauran kuivauksessa jopa 30%:n säästöihin energian kulutuksessa. Vastaavasti rajoitettu kuivausilman määrä pidensi kuivausaikaa. Epävarmuutta tuloksiin toi pieneksi jäänyt viljankorjausala ja syksyn hankalat valmiiksi kuivat sääolot, jotka kuivattivat viljan jo pellolle. Verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin ilmamäärän säädöistä myös tässä tutkimuksessa havaittiin, että säätö voi vaikuttaa positiivisesti kuivaajan energiankulutukseen alentaen sitä. Ilmamäärän säädöllä on mahdollista parantaa kuivauksen energiatehokkuutta poistoilman kosteuden lisääntyessä. Puhallinohjaimen säätökäyrien asettelua tulisi kehittää ja saada kullekin kuivauserälle lähtöarvojen mukainen säätö. Puhallinohjauksen lisäksi kuivausilman lämpötilaa olisi tarpeellista säätää prosessin edetessä.
-
(2020)The aim of this master's thesis was to identify the different customer relationships of an after sales department of a Finnish health technology company and classify them in order to prior- itize the customer relationships. In addition, the aim was to design and implement a customer satisfaction survey for customers, to allow developing and directing the after sales department to better meet customers' wishes and expectations. The study was divided into two parts. In the theoretical part, tools were sought to identify key customers and key networks, which could be used to classify different customers so that they serve the department's operations. The underlying purpose of this classification was to be able to prioritize contacts from customers when customer service was congested. Research for the qualities of a good change agent was made to provide management with the tools to make and manage necessary changes. In the practical part of the study, a customer satisfac- tion survey was conducted for the department's customers. From the results of the customer satisfaction survey, the aim was to locate key factors affect- ing the customer satisfaction. The aim was also to be able to make the necessary changes to the department's operations without increasing the resources. The key customer division of the study was divided into three: country organizations, distrib- utors part of the group and other distributors. The division was largely based on effectiveness and financial ties. The company’s country organizations support other distributors in the coun- try or region and their prioritization has a broader impact. Prioritizing distributors part of the group over other distributors supports the group. The results of the customer satisfaction survey showed that the customers of the after sales department are for the most part very satisfied with the department's operations, and no direct areas for development could be found on the basis of the survey.
Now showing items 81-86 of 86