Browsing by discipline "Yleinen valtio-oppi, politiikan tutkimus"
Now showing items 81-100 of 205
-
(2017)Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoidaan maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvää eduskuntakeskustelua osallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on kuvata sitä, millaisen kuvan keskustelu muodostaa osallisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Kotouttaminen on Suomessa lakisääteinen prosessi, jonka avulla tuetaan maahanmuuttajien sopeutumista uuteen maahan. Kiinnostuksen kohteena on esimerkiksi se, käsittävätkö poliitikot kotouttamisen monipuolisena osallisuuden tukemisena vai jollakin tapaa rajoittuneena osallistumisena. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu osallisuus-käsitteen ympärille. Syrjäytymisen vastaparina osallisuus kuvastaa moniulotteista osallistumista ja yhteenkuuluvuutta. Tutkielman aineisto koostuu eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoista sekä kirjallisista kysymyksistä vastauksineen vuosilta 2010–2016. Vaikka eduskuntakeskustelua ei voida pitää kaiken kattavana kuvana kotouttamisen todellisuudesta, voidaan sen perusteella kuitenkin päätellä poliittisen eliitin käsityksiä ja suhtautumista maahanmuuttajiin. Tämä poliittinen eliitti säätää lakeja, päättää muuttajien elämää koskevista asioista sekä muotoilee julkista diskurssia, joten sillä on merkittävää vaikutusvaltaa. Aineiston ajankohtaisuuden lisäksi se kuvaa aikaa, jolloin perussuomalaisten viitoittamana nationalismi ja populismi ovat nostaneet päätään. Tutkimusmenetelmää voidaan nimittää laadulliseksi sisällönanalyysiksi, jota ohjaa tieteenfilosofisesta näkökulmasta sosiaalinen konstruktionismi. Edellinen viittaa siihen, että todellisuuden uskotaan syntyvän kielellisessä vuorovaikutuksessa. Tulokset osoittavat, että poliitikkojen keskustelussa yhteiskunnallinen osallisuus perustuu suurelta osin aineellisiin resursseihin, kuten palkkatyöhön. Maahanmuuttajien toimijuutta korostetaan lähinnä työmarkkinoille ja veronmaksuun liittyvissä asioissa. Varsinaista yksilöllistä voimaantumista ei aineiston perusteella pidetä keskeisenä maahanmuuttajien yhteiskunnallisen osallisuuden kannalta. Kolmas osallisuuden ulottuvuus, yhteisyys, jää myös verrattain vähälle huomiolle keskusteluissa. Yhteenkuuluvuus hahmottuu pääasiassa työnteon ja muiden sosiaalisten velvoitteiden kautta saavutettavaksi asiaksi. Suomalaisen yhteiskunnan hahmottuminen aineistossa rakentuu osittain vastakkainasettelulle, jossa Suomi kuvastaa länsimaista arvomaailmaa, oikeusvaltiota, demokratiaa ja tasa-arvoa, kun taas muuttajien lähtömaat edustavat näiden vastakohtia. Kotouttaminen nähdään pääosin tärkeänä asiana ja sille annetaan useita merkityksiä. On kuitenkin huomattavaa, miten kotouttamiskeskustelua hallitsee työn tekeminen ja ajattelumalli maahanmuuttajista vierasperäisenä työvoimana, joka jollakin tapaa elää suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Tällainen diskurssi ei edesauta korjaamaan useiden maahanmuuttajien kohtaamaa yhteisyyden vajetta. Aineisto heijastaa osaltaan maahanmuuttokeskustelulle tyypillisiä stereotypioita ja yleistämistä. Kun vaikutusvaltaisilla päättäjillä on kapea kuva jostakin ilmiöstä, esimerkiksi eri etnisistä kulttuureista ja niiden sopeutumisongelmista, saattaa se luoda kansalaisten ja työnantajienkin keskuuteen haitallisia ennakkoluuloja. Keskustelussa saa huomattavan paljon huomiota niin kutsuttu rajoittava diskurssi, jonka mukaan kotouttamisen ongelmat saataisiin ratkaistua rajoittamalla muuttajien määrää ja kohdistamalla heihin entistä tiukempia rajoitteita työnteon, palkkatason ja suomen kielen oppimisen osalta. Suunta on joltakin osin muuttunut assimiloivaa politiikkaa kannattavaksi. Osallisuuden näkökulmasta kotouttaminen eduskuntakeskustelussa ilmenee verrattain yksiulotteisena, jossa ei oteta huomioon maahanmuuttajia kokonaisvaltaisina toimijoina ja osana yhteisöä. Pitkällä tähtäimellä ihmisiin panostaminen voisi vaikuttaa myös siihen taloudelliseen panokseen, jonka maahanmuuttajat mahdollisesti tuovat mukanaan.
-
(2017)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko kansalaisten Euroopan unionille ja Euroopan integraatiolle antama kannatus muuttunut eurokriisin seurauksena ja mitkä tekijät selittävät kannatuksen mahdollista muutosta. Eurokriisin seurauksena monet euroskeptiset poliittiset toimijat ovat saaneet merkittäviä vaalivoittoja kansallisten vaalien lisäksi Euroopan parlamentin vaaleissa, ja moni EU-kriittinen puolue on noussut merkittäviin asemiin kansallisella tasolla. Koska Euroopan unioniin kriittisesti suhtautuvat puolueet ovat valtavirtaistuneet läpi maanosan, on perusteltua tutkia sitä, onko euroskeptisismin nousun taustalla kansalaisten perusteellinen asennemuutos Euroopan unionia kohtaan. EU-kritiikkiä ja EU-kriittisiä poliittisia toimijoita tarkastellaan euroskeptisismin ja populismin teoreettisen viitekehyksen kautta. Tutkimuksen aineistona käytettiin eurobarometrien tarjoamaa tietoaineistoa. Selitettävän muuttujan eli Euroopan unionin kannatuksen yhteyttä elämän odotuksiin, tyytyväisyydellä elämäntilanteeseen, yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen ja ikään tarkasteltiin regressioanalyysin tarjoamin keinoin. Tutkimuksen tulos osoitti, että eurokriisi on jakanut euroalueen yhä enenevissä määrin kriisiytyneeseen Etelä-Eurooppaan ja vauraampaan, paremmin menestyvään Keski- ja Pohjois-Eurooppaan. Eurokriisin seurauksena Euroopan unionin kannatus on vähentynyt kaikissa vertailtavissa jäsenvaltioissa, mutta eniten juuri Etelä-Euroopan kriisiytyneissä jäsenvaltioissa. Euroopan unionin kannatuksen selittäjänä kansalaisten yksilölliset näkemykset suhteessa omaan elämäänsä ovat kasvattaneet merkitystään samalla, kun yhteiskuntaluokan merkitys selittävänä tekijänä on vähentynyt. Tutkimus osoitti, että EU-kriittiset katsantokannat ovat tasoittuneet eri yhteiskuntaluokkien sisällä. Unionin kannatuksen muutoksesta on kuitenkin vaikea vetää johtopäätöksiä siitä, mihin suuntaan kansalaiset haluavat integraatiota tulevaisuudessa vietävän.
-
(2016)Vuosi 2014 oli Ranskan presidentti François Hollandelle vaikea. Oman sosialistisen puolueen edustajat ministereitä myöten olivat alkaneet arvostella hänen talouspolitiikkaansa. Tätä tulistakin väittelyä käsiteltiin Suomen lehdistössä kriisinä ja ikään kuin politiikan häiriönä, mikä ilmentää käsitystä politiikasta yhteisten asioiden hoitona. Tutkielmassa Ranskan tapausta käytetään esimerkkitapauksena politiikan monipuolisemmalle ymmärtämiselle kysymällä missä mielessä tapaus itse asiassa on poliittinen. Kari Palosen käsitehistoriallista työtä hyödyntäen päädytään kyseenalaistamaan vallitseva politiikkakäsitys ja arvioimaan tilannetta niin, että politiikka käsitetään omana spesifinä ilmiönään, jossa korostuu konflikti. Tätä konfliktia havainnollistavat analyyttisina käsitteinä käytettävät Chantal Mouffen ja Jacques Rancièren näkemykset politiikan tai poliittisen olemuksesta. Poliittinen ilmenee näiden mukaan vastustajien, 'meidän' ja 'heidän' (Mouffe), tai 'poliisin' ja 'politiikan' havaitsemistapojen (Rancière) kiistämistä ilmentämisenä kohtaamisena. Ranskan sosialistisen puolueen poliitikoiden puheesta koottua aineistoa tulkitaan aktanttimallin avulla. Puheaineiston aktantiaalinen tarkastelu osoittaa, että kiistassa erottuu kaksi eri ryhmittymää, mutta niiden vastakkainasettelua pyritään pääosin peittelemään. Politiikalle ominainen me/he -vastakkaisuus ja kiistäminen nousee esiin selvästi vain sosialistien parlamenttiryhmän sisällä. Muodostetuista malleista niissä, joissa presidentti Hollande on olennaisesti mukana, vastustajuus pyritään paikantamaan mm. abstrakteihin asioihin. Mouffen ja Rancièren käsitteiden soveltaminen käytännössä osoittaa, että vaikka ne syventävätkin ymmärrystä politiikasta, tulee lisäksi huomioida poliittista kulttuuria ja institutionaalisia tekijöitä. Ranskan tapauksessa presidentti näyttää tosiaankin olevan pyhä lehmä, jolla on poliittisuutta latentoivia tekijöitä. Demokratian kannalta olisikin tärkeää pohtia, kuinka myös tällaisia vahvoja vallan paikkoja voitaisiin politisoida.
-
(2012)Tutkimuksessa analysoidaan kansanäänestysten soveltumista vaalijärjestelmäuudistusten päätöksentekomenettelyksi. Soveltuvuutta analysoidaan demokratian keskeisten arvojen toteutumisen näkökulmasta. Tiedontarpeen taustalla on vaalijärjestelmäuudistusten ja niistä järjestettyjen kansanäänestysten yleistyminen vakiintuneissa läntisissä demokratioissa kahden viime vuosikymmenen aikana. Tutkimus edustaa poliittiseen käyttäytymiseen ja poliittisiin instituutioihin keskittyvää teoreettista tutkimustapaa. Yleisenä kiinnostuksen kohteena on demokratiateorian keskeinen ongelma siitä, minkälaisin menettelyin politiikan pelisäännöt pitäisi nykyaikaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa määritellä. Kansanäänestysinstituution normatiivinen tarkastelu edellyttää demokratian arvot määrittelevän demokratiakäsityksen valintaa. Teoreettiseksi lähtökohdaksi on valittu Bruce Ackermanin (1991; 1998) dualistinen demokratiateoria, joka on alun perin kehitetty perustuslaillisten uudistusten normatiiviseksi malliksi. Teorian keskeinen piirre on politiikan jakaminen normaaliin ja korkeampaan päätöksentekoon. Korkeamman politiikan päätösten osalta dualistinen malli sitoutuu normaalia vaativampiin demokratian arvoihin ja kansalaisten suoraan osallistumiseen. Tutkimuksessa vaalijärjestelmästä päättämisen ongelmaa tarkastellaan Archon Fungin (2007) kehittämän pragmaattisen tasapainon menetelmän edellyttämällä tavalla eli arvioimalla demokratiakäsityksen arvojen ja instituutiosuositusten johdonmukaisuutta valitussa kontekstissa. Tutkimusstrategia edellyttää normatiivisen ja empiirisen teorian vuoropuhelua siten, että arvioinnissa otetaan huomioon empiirisen tutkimuksen osoittamat rajoitteet normatiivisen teorian tavoitteiden toteutumiselle. Rajoitteiden tarkastelussa hyödynnetään tapauskuvauksia esimerkiksi Britannian (2011) ja Uuden Seelannin (1992 ja 1993) vaalijärjestelmäuudistusäänestyksistä, empiirisiä vaalijärjestelmäuudistustutkimuksia ja politiikan empiiristä teoriaa neljän kansanäänestyksiä koskevan keskeisen politiikan ilmiön osalta. Nämä ilmiöt ovat alhainen äänestysaktiivisuus kansanäänestyksissä, poliittisten edustajien institutionaalinen kontrolli kansanäänestyksiin, kansalaisten ekspressiivinen äänestyskäyttäytyminen ja päätöksentekokehysten strateginen manipulointi. Tutkimus osoittaa, että dualistinen demokratiakäsitys soveltuu arvoperustaltaan vaalijärjestelmäuudistusten normatiiviseksi päätöksentekomalliksi. Tarkastellut politiikan ilmiöt kuitenkin rajoittavat dualismin arvojen toteutumismahdollisuuksia vaalijärjestelmäuudistuksista järjestetyissä kansanäänestyksissä. Rajoitteet koskevat erityisesti dualistisen demokratian ihanteiden toteutumisen kannalta keskeistä normaalin ja korkeamman politiikan erottelua. Alhainen äänestysaktiivisuus heikentää kansanäänestysten kykyä tuottaa enemmistön tahtoa kuvaavia päätöksiä. Lisäksi alhainen äänestysaktiivisuus on ristiriidassa dualistisen teorian olettaman kansanäänestyksen kansalaisia aktivoivan signaalivaikutuksen kanssa. Poliittisten edustajien kontrolli on ennen kaikkea kansanäänestysten institutionaalinen ominaisuus eikä se lähtökohtaisesti ole ongelma dualistiselle mallille. Vaalijärjestelmien ominaispiirteisiin kytkeytyvät valtaedut kuitenkin aiheuttavat poliittisille edustajille kannustimia kontrolloida äänestyksiä dualismin tavoitteiden vastaisesti. Ekspressiivinen äänestäminen on tunnettu kansanäänestysten ongelma ja sillä on kielteisiä vaikutuksia myös dualistisen demokratiakäsityksen tavoitteiden toteutumiseen. Kansantahdon hämärtymisen lisäksi ekspressiivinen äänestäminen heikentää kollektiivisen valinnan keskittyneisyyttä ja kannustaa poliittisia edustajia suuntaamaan keskustelua yksityisten tavoitteidensa toteutumisen kannalta olennaisiin ja vastaavasti yhteisön kokonaisedun kannalta epäolennaisiin seikkoihin. Strategista kehystämistä ei voida pitää pelkästään dualismin ongelmana, sillä vaikka kehystämisellä voidaan heikentää kansalaisten päätöksenteon autonomisuutta, uudet yllättävät päätöskehykset voivat tuoda vaalijärjestelmäuudistuskeskusteluun myös normatiivisesti perusteltuja päätöksentekokriteereitä. Osa osoitetuista ongelmista voidaan ratkaista dualistisen demokratiateorian suosittaman kansanäänestysinstituution ominaispiirteitä täsmentämällä. Toiset ongelmat edellyttävät teorian taustaoletusten ja jopa arvojen keskinäisten painotusten täsmentämistä. Tutkimus osoittaa, että tasapainoisen dualistisen päätöksentekomallin kehittämisessä ja soveltamisessa vaalijärjestelmäuudistuksiin on otettava huomioon erilaisten päätöksentekotilanteiden erityispiirteet niin teorian arvojen kuin instituutioidenkin osalta.
-
(2010)Syftet med min uppsats är att undersöka kvinnoprofileringen i de politiska partierna genom att i första hand jämföra kvinnovänligheten i partiernas principprogram samt de eventuella skillnader i programmen som existerar partier emellan. Jag har även undersökt ifall partierna har specifika jämställdhetsprogram utöver sina principprogram. För att få en mer heltäckande bild av kvinnoprofileringen i partierna har jag utöver dessa två variabler även studerat antal kvinnor på inflytelserika poster inom partierna. Jag har valt att studera fyra oberoende variabler, nämligen partiernas organisation, andelen kvinnliga medlemmar i partiet, partiets uppbyggnad dvs. ifall det är hierarkiskt eller egalitärt samt partiets ålder. Variablerna är alla valda på basis av tidigare liknande studier inom ämnet. Avsikten är att med hjälp av mina fyra bakgrundsvariabler kunna förklara varför vissa partier har ett mer kvinnovänligt principprogram än andra. Genom att som beroende variabel även studera partiets eventuella jämställdhetsprogram och antalet kvinnor på inflytelserika poster inom partiet, har jag kunnat få en klarare bild av hur mycket partierna generellt sett satsat på kvinnoprofileringen. Metoden jag valt att använda är Mest lika-design metoden. Jag började följaktligen med fem partier, nämligen Centern, Samlingspartiet, Socialdemokratiska partiet, Vänsterförbundet och De Gröna. Efter att i enlighet med Mest lika-design metoden eliminerat Centern, Samlingspartiet och SDP från min undersökning kvarstod endast två partier, nämligen Vänsterförbundet och De Gröna. Dessa två partier blev följaktligen de fall jag sedan fortsatte att studera och jämföra. Partierna antar nämligen samma värden på alla oberoende variabler förutom en. Andelen kvinnliga medlemmar är betydligt högre inom Gröna förbundet än inom Vänsterförbundet. Efter att ha studerat de två partiernas principprogram kan jag konstatera att det finns klara skillnader mellan partierna när det gäller programmens kvinnovänlighet. Det gröna principprogrammet satsar betydligt mer på ärenden som berör kvinnor och som står kvinnor nära hjärtat än vad Vänsterförbundets principprogram gör. Ett kvinnovänligt principprogram verkar även gå hand i hand med en stor andel kvinnor på betydelsefulla poster inom partiet samt förekomsten av ett specifikt jämställdhetsprogram. De Gröna har nämligen, i motsats till Vänsterförbundet, även största andelen kvinnor på höga poster och ett enskilt jämställdhetsprogram som handlar specifikt om jämställdhet mellan könen. Jag kan alltså på basis av min analys fastställa att andelen kvinnor inom partiet påverkar såväl partiernas principprogram och förekomsten av ett jämställdhetsprogram som andelen kvinnor på betydelsefulla poster inom partiet. Att det är just andelen kvinnor som är den förklarande faktorn är egentligen inte så förvånande om man utgår från teoridelen i min uppsats som baserar sig bl.a. på Rosabeth Moss Kanters, Gareth Morgans, Hege Skjeies, Ann Philips, Christina Bergqvists, Per Admans, Ann-Cathrine Jungars och Lena Wängneruds teorier.
-
(2012)In the 2003 Latvian citizens voted ‘Yes’ to EU accession. However, a closer look at the referendum results shows that the Russian-speaking citizens of Latvia voted predominantly against EU accession, while the Latvian-speakers predominantly voted in favour of accession. While there are various explanations put forward by other researchers to understand this difference, the aim of this work is to compare what has been published on EU accession matters in the Russian language press and the Latvian language press in Latvia before the referendum. Two largest Latvian language newspapers (Diena and Neatkariga Rita Avize Latvijai) and two largest available Russian language newspapers (Chas and Telegraf) were used in the study with a total data set of 181 articles. Quantitative and descriptive content analysis was used to analyze the data. Surprisingly, the results of the study showed that there was no large difference in the presentation of EU in the two language newspapers. While the Latvian language newspapers published mostly positive articles on EU accession, the Russian language newspapers did not publish mostly negative articles – on the contrary, neutral or positive articles were noted most frequently. Also news frames were applied in quite a similar fashion in both Latvian and Russian language newspapers. Thus, in the case of this study it has been concluded that the Russian language media most likely did not play a role in influencing the predominant no-vote by the Russian-speakers or this influence might have been minor. Thus, the cause of the predominant no-vote must be sought elsewhere; perhaps, it can be explained as a protest vote against government policies of the time or a protest vote to voice dissatisfaction with the economic difficulties in the areas densely populated by Russian-speakers. A possible explanation to the small differences between the presentations of EU in the two language newspapers could be that the clashing points between the Latvian and Russian speakers lies elsewhere – in the education, language and citizenship policies and EU accession did not affect this areas in any significant way.
-
(2014)Tutkielmassa käsitellään sanomalehdistön ja sen kriisin merkitystä paikallisen demokratian kannalta. Etenkin perinteiset sanomalehtitoimijat ovat viime vuosien aikana olleet taloudellisesti kovilla esimerkiksi laskevien levikkien sekä mainostuottojen vuoksi. Vaikeudet kytkeytyvät pitkälti internetin leviämiseen sekä digitaalisuuden tuomiin uusiin haasteisiin. Sanomalehtitoimijat eivät maailmalla ja Suomessa ole pääsääntöisesti löytäneet internetmaailmassa toimivia ansaintamalleja. Tämä on myös paikallisten lehtien ongelma. Tutkielmassa pohditaan, minkälaisia tehtäviä paikallisella lehdistöllä on kunnallisen demokratian kannalta ja osaltaan sitä, mikä niiden tulevaisuus on kriisin jatkuessa. Tutkielmassa keskitytään tähän myös julkisuuden kautta. Perinteisesti lehdistöllä on ollut tärkeä osa poliittisessa julkisuudessa. Tutkielman empiirisen osan esimerkkialueena ja -lehtenä käytetään Riihimäen kaupunkia ja sanomalehti Aamupostia. Tutkimusmenetelmät ovat laadullisia, osin myös sen vuoksi, että sanomalehdistön kriisiin liittyvässä tutkimuksessa on havaittu olevan kvalitatiivisten menetelmien ja tutkimusten suhteen puutteita. Tutkielman aineisto koostuu seitsemän Riihimäen kunnanvaltuutetun teemahaastatteluista. Haastateltaviksi valittiin kunnallispolitiikassa tärkeässä asemassa olevia henkilöitä, eli kunnanvaltuuston ja –hallituksen puheenjohtajat sekä valtuustoryhmien puheenjohtajia. Aineisto käsiteltiin ja koodattiin Hyperresearch-ohjelman avulla. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista tyypittelyä. Tutkielmassa esitellään neljän luokan tyypittely lehden demokratiatehtävistä. Julkista keskustelua ja julkisuutta käsitellään teemoitellen. Haastateltavien näkemyksen mukaan Aamupostilla on tärkeä rooli Riihimäen kunnallisen demokratian kannalta. Alueen lähes ainoana poliittisen tiedon tuottajana sillä on tiedotuksen lisäksi useita muita oleellisia tehtäviä. Tärkeimmäksi niistä nousee kaupunkilaisten äänen tuominen päätöksentekoon sekä julkisen keskustelun alustana toimiminen. Tämä nähdään tärkeänä myös kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta. Kaupungin poliittisessa julkisuudessa lehdellä nähdään suuri rooli. Osaltaan Aamuposti myös esimerkiksi ohjaa kaupungin suhteellisen epäaktiivista julkista keskustelua. Lisäksi Aamupostia pidetään tärkeänä työkaluna aktiivisemman keskustelun kannalta. Lehdistön ja Aamupostin ongelmien jatkuminen nähdään nykyisen edustuksellisen demokraattisen järjestelemän kannalta hyvin haitallisena. Demokratian ja deliberatiivisen keskustelun kannalta tärkeiden tehtävien täyttäminen on pienentyvien resurssien ja heikentyvän julkisuuden oloissa äärimmäisen hankalaa. Tuloksia voinee yleistää muihin vastaaviin kaupunkeihin ja kuntiin, pitäen mielessä vain kunnallispoliitikkojen haastatteluihin perustuva aineiston tietyt rajoitteet sekä mahdolliset eri alueiden erityispiirteet.
-
(2013)Tämä tutkielma tarkastelee lentoliikenteen päästökauppadirektiiviä (2008/101/EY) valmistellutta ja implementoinutta politiikkaverkostoa Suomessa. Päästökauppa on nykyisellään yksi tärkeimmistä markkinaperusteisista keinoista hillitä ilmastonmuutosta, ja Euroopan unionissa onkin ollut vuodesta 2005 käytössä maailmanlaajuisesti laajin päästökauppajärjestelmä. Päättäjien keskuudessa päästökaupan suosio on lisääntynyt viimeisinä vuosikymmeninä huomattavasti, samalla kun teollisuus kannattaa päästökauppaa verrattuna esimerkiksi verotuksellisiin päästöjenvähennyskeinoihin. Lentoliikenne on ensimmäinen EU:n päästökauppaan sisällytetty liikennemuoto. Vuodesta 2012 alkaen Euroopan sisäinen, Euroopasta lähtevä ja sinne saapuva lentoliikenne on mukana päästökaupassa. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. millainen Suomen valmisteluverkosto oli rakenteeltaan, toiminnaltaan ja koheesioltaan? 2. Miten verkoston rakenne, toimintatavat ja koheesio vaikuttivat sen kykyyn ratkaista kohdattuja politiikkaongelmia? Poliittisia päätöksiä valmistellaan yhä useammin epävirallisissa politiikkaverkostoissa. Hallinnan käsitteeseen perustuva lähestymistapa painottaa valtion, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä päätösten valmistelussa. Niinpä direktiivin valmistelua on mielekästä lähestyä tutkimalla valmistelua hoitanutta viranomaisten ja yritysten muodostamaa verkostoa. Tutkielman aineiston muodostavat kymmenen asiantuntijahaastattelua sekä valmisteluun liittyvä asiakirja-aineisto. Kerättyä ja litteroitua aineistoa analysoitiin tekstianalyysin keinoin, apuna käytettiin Atlas.ti-aineistonkäsittelyohjelmaa. Analyysin koodirunko perustui teoriasta johdettuihin politiikkayhteisöjen sekä asiaverkostojen ominaisuuksiin. Tutkielman vastaus ensimmäiseen tutkimuskysymykseen on, että valmisteluverkoston rakenne, toiminta ja koheesio ovat varsin lähellä niin sanotun politiikkayhteisön piirteitä. Verkosto on jäsenmäärältään pieni, sen jäsenet ovat suhteellisen yksimielisiä, informaation kulku verkostossa on välitöntä eikä jyrkkiä valtahierarkioita esiinny. Nämä ominaisuudet yhdistetään politiikkaverkostokirjallisuudessa juuri politiikkayhteisöihin, erotuksena asiaverkostoista. Toiseen tutkimuskysymykseen tutkielma toteaa, että direktiivineuvotteluja ohjanneen verkoston rakenne, toiminta ja koheesio johtavat kansallisesti tehokkaaseen, mutta samalla kansainvälisissä neuvotteluissa vaadittavia innovaatioita heikosti tuottavaan valmisteluun. Politiikkayhteisöstä puuttuvat konfliktit, ja sen myötä usein neuvotteluja eteenpäin vievät suuret innovaatiot. Tiivis verkosto on kuitenkin varsin tehokas muodostamaan oman kansallisen kantansa. Lentoliikenteen päästökauppaverkoston ominaispiirre Suomessa on sen koostuminen voimakkaasti liikennesektorin edustajista. Päästökauppa on ympäristösääntelyä, ja haastatteluista ilmenee, että useimmissa muissa maissa sen valmistelusta huolehti ympäristöhallinto. Epävirallisten politiikkaverkostojen suhde kansanvallan kontrolliin on ongelmallinen. Demokraattisesti valittu elin ei suoraan valvo verkostoja, vaan niiden työtä kontrolloi enemmän asiantuntijoiden vertaisarviointi. Toisaalta syvää asiantuntemusta on vaikea löytää ilman politiikkaverkostojen työtä. Politiikkaverkostojen toiminnan tutkiminen on erittäin tärkeää, jotta ne voidaan sitoa tiukemmin edustuksellisen demokratian prosessiin, ja jotta valtiot voivat käyttää niitä tehokkaammin kansalaistensa etujen ajamiseen.
-
(2018)This thesis investigates mid-term level-hopping by legislative politicians. Mid-term level-hopping is defined by the author as premature exit from one political office in exchange for a new mandate on another territorial level of politics. These career moves are facilitated by the existence of multiple levels of politics with asynchronous electoral cycles. All such movements between the European Parliament (EP) and national parliaments of the EU-15 in 1994–2016 have been identified in this thesis, with the aim of mapping the state of mid-term level-hopping in the multi-level EU context. Empirical examination was informed by a conceptual framework of individual ambition and institutional opportunity structure, adapted and expanded from previous research on legislatures, legislators, and multi-level political careers. Empirical analysis set out to answer questions on five dimensions of mid-term level-hopping: prevalence, direction, cross-country difference, temporal developments, and causal factors. The first four of these questions were studied with simple statistical methods. Causal factors were investigated with the aid of multinomial linear regression informed by theory. A dataset of the entire population of mid-term level-hopping was collected. Population data was chosen due to the nature of the research questions and aim of this study. Mid-term level-hopping was found to vary significantly in prevalence, direction, and temporal developments by member state. Overall, 266 cases were found. In the entire EU-15, mid-term level-hopping was biased in the direction of the EP (63.2% of all hops). However, a greater share of mandates were both left and taken up as a result of mid-term level-hopping in the EP compared to national parliaments. The prevalence and direction of level-hopping was stable over time, again with cross-country differences. Finally, regression analysis indicated availability, accessibility, and attractiveness of offices was useful for explaining prevalence and direction of mid-term level-hopping, availability most importantly. Interestingly, higher salaries did not increase movements in the presumed direction. In conclusion, a focus on mid-term level-hopping was judged to be a valuable addition to research on political careers. The results indicate that mid-term level-hopping is a stable part of legislative politics and here to stay. Importantly, considerations of mid-term level-hopping facilitate the examination of causally antecedent motivations with temporally succeeding career moves and the interplay of political professionalism with moral democratic responsibility. It is thus hoped by the author, that mid-term level-hopping approaches will also be utilised in other regions, levels, and questions in future studies.
-
(2016)Denna avhandling är en explorativ studie om utvecklingen av rösträtten för personer med utvecklingsstörning och hur den förverkligas i dagsläget. Studien kan användas som grund för fortsatt forskning i ämnet. Personer med utvecklingsstörning är en av de sista grupperna i det finska samhället att få rösträtt i och med slopandet av omyndigförklaring som en diskvalificerande princip för rösträtten 1972. Denna lagförändring och tidigare ändringar i vallagen i Finland har dock skett utan att denna grupp varit i närmare åtanke. Riksdagsdebatterna har ofta glömt denna grupp helt. Numera beaktas det politiska medborgarskapet i Finland relativt brett och man har arbetat för att inkludera alla grupper i demokratin. Här är Finland och de övriga nordiska länderna föregångare i jämförelse med övriga EU. Rösträtten för personer med utvecklingsstörning i Finland är dock inte något man forskat närmare i. En del forskning har gjorts inom de sociala områdena. I Sverige och England har man kommit lite längre vad gäller forskningen om denna grupp och val. Personer med utvecklingsstörning är en av mest utsatta grupperna bland olika personer med funktionsnedsättning och även den grupp som behöver det mest mångfacetterade stödet för att kunna rösta. Gruppen är heterogen och det finns inte enhetligt utformade stödåtgärder för personer med utvecklingsstörning då det kommer till röstning. Tillgången till information på lättläst om val har dock förbättrats även om partierna inte ännu helt har fått upp ögonen för denna potentiella väljargrupp. Samtidigt finns det flera utmaningar vad gäller rätt information från sin valkrets då en del personer med utvecklingsstörning bor på en annan ort än där de är registrerade. Det är inte närmare utrett hur dessa personer får rätt stöd och information för att hitta kandidater i den egna valkretsen om de inte bor i den. I denna empiriska forskning deltog många aktiva personer med en lindning funktionsnedsättning, men av de personer som deltog var det endast 29 av 41 som röstade i det riksdagsvalet 2015 i Finland. Samplet är litet och troligtvis deltog lite för många aktiva personer för att ge en bra bild över hur många personer med utvecklingsstörning som verkligen röstar. Gruppen är väldigt beroende av närstående eller personal som stöder och möjliggör röstande i val. Det finns en viss ovana överlag att fatta beslut hos gruppen som dock kan komma att ändras i framtid i och med kommande lagstiftning om självbestämmanderätt. Denna ovana att fatta beslut reflekteras dock i ovanan att rösta. Från att ha klassats som idioter och inte varit av intresse i samhällsdebatten har man numera allt mera börjat utreda hur personer med utvecklingsstörning skall kunna vara mera aktiva politiska medborgare. De är dock fortfarande dåligt representerade i olika politiska organ och varken justitieminister eller olika serviceenheter för specialboende verkar ha en klar plan för hur man skall stöda och garantera denna grupps rösträtt. Det har dock skett mycket utveckling vad gäller personer med utvecklingsstörnings rösträtt, och med rätt stöd kan de bli aktivare väljare.
-
(2016)This thesis explores the characteristics of parts of the Georgian opposition mass movement, emerging in Georgia after the Rose Revolution in 2003. The aim of the study is to examine civil society organizations as parts of social mass movements, focusing on factors as organizational structure, mobilization, networks and collective identity. Starting in Georgia 2003, several 'colour revolutions' have occurred in post-Soviet states where the authoritarian regime has either failed or strengthened its power. As in the Georgian case, revolution did not imply democratization of the society. Therefore shortly after the revolution, a new opposition movement occurred, once again demanding resignation of the political elite. This study takes the question to the actors demanding political change: the participants and leaders of organizations involved in anti-governmental protests actions. The data for the study consists of 10 interviews conducted in Georgia with organization leaders and members as well as former politicians. Some of the interviewees had been political active even before the Rose Revolution, other joined the reconstructed opposition movement during the rule of Saakashvili. The study claims, that even if social mass movement features are found in the opposition organization structure emerging in Georgia under the rule of Saakashvili, the structure is rather unclear and the common goals undefined. Formal networks between the organizations are missing, and collective identity is restricted. Membership and mobilization patterns are indistinct, but the waves of attempts for political change in especially 2007, 2009 and 2011 still indicates an ongoing process of protests.
-
(2017)In the Monsoon season of 2015, the Prime Minister of India, Narendra Modi, revealed his ambitious programme ‘Digital India’ which aims to transform India into a digitally empowered society and knowledge economy. However, the gender dimension of digitalisation is absent in the conversations about Digital India. In the said background, the thesis strives to address the lacunae in the debates and investigate what digitalisations means for expanding women’s capabilities in India. The premise of the thesis was grounded in two conceptual notions. Firstly, Amartya Sen’s and Martha Nussbaum’s capability approach served as the normative framework and as a tool for evaluating digitalisation in India. Secondly, information and communication technologies for development (ICT4D) formed another fundamental building block for the thesis. The principal objective of the study was to investigate women’s wellbeing in the digitalisation process in India. Nine organisations, working in the field of women’s rights and/or digitalisation, were interviewed to gather the principal data. In the research, knowledge acquired was rearranged with the support of the theoretical framework. The qualitative content analysis method was employed through which three distinct categories were discovered: independence, sexuality and control. In the analysis, these three categories were utilised to dissect the impact of digitalisation on women’s capabilities in India. The findings of the thesis demonstrate that digitalisation efforts expand women’s internal capabilities. Women have acquired independence through gaining economic capabilities through e-commerce, where women are able to sell their products to a larger audience. Furthermore, technologies allow the incorporation of women’s voices in the flow of information, addressing issues that matter to them and rendering their view on events. Many interviewees stressed the importance of access to information that women gain with ICTs. However, Modi’s government treats digitalisation as a panacea for India’s challenges and views ICTs as ends rather than means. The Government fails to address the socio-cultural norms that impede on women’s capabilities to utilise ICTs even if they acquire digital literacy. As seen through the study, women have shown poorer conversion rates in transforming ICT-commodities into capabilities and functionings. Thus, the current implementation of digitalisation in India is at a risk of generating more inequalities as opposed to reducing them.
-
(2012)En form av utvecklingsarbetet på landsbygden, som finansieras av den europeiska unionen, är så kallad LEADER-verksamhet. Det främsta draget i LEADER-verksamheten är att landsbygdsområden utvecklas innovativt nerifrån upp med hjälp av lokala aktionsgrupper. I allmänhet i Finland baserar utvecklingsverksamhet sig pä mekanismer i representativ demokrati medan LEADER-verksamheten betonar aktivt deltagande av invånare på en lokal nivå. Syftet med denna undersökning är att ta reda på hur och i vilken utsträckning lokala aktionsgrupper och LEADER-projekt förverkligar deltagardemokrati och hurdana utmaningar som LEADER-organiseringen stöter. Som undersökningsobjekt är två aktionsgrupper och tre projekt i de båda aktionsgrupperna i Finland. Studien baserar sig på 14 intervjuer av vilka åtta syftar till aktionsgrupperna och sex till LEADER-projekten. Den legislativa ramen för LEADERverksamheten fungerar också som material. Vid analys av materialet används kvalitativ innehållsanalys. I den teoretiska referensramen koncentrerar jag mig på det deltagardemokratiska idealet samt teorier om nerifrån upp och uppifrån ner - approacher. Deltagardemokratin innebär bland annat att medborgare är aktiva inte bara i vai utan också mellan valen och att de är med att fatta avgörande beslut vid tillfälle och att de inte bara har en opinion utan också agerar. Deltagardemokratin förknippas speciellt med horisontalitet, autonomi och självförverkligande som kan realiseras på olika sätt. Med hjälp av indikatorer som har uppstått från materialet analyserar jag förverkiigandet av dessa deltagardemokratiska drag. De två aktionsgrupperna med sina projekt möjliggör förverkligandet av flera deltagardemokratiska drag på flera olika sätt. Det mångsidiga deltagandet, det breda aktörsfältet, autonomin, horisontaliteten och beslutsfattandesystemet ger positiva tecken på deltagardemokratiska drag. Utöver de positiva tecknen kommer det också fram hinder. Både mängden av byråkrati och lagstiftningen försvårar verksamheten och därmed förverkligandet av deltagardemokratiska drag. Sammantaget kan man konstatera att LEADER med sina mekanismer förverkligar deltagardemokrati men samtidigt också förhindrar det.
-
(2011)Poliittiset skandaalit ovat nykyisen yleisödemokratian ominaispiirre, mikä tekee niistä tärkeän tutkimuskohteen politiikantutkimukselle. Thompson (2000) kirjoittaa, että poliittisessa skandaalissa jonkin rikkomuksen paljastuminen alkaa uhata poliitikon symbolista valtaa eli hänen mainettaan ja luottamusta häntä kohtaan. Usein rikkomuksen tosiasiallinen tapahtuminen ja merkitys ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin itsestään selviä ja niistä esitetään julkisuudessa erilaisia tulkintoja. Gronbeck (1978) tarkastelee poliittisia skandaaleita sosiolingvistisinä prosesseina, joissa tapahtuma nimetään ja sille annetaan kulttuurisia ja institutionaalisia merkityksiä. Sherman (1989) puhuu skandaalin dramatisoinnista, rikkomuksen tulkitsemisesta julkisen luottamuksen rikkomiseksi. Jimönezin (2004) mukaan poliittisissa skandaaleissa eri eliitit kuvaavat Ja tulkitsevat väitettyä rikkomusta ja sen merkitystä yhteisölle. Kaikkein kiinnostavimmat poliittiset skandaalit ovatkin pitkittyneitä merkityskamppailuja. Median rooli skandaalien merkityksellistämisessä on keskeinen. Tutkin suomalaisten poliittisten skandaalien merkityksellistämistä mediassa kehyksen käsitteen avulla. Tutkimuksen kohteena on kolme skandaalia, joissa rikkomuksen tapahtumisesta tai sen merkityksestä ei ollut yksimielisyyttä eli ministerien Alhon (sd), Jäätteenmäen (kesk) ja Kanervan (kok) tapaukset. Tutkimuksen aineistona ovat yhden päivälehden (Helsingin Sanomat), iltapäivälehden (Iltalehti) ja skandaalin kohdetta lähellä olleen lehden (Demari, Ilkka, Turun Sanomat) tekstit skandaalista. Määritin skandaalien uutisoinnista neljä kehystä: pelin, kohun, rikkomuksen Ja kujanjuoksun. Tutkimiani skandaaleita kehystetään vain vähän poliitikkojen strategisiksi peleiksi, lukuun ottamatta poliitikkoja lähellä olevia lehtiä. Kohuksi kehystetään ainoastaan Kanervan skandaali, joka alkaa hänen yksityiselämäänsä koskevista paljastuksista. Hyvin nopeasti Kanervan lähettämille tekstiviesteille annetaan kuitenkin toinen kulttuurinen merkitys — skandaali aletaan kehystää rikkomukseksi. Jäätteenmäen skandaalissa Irak-vuoto on nimetty rikokseksi ja skandaali on siten esitetty rikkomuskehyksestä jo ennen kuin Jäätteenmäestä tulee syytetty. Alhon skandaalissa Sundqvist-sopimus nimetään heti julkaisemisen jälkeen epäoikeudenmukaiseksi, ei vain neutraaliksi hallinnolliseksi päätökseksi. Skandaali kehystetään rikkomukseksi ja Alhosta tulee syytetty. Alhon skandaalia dramatisoidaan viittaamalla esimerkiksi kansalaisten moraaliin — Sundqvist-sopimus saa kulttuurisen merkityksen eliitin suosimisena. Kanervan skandaalia taas dramatisoidaan esimerkiksi esittämällä se tasa-arvokysymyksenä. Erityisen aktiivinen skandaalien kehystämisessä moraalirikkomukseksi on odotetusti Iltalehti, joka Kanervan ja Jäätteenmäen skandaalien yhteydessä esittää ministerien toiminnan valehteluna. Kaikki kolme tutkimaani skandaalia aletaan skandaalin edetessä kehystää kujanjuoksuksi. Kujanjuoksukehyksestä skandaalissa on olennaista skandaalin seuraukset poliitikolle: poliitikon tilannetta kuvaillaan ja esimerkiksi paljastusten merkitys aletaan tulkita ensisijaisesti suhteessa poliitikon asemaan, ei rikkomukseen. Jäätteenmäen ja Kanervan skandaaleiden kujanjuoksuissa on yhteinen piirre eli niissä jostakin odotetusta tiedosta rakennetaan ratkaisevaa palJastusta, savuavaa asetta. Jäätteenmäen skandaalissa kyseessä on poliisitutkinnan tuloksesta; Kanervan skandaalissa Kanervan lähettämien viestien sisällöstä. Kehysten hahmottaminen auttaa ymmärtämään skandaalin merkityksellistämisen jatkuvana tapahtumana: uusien tietojen saamaan merkitykseen vaikuttaa se, miten skandaali on kehystetty.
-
(2017)Lisääntynyt maahanmuutto ja suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen yhä monikulttuurisemmaksi ovat herättäneet kysymyksiä suomalaisen poliittisen järjestelmän inklusiivisuudesta sekä maahanmuuttajien poliittisesta osallistumisesta. Maahanmuuttajat ovat edelleen määräänsä nähden aliedustettuina päätöksentekoelimissä niin kansallisella kuin paikallisella tasolla, mikä voidaan nähdä ongelmallisena poliittisten päätösten legitimiteetin kannalta. Kansalaisesta tulee edustaja poliittisen rekrytoinnin ja rekrytoitumisen kautta: poliittinen rekrytointi toimii välittäjänä kansalaisen ja poliittisen järjestelmän välillä, ja sen on tutkimuksissa huomattu suosivan tietyntyyppisiä ehdokkaita, kuten valko-ihoisia, keski-ikäisiä miehiä. Erityisen kehnossa asemassa tässä prosessissa ovat maahanmuuttajataustaiset naiset, jotka kärsivät usein niin sanotusta kaksoistaakasta – pyrkiessään päätöksentekopaikoille he joutuvat kamppailemaan sekä sukupuolensa että etnisen taustansa synnyttämiä ennakkoluuloja vastaan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, minkälaisia kokemuksia maahanmuuttajataustaisilla naisilla on asettumisesta ehdolle kuntavaaleissa. Tarkoituksena on selvittää, minkälaiset tekijät poliittisessa rekrytoinnissa toisaalta tukevat heidän ehdokkaaksi ryhtymistään, toisaalta tekevät siitä heille haasteellista. Suomessa maahanmuuttajataustaisten naisten poliittista osallistumista ja rekrytointia on tutkittu toistaiseksi hyvin vähän, joten tämän tutkimuksen yksi tehtävä on osaltaan täyttää tätä aukkoa tutkimuksessa. Tutkielmaa varten on haastateltu yhdeksää maahanmuuttajataustaista naista, jotka ovat olleet ehdolla vuoden 2012 kuntavaaleissa pääkaupunkiseudulla. Haastattelut toteutettiin noin tunnin pituisina teemahaastatteluina, minkä jälkeen haastattelut on muutettu kirjalliseen muotoon ja analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin apuna on käytetty Norrisin & Lovenduskin (1995) poliittisen rekrytoinnin mallia. Aineistosta selvisi, että maahanmuuttajataustaisten naisten polut politiikkaan noudattelevat samoja reittejä kantaväestön kanssa. Puolueen rooli nousi tärkeään asemaan vastaajien puheissa: toisaalta puolue oli hyvin aktiivisessa roolissa ehdokkaiden rekrytoinnissa, toisaalta varsinainen käytännön tuki oli vähäistä. Muutamat haastateltavista kokivat, että maahanmuuttajataustaisia ehdokkaita haluttiin mukaan vain strategisista syistä, keräämään maahanmuuttajaäänet. Suurin osa naisista koki myös ongelmalliseksi sen, että vaalit ovat muuttuneet yhä enemmän henkilövaaleiksi, joissa ehdokkaan imago ja brändi näyttelevät pääosaa. Samalla kampanjat ovat kallistuneet, jolloin enää harvoilla riittävät resurssit läpimenoon. Keskeisenä löytönä voidaan pitää sitä, etteivät naiset kertoneet kohdanneensa juurikaan hankaluuksia sukupuolensa takia, vaan esteinä saattoivat toimia sellaiset käytännön asiat, kuten taloudelliset resurssit ja kielitaito. Suurimpia ennakkoluuloja ja vastustusta he olivat kohdanneet toisilta maahanmuuttajilta. Joissakin tapauksissa erityisesti maahanmuuttajanaiset olivat suhtautuneet maahanmuuttajataustaisen naisen ehdokkuuteen epäluuloisesti. Yllättävää oli myös se, että haastateltavat eivät olleet juurikaan tehneet yhteistyötä muiden maahanmuuttajaehdokkaiden kanssa, vaan kilpailu samoista äänistä oli kovaa. Aineistoon liittyvät rajoitukset on kuitenkin syytä ottaa huomioon tutkimustuloksia arvioitaessa. Tässä tutkimuksessa korostuvat maahanmuuttajataustaisten naisien kokemukset eikä siinä ole otettu huomioon esimerkiksi puolueen näkökulmaa. Myös sukupuolen ja etnisen taustan vaikutuksesta saataisiin paremmin selvyyttä, jos aiheesta tehtäisiin kvantitatiivista tutkimusta, jossa maahanmuuttajataustaisten naisten ja miesten kokemuksia vertailtaisiin keskenään
-
Maahanmuuttajataustaisten ehdokkaiden osallistuminen ja vaalimenestys Helsingin kuntavaaleissa 2017 (2018)At this point, there is still very little European research regarding immigrants’ political participation. Traditionally, immigrants have been perceived as a politically passive group, whereas in this paper, immigrants are seen as politically active agents. In this research, the supply and demand of immigrant-background candidates in the 2017 Helsinki municipal elections is examined. To be classified as an immigrant-background candidate, a candidate’s mother tongue was required to be other than Finnish, Swedish or Sami. In terms of this paper, supply is referred to as political candidates’ demographical, socio-economical characteristics, values and previous political engagements; on the other hand, demand for the candidates is interpreted through the electoral success of these candidates in 2017 Helsinki municipal elections. Data for inspecting the supply-side of candidates was comprised from Ministry of Justice’s election results data set and Yle’s and Helsingin Sanomat’s voting advice applications. Immigrant-background candidates were analyzed through comparison to native Finnish candidates and all the elected candidates with multitude of factors. As data for demand-side analysis, I used geospatial and statistical data, which were created by merging electoral results of Helsinki’s voting districts to the city districts’ population information. In the geographical core support district analysis, immigrant-background candidates’ vote shares were analyzed party-wise, which allowed the comparison of immigrant-background candidates’ success from one party to another. Additionally, linear regression was employed and its results contrasted to geographically weighted regression’s results. Geographically weighted regression was utilized to find geographical patterns with explanatory factors of immigrant-background candidates’ and their parties’ electoral support. Supply-side analysis’ main research findings were following: leftist parties (Left Alliance, SDP, the Greens) mobilized more immigrant-background candidates. Socio-economic status of immigrant-background candidates was found to be similar to the native Finnish candidates’ position which suggests that many immigrant-background candidates were in high socio-economical position relative to their referential groups. More so, immigrant-background candidates participated less in creating their profiles in the voting advice applications, to which one possible explanation could be that parties nominated some immigrant-background candidates merely to diversify their candidate lists. Demand-side analysis revealed that the support for immigrant-background candidates is either strongly connected to their parties’ district-wise support, which is the case for the Greens’ and SDP, where immigrant-background candidates’ vote share was high along their parties’, or conversely, immigrant-background candidates’ vote shares were maximized in districts that were not party’s core support districts, as it was in the case of the National Coalition Party. In the regression models, one detects that the immigrant-background candidates’ district vote shares increased in districts with a large proportional African-background population. In the local regression model, the variable in question became more influential in East Helsinki, which can be interpreted as a possible higher rate of mobilization, i.e. turnout, of some ethnic groups of immigrant-background voters. This is the first study to research immigrant-background candidates’ electoral success in Finland. The future research should focus on this paper’s observations on immigrant-background candidates and their electoral support, because the political influence of these candidates is ought to increase due to increasing immigrant population and the second generation of immigrants reaching the voting age.
-
(2017)Vuonna 2015 Suomessa alkoi niin kutsuttu pakolaiskriisi, joka näkyi vahvasti julkisessa keskustelussa yhteiskunnassa. Keskustelusta saattoi havaita selvän jakolinjan turvapaikanhakijoihin myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien välillä. Ajoittain keskustelussa esiintyi väitteitä kansanedustajien tiukentuneista maahanmuuttolinjauksista pakolaiskriisin aikana. Samanaikaisesti esitettiin väitteitä, että aikaisemmin vallinnut poliittinen ilmapiiri on johtanut vapaampaan maahanmuuttopolitiikkaan. Tässä tutkielmassa paneudutaan eduskunnassa esiintyneeseen vastaavaan jakolinjaan, ja miten se on mahdollisesti ilmennyt. Tarkastelun alla on, minkälaista keskustelu on ollut maahanmuutosta pakolaiskriisin aikana ja ennen sitä. Tätä varten tutkielmassa tehdään ajallista vertailua eduskunnassa esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Tutkielmassa hyödynnetään kehysteoriaa, jonka avulla selvitetään minkälaisia kansanedustajien kirjallisissa kysymyksissä esiintyneet kehykset ovat, ja miten ne eroavat eri ajanjaksojen välillä. Kehyksien avulla on mahdollista selvittää, miten kansanedustajat ovat itse tulkinneet maahanmuuttoa, sekä minkälaisen tulkinnan he ovat halunneet välittää muille kansanedustajille ja vastaanottajille. Teoreettinen viitekehys koostuu aikaisemmasta kehystutkimuksesta, sekä tarkemmin maahanmuutosta tehdystä kehystutkimuksesta. Tutkielman analyysissa käytetään jo olemassa olevaa maahanmuuttokehysten kategorisointia. Aineisto koostuu kansanedustajien maahanmuutosta tehdyistä kirjallisista kysymyksistä. Analyysissa tarkastellaan kahta eri ajanjaksoa, pakolaiskriisiä ja vuosia 2004–2006, sekä vertaillaan niissä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä keskenään. Menetelmänä analyysissa käytetään sisällönanalyysia, jonka avulla kansanedustajien kirjallisista kysymyksistä etsitään siinä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä. Analyysissa havaittiin eroavaisuuksia vuosien 2004–2006 ja pakolaiskriisin aikaisissa maahanmuuttokehyksissä. Vuosina 2004–2006 painottuivat kehykset, joissa tahdottiin parantaa maahanmuuttajien asemaa yhteiskunnassa, ja maahanmuuttajat nähtiin myönteisenä resurssina yhteiskunnan toiminnan kannalta. Toisaalta vuosina 2004–2006 esitettiin myös, että ulkomaalainen työvoima voi olla uhka suomalaisille työmarkkinoille. Pakolaiskriisin aikana ilmeni myös huoli maahanmuuttajien, lähinnä turvapaikanhakijoiden, aseman heikkenemisestä. Kuitenkin kyseisten kehysten määrä laski selvästi vuosista 2004–2006, ja niiden osuus kaikista esiintyneistä kehyksistä pakolaiskriisin aikana oli selvästi vähäisempi. Pakolaiskriisin myötä kirjallisissa kysymyksissä esiintyi entistä enemmän maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvia kehyksiä. Aineistossa näkyi pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän huoli turvallisuustilanteen heikkenemisestä ja sosiaaliturvajärjestelmän hyväksikäytöstä. Pakolaiskriisin myötä on tapahtunut selkeä muutos kirjallisissa kysymyksissä esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Muutos on voinut tapahtua eri syistä, yksi syy on perussuomalaisten kansaedustajien määrän merkittävä kasvu, sillä perussuomalaiset ovat profiloituneet maahanmuuttoa vastustavana liikkeenä. Toiseksi taloudellinen tilanne Suomessa on ollut heikko pakolaiskriisin aikana, millä voi nähdä olevan vaikutusta kansanedustajien halukkuuteen puolustaa vapaampaa maahanmuuttopolitiikkaa. Maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa on esiintynyt pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän kriittisiä linjauksia, joita ei ole aikaisemmin hirveästi havaittavissa aineiston vertailukohdasta. Aikaisempi yksipuoliselta vaikuttava maahanmuuttopoliittinen linjaveto eduskunnassa on saattanut aiheuttaa kriittisten äänenpainojen määrän kasvun, sillä kriittiselle maahanmuuttolinjalle on voitu nähty olevan poliittista tilausta kansalaisten keskuudessa.
-
Maan tapa muutoksessa? : Poliittisen korruption ja toimintatilan muutos Suomessa vuosina 1988–2011 (2013)Korruptio on aikaan ja paikkaan sidottu ilmiö. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten poliittinen korruptio on Suomessa muuttunut vuosien 1988–2011 välillä. Samalla tutkitaan myös sitä, miten poliittisen korruption muutos vaikuttaa poliitikkojen toimintatilaan sekä eliittien strategisen vallankäytön keinoihin. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa ajatus korruption funktionaalisuudesta, joka tarkoittaa sitä, mitä varten poliittista korruptiota on olemassa. Poliittisen toimintatilan käsitteellä viitataan niihin yhteiskunnan näkymättömiin muodollisen ja epämuodollisen poliittisen järjestelmän rajoihin, joiden sisällä eliitit tekevät strategisia valintojaan. Korruption tarkastelu on rajattu koskemaan valtakunnan tason poliitikkojen tekemää korruptiota, joista työn esimerkkitapauksiksi valikoituivat Kauko Juhantalon (1992–1993), Arja Alhon (1997–1998) sekä vaalirahakohun (2008–2011) korruptioskandaalit. Poliittista korruptiota lähestyttiin hajottamalla käsite viiteen alaluokkaan, jotka ovat laillinen sääntely, toimija ja rakenne, moraali ja laillisuus, korruption legitimointi sekä korruption seuraukset. Käsitteet muodostivat osan teoreettista viitekehystä ja toimivat samalla analyysin runkona. Työn aineisto oli kaksiosainen, joista toinen koostui korruption lakimuutoksista tarkasteluajanjaksolla ja toinen poliittisen korruption konkreettisista esimerkkitapauksista. Molemmat aineistokokonaisuudet sisälsivät eduskunnan täysistuntopöytäkirjoja ja lakiaineisto lisäksi hallituksen esityksiä. Työssä tutkittiin poliittisen korruption muuttumista poliitikkojen omien puheiden kautta. Tutkimus kohdistui korruptioon reaalimaailman ilmiönä, mikä oli mahdollista, kun tekstit nähtiin osoituksena poliittisen toiminnan teoista. Lakimuutoksista tutkittiin lain sisällöllistä muutosta itsessään ja muutoksia puoltavaa tai vastustavaa argumentointia. Esimerkkitapauksista etsittiin alaluokkien mukaisia korruption muutoksia. Poliittisessa korruptiossa havaitaan vuosien 1988–2011 välillä muutoksia, joilla on vaikutusta myös poliitikkojen toimintatilaan. Toimijakeskeinen näkökulma korruptioon kasvoi rakenteen kustannuksella, jolloin maan tapaan perustuvat selitykset korruptiiviselle toiminnalle heikkenivät. Toimijuuden korostaminen kasvattaa myös yksilön vastuuta, mikä kutistaa toimintatilaa. Moraalin ja lain välisestä suhteesta oli vaikea havaita selvää kehitystä, mutta moraalisen ilmapiirin kiristyminen kaventaa myös poliittista toimintatilaa tekemällä korruptiosta vähemmän hyväksyttävää. Korruption paljastuminen vaikuttaa poliitikkojen toimintatilaan ainakin hetkellisesti sitä kaventaen. Lainsäädännön kiristyminen muuttaa puolestaan korruption institutionaalista perustaa. Korruption käsitteen käyttö lisääntyi tarkasteluajanjaksolla huomattavasti, mikä muuttaa korruption ongelmaan liittyvää julkista keskustelua ja korruption käsittelyä avoimempaan suuntaan. Korruption toimintatilan muuttuminen ohjaa myös eliittien strategisia vallankäytön keinoja. Eliittien strategisiin valintoihin korruption muutos on vaikuttanut esimerkiksi heikentämällä eliittiverkostojen välisiä suhteita sekä kasvattamalla paljastumisen aiheuttamia riskejä. Korruptio ei kuitenkaan ole ainoa poliitikkojen toimintaympäristön muutos, vaan niitä on myös poliitikon aseman ammatillistuminen, henkilöityminen sekä asiantuntijuuden korostuminen. Kaikkiin näihin muutoksiin ovat vaikuttaneet esimerkiksi vaalipuolueistumisen, ideologioiden laimenemisen sekä politiikan viestinnällistymisen trendit. Vaikka tutkimuksen perusteella todetaan, että poliittinen korruptio Suomessa on muuttunut, muutosta ei voida arvioida lineaarisesti. Kun toimintatila yhdessä suunnassa sulkeutuu, se saattaa avata uusia mahdollisuuksia toisaalla.
-
(2018)For the second time in forty-one years, voters of the United Kingdom went to the polls to decide their fate within the European Union. On June 24th, 2016 , citizens decided to vote in favor of leaving the European Union however in 1975 the United Kingdom voted to stay a part of the European Economic Community. Is it possible these two referendums alike? This thesis answers the research question,“How are the 1975 and 2016 United Kingdom referendums compared based upon the ‘vote leave’ campaigns?” By using a 2005 article describing why a country might request a European referendum as a theoretical point of departure and Carol Bacchi’s “What’s the problem represented to be?” as the method, this thesis analyzes campaign material of both referendums. The materials analyzed consist of campaign manifestos, pamphlets, posters, and political cartoons to compare both referendums for similarities and differences. It is shown that in both referendums that they are alike based off of domestic politics, economics and national sovereignty. The 2016 referendum differs in one aspect based on immigration.
-
(2016)Immigrants form a new group of political actors in contemporary societies, while immigration issues are also a subject to an increasingly heated debate that divides voters and candidates. This thesis studies how electoral candidates from Stockholm and Helsinki claim to represent immigrants and immigrant interests in their blogs, during the most recent parliamentary elections. The main purposes of the study are to test the empirical potential of the claims-making theory, and to analyze the range of issues and interests offered to immigrants in two different national contexts. The candidate blogs are treated as platforms of political representation. Following a contemporary, constructivist theoretical approach, representation is understood as a process of claims-making in which the interests of the represented are constituted in a certain way. The analytical framework of critical frame analysis is employed, for the applicable parts, to analyze how the claims advance substantive representation, which kind of issues and interests immigrants are claimed to have, and how they are portrayed as the constituency of the claims. Apart from the issue of employment, the majority of the claims in the blogs were made on immigrant issues per definition, namely increased support of racist political parties, racism, and asylum policies. Notably, in Sweden, the populist radical right party was depicted as the main culprit for racism, whereas in Finland, racism and discrimination were more often treated as societal problems. Moreover, the issue of asylum immigration was more visible in Sweden, whereas the issue of criminality was connected to immigration exclusively in Finland. As a constituency, immigrants were often portrayed as one category of people, as victims of racism, as asylum seekers, or as workers; or they were merely included into a broader claimed constituency, the society as a whole. In many blogs, the diversity of immigrant groups and individuals was thus not recognized. However, several exceptions of individual claims brought up the interests of particular immigrant groups, such as women or Muslims. In the scope of existing research, this thesis changes the focus from the descriptive representation of immigrants to statements candidates make in the social media, which is a central platform of political debate today. Furthermore, the ongoing development of the public discourse and, in the light recent events, the increased emphasis on the issues of criminality and asylum immigration, speak for the importance to study this discourse from the viewpoint of political representation.
Now showing items 81-100 of 205