Browsing by discipline "Nordiska språk, svenska som andra inhemska språk"

Mediassa on viime vuosina käyty kiivaita keskusteluja kaksikielisten koulujen tarpeellisuudesta rinnakkaisen järjestelmän lisäksi. Kaksikielisten koulujen opetuskielet olisivat ruotsi ja suomi. Koulujen olisi määrä poistaa kaksikieliset oppilaat ruotsinkielisistä kouluista. Boyd & Sallinen (2015) ovat tutkineet kahdessa maamme kansallisessa sanomalehdessä käytyä kieli-ideologista väittelyä siitä, onko Suomessa tarvetta kaksikielisille kouluille. Sundman (2013) on pyrkinyt selvittämään, millaisia kaksikielisen koulun malleja olisi maassamme mahdollista toteuttaa, ja millaisia seuraamuksia kaksikielisillä kouluilla olisi ruotsinkielisten koulujen tulevaisuudelle. Tutkimusten mukaan kaksikielisinen koulu ei hyödytä ruotsinkielistä väestöä. Heidän näkökulmastansa kyseessä on enemminkin suunta huonompaan. Aiemmat tutkimukset väittävät, että ruotsinkielisissä kouluissa opiskelevat suomenkieliset ja kaksikieliset oppilaat ovat pedagoginen haaste opettajilleen. Suomenkielisiin oppilaisiin suhtaudutaan jopa varoen, sillä heidän ei haluta vahingoittavan koulun yksikielisyyttä. Tavoitteenani on selvittää, millaisia haasteita opettajat ovat työssään kaksikielisten oppilaiden kanssa kohdanneet, ja miten he ovat niistä selvinneet. Lisäksi haluan kartoittaa opettajien mielipiteitä kaksikielisistä kouluista, eli kokevatko opettajat, että Suomessa on tarvetta kaksikielisille kouluille. Slotte-Lüttge (2005) käsittelee väitöskirjassaan opettajan ja kaksikielisten oppilaiden välistä suhdetta niin kielen kuin opetuksen näkökulmasta. Hänen tavoitteenaan on lisätä ymmärrystä siitä, millaisia mahdollisuuksia kaksikielisellä oppilaalla on kasvattaa vuorovaikutusta luokassa, ja millaisia kielellisiä rajoitteita opetuksella on kaksikielisessä yhteydessä. Ainestoa keräsin maaliskuussa 2015 elektronisen kyselytutkimuksen avulla. Lomake oli suunnattu ruotsinkielisten yläkoulujen aineenopettajille. Kyselyyni vastasi 34 opettajaa neljästä eri maakunnasta. Valitsin ruotsinkielisten koulujen joukosta sellaiset koulut, joissa oletettavasti on paljon kaksikielisiä oppilaita, mutta eivät sijaitse aluille, joissa ruotsi on selvä enemmistökieli. Näin pystyin varmistamaan, että opettajilla on kokemusta kaksikielisistä oppilaista. Kyselomakkeiden vastaukset olen analysoinut aineistopohjaisena laadullisena konventionaalisena sisällönanalyysinä. Aineiston analysoinnissa olen käyttänyt kvalitatiivista konventionaalista sisällönanalyysiä. Metodia käytetään, kun halutaan saada kattava yhteenveto jostain ilmiöstä ja tavoitteena on analysoida erilaisten tekstien sisältöä. Olen ottanut induktiivisen lähestymistavan aineiston analysoinnissa, sillä pro graduni on aineistopohjainen. Opettajien vastauksista muodostuu päätelmä, että opettajat eivät niinkään ole huolissaan kaksikielisten, saati suomenkielisten oppilaiden mukanaan tuomista pedagogista haasteista, vaan enemmänkin siitä, että varsinkin suomenkieliset oppilaat tekevät yhä vaikeammaksi taata yksikielisille ruotsinkielisille oppilaille aito ruotsinkielinen ympäristö. Ruotsinkielisissä kouluissa on myös yksikielisiä ruotsinkielisiä oppilaita, joilla on heikko ruotsin kielen taito. Näille oppilaille on erityisen tärkeää, että edes koulussa heillä olisi mahdollisuus vahvistaa ruotsinkielistä identiteettiään. Opettajien kohtaamat haasteet vaikuttavat enemmän kielellisiltä kuin pedagogisilta. Opettajat kuvaavat kaksikielisten oppilaiden opetusta haastavaksi. Suurin haastavuutta selittävä syy on opettajien mukaan kieli. Moni opettaja kertoi haastavaksi sen, ettei oppilailla ole tarpeeksi kattavia kielellisiä taitoja ruotsin kielessä, jotta oppilaat pystyisivät osallistumaan ruotsinkieliseen opetukseen. Joillakin oppilailla kielitaidot ovat niin heikolla tasolla, etteivät he pysty edes kommunikoimaan ruotsiksi oppitunneilla. Lisäksi joidenkin kaksikielisten oppilaiden puutteellinen sanavarasto aiheuttaa suuria haasteita opettajille, sillä he eivät pysty selittämään asioita oppilaille edes selkokielellä. Opettajat joutuvat itsekin kamppailemaan suomen kielen ja ruotsin kielen välillä. On ristiriitaista, kuinka opettajat kertovat käyttävänsä suomen kieltä apuvälineenä silloin, kun he yrittivät auttaa oppilaita, joilla on heikot kielelliset taidot ruotsissa. Luokittelen opettajien mielipiteet kaksikielisistä kouluista Boyd & Palviaisen (2015) mukaan suojelijoihin sekä idealisteihin. Suojelijoiden mukaan ruotsinkieliset koulut ovat vain ruotsinkielisiä oppilaita varten. He pystyvät kuitenkin hyväksymään oppilaiksi sellaisia, joilla on vahva ruotsin kielen taito. Idealistit puolestaan hyväksyvät kaikki oppilaat ruotsinkielisiin kouluihin. He eivät halua luokitella ruotsinkielisiä kouluja eliittikouluiksi. Suojelijat ja idealistit painottavat perheen vastuuta lapsen kielellisestä kehityksestä, varsinkin silloin kun kyseessä on kaksikielinen- tai suomenkielinen perhe. Koulut pystyvät opettajien mukaan tukemaan kielellistä kehitystä tiettyyn pisteeseen asti, mutta päävastuu on lapsen perheellä. Tutkimukseeni osallistuneet opettajat olivat pääosin suojelijoita. Usea suojelija-opettaja koki, että ruotsinkielisen koulun tulee säilyä yksikielisenä.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella ammattikorkeakoulun kaksikielisen koulutusohjelman kielipoliittisia linjauksia ja sitä, kuinka nämä kielipoliittiset linjaukset näkyvät koulutuslinjan opiskelijoiden arjen käytänteissä. Tutkimuksen kohteena on Haaga-Helian Porvoon yksikön kaksikielinen koulutuslinja Myynti ja visuaalinen markkinointi, jossa opetus tapahtuu puoliksi ruotsiksi ja puoliksi suomeksi. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka koulutuslinjan kielistrategiaa suunniteltiin ja miten linjaukset muotoiltiin ammattikorkeakoulun hallinnollisissa asiakirjoissa. Tämän jälkeen tutkimuksen näkökulmaa laajennettiin koulutuslinjan opiskelijoiden arkeen ja tarkasteltiin sitä, miten opiskelijat olivat kokeneet opiskelun kaksikielisellä koulutuslinjalla ja kuinka koulutuslinjan kielistrategia toimi opiskelijoiden arjen käytänteissä. Tutkimuksen hypoteesi on, että kaksikielisen koulutuslinjan kielipoliittisten linjausten ja opintoihin liittyvien käytänteiden välillä on ristivetoa, joka näkyy opiskelijoiden arjessa. Tutkimuksen teoreettinen käsitteistö perustuu François Grinin (2003) Capacity-Opportunity-Desire -malliin. Grinin mukaan minkä tahansa kielen käyttämiselle on kolme edellytystä. Kompetenssilla tarkoitetaan kielellisiä valmiuksia käyttää kieltä. Kielellisten valmiuksien lisäksi tarvitaan mahdollisuuksia ja paikkoja, jossa kieltä voidaa käyttää. Näiden lisäksi tarvitaan tahtoa ja halua käyttää kieltä. Tutkimusaineistona käytettiin koulutuslinjan hallinnollista materiaalia kuten pöytäkirjoja ja kielipoliittisia asiakirjoja sekä opiskelijoiden haastatteluja. Opiskelijoiden haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina, joita tehtiin yhteensä neljä kahden eri vuosikurssin opiskelijoille. Tutkimuksen tulosten mukaan opiskelijat saavuttivat hyvin koulutuslinjan asettamat kielelliset valmiudet ruotsin kielessä huolimatta siitä, että opiskelijoiden kielitaidoissa oli suurta vaihtelua opintojen alussa. Suomenkieliset opiskelijat tarvitsivat etenkin opintojen alussa paljon kielellistä tukea sekä opettajilta että ruotsinkielisiltä opiskelijoilta. Opinnot vahvistivat opiskelijoiden kommunikatiivisia valmiuksia ruotsin kielessä. Kielitaidon karttuminen lisäsi opiskelijoiden motivaatiota ja itseluottamusta. Opintojen arviointikriteereistä tulisi selkeästi käydä ilmi kielelliset ja ainesisältöihin liittyvät vaatimukset. Opiskelijoiden kielen oppimista kuvaa instrumentaalinen motivaatio, jossa kielen osaamista perustellaan hyötynäkökulmasta käsin. Ruotsin kieltä halutaan oppia, koska siitä on hyötyä tulevaisuuden työelämässä.

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata, eritellä ja verrata, miten ruotsin ja norjan sanajärjestystä opetetaan alkeisoppikirjoissa. Perimmäinen tarkoitukseni on selvittää, mikä on tunnusomaista ruotsin sanajärjestyksen opetukselle Suomessa ja miten oppikirjoja voisi jatkossa kehittää. Aineistona olen käyttänyt kuuden eri kirjasarjan teksti- ja työkirjoja. Näistä kaksi kirjasarjaa on Suomessa käytössä olevia yläasteen B-ruotsin oppikirjoja ja loput Ruotsissa ja Norjassa käytössä olevia toisen kielen oppikirjoja. Tutkielmassa selvitän, mitä sanajärjestysrakenteita oppikirjat nostavat esille ja missä järjestyksessä ne esitellään. Näitä tuloksia vertaan kirjallisuudessa esiintyviin kuvauksiin oppijakielen kehityksestä. Lisäksi kuvaan ja vertailen sanajärjestyksen esittämistapoja ja harjoituksia kielididaktisesta näkökulmasta. Lopuksi tarkastelen oppikirjojen teksteissä esiintyviä sivulauseita sen perusteella, miten ne heijastavat oppikirjojen opetusjärjestystä ja toisaalta tutkimuksissa havaittuja oppijakielen piirteitä. Tulokset osoittavat, että molemmat tutkitut suomalaiset ruotsin oppikirjat käsittelevät lähes täysin samat sanajärjestyssäännöt peruskoulun kirjojen aikana ja lähes samassa järjestyksessä. Toisaalta ne eroavat skandinaavisista toisen kielen oppikirjoista useassa suhteessa. Suurin ero on, että skandinaavisissa oppikirjoissa painotetaan monien sellaisten rakenteiden funktioita, joita suomenkielisissä oppikirjoissa tarkastellaan yksinomaan sanajärjestyksen näkökulmasta. Lisäksi analyysi osoittaa, että suomalaisissa oppikirjateksteissä esiintyy vain vähän sivulauseita ja että ani harvassa näistä sanajärjestys eroaa näkyvästi päälauseen sanajärjestyksestä. Silti toinen oppikirjasarjoista näyttää välttelevän sivulauseiden käyttöä pitkään. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suomalaisia ruotsin alkeisoppikirjoja voisi tulevaisuudessa kehittää funktionaalisempaan suuntaan. Sanajärjestyssääntöjen sijaan oppikirjat voisivat käsitellä lauseenalkuisia määreitä tekstin sidoskeinoina ja sivulauseita niiden käyttötarkoituksen kannalta. Näin myös toisen kielen tutkimuksen tulokset oppimisjärjestyksistä tulisivat paremmin huomioiduiksi. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä tutkia empiirisesti, mitä sanajärjestyksen opetustapoja oppilaat ja opettajat pitävät mielekkäimpinä. Lisäksi olisi hyödyllistä tutkia myös useiden eri kielioppirakenteiden frekvenssejä oppikirjateksteissä.

Tutkielmassa tarkastellaan sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä ruotsin kielestä ja sen opiskelusta ammattikorkeakoulussa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään sairaanhoitajaopiskelijoiden käsityksiä omasta ruotsin kielen taidostaan sekä heidän motivaatiotaan käyttää ruotsia ruotsinkielisten potilaiden/asiakkaiden kanssa käytännön harjoittelujaksoilla tai työpaikoilla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kokevatko sairaanhoitajaopiskelijat ruotsin kielen opiskelusta ja ammattikorkeakoulun ruotsin opinnoista olevan hyötyä heidän tulevassa ammatissaan. Tutkimuksessa tarkastellaan myös mahdollisia eroja motivaatiossa ruotsin kieltä ja sen käyttöä kohtaan tutkimukseen osallistuvien ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden välillä. Sairaanhoitajaopiskelijoiden kieliopinnot ja niiden määrä vaihtelevat ammattikorkeakouluittain. Sairaanhoitajan tutkintoon kuuluu vähintään yksi pakollinen ruotsin kurssi, jonka laajuudeksi suositellaan 5 opintopistettä. Jokainen ammattikorkeakoulu päättää kuitenkin itse opetussuunnitelmastaan ja kieliopintojen laajuudesta. Tässä tutkimuksessa esitellään mukana olleiden ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmat ruotsin kielen opintojen osalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu motivaatiota ja asenteita koskevasta kirjallisuudesta ja erityisesti keskeisimmistä motivaation käsitteistä. Tämän lisäksi tarkastellaan toisen kielen oppimisen käsitteitä ja keskeisimpiä teoriasuuntauksia tämän tutkimuksen kannalta sekä esitellään kommunikatiivista kompetenssia osana kielenoppimista. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2016 suomenkielisellä sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi yhteensä 125 sairaanhoitajaopiskelijaa Turun, Vaasan ja Laurean ammattikorkeakouluista. Suurin osa kyselyyn vastanneista opiskeli toista tai kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi, mutta joukossa oli myös ensimmäisen ja neljännen vuoden opiskelijoita. Enemmistö opiskelijoista oli suorittanut tutkintoon kuuluvan pakollisen ruotsin kurssin kyselyn toteutuksen aikaan. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Kyselylomakkeen avoimien vastausten analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Lisäksi osa kyselylomakkeen vastauksista analysoitiin määrällisesti. Tutkimustulokset osoittavat, että sairaanhoitajaopiskelijoiden käsitykset ruotsin opiskelusta ovat pääosin positiivisia. Opiskelijat kokevat ruotsin kielen taidosta ja ruotsin opiskelusta olevan hyötyä tulevassa ammatissaan ja enemmistö tutkimukseen osallistuneista sairaanhoitajaopiskelijoista on melko tai hyvin motivoitunut kehittämään omia ruotsin kielen taitojaan. Erityisesti ammattisanaston oppiminen ja kyky keskustella ruotsiksi ruotsinkielisten potilaiden kanssa on opiskelijoille tärkeää. Sairaanhoitajaopiskelijoiden motivaatio käyttää ruotsia on hyvä, sillä yli puolet tutkimukseen vastanneista opiskelijoista käyttää ruotsia ruotsinkielisten potilaiden kanssa. Opiskelijat perustelevat ruotsin kielen käyttöä muun muassa sillä, että Suomi on kaksikielinen maa ja potilaita tulee palvella heidän omalla äidinkielellään. Sairaanhoitajaopiskelijat antavat kritiikkiä vähäiselle ruotsin kurssien määrälle ja toivovat lisää ruotsin kursseja ja opetusta ammattikorkeakouluihin. Tutkimukseen osallistuneiden ammattikorkeakoulujen sairaanhoitajaopiskelijoiden motivaatiossa ja asenteissa ruotsin kieltä kohtaan ei ollut havaittavissa suuria eroja. Ruotsin kielen käyttö potilaiden kanssa on yleisintä Vaasan ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoilla.

Språkbadselever är en del av det finländska grundskolesystemet. Deras undervisningsspråk är ett andraspråk, i detta fall svenska, vilket innebär vissa utmaningar i läsförståelsen. Läroböck-erna är det material som eleverna i dag mest arbetar med, men de svenskspråkiga läroböckerna i Finland är inte alltid skrivna för sin målgrupp, böckerna kan alltså antas ha läsförsvårande drag. Denna avhandling undersöker språkbadselevers åsikter om språket i läroböcker. Valet föll på historieböcker eftersom dessa ansetts mycket svåra att förstå. I undersökningen används två finlandssvenska läroböcker och en rikssvensk motsvarighet per stadium för att informanterna ska kunna jämföra dessa. Avhandling har tre syften. Det första är att undersöka vad språkbads-eleverna har för åsikter om språket i och uppbyggnaden av historieböckerna. Det andra syftet är att ta reda på vilka förslag de har till förbättringar för att underlätta läsandet och förståelsen. Tredje syftet är att utreda hur stor del av texten som eleverna anser att de inte förstår. Undersökningen genomfördes med hjälp av ett frågeformulär och öppen diskussion med ele-verna i december 2017. Urvalsunderlaget bestod av 38 elever i årskurserna 4–5 och 7–8 från skolor i Helsingforsregionen. Samtliga informanter har deltagit i språkbadsundervisning sedan daghemmet. Resultaten visar att alla informanterna bedömer de svenskspråkiga historieböckerna som svåra, speciellt de finlandssvenska. I dem kritiseras ordvalet mest. Att lågstadieeleverna har mycket stora besvär med att förstå läroböckerna beror enligt högstadieeleverna på att språket i böcker-na är detsamma oavsett ålder, språket försvåras alltså inte med ålder utan är lika svårt obero-ende av stadium och ålder. Eleverna i årskurs 4 strök under mellan 6,9 och 26 procent av orden i texterna, de flesta i årskurs 5 mellan 6,3 och 23 procent, årskurs 8 mellan 0,4 och 5,9 procent, och årskurs 9 mellan 0,6 och 5,6 procent. De rikssvenska läroböckerna får beröm för sitt ord-val och sättet att förklara i den löpande texten. Beröm får också styckesindelningen med tydliga rubriker och underrubriker. I de finlandssvenska böckerna tycker eleverna mest om de lite längre meningarna med bindeord som förklarar och leder läsandet, de korta stackatomeningar-na i de rikssvenska läroböckerna upplevs svåra att förstå. Eleverna efterfrågar läroböcker som utgår från dem som läsare, från deras ålder, utvecklingsnivå, samt vilket sammanhang man tänkt sig att läroboken ska användas i.

Tutkielmassa tarkastellaan kahden preposition vaihtelua lausekkeissa vid/på universitet ja vid/på möte sekä lausekkeissa vid/i ålder ja vid/i val. Tavoitteena on selvittää, miten prepositioiden käyttö ja esiintymistiheys vaihtelevat kyseisissä ilmauksissa ja millaisia muutoksia tässä vaihtelussa on nähtävissä eri vuosikymmenten välillä. Lähtökohtana on vid suhteessa på- ja i-prepositioihin. Aiempien tutkimusten ja havaintojen perusteella on nähtävissä viitteitä siitä, että vid-preposition käyttö on vähenemässä, kun taas på ja i ovat yhä yleisempiä. Etenkin på vaikuttaa usein syrjäyttävän vid-preposition. Tutkielman yhtenä tavoitteena on selvittää, missä määrin tulokset tukevat tätä käsitystä. Tutkimuksen aineiston pohjana on kolme sanomalehtikorpusta kolmelta eri vuosikymmeneltä, Press 65, Press 95 ja GP 2013, jotka ovat osa Göteborgin yliopiston ylläpitämän Språkbankenin korpusaineistoa. Korpuksista on Korp-työkalun avulla etsitty kaikki vid- ja på-lausekkeet, joissa preposition rektion muodostavan substantiivilausekkeen pääsana on universitet tai möte sekä vid- ja i-lausekkeet, joissa substantiivilausekkeen pääsana on ålder tai val. Esiintymiä vertaillaan toisiinsa kvantitatiivisesti, mutta pääosin analyysi on kvalitatiivista. Analyysissa tarkastellaan esiintymiä niiden kontekstissa. Esiintymät jaotellaan prepositiolausekkeen syntaktisen funktion mukaan sekä sen perusteella, toimiiko prepositiolauseke hallitsevan lausekkeen vapaana vai pakollisena määritteenä, ja missä määrin hallitsevan lausekkeen pääsanan valenssi vaikuttaa määritteen preposition valintaan. Tarkastelun kohteena ovat myös muut preposition valintaan vaikuttavat tekijät, kuten konstruktiot, joissa prepositiolauseke on taipuvainen esiintymään. Tutkimus osoittaa, että vid-preposition käyttö tarkastelluissa lausekkeissa on vähentynyt merkittävästi suhteessa på- ja i-prepositioon. Selvimmin kehitys näkyy vid/i val -lausekkeessa, jossa vid on menettänyt eniten jalansijaa. Vid/på universitet on lausekkeista ainoa, jossa vid on edelleen yleisempi kuin vaihtoehtoinen prepositio. Merkittävimmät muutokset prepositioiden välisessä vaihtelussa sijoittuvat aikavälille 1965–1995, kun taas muutokset aikavälillä 1995–2013 ovat vähäisempiä. Vanhimman aineiston suppeuden vuoksi tulokset ovat kuitenkin osittain vain suuntaa antavia. Tulokset antavat viitteitä myös siitä, että vid-lausekkeet ovat jossain määrin taipuvaisia esiintymään eri funktiossa ja konstruktioissa kuin vastaavat på- ja i-lausekkeet. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että sekä på että i yhä useammin korvaavat vid-preposition. Toisaalta sekä tutkimuksen alussa tehdyt alustavat korpushaut että tarkasteltujen esiintymien analyysi osoittavat, että kehitystä ei voida yleistää koskemaan kaikkia prepositiolausekkeita, joissa vid on vaihdettavissa prepositioon på tai i. Niissä lauseke- ja konstruktiotyypeissä, jotka tulosten perusteella ovat taipuvaisia esiintymään nimenomaan vid-preposition kanssa, sillä vaikuttaa edelleen olevan vakiintunut asema.

Tutkielmassa tarkastellaan ruotsin kielen partisiipin perfektimuotoja sekä adjektiivisen merkityksen saavien partisiipin perfektien esiintymistä ja käyttöä lehtikielessä. Tarkastelun kohteena on seitsemän Hufvudstadsbladet- lehden numeroa, joista jokaisesta on valittu neljä artikkelia, jotka edustavat eri tekstilajeja. Valitut tekstilajit ovat uutisteksti, pääkirjoitus, arvostelu ja urheilu-uutinen. Tutkielman tarkoituksena on ensisijaisesti selvittää, kuinka adjektiivisen partisiipin perfektin tunnistaa lehtiteksteissä kielitieteellisen kirjallisuuden tarjoamien mallien avulla. Eri kriteerejä käytetään erottamaan adjektiiviset partisiipin perfektit verbaalisista. Toisena päätavoitteena on selvittää adjektiivisten partisiipin perfektien osuus kaikista partisiipin perfekteistä. Lopuksi tutkitaan adjektiivisten partisiipin perfektien osuus eri tekstilajeissa. Aineistosta on laskettu kaikki partisiipin perfektimuodot ja luokiteltu ne adjektiivisiksi tai verbaalisiksi. Tämän jälkeen on laskettu adjektiivisten partisiippien prosentuaalinen osuus kaikista partisiipin perfekteistä yhteensä sekä niiden prosentuaalinen osuus jokaisessa neljässä tekstilajissa. Tutkielman tulokset osoittavat, että adjektiivisia partisiipin perfektejä käytetään monipuolisestilehtikielessä. Kaikista partisiipin perfekteistä suurin osa, 81,4 %, saa adjektiivisen merkityksen. Usein adjektiivisen partisiipin taustalla on resultatiivinen verbi, joka ilmaisee esimerkiksi siirtymistä uuteen tilanteeseen. Materiaalissa on kuitenkin myös monia rajatapauksia. Uutistekstien partisiipin perfekteistä 86,7 % on adjektiivisia, ja pääkirjoituksissa adjektiivisten muotojen osuus on 78,5 %. Arvosteluissa adjektiivisia muotoja on 75,9 % ja urheilu-uutisissa 86,0 %. Tutkielman mukaan uutistekstien kieli on asiapitoista, minkä vuoksi tutkitut adjektiiviset partisiipin perfektit eivät uutisteksteissä ilmaise arvioita eivätkä juuri tunnetiloja. Partisiippien sisältö muuttuu kuitenkin subjektiivisemmaksi tultaessa pääkirjoituksiin ja erityisesti arvosteluihin ja urheilu-uutisiin.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka yleisesti ruotsin olla-verbin (vara) konjunktiivimuoto vore esiintyy nykyruotsissa ja vertailla sen käyttöä suomenruotsissa ja ruotsinruotsissa. Tutkimusaineisto koostuu Språkbankenin vapaasti käytettävistä korpuksista, jotka sisältävät muun muassa sanomalehtitekstiä, kaunokirjallisuutta ja internet-keskustelupalstojen keskusteluja. Kaikkiaan aineistossa on noin 9 miljardia sanetta 192 erillisessä korpuksessa. Aineistoon on tehty hakuja Språkbankenin Korp-käyttöliittymän kautta ja tarkasteltu näiden hakujen tuloksia. Sananmuodon vore esiintymistiheyttä tarkastellaan yleisesti kaikissa Språkbankenin vapaasti käytettävissä korpuksissa sekä vertailevasti suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Sanomalehtiaineistoja on yhteensä 652 miljoonaa sanetta 37 ruotsalaisessa ja 30 suomenruotsalaisessa korpuksessa. Vertailtavaksi on valittu nimenomaan sanomalehtiteksti, koska noin 9 % Språkbankenin sanomalehtiaineistojen tekstistä on peräisin suomenruotsalaisista lehdistä, kun kaikissa Språkbankenin aineistoissa suomenruotsalaista tekstiä on vain 0,9 %. Tarkemman tutkimuksen kohteena ovat hypoteettiset ehtolauseet, joissa predikaattiverbi on joko konjunktiivissa, indikatiivin preteritissä tai skulle + infinitiivi -rakenteen osana. Tutkielmassa vertaillaan näiden eri ehtolausetyyppien esiintymistiheyttä suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Tutkimus osoittaa, että vore esiintyy suomenruotsalaisessa aineistoissa selvästi harvemmin kuin ruotsalaisissa aineistoissa. Sananmuodon esiintymistiheys on keskimääräistä suurempi vanhemmissa aineistoissa, mutta yllättäen myös joissakin internetin keskustelufoorumeilta kerätyissä aineistoissa. Sananmuodon vore keskimääräinen esiintymistiheys kaikissa Språkbankenin korpuksissa on 182,8 kertaa miljoonaa sanetta kohti, mutta suomenruotsalaisissa aineistoissa vain 97,3. Tutkielman tulosten perusteella skulle vara -rakenteen käyttö on suomenruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa yleisempää kuin ruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa. Havainto on linjassa sen muun muassa Svenska Akademiens Grammatikin (Teleman et al. 1999) esittämän näkemyksen kanssa, että tätä rakennetta käytetään suomenruotsissa laajemmin kuin muissa ruotsin alueellisissa kielimuodoissa.