Browsing by discipline "Area and Cultural Studies"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä tutkielma käsittelee Brasilian Amazoniassa asuvaa yhteisöä, joka on julkisesti itseidentifioitunut borari-alkuperäiskansaksi 1990-luvulta lähtien. Koska Brasiliassa alkuperäiskansojen oikeuksiin kuuluvat maankäyttöoikeudet, ovat muut maankäytöstä kiinnostuneet tahot pyrkineet kyseenalaistamaan heidän tarkoitusperänsä. Tavoitteenani on selvittää, minkä vuoksi borarit identifioituivat alkuperäiskansaksi, ja millaisia keinoja he käyttävät argumentoidakseen identiteettinsä aitouden puolesta. Tutkin myös sitä, kuinka borarien alkuperäiskansaisuus muodostuu suhteessa niin ulkopuolisiin, turisteihin, alueen laajempaan alkuperäiskansaliikkeeseen kuin luonnonympäristöönkin. Keskityn tutkielmassa erityisesti suositussa turistikohteessa, Alter do Chãossa, asuvaan borari-yhteisöön. Borarit asuvat Amazon-joesta erkanevan Tapajós-joen alajuoksulla. Heidän itseidentifioitumisprosessinsa liittyy alueen laajempaan alkuperäiskansaliikkeeseen. Tapajós-joen alajuoksun alueella asuvat yhteisöt alkoivat itseidentifioitua alkuperäiskansoiksi vuodesta 1997 lähtien. Syyt olivat moninaiset; maankäyttöoikeuksien turvaaminen oli tärkeää yhteisöille, joiden kulttuuriperinne ja perinteiset elinkeinot riippuivat niistä. Lisäksi kyseessä oli voimaannuttava prosessi, jossa sukujuuriaan hävenneet alkuperäiskansojen ja valkoisten jälkeläiset alkoivat arvostaa perinteitään. Aineisto on kerätty Alter do Chãossa touko-kesäkuussa 2019 suorittamani etnografisen kenttätyön aikana. Tutkimusmetodeinani toimivat haastattelut ja osallistuva havainnointi. Lisäksi aineistooni kuuluvat internetlähteet sekä aiempi tutkimuskirjallisuus. Analyysimenetelmänäni käytän temaattista analyysiä. Alkuperäiskansaisuuden käsittelemisessä olen käyttänyt alkuperäiskansatutkimuksen teorioita, joissa alkuperäiskansaisuus nähdään prosessina, johon kuuluu yhteisön jatkuvasti tekemä uudelleen määritteleminen. Amazoniaan liittyvässä antropologisessa tutkimusperinteessä alkuperäiskansaisuus näyttäytyy myös identiteettinä, joka muodostetaan suhteessa sen vastakohtiin ja samankaltaisuuksiin. Nämä seikat tulevat ilmi myös borarien tapauksesta. Alkuperäiskansaisuuden erottaa muista vähemmistöidentiteeteistä vahva yhteys ympäristöön ja maahan. Tämän avaamiseksi olen käyttänyt teoriapohjana relationaalista ontologiaa, jonka avulla on mahdollista käsitellä borarien tapaa nähdä itsensä suhteessa ympäristöön ja muihin toimijoihin. Tutkimuksestani käy ilmi se, että borarit käsittävät Tapajós-joen olevan olennainen osa heidän alkuperäänsä. Tärkeän osan heidän identiteettiään ja ympäristösuhdettaan muodostavat myös ympäristön ”lumotut” olennot, joiden uskotaan hallitsevan tiettyjä luonnonvaroja ja -paikkoja. Tutkimukseni kannalta olennainen huomio on myös se, että yhteisöjen shamaanit saattavat kuoltuaan muuttua tällaisiksi lumotuiksi olennoiksi, ja jäädä ympäristöön asumaan. Näin ollen osa borarien menneisyyttä ja historiaa on jatkuvasti läsnä heidän ympäristössään. Tavat määritellä ja tuoda ilmi alkuperäiskansaisuutta on muuttunut borarien keskuudessa ajan myötä. Yhteisössä on nuoria jäseniä, jotka ovat poliittisesti aktiivisia ja luoneet oman tapansa käsittää alkuperäiskansaisuutensa. Itseidentifioitumisprosessinsa aikana borarit ovat myös tuoneet esiin kulttuuriperintöään. Tutkielmassani lähestyn heidän kulttuuriperintöään käyttäen aineettomaan kulttuuriperintöön liittyviä teorioita, joiden kautta kulttuuriperintö nähdään nykyisyydessä muodostettavina ja tuotettavina käsityksinä menneisyydestä. Tämä näkyy erityisesti borarien järjestämissä festivaaleissa, joissa he käsittelevät myös omaa menneisyyttään alueen kulttuuriperinnön ja taiteen valossa. Näihin festivaaleihin liittyy myös käsite alkuperäiskansaisuuden performatiivisuudesta. Borarit esittelevät alkuperäänsä ja identiteettiään turisteille ja muille osallistujille erilaisten esitysten, mutta myös työpajojen ja keskustelujen avulla. Alter do Chãossa borarien haasteena on turismiin liittyvien elinkeinojen sekä perinteisen elämäntavan välillä tasapainottelu. Festivaalit ovat yksi keinoista luoda mielikuvaa borareista ja heidän alkuperäiskansaisuudestaan ulkopuolisille. Tämä tutkimus osoittaa, että borarien tavat käsitellä ja tuoda ilmi alkuperäiskansaisuuttaan ovat jatkuvassa muutoksessa. Muutosten taustalla ovat erityisesti nuoremman sukupolven erilaiset tavat nähdä alkuperäiskansaisuutensa, sekä uudet keinot joiden avulla sitä tuodaan esiin ulkopuolisille. Borarien erityinen suhde paikalliseen ympäristöön ja ennen kaikkea Tapajós-jokeen muodostaa pohjan heidän tarpeelleen puolustaa oikeuksiaan alkuperäiskansana.

Internetmeemeistä on tullut suosittu viestinnän muoto eri sosiaalisen median kanavissa. Nettimeemit ovat tunteenomaista ja luovaa viestintää, jolla voidaan osallistua julkiseen keskusteluun, esittää poliittisia mielipiteitä tai yksinkertaisesti kommentoida kanssakeskustelijoiden viestejä humoristisella ja visuaalisella tavalla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan internetmeemejä poliittisen kommunikaation näkökulmasta. Tutkielmassani kiinnitän erityistä huomiota siihen, miten internetin meemikuvasto heijastelee populismintutkimuksen teoreettisessa keskustelussa esiin nousseita ajatuksia. Samalla pyrin osallistumaan keskusteluun siitä, miten populismia kommunikoidaan sosiaalisessa mediassa ruohonjuuritasolla. Tutkielmassani yhdistelen kahta teoreettista näkökulmaa populismista: Ernesto Laclaun teoriaa populismista artikulaation logiikkana sekä Benjamin Moffittin teoriaa populismista poliittisena tyylinä. Tavoitteenani on löytää näkökulma, jonka avulla pystytään analysoimaan merkitysten rakentumista sekä kielellisesti että visuaalisesti, mikä on erityisen tärkeää eri elementtejä yhdistelevien meemien tutkimuksessa. Testatakseni teoreettisessa osassa tekemiäni hahmotelmia, otan tarkasteluun espanjalaisessa sosiaalisessa mediassa leviäviä meemikuvia. Aineisto koostuu meemikuvista, jotka joko esittävät tai kommentoivat Espanjan entistä pääministeriä Mariano Rajoyta. Rajoy-meemikuvat valikoituivat aineistoksi, koska hänestä oli pääministerikausiensa saatossa tullut espanjalaisessa nettiyhteisössä leviävä sisäpiirivitsi. Espanjan poliittista tilannetta Rajoyn kausien aikana värittivät useat uudet populistiset puolueet ja liikkeet, joiden kritiikki kohdistui Rajoyn hallintoon sekä laajemmin poliittiseen eliittiin. Tämä heijastui vahvasti myös internetin Rajoyta kritisoivaan meemikuvastoon, joiden suosituimmat teemat (talouskuripolitiikka ja korruptio) vastasivat populististen liikkeiden pääteemoja. Teemoittelinkin aineistoni näiden kritiikinaiheiden mukaisiin kategorioihin, jotka vastaavat tutkielman neljättä ja viidettä päälukua. Tämän lisäksi kolmannessa luvussa käsittelen meemihuumoria, jonka kohteena ei niinkään ole Rajoyn politiikan sisältö vaan pikemminkin hänen persoonaansa ja olemukseensa liittyvät asiat. Tutkielman käsitteluvuissa kuvailen esimerkkien avulla millaisia näkemyksiä meemikuvat tekivät Rajoysta ja pyrin tulkitsemaan ja ymmärtämään niitä populismia käsittelevän teoreettisen kirjallisuuden kautta. Espanjalaiset meemikuvat levittivät erilaisia Rajoyta koskevia näkemyksiä, jotka osaltaan edesauttoivat populistisen kollektiivisen identiteetin muodostumista. Niiden avulla luotiin yhteyksiä toisistaan irrallisten poliittisten vaatimusten välille, kuvaamalla niitä yhtenäisenä rintamana Rajoyn edustamaa poliittista eliittiä vastaan. Ne myös korostivat vallitsevan yhteiskunnallisen järjestelmän kykenemättömyyttä vastata kansalaisten tarpeisiin. Meemikritiikin pohjavireenä vaikutti olevan vaatimus vallan palauttamisesta korruptoituneilta poliitikoilta kansalaisten käsiin.

Latinalaisen Amerikan tutkimukseen suuntautuva alue-ja kulttuurin tutkimuksen Pro gradu -tutkielma käsittelee vastarintaa alkuperäiskansojen alueen läpi kulkevaksi suunnitellun valtatiehankkeen yhteydessä Boliviassa, ns. Tipnis-tapauksessa (Territorio Indígena y Parque Nacional Isiboro-Secúre). Tutkielmassa kysytään millaisia toiminnan ja autonomian mahdollisuuksia Tipniksen yhteisöillä ja näitä tukevilla liikkeillä on käsitellyllä ajanjaksolla Evo Moralesin Boliviassa. Millaisia tavoitteita liike asettaa, minkälaisia strategioita se käyttää ja minkälaisia kokemuksia toimijoilla on ”uudesta plurinationaalisesta valtiosta” yhteiskunnallisena rakenteena vastarinnan näkökulmasta? Työ on monipaikkainen etnografia, johon on haettu aineistoa kahden kuukauden ajan Boliviassa Tipnis-alueella, Trinidadissa, La Pazissa ja Cochabambassa. Aineisto muodostuu kolmestatoista haastatteluista, aihepiiriä käsittelevien tapahtumien havainnoimisesta sekä valtamedian ja sosiaalisen median tuottamasta ainestosta. Työ määritellään aktivistitutkimukseksi, eli se on avoimesti kantaaottavaa. Teoreettinen kehys liikkuu valtaa purkavien anarkistisen ja dekoloniaalisen teorian kohtauspisteissä. Anarkismista juontavaa yhteiskuntaekologiaa ja ei-eurooppalaisia epistemologiota yhdistää holismi, jossa ihmisen toiminta nähdään osana kokonaisvaltaista hiearakiatonta ekologiaa. Molemmista lähtökohdista modernit valtarakennelmat kuten kapitalismi ja kansallisvaltio voidaan nähdä koloniaalista valtaa ylläpitävinä ilmiöinä. Haastettelujen perusteella tien rakentaminen nähdään autonomian loukkaukseksi. Vastustajat näkevät tien uhkaavan paikallisia kulttuureja sekä perinteisiä talouden muotoja sekä alueen ekologiaa. Myös ilmastonmuutos nähdään syynä estää metsäkatoa, jota tien rakentamisen on nähty edistävän. Kansanliikkeestä syntynyt hallinto pyrkii delegitimoimaan tien vastustusta yhdistämällä liike imperialismiin ja oikeistoon. Konsensusta kansalaisyhteiskunnan ylläpidetään haltuunottamalla kriittisiä järjestöjä. Toisaalta liikkeellä on tässä kontekstissa myös uudenlaista valtaa, sillä konflikti kansalaisyhteiskunnan kanssa vie hallitukselta kannatuspohjaa. Myös oikeiston epäsuoratuki tuki esimerkiksi mediassa on liikkeelle vahvuus, vaikka se ei itse haluakaan oikeiston kanssa liittoutua. Laajasta tuesta huolimatta, liikkeen määräysvalta pyritään pitämään alueen yhteisöillä. Moninaiset liittolaiset ja vaikutteet tuottavat liikkeelle laajan toimintakeinojen ja argumenttien kirjon. Suoran demokratian ihanne ja siihen kietoutuva suora toiminta luovat yhteyden urbaanien radikaalien ryhmien ja amazonialaisten yhteisöjen välille. Institutionaalisemmat liittolaiset legitimoivat liikettä ja tuovat sille kansainvälistä näkyvyyttä.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten maahanmuuttajataustaisten nuorten miesten identiteetin rakentumista transnationaalisessa kontekstissa. Tutkimuksessa selvitetään, miten transnationaaliset sidokset vaikuttavat nuorten elämään Suomessa ja miten nuoret kokevat oman asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi työssä tarkastellaan identiteetin rakentumista erilaisten teemojen, kuten transnationaalisuuden, kuulumisen ja toimijuuden avulla. Näiden teemojen kautta nostetaan esiin asioita, jotka auttavat ymmärtämään transnationaalisessa ympäristössä toimivia nuoria. Tutkielma on osa valtakunnallisen nuorisokasvatusjärjestö Non Fighting Generation ry:n Etnisten vähemmistöryhmien välinen rasismi -hanketta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kymmentä 18‒27-vuotiasta maahanmuuttajataustaista nuorta keväällä 2015. Nuoret olivat joko syntyneet Suomessa tai muuttaneet maahan korkeintaan kuuden vuoden iässä. Heidän vanhempansa olivat kotoisin Aasiasta, Afrikasta ja Lähi-idästä. Teemahaastatteluista saatu aineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että transnationaaliset sidokset vaikuttavat nuorten elämään Suomessa monella tavalla. Nuoret tunsivat halua tutustua vanhempiensa lähtömaan kieleen ja kulttuuriin. Nuorten ajatusmaailmaan vaikuttivat transnationaalisen perheverkoston sisällä liikkuneet erilaiset ajatukset ja kulttuuriset käytänteet. Transnationaalisen perheverkoston merkitys nuorille oli useissa tapauksissa suuri. Aineiston perusteella transnationaaliset suhteet opettivat lisäksi nuorille ymmär-rystä muista paikoista, ihmisistä ja toimintatavoista. Tutkimuksen mukaan monet maahanmuuttajataustaiset nuoret tuntevat olevansa suomalaisia ja haluavat olla muiden suomalaisten kanssa tasa-arvoisessa asemassa. Vaikka suomalaisuuden rajat ovat kyseenalaistuneet, suomalaisuuden ja ulkomaisuuden raja on vaikea ylittää. Suomalaisuus määrittyy useimmille aineistoni nuorista yhteiskunnallisen jäsenyyden ja kuulumisen kokemuksen kautta. Tähän liittyvät vahvasti nuorten syrjinnän ja rasismin kokemukset. Nuoret vaikuttavat aktiivisella osallistumisellaan niin suomalaisuuden käsitteen muotoutumiseen kuin suomalaiseen yhteiskuntaan laajemminkin. Nuorilla on omat strategiansa, joiden avulla he pyrkivät sekä oikeuttamaan olemassaolonsa että parantamaan sosiaalista asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tutkimus kuuluu sekä yrittäjyystutkimuksen että Latinalaisen Amerikan tutkimuksen alaan. Tavoitteena on tuottaa lisätietoa vielä varsin vähän tutkitusta ilmiöstä niin Latinalaisen Amerikan tutkimuksen kuin yrittäjyystutkimuksenkin alalla eli kuubalaisesta pienyrittäjyydestä. Työn tutkimusongelma on: millainen oli yrittäjyysilmasto vuosina 1993–2008 Fidel Castron johtamassa Kuubassa? Yrittäjyydeksi tässä käsitetään nimenomaan cuentapropismi (esp. trabajo por cuenta propia, cuentapropismo), joka tarkoittaa tässä työssä itsensä työllistämistä ja pienyrittäjänä/mikroyrittäjänä toimimista Kuubassa. Ilmiötä tarkastellaan yrittäjyyden makroulottuvuudessa, joka tarkastelee yrittäjyyttä yhteiskunnallisena, alueellisena ja makrotaloudellisena ilmiönä. Siinä yrittäjyys kuvataan kahdensuuntaisesti: yhtäältä tarkastellaan sitä, mitä yrittäjyys saa yhteiskunnassa aikaan (yrittäjyyden rooli ja tehtävät) ja toisaalta minkälaisessa taloudellisessa ja kulttuurisessa ympäristössä yrittäjyys pääsee kehittymään suotuisissa olosuhteissa tai jää kehittymättä epäsuotuisten olosuhteiden vallitessa. Tässä työssä keskitytään jälkimmäiseen ulottuvuuteen, johon sisältyy myös yrittäjyysilmasto. Kuubassa vaikean taloudellisen kriisin seurauksena tuli vuonna 1993 voimaan uusia lakeja, jotka mahdollistivat aiempaa laajemman pienyrittäjyyden harjoittamisen. Vuonna 2008 Fidel Castro luopui virallisesti tehtävistään maan johtajana. Nämä vuodet asettavat aikarajat tutkittavalle kohteelle. Teoreettisessa osassa pyritään vastaamaan seuraaviin alaongelmiin: Millainen oli se poliittis-taloudellinen kehitys, joka johti sosialistisessa Kuubassa siihen, että yksityistä pienyrittäjyyttä päädyttiin sallimaan entistä laajemmin? Mitä käsitetään yrittäjyydellä ja yrittäjällä sekä miten kyseiset käsitteet määritellään tässä tutkimuksessa? Millaisia vaikutussuhteita on yrittäjyyden ja yhteiskunnan välillä yleisesti sekä erityisesti Latinalaisen Amerikan ja sosialististen maiden tapauksissa? Empiirisen osan aineistona on vuosina 1993–2008 voimaan tullut cuentapropismia koskeva lainsäädäntö. Lainsäädäntöä tutkimalla pyritään selvittämään valtiovallan asennetta cuentapropismi-yrittäjyyttä kohtaan. Tutkimus on kvalitatiivien ja otteeltaan abduktiivinen. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että tutkitun ajanjakson Kuubaa ei voida pitää yrittäjäystävällisenä maana. Yrittäjyysilmasto oli erittäin huono. Ideologisista syistä yrittäjyyden edistäminen ei ole ollut osa Kuuban politiikkaa. Se taas on suoraan heijastunut harjoitettuun talous- ja elinkeinopolitiikkaan. Kyseessä on ollut pikemminkin yrittäjyyden vastentahtoinen sietäminen kuin sen edistäminen. Cuentapropismia koskivat monet määräykset, mutta sille annettiin vähän oikeuksia ja vapauksia. Lainsäädäntöä muutettiin jatkuvasti, mutta ei selkeästi johonkin tiettyyn suuntaan, vaan kehitys on ollut poukkoilevaa. Kukaan ei taannut, että cuentapropismi olisi pysyvästi sallittua: pienyrittäjyyden tulevaisuus oli epävarma ja riippui hallituksen kulloinkin harjoittamasta talouspolitiikasta. Yksityisyrittäjyys oli ristiriitainen ilmiö Kuuban tyyppisessä yhteiskunnassa. Vaikka sen avulla talous saatiin kasvamaan vaikean taloudellisen kriisin jälkeen ja se toi mukanaan mm. töitä, tuotteita ja palveluja yhteiskunnalle sekä tuloja valtiolle, se myös ruokki ihmisten ajatuksia itsenäisyydestä ja autonomiasta ja toimi eräänlaisena "kapitalismin pesäkkeenä" sosialistisessa Kuubassa.